ellauri040.html on line 539: 1794 besuchte er die Universität Jena, um dort Vorlesungen von Johann Gottlieb Fichte zu hören. Er lernte während dieses Aufenthaltes Johann Wolfgang von Goethe und den von ihm besonders verehrten Friedrich Schiller kennen. Auch machte er die Bekanntschaft Friedrich von Hardenbergs (Novalis) und, im Mai 1794, Isaac von Sinclairs, mit dem er ab April 1795 ein Gartenhäuschen in Jena bewohnte. Im Mai 1795 verließ Hölderlin die Universitätsstadt fluchtartig, weil er glaubte, sein großes Vorbild Schiller enttäuscht zu haben, und sich neben ihm nichtig wie ein kleiner Schüler fühlte. Verwirrt und mit Zeichen der Verwahrlosung tauchte er wieder in Nürtingen auf.
ellauri047.html on line 169: Lessingin isä oli pappi ja teologisten kirjojen kirjoittaja, Johan Gottlieb Lessing. Johan Gottlieb oli naimisissa Justine Salome Fellerin (1703-1777) kanssa. Lessingeillä oli kaksitoista lasta. He asuivat pikkukaupungissa nimeltä Kamenz Itäsaksissa.
ellauri047.html on line 181: Samana vuonna hän tapasi seuraavat henkilöt: Johann Wilhelm Gleim, Friedrich Gottlieb Klopstock ja Conrad Ekhof.
ellauri074.html on line 469: Sidney Gottlieb (August 3, 1918 – March 7, 1999) was an American chemist and spymaster best known for his involvement with the Central Intelligence Agency's 1950s and 1960s assassination attempts and mind-control program, known as Project MKUltra. The CIA MKUltra project was a continuation of the work begun in WWII-era Japanese facilities and Nazi concentration camps on subduing and controlling human minds.
ellauri074.html on line 478: Sidney Gottlieb, legitimerad behavioristisk psykolog, som också svarar på frågor hos Psykologiguiden MKUltra, svarade på söndagen på frågor från Expressens läsare. Här kan du läsa frågorna och svaren i efterhand.
ellauri097.html on line 412: Merkwürdig ist auch das Verhältnis Kants zu Theodor Gottlieb Hippel (1741-1796). Er hatte schon als Student beim jungen Privatdozenten Kant gelernt und gehörte viel später zum engeren Kreis der Tischgenossen. Hippel war ein eigenwilliger Mann und führte ein Doppelleben. Der kluge politische Beamte und biedere Zeitgenosse einerseits - der produktive Schriftsteller und sexbegierige (übrigens unverheiratete) Mann andererseits. Man hat vermutet, dass Kant in Wahrheit der Autor von Hippels (anonym veröffentlichtem) Buch Lebensläufe gewesen sei, welches viele Intimitäten mehrerer Königsberger Honoratioren ausplauderte. Mindestens habe er - so wurde gemutmaßt - einen Teil davon geschrieben, denn vieles darin hört sich wie von Kant an. Der Meister hat aber in einer "Erklärung wegen der von Hippelschen Autorschaft" die These vom eigenen Beteiligtsein zurückgewiesen.
ellauri146.html on line 32: Gottliebchen Klopfestock
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri164.html on line 195: Berkeleyn runosta "On the Prospect of Planting Arts and Learning in America" otti David Foster Wallace nimen pienoisromaanilleen Westward the Course of Empire Takes Its Way. Runosta on saanut herätteensä myös Yhdysvaltain kongressitalon seinällä oleva Emanuel Gottlieb Leutzen muraali.
ellauri260.html on line 233: Ferdinand Lassalle (geboren am 11. April 1825 in Breslau als Ferdinand Johann Gottlieb Lassal; gestorben am 31. August 1864 in Carouge) war Schriftsteller, sozialistischer Politiker im Deutschen Bund und einer der Wortführer der frühen deutschen Arbeiterbewegung. Ferdinand Lassalle war Sohn des wohlhabenden jüdischen Seidenhändlers Heyman Lassal (auch „Loslauer“ genannt, 1791–1862). Sein Bruder Rochus starb im Alter von drei Jahren an Schwindsucht. Seine Schwester Friederike heiratete den Kaufmann Ferdinand Friedland.
ellauri313.html on line 565: Lavaterin runoteokset, kuten Schweizerlieder (1767), Abraham und Isaak (1776), Jesus Messias und Iggy Pop (1780) osoittavat valitettavan selvästi Friedrich Gottlieb Klopstockin vaikutusta. Lavaterin valitut teokset ilmestyivät 1841–1844.
ellauri349.html on line 751: Kaksi vuotta myöhemmin hän vieraili lyhyesti Jenan yliopistossa, jossa hän vaihtoi ajatuksia Johann Gottlieb Fichten ja Novalisin kanssa ennen palaamistaan töihin pedofiilinä yksityisopettajana.
xxx/ellauri056.html on line 533: Aika viraalinen meemi oli syntynyt. Vuonna 1791 Johann Gottlieb Fichte saapui Königsbergiin tapaamaan Kantia. Vuonna 1794 Kant valittiin Pietarin tiedeakatemian jäseneksi.
xxx/ellauri056.html on line 556: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
xxx/ellauri173.html on line 236: Im pietistischen Internat zu Kloster Berge bei Magdeburg, das Christoph Wieland ab 1747 besuchte, wurde der junge Wieland zu einem großen Verehrer Friedrich Gottlieb Klopstocks. Peit klop. Tästä kaverista on kyllä ennestään jo paasaus.
xxx/ellauri208.html on line 260: Gottlieb von Windisch.
xxx/ellauri237.html on line 134: Among modern Western male heteronormal scholars, Sappho´s sexuality is still debated – André Lardinois has described it as the "Great Sappho Question". Early translators of Sappho sometimes heterosexualised her poetry. Ambrose Philips´ 1711 translation of the Ode to Aphrodite portrayed the object of Sappho´s desire as male, a reading that was followed by virtually every other translator of the poem until the twentieth century, while in 1781 Alessandro Verri interpreted fragment 31 as being about Sappho´s love for a guy named Phaon. Friedrich Gottlieb Welcker argued that Sappho´s feelings for other women were "entirely idealistic and non-sensual", while Karl Otfried Müller wrote that fragment 31 described "nothing but a friendly affection": Glenn Most comments that "one wonders what language Sappho would have used to describe her feelings if they had been ones of sexual excitement", if this theory were correct. By 1970, it would be argued that the same poem contained "proof positive of [Sappho´s] lesbianism".
xxx/ellauri268.html on line 347: Watto, the hook-nosed, greedy small-businessman in “Star Wars: Episode I — The Phantom Menace” even “happens to have a thick Yiddish accent,” as Bruce Gottlieb wrote in Slate. Hans Gruber in “Die Hard” is a foreign, sneering, anti-Christmas villain who murders for gold. Then there are the skeletal-like shape-shifting aliens in John Carpenter’s “They Live,” who combine stereotypes of Jewish greed with tropes of Jewish alienness and shape-shifting assimilation. The parallel here was so blatant that neo-Nazis embraced the movie as their own, much to Carpenter’s horror.
xxx/ellauri295.html on line 558: Gottlieb Klein valittaa aikansa teologisesta gurusta A. Hartnackista, että tämä ei kyennyt "liikkumaan itsenäisesti rabbiinisen kirjallisuuden alueella". Klein väittää myös, että Paavali ei oikeastaan tehnyt mitään radikaaleja itsenäisiä ratkaisuja lähetystyössään. Jerusalemin apostolien kokous vain sovelsi pakanoihin juutalaista "derech erets" ja "haggadoot meshubbahoot" säännöstöä. Tuolloin ei vielä pakanoita koskevaa "Nooan seitsemää käskyä" oltu määritelty mutta sen moraaliohjeet olivat jo käytössä. Paavali ihan rakasti sanoja looginen ja analogia. Juuri tämä roomalaiseen imperiumiin sopiva käsitemaailma tekee Paavalin meille niin tutuxi.
20