ellauri042.html on line 644: Part of Pope's bitter inspiration for the characters in the book come from his soured relationship with the royal court. The Princess of Wales Caroline of Ansbach, wife of George II, had supported Pope in her patronage of the arts. When she and her husband came to the throne in 1727 she had a much busier schedule and thus had less time for Pope who saw this oversight as a personal slight against him. When planning the Dunciad he based the character Dulness on Queen Caroline, as the fat, lazy and dull wife. Pope's bitterness against Caroline was a typical trait of his brilliant but unstable character. The King of the Dunces as the wife of Dulness was based on George II. Pope makes his views on the first two Georgian kings very clear in the Dunciad when he writes 'Still Dunce the second reigns like Dunce the first'.
ellauri051.html on line 920: 337 A Kentuckian walking the vale of the Elkhorn in my deer-skin leggings, a Louisianian or Georgian, 337 Kentuckilainen kävelemässä Elkhornin laaksossa peurannahkaisissa leggingseissäni, louisialainen tai georgialainen,
ellauri067.html on line 413: Bishop Simon Brute College Seminary, Indianapolis, Indiana USA. College of the Holy Cross, Worcester, Massachusetts. Georgian Institute of Public Affairs, Tbilisi, Georgia. Hardey Preparatory School for Boys, Chicago, Illinois USAHoly Cross College, Arima, Trinidad. Holy Cross College, Kalutara, Sri Lanka. Holy Cross College of Carigara, Carigara, Leyte, Republic of the PhilippinesHoly Cross High School, Camp Phillips, Bukidnon, Republic of the Philippines. Holy Cross School, Winnipeg, Manitoba, Canada. Instituto Tecnológico de Mérida, Mérida, Mexico. Madras Christian College, Madras, IndiaMarist Brothers High School, Fiji Suva cityLegon, Ghana. Quitman High School, Quitman, Louisiana USA. St Eunan´s College, Letterkenny, County Donegal, Republic of Ireland. St. Joseph´s Grammar School, Donaghmore, County Tyrone, Northern Ireland. St. Michael´s Church School, Christchurch, New ZealandSt. Thomas´ Secondary School, Kano, NigeriaStrangford Integrated College, Carrowdore, County Down, Northern Ireland. Wah Yan College, Wan Chai, Hong Kong. Wah Yan College Kowloon, Yau Ma Tei, Hong Kong.
ellauri071.html on line 496: Ja sama enkuxi: Galium odoratum, the sweetscented bedstraw, is a flowering perennial plant in the family Rubiaceae, native to much of Europe from Spain and Ireland to Russia, as well as Western Siberia, Turkey, Iran, the Caucasus, China and Japan. It is also sparingly naturalized in scattered locations in the United States and Canada. It is widely cultivated for its flowers and its sweet-smelling foliage. It is also used, mainly in Germany, to flavour May wine (called "Maibowle" or "Maitrank" in German), sweet juice punch, syrup for beer (Berliner Weisse), brandy, jelly, jam, a soft drink (Tarhun, which is Georgian), ice cream, and herbal tea. Also very popular are Waldmeister flavoured jellies, with and without alcohol. In Germany it is also used to flavour sherbet powder, which features prominently in Günter Grass´ novel The Tin Drum.
ellauri082.html on line 34: "Oi kuki koko kaunis maa ja riemuita myös taatot saa kun Georgian lapsi opinnoin tuo iloa maalle isien. ”
ellauri094.html on line 211: Archaeological studies have revealed that, although Jerusalem was utterly destroyed, other parts of Judah continued to be inhabited during the period of the exile. Most of the exiled did not return to their homeland, instead travelling westward and northward. Many settled in what is now northern Israel, Lebanon and Syria. The Iraqi Jewish, Persian Jewish, Georgian Jewish, and Bukharan Jewish communities are believed to derive their ancestry in large part from these exiles. These communities are now largely concentrated in Israel.
ellauri095.html on line 145: After several years of ill health and bouts of diarrhoea, Hopkins died of typhoid fever in 1889 and was buried in Glasnevin Cemetery, after a funeral in St Francis Xavier Church in Gardiner Street, located in Georgian Dublin. He is thought to have suffered throughout his life from what today might be labelled bipolar disorder or chronic unipolar depression, and battled a deep sense of melancholic anguish. However, his last words on his death bed were, "I am so happy, I am so happy. I loved my life." He was 44 years of age.
ellauri095.html on line 227: Several issues led to a melancholic state and restricted his poetic inspiration in his last five years. His workload was heavy. He disliked living in Dublin, away from England and friends. He was disappointed at how far the city had fallen from its Georgian elegance of the previous century. His general health suffered and his eyesight began to fail. He felt confined and dejected. As a devout Jesuit, he found himself in an artistic dilemma. To subdue an egotism that he felt would violate the humility required by his religious position, he decided never to publish his poems. But Hopkins realised that any true poet requires an audience for criticism and encouragement. This conflict between his religious obligations and his poetic talent made him feel he had failed at both.
ellauri141.html on line 487: Alicen siskoista Georgiana avioitui taiteilija Edward Burne-Jonesin ja Agnes taiteilija Edward Poynterin kanssa. Kiplingin tunnetuin sukulainen oli hänen serkkunsa Stanley Baldwin, joka toimi Britannian konservatiivipääministerinä kolme kertaa 1920- ja 1930-luvuilla.
ellauri198.html on line 826: Gonne shared Yeats’s interest in occultism and spiritualism. Yeats had been a theosophist, but in 1890 he turned from its sweeping mystical insights and joined the Golden Dawn, a secret society that actually practiced ritual magic. Yeats remained an active member of the Golden Dawn for 32 years, becoming involved in its direction at the turn of the century and achieving the coveted sixth grade of membership in 1914, the same year that his surrogate wife, Georgiana Hyde-Lees, also joined the society.
ellauri242.html on line 229: Hyvin pian räjähdyksen jälkeen venäläiset viranomaislähteet kertoivat, että räjähtänyt pommirekka oli Krasnodarissa rekisteröity venäläinen kuorma-auto. Rekka oli ajanut Venäjän Krasnodanin alueelta kohti Krimiä. Ajoneuvon krasnodanilaisen omistajan mukaan räjähdyshetkellä rekkaa kuljetti omistajan vanhempi sukulaismies (pieni, kalju). Yleistä varmuutta tämän pommirekkateorian oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole. Lasti lähettiin elokuun alussa Odessan satamasta Bulgarian Ruseen, josta se laivattiin Georgian Potiin ja sieltä Armeniaan. Kuljetuksessa oli mukana Ukrainan, Georgian ja Armenian kansalaisia, ja sitä valvoi Ukrainan sotilastiedustelun työntekijä ”Ivan Ivanovitš”.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri256.html on line 338: "I was born in the Caucasus, my father was a Cossack, my mother is Ukrainian. My mother tongue is Georgian. Thus three cultures are united in me," he told the Prague newspaper Prager Presse in a 1927 interview.
ellauri275.html on line 76: In 1987 he was canonized as Saint Ilia the Righteous (წმინდა ილია მართალი) by the Georgian Orthodox Church.
ellauri275.html on line 422: Representatives of the Russian authorities and Kremlin propagandists are actively commenting on the events related to the protests in Tbilisi against the “Russian Law”. Some of them declare that the bill initiated in the Parliament of Georgia, which the ruling party Georgian Dream has already withdrawn after 3 days of protests, has nothing to do with Russia, while others are already threatening Georgia with negative consequences of these events.
ellauri275.html on line 426: According to Peskov, the “pioneers” in such laws were the United States. “And one version of the (Georgian) bill, called "American law", if we understand correctly, was very similar to a similar US law. The second version was less similar to the US law, was much milder in nature. But, of course, we have nothing to do with either one,” Peskov said.
ellauri275.html on line 430: Porukat huusi Tiflisissä miekkarissa "Sukhumi, Sukhumi". Gruusialaiset eivät pidä siitä, että abhaasisepartistit ottaa aurinkoa pyyhkeillä mustanmeren rannaklla venäläisten tuella. Sukhumi or Sukhum (Russian: Суху́м(и), Sukhum(i) [sʊˈxum(ʲɪ)]), also known by its Georgian name Sokhumi (Georgian: სოხუმი, [sɔχumi] (listen)) or Abkhaz name Aqwa (Abkhaz: Аҟәа, Aqwa), is a city in a wide bay on the Black Sea's eastern coast. It is both the capital and largest city of the Republic of Abkhazia, which has controlled it since the Abkhazia war in 1992–93. However, "internationally" Abkhazia is considered part of Georgia. The city, which has an airport, is a port, major rail junction and a holiday resort because of its beaches, sanatoriums, mineral-water spas and semitropical climate. It is also a member of the International Black Sea Club.
ellauri275.html on line 442: Toinen nimekäs poliittinen vanki on oppositiokanava Mtavarin omistaja Nika Gvaramia. Hänet on tuomittu korruptiosta. Mtavari (Georgian: მთავარი) was a feudal title in Georgia usually translated into English as Prince or Duke. In the 15th century the term mtavari was applied only to the five ruling princes of western Georgia (Samtskhe, Mingrelia, Guria, Svaneti, and Abkhazia), whose autonomous powers were finally eliminated under Imperialist Russia.
ellauri275.html on line 444: Georgian poets
ellauri275.html on line 446: The Georgian poets were, by the strictest definition, those whose works appeared in a series of five anthologies named Georgian Poetry, published by Harold Monro and edited by Edward Marsh, the first volume of which contained poems written in 1911 and 1912. The group included Edmund Blunden, Rupert Brooke, Robert Graves, D. H. Lawrence, Walter de la Mare, Siegfried Sassoon, and John Drinkwater. Until the final two volumes, the decision had not been taken to include female poets.
ellauri275.html on line 449: In the 1930s, Henry Newbolt estimated there were still at least 1000 active poets in England, and that the vast majority would be recognisably Georgian.
ellauri275.html on line 451: Prince Alexander Chavchavadze (Georgian: ალექსანდრე ჭავჭავაძე, Russian: Александр Чавчавадзе; 1786 – November 6, 1846) was a Georgian poet, public benefactor and military figure. Regarded as the "father of Georgian romanticism", he was a pre-eminent Georgian aristocrat and a talented general in the Imperial Russian service.
ellauri275.html on line 453: Chavchavadze's influence over Georgian literature was immense. He moved the Georgian poetic language closer to the vernacular, combining the elements of the formal wealth and somewhat artificial antiquated "high" style inherited from the 18th-century Georgian Renaissance literature, melody of Persian lyrical poetry, particularly Hafiz and Saadi, bohemian language of the streets of Tiflis and the moods and themes of European Romanticism. The subject of his works varied from purely anacreontic in his early period to deeply philosophic in his maturity.
ellauri275.html on line 455: Chavchavadze's contradictory career – his participation in the struggle against the Russian control of Georgia, on one hand, and the loyal service to the tsar, including the suppression of Georgian peasant revolts, on the other hand – found a noticeable reflection in his writings. The year 1832, when the Georgian plot collapsed, divides his work into two principal periods. Prior to that event, his poetry was mostly impregnated with laments for the former grandeur of Georgia, the loss of national independence and his personal grievances connected with it; his native country under the Russian empire seemed to him a prison, and he pictured its present state in extremely gloomy colors. The death of his beloved friend and son-in-law, Griboyedov, also contributed to the depressive character of his writings of that time.
ellauri275.html on line 460: In his Romantic poems, Chavchavadze dreamed of Georgia's glorious past, when "the breeze of life past" would "breathe sweetness" into his "dry soul." In poems Woe, time, time (ვაჰ, დრონი, დრონი), Listen, listener (ისმინეთ მსმენნო), and Caucasia (კავკასია), the "Golden Age" of medieval Georgia was contrasted with its unremarkable present. As a social activist, however, he remained mostly a "cultural nationalist," defender of the native language, and an advocate of the interest of Georgian aristocratic and intellectual elites. In his letters, Alexander heavily criticized Russian treatment of Georgian national culture and even compared it with the pillaging by Ottomans and Persians who had invaded Georgia in the past. In one of the letters he states: The damage which Russia has inflicted on our nation is disastrous. Even Persians and Turks could not abolish our Monarchy and deprive us of our statehood. We have exchanged one serpent for another.
ellauri275.html on line 464: The subsequent fate of the Georgian poets (inevitably known as the Squirearchy) then became an aspect of the critical debate surrounding modernist poetry, as marked by the publication of T. S. Eliot's The Waste Land at just that time. The Georgian poets became something of a by-word for conservatism, but at the time of the early anthologies they saw themselves as modern (if not modernist) and progressive.
ellauri275.html on line 666: Puna-armeijan hyökkäys Gruusiaan, myös Neuvostoliiton–Georgian sota, tai Gruusian tapaus oli neuvosto-Venäjän puna-armeijan Georgian demokraattista tasavaltaa vastaan kohdistama sotilaallinen hyökkäys, joka käytiin 15. helmikuuta – 17. maaliskuuta 1921. Hyökkäyksen tarkoituksena oli kaataa Georgian sosiaalidemokraattisen puolueen menševikkihallitus ja tuoda maahan bolševikkihallinto. Konflikti johtui Neuvosto-Venäjän laajentumispolitiikasta, jonka tavoitteena oli saada takaisin hallintaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin saakka Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet, sekä Venäjälle siirtyneiden gruusialaisten bolševikkien vallankumouspyrkimyksistä. Bolševikeilla ei Gruusiassa ollut tarpeeksi tukea, että he olisivat voineet nousta valtaan ilman länsinaapurin apua.
ellauri275.html on line 669: Georgia itsenäistyi uudelleen 9.4.1991 – mutta Venäjä miehittää edelleen (kesäkuussa 2007) osia Georgian alueesta, nimittäin Abhasiaa. Sukhumi! Sukhumi!
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri275.html on line 671: Neuvostoliiton historioitsijat pitivät Georgian ja Neuvosto-Venäjän välistä konfliktia osana Venäjän sisällissotaa, johon ympärysvallat sekaantuivat. Puna-armeijan hyökkäys oli virallisen neuvostoversion mukaan vastaus avunpyyntöön, joka seurasi Georgian työläisten ja talonpoikien aseellista kapinaa. Käyttäen kontrolliaan koulutuksessa ja mediassa neuvostohallinto loi onnistuneesti kuvan populaarista sosialistisesta vallankumouksesta.
ellauri275.html on line 674: Puolueen kymmenennessä kongressissa , joka pidettiin maaliskuussa 1921, vaadittiin, ettei Ordzhonikidzeä valittaisi uudelleen; Pohjois-Kaukasuksen edustajat totesivat, että Ordzhonikidze, joka ei päässyt paikalle Georgian hyökkäyksen vuoksi, "huutaa kaikille, käskee kaikkia ympärillään, ei huomioi uskollisten puolueen jäsenten mielipiteitä". Lenin ja Stalin puolustivat häntä: edellinen paljasti, että Ordzhonikidze oli kuuro toiselta korvalta ja hänen täytyi huutaa jopa Leninille itselleen kuullakseen itsensä. Tämän tuen myötä Ordzhonikidzen johtamistyyliä koskeva kritiikki väheni ja hänet valittiin uudelleen edustajaksi. Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian hyökkäysten aikana Ordzhonikidze pyrki myös toimimaan itsenäisesti. Hän jätti usein huomiotta kaikki neuvot,
ellauri275.html on line 675: myös Moskovan johdolta, ja kuunteli vain läheisiä. Georgian miehityksen aikana hän esitti Moskovalle vaatimuksia sen sijaan, että pyysi apua, ja jätti huomiotta kutsut työskennellä paikallisten Georgian bolshevikkien kanssa, mikä aiheutti jännitteitä heidän ja Ordzhonikidzen välillä.
ellauri275.html on line 677: Mdivanin ja Maharadzen mielipiteistä Josip ei piitannut palanutta puukopeekkaa. Polikarp Gurgenovich Mdivani oli budu -georgian ; 1920-luvulla hänellä oli tärkeä rooli Kaukasuksen sovjetisoinnissa , mutta myöhemmin hän johti Georgian vastustusta Josif Stalinin keskittämispolitiikkaa vastaan Georgian selkkauxessa 1922. Hänet teloitettiin suuren puhdistuksen aikana 30-l.
ellauri275.html on line 678: Filipp Maharadzen väitetään olleen osallisena tunnetun georgialaisen julkkixen Ilia Chavchavadzen murhassa vuonna 1907. Vuosina 1919–1920 hän johti bolshevikkiryhmiä, jotka vastustivat itsenäisen Georgian menshevikkihallitusta. Neuvostoliiton Georgian valtauksen jälkeen hänestä tuli Georgian vallankumouskomitean puheenjohtaja helmikuussa 1921 ja sitten hän johti Georgian keskustoimeenpanevaa komiteaa. Vuonna 1922 Makharadze oli sekaantunut Georgian tapaukseen ja vastusti Sergo Ordzhonikidzen Georgiaa koskevia suunnitelmia.
ellauri276.html on line 87: Virzhavadzen prinssi Garmivan (tavallinen tavadi, ei sentään mtavari eli duke) Pietarissa vuonna 1786 syntynyt poika sai nimekseen Aleksanteri. Keisarinna Katariinasta tuli hänen kummitätinsä. Suostuminen vauvan kummitädiksi oli poikkeuksellinen merkki huomiosta, jonka keisarinna antoi Georgian ministerille hänen erityisistä ansioistaan: prinssi Garsevan allekirjoitti vuonna 1783 Georgievskissa ns. ystävyyden traktaatin, jonka mukaan Kaiketi- Kartlin valtakunta hyväksyi Venäjän protektoraatin.
ellauri276.html on line 89: Tuon aikakauden kronikot, Venäjän yhdistämisen vastustajat, David Bagrationi ja hänen veljensä kirjoittivat vuoden 1811 otsikon alla: "Huhtikuun viidentenä päivänä Chavchavadze Garsevan kuoli Pietarissa, tsaarin petturi ja uskoton. isänmaansa poika." Niinpä he vuodattivat vihansa, vaikka Garsevan vain allekirjoitti pumaskat ja toteutti kuningas Herakleioksen ja Georgian kansan tahdon.
ellauri276.html on line 93: Heraklius II antoi Georgian venäläisille. Isä antoi kotimaansa muukalaisille, ja hänen nuori poikansa vuodatti vähän verta isänmaansa takaisin valtaamiseksi. Mutta tuli pian toisiin aatoxiin.
ellauri276.html on line 96: Riittää, kun sanotaan, että Aleksanteri Tšavtšavadze oli yksi ensimmäisistä, joka käänsi Pushkinin runot georgiaksi, ja tämä aikaan, jolloin suuren venäläisen runoilijan nimi lausuttiin varoen yhteiskunnan korkeimmissa piireissä. Pushkinin runoudella oli suuri vaikutus Georgian runoilijan työhön.
ellauri276.html on line 100: "Aleksanteri Chavchavadzen tärkein ansio oli, että hän onnistui tekemään talostaan vahvan linkin Georgian yhteiskunnan ja Kaukasiaan palvelemaan menneiden venäläisten välillä ... Prinssi Aleksanteri sai täysin päätökseen isänsä aloittaman työn. Garsevan liitti Georgian poliittisesti Venäjään, ja hänen poikansa toi georgialaiset lähemmäs venäläisiä henkilökohtaisen luonteensa ansiosta. Jokainen venäläinen, tuotu kaukaiseen vieraaseen maahan, hengitti kotiliimaa, jokainen georgialainen meni hänen luokseen saadaxeen nielunsa auki; täällä he tapasivat, joivat Tsinandalia ja oppivat ymmärtämään ja rakastamaan toisiaan ... "
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri278.html on line 115: Suliko ( georgiaksi სულიკო ) on georgialainen lyyrinen laulu, jonka on säveltänyt Varinka Lounasseteli ja sanoittanut Akaki Lounasseteli. Usein virheellisesti nimetty folkiksi. Suliko on Georgian naisen tai miehen nimi, joka on johdettu juuresta, joka tarkoittaa "sielua" ("pulu").
ellauri278.html on line 144: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri331.html on line 225: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.
ellauri331.html on line 579: Russia Today kiinnitti maailmanlaajuisesti erityistä huomiota vuoden 2008 Etelä-Ossetian sodan kattamiseen. RT nimesi Georgian hyökkääjäksi Etelä-Ossetian ja Abhasian separatistisia hallituksia vastaan, joita Venäjän joukot suojelivat. Alkuvuodesta 2010 RT julkisti mainoskampanjan edistääkseen uutta Kysele enemmän kuin 100K hullua ehtii vastata -iskulausettaan. Kampanjan loivat brittiläiset Ketchup, Libresse Plus ja Lontoon Portland Cement. Yhdessä osana kampanjaa esitellyistä mainoksista Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osoitteli Iranin johtajaa Mahmoud Ahmadinejadia mustalla keskisormella ja kysyi: "Kuka muodostaa suurimman ydinuhan?" Mainos kiellettiin Yhdysvaltain lentokentillä. Toinen näytteli länsimaista sotilasta "sulautumassa" Taleban -taistelijaan takaapäin ja kysyi: "Kiinnostaako terrori vain terroristeja?"
ellauri335.html on line 501: Pöh. Koko amnestian käsite on vastoin Halakhaa. Älä unohda, älä anna anteexi, se on Jehovan sanoma valitulle kansalle. Svaani ei unohda. Svanetia tai Svanetia (muinaisissa lähteissä Suania; georgiaksi: სვანეთი Svaneti) on historiallinen maakunta Georgian luoteisosassa. Siellä asuu svaanit, georgialaisten entinen alaryhmä. Ei siis Hans Uszkoreitin lasten äidin ja äxpuolison saati Anni Svaanin sukulaisia. He ovat georgialaisia ortodoksisia kristittyjä, ja heidät kristillistettiin 4.-6. vuosisadalla. Joitakin vanhan pakanuuden jäänteitä on kuitenkin säilytetty. Georgian suojeluspyhimys Saint George (paikallisille tunnetaan nimellä Jgëræg) on arvostetuin pyhimys. Kaxikielisiä kuin suomenruåzalaiset, puhuvat svaania ja gruusiaa.
ellauri338.html on line 237: Murhasta ei ole yleisesti hyväksyttyä versiota. Versioiden joukossa: murhaan johtava ryöstö; kompastuminen ruuvimeisseliin; vodkaa valmistavien maiden tiedustelupalvelujen osallistuminen; kiinalaiset teefanaatikot, Georgian nationalistien kosto Stalinista kertovasta kirjasta "Suuri pseudonyymi" ja muita. Suuri pseudonyymi oli William izekin.
ellauri338.html on line 263: Toinen nazipoliitikko Stepan Pavluk valitti, että "Bush ei ymmärrä, että taistelemme totalitaarista valtiota vastaan". Hän kommentoi, että Bush "puhuu paljon vapaudesta, mutta meille on käytännössä mahdotonta kuvitella vapautta ilman itsenäisyyttä. Meidän on luotava oma tullipalvelumme ja valuuttamme suojellaksemme talouttamme täydelliseltä romahdukselta." Puhe sai myös kritiikkiä nazeilta muualla neuvostotasavallassa. Georgian hallitus antoi julkilausuman, jossa todetaan, että "Washingtonin perillinen, Jefferson, Lincoln ja muut saapuvat... ?"
ellauri362.html on line 98: Koska Charles on selvästi kiinnostunut Miss Jane Bennetistä, Bingleyn sisaret kutsuvat hänet Netherfieldiin lounaalle, mutta kolmen mailin matkalla hän joutuu rankkasateeseen ja vilustuu, mikä vaatii hänen toipumista Netherfieldissä lähes viikon ajan. Elizabeth kävelee Netherfieldiin ja jää koko ajan hoitamaan Janea. Oleskelun aikana Elizabeth ja Darcy jatkavat sanallista miekkailua, mutta hän ei voi olla vaikuttunut naisen ominaisuuksista ja luonteesta. Darcy kirjoittaa kirjeen 15-vuotiaalle sisarlleen Georgianalle Pemberleyssä ja huomauttaa merkittävästä vierailijasta, neiti Elizabeth Bennetistä, joka saa hänet kuulostamaan ja käyttäytymään typerästi.
ellauri362.html on line 102: Bingley suostuu pitämään suuren, muodollisen ballin Netherfieldissä heti, kun Jane toipuu. Pian sen jälkeen, kun Jane palaa kotiinsa Longbourniin, Darcy saa kirjeen sisarelta Georgianalta, jossa tämä ilmaisee kiinnostuksensa hänen uuteen ystäväänsä.
ellauri362.html on line 124: Ei ole yllättävää, että Darcy on synkkä, masentunut sotku Lontoossa ja Pemberleyssä. Lontoossa hän hoippuu humalassa vanhan collegeystävänsä Dyn broughamissa ja itkee olueensa Elizabethin hylkäämisestä hänen huolistaan huolimatta tekemänsä ehdotuksensa. Pemberleyssä Darcy käyttäytyy töykeästi ja röyhkeästi ja selittää lopulta Georgianalle, että hänen huono käytöksensä johtuu hänen pettymystään Elizabethin hylkäämisestä. Kuvattuaan Rosings Parkissa tapahtuneen Georgiana myötätuntuu Darcysta, mutta hänellä ei ole syytä toivoa.
ellauri362.html on line 126: Viikkoja myöhemmin Darcy palaa Pemberleyyn Lontoosta ja huomaa Elizabethin ja hänen tätinsä ja setänsä Gardinerin kiertämässä Pemberleyn tontteja. He ovat kesälomamatkalla Derbyshiressä ja sen suurissa kartanoissa, ja he päättivät kiertää Pemberleytä sen jälkeen, kun Elizabeth vahvisti, että sen isäntä Darcy on poissa Lontoosta. Darcy opastaa Elizabethin ja Gardinersin ystävällisesti lopun kartanon läpi ennen kuin hän kysyy, voiko hän esitellä hänet sisarelleen Georgianalle kahden päivän kuluessa, kun tämä palaa Lontoosta. Elizabeth ja Gardiners ovat samaa mieltä, ja lopulta he tapaavat Georgianan. Tänä aikana Elizabeth huomaa, että jäykkä, ylpeä herrasmies, jonka hän oli nähnyt Hertfordshiressä, ei ole enää jäykkänä. Ja jopa ylpeä mies Rosings Parkista on poissa. Sen sijaan hän näkee hyvätapaisen, huomaavaisen ja arvostetun herrasmiehen.
ellauri362.html on line 131: Lydian Lontoosta ja keksiä jotain. Samanaikaisesti herra Bennet ja Gardiner-setä yrittävät tehdä saman asian, mutta he epäonnistuvat, kun taas Darcy onnistuu käyttämällä yhteyksiään ja rahaa, erityisesti rouva Youngen kanssa, joka oli osallisena Wickhamin Georgianan viettely-yrityksessä. Lahjuksen jälkeen hän johdattaa Darcyn Wickhamin ja Lydian luo. Useiden keskustelujen aikana Darcy ei pysty suostuttelemaan Lydiaa hylkäämään Wickhamia, joten Darcy joutuu lahjomaan Wickhamin mennäkseen naimisiin Lydian kanssa. Darcy tuo ehdotetun sopimuksen Gardiner-setälle, joka vastahakoisesti suostuu antamaan Darcyn maksaa kaupasta nimettömänä. Sopimus sisältää Wickhamin velkojen maksamisen ja armeijan upseeripalkkion ostamisen. Vastineeksi Lydia ja Wickham menevät naimisiin.
ellauri362.html on line 259: Silly Lydia on korvattu soittotaitoisella kopiolla Georgianasta. Lizzy-lookalike Camilla on äitiäänkin rumempi ja nokkelampi (ja nuorempi). Välissä on Maryn ja Kittyn korvaavat epäidenttiset kaxoset Leenu ja Liinu, jotka järjestävät äksönixi elopementteja. Darcyn roolissa näyttelee vielä saturniinisempi Wytton, joka on kihloissa Sophie Gardiner serkun kanssa, josta tulee Lizz- korjaan Camillan nätti mutta tyhjäpäinen kilpakosija. Mr. Wickhamin epäkiitollisen osan saaneen Leighin tuomittava luonteenvika tällä erää on rivo homofilia. 5000 a year on pikkuraha Darcyn tytöille, nyt puhutaan 10x isommista myötäjäisistä per nuppi, ja kadehdittava läski Pagoda on vähintään puntabiljonääri. Kauppa se on joka kannattaa. Onnexi Pemberleyn tuottamattomilta mailta on sentän tehty malmilöytöjä.
ellauri362.html on line 276: Rachel Knowles writes clean/Christian historical romance set in the time of Jane Austen. She has been sharing her research on this blog since 2011. Rachel lives in the beautiful Georgian seaside town of Weymouth, Dorset, on the south coast of England, with her husband, Andrew.
ellauri362.html on line 289: "Tom and Jerry" was a commonplace phrase for young men given to drinking, gambling, and riotous living in 19th-century London, England. The term comes from Life in London; or, The Day and Night Scenes of Jerry Hawthorn, Esq., and his elegant friend, Corinthian Tom (1821) by Pierce Egan, the British sports journalist who authored similar accounts compiled as Boxiana. However Brewer notes no more than an "unconscious" echo of the Regency era, and thus Georgian era, origins in the naming of the cartoon.
xxx/ellauri127.html on line 683: Bagration may refer to: . Bagrationi dynasty, Georgian royal dynasty -- see for other members of the dynasty . Prince Pyotr Bagration (1765-1812), Russian general of Georgian royal origin . Operation Bagration, a major offensive operation of the Soviet Army in 1944 named after Pyotr Bagration; Bagrationovskaya, Moscow metro station named after Pyotr Bagration.
xxx/ellauri127.html on line 686: Stalin was asked to give a name to this offensive and he chose Bagration, after a fellow Georgian who had died fighting Napoleon at the Battle of Borodino in 1812.
xxx/ellauri168.html on line 102: The meme rot of the term ever since is evident. Roaches creeping out from every crevice: Iranian President Mahmoud Ahmadinejad has called for a "new world order" based on new ideas, saying the era of tyranny has come to a dead-end. Georgian President Mikheil Saakashvili said "it's time to move from words. We are also fighting for a New World Order". Turkish President Abdullah Gül said: "I don't think you can control all the world from one centre. There are big nations. There are huge populations. There is unbelievable economic development in some parts of the world. So what we have to do is, instead of unilateral actions, act all together, make common decisions and have consultations with the world, to let a new world order emerge." What the FUCK!? And here is the death blow:
xxx/ellauri250.html on line 169: Kumpiska Georgian lakukeppi on pahempi, Trumpin jalkapallisti vai demokraatti pappipakana? Sehän näkyy jo naamasta. Ahdaskalloinen Jalkapallisti vastustaa jyrkästi aborttia paizi omien panopuiden ei-haluttuja sikiöitä, joille se maxaa tappolaskut omasta lompakosta.
59