ellauri033.html on line 344: In 1891 publiceerde hij de satanische roman Là-bas (Uit de diepte), rond het historische personage Gilles de Rais. Een hoofdpersonage uit deze roman weerspiegelt eveneens Huysmans´ persoonlijke evolutie; een satanische wording, waar occultisme en sensualiteit voorafgaan aan zijn bekering tot het christelijke geloof (La Cathédrale (1898) en L´Oblat, (1903)) waartoe esthetische overdenkingen hem brengen. Vanaf dan zouden alleen nog maar rooms-katholiek geïnspireerde werken verschijnen.
ellauri040.html on line 333: More recently metamodernism, post-postmodernism and the "death of postmodernism" have been widely debated: in 2007 Andrew Hoberek noted in his introduction to a special issue of the journal Twentieth Century Literature titled "After Postmodernism" that "declarations of postmodernism's demise have become a critical commonplace". A small group of critics has put forth a range of theories that aim to describe culture or society in the alleged aftermath of postmodernism, most notably Raoul Eshelman (performatism), Gilles Lipovetsky (hypermodernity), Nicolas Bourriaud (altermodern), and Alan Kirby (digimodernism, formerly called pseudo-modernism). None of these new theories or labels have so far gained very widespread acceptance. Sociocultural anthropologist Nina Müller-Schwarze offers neostructuralism as a possible direction.
ellauri040.html on line 348: Gilles">Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 Pariisi – 4. marraskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen (Nietzsche, Spinoza) luovista uudelleenluennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kirjoitti filosofian lisäksi kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja sosiologiasta. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden, eron ja moneuden ontologiaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Ei löytynyt. Deleuze poistui pettyneenä ikkunasta vinon kiven alle työntämään koiranputkea.
ellauri060.html on line 249: Daniel Defoen bestselleri Robinson Crusoe oli esikuvallinen kolonialistinen rags to riches story, jossa yritteliäs haaxirikkoinen orjakauppias rakentaa izelleen uuden plantaashin ja hankkii sinne tyhmän mutta kiitollisen neekerin nimeltä Perjantai. Suurin osa tarinasta kertoo miten nokkelasti Robinson hankki izelleen omaisuuxia. Loppupeleissä kotiinpäästyä siitä tuli niin rikas ettei se tiennyt izekään. Just tollasta kapitalistista laissez faire roopeankka unelmointia. "Tuskin voi kuvitella tylsempää kirjaa kuin Robinson Crusoe. On surullista nähdä lasten edelleen lukevan sitä", kirjoitti filosofi Gilles Deleuze kirjasta."
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri147.html on line 160: Gilles">Gilles Deleuze also emphasized the connection between the will to power and eternal return. Both Jacques Derrida and Gilles Deleuze were careful to point out that the primary nature of will to power is unconscious.
ellauri197.html on line 534: Gilles Saint-Paul (2008) argued, based on mathematical models, that human female hypergamy occurs because women have greater lost mating opportunity costs from monogamous mating (given their slower reproductive rate and limited window of fertility),[clarification needed] and thus must be compensated for this cost of marriage. Marriage reduces the overall genetic quality of her offspring by precluding the possibility of impregnation by a genetically higher quality male, with or without his parental investment. However, this reduction may be compensated by greater levels of parental investment by her genetically lower quality husband.
ellauri340.html on line 623: Baudrillard kuului ranskalaisten ajattelijoiden koiravaljakkoon, samaan kuin Henri Lefebvre, Roland Barthes, Pierre Bourdieu, Gilles Deleuze, Jean-François Leotard, Michel Foucault, Jacques Derrida ja Jacques Lacan, jotka kaikki olivat de Saussuren hypnotisoimia postrukturalistisia pellejä.
ellauri340.html on line 650: Lotringer huomauttaa, että Gilles Deleuze, "muuten tunnettu anteliaisuudestaan", "teki Pariisissa tunnetuksi", että hän näki Baudrillardin "ammatin häpeänä" sen jälkeen, kun Baudrillard ryttäsi sen rakasta Foucaultia.
ellauri350.html on line 277: Hagenin mukaan runo sisältää toistuvan teeman monissa Angeloun muissa runoissa ja omaelämäkerroissa, että "olemme enemmän samanlaisia ​​kuin erilaisia vaikka eri värisiä kuin Jelly Beans". "On the Pulse of Morning" oli täynnä epäsuoria viittauxia presidenttiin, mukaan lukien myrkyllinen jäte ja saaste. Luptonin mukaan "On the Pulse of Morning" on Angeloun tunnetuin runo. Brittitoimittaja Kate Kellaway vertasi Angeloun ulkonäköä lukiessaan runoa Clintonin vihkiäisissä Caged Bird -elokuvan kahdeksanvuotiaan lapseen ja huomautti, että hänen molemmissa yhteyksissä käyttämänsä takit olivat samanlaisia: "Hän näytti upealta, ankaran teatraaliselta. hymyilemätön rusetti. Hän käytti takkia messinkinapeilla, mikä oli outo muistutus kahdeksanvuotiaasta Maya Angelousta, joka seisoi oikeussalissa kauhuissaan hänet raiskaneen miehen nähdessään." Taas selvänäköinen viittaus Bill Clintonin sikareihin. Gillespie totesi Kellawayn havaintojen suhteen: "Mutta seisoessaan korkeana Kapitolin portailla hän oli valovuosien päässä tuosta kauheasta ajasta, eikä Amerikka ollut enää "epäystävällinen paikka". Hahaa. "Aamun sykkeessä" oli huimasti kutsu rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja harmoniaan. Hän vangitsi ihmishengen ruumiillistuneen toivon, se oli juhlallinen ja iloinen muistutus siitä, että kaikki on mahdollista. Hän toivotti meille "Hyvää huomenta". hänen runossaan, ja tuntui kuin uusi päivä olisi todella koittanut." LOL.
ellauri350.html on line 290: Angelou ei ansainnut korkeakoulututkintoa, mutta Gillespien mukaan Angelou halusi häntä kutsuttavan "Dr. Angelouksi" perheen ja läheisten ystävien ulkopuolella.
ellauri350.html on line 294: Gillespien mukaan hän isännöi useita juhlia vuodessa pääasunnossaan Winston-Salemissa; "hänen taitonsa keittiössä on legendaa – haute-keittiöstä kodikkaan mukavuusruokaan".
ellauri362.html on line 378: Schreber sairasti paranoidista skitsofreniaa (tuonaikainen diagnoosi oli ”dementia paranoides”) ja kuvasi sairauttaan muistelmateoksessa Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken (1903). Kirjasta on tullut psykiatrian klassikko, ja sitä ovat analysoineet muiden muassa Sigmund Freud, Jacques Lacan, Gilles Deleuze ja Félix Guattari (Anti-Oidipus), Alice Miller sekä Elias Canetti (Joukko ja valta).
ellauri362.html on line 414: Gilles Deleuze ja Félix Guattari ovat Freudin kriitikkoja, jotka näkevät hänen perheellisyytensä liian yksipuolisena arvioidessaan Schreberin tapausta.
ellauri362.html on line 760: Sotien jälkeen Althusser aktivoitui poliittisesti. Hän otti hyvin paljon vaikutteita Karl Marxilta seuraten tämän jalanjälkiä. Normale Supissa hän haastoi erityisesti psykoanalyytikko Jacques Lacanin ja myös marxilaisen suunnan, joka poikkesi Spinozan asiantuntijan Althusserin suuntauksesta, ja Gilles Deleuzen, toisen suuren mutta talousliberaalimman Baruch Spinozan lukijan.
ellauri377.html on line 75: Suosituimmat gnostilaiset lahkot olivat vahvasti zoroastrismin inspiroimia. Kristittyjen gnostikkojen kosmogoniset spekulaatiot olivat osittain peräisin Maaseh Breshitistä ja Maaseh Merkabahista. Tämän opinnäytetyön ovat erityisesti esittäneet Gershom Scholem (1897–1982) ja Gilles Quispel (1916–2006). Scholem havaitsi juutalaisen gnoosin merkabah-mystiikkaa kuvaavista kuvista, jotka löytyvät myös tietyistä gnostilaisista asiakirjoista. Gershom Scholem kuvaili gnostilaisuutta "metafyysisen antisemitismin suurimmaksi tapaukseksi". Elchasailaiset tai ainakin heidän vaikutuksensa saaneet kristityt liittivät miespuolisen Kristuksen naispuoliseen Pyhään Henkeen ja näkivät molemmat kahdeksi jättimäiseksi enkeliksi. Salomon testamentin kirjoittaja piti Kristusta erityisen tehokkaana "estävänä" enkelinä demonien karkotuksessa.
ellauri413.html on line 594: de St Gillesin joukoissa. Hän saapui kaupunkiin
xxx/ellauri075.html on line 180: Shestov was highly admired and honored by Nikolai Berdyaev and Sergei Bulgakov in Russia, Jules de Gaultier, Georges Bataille, Lucien Lévy-Bruhl, Paul Celan, Gilles Deleuze, and Albert Camus in France, and D. H. Lawrence, Isaiah Berlin and John Middleton Murry in England. Among Jewish thinkers, he influenced Hillel Zeitlin.
xxx/ellauri075.html on line 190: Shestov also appears in the work of Gilles Deleuze; he is referred to sporadically in Nietzsche and Philosophy and also appears in Difference and Repetition.
xxx/ellauri085.html on line 158: Gilles Deleuze (1925-1995) was a French philosopher.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri085.html on line 173: “Yevtuschenko” is likely an allusion to Soviet-Russian poet Yevgeny Yevtushenko, who never produced a textbook on clinical psychology. But it's fascinating—throughout Infinite Jest, Wallace and his characters consistently attribute fabricated texts to real people! See, for example, “Gilles Deleuze's posthumous Incest and the Life of Death in Capitalist Entertainment” (792).
xxx/ellauri125.html on line 750: Courtney Michelle Harrison was born on July 9, 1964, at Saint Francis Memorial Hospital in San Francisco, California, the first child of psychotherapist Linda Carroll (née Risi) and Hank Harrison, a publisher and road manager for the Grateful Dead. Her parents met at a party held for Dizzy Gillespie in 1963. Her mother, who was adopted at birth and raised by an Italian-American family in San Francisco, was the biological daughter of novelist Paula Fox; Love's maternal great-grandmother was screenwriter Elsie Fox. Phil Lesh, the founding bassist of the Grateful Dead, is Love's godfather. According to Love, she was named after Courtney Farrell, the protagonist of Pamela Moore's 1956 novel Chocolates for Breakfast. Love is of Cuban, English, German, Irish, and Welsh descent.
xxx/ellauri170.html on line 889: Notable persons influenced by Mead include Ezra Pound, W.B. Yeats, Hermann Hesse, Kenneth Rexroth, and Robert Duncan. The seminal influence of G.R.S. Mead on Carl Gustav Jung, confirmed by the scholar of Gnosticism Gilles Quispel, a friend of Jung´s, has been documented by several scholars.
xxx/ellauri319.html on line 353: Gilles Deleuze (1925–1995)
xxx/ellauri356.html on line 150: Derrida on yhdistetty usein ”vuoden 1968 ajattelijoihin”, joita hänen lisäkseen ovat olleet esimerkiksi Louis Althusser, Jacques Lacan, Michel Foucault, Roland Barthes ja Gilles Deleuze. Kokonainen nippu spedejä. Derridan ajattelun mukaan kielen ja todellisuuden välistä suhdetta selittämään tarvitaan dekonstruktio eli lukutapa, jossa on paljon kirjallisuuden, taiteenteorian, uskontotieteen, antropologian ja psykoanalyysin aineksia.
26