ellauri077.html on line 171: V. 2002 hän tapasi maalari Karen L. Greenin, joka Wallun siskon Amyn mukaan pystyin tuomaan jonkinlaista pysyvyyttä Wallun elämään. Ne meni mimmoisiin jouluk. 27, 2004, eivät saaneet lapsia.
ellauri083.html on line 235: Sol Hoopii soitti samanlaista vetkuvakielistä ukulelemusaa kuin Mikki Hiiren valkoisiin hansikkaisiin pukeutuneet sormet siinä "Hessu Hopo surffaa Havaijilla" disneyvideossa joka nauratti Charlottea joka kerta yhtä vastustamattomasti. Wallu p. 569ff kirjoittaa kuvatessaan Randy Lenzin ja Bruce Greenin jalkamatkaa kyllä todella lahjakkaan runollisia miljöökuvauxia räkäisemmän puoleisesta Bostonista.
ellauri097.html on line 241: Julien Greenin (1900–1998) vanhemmat olivat yhdysvaltalaisia, taustaltaan irlantilais-skotlantilaisia. Green syntyi Pariisissa, jossa hänen isänsä Edward Moon Green työskenteli Amerikkalaisen kauppakamarin palveluksessa. Seitsenlapsisesta perheestä Green oli nuorin ja ainoa joka puhui ranskaa pääkielenään, kun muut puhuivat englantia. Äiti kasvatti lapsensa protestantiksi, mutta hänen kuoltuaan 1914 Green kääntyi katoliseksi. Hän meni ensimmäisessä maailmansodassa armeijan palvelukseen vapaaehtoisena ja ajoi ambulanssia Italian rintamalla. Sen jälkeen hän palveli Ranskan tykistössä.
ellauri097.html on line 245: Greenin teosten keskeisiä aiheita ovat itsetuho, uskonto ja seksuaalisuus, ja niiden tapahtumaympäristö on ranskalainen maaseutukaupunki, jossa asuvan neuroottisen hahmon elämää hän kuvaa. Hän kirjoitti myös näytelmiä, joista useimmat hän kirjoitti 1950-luvun ensi puoliskolla. Ne käsittelivät itsensä löytämistä.
ellauri180.html on line 142: Christopher Greenin mielestä filmi oli hyvä mutta kirja aivan paska. Se on erittäin hyvä kirja, mielenkiintoinen, mutta pitkästyttävä, joten kiinnostus katoaa jossain vaiheessa.
ellauri276.html on line 493: Lontoossa hän asui usein kustantajansa Martin Greenin ja Greenin vaimon Fionan kanssa heidän talossaan Tottenham Streetillä, Fitzroviassa. Juuri tuolloin Martin Green tuotti Kavanaghin Kootut runoa (1964) Patrick Swiftin ja Anthony Croninin kehotuksista. Johdannossa Kavanagh kirjoitti: "Ihminen puuhailee viattomasti sanoja ja riimejä ja huomaa, että se on hänen omansa, elämä."
ellauri299.html on line 218: Tajusin sillä hetkellä, että Burtonin oikeusjuttu ei koskaan pääse niin pitkälle. Mikään täysijärkinen puolustusryhmä ei antaisi Mordecai Greenin saarnata mustalle valamiehistölle tässä (mustaenemmistöinen DC). Jos olettamuksemme olisivat oikeita ja jos voisimme todistaa ne, oikeudenkäyntiä ei koskaan tulisi.
ellauri347.html on line 164: Joanne Greenberg (s. 24. syyskuuta 1932, Brooklynissa, New Yorkissa) on juutalais-amerikkalainen kirjailija, joka julkaisi osan teoksistaan kynänimellä Colorado School of Mines. Hän oli antropologian professori Hannah Greenin ensiaputeknikko.
ellauri347.html on line 172: Hänen kirjastaan In This Sign You Win (1970) tehtiin Hallmark postikortti Hall of Fameen joulukuussa 1985. NBCllä esitettiin Rakkaus ei ole koskaan hiljaa, jonka nimi on kuuluisa televisioelokuva. En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964) on Joanne Greenbergin, vaikka se on kirjoitettu Hannah Greenin kynänimellä. Se toimi pohjana elokuvalle vuonna 1977 ja näytelmälle 2004.
xxx/ellauri376.html on line 125: 18. lokakuuta 1974 Greenin tyttöystävä Mary Woodson hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kuoli sitten itsemurhaan hänen Memphisin kodissaan. Vaikka Greenin tietämättä hän oli jo naimisissa ja hänellä oli kolme lasta, Woodson suuttui, kun Green kieltäytyi naimasta hiäntä. Hiän kasteli hänet kattilalla kiehuvia rouheita, kun hän valmistautui nukkumaan kylpyhuoneessa, aiheuttaen toisen asteen palovammoja hänen selkään, vatsaan ja käsivarsiin, jotka vaativat ihosiirteitä. Pian tämän jälkeen Woodson ampui itsensä tappavasti .38-käsiaseellaan. Poliisi löysi ilmeisesti Greenin käsialalla kirjoitetun itsemurhaviestin Woodsonin laukusta, jossa kerrottiin hänen aikeistaan ja syistä. Muutama päivä aikaisemmin Green oli lähettänyt Woodsonin toipumaan ystävänsä kotiin sen jälkeen, kun tämä oli ottanut kourallisen unilääkkeitä ja viiltoja ranteeseensa. Green mainitsi tämän tapauksen herätyksenä muuttaa hänen elämänsä. Paljonpa se muuttuikin! Ei kuitenkaan niin paljon kuin Woodsonin. Woodsonin suikki oli jumalan varoitus Al Greenelle.
xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
xxx/ellauri376.html on line 129: Greenin entinen sihteeri Linda Wills nosti 25 000 dollarin siviilikanteen häntä vastaan vuonna 1974. Wills syytti Greenin hakkaamisesta ja työntämisestä lasioven läpi Memphisin toimistossaan sen jälkeen, kun Linda oli oikeutettu saamaan palkkaa tehtävistään.Vuonna 1978 Green sai syytteen päällekäynnistä ja pahoinpitelystä, koska hänen väitettiin hakkaamasta Lovie Smithiä tajuttomaksi puun oksalla. Alin studio albumit ovat yxin tein lukien alla. Nähtävästi 80-luku meni gospelina, sitten jatkui naisten mätkintä.
12