Pynchon didn´t garner mere admirers or allow anything like fence-sitting: you either hated him or you were a zealot.
Or you got just plain bored. Pynchon on yhtä syvää kasaria kuin C-kasetti. Tai no, ize se on aikasempaa vuosikertaa, joku 50-60-luvun beatnikki, muzen suomifanit on takatukkia. Tai oli.
Dann ärgern sich die
ellauri311.html on line 515: Guardian on nauttinut sen jokaisesta minuutista. Tiedämme, että on tärkeää pysyä
ellauri311.html on line 728: aikana. (Reuters) Brittilehti Guardianin mukaan taas ensimmäiset kuusi
ellauri313.html on line 196: oikeusprofessori Marcia Zug selitti Guardianin haastattelussa, että "syy siihen,
ellauri321.html on line 310: Guardians of Private Property
ellauri321.html on line 312: The Guardian is owned by a private trust. No sorry, it is now a private company. Ole Jacob joined the Scott Trust in 2015. He was appointed Chair in June 2021, following a short period as Acting Chair. He has been associated with the Schibsted Media Group ASA for 30 years, being elected to the Board in 2000 and serving as Chair since 2002.
ellauri321.html on line 334: Now there is a bunch of good reasons why people choose NOT to support the Guardian. It is a real hornet´s nest of western capitalist money chasers known as economic liberals.
ellauri325.html on line 512: Guardianin Hardingia pidetään yhtenä parhaiten Kremlin aivoituxia ymmärtävistä länsimaalaisista toimittajista. Ei hänkään kyllä ymmärrä juuri midiä.
ellauri326.html on line 36: Syyllisyyttä vielä tuntevat länsivallat kiemurtelevat juutalaisten listiessä Palestiinan väkeä. Paskaplärä The Guardian ei julkaissut pilakuvaa jossa Netanjahu kumittaa mahastaan Gazan karttaa nyrkkeilyhanskat kädessä. Se ei ollut riittävän semitistinen. Frankfurtin kirjamessut tukkivat palkitun palestiinalaisen naisen suun jonka kirja käsitteli 40-luvun juttua jossa juutalaiset sotilaat raiskasivat beduiinitytön tylpillä tuppikulleilla. Huijuijui, ateriakexejä! Eihän tälläsestä sovi nytten puhua! Israelilla on täysi oikeus pitää puoliaan! Räjäyttää vaikka puolentuhatta potilasta ilmaan sairaalan mukana. Paizi ettehän ne olleet te vaan se toinen puoli sanoo jenkkiseniili. Sori että nirhasimme vain ne 6 miljoonaa! Kiinan keisarit oivalsivat että vihamiehet on listittävä suvuittain, jos tahtoo välttää jälkipuhheita. Se on ollut selvää moosexenuskoisillekin, kolmanteen ja neljänteen polveen on kosto ulotettava. Piscuisten päät on lyötävä muusixi kiwiin nääs.
ellauri326.html on line 429: Protective gear worth over €977,000 donated to the State Border Guard Service of Ukraine on 8 July 2022.
ellauri326.html on line 433: Around €500,000 worth of thermal imaging equipment provided by the EU for the State Border Guard Service of Ukraine.
ellauri327.html on line 87: Guardian/Pix/pictures/2014/6/6/1402065322811/6c6ea3fa-5e27-4d8f-9d49-5c159f92bbee-1118x2040.jpeg?width=700&quality=85&auto=format&fit=max&s=1e5f126287383bcae36918d28f593258" height="200px" />
ellauri328.html on line 68: Samma skurkaltiga Schibsted som döljer sig bakom The Guardian har en skrivelse om Putins nyttiga idioter bakom betalmur. Sedan när behöver man betala för västerpropaganda? Elämme ja hengitämme kasvua ja kehitystä. Kyss fittan med eran tillväxt och utveckling! Selskapet ble grunnlagt av Christian Schibsted i 1839 da han startet en liten virksomhet som boktrykker i Oslo. Schibsted overtok eierskapet til Verdens Gang i 1966, da avisen var i finansielle problemer. I 1988 ble det til da familieeide selskapet gjort om til aksjeselskap og det ble opprettet ulike datterselskaper.
ellauri330.html on line 273: Anil Sethin tähän päättynyt haastattelu on jälleen hyvä syy, miksi ihmiset eivät halua tukea Guardiania.
ellauri331.html on line 293: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri331.html on line 306: Derk Sauer, ahnas hollantilainen kustantaja, joka tuli Moskovaan vuonna 1989, suunnitteli muuttaakseen pienen, kahdesti viikossa ilmestyvän Moskovan Guardian- nimisen lehdensä maailmanluokan päivälehden. Sauer toi Meg Bortinin ensimmäiseksi toimittajakseen toukokuussa 1992, ja tiimi käytti päämajakseen Radisson Slavyanskaya -hotellin huonetta.
ellauri331.html on line 312: Huhtikuussa 2014 pitkäaikainen päätoimittaja Andrew McChesney erosi tehtävästään, ja hänen tilalleen tuli Nabi Abdullaev, entinen Moscow Timesin toimittaja, uutistoimittaja, päätoimittaja ja apulaispäätoimittaja, joka oli lähtenyt vuonna 2011 RIA Novostin johtajaksi. vieraskielinen uutispalvelu. Pian nimityksensä jälkeen Abdullaev väitti The Guardianissa (siis siinä brittiplärässä), että lännen "puoluellinen journalismi...ryystää länneltä sen moraalisen auktoriteetin". Syksyllä 2015 Abdullaev erotettiin virastaan, ja hänen tilalleen nimitettiin Mikhail Fishyman, Russky Newsweekin entinen johtaja.
ellauri336.html on line 636: The Permian’s fortunes are not dependent on the whims of one or two dominant companies – there are hundreds of operators, from tiny independents to huge multinationals such as Chevron, ExxonMobil, BP, Shell and ConocoPhillips, many of the corporations which, as the Guardian has reported, are behind a large proportion of the planet’s carbon emissions and are poised to flood markets with an additional 7m barrels per day over the next decade.
ellauri339.html on line 584: Ulkomaat yleisesti käytetyssä merkityksessä (meidän tapauksessamme länsi, ja on aika muuttaa tätä ajattelua) "vuotivat" Zelenskyn. Viimeinenkin ukrainafilian ja raivostuneen russofobian linnake, brittiläinen The Guardian, kaatui: julkaistiin artikkeli ”Putin on ottanut vallan Ukrainassa?”. Artikkelin johtopäätös on tämä: Ukrainan konflikti on menetetty, ja se vain pahenee. Arvovaltainen amerikkalainen aikakauslehti Foreign Affairs kirjoittaa, että Ukrainan tulisi tehdä aselepo Venäjän kanssa. The Wall Street Journal julkaisi artikkelin otsikolla "On aika lakata haaveilemasta Venäjän tappiosta". Tässä on myös hälyttävä hetki - ikään kuin kukaan ei kysyisi Venäjältä, ikään kuin tämä kaikki olisi mahdollista "ilman Venäjää". Kannattaa miettiä: miksi he ajattelevat näin lännessä ja mitä tehdä asialle Venäjällä? Usko minua, se ei ole vaikeaa, minulla on vastaus, mutta se on äärimmäisen, sanokaamme, "epäsuosittu".
ellauri340.html on line 141: Hänet ajettiin pois Puolan kansantasavallasta vuoden 1968 Puolan poliittisen kriisin aikana ja hänet pakotettiin luopumaan Puolan kansalaisuudestaan . Hän muutti Israeliin; kolme vuotta myöhemmin hän muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän asui Englannissa vuodesta 1971, missä hän opiskeli London School of Economicsissa ja hänestä tuli sosiologian professori Leedsin yliopistossa, myöhemmin emeritus. Bauman oli yhteiskuntateoreetikko, joka kirjoitti niinkin monimuotoisista aiheista kuin moderniteetti ja holokausti, postmoderni kulutus ja nestemäinen nykyaika . Bauman oli vuosina 1945–1953 poliittinen upseeri sisäisessä turvallisuusjoukossa (KBW), sotilastiedusteluyksikössä, joka muodostettiin taistelemaan Ukrainan kapinallisarmeijaa ja Puolan kotiarmeijan jäänteitä vastaan. Täähän on nykytilanteessa vähän noloa. The Guardian -lehden haastattelussa Bauman vahvisti olleensa sitoutunut kommunisti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen eikä ollut koskaan salannut sitä. Hän myönsi, että tiedustelupalveluun liittyminen 19-vuotiaana oli virhe, vaikka hänellä oli "tylsä" pöytätyö, jossa ei päässyt naganilla osoittelemaan kapinallista.
ellauri346.html on line 229: Kriittisten elokuvakriitikkojen joukossa Peter Bradshaw, joka myös kirjoittaa The Guardianille, antoi elokuvalle 2 tähteä viidestä sanoen, että "joistakin fiksuista tempuista huolimatta tämä laaja-alainen komedia, joka levisi viraaliseksi, osoittautuu oudoksi keskinkertaisuuden virheeksi," ja lisää: "Siellä on hyviä gageja ja eloisia kubrickilaisia kosketuksia ja todella järkyttävä kohtaus, jossa Evelynin nöyryyttää hänen tyttärensä (mikä? Sekö että tytär käyttää äidistä etunimeä?). Todella häiritsevä hetki perheen toimintahäiriöstä, joka näyttää tulevan toisesta elokuvasta, elokuvasta rinnakkaisuniversumissa. Mutta tämä hullu seurauksista vapaa tapahtumasarja johtaa sarjaan tapahtumia, jotka katkaistaan vaihtamalla toiseen rinnakkaisuuteen. Maailma peruutettiin, mikä tarkoitti, että mikään ei ollut vaarassa ja elokuvasta tuli pitkä, näkymätön haaskaus, joka ei mennyt mihinkään.
ellauri347.html on line 229: Näitä Guardianin juttuja on rahoittanut lukijoista alle 2,5%.
ellauri350.html on line 292: Muuten hän ansaizi runoilijaxi aika kivasti. Hän omisti kaksi kotia Winston-Salemissa Pohjois-Carolinassa ja "herrallisen brownstonen" Harlemissa , joka ostettiin vuonna 2004 ja joka oli kuin Eskin Bulevardin asunto täynnä hänen "kasvavaa kirjastoaan" kirjoja, joita hän keräsi kautta elämän, vuosikymmenien ajalta kerättyjä taideteoxia ja hyvin varustetut keittiöt. The Guardian -lehden kirjoittaja Gary Younge kertoi, että Angeloun Harlemin kodissa oli useita afrikkalaisia seinävaatteita ja hänen maalauskokoelmansa, mukaan lukien useiden jazztrumpetistien maalaukset, Rosa Parksin akvarelli ja Faith Ringgoldin teos nimeltä "Maya's Quilt Of Life".
ellauri350.html on line 483: Kansalliskaartin panos: yli 300 000 suojeluskuntalaisen lähetystö Irakiin. Tekijä: Air National Guard Tech. Sgt. John Orrell National Guard Bureau. ARLINGTON, VA - 18. joulukuuta 2011, kun Yhdysvaltain viimeiset joukot ylittivät Irakin rajan Kuwaitiin, kansalliskaarti oli lähettänyt yli 250 000 kaartin jäsentä tukemaan sotaa. Kansalliskaarti osallistui jo taisteluoperaatioihin Afganistanissa, ja se täytti mottonsa "Aina valmiina, aina siellä" ja vastasi tammikuussa 2003 esitettyyn kutsuun lähettää joukkoja Irakiin operaatioon, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Operation Iraqin Vapaus.
ellauri350.html on line 485: Tarjoamalla ilmatukitehtäviä kaikkialla maailmassa operaatioille Iraqi Freedom ja New Dawn, Air National Guard lähetti käyttöön 34 243 Citizen-Airmenia ja suoritti onnistuneesti 44 882 siirtoa.
ellauri351.html on line 118: Mutta uusi vuosi tuo uutta toivoa. Monissa avainmaissa, mukaan lukien Suomessa, Venäjällä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa, järjestetään vaalit. Meidän on uskottava muutokseen. Että parempi on mahdollista. Vaikka todennäköisempää on että Stubb, Putin, Sumak ja Trump on pian onnettomuusauton ratissa. The Guardian tulee jatkossakin käsittelemään tapahtumia kaikkialta maailmasta ja raportointimme tuntuu nyt erityisen tärkeältä. Mutta uutistenkeräysorganisaation ylläpitäminen ei ole halpaa.
ellauri353.html on line 297: And I really have mixed feelings about either arrangement. so instead. I have is very happy to spend the school year doing some work on my dissertation. I got used to being a homemaker. I took some funky classes in pottery, (Sorry Milton I mean) ceramics. And I got pregnant at the the back end of school here we left university and headed for Amman or Milton spent the summer writing a book. Jointly with two other people. And I spent the summer being pregnant and I'm comfortable. But war was heating up and decided that once our baby arrived we would move. The washing. He would go to work probably at the Treasury Department. I hope to spend my time as a mother. Unfortunately that didn't work out. Our first pregnancy. My first experience at. Guarding a family came to a sad end when the baby was stillborn. So I went to work in watching them till I could get pregnant again. This time they were more fortunate. And once our daughter was born. I had no thought of going back to work. At least until my. Our children were grown. And as it turned out I never did go back as far as spam innocents are concerned. When I had the opportunity to do some work at home without leaving. So there.
ellauri362.html on line 332: Heinäkuussa 2011 The Guardianissa julkaistu Sedariin essee "Kanan varpaankynsiä, kukaan?" keräsi jonkin verran kritiikkiä siitä, että se oli epäherkkä Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 2014 hän osallistui TV-äänenä "Kuulostanko hintiltä?" David Thorpen dokumenttielokuvaan ajan homomiesten puhemallien stereotypioista. Vuonna 2022 hän pohti suhdettaan äskettäin kuolleeseen isäänsä.
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä Johnu Ruutu tyyppisiä hölmöjä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri378.html on line 86: Lopuxi tarkastellaan Leon Trotskia. Tuottaja Konstantin Ernst kertoi Guardianille : "Luulen, että hän yhdistää kaiken, hyvän ja pahan, epäoikeudenmukaisuuden ja rohkeuden. Hän on arkkityyppinen 1900-luvun vallankumouksellinen. Mutta ihmisten ei pitäisi ajatella, että jos Trotski olisi voittanut eikä Stalin, asiat olisivat olleet paremmin, koska ne eivät olisi olleet. Vielä pahemmin voisi olla asiat, jos köige maade proletaarlased olis oikeasti ehtineet yhynege ennenkuin köige maade kapitaalilased ehti tehdä niin.
ellauri381.html on line 91: Ukrainan nationalistit marssivat Kiovan läpi kädessään Banderan muotokuvalla varustettu lippu sekä Oikeistosektorin ja Svobodan liput. Bandera on lippu espanjaxi. The Guardianin mukaan sodanjälkeinen Neuvostoliiton historia levitti kuvaa Banderasta ja UPA:sta yksinomaan fasistisina yhteistyökumppaneina ja muukalaisvihamaisina. Toisaalta, nationalismin noustessa Ukrainassa, hänen muistonsa siellä on kohonnut. Banderan ihailu ja kunnostamisyritykset ovat kasvava trendi Ukrainassa.
ellauri389.html on line 133: Coleridgen maine eeku paranee kun ei tarvi enää lukea sen sepustuxia. Se toimii enää imperiumin menetetyn suuruuden näköispazaana. The Guardianin vuoden 2018 raportti leimaa hänet "neroksi", joka oli edennyt "yhdeksi tunnetuimmista englantilaisista runoilijoista". Coleridgen mielilukemistoon kuuluivat Virgil ja William Lisle Bowles.
ellauri389.html on line 227: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri390.html on line 206: Vuonna 1868 hän liittyi 14. Ulan Yamburgin rykmenttiin Grodnon kaupungissa, aliupseerina. Vuonna 1873 hän julkaisi teoksen "The History of the 14th Lancers Yamburg rykmentti", vuonna 1874 hänet siirrettiin kaartiin. Vuonna 1876 hän kokosi Aleksanteri II: n ehdotuksesta "Historia of His Majesty's Ulan Life Guard rykmentin historia".
ellauri390.html on line 242: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri393.html on line 106: David Robson on Lontoossa asuva tiedetoimittaja. Hän kirjoittaa psykologiasta, neurotieteistä ja lääketieteestä BBC Future -verkkopalveluihin. Hänen artikkeleitaan on julkaistu muun muassa kansainvälisessä New Scientist -tiedelehdessä sekä The Guardian- ja The Washington Post -sanomalehdissä. Juu ilmiselvä kolonialistinen albatrossi. Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin.
ellauri396.html on line 70: Tämä The Guardianin artikkeli on yli 6 vuotta vanha. Tämä kaikki tapahtui keisari Donald Trampin käskystä Haju Pisilän ollessa Syyrian maaherrana. Se oli edellisen maailmanlaajuisen oikeistoaallon aikoja.
ellauri402.html on line 487: After the Civil War, increased leftist activity was particularly evident on construction sites. The number of strikes increased and several of them became politicized. The interests of the Communists and the Soviet Union were seen as the reason for the strikes. In 1920, employers' organizations decided to set up a special organization focused on breaking strikes. Martti Pihkala came to lead this organization called Vientirauha. Vientirauha, known as the 'Pihkala Guard', had a maximum of 34,000 men, from which strike breakers could be assembled if necessary. Especially in Southern Ostrobothnia, Pihkala's organization was strong. Vihtori Kosola, the future frontman of the Lapua movement was an agent for the Vientirauha. The best known of the strikes broken by the organization was the year-long harbor strike that began in 1928.
ellauri402.html on line 653: Moottoripyörävalmistaja Harley Davidson kertoo lopettavansa kaikki monimuotoisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta edistävät DEI-toimintonsa, kertovat muun muassa yhdysvaltalaismedia CNN ja brittilehti The Guardian. Moottoripyöräyhtiötä painostivat konservatiivit sosiaalisessa mediassa. CNN:n mukaan moottoripyörävalmistaja ei aio jatkossa myöskään tukea pride-kulkueita tai muita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtumia. Yhtiö kertoo keskittyvänsä jatkossa ainoastaan moottoripyöräjengien edistämiseen. Myös traktoreita valmistava Tractor Supply sekä maataloustarvikkeita valmistava John Deere -yhtiöt ovat hiljattain kertoneet karsivansa DEI-toimintojansa konservatiivisen painostuksen jälkeen.
ellauri402.html on line 674: Albeen näytelmät 1980-luvulla saivat ristiriitaisia arvosteluja The Guardianin Michael Billingtonin kanssa, joka kirjoitti: "Amerikkalaiset dramaturgit päätyvät poikkeuksetta oman myyttinsä uhreiksi: menestyshulluisessa kulttuurissa heille ei koskaan anneta anteeksi omien varhaisten mestariteostensa epäonnistumista. Mutta jos Edward Albee on kärsinyt saman julman kohtalon kuin Arthur Miller ja Tennessee Williams , hän on jatkanut kuorma-autoa." Antti Tuuri väitti Kuuba-aiheisessa sepustuxessa että Ernest Hemingwayn homo poika oppi äidiltään ajamaan tyydyttävästi kuorma-autoa.
ellauri403.html on line 500: The Guardianin artikkelissa 28. helmikuuta 2020 todettiin, että Seibt inspiroitui kanadalaisesta alt-right valkoisesta nationalistista ja salaliittoteoreetikosta Stefan Molyneuxista tutustuttuaan hänen blogeihinsa. Häntä on syytetty sekä antisemitismistä että valkoisesta nationalismista, koska hän tukee joitain alt-oikeistolaisia. Seibt kieltäytyi kommentoimasta; hänen äitinsä kielsi tyttärensä kannattavan äärioikeistolaista politiikkaa. Huhtikuussa 2020 Seibt sanoi, että hänen muodollinen työnsä The Heartland Instituten kanssa oli päättynyt. Hän sanoi, että se oli hänen päätöksensä olla uusimatta sopimusta, ja se tehtiin, koska Landesanstalt für Medien NRW [ de ] uhkasi poistaa hänen YouTube-kanavansa sillä perusteella, että hän haluaa vaikuttaa Saksan politiikkaan amerikkalaisen ajatushautomon puolesta.
ellauri403.html on line 504: Seibt tunnistaa itsensä "libertaariksi". Neue Zürcher Zeitung kuvaili Seibtiä "oikeistolaisena Youtuberina", joka "hyökkää ilmastotieteitä vastaan videoissaan". The Guardian kuvaili häntä "niin kutsutuksi " YouTube - vaikuttajaksi" , joka kertoo seuraajilleen, että Thunberg ja muut aktivistit lietsovat tarpeetonta hysteriaa liioittelemalla ilmastokriisiä".
ellauri409.html on line 416: Entäs sit tää Conrad Aiken, Tompan opiskelukaveri? onxe sukua Joan Aikenille? Juu, on isä: Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex – 4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Conradilla on kalju, tv-lasit ja penkin muotoinen hautakivi. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänrn runonsa olivat tajunnanvirtaa. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänen esikuviaan olivat Edgar Allan Poe, ranskalaiset symbolistit ja Eliot, mutta myös Sigmund Freud ja William James antoivat hänelle vaikutteita.
ellauri409.html on line 611: Guardian/Pix/pictures/2009/11/6/1257520769443/Margate-shelter-001.jpg?width=465&dpr=2&s=none" />
ellauri412.html on line 333: Epämiellyttävän keski-ikäinen Voima on yhtä vasemmalla kuin The Guardian. Siinä on jopa siionisti Terhi Törmälehdon apologia. Terhin mielestä Israelin kansanmurhan oikeutus on ilmoitusasia, siitä ei äänestetä. Terhin isoisä lensi hakaristein merkityllä koneella viime sodassa ja sai sen ajan tappotöistä Mannerheimin prenikan, myöhemmistä linnatuomion. Käsky "älä tapa" koskee vaan omia, vihulaisia saa mielin määrin nitistää.
ellauri413.html on line 220: Brittilehti Guardian kertoo, että vuosikymmenien ajan suomalaiset metsät sitoivat enemmän hiiltä kuin ne vapauttivat ilmakehään. Sitten tapahtui käänne. Metsien hiilinielut vähenivät lehden mukaan noin 90 prosenttia vuosien 2009 ja 2022 välillä. Samaan aikaan maaperän ja soiden päästöt kasvoivat. Vuosina 2021–2022 maankäyttösektori oli päästölähde. Muutosten syitä ei vielä tarkkaan ymmärretä. Tutkijoiden mukaan yhtälö on monimutkainen. Guardian tosin nostaa esiin, että Suomessa poltetaan turvetta ja hakataan metsiä kiihtyvällä tahdilla kaupallisessa tarkoituksessa. Mutta eihän se siitä voi johtua.
ellauri419.html on line 67: Rika länder ska från och med 2035 ha ökat sin årliga betalning till fattiga länder med 200 procent, från dagens omkring 1 000 miljarder svenska kronor, till avtalets 3 300 miljarder sek. Besvikelsen från de fattiga länderna är total. – Uruselt. Det är ynkligt, säger Indiens representant Chandni Raina kort efter det att avtalet klubbats, och tillade att Indien motsätter sig överenskommelsen. Andra kritiska röster hördes från bland annat Bolivias delegation och Nigerias. – Om vi går hem med 300 är det en förolämpning. Det är ett skämt. Vi accepterar inte det! säger Nigerias delegation. Men kritik kommer också från ”väst”. Delegationen från Schweiz sa att COP29 brast i ”meningsfull ambition” och beklagade att avtalet ”urvattnats”. – Vi kan och måste göra bättre nästa år, sa delegationen när de lämnat förhandlingsrummet, rapporterar the Guardian. Förhandlingarna om utsläppsminskningar ska, enligt flera medier, ha varit riktigt infekterade där Saudiarabien utpekats som en stor sabotör då de motsatt sig alla formuleringar om fossila bränslen, mänskliga rättigheter och kvinnors rättigheter. Paska saudit jotka veljeilee muutenkin jenkkien ja nahattomien nupipäiden kanssa. Inhottavat mekkoniekat fossiileja tupruttavat pyyheliinapäät.
ellauri426.html on line 747: "On ääniä, jotka sanovat, että Eurooppa voisi tarjota turvallisuustakuut ilman amerikkalaisia, ja minä sanon aina ei", Ukrainan presidentti kertoi The Guardianille.
ellauri426.html on line 759: Zelenskyi The Guardianille: Ukraina valmis luopumaan Kurskin alueesta vastineena Venäjän miehittämistä alueista. BUAHAHA LOL. Ei vittu tää on aivan verratonta standup pelleilyä. Mixei kukaan tee mitään? Missä ovat urheat sikhit Bostan koneineen ja pommivöineen kun niitä eniten tarvittaisiin?
ellauri429.html on line 50: Mestariteos -- The Sunday Times. Melkoista vuoristoratakyytiä balki loputtoman mielikuvitusmaiseman -- The Guardian. IKUINEN HYVÄN JA PAHAN TAISTELU. Salman Rushdien neljännessä romaanissa nykyaika ja menneisyys avautuvat silmiemme eteen. Vuosituhannet kattavassa hui-hui-huikeassa kertomuksessa uskontojen synnyt ja maahanmuuton ongelmat sekoittuvat unten maailmaan sekä ihmiselämän alituiseen problematiikkaan, runkkauxeen ja kuolemaan.
ellauri429.html on line 195: Vuonna 1999 Rushdielle tehtiin leikkaus korjatakseen ptoosia, levator palpebrae superioris -lihaksen ongelmaa, joka aiheuttaa ylemmän silmäluomen roikkumisen. Rushdien mukaan tämä tila teki hänen silmiensä avaamisen yhä vaikeammaksi. Hän sanoi: "Jos en olisi ollut leikkauksessa, en olisi parin vuoden kuluttua pystynyt avaamaan silmiäni ollenkaan." No mitä väliä, fatwa hoiteli sen ongelman. Tai no toinen silmä pitää vielä leikata. Salen artikkeli "Hieno suolakurkku" on poistettu The Guardianista, koska sen copyright Salelta on ummessa. Paljonkohan Sale on yhteen laskien tienannut fatwasta...
ellauri434.html on line 187: Mikhail Bulgakov left Moscow in the spring of 1923 to spend three weeks in Kyiv, the city where he was born and educated in the last decades of the Russian Empire. By then, he had abandoned his medical career and was making a living as a Soviet journalist in Moscow. Bulgakov’s diary tells us that his trip to Kyiv was intended to gather material to finish his first novel about the civil war, The White Guard, and to have a boil on his left ear lanced. During his visit a policy of Ukrainization was announced, a decision so distasteful to Bulgakov that he wrote the essay “Kiev — town”. The essay evokes what the Ukrainian writer, Oksana Zabuzhko, has described as Bulgakov’s fantasy of a Russian Kyiv.
ellauri434.html on line 193: Bulgakov’s canonisation is also perpetuated in UK universities. As a new lecturer, I was taken to task by a senior colleague for including Collaborators in an undergraduate comparative literature course on political drama. How could I present students with Hodge’s nasty falsehoods about a great anti-Soviet writer? I agreed to repair the damage by pairing Collaborators with Andrew Upton’s The White Guard, a version in English of Bulgakov’s play The Day of the Turbins. Confusingly, Upton gave his version the name of the Bulgakov’s novel, The White Guard, on which The Day of the Turbins is based. That was the novel, intended to be a War and Peace for the twentieth century, that Bulgakov hoped to finish during his visit to Kyiv in 1923. Set in the years of civil war that followed the 1917 revolution, it depicts a principled and loving Russian Empire family, the Turbins, who are beset on all sides by invading forces, political opportunists, avant-garde writers, and brutish Ukrainian nationalists. By 1925, only two thirds of the novel had been published when the journal in which it was serialised was shut down. Undeterred, Bulgakov began to adapt the novel as a play for the Moscow Arts Theatre. While very popular, The Day of the Turbins was more akin to pre-revolutionary Chekhov than the dystopian dramas, propagandistic mass spectacles, and constructivist films set on Mars of its time. The play’s survival into the 1940s was probably facilitated by means of an ambiguous musical conclusion: the arrival of the Red Army in Kyiv and singing of the Internationale could be at once sinister, ironic, or celebratory. Where Stalin and the censors were certain that the play celebrated Bolshevik power, my colleague was convinced that the ending demonstrated Bulgakov’s concealed and stalwart opposition to the same.
ellauri434.html on line 197: Fond experiences like these, often transmitted uncritically by those of us who teach and write about Russian literature, could explain why Bulgakov’s English readers were surprised when, in 2022, his high school removed his blue plaque and the Ukrainian Writers’ Union proposed the closure of the Bulgakov Museum. The words of the dashing hero of The White Guard who describes Ukrainian as a “vile language that does not exist” were frequently quoted. Ukrainians and non-Ukrainians alike had questions: should one hold an author responsible for the speech of his fictional characters? What had Bulgakov got to do with Putin? The museum’s directors, in an irony-laden and deliberately anachronistic demand of their own, asked the Writer’s Union to first expel Bulgakov from their ranks for “anti-Soviet activity”. But, given Russia’s deliberate policy of destroying places of cultural significance to Ukraine, and having read “Kiev — town” which is voiced by the author rather than a fictional character, I found myself in sympathy with victimless and limited actions to ‘cancel’ Bulgakov. I remembered how antisemitism is exclusively reserved for Ukrainian characters in The Day of the Turbins; how in Upton’s version Ukrainians celebrate victories with “a huge, ugly, violent cheer” while the Turbin family make lyrical toasts and sing. Bulgakov’s Ukrainians are the fictional predecessors of the fictional enemy imagined today by the Russian government, media, and its audiences: a Ukrainian population of antisemites and fascists. In fact, Bulgakov’s actual Ukrainian contemporaries, who are not represented in The Day of the Turbins, were both eloquent and courageous in speaking truth to power. A transcript exists of a conversation in 1929 between Stalin and a delegation of Ukrainian writers who requested The Day of the Turbins be cancelled due to its dangerous propagation of Great-Russian chauvinism. Stalin did not disagree with their interpretation of the play but reasoned that the Ukrainians’ concerns were insignificant given its potential to convince proletarian audiences that even the most reactionary White Guards (and authors) could become Bolsheviks. The most basic material needs of Ukrainians were concurrently to be deemed insignificant with Stalin’s genocidal policies of collectivisation and the largely fictive Holodomor.
ellauri435.html on line 243: Näitä Guardianin juttuja on rahoittanut lukijoista alle 2,5%.
ellauri444.html on line 59: David John Moore Cornwell (19 October 1931 – 12 December 2020), better known by his pen name John le Carré (/ləˈkæreɪ/ lə-KARR-ay, ruutua sanoi lasimestari) was a British author, best known for his espionage novels, many of which were successfully adapted for film or television. A "sophisticated, morally ambiguous writer", meaning he showed leftist leanings. No wonder that near the end of his life, le Carré became an Irish citizen. Earlier, the family was continually in debt and his father–son relationship has been described as "difficult". The Guardian reported that Le Carré recalled that he had been "beaten up by his father and grew up mostly starved of affection after his mother abandoned him at the age of five". When his father died in 1975, Cornwell paid for a memorial funeral service but did not attend, a plot point repeated in A Perfect Spy. The novelist's father, Ronnie Cornwell, was "an epic con man of little education, immense charm, extravagant tastes, but no social values".
ellauri445.html on line 472: Springsteen ei ollut ainoa turha artisti, joka osui Trumpin sosiaalisen median tulituslinjalle perjantaina. Brittilehti The Guardianin mukaan Trump oli vain tuntia aiemmin solvannut toista megaluokan tähteä, nimittäin Taylor Swiftiä. – Onko kukaan huomannut, että sen jälkeen kun sanoin, että "VIHAAN TAYLOR SWIFTIA", hän ei ole enää "KUUMA?" Pienipäinen jättiperse ei kuuma koskaan ollutkaan.
xxx/ellauri075.html on line 476: Pauli Kani moitiskeli James Joycea vaikeatajuisexi vaikkei tuntenut koko kaveria. Mutta Barbara Ellen sanoi Guardianissa:
xxx/ellauri086.html on line 399: In October 2016, investigative reporter Claudio Gatti published an article jointly in Il Sole 24 Ore and Frankfurter Allgemeine Zeitung, that relied on financial records related to real estate transactions and royalties payments to draw the conclusion that Anita Raja, a Rome-based translator, is the real author behind the Ferrante pseudonym. Gatti's article was criticized by many in the literary world as a violation of privacy, though Gatti contends that "by announcing that she would lie on occasion, Ferrante has in a way relinquished her right to disappear behind her books and let them live and grow while their author remained unknown. Indeed, she and her publisher seemed to have fed public interest in her true identity." British novelist Matt Haig tweeted, "Think the pursuit to discover the 'real' Elena Ferrante is a disgrace and also pointless. A writer's truest self is the books they write." The writer Jeanette Winterson, in a Guardian article, denounced Gatti's investigations as malicious and sexist, saying "At the bottom of this so-called investigation into Ferrante's identity is an obsessional outrage at the success of a writer – female – who decided to write, publish and promote her books on her own terms." She went on to say that the desire to uncover Ferrante's identity constitutes an act of sexism in itself, and that "Italy is still a Catholic country with strong patriarchial attitudes towards women." Others responding to Gatti's article suggested that knowledge of Ferrante's biography is indeed relevant.
xxx/ellauri103.html on line 162: Drivel has written drivel for The Wall Street Journal, the Financial Times, The New York Times, The Economist and many other suspect economically liberal publications. In July 2005, Shriver began writing a column for The Guardian, in which she shared her low opinion on maternal wards within Western society, the pettiness of British tax authorities, and the importance of libraries (she plans to hide whatever assets remain at her death in the Belfast Library).
xxx/ellauri103.html on line 168: In 2016 Shriver gave a controversial speech about cultural appropriation. Shriver had previously been criticized for her depiction of Latino and African-American characters in her book The Mandibles, which was described by one critic as racist and by another as politically misguided. In her Brisbane speech, Shriver contested these criticisms, saying writers ought to be entitled to write from any perspective, race, gender or background that they choose, even racist and politically misguided, in fact particularly so, because they sell best. The full text of her speech was published in the British newspaper The Guardian.
xxx/ellauri121.html on line 367: Komentaja on Junesta siitä mukava että se ei ole naisvihamielinen kuten jopa Luke. Se on pikemminkin niinkuin iskä hyönteishemuli. Kun Peggy kunnostautuu ritiratissa sanalla zeugiitti eli ateenalainen iesmies komentaja on suorastaan iloinen, ja Peggy on läpeensä tyytyväinen. Peg pitää vanhemmista miehistä. Leffan luikero Fred (1970) ei oikein täytä roolia, parrasta huolimatta se näyttää melkein nuoremmalta kuin June (1982). Jatko-osien Joosepin näyttelijä on enempi kuin kirjan Fred. Hassua että Fredin nimi on oikeasti Jooseppi! Joseph is the younger brother of Harry Potter. Speaking to The Guardian about becoming a parent in 2016, Joseph said: "Becoming a parent has made me more aware of the role my parents played in my life, in all our lives." Jäätävää. Onko Peggy lapsivihamielinen, välillä se kuulostaa aika kylmältä.
xxx/ellauri125.html on line 791: Hole's performance on August 26, 1994, at the Reading Festival—Love's first public performance following Cobain's death—was described by MTV as "by turns macabre, frightening and inspirational". John Peel wrote in The Guardian that Love's disheveled appearance "would have drawn whistles of astonishment in Bedlam", and that her performance "verged on the heroic ... Love steered her band through a set which dared you to pity either her recent history or that of the band ... the band teetered on the edge of chaos, generating a tension which I cannot remember having felt before from any stage." The band performed a series of riotous concerts over the following year, with Love frequently appearing hysterical onstage, flashing crowds, stage diving, and getting into fights with audience members. One journalist reported that at the band's show in Boston in December 1994: "Love interrupted the music and talked about her deceased husband Kurt Cobain, and also broke out into Tourette syndrome-like rants. The music was great, but the raving was vulgar and offensive, and prompted some of the audience to shout back at her."
xxx/ellauri136.html on line 63: Vuonna 2011 Quoralla oli Guardianin mukaan mahdollisesti yli 500 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Lehden mielestä Quoran silloiset kilpailijat, kuten Yahoo Answers, Formspring, Mahalo ja Ask.com, olivat paljolti hylänneet käyttäjäpohjaiset kysy-vastaa-palvelut. Quorakin toimii oikeasti siten että turvelo kysyy kysymyxen ja vastaa ize siihen. Se on oikeastaan tollanen vauva.fi tai Suomi 24 tyyppinen turveloiden keskustelupalsta. Quora sulki monta vuotta sitten mut pois sivustolta kun koitin vastata. Sen jälkeen on mulle riittänyt muiden turveloiden stalkkaus.
xxx/ellauri167.html on line 570: In the weeks leading up to the 1968 Democratic National Convention, Chicago Mayor Richard J. Daley turned his town into a fortress. He sealed the manhole covers with tar, so protesters couldn’t hide in the sewers. He installed a fence topped with barbed wire around the Chicago International Amphitheater. He put the entire police force on shifts and called in National Guardsmen. Secret Service and FBI agents were also on duty, as the city braced for protesters who would soon arrive to protest against political assassinations, urban riots and the raging Vietnam War.
xxx/ellauri169.html on line 349: