ellauri025.html on line 72: Tuomaan ohjaajat näkivät hänen lahjansa teologian opinnoissa. Loppuvuodesta 1244 hänet lähetettiin dominikaaniseen kouluun Kölniin, jossa melkein Maxim Gorkin kokoinen Albertus Maximus luennoi filosofiasta ja teologiasta. Vuonna 1245, 20-vuotiaana, hän seurasi Nahka-Albertia Pariisin yliopistoon, jossa he viipyivät kolme vuotta. Pariisissa hän opiskeli, opetti ja kirjoitti useaan otteeseen tämän jälkeen. Puheita ja kirjoituxia. Pariisin alkuvuosinaan Tuomas sekaantui yliopiston ja luostariveljien väliseen kiistaan opetuksen vapaudesta. Hän vastusti voimakkaasti yliopiston paheita ja peflettejä. Kun asiasta kanneltiin paaville, dominikaanit valitsivat Tuomaan puolustamaan sääntökuntaa. Hän onnistui tässä tehtävässä hyvin. Hän voitti jopa Guillaume de St Amourin, yliopiston tuon ajan merkittävimmän miehen, kädenväännössä.
ellauri025.html on line 79: Myöhemmin hänen sääntökuntansa päämies ja kuningas Kaarle II järjestivät hänet professorin paikalle Napoliin. Tuomas koki mystisen kokemuksen messussa 6. joulukuuta vuonna 1273. Sen seurauksena hän päätti ihan summassa kirjoittaa Summansa. Kun häneltä kysyttiin syytä tähän, hän vastasi: ”En voi jatkaa ... kaikki mitä olen kirjoittanut vaikuttaa minusta kuin knaapin oljilta verrattuna siihen mitä olen nähnyt ja mitä minulle on paljastettu”. Myöhemmin muut kertoivat, että Tuomas olisi kuullut ristiltä Maxim Gorkin äänen, jonka mukaan hän oli kirjoittanut suhteellisen hyvin.
ellauri041.html on line 40: Vuodesta 1916 lähtien Tšukovski töskenteli Maksim Gorkin perustaman Parus-kustantamon lastenkirjallisuuden osaston johtajana ja kirjoitti myös itse lastenrunoja. Kirjailijan runomuotoisista saduista tunnetuimpia ovat Krokodil (1916), Pesujehu (Moidodyr, 1923), Torakka (Tarakaništše, 1923), Nupipäinen kärpäsläinen (Muha-tsokotuha, 1924), Barmalei (1925) ja Tohtori Kivuton (Aibolit, 1929). Venäläisestä ja englantilaisesta perinteestä vaikutteita ammentaneet terävä-älyiset, vitsikkäät ja mielikuvitusrikkaat runot ovat edelleen hyvin suosittuja, vaikka aikanaan ne saivat osakseen jyrkkää kritiikkiä ideologisesti suuntautuneiden proletaarikirjailijoiden ja pedologien taholta. Näkemyksensä lastenkirjallisuudesta Tšukovski on esittänyt kirjassaan Ot dvuh do pjati, joka ensimmäisen kerran ilmestyi nimellä Malenkije deti vuonna 1928.
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri055.html on line 36: Rollen kamun Maxim Gorkin mielestä Maisteri Breugnon oli sen paras suoritus. Kolja Breugnon on kuin Obelix, sen kamu Paillard Asterix ja Chamaille Aladobix. Chamaille ja Breugnon on paxumahaisia köriläitä, vähän köykäsempiä kuin iso tynnöri. Maillard on pieni turilas, yhtä aikaa Koomoxen ja Moomoxen näköinen. Pani miettimään mitähän Rolle sillä tarkoitti.
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri162.html on line 674: Bernanos luki Gorkin kirjan lapsuudesta tädin pöydän alla kun isä oli kuollut ja äiti sairaalassa. Tädillä oli jäälautalla pieni kuppila. Asiakkaat kusexivat maalattialle, jolla Ykä luki läxyjä. Ykä rukoili pöydän alla Gorkin puolesta vaikka tämä oli vääräuskoinen ja bolshevikki.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 544: Kalju Gorki (oikeasti Alex kuten Stubb, Maxim on sen isännimi) tybeteikka päässä saa aikaan outoja tuntemuxia Fedinin sarkahousuissa: yxikään miesääni ei ole synnyttänyt kaatioissani yhtä suurta vastakaikua kuin Gorkin ääni. Tulkaa siis käymään kotonani. Minusta tuntuu kuin hän kilpailisi kanssani ujoudessa. Olemme kumpikin kuin kangistuneita. Hän päästää vihdoinkin irti k-äteni, jossa hänen lämmin puristuxensa tuntuu vielä kauan.
ellauri254.html on line 547: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin optimistissävyiseen tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 558: Caprilla Gorki pyrki perustamaan Caprin proletaarinen kasvatus -koulun, mitä Lenin vastusti, koska hän epäili Gorkin keskittyvän kulttuuriin vallankumouksen sijaan. Tämän seurauksena Leninin ja Gorkin suhteet viilenivät.
ellauri254.html on line 566: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies (vastasi pääministeriä) Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 853: Gorkin Keltaisessa paholaisessa haastattelema miljonääri selittää suorasanaiseti miten 1900-luvin alun maahanmuutto jenkkeihin palveli työväen kyykytystä, piti palkat alhaisina ahnaan köyhän matulössin avulla. Sitä samaahan se on taas. Lakko-oikeus puretaan ja tuodaan maahan filippiiniläisiä hoitajia. Mikään ei ole muuttunut, Marx oli niin oikeassa, työväki on taas yhtä kyykyssä kuin 1800-luvulla. Joka Iikka luulee taas että mä oon eri asia, mä kyllä pääsen kökkäreexi pinnalle, mulle nazaa tää amerikkalainen unelma. Ammennä vaan, koko hyllyrivi kumoon trukilla.
ellauri254.html on line 896: Turha toivo Maxim Gorki, kökkäreitä ootte kaikki samanlaisia. Gorkin arvostelu Tolstoista, Dostojevskistä, Turgenevistä ja Blokista osuu naulan kantaan, mutta ei nää bolshevikkikynäilijät ole pekkaa pahempia. Kökkäreitä äidin oomme kaikki, apinoita samanlaisia.
ellauri254.html on line 1041: Gorgin pöydän rummutuksen sävy muuttui moittivaksi, kärsimättömäksi, vihaiseksi kun keskustelu siirtyi Gorkin ikivanhaan viholliseen, poroporvariin, joka oli pessyt kasvonsa nepin myrskyisässä järvessä kuin uudessa Jordanin virrassa. Oletteko huomannut, että tämä herra osoittaa jopa tiettyä sankaruutta? Hän on saanut halun esittää eräänlaista vapahtajan osaa. Hän ei tyydy pelkästään valtaamaan elintilaa, vaan haluaa, että hänen asenteensa tunnustettaisiin pelastukseksi. Tuo herra on päässyt sankaruuden makuun, niin juuri! Mitä vallankumous saakaan aikaan. No oligarkkeja. Huomatkaa tämä huomatkaa...
ellauri256.html on line 204: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri256.html on line 215: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri256.html on line 217: Caprilla Gorki pyrki perustamaan Caprin proletaarinen kasvatus -koulun, mitä Lenin vastusti, koska hän epäili Gorkin keskittyvän kulttuuriin vallankumouksen sijaan. Tämän seurauksena Leninin ja Gorkin suhteet viilenivät.
ellauri256.html on line 225: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies ja cocktailin ystävä Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin, mikä oli kyllä täyttä puppua, dementoi Molotov.
ellauri256.html on line 227: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja sen mentyä puihin kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus, vaikuttivat suuresti Gorkin optimistiseen tuotantoon kirjailijana ja ehkä liialliseenkin intoon kehua muita kynämiehiä, jota K. Fedin vähän puolustelee mutta samalla myös moitiskelee.
ellauri256.html on line 231: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja puoliveteisenä kuitenkin.
ellauri256.html on line 239: Gorki ällösi Dostojevskiä. Ei pelkästään koska Dosto oli musta taantumuxen edustaja, vaan koska se (Fedja-setä) ei uskonut ihmisestä mitään hyvää, toisin kuin Gorki joka oli parantumaton gumanisti. No mä olen tässä asiassa neutraali, apina on sellainen kuin Darwin hänet loi, ei huonompi eikä parempi. Silti mustakin Dosto on aivan pyllynreijästä. Gorkin mielestä hienoileve Belyikin oli parempi kuin konstaileva Remizov.
ellauri256.html on line 473: Gorkin äiti
ellauri256.html on line 477: Toistaiseksi pidän Gorkin Äidistä, se on naiivi samalla lailla kuin lastenkirjat, esim Kulla-Gulla. Naiivius on hyvä asia. Natashalla on samanlainen pullapitkon näköinen palmikko kuin meidän Darjalla, ja varmaan samanlaiset maitomunatkin puserossa. Päässeeköhän Pasha piankin maistelemaan niitä? Ei himskatti, sehän onkin höhlä* joka kuumuu Natashasta, Pasha taitaa olla homo taikka asexuaalinen.
ellauri256.html on line 482: Gorkin näköinen pitkä wiixekäs kalju bolshevikki onkin Ukrainasta, Kanevin kaupungista.
ellauri256.html on line 484: 1100-luvulla Kaniv oli huomattava kaupunki ja keskeisessä asemassa Kiovan Rusissa. Kaniv sijaitsi myös Dnepriä pitkin kulkeneen viikinkien idäntien varressa. 1200-luvulla Kaltšikjoen taistelusta kertovissa kronikoissa mainitaan Kanivin ruhtinas Svjatoslavin kaatuneen siellä, ja tarinoiden mukaan mongolit valloittivat ja hävittivät Kanivin 1239. Olikohan Gorkin näköinen bolshevikki tsherkessi? Tsherkessit asuvat Kavkazuxella.
ellauri256.html on line 495: Ihmisiä on kartettava, tiesi Gorkin äitikin. Ovat kateellisia. Kaikki tekevät ilolla pahaa. Ovatko kaikki syypäitä omaan likaisuuteensa? Mitä väliä. Tää kaikki on apinoilla ihan geeneissä.
ellauri260.html on line 264: Eucken kommentoi tässä Maxim Gorkin aikaisessa kirjassa (1922) palleroikäistä bolshevikkivaltiota näin:
ellauri260.html on line 357: Sitähän se Stalinkin varmaan alkoi tuumia. No niinhän siinä sitten kävikin että Neuvostola purkautui saumoista, ja syynä oli varmaankin juurikin se, ettei uutta sosialistista termiittiapinaa saatu ohjelmoiduxi huolimatta Maxim Gorkin ponnistuxista, vaan proletaarikasan päälle pääsi kammertautumaan ennen pitkää aito diktaattori. Jee-suxen juoni oli koittaa vakuuttaa ize kukin siitä että jos se on kiltti muille niin jälkipeleissä on johtoporras superkiltti sille. Eli altruismikin on egoistisesti kannattavaa viimeistään palkinnonjakotilaisuudessa. Tätä korttia materialistisilla kommareilla ei tietystikään ollut lyödä pöytään. Paizi ehkä jotain työn sankarin prenikkaa josta voi jälkeläisillekin olla jotain hyötyä.
ellauri266.html on line 112: Ukrainalainen folk-rap-yhtye Kalush Orchestra voitti yllättäen vuoden 2022 Eurovision laulukilpailun surffaamalla Euroopan kansojen hyväntahtoisen aallon harjalla saavuttaakseen maan kolmannen voiton loistavassa tapahtumassa. Bändin kappale, aivan paska renkutus, joka on kirjoitettu keulahahmon Gorkin äidistä, voitti tärkeimmän kilpailijan Iso-Britannian verisessä kamppailussa Italian Torinon kaupungista.
ellauri316.html on line 462: Vuonna 1937 NKVD pidätti Bonnierin isän ja teloitettiin osana Stalinin suurta puhdistusta. Kun tammikuussa 1980 Saharov saatiin karkotettua Gorkiin (Nizhni Novgorodiin siis), ulkomaalaisilta suljettuun kaupunkiin, ahdistelusta ja julkisesti tuomitusta Bonnerista tuli hänen pelastusköysi, joka matkusti Gorkin ja Moskovan välillä tuodakseen esiin hänen kirjoituksiaan. Hiänen pidätyksensä huhtikuussa 1984 "neuvostonvastaisen agitpropin" vuoksi ja tuomio viideksi vuodeksi maanpakoon Gorkiin häiritsi heidän elämäänsä jälleen, mutta loppui sentään turha reissaus. Hiän kritisoi myös kansainvälisen "kvartetin" kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja ilmaisi pelkonsa antisemitismin noususta Euroopassa. Vuonna 1999 Jelena Bonner sai Truman-Reagan Medal of Freedom -mitalin.
ellauri317.html on line 451: Vuonna 1910 hän (Felix) saapui Italiaan, jossa hän tapasi Maksim Gorkin ottamassa aurinkoa alumiinifooliolla; sitten hän palasi Puolaan.
ellauri330.html on line 294: Journalistinen ura oli alkanut Koskimiehellä jo yliopisto-opiskelijana ollessaan. Hän oli lähettänyt malliarvostelun V. A. Koskenniemelle, joka tuolloin päätoimitti Aika-lehteä. Koskenniemi piti lukemastaan ja kutsui Koskimiehen mukaan toimitukseen. Rafun ensimmäinen kirja-arvostelu reposteli Maxim Gorkin Varjenkaa.
ellauri330.html on line 304: Kun etsin Varjenkaa Maksim Gorkin suomennettujen teosten joukosta, en hämmästyksekseni löytänyt sitä ollenkaan. Mysteeri ratkesi, kun laajensin etsintääni ja selasin läpi myös novellien luettelon. Varjenka on alun perin julkaistu osana novellikokoelmaa ”Varjenka ja muita novelleja.” Suomalaisessa kustannusperinteessä 160 sivua olisi jo pitkähkö novelli, mutta mikä ettei.
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 354: Pietarissa Babel tapasi Maksim Gorkin, joka julkaisi joitakin Baabelin tarinoita kirjallisessa lehdessään Letopis (Летопись, "Kronika"). Gorki neuvoi pyrkivää kirjailijaa hankkimaan lisää relevanttia elämänkokemusta.
ellauri353.html on line 356: Maaliskuussa 1918 hän työskenteli Petrogradissa Gorkin Menshevik - lehden Novaja zhizn (Новая жизнь, " Uusi elämä ") toimittajana. Babel jatkoi julkaisua siellä, kunnes Novaja zhizn suljettiin väkisin Leninin käskystä heinäkuussa 1918. Babel muisteli myöhemmin: "Journalistinen työ on täynnä seikkailua."
ellauri353.html on line 366: Babel kirjoitti: "Vasta vuoteen 1923 mennessä olen oppinut ilmaisemaan ajatukseni selkeästi ja ei kovin pitkällä tavalla. Sitten palasin kirjoittamiseen." Useita tarinoita, jotka myöhemmin sisällytettiin Punaiseen ratsuväkiin, julkaistiin Vladimir Majakovskin LEF ("ЛЕФ") -lehdessä vuonna 1924. Baabelin rehellinen kuvaus sodan julmasta todellisuudesta, kaukana vallankumouksellisesta propagandasta, sai hänelle voimakkaita vihollisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan marsalkka Budyonny raivostui Baabelin maalaamattomista kuvauksista ryöstelevistä punakasakoista ja vaati Baabelin teloittamista tuloksetta. Gorkin vaikutus ei kuitenkaan ainoastaan suojellut Baabelia, vaan myös auttoi takaamaan julkaisun. Vuonna 1929 Red Cavalry käännettiin englanniksi J. Harlandin toimesta, ja myöhemmin se käännettiin useille muille kielille.
ellauri353.html on line 498: Bolshevikki Balmasjev ymmärtää sotilaiden pillunnälän mutta ampuu kylmäverisesti mustan pörssin myyjättären. Nuo ne vasta ovat luteita! Missä on Gorkin peräänkuuluttama sosialistinen realismi tästä?
xxx/ellauri231.html on line 394: Vuonna 1899 alkoi Buninin ystävyys Maksim Gorkin kanssa, jolle hän omisti Falling Leaves (1901) -runokokoelmansa ja jonka luona hän myöhemmin vieraili Capri-housuissa. Bunin liittyi Gorkin (Kuuma) Znanie (Tieto) -ryhmään. Toinen vaikuttaja ja innoittaja oli Leo Tolstoi (Tukeva), jonka hän tapasi Moskovassa tammikuussa 1894. Jälkimmäisen proosaan tosin ihastunut Bunin yritti epätoivoisesti seurata myös suurmiehen elämäntapaa vieraillessaan lahkojen siirtokunnissa ja tekemässä paljon kovaa työtä. Hänet tuomittiin jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen Tolstoilaisen kirjallisuuden laittomasta levittämisestä syksyllä 1894, mutta hän välttyi vankilasta yleisen armahduksen ansiosta. Hän tapasi Anton Chekovin vuonna 1896, ja siitä syntyi vahva ystävyys.
xxx/ellauri255.html on line 491: Gorkin mielestä venäläiset ovat julmia ja epäluotettavia, ja tyhmiä. Hyvä havainto sosialistisen realismin pääpukarilta. Gorki iloizee Fedinin kanssa että bolshevikit päihittivät ententen, siis ympärysvallat, jossa oli mukana tsaari-Venäjä, Ranska, Japani plus anglosaxit. Saxan tappioiden jälkeen on jatkuneet slaavien ja anglosaxien iänikuiset reviirikärhämät Euroopassa ja Aasiassa kuten ennen kahta maailmansotaa.
xxx/ellauri259.html on line 636: Nuorena hän luki mieluiten kirjailijoita, jotka "luovat maailmankatsomuksellisia arvoja kommentoimatta todellisuutta". Ville Vixten olisi pitänyt Euckenista, ja Mielen ihmeet-sarjan kirjoista. Hän oli Gorkin kokoa, jalo taitaja, zen osaaja, viisas ja syvä.
xxx/ellauri303.html on line 123: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Генрих Григорьевич Ягода; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
47