ellauri030.html on line 274: Haec enim ipsa sunt honorabilia quae videntur levia atque communia, salutari, adpeti, decedi, adsurgi, deduci, reduci, consuli; quae et apud nos et in aliis civitatibus, ut quaeque optime morata est, ita diligentissime observantur. Lysandrum Lacedaemonium, cuius modo feci mentionem, dicere aiunt solitum Lacedaemonem esse honestissimum domicilium senectutis: nusquam enim tantum tribuitur aetati, nusquam est senectus honoratior. Quin etiam memoriae proditum est, cum Athenis ludis quidam in theatrum grandis natu venisset, magno consessu locum nusquam ei datum a suis civibus; cum autem ad Lacedaemonios accessisset, qui legati cum essent, certo in loco consederant, consurrexisse omnes illi dicuntur et senem sessum recepisse.
ellauri055.html on line 883: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut.
ellauri055.html on line 1132: Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (16. helmikuuta 1834 Potsdam – 8. elokuuta 1919 Jena) oli saksalainen vapaa-ajattelija, biologi ja filosofi, joka kansantajuisti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Hän oli myös taitava piirtäjä ja tieteellinen väittelijä. Sikiökuvien väärentäjä ja monisti.
ellauri055.html on line 1135: Die Biogenetische Grundregel (älter auch Biogenetisches Grundgesetz) ist eine von Ernst Haeckel 1866 veröffentlichte These, die besagt: „Die Ontogenese rekapituliert die Phylogenese.“ Ostwald peukutti energiaa aineen sijasta. Sielukin on energinen. Sota on energian tuhluuta. Höh, eihän energia häviä? No huononeehan se silti entropiaxi muuttuen.
ellauri112.html on line 143: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri158.html on line 603: P. 2. prop. 21. Haec mentis idea eodem modo unita est menti, ac ipsa mens unita est corpori. [in: P. 2. prop. 22., P. 4. prop. 8., P. 5. prop. 3.]
ellauri158.html on line 865: -- P. 3. prop. 53. coroll. Haec laetitia magis magisque fovetur, quo magis homo se ab aliis laudari imaginatur. [in: P. 3. prop. 55. coroll. 1., P. 4. prop. 52. schol.]
ellauri158.html on line 868: -- P. 3. prop. 55. coroll. 1. Haec tristitia magis ac magis fovetur, si se ab aliis vituperari imaginatur. [in: P. 4. prop. 52. schol.]
ellauri162.html on line 814: The concept of a highly conserved ontogeny dates back to 1828 and the work by Karl von Baer. Baer´s work was cited by Charles Darwin and used in support of his Theory of Evolution. The concept was made famous though by Ernst Haeckel in 1874 with the publication of his drawings of the conserved stage. Haeckel was mainly pushing the concept of recapitulation in which he hypothesized that ontological development repeated the evolutionary steps of the organism. Recapitulation has since been discredited and is not accepted by any modern biologist. Haeckel has been accused of falsifying his embryonic drawings, most notably by Jonathan Wells in his book Icons of Evolution. Some biology text books used Haeckel´s drawings for many years after it was known they were faked. However, most modern biology textbooks only use them now for historical reference and actual photos of embryos are used to discuss the pharyngula stage.
ellauri162.html on line 818: The Haeckelian form of recapitulation theory is considered defunct. Embryos do undergo a period or phylotypic stage where their morphology is strongly shaped by their phylogenetic position, rather than selective pressures, but that means only that they resemble other embryos at that stage, not ancestral adults as Haeckel had claimed.
xxx/ellauri234.html on line 401: Haec quoque, quae data sunt, perdere dignus erit. Saa kuitata tappiox sen vähän mihkä se pääsi.
xxx/ellauri306.html on line 199: Haec cedo ut admoveam templis et farre litabo. Annas kun annan nämä uhrina temppeleihin, niin siivosti uhraan.
12