ellauri377.html on line 254: *Sakla on yksi vääristä enkeleistä, jotka Yaldabaoth loi arkonien rinnalle palvelemaan häntä. Hän on myös Yaldabaothin saarnaaja ihmismaailmassa. Johannexen salaisessa ilmestyxessä heikolla arkontilla on kolme nimeä. Ensimmäinen nimi on Yaltabaoth, toinen on Saklas ["tyhmä"] ja kolmas on Samael ["sokea"]. Hän on jumalaton ylimielisyydessään, jota hänessä piisaa. Sillä hän sanoi: 'Minä olen Jumala, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä', sillä hän ei tiedä mistä 1 paikasta hän on tullut. Laulaa Nebro spirituaaleja. Gnostilaisuuden yleisimmässä muodossa Yaldabaothilla eli Demiurgilla oli huonompi, vaikkakaan ei sinänsä paha tehtävä universumissa eläimen eli psyykkisen maailman päänä.
xxx/ellauri170.html on line 745: Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
xxx/ellauri170.html on line 747: Nykyisin gnostilaisuus nähdään usein varhaisen kristinuskon kanssa kilpailleena uskontona, joka irtaantui kristinuskosta tai kehittyi sen rinnalla. Gnostilaisuuden synnystä ei kuitenkaan ole yhtä kaikkien hyväksymää käsitystä. Gnostilaisuuden ajatukset pohjautuvat pitkälti platonismiin, erityisesti keskiplatonismiin, sekä juutalaisuuteen. Esimerkiksi ajatus demiurgista pohjautuu Platonin dialogiin Timaios. Näiden lisäksi gnostilaisuuteen vaikuttivat kristinusko sekä babylonialais-iranilaiset uskonnot. Kristillisestä gnostilaisuudesta puhutaan silloin, kun edellä esitettyihin perignostilaisiin ajatuksiin yhdistyy kristillisiä aineksia, kuten Jeesuksen opetuksia ja hänen välittäjäroolinsa pelastavan tiedon tuojana.
3