ellauri040.html on line 68: Deleuze ja Guattari ei kysy mitä runoissa ja paasauxissa sanotaan, eivät ezi merkitystä kirjasta, vaan takakannesta. Mä teen tismalleen samalla tavalla, elämä ja teos tekniikalla luen kirjoja ihan Kai Laitisen opeilla 50-luvun malliin.
ellauri040.html on line 74: Guattari Felix">Felix Guattarilla (1930-1992) oli hyvä aikataulu 60-luvun ihmisille:
ellauri040.html on line 95: «Un jour, écrit Emmanuelle Guattari, alors qu’on attend dans la voiture, Bertrand, un malade, me dit en souriant : "Christian et moi, on attend que nos dents repoussent." Je dodeline de la tête avec une moue et un haussement d’épaule : "Ça ne se peut pas." "- Oui, continue-t-il, mais on peut quand même attendre."»
ellauri040.html on line 285: Tuurilla ei ole dialogia, vaan Richardsonin tyylistä oratio obliquaa: Paavo sanoi että... Äiti hämmästeli että... Veikko totesi että... Näiden johtoverbien luetteloa on kasvattaneet lehdistönkin tyhjäntoimittajat tyyliin hymyili rouva Hagert, Taisto Tammen mummo. Nää kirjat on kuin Deleuzen ja Guattarin pilkkaamia juuriharjoja. Epäsuoran esityxen moduxia hinkattiin latinantunneilla. Suomessa se on helppoa: aina mennään indikatiivilla.
ellauri040.html on line 338:
ellauri040.html on line 350: Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzsche-tulkinnan aloittanut Nietzsche ja filosofia (1962) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Toisto tyylikeinona. Hänen suosituimmat teoksensa ovat yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa julkaistut Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia (1972) ja Mille plateaux (1980). Hirveää idealismiä ja myöhäiskapitalismin hurrausta.
ellauri040.html on line 355: Yhteistyö Guattarin kanssa politisoi Deleuzen, joka 1970-luvulta alkaen osallistui aktivistina mielenosoituksiin, Michel Foucault’n perustamaan mielipiteen vankien tukiryhmään ja poliittisiin keskusteluihin. Viimeisinä vuosinaan Deleuze luennoi ja kirjoitti erityisesti elokuvasta, maalaustaiteesta ja kirjallisuudesta.
ellauri182.html on line 153: 1996 tää heppu melkein kuoli uimareissulla ja kirjoitti siitä lähin vain kylmiä paloja alakulttuureista kuten manga, kirjallisuus, politiikka, yhteiskunta ja uskonto. (Hindut, bambut, banaanit ja uusi testamentti. Mitähän se viirusilmä siitäkin ymmärsi, varmaan vähemmän kuin Malamudin simpanssi.) Yashimoto oli sodanjälkeisen Japanin ajattelun pikku jättiläinen joka veljeili entisen vihulaisen kaa. Näytti Tokiota tyypeille kuten Michel Foucault, Félix Guattari, Ivan Illich, and Jean Baudrillard.
ellauri362.html on line 378: Schreber sairasti paranoidista skitsofreniaa (tuonaikainen diagnoosi oli ”dementia paranoides”) ja kuvasi sairauttaan muistelmateoksessa Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken (1903). Kirjasta on tullut psykiatrian klassikko, ja sitä ovat analysoineet muiden muassa Sigmund Freud, Jacques Lacan, Gilles Deleuze ja Félix Guattari (Anti-Oidipus), Alice Miller sekä Elias Canetti (Joukko ja valta).
ellauri362.html on line 414: Gilles Deleuze ja Félix Guattari ovat Freudin kriitikkoja, jotka näkevät hänen perheellisyytensä liian yksipuolisena arvioidessaan Schreberin tapausta.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri116.html on line 408: Vuonna 1977 pseudo Sirkkis tuki terroristi Bruno Bréguet'ta ja kampanjoi hänen vapauttamisen puolesta. Noin 20-vuotiaana Geneven yliopiston opiskelijana Bruno Bréguet osallistui solidaarisuuteen kolmannen maailman vapautusliikkeiden kanssa. Hän tuli lähemmäksi Palestiinan asiaa, erityisesti sen jälkeen, kun pieni ryhmä palestiinalaisia militantteja yritti sabotoida lentokonetta Klotenin lentokentällä vuonna 1969 tavoitteenaan tuhota viisitoista tonnia sen ruumissa säilytettyä aseita, jotka oli tarkoitettu toimitettavaksi Israeliin. Israelilainen agentti teloi yhden kommandon jäsenistä hänen ollessaan vallassa revolverilla kurkkuun, ja kolme muuta tuomitaan vankeusrangaistukseen. Tästä Bruno radikalisoitui pahasti ja alkoi laittaa kapuloita USA-Israel hyökkäysvaunun rattaisiin, tosin enimmäxeen tunaroiden pahasti. Palattuaan lyhyenä Sveitsiin, jossa hän huomasi olevansa Interpolin hälytyksen kohteena, hän lähti veneellä Israeliin . Hänet pidätettiin 23. kesäkuuta 1970 Haifan satamassa kahden kilon räjähteitä hallussaan. Sitten hänet tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen. Pitkään kidutettiin, ennen kuin hänet suljettiin Yagurin vankilaan, sitten Ramlehiin. Hänet vapautettiin vuonna 1977 kansainvälisen komitean toiminnan johdosta, joka kokosi yhteen henkilöitä, kuten Jean-Paul Sartre , Simone de Beauvoir , Noam Chomsky , Alberto Moravia , Roland Barthes , Louis Althusser , Gilles Deleuze , Félix Guattari , Michel Foucault , Jacques Le. Goff , Edgar Morin , Friedrich Dürrenmatt , Günter Grass , Dario Fo , Franco Fortini ja François Genoud. Hänet karkotettiin Israelista 24.6.1977. Sakut epäilivät Brunon osallistuneen vuonna 1981 hyökkäykseen amerikkalaista radioasemaa Radio Free Europe vastaan ​​Münchenissä. Sitä sietää toivoa. Joku Andrian Hänni vielä väitti Bushin sotaretken aikana, että Breguet teki yhteistyötä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) kanssa ainakin vuodesta 1991 lähtien. Kyllä kai, vitun Andrian. "Meille on kerrottu epävirallisesti, että Bruno kuoli epähuomiossa kuulustelun aikana amerikkalaisessa tukikohdassa Etelä-Unkarissa."
xxx/ellauri442.html on line 56: Johdon filosofian rattaana pitää olla hauska ja helposti ymmärrettävä kuten esim. Emerson, Thoreau, Barthes, Kundera.  Certainly Dostoevsky and Tolstoy command primary attention as does Shakespeare (in the sense of Lakoff & Johnson). Fun new words and concepts, of course, are at the core of philosophy (as stressed by Deleuze & Guattari among others) and it is clear that philosophy for managers cannot be content with the stingy discourse of academic philosophy only.
xxx/ellauri442.html on line 351: Sloterdijk toivoo saavansa henkiin kriittisen eksistentialismin, "ketterin, maallisen viisaan älykkyyden", kuten hän sitä kutsuu, ja joka on kyynismin vastustaja aidon kiinnostuksena parempaa ihmiselämää edistäviin ratkaisuihin. Hän haluaa saada kakkunsa ja syödä sen. Tarkemmin sanottuna Sloterdijk onnistuu yhdistämään Theodor W. Adornon ja Walter Benjaminin ajatukset Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin kanssa. Vähän jäi epäseväxi oliko se nyt hyvä vai paha asia.
14