Johtolankana oli kysymys olemisen mielestä, mut hänen tunnetuin teoksensa siitä, Oleminen ja aika, jäi keskeneräiseksi. Lakkas Mara olemasta mitään mieltä, kun aika loppui. Se valmisteli uuden ajan filosofisesta perinteestä radikaalilla tavalla irrottautuvaa jäsennystä ihmisen olemisen tavasta ja ihmisen suhteesta todellisuuteen. Nikersi ja nakersipa sitäkin kuin porsas urhea (siis sen kaima Martti Haavio), muttei sekään tullut valmiiks asti.
ellauri054.html on line 360: Isolla ylähuulella varustettu Martti Haavio ezi topoxia. Löytyihän niitä. Dodi! Mustapäitä perseessä. Tää voi nyt vähän kirpasta.
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri061.html on line 750: Kaikki pysyi kulissien takana. Sitä paitsi kunnianarvoisan kustannusliike WSOY:n kirjallisella johtajalla Martti Haaviolla oli suhde saman yhtiön nuoreen runoilija Aale Tynniin samoihin aikoihin, jolloin WSOY:n johtokunnan jäsenellä, professorilla ja runoilijalla V.A. Koskenniemellä oli ihastuksenaan vielä nuorempi WSOY:n runoilijaneitonen Aila Meriluoto.
ellauri061.html on line 1004:

Eunukki: Mikä vanhassa polvessa kiinnostaa? Juorut Haaviosta ja Tynnistä?
ellauri062.html on line 598: Vuoden 1986 vizikirja on mulle nuori vizikirja, vain Paulin ikäinen. Siinä vanhan vizikirjan vizi 606 on enää numero 158. Vizit vähenee maailmanlopun edellä. Pedon luvulla 666 on v 1938 vizikirjassa vizi joka alkaa 'On rakautes ääretön'. Läppä läppä. Siitä seuraava on Jaska Haavion 'Anna herra tulta'. Toi neljäs versio on Ambrose "Bitter" Bierceltä, joka oli San Franciscon ilkein mies.
ellauri066.html on line 198: Sukelsi Aleksis Kiven tuotantoon eroksen kautta, Mustapään Lindblandiin (sic) etu- ja Kailakseen takakautta? No ei vaitiskaan, Väiski oli Aaron lanko, Haavio ja Kailas sen frendejä. Yhdessä setämiehet dissas nenäkkäitä tuijunkantajia. Ne oli liian vasemmistolaisia, Kati Vala ainakin. Avioliitosta Lempi "Alinna" Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti (1929–2019), josta tuli hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäri. No wonder.
ellauri093.html on line 435: Näin pitkän unen jossa mm. käpyläläinen paritalo syttyi tahallisesti palamaan, Irina Krohn kertoi kuumia poliittisia salaisuuxia merimieskapakassa, Jaakko Haaviolla oli ökytalo kadunkulmassa, urheilijat kuristivat toisiaan irvistellen judo-otteilla ohuen lumen peittämässä valtavassa hallissa. Viimeisessä ja parhaassa osassa halasin selvästi alaikäistä mutta halukasta Seija-tyttöstä jolla oli kaunis selkä yöpaidan alla eikä vielä oikeastaan tissejä mutta nännit kovana. Se löysi mun yöpuvun housun halkiosta jäykkänä törröttävän kikkelin ja tökki sitä kummissaan. Mikä tämä on? En tohtinut vielä näyttää enkä selittää. Se tekee sulle ojennuxen koitin sanoa. Aika hyvät pedofiilixet. No siihen heräsin. Olikohan se Heinleinin syytä vai tuliko se Hiljasta.
ellauri147.html on line 61: Haavio Martti">Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Kaaviopää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Ei siis tullutkaan sen nenäfinnistä. Tai niin se väittää.
ellauri147.html on line 90: Ale Tyynni married the historian Kauko Pirinen in 1940. They had three children. Meanwhile her literary work brought her into contact with Martti Haavio, better known as the poet P. Mustapää. A deep affection sprang up between them, although both were already married.
ellauri147.html on line 94: As luck would have it, Martti Haavio’s wife Elsa Enäjärvi-Haavio died in 1951 following a serious illness. Ale Tyynni went through a difficult divorce from her first husband, and finally in 1960 both Tyynni and Haavio were in a position to remarry. He was 61 and she 47. No codons were necessary anymore, just vaseline.
ellauri147.html on line 96: The union of these two lyrical writers is generally seen as a happy and creative time. The partners inspired each other as a couple and as writers. Martti Haavio died in 1973 following a heart attack, and Ale Tyynni-Haavio completed her husband’s unfinished memoirs and it was published as Olen typerä kana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (‘I am still distant: Martti Haavio – P. Mustapää in the 1920s countryside’, 1978).
ellauri147.html on line 111: Haavio-family.jpg%2F375px-Martti-Haavio-family.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" />
ellauri147.html on line 129: Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan - Your heart is harder than Elsa Enäjärvi-Haavio's.
ellauri147.html on line 134: Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, Make it a bridge under Mr. Haavio, said the Cod, arch your back!
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 690: Esko Aaltonen. Tuomas Anhava. Veikko Anttila. Heikki Brotherus. Martti Haavio. Lauri Hakulinen. Lauri Hyvämäki. Kauko Kare. Paavo Kastari. Eino Kauppinen. Urho Kekkonen. Arvi Kivimaa. Yrjö Kivimies. Esko Koivusalo Simo Konsala. Matti Kuusi. Reino Kuuskoski. György Lako. Lino Leskinen. Kaarlo Marjanen. Jooseppi Mikkola. Paul Myllymäki. Osmo Mäkeläinen. Niilo Mäki. Eino Mäkinen. R.E. Nirvi. Tauno Nurmela. Ohto ja Päivo Oksala. Aarni Penttilä. Paavo Pitkänen. Jorma Pohjanpalo. Mikko Pohtola. Lauri Posti. Lauri Puntila. Sakari Pälsi. Eino S. Repo. Eero Saarenheimo. E.A. Saarimaa. Matti Sadleniemi. Lauri Simmonsuuri. Esko Suhonen. VJ Sukselainen. Paavo Saippa. Erkki Tanttu. Jussi Teljo. Hannes Teppo. Tuomo Tuomi. Ilmari Turja. Mauno Turunen. Tatu Vaaskivi. Oskari Wahervuori. Kosti Vasa. Torsti Verkkola. Kustaa Vilkuna. Toivo Vuorela.
ellauri325.html on line 700: Mustaa P-päätä ei paljon vaivannut Matti 6:n koeluennolla että Elsa Enäjärvi-Haavio oli kuollut samana aamuna. Olihan sillä aikaa jo ollut uusi panopuu. Mutta 6 olisi mieluusti rotkauttanut Elsaa johon se oli iskenyt silmänsä jo Norssin naskalina. Kyrpä koskee kuumaa floiskaa.
ellauri325.html on line 709: Leppoisa Martti Larni kirjallaan Neljäs Nikama oli toisixi kuuluisin suomalainen neukuissa. Sillä oli paljon ruplia. Muita liiton tähtiä olivat levoton Matti Hälli, pateettisen touhukas Konkka, ja Haavion petitoveri, kernaasti naitava Aale Tynni. Sotavammaisen sekakäyttäjän Lasse Heikkilän Agapetus heitti pihalle huutaen kuin JK Paasikivi. Konkka ja Hälli olivat jeesmies Kuuselle kateita.
ellauri325.html on line 717: Matti 6 oli koko kekkuli: kenkku juonittelija, ilkeämielinen ja pahansuopa henkilö. Aatelissyntyinen sinimustien laulukuoron taustalaulaja. 1959 Matti pääsi Haavioxi Haavion paikalle, josta oli tehty akateemikko. Tule niin kustaan Vilkunan alle sanoi Haavio.
ellauri325.html on line 722: Martti Haavion tylyn arvion mukaan Repo oli laiskuri joka teki vääriä asioita välttyäkseen tekemästä oikeita asioita nimittäin esimerkiksi väitöskirjan Juhani Siljosta. Nuori Jakkoh-Hintikka ei suostunut Matin pöljän idean pelinappulaxi.
ellauri325.html on line 746: Väinö Kaukonen (18. kevätkuudu 1911, Kuopio – 4. ligakuudu 1990, Helsinki) oli suomelaine professoru da literatuuran tutkii. Ei siis se sotaveteraani joka veteli komiasti veteraanin iltahuudon soolo-osia. Väinö oli neuvostomieöinen, minkä vuoxi Martti Haavio ei voinut sietää sitä. Kaiken kukkuraxi
ellauri325.html on line 768: Auli Hakulinen, nykyisin yleisen kielitieteen apulaisprofessori, oli jo fuxityttönä yhtä pystynenäinen ja pisteliäs kuin Lauri isänsä, Martti Haavion luokkatoveri enemmän kuin yhdessä mielessä. MUOVI! MUOVI! Kansanrunoudelle kävi kuin kielitieteelle myöhemmin, pakollisuus hävisi ja sen mukana opiskelijat. Eeva Linden oli filistealaiskenraali, joka löi Masan lyttyyn aasinleukaluulla. Hetkinen, sehän oli Simson joka luuta heilutti, siis juutalaisten puolella.
ellauri325.html on line 778: Kuvateoxeen "Ladun hiihtimet" sijoitin valokuvan Martti Haavion seminaarikokouxesta 1951, missä 19-vuotias Elli-Kaija Köngäs esitelmöi runosta "Minä jauhan Jaakolleni". Eikun Martille! oikaisi mustauskkainen Haavio. Elli-Kaija itki izensä tohtorixi, nuhtelee Matti 6. Hän piipahti saunamajassani, kolmantena majassa oli alkoholi. Olin leikkitoveri. Leikittiin äidinkielellä. Viina tappoi Ellin kuin jäi virka saamatta. On tämä kovien poikien leikkiä, ei tänne ripulia huolita.
ellauri330.html on line 280: Rafu oli Masa 6:n opettajan Mara Haavion kolleega, toimittivat yhteisvoimin kokoomateoxia ja tietosanakirjoja. Kaarlo Rafael Koskimies (vuoteen 1926 Forsman) 9. helmikuuta 1898 Savonlinna – 19. marraskuuta 1977 Helsinki, on myös 1/375 löysäpukuisen Arto Samulin humanisteista. Samulin lailla hän oli oikealle kallellaan. Ajan toimitussihteeri 1917 - 1924 Vaakku Koskenniemrn sivuvaununa. Valvoja-Ajan päätoimittaja 1932 – 1941.
ellauri335.html on line 335: Sekä kirjoissa että elokuvasovituksissa Vareksen työskentely on usein kännistä haahuilua. Mäen omien teosten lisäksi Vareksen maailmaa kuvataan kirjoissa Vareksen Turku ja Vareksen vaeltava viisaus. Ne on kirjoittanut Martti Haavio. Tässä edustava näyte:
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri413.html on line 133: Arvi oli nähtävästi tulenkantaja (ei soihdun, my mistake), päättäen kokoelmasta Nuoret runoilijat. Se oli maan lupailevin nuori romaaniagentti ennen 2. maailmansotaa muttei lunastanut lupausta. Runoantologiassa mukana Kaarina Vaher, Katri Vala, Onni Halla, Yrjö Jylhä, Arvi Kivimaa, Olavi Lauri Paavolainen, Johan Edvard Leppäkoski, Musta P-pää (Martti Haavio) ja Ilmari Pimiä. WSOY 1924. Arvi ohjasi mm. näytelmät Viettelyxen vaunu ja Torquato Tasso.
xxx/ellauri057.html on line 1363: Martti Haavio, Elsa Enäjärvi-Haavio, Yrjö Jylhä, Iiro Kaikko (?), Arvi Kivimaa, Unto Koskela (?), Olli Nuorto, Armas J. Pulla, Unto Seppänen, Martti Turunen (?) Lauri Viljanen, Mika Waltari.
xxx/ellauri057.html on line 1381: Nyt mullon yhtä aikaa lainassa Tatu Wahlstenin kirjenivaska ja Karin Wadenströmin pakinat. Jos Kati on selkeästi materialisti köyhälistön asialla, niin näyttää Tatusta kehkeytyvän yhtä vääjäämättömästi idealistinen pääoman juoxupoika. Tosin sen kirjeet silkkineeseen Martti Haavioon ei ole luottamista pitemmälle kuin sen jaxaa heittää. Siinä on pukki kaalimaata pöyhimässä. Maralla ei ole pahemmin särmää luonnehtia Tatua hinteläxi, kun ize näyttää erehdyttävästi hattutelineeltä. Vitun Musta P-pää. Tosin sen pappisveli Jaakko on vielä paljon huonompi runoilija kuin se. Jaska on niiin paska etten viizinyt ottaa sen runoja Lahden Prisman poistohyllystä edes ilmaisexi. Käytettyjä piipunrasseja, sinimustia.
xxx/ellauri057.html on line 1391: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Mustapää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanluonteen ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko kuten Hannu Mäkelä. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi teininä puristellessaan finnejä. Haaviot oli sillinpäitä ennenkuin niistä tuli haavioita, mutta nähtävästi jonkun toisen sillin. Taloja naivia talonpoikia Mynämäeltä. Sukunimi vaihtelee kuin elinkautisvangeilla.
xxx/ellauri057.html on line 1393: Haavio kuului uransa alkuvaiheessa Tuijunkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haavio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
xxx/ellauri057.html on line 1395: Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on täysinpalvellut sosiologian professori. Toinen tytär Katarina Eskola on loppuunkulutettu nykykulttuurin professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio. Katarina Eskola on jo koonnut kulttuuri­vaikuttaja­vanhempiensa keskinäiset kirjeet yli 3000-sivuiseksi kirja­sarjaksi, ja lisää on tulossa.
xxx/ellauri057.html on line 1397: Viimeisen osan nimi on Autius lehtipuissa. Siinä Martti Haavio rakastuu nuoreen runoilija Aale Tynniin ja Elsa Enäjärvi-Haavio kuolee syöpään 1951.
xxx/ellauri057.html on line 1398: Nää eemeritat on siis ekojen Haavioiden tyttöjä. Aale Tynni teki pojan kirkkohistorian professori Kauko Piriselle mutta Maralle vaan lastenkirjoja. Poika Matti Antero Pirinen (15. kesäkuuta 1942 Helsinki – 20. helmikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka kärsi mielenterveysongelmista ja teki 28-vuotiaana seppukun hyppäämällä perheensä entisen kotitalon katolta Helsingin Ullanlinnassa. Mistä talosta? Ois kiva tietää.
xxx/ellauri057.html on line 1400: Runoilijana marakatti oli 1920-luvulla lähellä Tuijunkantajat-ryhmää, muttei innostunut ryhmän eksotiikan ja koneromantiikan ihailusta, vaan korosti miehekkäästi suomalaista perinnetietoisuutta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman aatteellisen hämmennyksen (Mitä? nazit hävisi?) jälkeen Haavio korosti runoudessaan vastapareja luonto–ihminen, pysyvä–katoava, ajattomuus–sodan hävitys. Sodanjälkeisessä tuotannossaan hän toimi siltarumpuna perinteisen ja modernin lyriikan välillä ja uudisti merkittävällä tavalla runouden rytmiikkaa.
xxx/ellauri128.html on line 174: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Martti Haavio, WSOY 1930
xxx/ellauri129.html on line 717: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri255.html on line 529: Elias Lönnrotin isä oli nimeltään Mustapää-Matti. Siitä se saatanan Haavio sen nimimerkin otti. Villon oli Espanjan hovin lautastennuolija, Jomppa oli Penan perseennuolija, vaikka kieltää sen. Joku raja täytyy olla vaikka epäselväkin, sanoo liimapaperista kärpänen. Pena puhuu Penasta, suurmiehestä, nerosta, jumalasta. Jomppa laittaa Penaa kelvottomaxi prosaistixi. Pena pahastuu ja heittää Jompan koiran jorpakkoon. Saatanan ketunsyötti, sietäisi lentää perästä. Vaan eipä Jomppa hirviä, vaikka on leveä kuin ladonovi ja Pena pelkkä poijupää.
xxx/ellauri354.html on line 186: Elsa Enäjärvi-Haaviolla oli ollut suunnitelmissa Suomen kansainvälisimpiin kirjailijoihin kuuluneen Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaminen. Aino oli Helmi Krohin näyttävämpi siskopuoli. Päästyään eroon Elsasta 1951 Martti Haavio oli suositellut post mortem tehtävään Laitista, joka 1950-luvulla ryhtyikin työhön. Väitöskirja Kallaksen elämästä ja tuotannosta vuoteen 1921 valmistui "muiden töiden takia" kuitenkin vasta 1973, Ainon työnnettyä koiranputkea vsta 1956 lähtien.
xxx/ellauri354.html on line 292: Aale Tynni, joka vaikeroi Martti Haavion alla palvelijan huoneessa Elsa Enäjärvi-Haavion tehdessä syöpäkuolemaa yläkerrassa (kz. albumia 147), suomensi yhden Joosen runon paxuun kirjaansa. Googlen suomennos vähän editoituna ei ole paljon Pekkaa pahempi. Mitta lienee joku Horatiuxen aiolibiitti, kz. tästä.
43