ellauri015.html on line 1022: Hilja Haahti.
ellauri095.html on line 479: Mixei Hilja Haahti ollut näistä tietonen? Tai ehkä olikin, mutta nehän oli paavilaisia. Ja mixei se maalauttanut prerafaeliittojen jäljennöxiä? Oliko ne liian snobeja? Ainakaan ne ei ole suomalaisia, virsut puuttuvat. Tästä veli-Rossettin Beatricen kuvasta se olis silti voinut tykätä, siinä on berninimäistä orgastista fiilistä.
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri099.html on line 125: | Hilja Haahti | haahka | lima | Pykniker | |   |
ellauri110.html on line 189: Venäjällä Hannu vetää viinaa kuin pesusieni ja tekee Hilja Haahtimaista osallistuvaa havainnointia ryssänhuorista. Ihan niillä näyttää olevan sisäänpanoaukot samoilla kohdilla kuin Virossa ja Suomessa.
ellauri119.html on line 598: Tää kymysys on aiheuttanut paljon tukkanuottasia Quorassa. Alisa Zinovjevna Rozenbaum, James Bondin From Russia with Love leffan naiskonnan "Number 2" doppelgänger ja selvä esikuva, ryssämatu jutkero kuten Saul Belov mutta jehovansa kuopannut, on vanha tuttu aiemmista albumeista. Albumissa 98 selvisi että Ayn Rand on INTJ. Ylläri. Heinlein ja Mencken peukuttivat Aynia. Iso ylläri. Mielikirjailijani ei ole Hilja Haahti vaan Ayn Rand, sanoi Maailman Paskin Nalle. Mojo ylläri. Täytyykin tähän väliin todeta että historianjälkeisen ajan James Bond, se Craig jotakin, on paskahuusin Valituista Paloista päätellen just niin tyhmä amis gorilla kuin sen lähellä toisiaan olevista silmistä voisi päätellä. Peruskoulupudokas ja täysi ääliö.
ellauri196.html on line 736: Hermeettinen runoilija Montale tuli vastaan Hoblan tiistairistikossa. Kumpikaan ei meistä ollut siitä kuullutkaan! Piti taas kerran googlata. Tai hei, kyllä Montale oli mainittu noobelkolleegansa Guasimodon riitaveikkona albumissa 62, en vaan muistanut. Se oli aika pulska kaveri joka pyrki oopperalaulajaxi huonolla menestyxellä. Mixi ääneni ei soi se huokasi kuin Hilja Haahti 7 vuoden lauluopintojen jälkeen maitojunassa.
ellauri340.html on line 679: Marraskuun viimeisenä maanantaiaamuna maha kipeänä kasvislasagnasta jotain palaili mieleen ysärin huonoimmista hetkistä ja ikävimmistä apinakolleegoista apinalinnan kallioilta eli verstaalta. Kusipäitä wannabe silverbäkkejä kuten Kimmo Koskenniemi, Fresd Karlsson, kiilusilmäisiä maanikkoja Kristiina Jokinen, Graham Wilcock, se 1 saxan keskusteluntutkija josta siitäkin tuli joku käännöstieteilijä, nimeä ei löydy, boxerimainen Inkeri Vehmas-Lehto, akribian ystävä Pirjo Kukkonen, se hullumpi Pirkko Kukkonen, mielikirjailijani Hilja Haahti, A-luokan mersulla ylvästellyt pieni paxu kielitieteen lehtori, näitä piisaa meitä keskinkertaisuuxia.
ellauri360.html on line 356: Grundtwigin päätuloksia oli pitäjäsiteen poistaminen 1855, toisin sanoen lupa käyttää muuta kuin oman pitäjän pappia kirkollisiin toimituksiin, ja vuoden 1868 vaaliseurakuntalaki, joka soi pitäjänpappiin tyytymättömille tilaisuuden perustaa valtiokirkon piirissä henkilöseurakunnan omine pappeineen. Tanskalaisista dissidenttipastoreista taisi Hilja Haahtikin käydä kuumana.
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
xxx/ellauri057.html on line 262: Haahti">Ihminen
xxx/ellauri091.html on line 27:
Hilja Haahti
xxx/ellauri091.html on line 30: Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti Soldiers of Odinin mannekiineina. Tälläiset haahkat pois kaduilta!
xxx/ellauri091.html on line 41: Mielikirjailijani on Hilja Haahti. Hilja Haahti on mielikirjailijani. Palaan sen päiväkirjan lisälehdille kuin koira oxennuxelle. Se on hyvin rauhoittavaa. Hilja saarnaa hiljaa. Hilja on valoisa vanhus. Hän herättää muistoja.
xxx/ellauri091.html on line 99: Sopivatko Minna Canth, Katri Vala tai Hilja Haahti Soldiers of Odinin mannekiineiksi? Rajat kiinni!-kansaliike vaatii kaduille naisrauhaa vedoten kirjailija Minna Canthin unelmaan.
xxx/ellauri091.html on line 104: Totta on, että kirjailijat Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti vaalivat naisrauhaa aikanaan kirjoissaan ja poleemisissa kirjoituksissaan. He eivät kuitenkaan halunneet sitä, että miehet turvaisivat heille rauhan. He korostivat rauhan syntyvän heidän omista toimistaan ja omalla panoksellaan. Näiden kirjailijoiden mielestä miesten käsiaseen kautta turvattu rauha on yhdenlaista naisen alistamista. Useissa kirjoissaan he toivat esiin sen, että suomalaisiin naisiin kohdistuu aivan toisenlainen ja suurempi uhka nimenomaan suomalaisten miesten väkivallasta.
xxx/ellauri091.html on line 121: Hilja Haahti (oik. Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti, ent. Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kirjailija ja suomentaja.
xxx/ellauri091.html on line 139: Seija: - Ssh! hiljempää. Tätä ei pidä levittää laajemmalle. Helmi, älä kerro kavereille että Hilja Haahti ehkä opetti Wilho Pylkkäselle saxaa! Se ei ole ihan varma asia! Helmi: - Tä? Kuka on Hilja Haahti? Kaverit: - Tä? Kuka on Wilho Pylkkänen? - Seija: Tälläset julkkisjuorut on Hymylle ja Alibille herkkua. Ennenkuin arvaattekaan on tuolla paparazzit aidan takana. Pidetään tää nyt ihan perheen keskisenä salaisuutena.
xxx/ellauri091.html on line 141: Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja senjälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Opettajaksi Haahden teki mieli opiskella. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895. Hän oli opettajan virassa muutaman vuoden. Sitten Haahden opintojen jatkamiselle avautuivat "edellytykset", eli RÃHÃÃ, kun äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon "Z" Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.
xxx/ellauri091.html on line 143: Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jälkeen hän toimi 1902-1906 saksankielen opettajana Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti keskittyi perheenäidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi. Haki kyljyxiä kulmakaupasta. No ei vaitiskaan, kai sillä oli piikoja.
xxx/ellauri091.html on line 145: Hilja Haahti toimi opiskeluaikanaan Kristillisessä Ylioppilasliitossa, NNKY:n eri harrastuspiireissä, Suomen Lähetysseurassa ja Merimieslähetyksessä.
xxx/ellauri091.html on line 147: Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän tarmokkaasti toimi 27 vuotta, siis v:een 1946 ja oli sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen jatkuvasti sytytti. Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.
xxx/ellauri091.html on line 149: Hilja Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arjen asioihin. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä. Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. (No ei yxinomaan, kyllä toi Tiila-tätikin sitä kärytti.) Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta vaikutti Haahden elämään ja tuotantoon.
xxx/ellauri091.html on line 155: Tässä lähteessä ei mainita että Tiila-täti oli monen mielestä sietämätön ämmä, mutta Hilja Haahti oli Tiilan lellikki. Hiljakaan ei sano ihan näin mutta antaa ymmärtää. Tiila-täti sai aikaan että hengen (isolla alkuk.) tuli alkoi kyteä ja kärytä Hiljan suolistossa.
xxx/ellauri091.html on line 162: Hilja Haahti kirjoitti pienestä pitäen satuja, kertomuksia ja runoja. Hän toimitti myös omia lastenlehtiä ja avusti sellaisia lehtiä kuin Tilhi, Sirkka ja Lasten Kuvalehti.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 166: Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Muumipeikon tuhotulva ja Poisvalittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Tauno voi todistaa, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan lisänimiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.
xxx/ellauri091.html on line 170: Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.
xxx/ellauri091.html on line 172: Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926. Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla vaikka puolisoineena. Myöhemmin hänet on tunnettu lisänimillä Haukotuttava Hymistelijä ja Suomen Kuivin Lehti.
xxx/ellauri091.html on line 189: Hilja Haahti ja Hra Mott
xxx/ellauri122.html on line 139: Koirat ovat olleet vuosisatoja kirjailijoiden parhaita tukijoita, koska ne eivät arvostele – Taina Haahtia inspiroi coton de tuléar, Stephen Kingiä corgit, Virginia Woolfia cockerspanieli, Schopenhaueria sarja villakoiria nimeltä Atman. Goethen Mefisto oli villakoira myös. Diogenes oli ize kyynikko. Tekoäly oppii tunnistamaan sarkasmin. Totally! on dead giveaway. Ironinen Sokrates sanoi Ne ton kyna! Koira vieköön. Koppava mutta typerä homo Oscar Wilde sanoi että sarkasmi on läpän alin muoto.
xxx/ellauri122.html on line 143: HSn tilaajille Hilja kertoo: Tiedän myös, miltä tuntuu menettää läheinen ihminen: isä kuoli kun olin 15-vuotias. Vertailu on kuitenkin turhaa, Haahti sanoo. Isän kuolema järisytti, ja niin teki myös Maxin kuolema.
xxx/ellauri122.html on line 145: Molemmat haukkuivat, Max ehkä vähän vähemmän. Tiede-lehden mukaan katumus on hyvä asia. Poikkeuksena on, että äiti ei saa omia lapsiansa katua, se on tabua. Mutta kyllä omia lapsia on oikeus vihata, korjaa Pirkko Hiekkala. Ja haukkua, huomauttaa herra Haahti kuopasta.
xxx/ellauri122.html on line 153: ”Se on eräällä tavalla Hiljan ja Maxin viimeinen yhteinen tarina”, Haahti sanoo. Hän istuu penkillä Lenininpuistossa, taustalla raikaa marxisti-leninistien räävitön ilonpito.
34