ellauri001.html on line 2483: Byronit oli olleet aatelisia 1300-luvulta, jolloin vika rotinkainen Byron nai ja peri aatelisen vaimonsa tiluxet. Niistä varmaan puolet oli Johneja, mm. hassu partapozo allaolevassa kuvassa, eka parooni joka oli Kaarle kunkun kaveri 17.vuosisadan alussa, ja George Gordon Byronin amiraali-seikkailijapappa "Foul-Weather Jack". (Georgen isä(kin) oli retku, George nimeltään.)
ellauri002.html on line 2142: Näiden surullisten säveleiden jälkeen iloisempi takautuma vuoden 79 kesään on paikallaan. Piristyin masiksesta, kun dona Carita tuli USAan kesäksi. Vielä samana kesänä tehtiin Nikun ja sen isän kanssa USAn kiertomatka, ajettiin syvään etelään aina Georgiaan, sieltä Teksasiin. Niku ja isä jäivät Teksasiin, me ostettiin liput junaan Meksikoon. Houstonissa kysyttiin kumpi ranta on näpeämpi, Meksikon lahti vaiko Atlantti. Molemmat, sanoi höveli meksikaano, varsin valehteli. Don Jaime muisti el Zorron numeron Ei kuolemaa Tampicoon, siis sinne! Hölmö valinta. Ekassa Meksikon puolen pikkukaupungissa tehtiin alottelijan virhe, syötiin jotain salaattia raakana. Siitä lähin don Jaimen input sekä output Meksikossa oli juoksevaa. Bussi Tampicoon hiljensi vaan kun vastaantulijat näytti ristin merkkiä. Välillä oli hätäpysähdyksiä, miehet toiselle puolelle bussia, naiset toiselle. (Ikävä kyllä ei ollut iso-hätäpysähdyksiä.) Seuraavana aamuna liikuttavassa rantahotellissa Meksikon lahdella öljytankkerien lomassa don Carita sanoi: hyi kun täällä haisee öljy. don Jaime tulee vessasta: se olen minä.
ellauri008.html on line 818: In March 1896 Conrad married an Englishwoman, Jessie George. The couple had two sons, Borys and John. The elder, Borys, proved a disappointment in scholarship and integrity. Jessie was an unsophisticated, working-class girl, sixteen years younger than Conrad. To his friends, she was an inexplicable choice of wife, and the subject of some rather disparaging and unkind remarks. (See Lady Ottoline Morrell's opinion of Jessie in Impressions.)
ellauri008.html on line 824: Aika törkeetä naisten tuuppimista Wikipediassa tässä kohtaa. Mites successful oli Jessie Georgen elämä? Mix sen pojista tuli pikkurikollisia? Niin voi käydä toisen polven mamuille. No, ketä kiinnostaa.
ellauri014.html on line 396: No ei! Julia ei tällä kertaa suutu vaan se sairastuu. Kunnon romantiikan ajan ratkaisu. Oli näppärää kun ei ollut antibiootteja, porukkaa sai pois juonen tieltä vaan napsauttamalla sormia. George Byronistakin tuli yön yli lordi. Pikku lordi säikähti niin paljon että herahti itkemään: mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?
ellauri014.html on line 1572: He was widely imitated in Italy, France (where he was the idol of members of the précieux school, such as Georges Scudéry, and the so-called libertins such as Tristan l´Hermite), Spain (where his greatest admirer was Lope de Vega) and other Catholic countries, including Portugal and Poland, as well as Germany, where his closest follower was Christian Hoffmann von Hoffmannswaldau and Holland where Constantijn Huygens was a great admirer. In England he was admired by John Milton and translated by Richard Crashaw.
ellauri017.html on line 174: was not a theological statement. It was bit of hyperbole in a debate starting up in mathematics. It was part of Kronecker’s feud with Georg Cantor.
ellauri017.html on line 448: George Ivanovitš Gurdjieff (arm. Գեորգի Իվանովիչ Գյուրջիև, kreik. Γιώργος Γεωργιάδης, ven. Гео́ргий Ива́нович Гюрджи́ев, Georgi Ivanovitš Gjurdžijev; 13. tammikuuta 1866/1877? Aleksandropol – 29. lokakuuta 1949 Neuilly-sur-Seine) oli armenialais-kreikkalainen mystikko ja henkinen opettaja. Hänen äitinsä oli etniseltä taustaltaan armenialainen ja isä Pontoksen kreikkalainen.
ellauri017.html on line 462: In October 1922, Mansfield moved to Georges Gurdjieff's Institute for the Harmonious Development of Man in Fontainebleau, France, where she was put under the care of Olgivanna Lazovitch Hinzenburg (who later married Frank Lloyd Wright). As a guest rather than a pupil of Gurdjieff, Mansfield was not required to take part in the rigorous routine of the institute, but she spent much of her time there with her mentor, Alfred Richard Orage, and her last letters inform Murry of her attempts to apply some of Gurdjieff's teachings to her own life. Mansfield suffered a fatal pulmonary haemorrhage in January 1923, after running up a flight of stairs.
ellauri017.html on line 472:
Armeenien ruoka maistui Georgille.

ellauri020.html on line 646: Beginning in 1987, Trump had a widely-publicized relationship with Marla Maples, a blond model-actress from Georgia who was then 26. The two met in New York City, Newsweek reports, when Trump was throwing a party to celebration the publication of his book, The Art of the Deal. Maples began to frequent Atlantic City, and the affair dominated headlines during the late eighties.
ellauri022.html on line 148: Lafayette antoi pojalleen etunimexi George Washington. Olikohan niillä jotain jimbajambaa keskenään? Se otti pojan mukaansa jenkkeihin, ehkä Fanin isoäiti näki sen. Pikku-Jorista ei tullut kovin kuuluisaa. Napsu epäili Lafayettejen lojaalisuutta. Jäljet pelottivat.
ellauri022.html on line 251: Pollyllä on ystävinä kokonainen liuta sinisukkia, piukkalankaisia kuin Pamelalla, valkoisin suikkelein. Tällaiset nokkelat naiset kiinnostaa myös miehiä, tuumii Fanny järkevänä. Pojat ei pääse taiteilijatyttöparin väliin. Ne on selkeesti lesboja. Ei sentään, Porky on nähtävästi bi, menee Georgen kanssa mimmoisiin mut ottaa Bessin mukana. Kirjailija Kate näyttää nälkiintyneeltä, vaik on bestselleri. Se on Luisa ize kameoroolissa. Fanny ihastuu kun sinisukat ei olekaan miesmäisiä tai karkeita, haavexijoita tai suupaltteja.
ellauri022.html on line 456: It is sometimes used pejoratively, referring to someone whose optimism is excessive to the point of naïveté or refusing to accept the facts of an unfortunate situation. This pejorative use can be heard in the introduction of the 1930 George and Ira Gershwin song "But Not For Me": "I never want to hear from any cheerful pollyannas/who tell me fate supplies a mate/that´s all bananas." (performed by Judy Garland in the 1943 movie Girl Crazy).
ellauri022.html on line 722: Lafayetten pojasta tuli George Washington. Lapsille on aina annettu julkkisten nimiä. Pyhä Paolo oli julkkis sekin. Brooke, Ridge ja Jasmine oli taannoin suosittuja suomalaisia etunimiä. Karjalaisia olisivat Puahko, Päntti ja Nuama. Nekin on vanhoja julkkisnimiä, joskaan ei enää yhtä suosittuja. Jerome ja Oliver Saarinen ovat myös hauskoja. Mikko, Niklas ja Max naxuu kivasti hampaissa. Kexeliäitä on myös John, Paul ja George Carlson. Ringoa ei sitten enää tullutkaan.
ellauri023.html on line 268: Seeveensä jatko-osassa Kaarlo kertoo Israelin seikkailunsa haamukirjoittaja Untolle mankkanauhalla. Ensin heitetään vähän lisävaloa sen vuosiin junanlähettäjänä. Se oli lahjomaton virkamies, joka poltti luihun sahanomistajan filunkipelistä. Se on kuin George Washington: en osaa valehdella, mutta osaan kannella. Nilkkiainesta. Filunkimies ja sen saha joutuivat vasaran alle. Luovaa tuhoa luojan mieheltä.
ellauri023.html on line 1061: Koko luento on videoituna nähtävissä youtubessa. Ozikossa lukee: Esa Saarinen, filosofi, Queen Pipsan mies. Aargh. "Tollanen Lappi, Pohjoinen, kunnioittava." Eski on valinnut pellen osan, kuin Maaria. Sitä ei saa siltä enää pois. Mä oon Martta, joka kantaa kateena kaloja. Se on kokoonpantu klisheistä. Se on mun lähes täydellinen vastakohta, se pursuaa just mun ällökkisanoja. Mutta se on ansainnut niillä huisin paljon pätäkkää. 200M kärpästä, lähes yhtä monta euroa, ja Eski niiden juontajana ei kerta kaikkiaan voi olla väärässä. Mä on väärässä kun ällöön niitä. Raha puhuu, ja se ei voi valehdella, yhtään enempää kuin George Washington.
ellauri023.html on line 1232: Merkittävin evästys, jonka sain [Dilemman pj:n] tehtävään, oli että yleiskokoukset ja muut Dilemman tilaisuudet on kyettävä johtamaan niin, ettei niihin aina ympäripäissään saapuvalle Pertti ”Lande” Lindforsille anneta puheenvuoroa, koska siitä ei tule loppua ja kaikki tietävät, mitä hän sanoo Georg Klausista. Onnistuin kohtuullisen hyvin olemaan huomaamatta ja kuulematta hänen puheenvuoropyyntöjään.
ellauri024.html on line 1408: Helle: Eniten närkästystä – ja toisaalta huvittuneisuutta – tuntuu herättäneen akateemikko Georg Henrik von Wrightin runteleminen esseessä ”Lakritsipenis ja omenansyönnin ammattilaiset”. Kyse ei kuitenkaan tainnut olla niinkään henkilökohtaisesta von Wrightiin suunnatusta ryntäyksestä, ainakaan jos Jälkisanoja lukee vähän tarkemmin. Vai oliko sittenkin?
ellauri025.html on line 712: paljaalle pepulle. Sehän on kuin joku George Washington, tarkoitan siis Kaarlo Syväntö. I cannot tell a lie. Ize asiassa pahempi: I must tell a truth.
ellauri026.html on line 230: John Byron Kuhner on jäljitellyt selvästi nimiserkkuaan Georgea. Sekin matkusteli Kreikassa klassikoita kassissa. Kaikki me joilla on tää tarpeeton klassillinen koulutus selkärepussa, halutaan vimmatusti kaivaa se esiin ja esitellä sitä joka käänteessä. Ihan turhaahan se kaikki vaiva oisi muuten ollutkin. Turhamaista. Turhaa luxusta. Vanitatum vanitas.
ellauri028.html on line 842: - Njoo, yx bushi tekee aivan valhesäkixi. Kax bushia, niin oot maapallon omistaja ja armottoman vahva saarnaaja. Kolmannen jälkeen sitä lähtee aavikkoa valtaamaan sotavoimilla. Pöllö-öljyn saanti on turvattava. Aamulla vittu suu on kuin operaatio hiekkamyrsky. Käytävä on monta kertaa George W Dabljuulla.
ellauri030.html on line 841: Ja nyze sit vasta tulee: huumori voi olla mautonta, jos se pelleilee pyhillä asioilla (viittaus on vuodelta 2009!). Kuitataan vakavia tunteita naurulla. Esim pilkattiin George Harrisonin ja muiden muusikoiden charitykonserttia 1974. Mauttomuudesta oli Arskalla pitkät turinat, se oli ottanut sen Kantilta. Siihen on vielä palattava.
ellauri031.html on line 184: - Pitää paikkansa, ja toivekappaleeni on Georg Otsin ja Kikkan ikivihreä "Tarto tiukasti hanurista".
ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.
ellauri033.html on line 79: Georges Pellissier, né le 7 février 1852 à Monflanquin (Lot-et-Garonne) et mort en 1918 à Montauban, est un écrivain français, spécialiste de littérature française. Il fut docteur ès lettres et professeur de rhétorique au lycée Janson-de-Sailly1. Il a notamment écrit un traité historique de versification française.
ellauri033.html on line 84: Pellissier, Georges (1852-1918). Auteur du texte
ellauri033.html on line 336: Charles-Marie-Georges Huysmans (Parijs, 5 februari 1848 – aldaar, 12 mei 1907) was een Frans auteur. Huysmans werd geboren uit een Franse moeder en een Nederlandse vader; zijn grootvader was tekenleraar aan de Militaire Academie in Breda en stamde uit een Zuid-Nederlands geslacht van schilders. Om zijn Nederlandse afkomst te onderstrepen publiceerde de auteur onder de naam Joris-Karl Huysmans.
ellauri033.html on line 1117: Cependant, il apprend qu´un certain Georges de Villiers de L´Isle-Adam l´accuse d´usurper son nom ; il manque de le provoquer en duel quand il découvre que Louis XVIII, croyant à tort la branche des Villiers de L´Isle-Adam éteinte, avait autorisé un Villiers des Champs à « relever » le nom en 1815.
ellauri033.html on line 1177: Barrèsin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust, André Gide, Henry de Montherlant, Jean Cocteau ja François Mauriac. Ikäviä tyyppejä nääkin valtaosalta. (Kukas se Cocteau taas oli? Sekö pipopäinen sukeltaja? Ei se oli Cousteau. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä, joka oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, joka Maurice kirjotti Arsene Lupineja. Niistä oli puhe Maurice Maeterlinckin kohalla.)
ellauri034.html on line 227: kovisBourget, George">Byron, Cato, Cicero, Conrad, Epiktetos, Immi Hellen, Platon, Rousseau, SyväntöBaudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu RothJehova, Hamsun, Peeveli
ellauri036.html on line 24: Musset kirjoitti 23-vuotiaana muistelmat kolmesta George Sandin kaa elämästään vuodesta 1833-6. Mulla on kärsittynä jo melkein 70 vuoden mustelmat, niistä 44 Seijan kaa.
ellauri036.html on line 41: Musset ressukka, Resset mussukka 19 vee, pettyy maailmaan kun sen paras kaveri hipelöi sen mirriä, nimittäin 6v vanhempaa George Sandia, joka oli paronitar elävän leski ja 2 lapsen äitykkä. Musse saa suun täyteen hiekkaa kuten sen Rolla Aahrikan reisulla. Aika vähästäpä se suutahtaa. No kyllähän Amantine oli aika hepsankeikka, mut mitäs muuta ammattiauttajalta voi odottaa. Musset käyttäytyy kuin sorsakoiras jonka naarasta on kuomat nussinu, kiukkuisena se hyppää viimeisenä pukille. Mixhän se välittää ketkä muutkin Joria bylsivät, kun ei se sen kanssa kuitenkaan aio jatkaa sukua. Amantinella oli jo lapset kissa Kasimirin kanssa, ei se kaivannut hiirenpoikasia. Tästä kertoo Mussen omaelämäkertateos, jonka käänsi Veikko Antero. Ihan hyvin käänsikin.
ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George">George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
ellauri036.html on line 51: Aika rankkaa sätintää. Täähän kuulostaa ihan Pellissierin kritiikiltä Paul Bourgetista. Goncourt-palkinnon nimismies päästi vielä pahempia misogyynisiä haukkuja; epäili että Sandilla oli yhtä pitkä häpykieli kuin sillä izellään oli pippeli. Ehkä niin, mutta kummankohan nilkkaan se pilkka kalahti. Virginia Woolf piti pahana et se ja George">George Eliot kirjoitti miehen nimellä. Ei niinkun Virginia. Woolf! Woolf!
ellauri036.html on line 89: Hemmetti et vituttaa nää 1800-luvun herrat joilla on aamulla morkkis maxullisesta panosta niin että pussit tyhjennettyään ne lähettää ammattiauttajan inhoten matkoihinsa. Törkimyxiä! No tällä kertaa tyttö ei lähde tarpeex nopeeta ja Musse yllätetään niin sanoaxemme housut nilkoissa. Se sulkee tytön äkkiä vaatekomeroon, vai oisko vaatehuoneeseen. Kaverit tule sisään ja kertoo et George Sandilla ei ollut vaan 2 vaan 3 äijää yhtä aikaa, ja nyt ne 2 muuta on joutuneet riitoihin. Koko riitelevä porukka oli samalla naureskellut Musselle. LOL. Naura sinäkin, pitäisi sanoa Musselle, muttei se naura. Nauru ja romantiikka ei mahdu samojen seinien sisälle. Romantiikka on kuin uskontoa, se on harrasta, se hoidetaan vakavalla lärvällä. Pyhä kärsimyxeni just joo. Hemmetti nuoret miehet on torvia. Eihän tää ole muuta kuin vanhaa virnuilevaa ystäväämme narsismia. Musse läväyttää vaatehuoneen oven auki näyttääxeen ettei se ole mikään surkimus. Kaverit menee vaatehuoneeseen ja vetää oven kii.
ellauri036.html on line 185: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyi Mussen kolmen vuoden elämäkerta. Panee miettimään mitä nää oli nää 2 George Sandin puolikasta, olixne jotkut Mister Hyde ja Doctor Jekyll? Luultavasti George lyttäs pikku Mussen aika pahasti, ja toipuaxeen siitä nöyryytyxestä sen piti palastella Jori kahtia, joista jälkimmäisestä se sitten otti sen kuristusotteen, jonka se olis halunnut siitä ekasta, siitä oikeasta molli-Jorista.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri040.html on line 139: Klassisen posetivismin kauppa-apulainen Locke oli vaan skolastiikkaa siivoileva pyrkyri. "Paavi" George">Berkeley hylkäs filosofian ja harrasti tervavettä, varsinkin viskin kanssa se on sentään terveydelle hyväxi. Eskikin menee Pafoxelle määräajoin huljutettavaxi, että pysyy puhtaana ja kukoistus ei lerpahda.
ellauri040.html on line 143: Immanuel Cunt on mulla myös jo kortistossa, vaikkei ihan koko hullunkurista perhettä. Jyrki sivuuttaa sen olankohautuxella. Filosofia huipentuu Georg Henrik von "Nichts Besonderes" Hegeliin, filosofian ylijohtajaan, valtion lakeijaan ja vankiloiden tarkastajaan. Hegelistä mulla ei ole vielä muuta paasausta kuin sen riita Sopen kaa. Pitää täydentää. Mut ei nyt.
ellauri040.html on line 267: kuivurrriBourget, George">Byron, Cato Sr., Cicero, Coelho, Conrad, Jörkkä Donner, Hämeen-Anttilat, Fred Karlsson, Kimmo Koskenniemi, Platon, Rousseau, Heka Tikkanen Epiktetos, Hamsun, Hitler, Knasu, SyväntöCato Jr, Melville, Nietzsche, PeeveliJari Ehrnrooth
ellauri040.html on line 598: Lithuania, my country, thou art like health; how much thou shouldst be prized only he can learn who has lost thee. To-day thy beauty in all its splendour I see and describe, for I yearn for thee. (Translation in prose by George Rapall Noyes).
ellauri041.html on line 328: Teatterikorkeakoulussa opiskellut Joel Ranto on televisiosta ja erilaisista julkkispaneeleista tuttu mediakonsultti, joka päättää isoäidin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa irtautua puuduttavista työkuvioista ja perehtyä ranskalaiskirjailija Gustave Flaubertin kirjoihin sekä Rouva Bovaryn kirjoittajan ja George Sandin käymään kirjeenvaihtoon. Mix vitussa, tekee mieli kysyä. Epätodennäköistä. Kenen unelmaa tässä oikein eletään? Kai Tommin joka ois halunnut olla teeveestä tuttu audikiesikuski, mut onkin vaan käytetyllä Toyotalla ajeleva köyhä toimittajan tumpelo.
ellauri042.html on line 644: Part of Pope's bitter inspiration for the characters in the book come from his soured relationship with the royal court. The Princess of Wales Caroline of Ansbach, wife of George II, had supported Pope in her patronage of the arts. When she and her husband came to the throne in 1727 she had a much busier schedule and thus had less time for Pope who saw this oversight as a personal slight against him. When planning the Dunciad he based the character Dulness on Queen Caroline, as the fat, lazy and dull wife. Pope's bitterness against Caroline was a typical trait of his brilliant but unstable character. The King of the Dunces as the wife of Dulness was based on George II. Pope makes his views on the first two Georgian kings very clear in the Dunciad when he writes 'Still Dunce the second reigns like Dunce the first'.
ellauri042.html on line 947: During the next four years, Donne fell in love with Egerton´s niece Anne More, and they were secretly married just before Christmas in 1601, against the wishes of both Egerton and Anne's father George More, who was Lieutenant of the Tower. Upon discovery, this wedding ruined Donne's career, getting him dismissed and put in Fleet Prison, along with the Church of England priest Samuel Brooke, who married them,[13] and his brother Chistopher, who stood in in the absence of George More to give Anne away. Donne was released shortly thereafter when the marriage was proved to be valid, and he soon secured the release of the other two. Walton tells us that when Donne wrote to his wife to tell her about losing his post, he wrote after his name: John Donne, Anne Donne, Un-done.[14] It was not until 1609 that Donne was reconciled with his father-in-law and received his wife´s dowry,
ellauri042.html on line 953: Anne gave birth to twelve children in sixteen years of marriage, (including two stillbirths—their eighth and then, in 1617, their last child); indeed, she spent most of her married life either pregnant or nursing. The ten surviving children were Constance, John, George, Francis, Lucy (named after Donne´s patroness Lucy, Countess of Bedford, her godmother), Bridget, Mary, Nicholas, Margaret, and Elizabeth. Three (Francis, Nicholas, and Mary) died before they were ten. In a state of despair that almost drove him to kill himself, Donne noted that the death of a child would mean one mouth fewer to feed, but he could not afford the burial expenses. During this time, Donne wrote but did not publish Biathanatos, his defense of suicide. Anne died on 15 August 1617, five days after giving birth to their twelfth child, a still-born baby. Donne mourned her deeply, and wrote of his love and loss in his 17th Holy Sonnet.
ellauri043.html on line 6669: George de Gozinsky:
ellauri045.html on line 499: Venäläisille runoilijoille Krim ja Kaukasus ovat perinteisesti merkinneet kosketusta itämaisuuteen. Jesenin matkusti vuosina 1924-1925 Georgiaan ja Azerbaidjaniin ja kirjoitti runosarjan, jossa tehdään mielikuvitusmatka Iraniin. Viittauksia klassisiin persialaisrunoilijoihin viljelevissä runoissa fantasioidaan hunnutetuista naisista, hörpitään teetä ja tepastellaan puutarhoissa. Orientalistista mausteista huolimatta mukana on pari hyvää rakkausrunoa. Kokonaisuutena sarja latistuu makeiluun ja metaforien manerismiin.
ellauri045.html on line 712: Ketähän siro ystävämme Jesenin tässä plagioi? Voisko se olla Rimbaud tai Oscar Wilde? George Byron tai Musset Pigg? Näitä piisaa, kauniita päältä kakkuja, sisältä sulaa silkkoa. Sellainen joka ei hyväxy muita on tyytymätön izeensä, sanoo nettitohtori.
ellauri046.html on line 192: He was a "very stern man, to all appearances dry and prosaic, but under his 'rustic cloak' demeanor he concealed an active imagination which not even his great age could blunt". He was also interested in philosophy and often hosted intellectuals at his home.The young Kierkegaard read the philosophy of Christian Wolff. He also preferred the comedies of Ludvig Holberg, the writings of Johann Georg Hamann, Gotthold Ephraim Lessing, Edward Young, and Plato.
ellauri046.html on line 771: 
by George Gordon, Lord Byron

ellauri046.html on line 853:     Britti short-order cook Nicolas Freeling (1927-2003) oli olevinaan Georges Simenon, paizi rivompi. Piet ja Arlette ei panopuuhia lukuunottamatta paljon edistyneet Julesista ja sen tottelevaisesta vaimosta. Niku kylästyi izekin van der Valkiin ja tappoi sen liian aikaisin. Rahapulassa jatkoi ranskis Castaingilla. 

ellauri047.html on line 177: Hän palasi marraskuussa 1752 takaisin Berliiniin ja tutustui seuraaviin henkilöihin; Karl Wilhelm Ramler, Friedrich Nicolai, Ewald Christian von Kleist, Johann Georg Sulzer ja Moses Mendelson. Hän muutti lokakuussa 1755 takaisin Leipzigiin.

ellauri048.html on line 1078:   Given that no one has ever doubted that Tennyson had some sort of "disembodied, spiritualized passion" for Hallam, this conclusion comes as rather a painful anticlimax. Admittedly, Alf named his son Hallam after Hallam, the one who went to Australia. Of course, the fact that members of Tennyson´s family succumbed to madness, alcoholism, and drug addiction already has made some readers aware that, like so many other Victorians, he should be taken down from a pedestal and join the rest of us. But think of the stir if one the greatest poems of the nineteenth century, one which has major influence on poets as different as Whitman and Eliot, turned out to be chiefly a gay lover's lament! (What's wrong with that? There are zillions of others, better yet.) Tän apologian kirjoitti on George P. Landow, Professor of English and the History of Art, (fittingly) from Brown University.

ellauri051.html on line 920: 337 A Kentuckian walking the vale of the Elkhorn in my deer-skin leggings, a Louisianian or Georgian,							337 Kentuckilainen kävelemässä Elkhornin laaksossa peurannahkaisissa leggingseissäni, louisialainen tai georgialainen,

ellauri052.html on line 653: It was not just Bohm who fell under the sway of Krishnamurti's charisma. He strongly influenced such writers as Joseph Campbell, the poet Robinson Jeffers, Henry Miller, Aldous Huxley, and Alan Watts who churned out popular books about Zen Buddhism. George Bernard Shaw once called young Krishnamurti "the most beautiful human being" he ever saw. Cabinet faggot. After visiting Krishnamurti's castle in Holland, Campbell wrote in a letter: "I can scarcely think of anything but the wisdom-and-beauty-of-my friend." In another letter he said, "Every time I talk with Krishna, something new amazes me."

ellauri052.html on line 901: Nyt alkaa loppu olla käsillä. Humboldt lienee jälkeen yxi Salen alter egoista. Niinkuin myös George Swiebel joka käy Aahrikassa Hendersonina. Theo on kuin Wilt Whatmanin neekeripoikaystävä. Koko kirja on Salen painajainen ja märkä uni samaĺla. Nää on kaikki sen vaihtoehtoisia elämiä.

ellauri053.html on line 1354: W. B. Yeats, “Sailing to Byzantium” from The Poems of W. B. Yeats: A New Edition, edited by Richard J. Finneran. Copyright 1933 by Macmillan Publishing Company, renewed © 1961 by Georgie Yeats. Reprinted with the permission of A. P. Watt, Ltd. on behalf of Michael Yeats. Source: The Collected Poems of W. B. Yeats (1989)

ellauri053.html on line 1375: That September, Yeats proposed to 25-year-old Georgie Hyde-Lees (1892–1968), known as George, whom he had met through Olivia Shakespear. Despite warnings from her friends—"George ... you can't. He must be dead"—Hyde-Lees accepted, and the two were married on 20 October. Their marriage was a success, in spite of the age difference, and in spite of Yeats's feelings of remorse and regret during their honeymoon. The couple went on to have two children, Anne and Michael. Although in later years he had romantic relationships with other women, Georgie herself wrote to her husband "When you are dead, people will talk about your love affairs, but I shall say nothing, for I will remember how proud you were of them."

ellauri054.html on line 30:   Paul Rudolf „Rolf“ Kauka (* 9. April 1917 in Markranstädt; † 13. September 2000 in Thomasville, Georgia) war ein deutscher Comicproduzent und -verleger. Er schuf unter anderem die Figuren Fix und Foxi. Aufgrund seines Erfolges wurde er auch als deutscher Walt Disney bezeichnet.

ellauri055.html on line 849: Hämeenkyrön kirkkoherrana toimi 1800-luvun puolivälissä Georg Jakob Forsman, jonka poika Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti – opeteltuaan suomen kielen – esikoisteoksensa, kertomuksen Hämeenkyrön pitäjästä, vuonna 1851. Yrjö-Koskinen vietti myöhemmin kesiään Hämeenkyrössä läheltä Kyröskoskea omistamallaan mökillä.

ellauri055.html on line 1130: En 1895, il rencontre la cantatrice Georgette Leblanc, sœur de Maurice Leblanc, avec laquelle il tient, vers 1897, un salon parisien fort couru dans la villa Dupont : on y croise, entre autres, Oscar Wilde, Paul Fort, Stéphane Mallarmé, Camille Saint-Saëns, Anatole France, Auguste Rodin. 

ellauri055.html on line 1137: Le Trésor des humbles est un ouvrage de 1896 réunissant treize essais mystiques profonds écrits par le lauréat belge du prix Nobel de littérature Maurice Maeterlinck. L'œuvre a été éditée par la 'Société du Mercure de France' et elle est dédiée à Georgette Leblanc.

ellauri055.html on line 1276: Vuonna 1948 Kala vieraili Yhdysvalloissa ja tapasi Carl G. Hempelin ja Kurt Gödelin. Jan von Platon apulaisena Hämeen-Anttiloiden tyttö tulkkaa Gödelin käsialaa. Siihen pystyy vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Sieltä kuuluu löytyneen oikea pommi. Aukko epätäydellisyysteorian todistuxesta. Jenkit sano Girdle. Vyö. Jan von Plato fanitti Georg Kreiselia. Top logician, naureskeli koleerinen Janne. Tajuutteko? Kreisel? Top! Eski Saarinen bylsi Jannen anaalis-obsessiivista ykkösvaimoa Tontunmäessä.

ellauri055.html on line 1299: Kalan tunnetuin oppilas oli Georg Henrik von Wright, joka tuli Ludwig Wittgensteinin perään Cambridgen yliopistossa. Kala oli naimisissa von Wrightin äidin serkun kanssa. Muita Kalan oppilaita olivat muun muassa Oiva Ketonen, Erik Stenius, Matti Koskenniemi, Lauri af Heurlin, Veli Valpola ja Pertti Lindfors. Myös von Wrightin oppilas Jaakko Hintikka ehti osallistua Kalan opetukseen. Maailma mikä sinä oikein olet. Prööp. Leyh leyh. Vet Fabian...?

ellauri058.html on line 534: 
Kuin 2 marjaa: Valentin-Louis-Georges-Eugène-Marcel Proust ja Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo. Aika tuunattuja kuvia.


ellauri058.html on line 966: Meung-sur-Loire: In fiction, it has been described by Alexandre Dumas in The Three Musketeers as the village where d'Artagnan, en route to join the King's Musketeers in Paris, first encounters the villainous Comte de Rochefort. Also in fiction, Meung-sur-Loire is the country home of Chief Inspector Jules Maigret, Georges Simenon's classic crime fiction character. Maigret and his wife Louise eventually retire to their Meung-sur-Loire home, where he spends his time fishing (pike), and she tends, according to her sister, any number of animals.

ellauri060.html on line 57: Tänään on isänpäivä. Sain lasteni synnyttäjältä lahjaxi seuraavat omavalintaiset kirjat divareista: Georges">Slimenonin Maigret à l'ecole, lui-même chez les flamands; Tatu Vaasikiven F.E.Sillanpää ja Yxinvaltias, Timon Airaxinen Vanhuudesta. Timonin kirja on samalta vuodelta kuin Juoxuhaudantie, sinä vuonna mä täytin 50 ja Timon 5 vuotta enemmän. Alkoi vanhuus molemmille häämöttää. Kotivalo on mua 5 vuotta nuorempi, eli oli 45. Hotakainen siis. 

ellauri060.html on line 101: Georges">Slimenon sitten lopultakin peukutti flamandeja enemmän kuin ranskalaista laahusta. Flamandi Anna sai rangaistuxetta tappaa työläistytön, vajakkiveljenpojan äidin vasaralla, koska se oli Maigretin eli siis Slimenonin mielestä jotenkin silti ihana. Ja olihan se belgi. Annan rangaistus harkitusta murhasta oli joutua naimattomaxi sihteerixi Pariisiin ja jäädä ilman peppunipistyxiä. Slimenonista se oli pahempi kohtalo kuin kuolema. 

ellauri060.html on line 243: In 1685, Defoe joined the ill-fated Monmouth Rebellion but gained a pardon, by which he escaped the Bloody Assizes of Judge George Jeffreys. Queen Mary and her husband William III were jointly crowned in 1689, and Defoe became one of William's close allies and a secret agent. Some of the new policies led to conflict with France, thus damaging prosperous trade relationships for Defoe. In 1692, he wanxus arrested for debts of £700 and, in the face of total debts that may have amounted to £17,000, was forced to declare bankruptcy. He died with little wealth and evidently embroiled in lawsuits with the royal treasury.

ellauri060.html on line 962: signed "Healthy George".

ellauri062.html on line 181: No. 14 — George Soros

ellauri062.html on line 251: Whereas the states with the highest percentage of residents identifying as non-religious are the West and New England regions of the United States (with Vermont at 37%, ranking the highest), in the Bible Belt state of Alabama it is just 12%, and Tennessee has the highest proportion of Evangelical Protestants, at 52%. The Evangelical influence is strongest in northern Georgia, Tennessee, Alabama, Mississippi, North Carolina, southern and western Virginia, West Virginia, South Carolina, and East Texas. 

ellauri062.html on line 995: On todistettu, että Ludwig Wittgenstein oli loppuun asti harras Weiningerin lukija. Suomessa ovat vaikutteita saaneet V.A. Koskenniemi ja erityisesti Juhani Siljo, filosofeista eniten ehkä Erik Ahlman ja Hexi Kannisto. Kiitos myös Georg Henrik von Wrightille, joka on jaksanut aina vastata Wittgensteinia ja homosexin epäselvyyxiä koskeviin kyselyihini. Kädestä pitäen on neuvonut. 

ellauri062.html on line 1059: Toisaalta myös minua, mukavuussyistä, kuten kaikkia nazihenkisiä, houkuttaa juurikin homostelu. Homoseksi on hämmentävää, mutta en tuomitsisi sitä yhtä ankarasti kuin vain "huvin vuoksi ja urheilun kannalta" harjoitettua heteroseksiä, jossa naista, jossa äitiä häväistään. Siksi minua kiinnostaa Jörg Lanz von Liebenfelsin takapuoli. Ja Georg Henrik von Wrightin punaiset posket. Kaikki neljä.

ellauri063.html on line 23: 
George Orwell


ellauri063.html on line 39: George">Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984. Liekö sattuma että Britanniaa 2000-luvun taitteessa hallizi toinen "vasemmistolainen" Tony Blair. 

ellauri063.html on line 41: Tony Blair oversaw British interventions in Kosovo (1999) and Sierra Leone (2000), which were generally perceived as successful. During the War on Terror, he supported the foreign policy of the George W. Bush administration and ensured that the British Armed Forces participated in the War in Afghanistan from 2001 and, more controversially, the 2003 invasion of Iraq. Blair argued that the Saddam Hussein regime possessed an active weapons of mass destruction (WMD) program, but no stockpiles of WMDs or an active WMD program were ever found in Iraq. The Iraq War became increasingly unpopular among the British public, and he was criticised by opponents and (in 2016) the Iraq Inquiry for waging an unjustified and unnecessary invasion. He was in office when the 7/7 bombings took place (2005) and introduced a range of anti-terror legislation. His legacy remains controversial, not least because of the Afghanistan and Iraq wars.

ellauri063.html on line 49:     George Orwell was anti-Communist if by the term Communist you mean the U.S.S.R., the Communist Party of the Soviet Union and all foreign Communist parties affiliated to it or following its line.

ellauri063.html on line 51:     His contradictory and sometimes ambiguous views about the social benefits of religious affiliation mirrored the dichotomies between his public and private lives: Stephen Ingle wrote that it was as if the writer George Orwell "vaunted" his unbelief while Eric Blair the individual retained "a deeply ingrained religiosity".

ellauri063.html on line 72:     Is it hypocritical for George Orwell to write an anti-tyrannic book when he himself was a socialist?

ellauri064.html on line 407:     Georgella (von Grönhagen) oli huippuvirka SS:n Ahnenerbe-instituutin johdossa, kunnes huomattiin, että äijähän on pelkkä valehtelija. Saivat lähteä yhdessä Felix Kerstenin kanssa, mutta George palasi Berliiniin sodan aikana Valtion tiedotuslaitoksen yhteyshenkilönä ollen siinä sodan loppuun saakka.  (Lähde: Suomi-24)

ellauri064.html on line 465: Teorian mukaan uuden maailmanjärjestyksen voimat ovat vastuussa lähes kaikista 1900-luvun suurista sodista sekä taloudellisista onnistumisista ja kurimuksista, joista heidän myös väitetään hyötyneen suuresti. Näihin tapahtumiin on luettu muun muassa Venäjän bolševikkivallankumous, 1930-luvun lama, ensimmäinen ja toinen maailmansota, kylmä sota sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Nälänhätien, tautien ja aids-epidemian on väitetty olevan uuden maailmanjärjestyksen aseita, joilla he kontrolloivat maailman väestöä ja vähentävät näin rajallisiin luonnovaroihin kohdistuvaa painetta. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen tarkoituksena taas on väitetty olleen sotatilalakien oikeuttaminen. Jotkut kutsuvat YK:n valtuuttamaa Persianlahden sotaa ensimmäiseksi avoimesti uuden maailmanjärjestyksen sodaksi, koska silloinen Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush käytti kyseistä termiä puhuessaan kongressille.

ellauri065.html on line 179: ... että Claudette Colbert, joka voitti vain Parhaan naispääosan Oscar-palkinto varten Tapahtui eräänä yönä (juliste kuvassa), yksityisesti nimeltään elokuva "pahin kuvan maailmassa"? ... että vuoden 1958 Libanonin presidentinvaalit pidettiin aseellisen kapinan aikana, kun kansakuntaan oli sijoitettu 10000 Yhdysvaltain sotilasta ? ... että kiinalainen cosplayer Liyuu on myös anime- muusikko? ... että urospuolinen merihämähäkki Propallene longiceps kuljettaa hedelmöitettyjä munia rannekkeen kaltaisissa massoissa käärittyinä jalkojensa ympärille? ... että MLS Cup 2020 -pelissä on Seattle Sounders FC neljännen kerran viiden vuoden aikana? ... että Elsa-Brita Nordlund, Ruotsin ensimmäinen lastenpsykiatri, kannatti hoidon inhimillistämistä lastensairaaloissa? ... että kirjojen ja televisiosarjojen otsikkona lainataan vuoden 1840 kappaleen " Kein schöner Land in dieser Zeit " rivi, jossa väitetään, ettei kukaan maa ole kauniimpi ja jonka tekijä esittelee Volksliedinä ? ... kun hänet nimitettiin Georgetownin yliopiston presidentiksi, Gerard J. Campbellia kuvattiin " Ivy League Catholic" "uudeksi roduksi "? Arkistoi Aloita uusi artikkeli Nimeä artikkeli Uutisissa COVID-19- pandemia Tauti Virus Sijainnin mukaan Vaikutus Rokotteet Portaali Nana Akufo-Addo vuonna 2020 Nana Akufo-Addo Nana Akufo-Addo (kuvassa) valitaan uudelleen toiseksi toimikaudeksi Ghanan presidentiksi . Moottoriurheilussa Sébastien Ogier ja Julien Ingrassia voittavat MM-rallin, kun taas Hyundai voittaa valmistajien tittelin. Hayabusa2 palauttaa asteroidista162173 Ryugukerätyt näytteet onnistuneestimaahan. Zdravko Krivokapić aloitti tehtävänsä Montenegron pääministerinä ja tuli ensimmäiseksi itsenäiseksi tehtäväksi. Käynnissä : Intian maanviljelijöiden mielenosoitus Tigray-konflikti Viimeaikaiset kuolemat : UA Khader Iman Budhi Santosa Astad Deboo Raymond Hunter Stanley Smith Manglesh Dabral Nimeä artikkeli Tänä päivänä 13. joulukuuta : Haile Selassie Haile Selassie 1862 - Yhdysvaltojen sisällissota : unionin joukkojen alle Ambrose Burnside kärsi vakavia tappioita vakiintuneiden Konfederaation puolustajiin klo fredericksburgin taistelu Virginiassa. 1928 - Amerikkalainen Pariisissa, George Gershwinin jazziin vaikuttava orkesteriteos, kantaesitettiin Carnegie Hallissa New Yorkissa. 1960 - With Haile Selassie (kuvassa), keisari Etiopiassa, pois maasta, neljä salaliittolaiset järjesti vallankaappauksen yritys asentaa kruununprinssi Asfaw Wossen uudeksi keisari. 1982 - Pohjois-Jemenissä iski 6,2 M w: n rekisteröity maanjäristys, jossa kuoli noin 2800 ihmistä. Paul Speratus ( s. 1484) Mary Todd Lincoln ( s. 1818) Dora Marsden ( s. 1960) Lisää vuosipäiviä: 12. joulukuuta 13. joulukuuta 14. joulukuuta Arkistoi Sähkopostilla Luettelo päivistä vuodessa

ellauri066.html on line 422: Ohjaajat Steven Spielberg ja George Lucas sekä näyttelijä Mickey Rooney olivat vedonneet maiskisten oman Hollywood-tähden puolesta.

ellauri067.html on line 411: Sacred Military Constantinian Order of Saint GeorgeIn the logo of Knights Templar, Grand Encampment, U.S.A.Public motto of the Sigma Chi international frat

ellauri067.html on line 413: Bishop Simon Brute College Seminary, Indianapolis, Indiana USA. College of the Holy Cross, Worcester, Massachusetts. Georgian Institute of Public Affairs, Tbilisi, Georgia. Hardey Preparatory School for Boys, Chicago, Illinois USAHoly Cross College, Arima, Trinidad. Holy Cross College, Kalutara, Sri Lanka. Holy Cross College of Carigara, Carigara, Leyte, Republic of the PhilippinesHoly Cross High School, Camp Phillips, Bukidnon, Republic of the Philippines. Holy Cross School, Winnipeg, Manitoba, Canada. Instituto Tecnológico de Mérida, Mérida, Mexico. Madras Christian College, Madras, IndiaMarist Brothers High School, Fiji Suva cityLegon, Ghana. Quitman High School, Quitman, Louisiana USA. St Eunan´s College, Letterkenny, County Donegal, Republic of Ireland. St. Joseph´s Grammar School, Donaghmore, County Tyrone, Northern Ireland. St. Michael´s Church School, Christchurch, New ZealandSt. Thomas´ Secondary School, Kano, NigeriaStrangford Integrated College, Carrowdore, County Down, Northern Ireland. Wah Yan College, Wan Chai, Hong Kong. Wah Yan College Kowloon, Yau Ma Tei, Hong Kong. 

ellauri067.html on line 418: Used as the title of the political manifesto of George Lincoln Rockwell and the American Nazi Party. Is the motto on the coat of arms of the city of Plzeň, Czech Republic. The phrase is in the coat of arms of the city of Birkirkara, the largest city on the island of Malta, and the city of Bayamon, Puerto Rico. Is the motto on the Coat of Arms of O´Donnell. Appears in one of the paintings of the Polish artist Zdzisław Beksiński. It has been used in some versions of logo for the brand of cigarettes, Pall Mall. Appears on one of the stickers on the guitar of Alvin Lee, Ten Years After´s frontman, the same guitar he played at The ´69 Woodstock Festival.

ellauri069.html on line 495: Recently, I got a subscription to Audible and picked up the George Guidall unabridged audiobook of this dense tome. Unabridged, the book took up 37 hours and 21 minutes. Over about 2 months of commutes and air travel, I finally “read” the book. And that will only be the FIRST reading. I probably absorbed maybe 25% of the meaning (generously) but at least got to hear the sections waxing poetic on calculus, aeronautical engineering, and the nature of creating things. There was also an unexpected amount of graphic sex and other wacky perversions, but I guess that was just a bonus.

ellauri069.html on line 719:   
George Petty maalasi 50-luvulla herutuskuvia työkalumainoxiin ym. Ihan vesirajan tuntumassa muttei full frontal nudity.

ellauri070.html on line 85: Katherine Hepburn, whom he encountered at Sunday afternoon socials at the home of George Cukor, asked Bowers for young dark-haired girls who wore little make-up.

ellauri071.html on line 496: Ja sama enkuxi: Galium odoratum, the sweetscented bedstraw, is a flowering perennial plant in the family Rubiaceae, native to much of Europe from Spain and Ireland to Russia, as well as Western Siberia, Turkey, Iran, the Caucasus, China and Japan. It is also sparingly naturalized in scattered locations in the United States and Canada. It is widely cultivated for its flowers and its sweet-smelling foliage. It is also used, mainly in Germany, to flavour May wine (called "Maibowle" or "Maitrank" in German), sweet juice punch, syrup for beer (Berliner Weisse), brandy, jelly, jam, a soft drink (Tarhun, which is Georgian), ice cream, and herbal tea. Also very popular are Waldmeister flavoured jellies, with and without alcohol. In Germany it is also used to flavour sherbet powder, which features prominently in Günter Grass´ novel The Tin Drum.

ellauri073.html on line 220:       Negativity on vastapuolen haukkumista, esim. Push polling: George W. Bush used push polls in his 1994 bid for Texas Governor against incumbent Ann Richards. Callers asked voters "whether they would be more or less likely to vote for Governor Richards if they knew that lesbians dominated on her staff."

ellauri073.html on line 221:       In the 2000 United States Republican Party primaries, George W. Bush´s campaign used push polling against the campaign of Senator John McCain. Voters in South Carolina were asked "Would you be more likely or less likely to vote for John McCain for president if you knew he had fathered an illegitimate black child?"

ellauri073.html on line 376: Galenus Abrahams jatkoi kuitenkin yhteydenpitoa muihin liikkeisiin ja solmi yhteydet Englannin kveekareihin, joista George Fox ja William Penn vierailivat hänen luonaan, yrittäen turhaan saada tätä hyväksymään spiritualistiset katsomuksensa. Abrahamsia seurasi johtajana John Dektanel, joka perusti yhdessä muiden kanssa Amsterdamiin saarnaajaseminaarin vuonna 1735. Dektanel kirjoitti myös katekismuksen ja julkaisi vuonna 1753 valikoiman Menno Simonsin kirjoituksia.

ellauri074.html on line 304: Cioran osasi hyvin saksaa. Nuoruudessaan hän opiskeli erityisesti Kantia, Schopenhaueria ja varsinkin Nietzscheä. Hänestä tuli agnostikko, ja hän otti tunnuslauseekseen ”olemassaolon harmillisuuden”. Nuoruudessa Cioraniin vaikuttivat suuresti myös Georg Simmel, Philipp Mainländer, Martin Heidegger, Wilhelm Dilthey ja Søren Kierkegaard sekä Lev Šestov, jonka ansiosta usko elämään sattumanvaraisuuteen tuli keskeiseksi osaksi Cioranin ajattelua. Cioran lopputyö yliopistossa käsitteli Henri Bergsonia (myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi Bergsonin ajattelun ja oli sitä mieltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt elämän traagisuutta).

ellauri077.html on line 145:       V. 2003, se julkaisi toisentyyppistä työtä. Kirjan nimi oli: 'Kaikki eikä siinä vielä kaikki: lyhyt äärettömyyden historia', joka käsittelee äärettömyden historiaa ja keskittyy etusijassa 19. vuosisadan saxalaisen matemaatikon Georg Cantorin töihin.

ellauri077.html on line 243:     Geoffrey Hinton is the great-great-grandson both of logician George Boole whose work eventually became one of the foundations of modern computer science, and of surgeon and author James Hinton who was the father of Charles Howard Hinton.

ellauri077.html on line 764: Näitä ortodoxisia veljexiä ei pie sotkea Bart Niebuhriin eilliseltä vuosisadalta. Barthold Georg Niebuhr (27. elokuuta 1776 – 2. tammikuuta 1831) oli tanskalais-saksalainen valtiomies, pankkiiri ja historioitsija, josta tuli Saksan johtava antiikin Rooman historioitsija ja nykyaikaisen tieteellisen historiografian perustaja . Vuoteen 1810 mennessä Niebuhr inspiroi saksalaista isänmaallisuutta Berliinin yliopiston opiskelijoissa analysoimalla Rooman taloutta ja hallintoa. Niebuhr oli romantiikan johtaja ja Jenan tappion jälkeen syntyneen saksalaisen kansallishengen symboli . Mutta hän oli myös syvästi juurtunut valistuksen aikakauden klassiseen henkeen älyllisissä olettamuksissaan, filologisen analyysin käytössä ja historian yleisten ja erityisten ilmiöiden korostamisessa.

ellauri077.html on line 799: 
Politics and the English Language
 on George Orwellin vuonna 1946 ilmestynyt kuuluisa essee, jossa hän arvosteli kielen käyttämistä poliittisen vaikuttamisen välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin. Mukavassari Orwellin kommarivihasta ja mukahetero Orwellin homofobiasta on ollut puhetta jo albumissa Eläinten vallankumous.

ellauri078.html on line 101: One more variation on ballad meter would be fourteeners. Fourteeners essentially combine the Iambic Tetrameter and Trimeter alternation into one line. Examples of the form can be found as far back as George Gascoigne – a 16th Century English Poet who preceded Shakespeare. The Yellow Rose of Texas would be an example (and is a tune to which many of Dickinson’s poems can be sung). Wallu varmaan luki tän saman plokisivun ja kuunteli Melvis Pressulan whitey versiota.

ellauri080.html on line 732:     In London, he became a committee member of the London Vegetarian Society, which counted luminaries such as George Bernard Shaw. At the time, vegetarianism was quite rare. Virtually nobody except Mr. Rogers believed in it.

ellauri080.html on line 763:             In 1931, Gandhi was given an audience with King George V. An apocryphal account says Mahatma Gandhi was asked “what he thought of Western civilization?” he replied that “he thought it might be a good idea."

ellauri080.html on line 776:                     It was said Gandhi unlike George Washington could not tell a lie.                     In 1906, aged 38 Gandhi took a vow of brahmacharya (celibacy) and struggled throughout his life to be celibate in both actions and thought.

ellauri080.html on line 811: George Orwell, in his 1949 essay Reflections on Gandhi, said that "saints should always be judged guilty until they are proved innocent". Remember, there's no such thing as a saint. But there are heaps of shrimps. Used to be, anyway.

ellauri080.html on line 972:   Toinen tapa miten voi eetisesti kehystää tilanteen on käyttää oppisanaa legalismi jokaiseen päätöxeen. Legalismin kriteerit ovat yhteensopivia perusvapauxien ja oikeuxien kanssa jotka on kuvattu lakiasiakirjoissa kuten Oikeuslipuke. Tämä standardi suojelee apinoita kuten pilliinviheltäjiä loukkaantumiselta kun ne paljastavat turmeltuneen firman epäeettiset käytännöt. Kuitenkin, kuten utilitarismilla, leglismilla on lankeemuxensa. Kuten havainnollistaa tehtävä "“George Williams Solmiomaassa”, laillinen päätös olla vastaanottamatta lahjusta ei ole aina tuotteliain tai tehokkain yhtiölle. Kolmas periaate jolla kehystämme päätöxemme eettisyyden on sisällyttää oikeudenmukaisuus joka tilanteeseen, varmistaen että sääntöjä noudatetaan tavalla joka on sekä reilu että puolueeton. Esimerkixi, ammattiliittotyöläinen tyypillisesti vetoaa tähän kriteeriin ratkaisevana syötteenä eettiseen päätöxeen joka oikeuttaa saman palkan maxamisen työläisille jostain työstä riippumatta taito ja suorituseroista. Tämä kohtio oikeuteen suojelee "pikkumiehen" etuja. Kuitenkin, keskitettäessä eettiset kriteerit reiluuteen, voi tulla vähentäneexi tiimin kexintöjä ja tuottavuutta. Jos jokainen t0v

ellauri082.html on line 34: "Oi kuki koko kaunis maa ja riemuita myös taatot saa kun Georgian lapsi opinnoin tuo iloa maalle isien. 	”

ellauri082.html on line 66: And supported Ross Perot! But his loathing of George W. Bush turned Wallace into a some kinda liberal. Woodrow Wilson kind, I guess. 

ellauri082.html on line 78: Wallace hooked up with everyone from friends’ girlfriends to countless young fans. He once asked his friend Jonathan Franzen if his only purpose on Earth is “to put my penis in as many vaginas as possible.” Just like Georges Simenon.

ellauri082.html on line 387:     Tää on vaan yxi monista idealismin lajeista, tyyliin maailma on mielteeni, jenkeille erityisen mieluisa  koska saa uskoa ihan mitä tahtoo, kunhan joku muu kärsii seurauxet. Yrittäjä on valmis ottamaan sellaisia riskejä. Riski on ääretön, mut niin on voittokin, argumentoi paise paskalla. Ääretön per ääretön on ääretön, todisti Georg Cantor epäsuorasti. Kronecker ei ollut edes kuulevinaan sitä.

ellauri082.html on line 436:     f) Curious George oli apina, jonka iskä oli keltahattuinen mies. Se otti kerran kloroformia, ja sitten kaikki pimeni. 

ellauri082.html on line 647:     Myös Georgiassa (Gruusia) löytyy runsaasti adventisteja pidempään eläviä ihmisiä, jotka mm. juovat päivittäin viiniä.

ellauri088.html on line 555: Three invalids.—Sufferings of George and Harris.—A victim to one hundred and seven fatal maladies.—Useful prescriptions.—Cure for liver complaint in children.—We agree that we are overworked, and need rest.—A week on the rolling deep?—George suggests the River.—Montmorency lodges an objection.—Original motion carried by majority of three to one.

ellauri088.html on line 559: Arrangements settled.—Harris’s method of doing work.—How the elderly, family-man puts up a picture.—George makes a sensible, remark.—Delights of early morning bathing.—Provisions for getting upset.

ellauri088.html on line 561: The food question.—Objections to paraffine oil as an atmosphere.—Advantages of cheese as a travelling companion.—A married woman deserts her home.—Further provision for getting upset.—I pack.—Cussedness of tooth-brushes.—George and Harris pack.—Awful behaviour of Montmorency.—We retire to rest.

ellauri088.html on line 563: Mrs. P. arouses us.—George, the sluggard.—The “weather forecast” swindle.—Our luggage.—Depravity of the small boy.—The people gather round us.—We drive off in great style, and arrive at Waterloo.—Innocence of South Western Officials concerning such worldly things as trains.—We are afloat, afloat in an open boat.

ellauri088.html on line 567: The river in its Sunday garb.—Dress on the river.—A chance for the men.—Absence of taste in Harris.—George’s blazer.—A day with the fashion-plate young lady.—Mrs. Thomas’s tomb.—The man who loves not graves and coffins and skulls.—Harris mad.—His views on George and Banks and lemonade.—He performs tricks.

ellauri088.html on line 569: Blackmailing.—The proper course to pursue.—Selfish boorishness of river-side landowner.—“Notice” boards.—Unchristianlike feelings of Harris.—How Harris sings a comic song.—A high-class party.—Shameful conduct of two abandoned young men.—Some useless information.—George buys a banjo.

ellauri088.html on line 571: George is introduced to work.—Heathenish instincts of tow-lines.—Ungrateful conduct of a double-sculling skiff.—Towers and towed.—A use discovered for lovers.—Strange disappearance of an elderly lady.—Much haste, less speed.—Being towed by girls: exciting sensation.—The missing lock or the haunted river.—Music.—Saved!

ellauri088.html on line 573: Our first night.—Under canvas.—An appeal for help.—Contrariness of tea-kettles, how to overcome.—Supper.—How to feel virtuous.—Wanted! a comfortably-appointed, well-drained desert island, neighbourhood of South Pacific Ocean preferred.—Funny thing that happened to George’s father.—a restless night.

ellauri088.html on line 581: Then Harris tried to open the tin with a pocket-knife, and broke the knife and cut himself badly; and George tried a pair of scissors, and the scissors flew up, and nearly put his eye out.  While they were dressing their wounds, I tried to make a hole in the thing with the spiky end of the hitcher, and the hitcher slipped and jerked me out between the boat and the bank into two feet of muddy water, and the tin rolled over, uninjured, and broke a teacup.

ellauri088.html on line 583: Then we all got mad.  We took that tin out on the bank, and Harris went up into a field and got a big sharp stone, and I went back into the boat and brought out the mast, and George held the tin and Harris held the sharp end of his stone against the top of it, and I took the mast and poised it high up in the air, and gathered up all my strength and brought it down.

ellauri088.html on line 585: It was George’s straw hat that saved his life that day.  He keeps that hat now (what is left of it), and, of a winter’s evening, when the pipes are lit and the boys are telling stretchers about the dangers they have passed through, George brings it down and shows it round, and the stirring tale is told anew, with fresh exaggerations every time.

ellauri088.html on line 591: We beat it out flat; we beat it back square; we battered it into every form known to geometry—but we could not make a hole in it.  Then George went at it, and knocked it into a shape, so strange, so weird, so unearthly in its wild hideousness, that he got frightened and threw away the mast.  Then we all three sat round it on the grass and looked at it.

ellauri088.html on line 597: Klapkan kirjan pitkäveteisyys selittyy sillä että se julkaistiin jatkokertomuxena. Noi George ja Harris oli sen oikeita kamuja, mutta veneretki oli oikeasti  sen hanimuun. Jeromen teutonofobiaa edustaa myös seuraava hauska tarina:

ellauri092.html on line 86:  When his wife Emma suffered bad asthma the doctor suggested a boat trip so Moody decided to take her to dry and airy Britain. In February 1867 they set sail for Britain for the first time. Altogether they had a thoroughly inspiring time. They visited Spurgeon’s Metropolitan Tabernacle which had a congregation of 5,000. He sat amongst the Plymouth Brethren and heard their most fervent preachers as well as preaching for them. He could preach as fervently as any tommy, if not more. He was also invited to speak at some meetings in London where his warmth won everyone’s affection while his wife coughed in the smog. He also visited Bristol to see George Muller’s work where 1,500 orphan children were provided for financially without requests for money. (The trick is familiar from Dickens' Oliver Twist.) Moody was very impressed with what Cod could accomplish going through this meek godly man of prayer. They managed to include Dublin and France in the trip then in June they returned to America.

ellauri092.html on line 155: The break occurred in 1844, when the Home Mission Society announced that a person could not be simultaneously both a missionary and a slaveowner.[citation needed] Faced with this challenge, the Baptists in the South assembled in May 1845 in Augusta, Georgia, and organized the Southern Baptist Convention, which was pro-slavery. Throughout the remainder of the 19th century and throughout most of the 20th the Southern Baptist Convention continued to protect systemic racism and opposed civil rights for African-Americans, only officially and definitively renouncing slavery and "racial" discrimination with a resolution in 1995.

ellauri092.html on line 180:   The First Great Awakening was a religious movement among colonials in the 1730s and 1740s. The English Calvinist Methodist preacher George Whitefield played a major role, traveling up and down the colonies and preaching in a dramatic and emotional style, accepting everyone as his audience. It was the largest denomination in 1820. 

ellauri092.html on line 251: Famous Methodist pastors include John and Charles Wesley, Thomas Coke, Richard Allen, and George Whitfield. Present-day well-known Methodist pastors include Adam Hamilton, Adam Weber, and Jeff Harper.

ellauri093.html on line 861:   Noniin. Vuonna 1930 Dickin porukoilla oli auto, varmaan Hanomag-merkkinen. Fräulein Scheftel tuli lisävarusteena kuljettajan mukana. Se oli yhtä ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas kuin ennenkin. George-poika Dolmen oli nyt pastorina pastorin paikalla. Se oli vanttera, keskikokoinen ja kursailematon, mutta ei yhtä säteileväsilmäinen kuin isänsä, mieluummin äiti-Helenen näköä, valitettavasti. Morsian Ruth tuli Georgelle kuin lähetettynä kun Hanomag oli tehnyt tenän syrjämaantiellä. Ruthin vanhemmilla oli kotikartano ja se näytti hyvnnäköisenä mainiolta kaupalta. Siis molemmat. Veli Gerrit oli valmis lääkäri eikä sen vaimo Lea ollut oikein Dolmenien mieleinen, supsutti Fräulein Scheftel. Mutta en halunnut kuunnella sivupuheita. Jumalan kuudestilaukeavasta käsiaseesta, Hans-Werneristä oli kuin olikin tullut teologi! Toivon hartaasti, ettei hänen kauneudenkaipuunsa jää tyydyttämättä. Hans-Wernerin kuzumanimi oli nyt Albert, nahka-Albertixi sanottiin.

ellauri094.html on line 211: Archaeological studies have revealed that, although Jerusalem was utterly destroyed, other parts of Judah continued to be inhabited during the period of the exile. Most of the exiled did not return to their homeland, instead travelling westward and northward. Many settled in what is now northern Israel, Lebanon and Syria. The Iraqi Jewish, Persian Jewish, Georgian Jewish, and Bukharan Jewish communities are believed to derive their ancestry in large part from these exiles. These communities are now largely concentrated in Israel.

ellauri095.html on line 145: After several years of ill health and bouts of diarrhoea, Hopkins died of typhoid fever in 1889 and was buried in Glasnevin Cemetery, after a funeral in St Francis Xavier Church in Gardiner Street, located in Georgian Dublin. He is thought to have suffered throughout his life from what today might be labelled bipolar disorder or chronic unipolar depression, and battled a deep sense of melancholic anguish. However, his last words on his death bed were, "I am so happy, I am so happy. I loved my life." He was 44 years of age.

ellauri095.html on line 227: Several issues led to a melancholic state and restricted his poetic inspiration in his last five years. His workload was heavy. He disliked living in Dublin, away from England and friends. He was disappointed at how far the city had fallen from its Georgian elegance of the previous century. His general health suffered and his eyesight began to fail. He felt confined and dejected. As a devout Jesuit, he found himself in an artistic dilemma. To subdue an egotism that he felt would violate the humility required by his religious position, he decided never to publish his poems. But Hopkins realised that any true poet requires an audience for criticism and encouragement. This conflict between his religious obligations and his poetic talent made him feel he had failed at both.

ellauri095.html on line 256: Christina Georgina Rossetti (5 December 1830 – 29 December 1894) was an English poet who wrote romantic, devotional, and children´s poems. "Goblin Market" and "Remember" remain famous. She also wrote the words of two Christmas carols well known in the UK: "In the Bleak Midwinter", later set by Gustav Holst and by Harold Darke, and "Love Came Down at Christmas", also set by Darke and by other composers. She was little sister (2 years junior) of the artist and poet Dante Gabriel Rossetti and features in several of his paintings.

ellauri095.html on line 384: George_Frederic_Watts.jpg/800px-Dante_Gabriel_Rossetti_by_George_Frederic_Watts.jpg" height="380" />

ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.

ellauri096.html on line 448: Mediafirma mahaantuo valkovenäläisiä ilotyttöjä. Niitä oli yhdessä takavuosien suomenruozalaisessa stadidekkarissa jonka kirjoitti joku kyldyropersonlighet otona. Kuka se nyt oli. Joku Hoblan toimittajako? Hemmetti kun muistaa melkein muttei ihan. Ei löytynyt edes plokista. Muistaiskohan K-täti? Jotenkin siihen liittyi satama ja ehkä ravintola Torni. Joo se muisti: Se oli Staffan Bruun, Club Domina Helsinki. Tulevaisuuteen sijoitettu romaani 1992 joka valitettavasti on jo menneisyyttä. Sama vaivaa George Orwellin romaania 1984, ja Clarken millenniaaleja avaruusseikkailuja riepupäiden juhlavuodelta 2001. Niin se aika rientää. Time flies like an arrow. Tempus fugit. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ja muita samansisältöisiä sananparsia. Aikakärpäset tekevät kaikesta kexeliäästä klisheetä. Tu kattoon kattoon kuinka tulevaisuus tapettiin tapettiin, sanoi aikakärpänen kaverille.

ellauri096.html on line 615: Tämän koulukunnan edustajat pyrkivät rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisia Joseph Stiglitziä ja George Akerlofia voidaan pitää tämän koulukunnan edustajina.

ellauri097.html on line 75: Nykyisen Baltimoren lähialueen alkuperäisasukkaita olivat susquehannock- ja piscataway-intiaanit. Intiaanien väkiluku romahti kuitenkin eurooppalaistaustaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen ja 1700-lukuun mennessä heitä oli koko Marylandissä vain muutama sata. Englannin kuningas Kaarle I oli antanut vuonna 1632 Baltimoren paroni George Calvertille maita Amerikasta, joista muodostettiin Baltimoren piirikunta vuonna 1659. Alueelle saapuville siirtolaisille jaettiin maata ja Marylandissä alettiin viljellä erityisesti tupakkaa. Vuonna 1696 Daniel ja Charles Carrol -nimiset maanomistajat ostivat 550 eekkerin kokoisen alueen alun perin nimellä Cole’s Harbor tunnetulta paikalta Baltimoren piirikunnasta. Maata myytiin eteenpäin eekkerin kokoisina palstoina, joista alkoi muodostua Baltimoren kaupunki. 1700-luvulla Baltimoren sataman kautta vietiin tupakkaa Eurooppaan ja viljaa Länsi-Intiaan.

ellauri097.html on line 250:   Julienilla oli rakastava harras protestantti äiti Georgiasta joka kuoli kun Julian oli 14-vuotias. Ei ihme että siitä tuli katolinen homo. Menetti neizyytensä isän synnyinmaassa Virginiassa. Vai säilyttikö sen kuin neizyt Maaria? Roryn kiusanhenki preppiekoulussa kuzui sitä Maariaxi kun se vaikutti niin koskemattomalta. Sitä suututti. Niin ovat ajat muuttuneet. 

ellauri097.html on line 264: Il est élu à l'Académie française le 3 juin 1971, au fauteuil 22, succédant à François Mauriac. C'est le premier étranger accédant à cet honneur. Le président de la République Georges Pompidou lui propose en 1972 la nationalité française, mais il décline la faveur.

ellauri097.html on line 330: UrninginNaisen fysiikka, miehen sielu, viehättynyt pääasiassa naisista.Georgette Leblanc, Tove Jansson, Ursula le Guin

ellauri098.html on line 502: 
Aristophanes, Simone de Beauvoir, Osama Bin Laden, Niels Bohr, Geoffrey Chaucer, Noam Chomsky, Alice Cooper, Leonard Cohen, Dante Alighieri, Fedor Dostojevski, Mahatma Gandhi, George Harrison, Nathaniel Hawthorne, Adolf Hitler, Carl Jung, M.L. King (taas), Marilyn Manson, Robert Mugabe, Plato, J.K. Rowling, Arthur Schopenhauer, Alexandr Solchenitsyn, Baruch Spinoza, Shirley Temple, Leo Tolstoi, Leon Trotsky, Garry Trudeau (Doonesbury), Ludi Wittgenstein, Mary Wollstonecraft, Imi Lo


ellauri098.html on line 511: 
Steve Ballmer (Mikkisoft), Bette Davis, Boromir, Celine Dion (taas), Jerry Falwell, Billy Graham, Andrew Jackson, Lyndon B.Johnson, Saddam Hussein, Cersel Lannister, Theresa May, Dr.Phil McGraw, Eliot Ness, Michelle Obama (taas), P.Paavali, Augusto Pinochet, Robb Stark, Margaret Thatcher (taas), Georg von Trapp, Ivanka Trump, Darth Vader


ellauri098.html on line 521: 
Roope Ankka, Benedict XVI (nazipaavi), Stannis Baratheon, Jeff Bezos, George Bush sr, Karl Dönitz, Kirk Douglas, kuningatar Elisabet II, Henry Ford, Sigmund Freud, Stonewall Jackson, Fredrik Suuri, Martin Heidegger, Thomas Hobbes, Ingvar Kamprad, Alexej Karenin, Julia Roberts, Mitt Romney, Gary Sinise, Severus Snape, Sting, P.Tuomas, Harry Truman, George Washington, Welligtonin herttua, Xenophon


ellauri098.html on line 536: 
LM Alcott, Alice (Carroll), Captain America, Marcus Aurelius, Belle (Beauty of Beast), Beyonce, Barbara Bush, Jimmy Carter, prinssi Charles, Agatha Christie, Cinderella, Aretha Franklin, Francesco Franco, Forrest Gump, Heinrich Himmler, Kim Kardashian, Robert E.Lee, George Marshall, kuningatar Mary I, Ophelia (Hamlet), Mike Pence, Barbra Streisand, W.H.Taft, Alfred Lord Tennyson, St.Teresa of Avila, Äiti Teresa, Dr.Watson (Holmes), Bruce Willis, Tiger Woods


ellauri098.html on line 545: 
Aladdin, Alexanteri Suuri (taas), George W. Bush, Rhett Butler, Julius Caesar (taas), David Cameron, Al Capone, Dale Carnegie, Winston Churchill, Rainbow Dash, Sir Arthur Conan Doyle, Thomas A. Edison (taas), Epikuros, Gimli, Sasha Grey, Harry Houdini, Jaime Lannister, Madonna, Eddie Murphy, Jack Nicholson, Camilla Parker-Bowles, Peter Pan, Eva Peron, P.Pietari, Theodore Roosevelt, Marquis de Sade, Nicholas Sarkozy, Tom Sawyer, Han Solo, Jack Sparrow, Sylvester Stallone, Donald Trump (taas), Mike Tyson, John Wayne, Mae West, Amy Winehouse, Malcolm X


ellauri099.html on line 154:     George ByronflamingosappiAthletiker

ellauri100.html on line 1305: Greimaxen eka julkaisu Cervantes ir jo don Kichotas ilmestyi kaikkien tuntemassa Varpai-lehdessä, jonka se ize perusti. Sen poinzi oli: "Let's not be afraid to be Don Quixotes" (tai sama liettuaxi). Sit tuli se thesis "La Mode en 1830. Essai de description du vocabulaire vestimentaire d' après les journaux de modes [sic] de l'époque". Greimiemen ämmän poka jätti sanakirjahommat siihen, mutta jäi loppuiäxi suffixi- ja puffiximiehexi. Ennen Marxia se luki Ferdinand de Saussurea ja Louis Hjelmsleviä jotka oli saaneet vaikutteita Marxin arvoteoriasta. Muita vaikutteita oli Georges Dumézil (who dat) ja rakenneantropologi Claude Lévi-Strauss, satusetä Vladimir Propp, joku Étienne Souriau, ja (voi ei) fenomenaalinen Edmund Husserl, turhanpäiväinen Maurice Merleau-Ponty, kallonkutistaja Gaston Bachelard (jonka Jöpi eilen mainizi), sekä Touretten syndroomainen superman André Malraux. Kaikesta tästä voi päätellä, että Greimas käänsi Marxin päälaelleen ja Hegelin taas oikeinpäin. 

ellauri101.html on line 44: Since the publication of The Hero with a Thousand Faces, Campbell's theories have been applied by a wide variety of modern writers and artists. His philosophy has been summarized by his own often repeated phrase: "Follow your bliss." He gained recognition in Hollywood when George Lucas credited Campbell's work as influencing his Star Wars saga.

ellauri106.html on line 193: “In 1949, when I was sixteen, I stumbled on Thomas Wolfe, who died at thirty-eight in 1938, and who made numerous adolescents aside from me devotees of literature for life.  In Wolfe, everything was heroically outsized, whether it was the voracious appetite for experience of Eugene Gant, the hero of his first two novels, or of George Webber, the hero of his last two. The hero's loneliness, his egocentrism, his sprawling consciousness gave rise to a tone of elegiac lyricism that was endlessly sustained by the raw yearning for an epic existence—for an epic  American existence. And, in those postwar years, what imaginative young reader didn't yearn for that?” -- Philip Roth

ellauri106.html on line 312: Taftin kampanja väitti, että Eisenhower olisi tehnyt aviorikoksia hänen sodanaikaisen rakastajattaren, Kay Summersbyn kanssa sekä että Eisenhower oli 'kommunistisen marsalkka Georgi Žukovin juomakaveri' ja että Paavi Pius XII olisi kastanut Eisenhowerin katoliseksi. Ikellä ei ollut omaa kirkkoa ennenkö pressana mutta uskovainen se oli ihan pikkupojasta.

ellauri106.html on line 405: Phil´s childhood love of baseball offered him “membership in a great secular nationalistic church from which nobody had ever seemed to suggest that Jews should be excluded.” Babe Ruth, whose real name was George Herman Ruth, Jr., was born and raised in Baltimore, Maryland. He died of pneumonia and complications from throat cancer in New York City in 1948.

ellauri107.html on line 418: In Babbitt (1922), Sinclair Lewis created a living and breathing man with recognizable hopes and dreams, not a caricature. To his publisher, Lewis wrote: “He is all of us Americans at 46, prosperous, but worried, wanting — passionately — to seize something more than motor cars and a house before it's too late.” George F. Babbitt's mediocrity is central to his realism; Lewis believed that the fatal flaw of previous literary representations of the American businessman was in portraying him as “an exceptional man.”

ellauri107.html on line 422: George F. Babbitt was an archetype of the American city dwellers who touted the virtues of Republicanism, Presbyterianism, and absolute conformity because "it is not what he feels and aspires that moves him primarily; it is what the folks about him will think of him. His politics is communal politics, mob politics, herd politics; his religion is a public rite wholly without subjective significance." Mencken said that Babbitt was the literary embodiment of everything wrong with American society.

ellauri107.html on line 434:   
Nyt puhuu George F. Babbitt


ellauri107.html on line 436: His name was George F. Babbitt. He was forty-six years old now, in April, 1920, and he made nothing in particular, neither butter nor shoes nor poetry, but he was nimble in the calling of selling houses for more than people could afford to pay.

ellauri107.html on line 438: Myra Babbitt—Mrs. George F. Babbitt—was definitely mature. She had creases from the corners of her mouth to the bottom of her chin, and her plump neck bagged. But the thing that marked her as having passed the line was that she no longer had reticences before her husband, and no longer worried about not having reticences. She was in a petticoat now, and corsets which bulged, and unaware of being seen in bulgy corsets. She had become so dully habituated to married life that in her full matronliness she was as sexless as an anemic nun. She was a good woman, a kind woman, a diligent woman, but no one, save perhaps Tinka her ten-year-old, was at all interested in her or entirely aware that she was alive.

ellauri107.html on line 466: He serenely believed that the one purpose of the real-estate business was to make money for George F. Babbitt. True, it was a good advertisement at Boosters' Club lunches, and all the varieties of Annual Banquets to which Good Fellows were invited, to speak sonorously of Unselfish Public Service, the Broker's Obligation to Keep Inviolate the Trust of His Clients, and a thing called Ethics, whose nature was confusing but if you had it you were a High-class Realtor and if you hadn't you were a shyster, a piker, and a fly-by-night. These virtues awakened Confidence, and enabled you to handle Bigger Propositions. But they didn't imply that you were to be impractical and refuse to take twice the value of a house if a buyer was such an idiot that he didn't jew you down on the asking-price.

ellauri107.html on line 484: Finkelstein asserted that five dollars was not too great a sum, not for a really high-class lighter which was suitably nickeled and provided with connections of the very best quality. “I always say—and believe me, I base it on a pretty fairly extensive mercantile experience—the best is the cheapest in the long run. Of course if a fellow wants to be a Jew about it, he can get cheap junk, but in the long RUN, the cheapest thing is—the best you can get! Now you take here just th' other day: I got a new top for my old boat and some upholstery, and I paid out a hundred and twenty-six fifty, and of course a lot of fellows would say that was too much—Lord, if the Old Folks—they live in one of these hick towns up-state and they simply can't get onto the way a city fellow's mind works, and then, of course, they're Jews, and they'd lie right down and die if they knew Sid had anted up a hundred and twenty-six bones. But I don't figure I was stuck, George, not a bit. Machine looks brand new now—not that it's so darned old, of course; had it less 'n three years, but I give it hard service; never drive less 'n a hundred miles on Sunday and, uh—Oh, I don't really think you got stuck, George. In the LONG run, the best is, you might say, it's unquestionably the cheapest.”

ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital.

ellauri108.html on line 220: Whereas its membership had previously derived predominantly from poorer sectors of society, in the 1960s Rastafari began attracting support from more privileged groups like students and professional musicians. The foremost group emphasising this approach was the Twelve Tribes of Israel, whose members came to be known as "Uptown Rastas". Among those attracted to Rastafari in this decade were middle-class intellectuals like Leahcim Semaj, who called for the religious community to place greater emphasis on scholarly social theory as a method of achieving change. Although some Jamaican Rastas were critical of him, many came under the influence of the Guyanese black nationalist academic Walter Rodney, who lectured to their community in 1968 before publishing his thoughts as the pamphlet Groundings. Like Rodney, many Jamaican Rastas were influenced by the U.S.-based Black Power movement. After Black Power declined following the deaths of prominent exponents such as Malcolm X, Michael X, and George Jackson, Rastafari filled the vacuum it left for many black youth.

ellauri108.html on line 304: In the wake of the murder of George Floyd, she had sought to connect historical Jewish persecution to Floyd’s death and other flashpoints of special significance to African Americans.

ellauri109.html on line 250: Hankamäki väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa George H. Meadia ja symbolista interaktionismia käsittelevällä väitöskirjalla. 

ellauri109.html on line 416: À partir de 1870, Flaubert est confronté à de nombreux malheurs : sa mère meurt ainsi que Louise Colet et George Sand. Il est également confronté à des problèmes financiers et à des échecs littéraires. Il se met à écrire un roman satirique, « Bouvard et Pécuchet » qui sera publié inachevé en 1881.

ellauri109.html on line 749: One of the first attacks on Dryden's reputation was by William Wordsworth, who complained that Dryden's descriptions of natural objects in his translations from Virgil were much inferior to the originals. However, several of Wordsworth's contemporaries, such as George Crabbe, Lord Byron, and Walter Scott (who edited Dryden's works), were still keen admirers of Dryden.

ellauri110.html on line 141:     A further example of the lack of humanity and emotion in the Houyhnhnms is that their laws reason that each couple produce two children, one male and one female. In the event that a marriage produced two offspring of the same sex, the parents would take their children to the annual meeting and trade one with a couple who produced two children of the opposite sex. This was viewed as his spoofing and or criticising the notion that the "ideal" family produces children of both sexes. George Orwell viewed the Houyhnhnm society as one whose members try to be as close to dead as possible while alive and matter as little as possible in life and death.

ellauri110.html on line 474:   Pillerisuosta Hande nousi kirjottamalla sen ekan lukemani Hande-kirjan, nimittäin Kuinka monta kertaa tapasin Liisan. Eli kuinka monta kertaa bylsin irto- ja hajanaisia. Kuka ne jaxaa laskea, paizi Georges Slimenon. 

ellauri110.html on line 1083: George Pattison on ilmeisesti uskovainen kirjallisuus tms. proffa ja Dosto-fani joka on tapailevinaan kuolleista hetkexi hereille hätkähtänyttä Dostoa ruokapöydän ääressä. Nää kexustelut on pitkiä kuin Elvixen muna, niitä pitää vähän tiivistää. Ne on siitä hyviä että niistä näkyy hyvin minkäläistä porukkaa Doston kirjat keräävät. Se on kanssa yhden tyypin narsisti, joka haluis ehkä olla vähemmän izekeskeinen ja sosiaalisempi, muttei millään pysty. Sen pitää tehdä siitäkin joku iso numero, pohtia ja vaikeroida, mikä on vaan sitä samaa paskaa toisenvärisessä paperissa. Eikun tikulla pihalle. George onkin teologi, olishan se pitänyt heti arvata: 

ellauri110.html on line 1085: George Pattison (1950-) is an English theologian and Anglican priest. Since 2013, he has been Professor of Divinity at the University of Glasgow. He was previously Lady Margaret Professor of Divinity at the University of Oxford. 

ellauri110.html on line 1089:   Kirjoittajan Fedja usein hymyilee, ize asiassa virnuilee ihan vitusti. En usko että Fedor oikeasti oli mikään tyhjännauraja, räkänokka mieluummin. Georgen eka haastattelukysymys Fedja-sedälle on oliko se uskovainen. Sanomattakin on selvää että Fedja jää vaan pyörittelemään termejä.

ellauri111.html on line 213:   George Patersonin patterista jäi riipimättä vielä syyllisyyden teema. Olen syyllinen! sanoi Niklas kaadettuaan lattialle spagetin. Tämmöinen vahva syyllisyyden tunne edellyttää vahvaa syyllistäjää, joka löytyi Niklaxelta lähempää kuin lähin puhelin. (Tää oli siis ennen kännyköiden aikoja.) Toi guilt, syyllisyys, on kristinuskon ihan avainjuttuja, ja kyssäselkä ystävämme Kierkegaard piti siitä paljon ääntä. Izesyytös on välttämätön ensiaskel uskoontulossa, sillä eihän sellainen kaipaa parantajaa, jolla ei ole sairauden tunnetta. Alzheimerissa sairauden tunnetta on aluxi, mutta siitä pääsee vähän päästä irti onnexi. Näin sitä selittelee Georgen feikkidostojevski. 

ellauri111.html on line 379: You can see that the main paragraphs come from John (who was not present) and Paul (who was not present either). George and Ringo say nothing, as usual. (Well, there's Norwegian wood, and Yellow submarine, but they're completely beside the point.) All you need is love!

ellauri115.html on line 266:   Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia. 

ellauri115.html on line 420: Among Rousseau's numerous charges were Hume's misreading of a key letter from Rousseau about a royal pension. That error embroiled King George III. The king was just one of the many prominent figures to be sucked into the quarrel: others included Diderot, D'Holbach, Smith, James Boswell, D'Alembert and Grimm. Walpole became a key player. Voltaire piled in too, unable to resist the chance to strike at Rousseau.

ellauri117.html on line 589: John Locke (29. elokuuta 1632 Wrington, Somerset – 28. lokakuuta 1704 Essex) on tunnetuimpia uuden ajan filosofeja. Hän on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan. Tietoteoreetikkona Locke luokitellaan yleensä brittiläisiin empiristeihin eli kokemusajattelun kannattajiin yhdessä David Humen ja George Berkeleyn kanssa.

ellauri118.html on line 587: ELÄMÄ ON KERTOMUS sanoi George Lakoff (1941-) pukkikirjaimin vaikkei uskalla kyllä enää, se ei trendaa enää yhtään. Peter Brooks (1984/1995) tavoittelee Barthesin innoittamana merkityksen tai merkityksellistämisen intohimoa (”passion for meaning”, emt. 48). Sitähän kaikki uskkontohyypät juuri korostaa. Merkitystä tarvitaan, ilman sitä ei ole koko uskoa. On lähes mahdotonta niellä ettei tässä olla mihkään menossa paizi sedimentixi.

ellauri118.html on line 589:   George kannattaa nykyään tämmöstä kuin embodied mind ajatusta: Many features of cognition are embodied in that they are deeply dependent upon characteristics of the physical body of an agent, such that the agent's beyond-the-brain body plays a significant causal role, or a physically constitutive role, in that agent's cognitive processing. No tottahan se on, ainakin miesten ajatteluun osallistuu voimakkaasti pikkuveli. 

ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin.

ellauri118.html on line 869:   Clevesin prinsessasta tuli aluxi mieleen Ivana Trumpin autofiktiivinen romaani. Mutta kun lukee pitemmälle huomaa että Clevesin prinsessa on kiltti ja vaatimaton (toisinkuin Ivana), Nemours on komea ja kunnollinen (toisinkuin Donald Duck), ja hra Cleves on tylsä mutta moitteeton (toisinkuin George Syrovatka).

ellauri131.html on line 123: Saksan 18. armeijan komentaja kenraalieversti Georg Lindemann, antoi 30.10.1942 käskyn, joka oli osoitus Saksan puolustusvoimien osallistumista ideologiseen tuhoamissotaan.

ellauri131.html on line 293: 
  • Georgia Lee NoNoble

    ellauri131.html on line 359: In 1978, he married Georgia Lee Noble, with whom he had one son, Christopher. They divorced in 1999. He married Inga Marie Mahoney in 2001, and is stepfather to her children, Travesty and Riley.

    ellauri131.html on line 734:   Bikram Choudhury is the yoga instructor who became a guru after the explosion in popularity of his eponymous form of hot yoga, which "consists of a series of 26 poses, done over 90 minutes in a room heated to 104 degrees," according to The LA Times. He has also become a celebrity darling, having instructed stars like "Madonna, George Clooney, Brooke Shields and Jennifer Aniston," according to People.

    ellauri132.html on line 189:       Siis mä näytän teille oikeet kynäilyvinkit ammattilaisilta, ml Stephen King, William Goldman, Pixar’s Emma Coats, Kurt Vonnegut, Joss Whedon, Neil Gaiman, and George Orwell. Alkuperäiset säännöt ja kaavio löytyy mun "Kynäilijöille" Pinterest-taululta.

    ellauri132.html on line 195:     Some things about living still weren’t quite right, though. April for instance, still drove people crazy by not being springtime. And it was in that clammy month that the H-G men took George and Hazel Bergeron’s fourteen year-old son, Harrison, away.

    ellauri132.html on line 197:     It was tragic, all right, but George and Hazel couldn’t think about it very hard. Hazel had a perfectly average intelligence, which meant she couldn’t think about anything except in short bursts. And George, while his intelligence was way above normal, had a little mental handicap radio in his ear. He was required by law to wear it at all times. It was tuned to a government transmitter. Every twenty seconds or so, the transmitter would send out some sharp noise to keep people like George from taking unfair advantage of their brains.

    ellauri132.html on line 389:   Vaik dystopiatarinat usein näyttää missä vika, ne ei välttämättä johda mihkään muutoxeen. Älä ikinä unohda että fiktiiviset dystopiat on vaan väritettyjä versioita siitä jossa me jo eletään. Tää meidän tohina on just sitä traumaattista tasapäistävää maailmaa jota Ayn Rand, Ray Bradbury, George Orwell, and Kurt Vonnegut Jr. jo ennusti, missä on vitusti tätä tyhmää tasa-arvoa. Mä ainakin unelmoin olevani kasan huipulla eräänä päivänä.

    ellauri133.html on line 244: Elokuva alkaa vuodesta 1988, kun Bill Denbrough tekee seitsemänvuotiaalle pikkuveljelleen Georgielle paperiveneen. Georgie vie paperiveneen ulos sateeseen kokeillakseen sen kelluvuutta. Hän ei ehdi saamaan venettä kiinni ja se valuu sadevesiviemäriin. Yrittäessään saada venettä takaisin hän tutustuu klovniin nimeltä Pennywise. Pennywise ystävystyy Georgien kanssa ja antaa lopulta hänelle paperiveneen. Georgien kurottautuessa ottamaan sen Pennywise puraisee Georgien oikean käden poikki ja vetää hänet sadevesiviemäriin.

    ellauri133.html on line 248: Sillä aikaa kotikouluun pakotettu ja maalla asuva Mike Hanlon näkee hallusinaation vanhempiensa kuolemasta viedessään lampaanlihaa lihakauppaan. Veljensä kuolemasta traumatisoitunut Bill yrittää uskotella isälleen, että Georgie olisi viemäreiden avulla joutunut paikkaan nimeltä Aavikko. Tehdessään tutkimusta Derryn historiasta Benkin näkee hallusinaation päättömästä pojasta. Stanley kohtaa pahimman pelkonsa, joka tulee erään maalauksen muodossa.

    ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet.

    ellauri133.html on line 259: Eräänä syksyisenä päivänä, Se ilmestyy ja vie Beverlyn mukanaan. Bill organisoi pelastusoperaation ja he palaavat Neibolt Streetille. Samaan aikaan, Se manipuloi Henryn tappamaan isänsä veitsellä, jonka Henry menetti jahdatessaan Beniä. Hän tekeekin niin televisio-ohjelman yllytyksen vuoksi ja muuttuu psykopaatiksi. Ystävykset laskeutuvat vanhaan kaivoon viemäreihin pääsemiseksi, mutta Miken kimppuun hyökkää Henry. Mike onnistuu lyömään Henryä kivellä ja Mike tönäisee Henryn kuiluun, jonne hän putoaa. Stan haavoittuu, kun maalauksesta tuttu nainen yrittää syödä hänen naamaansa. Bill taas eksyy seuraamaan Georgieta paikkaan, mihin monet lapset ovat todennäköisesti kadonneet. Loput ystävyksistä saapuvat samaan paikkaan, jossa he löytävät katatonisessa tilassa olevan Beverlyn. Ben saa hänet havahtumaan suutelemalla häntä, jonka jälkeen he tapaavat Billin.

    ellauri133.html on line 263: Bill kohtaa kädettömän Georgien, joka pyytää päästä kotiin. Bill hoksaa Georgien olevan pelkkä harhautus, ja hän ampuu Miken pulttipistoolilla Georgien. Tämä muuttuu Pennywiseksi, joka hyökkää ystävysten kimppuun. He epäonnistuvat puolustamaan itseään, ja Bill joutuu Pennywisen kaappaamaksi. Richie uskottelee Billin olevan syypää kaikkeen, mutta hän käyttää tätä tilaisuutena harhauttaa Pennywisea. Kerho pelottomana hyökkää Sen kimppuun ja he onnistuvat näin päihittämään Sen. Pennywise voimattomana pakenee pimeään kuiluun, nälkäisenä ja nöyryytettynä. Bill löytää Georgien sadetakin ja hyväksyy tämän kohtalon itkien muiden lohduttamana.

    ellauri133.html on line 267: Luusereiden Kerho vannoo, että jos Se tulisi takaisin 27 vuoden päästä, he palaisivat takaisin ja tuhoasivat Sen ikuisesti. He pitävät Georgen kädestä kiinni piirissä, jonka jälkeen yksi kerrallaan ystävykset lähtevät kotiin.

    ellauri133.html on line 359: His brother George was murdered by It in the first pages of the book and his parents are very cold to him afterward. He has a stutter, which is important to the plot a few times. As an adult, he’s a successful horror novelist and is married to an actress named Audra. IT is not a work of fiction and Stephen King is actually "Stuttering Bill" Denbrough. In reality Steve was born in Portland, Maine and moved away when he was young with his Mother and older brother after abandonment by his father and witnessing a fatal train accident of a play friend. He returned at age 11 to Maine from Conn. and founded The Losers Club in Derry after unsuppressing the true death of his little friend by the railway tracks when he was 2 (as told in his 1981 book Danse Macabre). Now living inbetween Lovell and Bangor, King travels regularly past Derry near Derry Mountain in Linconville and can recollect most of the past due to the closer proximity and is preparing for Pennywises awakening in 2038.     Lähde: FanTheory. - Does anyone think Bill Denborough´s stutter was a bit too much? That each word was stirred too much to have a nice flow? - B-b-b-beep - beep, Ruh-ruh-Richie. B-big Bill is puh-puh-PERFECT!

    ellauri135.html on line 163: 	  Friedrich Georg Magnus von Berg (1845–1938), "Rukkikrahv". Auch verdient um Kartoffelzucht u. Obstbau. Züchtete 1890 d. Sagnitzer Roggen". 

    ellauri135.html on line 165: 	  Georg Erik Rembert Berg (1849–1920), Finnish general in the Imperial Russian Army. Winner of C.G.E. Mannerheim lookalike contest. 

    ellauri135.html on line 168: Krahv Friedrich Georg Magnus Berg (16. veebruar 1845 Tartu – 22. märts 1938 Sangaste) oli baltisakslase päritolu Liivimaa suurpõllumees, sordi- ja tõuaretaja, leidur, krahv (1856), Sangaste mõisnik, Sangaste lossi ehitaja.       

    ellauri135.html on line 200:     
    Nikke, Maurice ja Fjodorin veljenpojat. Friedrich Georg Magnus von Berg valis maaelu. Erik lammas päässä.
    

    ellauri140.html on line 115:     Tsiou M+, the Knight of Temperature, the hero of Book II. He is the leader of the Knights of Maidenhead and carries the image of Gloriana on his shield. According to the Golden Legend, St. George´s name shares etymology with Guyon, which specifically means "the holy wrestler".

    ellauri140.html on line 122: Introduced in the first canto of the poem, he bears the emblem of Saint George, patron saint of England; a red cross on a white background that is still the flag of England. The Redcrosse Knight is declared the real Saint George in Canto X. He also learns that he is of English ancestry, having been stolen by a Fay and raised in Faerieland. In the climactic battle of Book I, Redcrosse slays the dragon that has laid waste to Eden. He marries Una at the end of Book I, but brief appearances in Books II and III show him still questionng thoroughly the choice. Punasen ristin ritari tuo mieleen Foster Wallacen skroden sankaripulzarin, mikä sen nimi olikaan. Se nenäliinaan piiloutunut ämmä olis tää Aku Ankan Una.

    ellauri140.html on line 146: According to Richard Simon Keller, George Lucas's Star Wars film also contains elements of a loose adaptation, as well as being influenced by other works, with parallels including the story of the Red Cross Knight championing Una against the evil Archipelago in the original compared with Lucas's Luke Skywalker, Princess Leia, and Darth Vader. Keller sees extensive parallels between the film and book one of Spenser's work, stating "Almost everything of importance that we see in the Star Wars movie has its origin in The Faerie Queene, from small details of weaponry and dress to large issues of chivalry and spirituality". Olix Dispenserillä valomiekkoja ja muovihaarniskoita? Tuhoplaneettoja? Täytyypä tutustua. No ainakin on sexirobotteja. She is not a toy! 

    ellauri140.html on line 335: To prove his puissance in battell brave				Saada mainetta kuin Georges Bataille,		

    ellauri141.html on line 388: Heus puer, digitos ex anu. St Jerome modelled an uncompromising response to the pagan Horace, observing: "What harmony can there be between Christ and the Devil? What has Horace to do with the Psalter?" The first English translator Thomas Drant placed translations of Jeremiah and Horace side by side in Medicinable Morall, 1566. The Scot George Buchanan paraphrased the Psalms in a Horatian setting. John Keats echoed the opening of Horace's Epodes 14 in the opening lines of Ode to a Nightingale.  Byron's famous lines from Childe Harold (Canto iv, 77) hit it on the nail:

    ellauri141.html on line 395: Right ho George, second that.

    ellauri141.html on line 487: Alicen siskoista Georgiana avioitui taiteilija Edward Burne-Jonesin ja Agnes taiteilija Edward Poynterin kanssa. Kiplingin tunnetuin sukulainen oli hänen serkkunsa Stanley Baldwin, joka toimi Britannian konservatiivipääministerinä kolme kertaa 1920- ja 1930-luvuilla.

    ellauri141.html on line 502: George Beresford ('Turkey'), who shared a study with Kipling and Dunsterville ('Stalky'), reports Kipling as bad at Latin and with no Greek. Little of his education stuck. His reputation at school was of someone who was imprecise about scansion, long or short syllables and syntax, and who made wild and funny guesses at the sense. 

    ellauri141.html on line 533: The spoof book of late Horace (it refers to contemporary politicians such as Lloyd George, gas masks, land girls, daylight saving, spiritualism, canteens and so on) which came out in 1920, was inspired by a long tradition in English literature and by Kipling’s early imitation odes and Charles Graves’s Hawarden Horace (1894) and More Hawarden Horace (1896, with a delightful introduction by T. E. Page), where felicitous modernising English versions of the Odes (and an Epode) are put in the mouth of Gladstone (251) . A[lfred] D[enis] Godley, for one, had often imagined Greek and Roman authors as still alive and commenting on nineteenth- and twentieth-century Oxford and England. (252) Kipling delighted in humorous verse. In 1917 he had enjoyed Maurice Baring’s Translations (found in a commonplace book) (253) . 

    ellauri141.html on line 769:   In 1960, he was awarded the Nobel Prize in Literature. After receiving the Nobel Prize, he wrote the long poems Chronique, Oiseaux and Chant pour un équinoxe and the shorter Nocturne and Sécheresse. In 1962, Georges Braque worked with master printmaker Aldo Crommelynck to create a series of etchings and aquatints, L'Ordre des Oiseaux, which was published with the text of Perse's Oiseaux by Au Vent d'Arles.

    ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts.  Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback.  People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan.  Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital.  Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960.  He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.  

    ellauri142.html on line 100: “George Washington was a Mason, along with 13 other presidents and numerous Supreme Court Justices. Benjamin Franklin published a book about Freemasonry on his own printing press. Nine signers of the Declaration of Independence were Freemasons, including the man with way the biggest signature of all: John Hancock.” Put your Hancock right here on the line if it fits, like Babbitt said. 

    ellauri142.html on line 188: If you’re interested in membership, be prepared to be a fiercely loyal member, because new initiates are still sworn to the same rites and secrecy as Scotland’s William Schaw and former President George Washington.

    ellauri142.html on line 582: Shiva on kaikkien Intian mystikoiden suojelija. Se on sakemannista kuin enkeli Mikael. Shivan vastakkaisuus Vishnu, ylläpitäjä olis enkeli Georg, joka voittaa lohikäärmeen. Olixe muka joku enkeli? Eikös se ollut sankaroiva nuppi? Sekoilua.

    ellauri143.html on line 84:       The Kura has been widely admired by scholars and influential leaders across the ethical, social, political, economical, religious, philosophical, and spiritual spheres over its history. These include Ilango Adigal (never heard), Kambar  (n.h.), Leo Tolstoy, Mahatma Gandhi, Albert Schweitzer (heard ok), plus Constantius Joseph Beschi, Karl Graul, George Uglow Pope, Alexander Piatigorsky, and Yu Hsi (all n.h.). The work remains to be translated. Oops correct that, the text has been translated into at least 40 Indian languages including English, making it one of the most translated ancient works. Ever since it came to print for the first time in 1812, the Kura text has never been out of print. Whole trainloads lie "left on read" in Sri Lanka.

    ellauri145.html on line 62:       André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.

    ellauri145.html on line 102:     Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.

    ellauri145.html on line 104:       Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.

    ellauri145.html on line 688:   Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.

    ellauri146.html on line 50: Auch die Versuche, in Detmold eine Stellung als Jurist zu finden, waren zunächst erfolglos, erst 1826 übernahm er die unbezahlte Vertretung eines erkrankten Auditeurs, dessen besoldeter Nachfolger er 1828 wurde. 1829 erfolgte in Detmold mit Don seinen Freunden Heinrich Heine, Ludwig Tieck, Don Juan und Faust die einzige Aufführung eines seiner Dramen zu Lebzeiten. Ab 1831 verschlechterte sich der Gesundheitszustand Grabbes zusehends, die Folgen seines Alkoholismus wurden sichtbar (eine für Grabbes Alkoholkonsum charakteristische Episode aus dem Herbst 1828 wird von Georg Fein geschildert). Eine Verlobung mit Henriette Meyer wurde von dieser gelöst, als sich Grabbe wieder Louise Christiane Clostermeier zuwandte, die ihn bereits einmal abgewiesen hatte. Grabbe oli aika lailla persujen ex-puheenjohtajan näköinen. 

    ellauri146.html on line 856:   Politically Incorrect was founded in 2004, soon after the re-election of George W. Bush, by a German teacher named Stefan Herre "to do something against Anti-Americanism". Das Blog betont in seiner Selbstdarstellung eine „pro-israelische“ und „pro-amerikanische“ Ausrichtung. Im wiedervereinigten Deutschland zeigten sich in der Haltung gegenüber Flüchtlingen zum Teil zeitgeschichtlich bedingte Besonderheiten, die darauf zurückzuführen seien, dass die Westdeutschen sich über Jahrzehnte hätten daran gewöhnen können, zum Einwanderungsland zu werden, während die Ostdeutschen bis 1990 kaum in Kontakt mit Zuwanderern gekommen seien.

    ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.

    ellauri150.html on line 367: Dreyfusin tapauksella oli huomattavat vaikutukset Ranskan sisäpolitiikkaan. Radikaalit nousivat ratkaisevaan asemaan vuonna 1899 perustetussa hallituksessa. Panama-skandaalissa ryvettynyt Georges Clemenceau palasi radikaali-sosialistien johtoon. Armeijan ja kirkon asemia Dreyfusin tapaus sen sijaan heikensi. Hallitus ryhtyi valvomaan armeijaa entistä tarkemmin, ja vuonna 1905 valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.

    ellauri151.html on line 383: Johann Georg Hamann (27. elokuuta 1730 Königsberg - 21. kesäkuuta 1788 Münster) oli saksalainen valitusfilosofi ja valistuksen vastustaja, ja saksalaisen valistuksen ja "Sturm und Drang" -liikkeen keskeisiä nimiä. Hän oli filosofi Immanuel Kantin ystävä ja tämän tavoin lähtöjään pietistinen protestantti. Hän oli myös luutunsoittaja, joka oli opiskellut tätä soitinta tuolloin Königsbergissä vaikuttaneen ukrainalaisen virtuoosin Timofey Belogradskyn opastuksella. Soiton avulla hän vastusti luutuneita näkemyxiä. 

    ellauri151.html on line 557: Johann Georg Hamann (1730–1788) is a Christian thinker who started the first linguistic turn in philosophy and the German linguistic tradition with his Metakritik of Kant’s philosophy (see Bayer 2002; Dickson 1995; Betz 2009). John 

    ellauri155.html on line 831:     George Santayana (1940)

    ellauri155.html on line 848:     Georg Henrik von Wright (1989)

    ellauri155.html on line 853:     Hans-Georg Gadamer (1997)

    ellauri155.html on line 882: Jorge Agustín Nicolás Ruiz de Santayana y Borrás, known in English as George Santayana (/ˌsæntiˈænə, -ˈɑːnə/;[2] December 16, 1863 – September 26, 1952), was a philosopher, essayist, poet, and novelist. Originally from Spain, Santayana was raised and educated in the US from the age of eight and identified himself as an American, although he always retained a valid Spanish passport. At the age of 48, Santayana left his position at Harvard and returned to Europe permanently. He got enough of the U.S. of A. 

    ellauri155.html on line 943: 
    The Letters of George Santayana 1937-1940
    

    ellauri155.html on line 1044: At the request of my uncle Mr. George Santayana I am sending you a cheque

    ellauri155.html on line 1052: 6:62 The Letters of George Santayana

    ellauri156.html on line 142: According to Beatles historian Kenneth Womack, McCartney drew his inspiration for the song from Robert Service’s poem “The Shooting of Dan McGrew.”  The Old West-style honky-tonk piano was played by producer George Martin. "Rocky Raccoon" is also the last Beatles song to feature John Lennon's harmonica playing.

    ellauri158.html on line 387:     The term was coined by the German philosopher Karl Krause in 1828 to distinguish the ideas of Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) and Friedrich Wilhelm Joseph Schelling (1775–1854) about the relation of God and the universe from the supposed pantheism of Baruch Spinoza, after reviewing Hindu scriptures. Unlike pantheism, which holds that the divine and the universe are identical, panentheism maintains an ontological distinction between the divine and the non-divine and the significance of both. In panentheism, the universal spirit is present everywhere, which at the same time "transcends" all things created.

    ellauri158.html on line 699:     The Southern Journal of Philosophy (U of Memphis) has provided a forum for a long list of suspect figures including Hans-Georg Gadamer, Hubert Dreyfus, George Santayana, Wilfrid Sellars, and Richard Sorabji.

    ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.

    ellauri159.html on line 974: ENTPs love new ideas and possibilities and are excited by innovation. They are energetic, enthusiastic, and spontaneous people with a deep need to understand the world around them. ENTP writers include Socrates, Niccolo Machiavelli, George Bernard Shaw, Chuck Palahniuk, Benjamin Franklin, Voltaire, and Mark Twain. Learn more about how ENTPs write here. 

    ellauri161.html on line 828: D´après Raïssa Maritain, la conversion de Léon Bloy doit beaucoup à Ernest Hello ; on trouve de nettes traces de son influence dans le Journal d´un curé de campagne de Georges Bernanos et dans l´exégèse biblique de Paul Claudel ; Henri Michaux le reconnaît également comme l´une de ses sources. 

    ellauri161.html on line 980: Léon Henri Marie Bloy, né à Périgueux le 11 juillet 18463,  est le fils de Jean-Baptiste Bloy, fonctionnaire aux Ponts et Chaussées et franc-maçon (ilmeisesti voltairelainen ateisti), et d´Anne-Marie Carreau, une ardente catholique et disciplinarienne, fille d´un soldat français qui rencontra une Espagnole pendant les guerres napoléoniennes, en 1814. Il est le deuxième d´une fratrie de sept garçons : Paul, Georges, Marc, Henri, Albert, Jules.

    ellauri162.html on line 104: Louis Émile Clément Georges Bernanos (French: [ʒɔʁʒ bɛʁnanɔs]; 20 February 1888 – 5 July 1948) was a French author, and a soldier in World War I. A Roman Catholic with monarchist leanings, he was critical of elitist thought and was opposed to what he identified as defeatism. He believed this had led to France´s defeat and eventual occupation by Germany in 1940 during World War II. His two major novels "Sous le soleil de Satan" (1926) and the "Journal d’un curé de campagne" (1936) both revolve around a parish priest who combats evil and despair in the world. Most of his novels have been translated into English and frequently published in both Great Britain and the United States. 

    ellauri162.html on line 106: Georges-Bernanos.jpg" />

    ellauri162.html on line 158: En 1946 paraît La France contre les robots, aux éditions de la France libre, un essai dans lequel Bernanos dénonce la « civilisation des machines » et les nouveaux totalitarismes économiques qui commencent à se construire dans l´après-guerre. Exceptes les motos. Georges Bernanos meurt d´un cancer du foie, en 1948, à l´hôpital américain de Neuilly.

    ellauri162.html on line 268: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ?

    ellauri163.html on line 787:   Ohjaaja: Robert Bresson. Georges Bernanosin tarinasta muokattu "Mouchette" kuvaa köyhän, tuskin kypsän talonpoikaistytön elämää ja koettelemuksia (jota leikkii sullen, mutta armoitetulta vaikuttava siinä vaiheessa ei-ammattimainen Nadine Nortier), ja on se edelleen upea ja syvästi palkitseva esimerkki Bressonin riisutuista menetelmistä leikata ja lavastaa, ääni ja vuoropuhelu, esitys ja liike.

    ellauri163.html on line 809:   Ja huolimatta tästä lopusta, joka tuli romaanista, josta elokuva sovitettiin, Georges Bernanosin Nouvelle Histoire De Mouchette (josta Bresson oli myös sovittanut elokuvansa Maapapin päiväkirja), se ei ole hyvä; se löyhkää artikulaatiolta ja melodraamalta, joka on villisti ristiriidassa Au Hasard Balthazarin kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka usein (ja yllättävän kriittisesti) oikein nämä kaksi elokuvaa yhdistetään.

    ellauri164.html on line 45: Oppilaita: Franz Boas, Émile Durkheim, Edmund Husserl,  Bronisław Malinowski, George Herbert Mead, Edward Sapir.

    ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.

    ellauri164.html on line 189: George Berkeley, joka ajoi töyssyautolla hämärämiesten asiaa jo ennen Kantia, väitti, että aine, tarkkaavaisesta mielestä, on metafyysisesti mahdotonta. Aineeseen liittyvät ominaisuudet, kuten muoto, väri, haju, rakenne, paino, lämpötila ja ääni, ovat kaikki riippuvaisia   mielistä, jotka sallivat vain suhteellisen havainnon, eivät absoluuttisen havainnon. Sellaisten mielien (ja mikä tärkeintä kaikkivoipaan mielen) täydellinen puuttuminen tekisi samoista ominaisuuksista havaitsemattomia ja jopa käsittämättömiä. Berkeley kutsui tätä filosofiaa immaterialismiksi. Pohjimmiltaan sellaista asiaa kuin ainetta ei voisi olla ilman mieltä. 

    ellauri164.html on line 210: Vuonna 1725 Berkeley aloitti hankkeen collegen perustamiseksi Bermudalle siirtokuntien papiston ja intiaanien parissa lähetystyötä tekevien kouluttamiseksi. Tehtävän johdosta Berkeleyn luopui virastaan, jossa oli ansainnut 1100 puntaa, ja muutti Amerikkaan 100 punnan palkalla. Hyvin se riitti kun hinnat Bermudalla oli alhaiset, neekerit oli puoli-ilmaisia. Hän saapui Newporttiin Rhode Islandille ja osti sieltä Whitehallin plantaasin. 4. lokakuuta 1730 Berkeley osti ”neekerimiehen nimeltään Philip, iältään neljätoista vuotta tai sinnepäin”. Muutamaa päivää myöhemmin hän osti lisää orjia. 11. heinäkuuta 1731 peräisin oleva merkintä kertoo, että ”rovasti Berkeley kastoi kolme neekereistään, Philip, Anthony ja Agnes Berkeleyn”. Hankintojen kuitit ovat nähtävillä British Museumissa (Ms. 39316) (George C. Mason, Annals of Trinity Church, 1698–1821, 51).

    ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan   muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan   muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan   muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.

    ellauri164.html on line 236: Vuonna 1965 Veatch lähti IU: sta Northwestern Universityyn , jossa hän pysyi vuoteen 1973 asti. Sitten hän meni Georgetownin yliopistoon, jossa hän toimi filosofian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1973–1976. Veatchilla oli myös vierailevia professoreita Colby Collegessa , Haverford Collegessa ja St. Thomasissa . Yliopisto . Vuonna 1983 hän jäi eläkkeelle Distinguished Professorina ja palasi Bloomingtoniin. 

    ellauri164.html on line 246: Remembering Robert M. Veatch, PhD 1939-2020. Bob Veatch from Georgetown loved genealogy and had confirmed a Veatch connection to the Stuart (Stewart among the Scots) dynasty.  He was a long-time fan of bluegrass and Bob and his wife Ann were founding members of the Lucketts Bluegrass Foundation in Lucketts, Virginia, location of the world’s longest running bluegrass concert series (45 years strong!). He used to laugh and say that he thought likely he was the only undergraduate at Harvard reading Plato while listening to bluegrass. Bob was a Peace Corps volunteer in Nigeria from 1962-1964.

    ellauri172.html on line 910:     Sous le soleil de satan, roman de Georges Bernanos, 1926, avec l'abbé Donissan et l'abbé Menou-Segrais.

    ellauri172.html on line 912:     L'Imposture, roman de Georges Bernanos, 1927 avec les personnages des abbés Cénabre et Chevance.

    ellauri172.html on line 914:     La Joie, roman de Georges Bernanos, 1929, où l'on retrouve l'abbé Cénabre.

    ellauri172.html on line 920:     Le Journal d'un curé de campagne, roman de Georges Bernanos, 1936, avec le curé de Torcy, personnage inspiré à Bernanos par ses souvenirs d'enfance de Fressin, et le curé d'Ambricourt[38] qui emprunte plusieurs traits au curé Fenouille de Monsieur Ouine. CHECK

    ellauri180.html on line 469: Kehittyneen barditeollisuuden avulla Jenkkilä on yhdistänyt nämä 2 mallia, niin että havenotit on saatu samaan aikaan sekä pitämään kiinni kerrostuneen termiittipesän vanhoista meemeistä että uskomaan American dreamiin päästä ize penthousekerroxiin herrahississä kun nalli napsahtaa ja onni sattuu potkaisemaan 2-3 paskaduunissa seppoilevaa izeyrittäjää. Kiitos bardit! Ilman teitä tää ei olis syntynyt, ja ilman räjähdysmäistä kasvua se ei pysyis pystyssä. Nyt on punakone alkanut jo yskähdellä. Kohta koittaa bardi George">Byronin ennustama pimeys. 

    ellauri180.html on line 625:     Paikalliset asukkaat tervehtivät armeijaa, jotkut eläkeläiset lähtivät kaduille punaisilla lipuilla, puolustusministeriö lisäsi. Samaan aikaan Venäjän federaation pysyvä edustaja YK:n Vassily Nebenziassa YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa totesi, että Ukrainan demilitarisointi- ja denazisointitehtävät saadaan päätökseen riittävän pian. Moskova ei ole sodassa Ukrainan ja sen kansan kanssa, vaan se toteuttaa erikoisoperaatiota naturisteja vastaan. Ukraina pyysi imf:ltä kiireellisesti rahoitusta Venäjän sotilaalliseen erityisoperaatioon maassa. IMF tutkii mahdollisuutta myöntää Kiovalle taloudellista tukea 2,2 miljardilla dollarilla, rahaston johtaja Kristalina Georgieva sanoi lausunnossaan.

    ellauri182.html on line 157: L’introduction à la théorie du phénomène psychique est également publié en 1971. Il traite, dans d'autres essais, des auteurs occidentaux tels que Georges Bataille, Maurice Blanchot, Michel Leiris, Henry Mille, Carl-Gustav Jung ou encore Gaston Bachelard, et dialogue avec Michel Foucault ou Jean Baudrillard.

    ellauri183.html on line 153: Ortega y Gasset väitti että simpanssit ei muista äitiään. Vitun humanisti. Gottlob ei pitänyt Hozesta. En minäkään. Buzin mielestä elämän tarkoitus on pitää niin hauskaa kuin olla voi ja hypistellä penistä. Cohn ei antanut simpanssin pitää kikkelistä mutta antoi Buzin imuttaa. George kazoi päältä mustasukkiaisena. Eikös joku niistä olis voinut olla narttu, vaikka George? Olis saatu liukkaampi kolmiodraama.

    ellauri183.html on line 370:   Kun Cohn oli ilmaissut ajatuksensa, hän istuutui tuolilleen, ja silloin Eesau nousi, pullisti rintansa ja tarttui tuuheaan oksaan pysyäkseen tanakasti pystyssä kuin Marjan kauluxet. Vegaani George gorilla pieraisi ja lähti.

    ellauri183.html on line 391: Kostoxi Cohn katkoo Gottlobin äänijänteet ja kaikki chimpit taantuu takas punapyllypaviaaneixi. Gottlob pääsee astumaan Mary Magdalenia monta kertaa peräkkäin. Hyväxi lopuxi Gottlob uhraa Cohnin J-lalle kuin Iisakin. Vegaani George Calvinin yarmulka päässä laulaa sille Kaddishin. Hahaa LOL, loppu hyvä, kaikki hyvin.

    ellauri183.html on line 485: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle:  "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa?   Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään.

    ellauri184.html on line 493:       Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kommentoi Ankan kuolemaa varhain aamulla: ”Roope Ankka oli eräs amerikkalaisen unelman ilmentymistä. Hän valoi jokaiseen amerikkalaiseen uskoa kovaan työhön. Hän oli ”self-made man” sanan parhaassa merkityksessä, oman elämänsä seppo kuten Mauno Koivisto (kiitos Haju Pisilä tästä vinkistä).” Ankka-yhtymät on saanut Bushin hallinnolta useita kilpailuttamattomia urakoita Irakin jälleenrakentamisesta, mikä on herättänyt vahvaa kritiikkiä. Ankkalinnan talous joutui lisäksi muutama vuosi sitten pahaan syöksykierteeseen, kun Ankka-yhtymät ilmoitti siirtävänsä suuren osan tuotannostaan Kiinaan.

    ellauri185.html on line 159: Alors, voilà qu’on entend George Dandin qui gémit sur lui-même: « Vous l’avez voulu ! Vous l’avez voulu, George Dandin ! Vous l’avez voulu ! Cela vous sied si bien et vous voilà ajusté comme il faut : vous avez justement ce que vous méritez…« . Molière, George Dandin. Acte I, scène 9).

    ellauri190.html on line 32:       
    George V. Woodchuck
    

    ellauri190.html on line 72:   Some trivia about Cossacks on the 29th anniversary of their country’s independence by George V. Chipmunk.

    ellauri190.html on line 103:   Many eventually settled to the west of the Black Sea, influencing the politics of Kievan Rus', the Galicia–Volhynia Principality, the Golden Horde Khanate, the Second Bulgarian Empire, the Kingdom of Serbia, the Kingdom of Hungary, Moldavia, the Kingdom of Georgia, the Byzantine Empire, the Empire of Nicaea, the Latin Empire and Wallachia, with Cuman immigrants becoming integrated into each country's elite. The Cumans also played a prominent role in the Fourth Crusade and in the creation of the Second Bulgarian Empire. Cuman and Kipchak tribes joined politically to create the Cuman–Kipchak confederation.

    ellauri190.html on line 322: Herr Peders sjöresa är en mycket spridd riddarvisa som är känd från hela Norden. Det är den visa som har flest kända varianter i Sveriges Medeltida Ballader, 347 stycken. Dessutom har ytterligare en variant upptäckts i George Stephens manuskriptsamling i Växjö. Den äldsta kända nedteckningen kommer från Danmark och har daterats till 1590.

    ellauri191.html on line 56: RDX, joka tunnetaan harvemmin nimellä kryptoniitti, heksogeeni (erityisesti venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja muilla ikävillä saksalaisvaikutteisilla epäanglosaxisilla kielillä), T4 ja kemiallisesti syklotrimetyleenitrinitramiinina, käyttivät molemmat osapuolet   toisessa maailmansodassa räjäyttääxeen toisen osapuolen päät irti. RDX: llä oli suurimmat edut ensimmäisessä maailmansodassa käytettyyn TNT: hen verrattuna, koska sillä oli suurempi E.Saaris-tyyppinen räjähdysvoima eikä tarvittu lisäraaka -aineita sen valmistukseen. Pelkkä linnunpaska riitti.  Heksogeenistä raportoi vuonna 1898 Georg Friedrich Henning, joka sai saksalaisen patentin sen valmistamiseksi heksamiinin nitrolyysillä. He should´ve had his 'ead hexamined! HMX, jota kutsutaan vastapuolella  myös oktogeeniksi, on voimakas ja suhteellisen epäherkkä nitroamiini, joka on kemiallisesti sukua RDX: lle. Kuten RDX, yhdisteen nimi on paljon spekulaation kohteena, ja se on listattu eri tavoin nimillä Sulava räjähdysaine, Hänen Majesteettinsa räjähtävä paukku, Nopea sotilaallinen räjähde tai Suurimolekyylipainoinen RDX. Sekä luonnonvaraiset että siirtogeeniset kasvit voivat kenties toivottavasti joskus hajottaa räjähteitä maaperästä ja vedestä, jos aikaa riittää. Kyllä purolla on aikaa! Kyllä Jopi elamassa parjaa.	

    ellauri191.html on line 501: George_Bernard_Shaw_1936.jpg" class="image"><span style=George Bernard Shaw 1936.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f2/George_Bernard_Shaw_1936.jpg/75px-George_Bernard_Shaw_1936.jpg" decoding="async" width="75" height="104" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f2/George_Bernard_Shaw_1936.jpg/113px-George_Bernard_Shaw_1936.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f2/George_Bernard_Shaw_1936.jpg/150px-George_Bernard_Shaw_1936.jpg 2x" data-file-width="2225" data-file-height="3072" />

    ellauri191.html on line 503: George_Bernard_Shaw" title="George Bernard Shaw">George Bernard Shaw

    ellauri192.html on line 323: Though the following list consists of notable literary figures deemed worthy of the prize, there have been some celebrated writers who were not considered nor even nominated such as Anton Chekhov, Jules Verne, Mark Twain, Robert Hugh Benson, Arthur Conan Doyle, Alexander Blok, Marcel Proust, Joseph Conrad, Rainer Maria Rilke, Federico García Lorca, Lu Xun, Sarat Chandra Chattopadhyay, Antonio Machado, Francis Scott Fitzgerald, James Joyce, Virginia Woolf, Simone Weil, Willa Cather, George Orwell, Galaktion Tabidze, Richard Wright, Flannery O'Connor, Langston Hughes and Jack Kerouac.

    ellauri192.html on line 651: George Gibian, a professor of Russian and comparative literature at Cornell University, agrees that Mr. Seifert deserves the Nobel. ''I'm glad the world has caught up with him,'' he said. ''He is (or was) the grand old man of Czech poetry, a combination of Robert Frost and E.E. Cummings. He deserves it for his recent poetry, but especially for his poetry of the 1920's and 30's.''

    ellauri194.html on line 119:     Tie antoi nimensä myös suositulle TV-sarjalle Route 66. Sarjaa tuotti CBS vuodesta 1960 vuoteen 1964. Sarjan päähenkilöt Martin Milner ja George Maharis olivat ”Tod” ja ”Buzz”, kaksi nuorukaista, jotka ajelivat "Corvettellaan" etsien seikkailuja valtatieltä. Lähinnä löytyi roadkillejä. Todellisuudessa sarjassa ei liikuttu oikean Route 66:n reittiä edes fiktiivisesti, saati kuvauksissa. Tekijänoikeussyistä tuotantoyhtiö luopui ajatuksesta käyttää tietä eikä sarjan tunnusmusiikkina kuultu Bobby Troupin kuuluisaa sävellystä, vaan sarjaan teki oman sävellyksen Nelson Riddle. Riddlen pianoriffeissä voi kuulla plagiaatin Troupilta.

    ellauri194.html on line 289: Some post-Cold War millenarians still identify Gog with Russia, but they now tend to stress its allies among Islamic nations, especially Iran. For the most fervent, the countdown to Armageddon began with the return of the Jews to Israel, followed quickly by further signs pointing to the nearness of the final battle – nuclear weapons, European integration, Israel's reunification of Jerusalem in the Six Day War in 1967, and America's wars in Afghanistan and the Persian Gulf. According to an unconfirmed report, US President George W. Bush, in the prelude to the 2003 Invasion of Iraq, told French President Jacques Chirac, "Gog and Magog are at work in the Middle East." Bush is said to have continued, "This confrontation is willed by God, who wants to use this conflict to erase His people's enemies before a new age begins." Officials from the Bush Administration claim there is no record of this conversation and that making such references, "doesn't sound at all like Bush", and French officials on the call have similarly claimed to have not heard any such remarks.

    ellauri198.html on line 131: Writing in the New Republic Steel, George Mayberry wrote that the novel was "in the tradition of many classics", comparing the novel favorably with Moby-Dick, The Sun Also Rises, and The Great Gatsby.

    ellauri198.html on line 826: Gonne shared Yeats’s interest in occultism and spiritualism. Yeats had been a theosophist, but in 1890 he turned from its sweeping mystical insights and joined the Golden Dawn, a secret society that actually practiced ritual magic. Yeats remained an active member of the Golden Dawn for 32 years, becoming involved in its direction at the turn of the century and achieving the coveted sixth grade of membership in 1914, the same year that his surrogate wife, Georgiana Hyde-Lees, also joined the society.

    ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939).

    ellauri203.html on line 208: 	  Les premières années du mariage de Maximilien et de Marie sont heureuses et le couple donne le jour à une nombreuse progéniture. Cependant, les relations des deux époux se dégradent à partir de 1845, date à laquelle la grande-duchesse amorce une liaison avec le comte Grigori Alexandrovitch Stroganov. La plupart des historiens considèrent d'ailleurs que Maximilien n'est pas le véritable père des princes Eugène, Serge (ru) et Georges de Leuchtenberg, qui seraient en réalité les fils de Stroganov. De son côté, Maximilien n'est pas non plus un mari modèle: il multiplie, au contraire, les conquêtes féminines et s'adonne au jeu. En réalité, la vie en Russie pèse au prince, qui est humilié de n'y être que le mari de sa femme.

    ellauri204.html on line 731:   Sexton later studied with Robert Lowell at Boston University alongside poets Sylvia Plath and George Starbuck. Sexton later paid homage to her friendship with Plath in the 1963 poem "Sylvia's Death".

    ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdys­valtalaisista teineistä heidän kesä­lomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät  Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944.  Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.

    ellauri207.html on line 351: Oh, come off it. That surly cunt of yours is squirming like a snake. Zalachenko about Lisbeth Salander, his own daughter. He was portrayed by Georgi Staykov. Sanokaas, onko tällänen sievää puhetta? Kysyn taas: mix niin monet tykkää just tälläsestä? Koska ne on apinoita. 

    ellauri210.html on line 497:     Sein künstlerisches Werk verrät in dieser Zeit einigen Einfluss von George Stefan">Stefan George. Van Hoddis wurde Ende dieses Jahres „wegen Unfleißes“ von der Universität zwangsexmatrikuliert.

    ellauri210.html on line 576: Kurt Hiller wurde in Berlin als Sohn eines jüdischen Fabrikanten geboren, sein Großonkel mütterlicherseits war der SPD-Reichstagsabgeordnete Paul Singer. Hiller machte 1903 sein Abitur als Primus Omnium am Askanischen Gymnasium in Berlin. Danach studierte er an der Berliner Universität Rechtswissenschaft bei Franz von Liszt und Philosophie bei Georg Simmel. Im November 1907 wurde Hiller als Externer an der Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg vom Juristen Karl von Lilienthal mit der Dissertation Die kriminalistische Bedeutung des Selbstmordes zum Dr. jur. promoviert. Die Dissertation war der Teil einer rechtsphilosophischen Arbeit unter dem Titel Das Recht über sich selbst, für die Hiller in Berlin keine Anerkennung fand, und in der er die Forderung aufstellte, das Strafrecht müsse die Selbstbestimmung des Menschen stärker berücksichtigen.

    ellauri210.html on line 580:     In Berlin wurde Kurt Hiller als freier Schriftsteller zum frühen Pionier des literarischen Expressionismus: 1909 gründete er mit Jakob van Hoddis als ein Gründungsmitglied die Vereinigung Der Neue Club, zu dem bald auch Georg Heym und Ernst Blass stießen. Gemeinsam mit ihnen und unterstützt von bekannteren Künstlern wie Tilla Durieux, Else Lasker-Schüler und Karl Schmidt-Rottluff wurden sogenannte „Neopathetische Cabarets“ veranstaltet. Nachdem Hiller sich aus dem Club zurückgezogen hatte, gründete er mit Blass das literarische Cabaret GNU. Für die Zeitschriften PAN und Der Sturm schrieb er zahlreiche Beiträge, ebenso wie für Franz Pfemferts Aktion, bei deren Gründung er 1911 auch mitwirkte. Nachdem Hiller – wahrscheinlich über die Vermittlung Kronfelds, der seit 1908 in Heidelberg lebte – 1911 in der Beilage Literatur und Wissenschaft der regionalen Heidelberger Zeitung schon Die Jüngst Berliner vorgestellt hatte, publizierte er 1912 im Heidelberger Verlag von Richard Weissbach die erste expressionistische Lyrikanthologie Der Kondor.

    ellauri210.html on line 773: Raymond Georges Yves Tanguy, né le 5 janvier 1900 à Paris et mort le 15 janvier 1955 à Woodbury (Connecticut, États-Unis), est un peintre et dessinateur surréaliste français, naturalisé américain.

    ellauri210.html on line 898: (George Harrison)

    ellauri210.html on line 1103: Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne. OuLiPo-kirjailijat etsivät uusia muotoja  ja rakenteita kuin Jussi Jurkka sekä leikkivät kielellä. Tunnettuja OuLiPo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923-1985) ja Georges Perec (1936-1982). Tästä taisi pikku-Make Eskelinen puhua.

    ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.

    ellauri210.html on line 1250: George Shaw, known at his insistence as Bernard Shaw, was an Irish playwright, critic, polemicist and political activist. His influence on the Western hemisphefre, culture and politics extended from the 1880s to his death and beyond. He wrote more than sixty plays, including major works such as Man and Superman (1902), Pygmalion (1913) and Saint Joan (1923). With a range incorporating both contemporary satire and historical allegory, Pshaw became the leading dramatist of his generation, and in 1925 was awarded the Nobel Prize in Literature. 

    ellauri210.html on line 1272: Shaw was born at 3 Upper Synge Street in Portobello, a lower-middle-class part of Dublin. The Shaw family was of English descent and belonged to the dominant Protestant Ascendancy in Ireland. George Carr Shaw, Bernir's dad, an ineffectual alcoholic, was among the family's less successful members. By the time of Shaw's birth, his mother had become close to George John Lee, a flamboyant figure well known in Dublin's musical circles. Shaw retained a lifelong obsession that Lee might have been his biological father.  Shaw made a negligible income from writing, and was subsidised by Lee plus his mother. In 1881, for the sake of economy, and as a matter of principle, he became a vegetarian.  He grew a beard to hide a facial scar left by smallpox.

    ellauri210.html on line 1279: According to the trivia section here at IMDB, "George Bernard Shaw adamantly opposed any notion that Higgins and Eliza had fallen in love and would marry at the end of the play, as he felt it would betray the character of Eliza who, as in the myth of Pygmalion and Galatea, would "come to life" and emancipate herself from the male domination of Higgins and her father. He even went so far as to include a lengthy essay to be published with copies of the script explaining precisely why Higgins and Eliza would never marry, and what "actually happened" after the curtain fell: Eliza married Freddy and opened a flower shop with funds from Colonel Pickering. Moreover, as Shaw biographers have noted, Higgins is meant to be an analogue of the playwright himself, thus suggesting Higgins was actually a homosexual." Eliza, where are my slippers?

    ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS  Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan ​​Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti).  Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.

    ellauri214.html on line 175: In contrast to Hitchcock's view of a MacGuffin as an object around which the plot revolves but about which the audience does not care, George Lucas believes that "the audience should care about it almost as much as about the dueling heroes and villains on-screen (i.e. not at all)." Lucas describes R2-D2 as the MacGuffin of the original Star Wars film,and said that the Ark of the Covenant in the Bible, or the titular MacGuffin in Raiders of the Lost Ark, was an excellent example as opposed to the more obscure MacGuffin in Indiana Jones and the Temple of Doom and "feeble" MacGuffin in Indiana Jones and the Last Crusade.

    ellauri216.html on line 253: Tero saa potkut keijasta ja rientää vielä kerran runoilijan (se on Saarikosken Pena)  haudalle. Milka ja Juri alkaa kiristää sitä. Ei ois kannattanut tungexia kolmantena luukulle. Tero parka on totaalisesti pikkuveljen ohjissa. Tero murskaa Jurin kallon Leninin nupilla. Kazoi Leninin pään yli ulos. Penalla oli poika Juri. Penan pojilla oli ihan isän kiusaxi venäläiset nimet. Lahjakahvikupinkin pohjassa luki CCCP. Meilläkin on niitä kuppeja. Milka karjuu kunnes Tero sai senkin vaiennettua. Ei vinde, nyt on Terolla piru merrassa. Kaxi nuorta ruumista keijassa ja ziljoonanide sylissä. Ehtisköhän se bylsiä niitä ennen lähtöä? Georgilla on iso patti ozassa.

    ellauri216.html on line 427: Tämä ikoni mainittiin ensimmäistä kertaa Venäjällä 1100-luvun alussa, kun se seisoi kappelissa lähellä Kitezhin kaupunkia. Pian suurruhtinas Georgi Vsevolodovichin innokkuudella perustettiin tänne Gorodetskin luostari. Luostarin tuhoisan tuhon ja polton jälkeen ikoni ilmestyi jälleen ihmeellisesti.

    ellauri216.html on line 753:   Pyhä Feofan, maallikkonimeltään Georgi Vasiljevitš Govorov, syntyi tammikuun 10. päivänä vuonna 1815. Hänen isänsä oli pappina Tšernavskojen kylässä Orjolin läänissä. Jo kotona poika sai kirkollisen kasvatuksen. Myöhemmin hän opiskeli Kiovan hengellisessä akatemiassa, jossa hänet tunnettiin menestyvänä, mutta myös vaatimattomana, jumalanpalveluksia rakastavana ja kaikin puolin esimerkillisenä oppilaana. Georgi kävi usein Kiovan luolaluostarissa ja koki sen jumalanpalveluksissa hengellisesti ylentäviä hetkiä. Vähän ennen opintojensa päättymistä vuonna 1841 hän vihkiytyi itsekin munkiksi. Pian sen jälkeen hänet vihittiin pappeuteen Kiovan luolaluostarin suuressa pääkirkossa.

    ellauri219.html on line 108:     
  •  A "Petty Girl" (by artist George Petty)

    ellauri219.html on line 118:     
  •  George Bernard Shaw (playwright)

    ellauri219.html on line 129:     
  •  A "Petty Girl" (by George Petty)

    ellauri219.html on line 130:     
  •  Wax model of George Harrison

    ellauri219.html on line 139:     
  •  George Harrison holding a piccolo 
    

    ellauri219.html on line 140:     (65A) Bette Davis (actress) – hair barely visible on top of George's shoulder

    ellauri219.html on line 156: The author of the 1894 book The Holy Science, which attempted “to show as clearly as possible that there is an essential unity in all religions,” Sir Yukteswar Girl was guru to both Sir Mahatavara Babaji (No.27) and Paramahansa Yogananda (No.33). His prominent position in the top left-hand corner reflects George Harrison’s (No.65) growing interest in Indian philosophy. In August 1967, two months after the album’s release, The Beatles had their first meeting with the Maharashi Mahesh Yogi, at the Hilton Hotel on London’s Park Lane, where they were invited to study Transcendental Meditation in Bangor, North Wales.

    ellauri219.html on line 211: Bruce paved the way for kitchen counter culture-era comedians. His trial for obscenity was a landmark of freedom of speech in the United States. Vittu mikä vapaan puheen edustaja, helvetti. In 2017, Rolling Stone magazine ranked him third (behind Richard Pryor and George Carlin) on its list of the 50 best stand-up comics of all time. "Olen offensiivinen", kalansilmä narsisti. Virnuilee koko ajan omille vizeilleen. Good riddance of bad rubbish.

    ellauri219.html on line 265: Dylan and The Beatles influenced each other throughout the 60s, each spurring the other on to making music that pushed boundaries and reshaped what was thought possible of the simple “pop song.” It was Dylan who convinced John Lennon (No.62) to write more personal songs in the shape of “Help!,” while The Beatles showed Bob what could be achieved with a full band behind him, helping the latter “go electric” in 1965. It was with George Harrison (No.65), however, that Dylan struck up the longest-lasting friendship; the two played together often in the years that followed, forming The Traveling Wilburys and guesting on each other’s projects.

    ellauri219.html on line 285: A beloved Welsh poet who died in 1953, The Beatles had all been fans of Dylan Thomas’ poetry by the time it came to creating the Sgt. Pepper’s artwork. “We all used to like Dylan Thomas,” Paul McCartney (No.64) later recalled. “I read him a lot. I think that John started writing because of him.” The late producer George Martin was also a fan, and even created a musical version of Thomas’ radio play, Under Milk Wood, in 1988.

    ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”

    ellauri219.html on line 384: Designed by George Petty, like the Vargas Girls (No.11), Petty Girls were pin-up paintings that appeared in Esquire, between 1933 and 1956, and also found a home on the front of World War II fighter planes – notably on the B-17 fighter jet nicknamed Memphis Belle.

    ellauri219.html on line 431: 
    48: George Bernard Shaw
    

    ellauri219.html on line 434: George Bernard Shaw was an Irish playwright who helped shape modern theatre. The first person to receive both a Nobel Prize (in 1925, for Literature) and an Oscar (in 1939, for Best Adapted Screenplay, for Pygmalion). His works continue to be staged in the 21st Century.

    ellauri219.html on line 469: Like its counterpart (No.38), this Petty Girl was one of a series of paintings by George Petty.

    ellauri219.html on line 472: In a perfectly postmodern touch, The Beatles included wax models of their former Beatlemania-era selves looking on at their modern incarnation in full military psychedelic regalia. The models of John (No.57), Paul (No.60), George (No.56), and Ringo (No.59) were borrowed from Madame Tussauds for the Sgt. Pepper’s photoshoot.

    ellauri219.html on line 483: Resplendent in their military chic (or should that be military psych?) garb, John (No.62), Ringo (No.63), Paul (No.64), and George (No.65) presented themselves as Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, looking like a psychedelic brass band brandishing a French horn, trumpet, cor anglais, and flute, respectively. Like the album cover itself, The Beatles’ Sgt Pepper costumes would become some of the most iconic band outfits ever, instantly recognizable and forever woven into the fabric of our culture.

    ellauri219.html on line 528: Along with the stone figure (No.77) that can be seen below the feet of the Shirley Temple doll (No.73), the stone figure of a girl (No.76) was one of a number of statues that John Lennon (No.62) and George Harrison (No.65) brought from their homes for inclusion on the cover. The most prominent of these is the bust positioned to the right of the bass drum (No.78), which came from Lennon’s house Kenwood, in Weybridge, Surrey, where he lived from 1964 to 1969.

    ellauri219.html on line 548: Originating from India, the hookah is a tobacco-smoking instrument designed so that the smoke is filtered through a water basin before being inhaled. Its inclusion on the Sgt Pepper album cover is a nod to both George Harrison’s (No.65) love of India and John Lennon’s (No.62) love of Lewis Carroll (No.52), whose Caterpillar in Alice’s Adventures In Wonderland smokes a hookah.

    ellauri219.html on line 865:     Lord George Gordon Byron, British poet (1788-1824).

    ellauri219.html on line 895:     George Bernard Shaw, English playwright (1856-1950)

    ellauri219.html on line 899:     Herbert George "H.G" Wells, English author (1866-1946)

    ellauri219.html on line 933:     George Orwell (1903-1950)

    ellauri219.html on line 975:   Underworld (also released as Paying the Penalty) is a 1927 American silent crime film directed by Josef von Sternberg and starring Clive Brook, Evelyn Brent and George Bankrupt. The film launched Sternberg's eight-year collaboration with Paramount Pictures, with whom he would produce his seven films with actress Marlene Dietrich. Journalist and screenwriter Ben Hecht won an Academy Award for Best Original Story. Time felt the film was realistic in some parts, but disliked the Hollywood cliché of turning an evil character's heart to gold at the end. Filmmaker and surrealist Luis Buñuel named Underworld as his all time favorite film. Critic Andrew Sarris cautions that  Underworld does not qualify as "the first gangster film" as Sternberg "showed little interest in the purely gangsterish aspects of the genre" nor the "mechanics of mob power." Film critic Dave Kehr, on the other hand, writing for the Chicago Reader in 2014, rates Underworld as one of the great gangster films of the silent era. "The film established the fundamental elements of the gangster movie: a hoodlum hero; ominous, night-shrouded city streets; floozies; and a blazing finale in which the cops cut down the protagonist."

    ellauri220.html on line 263: George ManzaGeorge Manza is a neighborhood outcast and illiterate heroin addict whom Nick Shay befriends. Nick accidentally kills George by shooting him with a rifle he thought was unloaded. Fuck Americans are stupid with their silly guns.

    ellauri220.html on line 566: George Denis Patrick Carlin oli yhdysvaltalainen Grammy-palkittu stand up -koomikko, näyttelijä, tunnettu ateisti ja kirjailija. Carlin oli kuuluisa ennen kaikkea kieleen, psykologiaan, uskontoon ja tabuihin kohdistuneista huomioistaan. It’s Bad For Ya. Carlin kuoli 22. kesäkuuta 2008 sairaalassa sydämen vajaatoimintaan. Carlinilla oli ollut sydänvaivoja jo aiemmin. Viimeisissä kuvissa se on vanha käppänä. 7 sanaa joita ei saa sanoa teeveessä:

    ellauri220.html on line 573: 

    ellauri220.html on line 655: Ollaan sivumäärästä päätellen jo lopettelemassa. Ensin luulin että toi Nickin ja Klaaran kuxinta (FUCK!)  olis jonkinlainen huipennus, mutta väärin arvattu, kylton hepo-orja Georgen lasautus hengiltä (KILL!) vei siitä voiton. Ja vielä on epilogi, jonka nimestä (Das Kapital) päätellen lopultakin kapitalismin kritiikki (EAT!) on Lillon miälestä tässä keskeisintä. Niinkuin oikein onkin, kun jenkeistä on kymysys. No ei, se johdattelee vaan pääasiaan, joka tulee alla.

    ellauri222.html on line 46: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle:  "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa?   Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään.

    ellauri222.html on line 236: Siblings: Maurice Bellows, George? 
    

    ellauri222.html on line 365:   One of the major themes of the novel is the human tendency toward dishonesty. Augie is not a particularly honest character. He cheats, he steals, and lies quite frequently. Dishonesty characterizes many of the other characters in the novel, including Grandma, Einhorn, Mimi (who lies to doctors that she thinks her pregnancy abnormal), Stella, Agnes, and Mintouchian. The only characters who do not lie or cheat are the simple-minded Mama and Georgie. Lying appears necessary for people to survive in a Machiavellian world. As Mintouchian puts it: “I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” The ethics of the American Jew. The book starts with a lie: I am an American, Chicago born."

    ellauri222.html on line 557: 
    Georgie March
    

    ellauri222.html on line 559: Georgie is Augie’s younger brother. He is mentally slow and is sent away to live in an institution at the insistence of Grandma Lausch. At the institution, he learns the trade of shoemaking.

    ellauri222.html on line 930:   Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.

    ellauri222.html on line 934: Pudottuaan parlamentista Clemenceau keskittyi journalismiin ja saavutti aseman arvostettuna ulkopolitiikan asiantuntijana kuten Carl Bildt ja Alex Stubb. Suuren sodan aikana entinen vasuristi käänsi kelkkansa ja muuttui oikislaisexi. Clemenceaun ajama kyyninen valtapolitiikka edusti rauhankonferenssissa vastavoimaa Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin edustamalle pehmyröinnille. Myös Britannian pääministeri David Lloyd George piti Clemenceaun linjaa epäviisaana, koska Saksan liian ankara kohtelu voisi nostattaa siellä naziliikehdintää. Clemenceau "hyväksyi kompromissina" Saarinmaan erottamisen Saksasta 15 vuodeksi, Reininmaan miehityksen 15 vuodeksi ja sen pysyvän demilitarisoinnin sekä suurten sotakorvausten määräämisen Saksan maksettaviksi, mutta hän piti Versailles’n rauhansopimuksen lopullista sisältöä sittenkin liian pehmeänä Saksalle. Ihan vittuiluxi hän vaati, että Saksan valtuuskunnan oli allekirjoitettava sopimus samassa Versailles’n palatsin peilisalissa, jossa Saksan keisarikunta oli julistettu perustetuksi vuonna 1871. Anarkisti Émile Cottin yritti salamurhata Clemenceaun ampumalla rauhankonferenssin aikana 19. helmikuuta 1919. Harmi ettei osunut. Carramba! Viele vehen vasemmalle!

    ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971. 

    ellauri236.html on line 173: Albumissa 63 pintaan ajelehtineesta George">Örvelöstä on hurjasti kirjailijakaskuja. Se tykkäsi tehdä kavereille jäyniä. Se oli kömpelö ja itkeskelevä  kuin Ohukaisen ja Paxukaisen Ohukainen. Örvelö oli homofoobinen, mikä usein on merkki kaappihomosta. Se oli jonkin sortin sosialisti  teoriassa, mutta kun vähän raaputti niin alta löytyi britti pesunkestävä. Lukiessaan nuorukaisena toisen samanlaisen piilohomon D.H. Lawrencen kirjoja se oli yhtä exyxissä kuin toimittaja Olavi Pylkkänen kun hyvixiä ja pahixia ei erottanut hatun väristä.

    ellauri236.html on line 184: Miss Blandish, the daughter of a millionaire, is kidnapped by some gangsters who are almost immediately surprised and killed off by a larger and better organized gang. They hold her to ransom and extract half a million dollars from her father. Their original plan had been to kill her as soon as the ransom-money was received, but a chance keeps her alive. One of the gang is a young man named Slim, whose sole pleasure in life consists in driving knives (well, his prick as well, got to give that much to him) into other people's bellies. In childhood he has graduated by cutting up living animals with a pair of rusty scissors. Slim is sexually impotent, but takes a kind of fancy to Miss Blandish. Slim's mother, who is the real brains of the gang, sees in this the chance of curing Slim's impotence, and decides to keep Miss Blandish in custody till Slim shall have succeeded in raping her. After many efforts and much persuasion, including the flogging of Miss Blandish with a length of rubber hosepipe, the rape is achieved. (Ei se ihan näin mennyt, George!) Meanwhile Miss Blandish's father has hired a private detective, and by means of bribery and torture the detective and the police manage to round up and exterminate the whole gang. Slim escapes with Miss Blandish and is killed after a final juicy rape, and the detective prepares to restore Miss Blandish to her pristine shape. By this time, however, she has developed such a taste for Slim's caresses(3) that she feels unable to live without him, and she jumps, out of the window of a sky-scraper. Footnote 1945. Another reading of the final episode is possible. It may mean merely that Miss Blandish is pregnant, i.e. she is damaged goods. Maybe she is sad that the baby's dad is dead. But the "interpretation" I have given above seems more in keeping with the general brutality of the book.

    ellauri236.html on line 382: Upon publication, the book was an instant commercial success, selling over half a million copies within five years, despite wartime pulp shortages (thanx to Finland fighting on the other side). It was also controversial, due to its violence and risqué content. In 1944, it was the subject of an essay by George Orwell in Horizon, Raffles and Miss Blandish, in which Orwell claimed that the novel bordered on the obscene.

    ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.

    ellauri238.html on line 233: 	Pena tapasi Saran Romaniassa George Coșbucin kunniaxi pidetyssä seminaarissa. (n. 20 septembrie 1866, Hordou, Imperiul Austriac – d. 9 mai 1918, București, România) a fost un poet, critic literar, scriitor, publicist și traducător român din Transilvania, membru titular al Academiei Române din anul 1916.

    ellauri238.html on line 235: 	Poezia sa aparține patrimoniului cultural național, creația sa recomandându-l drept un autor clasic al literaturii române, un om cu un gust literar desăvârșit și un autor canonic, care nu poate lipsi din manualele școlare nici în ziua de azi. A dus, de asemenea, o prodigioasă activitate de iluminare (culturalizare) a țăranilor, fiind un precursor al mișcării poporaniste și un tehnician desăvârșit al prozodiei, folosea o gamă foarte variată de picioare metrice și de ritmuri, de la cele ale poeziei populare la terza rima. A dat o versiune completă a operei lui Dante, Divina comedie. A tradus foarte mult din lirica străină și a adaptat prin localizare la sufletul și mediul țărănesc Eneida și Odiseea (Iliada a fost tradusă de contemporanul său, George Murnu) și a introdus specii ale poeziei orientale, cum ar fi gazelul, în poezia română. Toate aceste calități îl recomandă pentru poziția pe care o ocupă, de autor clasic, dar mai ales simțul echilibrului și faptul că a scos în evidență partea solară, idilică, a sufletului țăranului român. 		
    

    ellauri238.html on line 239: TEKIJÄ: George Cosbuc

    ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.

    ellauri240.html on line 205: Metalious's father deserted his wife and three daughters when Grace was 11 years old. At that time divorce was unusual in a French Canadian family, and Grace and her sisters felt stigmatized. In high school Grace met George Metalious, who was neither Catholic nor of French-Canadian background and, thus, highly unacceptable to her family. Nevertheless, they married in 1943. A few years later, with one child already, the Metalious's moved to Durham, New Hampshire, where George attended the University of New Hampshire. It was here that Metalious began writing seriously, neglecting both her house and, eventually, three children, despite the condemnation of her neighbors.

    ellauri240.html on line 207:   After graduation George was offered a position as a principal at a school in Gilmanton, New Hampshire. By now the family had three children, all dependent upon his meager salary. It was while she was living in Gilmanton that Julian Messner, a New York publisher, agreed to publish Peyton Place. The book was a best seller by the fall of 1956, and Metalious became a wealthy woman overnight. Eventually, 20 million copies were sold in hardcover, along with another 12 million Dell paperbacks. Metalious became famous as the housewife who wrote a bestseller; she was referred to as "Pandora in Blue Jeans," the simple small-town woman who opened the box of sins.

    ellauri240.html on line 213:   Despite its notoriety and the large amounts of money it earned her, the book led to the ruination of Grace Metalious. She purchased a house that she had long admired in Gilmanton, then had it extensively remodeled. Meanwhile, her husband's contract with the Gilmanton school was not renewed. Officially, he was not fired, but the rumor was that the dismissal was because of his wife's book. At any rate, it made good publicity for the book. George eventually got a new job in Massachusetts, but Grace refused to leave her house. Eventually the two divorced and Grace, who had begun drinking heavily, married a local disc jockey.

    ellauri240.html on line 215: Grace went on to write three other novels: Return to Peyton Place (1959), The Tight White Collar (1960), and No Adam in Eden (1963). None of them achieved the same kind success as Peyton Place, though there are critics who feel that No Adam in Eden, a gritty book about the lives of mill workers in Manchester, is her best. By 1960 Grace and George had reconciled and remarried, only to separate again in 1963. She died in 1964 of cirrhosis of the liver and is buried in Gilmanton.

    ellauri240.html on line 217:   After she died, George wrote his own book called The Girl from "Peyton Place." The book offers a husband's view of how Metalious was exploited after the publication of the book, but also of how she was responsible for bringing unhappiness to herself and to others. A whole series of other "Peyton Place" books were produced after Grace Metalious's death, with titles like The Evils of Peyton Place and Temptations of Peyton Place. None of these were a commercial success.

    ellauri242.html on line 229:   Hyvin pian räjähdyksen jälkeen venäläiset viranomaislähteet kertoivat, että räjähtänyt pommirekka oli Krasnodarissa rekisteröity venäläinen kuorma-auto. Rekka oli ajanut Venäjän Krasnodanin alueelta kohti Krimiä. Ajoneuvon krasnodanilaisen omistajan mukaan räjähdyshetkellä rekkaa kuljetti omistajan vanhempi sukulaismies (pieni, kalju). Yleistä varmuutta tämän pommirekkateorian oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole. Lasti lähettiin elokuun alussa Odessan satamasta Bulgarian Ruseen, josta se laivattiin Georgian Potiin ja sieltä Armeniaan. Kuljetuksessa oli mukana Ukrainan, Georgian ja Armenian kansalaisia, ja sitä valvoi Ukrainan sotilastiedustelun työntekijä ”Ivan Ivanovitš”.

    ellauri243.html on line 734: St Barbe, the journalist in " Endymion " is an intended caricature of Thackeray, and Gushy is Dickens. Vigo, a minor character of the novel, is a combination of Poole, the tailor, and George Hudson, the Sunderland railway king, as he was styled in his time. Prince Florestan is probably a sketch of Louis Napoleon in his early days in England. He is constantly presented as a child of destiny wailing for the European revolution of ´48 to give him back his throne.

    ellauri244.html on line 591: 	One of the first acknowledgments of Henry Miller as a major modern writer was by George Orwell in his 1940 essay "Inside the Whale", where he wrote:

    ellauri246.html on line 631: Joten Brodski oli Wienissä, Lontoossa. Yhdysvalloissa hän saapui 9. heinäkuuta 1972. Hänen amerikkalaisen elämän alusta lähtien kysyttiin lisääntynyttä vauhtia. Jo 21. heinäkuuta hän lensi Western Massachusettsille amerikkalaiselle kääntäjälle George Clainille työskentelemään hänen kanssaan kirjan suosikki runojen yläpuolella. Sanomalehtien ja erityisesti televisio, joka voitti maan Venäjän runoilija-maanpaossa, lukemattomat kutsut lensi Brodskyn. Klein sanoo, että kesästä 1972 keväällä 1973 hän suoritti Brodskin kanssa kääntäjänä yliopistoissa ja korkeakouluissa noin kolmekymmentä kertaa.

    ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".

    ellauri247.html on line 186:     Tobias George Smollett (1721 Dalquhurn, Dumbartonshire, Skotlanti – 1771 Livorno, Italia) oli skotlantilainen kirjailija. Hän opiskeli Glasgow'n yliopistossa, jossa hän oli välskärin ja apteekkarin opissa ja joutui 1741 ottamaan paikan muutamaksi vuodeksi välskärinä espanjalaiseen Amerikkaan määrätyssä sotalaivassa tarjottuaan turhaan murhenäytelmäänsä The Regicide julkaistavaksi (painettu 1749).

    ellauri247.html on line 195: Mr Brooke in George Eliot's Middlemarch says to Mr Casaubon: "Or get Dorothea to read you light things, Smollett – Roderick Random, Humphry Clinker. They are a little broad, but she may read anything now she's married, you know. I remember they made me laugh uncommonly – there's a droll bit about a postillion's breeches."

    ellauri247.html on line 203: George Orwell praised him as "Scotland's best novelist". Taisi olla aika paskiainen miehexeen. Ai kumpiko? Kumpikin. 

    ellauri247.html on line 265: The majority of so-called Smollett portraits are not presentments of the novelist at all, but ingeniously altered plates of George Washington.

    ellauri247.html on line 316: 	His mother was 40 when she gave birth to Sam in the family home above his father's bookshop in Lichfield, Staffordshire. This was considered an unusually late pregnancy, so precautions were taken, and a man-midwife and surgeon of "great reputation" named George Hector was brought in to assist. The infant Johnson did not cry, and there were concerns for his health. His aunt exclaimed that "she would not have picked such a poor creature up in the street". Sillä oli pentuna risatauti (scrofula).

    ellauri247.html on line 337: With the widow's money, Johnson opened Edial Hall School as a private academy at Edial, near Lichfield. He had only three pupils: Lawrence Offley, George Garrick, and the 18-year-old David Garrick, who later became one of the most famous actors of his day. The venture was unsuccessful and cost Tetty a substantial portion of her fortune. Instead of trying to keep the failing school going, Johnson began to write his first major work, the historical tragedy Irene. Biographer Robert DeMaria believed that Tourette syndrome likely made public occupations like schoolmaster or tutor almost impossible for Johnson. This may have led Johnson to "the invisible occupation of authorship".

    ellauri247.html on line 370: The words "Tweedle-dee and Tweedle-dum" make their first appearance in print as names applied to the composers George Frideric Handel and Giovanni Bononcini in "one of the most celebrated and most frequently quoted (and sometimes misquoted) epigrams", satirising disagreements between Handel and Bononcini, written by John Byrom (1692–1763):in his satire, from 1725.

    ellauri248.html on line 156: 	Nach einem erneut misslungenen Habilitationsversuch begann Rée 1885 ein Medizinstudium, das er 1890 erfolgreich abschloss. Sein weiteres Leben verbrachte er überwiegend in Stibbe (Westpreußen). Dort behandelte er als Arzt die Landarbeiter auf dem Rittergut seines Bruders Georg.

    ellauri249.html on line 339:     Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.

    ellauri254.html on line 444:     Deutlich ist der Bezug zum Tod von Hofmannsthals Mutter im Jahr 1904. Der Dialog mit dem Freund spielt mit Sicherheit auf die Freundschaft mit Stefan George an, die zu diesem Zeitpunkt bereits fast zerstört war. Ein Jahr später, im März 1906, sollten Hofmannsthal und George tatsächlich ihre 15 Jahre andauernde "Freundschaft" beenden.

    ellauri254.html on line 446: Aika keskinkertainen jaaritus ja erittäinkin roopeankkamaisen talousliberaaliklicheinen. Just tälläsistä tulee satavuotisia Festspiel-esityxiä Salzburgin turistifestivaaleilla. Tästä Stefan Georgesta on ollut paasausta siellä täällä enenkin, muttei tämmöstä kunnollista.. 

    ellauri254.html on line 449: 
    Stefan George homostelee narsistisesti
    

    ellauri254.html on line 453: 
    Stefan George sah sehr böse aus.
    

    ellauri254.html on line 455:   George Stefan">Stefan Anton George (* 12. Juli 1868 in Büdesheim, heute Stadtteil von Bingen am Rhein; † 4. Dezember 1933 in Locarno) war ein deutscher Lyriker. Zunächst vor allem dem Symbolismus verpflichtet, wandte er sich nach der Jahrhundertwende vom reinen Ästhetizismus der zuvor in den Blättern für die Kunst propagierten „kunst für die kunst“ ab und wurde zum Mittelpunkt des nach ihm benannten, auf eigenen ästhetischen, philosophischen und lebensreformerischen Vorstellungen beruhenden George-Kreises.

    ellauri254.html on line 457:   George wurde als Sohn des Gastwirts und Weinhändlers Stephan George und dessen Frau Eva (geb. Schmitt) in Büdesheim (bei Bingen) geboren. Die Familie stammte ursprünglich aus dem seit 1766 zu Frankreich gehörenden Roupeldange. Der Bruder von Georges Urgroßvater Jacob (1774–1833), Johann Baptist George (Grab in Büdesheim), war von hier nach Büdesheim gezogen und hatte (da selbst kinderlos) als Erben Georges Großvater Anton (1808–1888; Soldat unter Karl X.) sowie dessen Bruder Etienne (den späteren Politiker) zu sich geholt. Stefan George galt als verschlossenes, eigenbrötlerisches Kind, das schon früh zur Selbstherrlichkeit neigte. Ach ja! das heisst Narzissismus bei Freud. 

    ellauri254.html on line 459:   Ab 1882 besuchte er das Ludwig-Georgs-Gymnasium in Darmstadt. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden. 

    ellauri254.html on line 461:   Nach seinem Abitur im Jahre 1888 bereiste George die europäischen Metropolen London, Paris und Wien. In Wien lernte er 1891 Hugo von Hofmannsthal kennen. In Paris traf er auf den Symbolisten Stéphane Mallarmé und dessen Dichterkreis, der ihn nachhaltig beeinflusste und ihn seine exklusive und elitäre Kunstauffassung des l’art pour l’art entwickeln ließ. Seine Dichtungen sollten sich jeglicher Zweckgebundenheit und Profanierung entziehen. Zu Georges Pariser Kontaktpersonen gehörte auch Paul Verlaine. Unter dem Einfluss der Symbolisten entwickelte George eine Abneigung gegen den in Deutschland zu jener Zeit sehr populären Realismus und Naturalismus. Maxim Gorki wäre sehr böse gewesen, hätte er das gewusst.   Seit 1889 studierte er drei Semester lang an der Philosophischen Fakultät der Friedrich-Wilhelms-Universität Berlin, brach sein Studium jedoch bald ab. Danach blieb er sein Leben lang ohne festen Wohnsitz, wohnte bei Freunden und Verlegern (wie Georg Bondi in Berlin), auch wenn er sich zunächst noch relativ häufig in das Elternhaus in Bingen zurückzog. Zwar hatte er von seinen Eltern ein beträchtliches Erbe erhalten, doch lebte er stets sehr genügsam. Als Dichter identifizierte er sich früh mit Dante (als der er auch beim Münchner Fasching auftrat), dessen Divina Comedia er in kleine Teile zerriss. Samanlainen ilkeä riippunokka se olikin kuin Dante. 

    ellauri254.html on line 463:   George trat in dieser Zeit in Lesungen vor ausgesuchtem Hörerkreis auf. Während er in ein priesterliches Gewand gekleidet seine Verse verlas, lauschte das Publikum ergriffen. Anschließend empfing er einzelne weibliche Zuhörer zu Audienzen in einem Nebenzimmer. Seine Bücher waren ungewöhnlich gestaltet und zunächst nur in intellektuellen Kreisen zu hohem Preis vorhanden.

    ellauri254.html on line 465: Zu Georges engen Vertrauten zählte anfangs auch der Wiener Schriftsteller Hugo von Hofmannsthal. Die Beziehung war von Seiten Georges, der sich homoerotisch zu Männern hingezogen fühlte, ausgegangen. Sein ungestümes Drängen jedoch ließ die Faszination Hofmannsthals, der den sechs Jahre älteren George an Heiligabend 1891 nichts ahnend besuchte, in Angst umschlagen. Georges Besessenheit ging so weit, dass er den 17-Jährigen sogar zum Duell aufforderte, weil Hofmannsthal sein Werben angeblich falsch gedeutet habe. Dazu kam es nicht, aber Hofmannsthal fühlte sich von George derart verfolgt, dass er in seiner Verzweiflung schließlich seinen Vater um Hilfe bat, dem es mit einem klärenden Gespräch gelang, Georges Nachstellungen zu unterbinden.

    ellauri254.html on line 467:   Der geistige Umgang der beiden dauerte dennoch fast 15 Jahre an, wobei George immer die Rolle des bestimmenden älteren Freundes einnahm. Gleichwohl wehrte sich Hofmannsthal, bei aller Hochschätzung der dichterischen Genialität Georges, gegen die persönliche Vereinnahmung durch ihn und seinen Kreis. Aus dieser Zeit stammt ein intensiver Briefwechsel. Hofmannsthal stellte in seinem Gespräch über Gedichte (1903) das berühmte, aus dem Jahr der Seele stammende Gedicht vor, mit dem George diesen Zyklus einleitet:

    ellauri254.html on line 484:   Es wurde immer klarer, dass die gegenseitigen Erwartungen enttäuscht wurden und ihre künstlerischen Vorstellungen immer weiter auseinandergingen. So konzentrierte sich George auf die Lyrik und verlangte Gefolgschaft, der sich Hofmannsthal allmählich entzog, zumal er sich auch dem Drama und anderen Formen gegenüber aufgeschlossen zeigte. Auf die Widmung seines Trauerspiels Das gerettete Venedig von 1904 an George reagierte dieser ablehnend. Er bescheinigte Hofmannsthal, dass der Versuch, den „Anschluss an die große Form zu finden“, misslungen sei. Im März 1906 brachen sie den Kontakt ganz ab.

    ellauri254.html on line 488: Ab 1907 ist eine Zäsur in Georges Kunstbegriff zu erkennen. Seine Werke entsprachen nicht mehr dem Anspruch der sogenannten selbstgenügsamen Kunst, sondern gewannen zunehmend einen prophetischen und religiösen Charakter. Fortan fungierte George zunehmend als ästhetischer Richter oder Ankläger, der gegen eine Zeit der Verflachung anzukämpfen versuchte. Anlass hierzu war vor allem die Begegnung Georges mit dem vierzehnjährigen Maximilian Kronberger 1902 in München. Nach dem plötzlichen Tod Kronbergers 1904 an Arschverblütung stellte George ein Gedenkbuch zusammen, das 1906 mit einer Vorrede erschien, in der „Maximin“ (so nennt ihn George) zum Gott erhoben wurde, der „in unsere Kreise getreten war“. Inwiefern dieser „Maximin-Kult“ tatsächlich ein gemeinsamer des Kreises war oder eher ein privater Georges, der dadurch, dass er die Göttlichkeit Maximins erkannt hatte, seine eigene zentrale Stellung rechtfertigen wollte, ist schwierig zu rekonstruieren. Minimax olis ollut turvallisempi strategia, kuiten von Neumann ja Morgenstern ovat osoittaneet. Maxi muna miniin reikään tuottaa vahinkoa, mini muna maxissa reiässä ei ehkä paljon anna, muttei otakaan. 

    ellauri254.html on line 490:     Außerdem war der thematische Bruch Georges in dessen Privatleben begründet. In jener Zeit hatte er sich vom okkulten Kreis Ludwig Klages’ und Alfred Schulers abgewandt und den Kontakt zu Hugo von Hofmannsthal abgebrochen. Der Wegfall einiger Anhänger und die Nachfolge durch jüngere Dichter sorgten für einen Wandel der Blätter für die Kunst. Die nun teilweise auch anonym veröffentlichten Gedichte rückten ins Metaphysische und behandelten zunehmend apokalyptische, expressionistische und esoterisch-komische Themen. Auch der George-Kreis hatte sich dadurch verändert. War er zuvor eine Vereinigung Gleichgesinnter, wandelte er sich nun zu einem hierarchischen Bund aus Jüngern, die sich um ihren höhergestellten Meister George scharten. Es wird vermutet, dass es im Kreis Stefan Georges seelischen oder gar sexuellen Missbrauch gab.

    ellauri254.html on line 492:     George ei uskonut Saxan aseiden voittoon 1. maailmansodassa, raakkui rökäletappiota, missä osuikin naulan kantaan. Homokolleega Klaus Mann erinnerte sich an Georges Popularität später wie folgt: „Inmitten einer morschen und rohen Zivilisation verkündete, verkörperte er eine menschlich-künstlerische Würde, in der Zucht und Leidenschaft, Anmut und Majestät sich vereinen. Dabei hatte er einen majestätischen Schwanz.“

    ellauri254.html on line 498: George2_cropped.jpg/800px-VerweyGeorge2_cropped.jpg" />

    ellauri254.html on line 506: When Klages (at 23) moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him (12 yrs), and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature, and squeaky clean. During his years in Schwabing, Klages also became romantically involved with novelist Franziska zu Reventlow, which was further alluded to in her 1913 roman à clef Herrn Dames Aufzeichnungen. Both Stefan George and Alfred Schuler, with whom Klages closely associated, were openly homosexual men. Whilst some of Klages' outward statements on homosexuality may be seen as harsh, he maintained an intimate personal and not just academic admiration for Schuler all throughout his life. Kaikki käy, kuhan paikat pysyy kemiallisen puhtaana. Kemia ei tunne likaa. 

    ellauri254.html on line 508: Klages' writings in both prose and poetry began appearing in Blätter für die Kunst, a journal publication owned by Stefan George, who himself had eagerly recognized Klages' "talent."

    ellauri254.html on line 515:   Alfred Schuler (* 22. November 1865 in Mainz; † 8. April 1923 in München) wird als Seher, Religionsstifter, Gnostiker, Mystagoge und Visionär charakterisiert. Sich selbst verstand Schuler als einen wiedergeborenen dekadenten Römer der späten Kaiserzeit. Schuler, der einen gnostizierenden Neopaganismus vertrat, war spiritueller Mittelpunkt der Kosmiker und Ideengeber für Stefan George und Ludwig Klages. Ohne zu Lebzeiten ein Buch veröffentlicht zu haben, erzielte er eine große Breitenwirkung. Mme Turn und Taxis fragte Rilke: Wer ist dieser Schwuler? Hat er etwas gesrchrieben? 

    ellauri254.html on line 517: In Munich, the Cosmic Circle of Ludwig Klages and Alfred Schuler, deeming "the Jew the enemy of the human race," gave their erstwhile leader, Stefan George, this ultimatum: "What is your stand on Judah?" He replied that he wished he had more such deep-throated Jewish disciples as Wolfskehl. George's views continued to overlap with those of the Cosmic Circle, especially in invoking the pagan earth mother of "Templars." Actually what first launched the George cult on a nationwide basis was Klages's own book, Stefan George, of 1902. The accusation of Klages's Nazism by indignantly pointing out that the Nazis distinctly distanced themselves from Klages. Though the Nazis shared Klages's basic metapolitics and had found him useful for propaganda among professors, they later found the Klages-Schuler cult embarrassing. The intensity of George's break with Klages-Schuler is paralleled by Nietzsche's break with the Jew-hater Richard Wagner; in both cases an intense friendship was severed on the grounds of civilized values higher than friendship. Klages thought that Nazis and Israelis were both wrong in thinking they were the chosen people, with the difference that the Jews had actually already won the beauty contest.

    ellauri254.html on line 519:   In seinem Spätwerk Das neue Reich (1928) verkündete George eine hierarchische Gesellschaftsreform auf der Grundlage einer neuen geistig-seelischen Aristokratie (z. B. Stefan George). Georgea ei nazit saaneet houkutelluxi mukaansa, vaan se ryömi Sveiziin kuolemaan. Tän Schwulerin fasistiset sekoilut saivat sen kyllä hetkittäin kuumumaan, varmaan kun pojilla oli housut nilkoissa. 

    ellauri254.html on line 523:   Obwohl George viele Ideen Schulers als unsinnig ablehnte, war er von ihm fasziniert und vergegenwärtigte in etlichen Versen dessen heraufbeschworene Visionen. Nun wollte Klages, der Schuler immer nähergekommen war, zwischen George und das jüdische Mitglied des Kreises Karl Wolfskehl einen Keil treiben. 1904 biederte er sich dem Zeitgeist an und bestätigte damit indirekt Georges Absage an den Antisemitismus: Klages behauptete, er habe 1904 im letzten Moment durchschaut, dass der George-Kreis von einer „jüdischen Zentrale gesteuert“ werde. Er habe George vor die Wahl gestellt, indem er ihn fragen wollte, was ihn an „Juda“ „binde“. Diesem Gespräch sei George ausgewichen. Wolfskehl, der sich als „römisch, jüdisch, deutsch zugleich“ charakterisierte und als bedeutender Repräsentant der jüdischen George-Rezeption angesehen werden kann, glaubte zunächst an eine Symbiose von Deutschtum und Judentum und orientierte sich hierbei an den Werken des Dichters, der im Stern des Bundes im Sinne einer Wahlverwandtschaft Juden als die „verkannte(n) brüder“ bezeichnete, „von glühender wüste … Stammort des gott-gespenstes … gleich entfernt“.

    ellauri254.html on line 530:   Georges prophetische Rolle in der Nachfolge Nietzsches verdeutlicht er in dem Zeitgedicht des ersten Teils von „Der siebente Ring“, das vom Pathos hoher Verantwortung geprägt ist und dem die Distanz des Dichters der „blöd(en)“ „trab(enden) Menge“ in den Niederungen gegenüber ebenso anzumerken ist wie sein großer Überblick. In visionären Ausblicken vergleicht er Nietzsche mit Christus, „strahlend vor den Zeiten / Wie andre führer mit der blutigen Krone“, als „Erlöser, der aufschreit im ‚Schmerz der Einsamkeit.‘

    ellauri254.html on line 532: George unterschied Künstler, die er als urbedingt oder Urgeister bzw Uranianer bezeichnete (z.B. Stefan George), von abgeleiteten Wesen. Während die Urgeister ihre Anlagen ohne Führung vollenden konnten, war das Schaffen der anderen nicht autark, sodass sie auf den Kontakt zu den Urgeistern angewiesen waren und das Göttliche nur in abgeleiteter Form empfangen konnten. Das Gegensatzpaar Urgeister – abgeleitete Wesen prägte das Denken und Schaffen des George-Kreises. Die meisten Anhänger Georges sahen sich selbst als abgeleitete Wesen. Zu den wenigen Urgeistern gehörten für George etwa Karl Wolfskehl und Ludwig Klages.

    ellauri254.html on line 534: Der Engels ist Führer des Dichters, der seinerseits Jünger um sich schart, ein Paradigmenwechsel, der den Beginn des Werkes charakterisiert und sich kritisch-rückblickend auf das epigonale weibliche Paradigma im Jahr der Seele bezieht. Die nichtdomestizierte weibliche Sexualität stelle für George eine Bedrohung dar: Er verbinde den erfüllten (heterosexuellen) Geschlechtsakt mit Zersetzung und Dekadenz, im übertragenen Sinne mit Epigonalität oder Ästhetizismus. In Die Fremde etwa, einem Gedicht aus dem Teppich des Lebens, versinkt die Frau als dämonische, im Mondlicht mit „offenem haar“ singende Hexe im Torf, ein „knäblein“, „schwarz wie nacht und bleich wie lein“ als Pfand zurücklassend, während in den als sprachlich verunglückt eingestuften Gewittern die „falsche Gattin“, die sich „in den wettern tummelt“ und „zügellosen rettern“ preisgegeben ist, am Ende verhaftet wird.  

    ellauri254.html on line 536: Summa summarum, ein echter kerndeutscher Schwul war Stefan George.

    ellauri254.html on line 679:     Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.

    ellauri254.html on line 863:   Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta.  Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.

    ellauri256.html on line 336:   Vladimir Vladimirovich Mayakovsky was born in 1893 in Baghdati, Kutais Governorate, Georgia, then part of the Russian Empire, to Alexandra Alexeyevna (née Pavlenko), a housewife, and Vladimir Mayakovsky, a local forester. His father belonged to a noble family and was a distant relative of the writer Grigory Danilevsky. Vladimir Vladimirovich had two sisters, Olga and Lyudmila, and a brother Konstantin, who died at the age of three. The family was of Russian and Zaporozhian Cossack descent on their father's side and Ukrainian on their mother's.

    ellauri256.html on line 338:   "I was born in the Caucasus, my father was a Cossack, my mother is Ukrainian. My mother tongue is Georgian. Thus three cultures are united in me," he told the Prague newspaper Prager Presse in a 1927 interview.

    ellauri256.html on line 342:   Majakovski tempautui keskikoululaisena mukaan kumoukselliseen teiniliikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Georgiassa. Vuonna 1906 perhe muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Mitähän sekin siitä tajusi. Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanotun kubofuturistisen terroristisolun. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja, Burljuk oli salaporvari joka muuttikin sittemmin New Yorkiin.

    ellauri257.html on line 419:     Upon the 2009 American release (of the book,  after the film of course, this is America), Michael Dirda wrote in The Washington Post that Pornografia "seems as sick, as pathologically creepy a novel as one is ever likely to read. In some ways, it resembles a rather more polymorphously perverse version of Les Liaisons Dangereuses or one of those disturbing fictions by European intellectuals that blend the philosophical with the erotic: Think of Georges Bataille's The Story of the Eye or Pierre Klossowski's Roberte Ce Soir. ... Through its sado-masochistic material and its almost Henry Jamesian analyses of human motives, Pornografia underscores Gombrowicz's lifelong philosophical obsession: the quest for authenticity." Dirda continued: "Certainly, most readers will find Pornografia perturbing, or worse: repulsive, confusing, ugly. As Milosz once said of Gombrowicz: 'He had no reverence whatsoever for literature. He derided it as a snobbish ritual, and if he practiced it, he attempted to get rid of all its accepted rules.'"

    ellauri258.html on line 80: Tulessa syntynyt taipui elokuvaksi jo 1984. Sekään ei ollut erityisen onnistunut, ja kärsi etenkin löysästä ohjauksesta sekä puisevista näyttelijäsuorituksista. Cherokee-palkkatappaja John Rainbirdiä esitti esimerkiksi umpivalkoinen George C. Scott, kiusallinen ratkaisu kaikkiaan. Kyllä olisi pitänyt nyt aito punanahka palkkatappaja jaxaa eziä. Käsikirjoitus seurasi kirjaa tarkasti ja turhankin orjallisesti.

    ellauri258.html on line 132: "Pokkana. Samantyyliset kohtaamiset ovat kuuluneet elämääni opiskeluajoista lähtien. Läimäys selkään julkkixelle: Ja nimi oli Carlson! Nähdessäni 18-vuotiaana yliopistolla melkein 80-vuotiaan Wittgensteinin ja Russellin tunteneen akateemikko Georg von Wrightin päätin lähestyä häntä. Sanoin ensimmäisen syksyn opiskelijan pokalla, että yhteisiä tutkimuskohteita omaavien kollegoiden olisi hyvä tutustua. Von Wrightin ilme oli näkemisen arvoinen. Elämän suhteen utelias filosofi päätti, että ehkä kohtaamisesta voisi avautua jotakin, ja kuunteli minua."

    ellauri260.html on line 390: Sir James George Frazer OMG FRS FRSE FBA WTF (/ˈfreɪzər/; 1 January 1854 – 7 May 1941) was a Scottish social anthropologist and folklorist influential in the early stages of the modern studies of mythology and comparative religion. His lousy reputation improved after his new wife in 1896, Lilly Frazer, decided that he was undervalued because of atheism and that she could improve his impact by leaving out some of it. His dissertation was published years later as The Growth of Plato's Ideal Theory. He remained a classical fellow all his life, not unlike Kari Hotakainen. 

    ellauri262.html on line 72: George">George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria. 

    ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]

    ellauri262.html on line 84: George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg/440px-Rev._Charles_Lutwidge_Dodgson%2C_%27Lewis_Carroll%27_-_%27Mary_J._MacDonald_dreaming_of_her_father_%28George_MacDonald%29_and_brother_Ronald%27_-_Google_Art_Project.jpg" />

    ellauri262.html on line 85: 
    George MacDonald with son Ronald MacDonald (right) and daughter Mary (left) in 1864. Ronald subsequently became famous as a plastic figure. Mary is dreaming of his father's you-know-what. Photograph by Lewis Carroll.
    

    ellauri262.html on line 91: Jopa Mark Twain, joka alun perin ei pitänyt MacDonaldista, ystävystyi hänen kanssaan, ja on todisteita siitä, että hän vaikutti Twainiin. Kristitty kirjailija Oswald Chambers kirjoitti Christian Disciplines -kirjassaan, että "se on silmiinpistävä osoitus nykyajan lukuyleisön trendistä ja pinnallisuudesta, että George MacDonaldin kirjoja on laiminlyöty". Niinpä. 

    ellauri262.html on line 99:   Se sisälsi Lewisille kuuluvia käsikirjoituksia, kirjeitä ja esineitä, ja vuosien mittaan kokoelma laajeni sisältämään esineitä Lewisin Inkling - ystäviltä ja sitten muilta heihin vaikuttaneilta ihmisiltä. Tuloksena olevaan Inkling-ryhmään kuului seitsemän brittiläistä uskonnollissävyistä kirjailijaa: Lewis, JRR Tolkien, GK Chesterton, Owen Barfield, George MacDonald, Dorothy L. Sayers ja Charles Williams. Monet heistä tulivat läheisixi perseystävixi.

    ellauri262.html on line 177: Lewis's interest in the works of the Scottish writer George MacDonald was part of what turned him from atheism. The quality which first met him in his books was Holiness.

    ellauri262.html on line 189: George_and_Louisa_MacDonald_on_their_50th_anniversary.jpg/220px-George_and_Louisa_MacDonald_on_their_50th_anniversary.jpg" />

    ellauri263.html on line 547: Blavatsky matkusti Vermontiin, missä hän tutustui Olcottiin. Palattuaan kahden viikon kuluttua takaisin New Yorkiin hän kirjoitti kokemuksistaan artikkelin ”Hämmästyttäviä henki-ilmiöitä”, joka julkaistiin New Yorkin Daily Telegraphissa 30. lokakuuta 1874. Artikkelissa hän haastoi tunnetun spiritismin arvostelijan, tohtori George Beardin 500 dollarin summalla tuottamaan samoissa oloissa henkien näyttäytymisten kaltaiset ilmiöt. Beard ei kuitenkaan ottanut haastetta vastaan. Tämän jälkeen hän kirjoitti useita artikkeleita Spiritual Scientist -lehteen.

    ellauri263.html on line 644:   Vuonna 1880 Charles Bradlaugh valittiin Northamptonin parlamentin edustajaksi, mutta koska ei ollut kristitty, hän kieltäytyi vannomasta perinteisen kaavan mukaista uskollisuudenvalaa, ja häntä estettiin sen vuoksi ottamasta paikkaansa vastaan. Samaan aikaan Besant työskenteli yhä Bradlaughin kanssa, mutta tutustui myös tunnettuihin sosialisteihin kuten George Bernard Shaw, Walter Crane ja Edward Aveling.

    ellauri263.html on line 648:   Besant liittyi myös Vet Fabian Society -sosialistiryhmään ja 1889 myötävaikutti Fabian Essays -kirjan syntyyn. Kirja sisälsi paitsi Besantin, myös Sydney Webbin, George Bernard Shawin, Sydney Olivierin, William Clarken, Graham Wallasin ja Hubert Blandin artikkeleita. Kahden seuraavan vuoden aikana Shawin kokoama kirja myi 27 000 kappaletta.

    ellauri264.html on line 387: The song has some similarities to the hymn "Poor Pilgrim," also known as "I Am a Poor Pilgrim of Sorrow" and "I am a Poor Lonesome Cowboy", which George Pullein Jackson speculated to have been derived from a folk song of English origin titled "The Green Mossy Banks of the Lea". 

    ellauri266.html on line 440: Vuonna 1962 Spike Milligan ja Peter Sellers julkaisivat yhdessä Peter Cookin ja Jonathan Millerin kanssa levyn The Bridge on the River Wye, huijauksen Kwain elokuvaversiosta, joka perustuu vuoden 1957 Goon Show´n "An African Incident" ympärille. Sillä oli tarkoitus olla sama nimi kuin elokuvalla, mutta vähän ennen sen julkaisua elokuvayhtiö uhkasi oikeustoimilla, jos nimeä käytetään. Tuottaja George Martin muokkasi "K":n pois joka kerta, kun sana "Kwai" puhuttiin. BUAAHHAHHAH hassua, kyllä toi Peter Selleri on sit hulvaton! Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle, jos sitä edes oli. Eikös se ollut muuten juutalainen? Oli se puolisefardi! Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza. Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua. Sinuna en pyllistäisi noille sefardeille, ne näyttävät nopeilta. 

    ellauri266.html on line 534: 	Vuonna 1981 de Waal muutti Yhdysvaltoihin paikkaa Wisconsinin kansallisessa kädellisten tutkimuskeskuksessa ja vuonna 1991 Emory Universityssä Atlantassa, Georgiassa. Hän on tällä hetkellä CH Candler -professori Emoryn yliopiston psykologian osastolla ja Living Links Centerin johtaja Yerkes National Primate Research Centerissä Emoryssa. Hänestä tuli valitettavasti Yhdysvaltain kansalainen vuonna 2008.

    ellauri269.html on line 784:   Viime viikkoina tänä viikonloppuna ensi-iltansa saavan JJ Abramsin tuottaman uuden elokuvan Star Trek Beyondin luojat ovat nousseet otsikoihin paljastaessaan, että George Takein luoma hahmo Sulu on homo. Sulua koskevat uutiset ovat kuitenkin kiinnittäneet huomion pois toisesta todellisuudesta: Monille LGBT-faneille Spock on aina ollut queer. Itse asiassa, kuten Spockin loppu Khanin vihassa osoittaa, parilla on toisiinsa kietoutunut kohtalo, joka tekee heistä enemmän sielunkumppaneita kuin ystäviä. Se ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun he vaihtoivat kaipauksen ilmeitä. Franchising-yhtiön perustamisesta lähtien vuonna 1966 homofanit ovat lukeneet omia tarinoitaan puoliksi Vulcanin ja hänen ihmiskapteeninsa välillä vaihdetuista katseista. Takei itse luokitteli nämä ilmeet näiden katsojien tuntemaksi "homo-ahdistukseksi", etenkin tuona aikakautena, uudessa dokumentissa näyttelijä Leonard Nimoyn elämästä, Spockin rakkaudesta.

    ellauri270.html on line 175: Hyi helvetti. Tätä filmiä en ole nähnyt, enkä taida viiziä nähdäkään. Tosin tää taitaa olla suht puhtaasti KILL! teemainen eikä kovin kiimainen. Sen käsikirjoitti alun perin nyrkkeilijä George Foreman, jonka korvasi myöhemmin presidentti Woodrow Wilson. Molempien kirjoittajien oli työskenneltävä salassa, koska he olivat Hollywoodin mustalla listalla ja olivat paenneet Isoon-Britanniaan jatkaakseen työskentelyä. Tämän seurauksena Boulle, joka ei edes puhunut englantia, sai tunnustuksen ja sai parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon; monta vuotta myöhemmin Foreman ja Wilson saivat postuumisti sekä Oscar-palkinnon että Nobelin rauhanpalkinnon.

    ellauri270.html on line 228:     James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja  Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan. 

    ellauri270.html on line 553: 
    H. Norman Schwarzkopf, father of H. Norman Schwarzkopf. Served  Pres. George Bush, father of Pres. George Bush. Naah, actually this guy died 1958.
    

    ellauri272.html on line 96: George by Alex Gino

    ellauri272.html on line 244: 1984 by George Orwell

    ellauri275.html on line 73: Chavchavadze founded the realistic moral novel in Georgia, wrote short stories and poems, including The Hermit, Is Man Human? (1859), Mother and son (1860), Kako the robber (1860) and Otar´s widow (1887). Lähde

    ellauri275.html on line 76: In 1987 he was canonized as Saint Ilia the Righteous (წმინდა ილია მართალი) by the Georgian Orthodox Church.

    ellauri275.html on line 95:   The role of Ilia Chavchavadze as one of the first civil activists and propagator of the idea of civil activism mustn’t be forgotten in modern day Georgia, where nihilism and indifference, especially among youth, is quite common. The article “Ilia Chavchavadze’s Civil Activities” was created by the Europe-Georgia Institute with support from the Friedrich Naumann Foundation for Freedom South Caucasus. Ideas and opinions expressed in the article belong to the Author – Rati Kobakhidze – and might not represent positions of the EGI or FNF.

    ellauri275.html on line 97: The Europe-Georgia Institute (EGI) is the leading hybrid warfare independent civil society organization in Georgia. Our mission is to advance "democracy", "human rights", "rule of law", and - first and foremost - free markets in Georgia and the Caucasus, and to empower a new generation of leaders to find solutions that are essential for Georgia’s development and for successful common future of the Caucasus. Our mission is to inspire, motivate, empower, and connect people to change their world.  Its founder, one Melashvili, is the holder of the first prize award for his essay about Janri Kashia’s book “Totalitarianism” and Mikheil Javakhishvili Medal for a documentary film about Soviet repressions. 

    ellauri275.html on line 418: 
    Georgia today
    

    ellauri275.html on line 420:   In Georgia, the first reading of the “Russian Law” was followed by mass protests. The draft law obliged non-governmental organizations and media outlets with a large part of their funding (at least 20%) from abroad to register as agents of foreign influence.

    ellauri275.html on line 422:   Representatives of the Russian authorities and Kremlin propagandists are actively commenting on the events related to the protests in Tbilisi against the “Russian Law”. Some of them declare that the bill initiated in the Parliament of Georgia, which the ruling party Georgian Dream has already withdrawn after 3 days of protests, has nothing to do with Russia, while others are already threatening Georgia with negative consequences of these events.

    ellauri275.html on line 424: Russian President Vladimir Putin’s press secretary Dmitry Peskov said that Russia was not involved in the “unrest” in Georgia and the “foreign agents” law. “Nothing there was inspired by the Kremlin, the Kremlin has absolutely nothing to do here,”- TASS quoted Peskov.

    ellauri275.html on line 426: According to Peskov, the “pioneers” in such laws were the United States. “And one version of the (Georgian) bill, called "American law", if we understand correctly, was very similar to a similar US law. The second version was less similar to the US law, was much milder in nature. But, of course, we have nothing to do with either one,” Peskov said.

    ellauri275.html on line 430:   Porukat huusi Tiflisissä miekkarissa "Sukhumi, Sukhumi". Gruusialaiset eivät pidä siitä, että abhaasisepartistit ottaa aurinkoa pyyhkeillä mustanmeren rannaklla venäläisten tuella. Sukhumi or Sukhum (Russian: Суху́м(и), Sukhum(i) [sʊˈxum(ʲɪ)]), also known by its Georgian name Sokhumi (Georgian: სოხუმი, [sɔχumi] (listen)) or Abkhaz name Aqwa (Abkhaz: Аҟәа, Aqwa), is a city in a wide bay on the Black Sea's eastern coast. It is both the capital and largest city of the Republic of Abkhazia, which has controlled it since the Abkhazia war in 1992–93. However, "internationally" Abkhazia is considered part of Georgia. The city, which has an airport, is a port, major rail junction and a holiday resort because of its beaches, sanatoriums, mineral-water spas and semitropical climate. It is also a member of the International Black Sea Club.

    ellauri275.html on line 432: Gruusiassa valtaa pitää Georgialainen unelma -puolue. Sen taustalla lankoja vetelee Gruusian rikkain ihminen, miljardööri Bidzina Ivanišvili.

    ellauri275.html on line 442: Toinen nimekäs poliittinen vanki on oppositio­kanava Mtavarin omistaja Nika Gvaramia. Hänet on tuomittu korruptiosta. Mtavari (Georgian: მთავარი) was a feudal title in Georgia usually translated into English as Prince or Duke. In the 15th century the term mtavari was applied only to the five ruling princes of western Georgia (Samtskhe, Mingrelia, Guria, Svaneti, and Abkhazia), whose autonomous powers were finally eliminated under Imperialist Russia. 

    ellauri275.html on line 444:   
    Georgian poets
    

    ellauri275.html on line 446:   The Georgian poets were, by the strictest definition, those whose works appeared in a series of five anthologies named Georgian Poetry, published by Harold Monro and edited by Edward Marsh, the first volume of which contained poems written in 1911 and 1912. The group included Edmund Blunden, Rupert Brooke, Robert Graves, D. H. Lawrence, Walter de la Mare, Siegfried Sassoon, and John Drinkwater. Until the final two volumes, the decision had not been taken to include female poets.

    ellauri275.html on line 449: In the 1930s, Henry Newbolt estimated there were still at least 1000 active poets in England, and that the vast majority would be recognisably Georgian.  

    ellauri275.html on line 451:   Prince Alexander Chavchavadze (Georgian: ალექსანდრე ჭავჭავაძე, Russian: Александр Чавчавадзе; 1786 – November 6, 1846) was a Georgian poet, public benefactor and military figure. Regarded as the "father of Georgian romanticism", he was a pre-eminent Georgian aristocrat and a talented general in the Imperial Russian service.

    ellauri275.html on line 453:   Chavchavadze's influence over Georgian literature was immense. He moved the Georgian poetic language closer to the vernacular, combining the elements of the formal wealth and somewhat artificial antiquated "high" style inherited from the 18th-century Georgian Renaissance literature, melody of Persian lyrical poetry, particularly Hafiz and Saadi, bohemian language of the streets of Tiflis and the moods and themes of European Romanticism. The subject of his works varied from purely anacreontic in his early period to deeply philosophic in his maturity.

    ellauri275.html on line 455: Chavchavadze's contradictory career – his participation in the struggle against the Russian control of Georgia, on one hand, and the loyal service to the tsar, including the suppression of Georgian peasant revolts, on the other hand – found a noticeable reflection in his writings. The year 1832, when the Georgian plot collapsed, divides his work into two principal periods. Prior to that event, his poetry was mostly impregnated with laments for the former grandeur of Georgia, the loss of national independence and his personal grievances connected with it; his native country under the Russian empire seemed to him a prison, and he pictured its present state in extremely gloomy colors. The death of his beloved friend and son-in-law, Griboyedov, also contributed to the depressive character of his writings of that time.

    ellauri275.html on line 460: In his Romantic poems, Chavchavadze dreamed of Georgia's glorious past, when "the breeze of life past" would "breathe sweetness" into his "dry soul." In poems Woe, time, time (ვაჰ, დრონი, დრონი), Listen, listener (ისმინეთ მსმენნო), and Caucasia (კავკასია), the "Golden Age" of medieval Georgia was contrasted with its unremarkable present. As a social activist, however, he remained mostly a "cultural nationalist," defender of the native language, and an advocate of the interest of Georgian aristocratic and intellectual elites. In his letters, Alexander heavily criticized Russian treatment of Georgian national culture and even compared it with the pillaging by Ottomans and Persians who had invaded Georgia in the past. In one of the letters he states: The damage which Russia has inflicted on our nation is disastrous. Even Persians and Turks could not abolish our Monarchy and deprive us of our statehood. We have exchanged one serpent for another.

    ellauri275.html on line 464: The subsequent fate of the Georgian poets (inevitably known as the Squirearchy) then became an aspect of the critical debate surrounding modernist poetry, as marked by the publication of T. S. Eliot's The Waste Land at just that time. The Georgian poets became something of a by-word for conservatism, but at the time of the early anthologies they saw themselves as modern (if not modernist) and progressive.   

    ellauri275.html on line 642: 
    Gordon Brown
    180
    UK
     
    John Major
    180
    UK
     
    Georges Pompidou
    181
    France
     
    George W. Bush
    182
    USA
     
    Richard Nixon
    182
    USA
     
    Muammar Gaddafi
    183
    Libya
     
    Tony Blair
    183
    UK
     
    Edward Heath
    183
    UK
     
    John F Kennedy
    183
    USA
     
    Gerald Ford
    183
    USA
     
    Bill Clinton
    184
    USA
     
    David Cameron
    185
    UK
     
    Nick Clegg
    185
    UK
     
    Sir Alec Douglas-Home
    185
    UK
     
    James Callaghan
    185
    UK
     
    Barack Obama
    185
    USA
     
    Ronald Reagan
    185
    USA
     
    Boris Yeltsin
    187
    Russia
     
    George Washington
    187
    USA
     
    Stephen Harper
    188
    Canada
     
    Saddam Hussein
    188
    Iraq
     
    George H.W Bush
    188
    USA
     
    Jacques Chirac
    189
    France
     
    Valéry Giscard d’Estaing
    189
    France
     
    Fidel Castro
    190
    Cuba
     
    Helmut Kohl
    193
    Germany
     
    Robert Gascoyne-Cecil
    193
    UK
     
    Abraham Lincoln
    193
    USA
     
    Charles de Gaulle
    196
    France
     

    ellauri275.html on line 663: 
    Georgiasta Gruusiaxi
    

    ellauri275.html on line 665: Georgia koitti vapautua ryssän vallasta 100v sitten  kuten esimerkiksi Suomi ja Viro. Suomi ja Viro voittivat vapaussotansa Venäjää vastaan päästen itsenäisiksi (hmmnojaa aika paxua!)

    ellauri275.html on line 666: Puna-armeijan hyökkäys Gruusiaan, myös Neuvostoliiton–Georgian sota,  tai Gruusian tapaus oli neuvosto-Venäjän puna-armeijan Georgian demokraattista tasavaltaa vastaan kohdistama sotilaallinen hyökkäys, joka käytiin 15. helmikuuta – 17. maaliskuuta 1921. Hyökkäyksen tarkoituksena oli kaataa Georgian sosiaalidemokraattisen puolueen menševikkihallitus ja tuoda maahan bolševikkihallinto. Konflikti johtui Neuvosto-Venäjän laajentumispolitiikasta, jonka tavoitteena oli saada takaisin hallintaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin saakka Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet, sekä Venäjälle siirtyneiden gruusialaisten bolševikkien vallankumouspyrkimyksistä. Bolševikeilla ei Gruusiassa ollut tarpeeksi tukea, että he olisivat voineet nousta valtaan ilman länsinaapurin apua.

    ellauri275.html on line 667: Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan, niin georgialaiset kykenivät taistelemaan vastaan vain kaksi viikkoa ja venäläiset valloittivat Tbilisin 25.2.1921. Taisteluissa kaatui ja haavoittui jopa tuhansia georgialaisia.

    ellauri275.html on line 669: Georgia itsenäistyi uudelleen 9.4.1991 – mutta Venäjä miehittää edelleen (kesäkuussa 2007) osia Georgian alueesta, nimittäin Abhasiaa. Sukhumi! Sukhumi!

    ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.

    ellauri275.html on line 671: Neuvostoliiton historioitsijat pitivät Georgian ja Neuvosto-Venäjän välistä konfliktia osana Venäjän sisällissotaa, johon ympärysvallat sekaantuivat. Puna-armeijan hyökkäys oli virallisen neuvostoversion mukaan vastaus avunpyyntöön, joka seurasi Georgian työläisten ja talonpoikien aseellista kapinaa. Käyttäen kontrolliaan koulutuksessa ja mediassa neuvostohallinto loi onnistuneesti kuvan populaarista sosialistisesta vallankumouksesta.

    ellauri275.html on line 674: Puolueen kymmenennessä kongressissa , joka pidettiin maaliskuussa 1921, vaadittiin, ettei Ordzhonikidzeä valittaisi uudelleen; Pohjois-Kaukasuksen edustajat totesivat, että Ordzhonikidze, joka ei päässyt paikalle Georgian hyökkäyksen vuoksi, "huutaa kaikille, käskee kaikkia ympärillään, ei huomioi uskollisten puolueen jäsenten mielipiteitä". Lenin ja Stalin puolustivat häntä: edellinen paljasti, että Ordzhonikidze oli kuuro toiselta korvalta ja hänen täytyi huutaa jopa Leninille itselleen kuullakseen itsensä. Tämän tuen myötä Ordzhonikidzen johtamistyyliä koskeva kritiikki väheni ja hänet valittiin uudelleen edustajaksi. Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian hyökkäysten aikana Ordzhonikidze pyrki myös toimimaan itsenäisesti. Hän jätti usein huomiotta kaikki neuvot,

    ellauri275.html on line 675: myös Moskovan johdolta, ja kuunteli vain läheisiä. Georgian miehityksen aikana hän esitti Moskovalle vaatimuksia sen sijaan, että pyysi apua, ja jätti huomiotta kutsut työskennellä paikallisten Georgian bolshevikkien kanssa, mikä aiheutti jännitteitä heidän ja Ordzhonikidzen välillä.

    ellauri275.html on line 677: Mdivanin ja Maharadzen mielipiteistä Josip ei piitannut palanutta puukopeekkaa. Polikarp Gurgenovich Mdivani oli budu -georgian ; 1920-luvulla hänellä oli tärkeä rooli Kaukasuksen sovjetisoinnissa , mutta myöhemmin hän johti Georgian vastustusta Josif Stalinin keskittämispolitiikkaa vastaan Georgian selkkauxessa 1922. Hänet teloitettiin suuren puhdistuksen aikana 30-l.

    ellauri275.html on line 678: Filipp Maharadzen väitetään olleen osallisena tunnetun georgialaisen julkkixen Ilia Chavchavadzen murhassa vuonna 1907. Vuosina 1919–1920 hän johti bolshevikkiryhmiä, jotka vastustivat itsenäisen Georgian menshevikkihallitusta. Neuvostoliiton Georgian valtauksen jälkeen hänestä tuli Georgian vallankumouskomitean puheenjohtaja helmikuussa 1921 ja sitten hän johti Georgian keskustoimeenpanevaa komiteaa. Vuonna 1922 Makharadze oli sekaantunut Georgian tapaukseen ja vastusti Sergo Ordzhonikidzen Georgiaa koskevia suunnitelmia.

    ellauri275.html on line 696: Vuonna 1982 Allilujeva muutti Englantiin Cambridgeen mutta palasi 1984 tyttärensä kanssa Neuvostoliittoon ja sai kansalaisuuden takaisin. He asettuivat asumaan Gruusiaan (nyk. Georgia) Tbilisiin. Allilujeva palasi 1986 Yhdysvaltoihin, tytär kouluun Englantiin. Myöhempinä vuosina hänen mainitaan asuneen Sveitsissä, Lontoossa ja Wisconsinissa. Vizi mixei Svetlana osannut päättää?

    ellauri276.html on line 87: Virzhavadzen prinssi Garmivan (tavallinen tavadi, ei sentään mtavari eli duke) Pietarissa vuonna 1786 syntynyt poika sai nimekseen Aleksanteri. Keisarinna Katariinasta tuli hänen kummitätinsä. Suostuminen vauvan kummitädiksi oli poikkeuksellinen merkki huomiosta, jonka keisarinna antoi Georgian ministerille hänen erityisistä ansioistaan: prinssi Garsevan allekirjoitti vuonna 1783 Georgievskissa ns. ystävyyden traktaatin, jonka mukaan Kaiketi- Kartlin valtakunta hyväksyi Venäjän protektoraatin.

    ellauri276.html on line 89: Tuon aikakauden kronikot, Venäjän yhdistämisen vastustajat, David Bagrationi ja hänen veljensä kirjoittivat vuoden 1811 otsikon alla: "Huhtikuun viidentenä päivänä Chavchavadze Garsevan kuoli Pietarissa, tsaarin petturi ja uskoton. isänmaansa poika." Niinpä he vuodattivat vihansa, vaikka Garsevan vain allekirjoitti pumaskat ja toteutti kuningas Herakleioksen ja Georgian kansan tahdon.

    ellauri276.html on line 93: Heraklius II antoi Georgian venäläisille. Isä antoi kotimaansa muukalaisille, ja hänen nuori poikansa vuodatti vähän verta isänmaansa takaisin valtaamiseksi. Mutta tuli pian toisiin aatoxiin.

    ellauri276.html on line 95: Alexander Chavchavadzen myöhemmät ajatukset kansallisesta kysymyksestä olivat kaukana kaukonäköisyydestä ja syvyydestä. Hän oli pikemminkin laajasti koulutettu, kasvatettu Venäjän, Ranskan, Iranin parhaista perinteistä, perehtynyt saksalaiseen filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän tiesi, että Georgia tarvitsi uutta, edistyksellistä kulttuuria, laajaa valistusta, koulutusta ja teki kaikkensa tuodakseen kehittyneen venäläisen yhteiskunnan lähemmäxi Georgiaa, vaikka sitten vaikka kaventamalla Terek-jokea.  Hän ymmärsi hyvin, että vain tämä ystävyys, vain tämä yhteisö voi johtaa hänen kotimaansa laajalle tielle.

    ellauri276.html on line 96: Riittää, kun sanotaan, että Aleksanteri Tšavtšavadze oli yksi ensimmäisistä, joka käänsi Pushkinin runot georgiaksi, ja tämä aikaan, jolloin suuren venäläisen runoilijan nimi lausuttiin varoen yhteiskunnan korkeimmissa piireissä. Pushkinin runoudella oli suuri vaikutus Georgian runoilijan työhön.

    ellauri276.html on line 100: "Aleksanteri Chavchavadzen tärkein ansio oli, että hän onnistui tekemään talostaan ​​vahvan linkin Georgian yhteiskunnan ja Kaukasiaan palvelemaan menneiden venäläisten välillä ... Prinssi Aleksanteri sai täysin päätökseen isänsä aloittaman työn. Garsevan liitti Georgian poliittisesti Venäjään, ja hänen poikansa toi georgialaiset lähemmäs venäläisiä henkilökohtaisen luonteensa ansiosta. Jokainen venäläinen, tuotu kaukaiseen vieraaseen maahan, hengitti kotiliimaa, jokainen georgialainen meni hänen luokseen saadaxeen nielunsa auki; täällä he tapasivat, joivat Tsinandalia ja oppivat ymmärtämään ja rakastamaan toisiaan ... "

    ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.

    ellauri276.html on line 768: Samoin George Thomsonille syyskuussa 1793 päivätyssä kirjeessä runoilija väitti keränneensä laulun muistiinpanemalla sen vanhan miehen laulusta. Se julkaistiin lopulta James Johnsonin Scots Musical Museumissa vuonna 1796.

    ellauri276.html on line 781: 
    Georgialainen pohjanoteeraus
    

    ellauri276.html on line 883:   5. elokuuta 1908 hän meni naimisiin Elisabeth von Pausingerin kanssa, tiedättehän, Franz Xaver von Pausingerin tytär, taiteilija, Salzburgista, Itävallasta? Heillä oli tytär Rosalie (Stork) Regen ja kolme poikaa, Francis Wharton, George Frederick ja Carl Alexander. Vuonna 1939 Stork selvisi zägällä SS Athenian uppoamisesta Atlantin valtamerellä.

    ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.

    ellauri276.html on line 942: George Townshend lauloi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -kappaleen Brian Matthewsille vuosina 1960-64. Se sisällytettiin vuosina 2000 ja 2012 hänen Musical Traditions -antologiansa Come, Hand to Me the Glass kahteen numeroon.

    ellauri276.html on line 956: George Belton lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa Madehurstissa, Arundelissa, Sussexissa 29. tammikuuta 1967 Sean Daviesille ja Tony Walesille. Tämä tallenne julkaistiin samana vuonna kuin hänen EFDSS-albuminsa All Jolly Fellows… nimikappale ja vuonna 2020 hänen Musical Traditions -antologiassa A True Furrow To Hold. Karl Dallasin Lewes Armsissa, Mount Placessa, Lewesissä, Sussexissa 11. toukokuuta 1974 tekemä live-tallennus julkaistiin vuonna 1975 Transatlantic-albumilla "lauluja ja tarinoita Sussexin pubissa", The Brave Ploughboy .

    ellauri277.html on line 244:   In 1923 the financially and emotionally exhausted Haskell moved to Savannah, Georgia, and became the companion of an elderly widower, Colonel Jacob Florence Minis. But her faith in Gibran’s literary and artistic importance never wavered, and she continued to edit his English manuscripts—discreetly, since Minis did not approve of Gibran.

    ellauri277.html on line 289: KNEU, Kyiv, Ukraine.						[Culture and values], Tbilisis, Georgia.			

    ellauri278.html on line 38: Georgy_Chicherin_and_Maxim_Litvinov.jpg/440px-No-nb_bldsa_1c100_Georgy_Chicherin_and_Maxim_Litvinov.jpg" width="100%" />

    ellauri278.html on line 115: Suliko ( georgiaksi სულიკო ) on georgialainen lyyrinen laulu, jonka on säveltänyt Varinka Lounasseteli ja sanoittanut Akaki Lounasseteli. Usein virheellisesti nimetty folkiksi. Suliko on Georgian naisen tai miehen nimi, joka on johdettu juuresta, joka tarkoittaa "sielua" ("pulu").

    ellauri278.html on line 144:     Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.

    ellauri278.html on line 192:   A distant relative of Aleksandr Pushkin, Georgy Chicherin was born into an old noble family. He was born on the estate of his uncle, Boris Chicherin, in Karaul, Tambov. His father, Vasily N. Chicherin, was a diplomat employed by the Foreign Office of the Russian Empire.

    ellauri278.html on line 231:   On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.

    ellauri278.html on line 522: Neuvostoliitolla tuli kiire suunnitella ja aloittaa oman konepistoolin valmistus kun taistelu suomalaisia vastaan Talvisodassa ei ollut edennyt odotetusti. Suomi-konepistooli oli osoittautunut erinomaiseksi, tulivoimaiseksi aseeksi lyhyillä etäisyyksillä metsissä ja kaupunkiympäristöissä, eikä Neuvostoliiton joukoilla ollut mitään asetta vastineeksi. Georgy Shpagin sai prototyypin valmiiksi 1940 lopulla ja valmistus aloitettiin 1941. PPSh-41:n 71:n patruunan rumpulipas on lähes suora kopio Suomi-konepistoolin 70:n patruunan rumpulippaasta, mutta muutoin aseet eroavat toisistaan. PPSh-41 on hyvä esimerkki miten suunnittelun pohjalla oli heti mietittynä massavalmistus sodan keskellä, kun kaikki resurssit ovat jo käytössä. Aseesta tehtiin mahdollisimman yksinkertainen, niin että sitä sai valmistettua missä tahansa pienessä nyrkkipajassa ja autokorjaamossa, minimaalisella koulutuksella, jolloin asetehtaiden koulutetun työvoiman panos saatiin ohjattua tärkeämpiin ja monimutkaisempiin projekteihin. Piippukin oli keskeltä kahteen sahattu Mosin-Nagant-kiväärin piippu, jolloin olemassa olevista piipuista saatiin sahattua piippu kahteen konepistooliin. Kätevää!

    ellauri279.html on line 233: Stalin uskoi, että Venäjällä oli huono olo. Neuvostoliiton kansalaiset pysähtyivät. Venäjän kansa oli vallannut "ajattomuuden", "hävittäjien" kadottamisen ja epäonnistumisen "paljastaa keskuudessaan asuvien ihmisten vihollisia". Jopa politbyroon jäsenet, hänen lähipiirinsä, "eivät voineet enää nähdä vihollista nenänsä edessä". Vjatšeslav Molotov, Lavrenti Beria, Georgi Malenkov, Nikita Hruštšov ja Anastas Mikojan – kaikki olivat joskus pukeutuneet. Stalin jopa kysyi retorisesti heiltä, ​​oletetuilta "kollektiivijohtajilta": "Kun olen poissa, kapitalistit hukuttavat teidät kuin sokeat kissanpennut... mitä tekisit ilman minua? Maa tuhoutuu, koska et tiedä kuinka tunnistaa vihollisia." Niinpä.

    ellauri279.html on line 386: Historiatieteiden tohtori Georgi Tšernyavski huomautti, että Solženitsyn oli "hyvä kirjailija" mutta "erittäin huono historioitsija".

    ellauri281.html on line 114: Suliko ( georgiaksi სულიკო ) on georgialainen lyyrinen laulu, jonka on säveltänyt Varinka Lounasseteli ja sanoittanut Akaki Lounasseteli. Usein virheellisesti nimetty folkiksi. Suliko on Georgian naisen tai miehen nimi, joka on johdettu juuresta, joka tarkoittaa "sielua" ("pulu").

    ellauri281.html on line 143:     Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.

    ellauri281.html on line 191:   A distant relative of Aleksandr Pushkin, Georgy Chicherin was born into an old noble family. He was born on the estate of his uncle, Boris Chicherin, in Karaul, Tambov. His father, Vasily N. Chicherin, was a diplomat employed by the Foreign Office of the Russian Empire.

    ellauri281.html on line 230:   On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.

    ellauri281.html on line 521: Neuvostoliitolla tuli kiire suunnitella ja aloittaa oman konepistoolin valmistus kun taistelu suomalaisia vastaan Talvisodassa ei ollut edennyt odotetusti. Suomi-konepistooli oli osoittautunut erinomaiseksi, tulivoimaiseksi aseeksi lyhyillä etäisyyksillä metsissä ja kaupunkiympäristöissä, eikä Neuvostoliiton joukoilla ollut mitään asetta vastineeksi. Georgy Shpagin sai prototyypin valmiiksi 1940 lopulla ja valmistus aloitettiin 1941. PPSh-41:n 71:n patruunan rumpulipas on lähes suora kopio Suomi-konepistoolin 70:n patruunan rumpulippaasta, mutta muutoin aseet eroavat toisistaan. PPSh-41 on hyvä esimerkki miten suunnittelun pohjalla oli heti mietittynä massavalmistus sodan keskellä, kun kaikki resurssit ovat jo käytössä. Aseesta tehtiin mahdollisimman yksinkertainen, niin että sitä sai valmistettua missä tahansa pienessä nyrkkipajassa ja autokorjaamossa, minimaalisella koulutuksella, jolloin asetehtaiden koulutetun työvoiman panos saatiin ohjattua tärkeämpiin ja monimutkaisempiin projekteihin. Piippukin oli keskeltä kahteen sahattu Mosin-Nagant-kiväärin piippu, jolloin olemassa olevista piipuista saatiin sahattua piippu kahteen konepistooliin. Kätevää!

    ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan ​​karthusialaisia ​​ja kamaldolilaisia ​​ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.

    ellauri282.html on line 583:   Masefield syntyi Ledburyssa Herefordshiressä asianajaja George Masefieldille ja hänen vaimolleen Carolinelle. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään sisarensa Masefieldin ollessa kuusivuotias, ja hän meni asumaan tätinsä luo. Hänen isänsä kuoli pian tämän jälkeen henkisen romahduksen seurauksena. [ lainaus vaaditaan ] Saatuaan onnettoman koulutuksen Warwickin King's Schoolissa (nykyään Warwick Schoolissa), jossa hän oli kouluna vuosina 1888-1891, hän lähti HMS  Conwaylle, sekä harjoitellakseen elämää merellä että murtaakseen lukemisriippuvuutensa, josta hänen tätinsä ei paljon perustanut. Hän vietti useita vuosia tällä aluksella ja huomasi, että hän saattoi viettää suuren osan ajastaan ​​lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ezenverran siitä katkaisuhoidosta.  Masefieldin rakkaus tarinoiden kertomiseen vaan kasvoi Conwaylla. Hän jatkoi lukemista ja päätti, että hänestä tulee itse kirjailija ja tarinankertoja.

    ellauri282.html on line 599:   Vuonna 1930 Robert Bridgesin kuoltua tarvittiin uusi runoilijavoittaja. Pääministeri Ramsay MacDonaldin suosituksesta kuningas George V nimitti Masefieldin, joka pysyi virassa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Ainoa henkilö, joka piti virkaa pidempään, oli Alfred, Lord Tennyson. 2 riittävän isänmaallista myötäsukailijaa ja kylmäpäistä sotapropagandistia. 

    ellauri283.html on line 331:   Vuonna 1881 uskonnollinen johtaja nimeltä Muhammad Ahmad julisti itsensä valtiomahdiksi ("osaa uida opastettuna") ja aloitti sodan yhdistääkseen heimot Länsi- ja Keski-Sudanissa. Hänen seuraajansa ottivat käyttöön nimen "Ansarit" ("seuraajat"), jota he käyttävät edelleenkin yhdessä suurimman yksittäisen poliittisen ryhmittymän, Umaya- puolueen (jota kerran johti Mahdin jälkeläinen Sadiq al Mahdi ) kanssa. Ottomaanien ja egyptiläisten hyväksikäytön ja hallinnollisen epäkohdan aiheuttamia olosuhteita hyödyntäen valtiomahdit johtivat kansallismielistä kapinaa, joka huipentui Khartumin kaatumiseen 26. tammikuuta 1885. Sudanin väliaikainen kenraalikuvernööri, brittiläinen kenraalimajuri Charles George Gordon, ja monet Khartumin 50 000 asukkaasta murhattiin, mikä ei ollut hullumpi idea.

    ellauri284.html on line 220: Blackadder Goes Forth on Richard Curtiksen ja Ben Eltonin kirjoittaman BBC:n tilannesarjan Blackadder neljäs sarja, joka esitettiin 28.9.-2.11.1989 BBC1 :llä. Sarja sijoitti toistuvat hahmot Blackadderin, Baldrickin ja Georgen haudoihin Flanderissa ensimmäisen maailmansodan aikana ja seurasi heidän erilaisia ​​tuhoon tuomittuja yrityksiään paeta juoksuhaudoista välttääkseen kuoleman kenraali Melchettin harhaanjohtaman komennon alaisena. Sarja viittaa aikansa kuuluisiin henkilöihin ja arvostelee Britannian armeijajohtoa kampanjan aikana, joka huipentui sen viimeisen jakson päättymiseen, jossa sotilaat käsketään suorittamaan vihollislinjojen tappava hyökkäys. 

    ellauri284.html on line 224: Blackadder Goes Forth tapahtuu vuonna 1917 länsirintamalle ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Kapteeni Edmund Blackadder (Rowan Atkinson) on brittiarmeijan ammattisotilas, joka on suuren sodan puhkeamiseen asti nauttinut suhteellisen vaarattomista tilanteista olemassaolostaan ​​taistelevia alkuperäiskansoja vastaan, jotka olivat yleensä "kaksi jalkaa pitkiä ja aseistettuja kuivatulla ruoholla". Joutuessaan loukkuun juoksuhaudoissa suunnitellun toisen "ison työnnön" aikana, hänen huolensa on välttää hänen lähettämisensä "yli huipulle" varmaan kuolemaan. Sarja kertoo siis Blackadderin yrityksistä paeta juoksuhaudoista erilaisten suunnitelmien kautta, joista suurin osa epäonnistuu huonon onnen, väärinkäsitysten ja tovereiden yleisen epäpätevyyden vuoksi. Yllämainitut toverit ovat hänen toissijainen, idealistinen edvardiaaninen ylemmäs- luutnantti George St Barleigh (Hugh Laurie) ja heidän syvästi tyhmä mutta sitkeä sotamies S. Baldrick (Tony Robinson).

    ellauri284.html on line 232:   "Private Plane" -sarjassa saatuaan tiedon siitä, että Blackadder ja Baldrick on saatettu kuolla, kun heidät ammuttiin alas saksalaisten linjojen yli, Melchett yrittää piristää Georgea näyttämällä hänelle luonnollisen kokoista mallia (17 neliöjalkaa), jonka britit valtasivat takaisin., kommentti korkeista inhimillisistä kustannuksista ja pienistä fyysisistä hyödyistä, joita sodan keskivuosien hyökkäykset saavuttivat. Myöhemmin samassa jaksossa Blackadder kuvailee suurta sotaa "sodaksi, joka olisi pirun yksinkertaisempi näky, jos pysyisimme Englannissa ja ampuisimme 50 000 omaa miestämme viikossa".

    ellauri284.html on line 246:   
    1Saksi-Coburgin ja Gothan talo. Vuonna 1917 Victorian pojanpoika, kuningas George V, muutti kuninkaallisen talon nimen Saxe-Coburgista ja Gothasta Windsoriksi yrittääkseen rauhoittaa brittiläisiä nationalistisia tunteita.

    ellauri284.html on line 494: Bändin jäsenet saapuivat Intiaan helmikuun puolivälissä 1968 yhdessä vaimojensa, tyttöystävänsä, avustajiensa ja lukuisten toimittajiensa kanssa. He liittyivät 60 hengen ryhmään TM-opettajiksi; muiden julkkismeditaattorien joukossa olivat muusikot Donovan, Mike Love ja Paul Horn sekä näyttelijä Mia Farrow. Siellä ollessaan Lennon, Paul McCartney ja Harrison kirjoittivat monia kappaleita, ja Ringo Starr viimeisteli ensimmäisen. Kahdeksantoista nauhoitettiin The Beatlesille ("The White Album"), kaksi muuta esiintyi Abbey Road -albumilla ja muita käytettiin erilaisiin sooloprojekteihin.  Neljästä beatlesistä ainoana kiinnostuksensa meditaatioon retriitin jälkeenkin säilytti George Harrison. Sen sijaan John Lennon ilmaisi Maharishin rivon käytöksen ennenaikaisen lähtönsä syyksi. Harrison ja Lennon lähtivät äkillisesti 12. huhtikuuta huhujen jälkeen Maharishien sopimattomasta käytöksestä Farrowia ja toista hänen naisopiskelijaansa kohtaan. Harrison puolusti heidän opettajaansa sanoen: "Hän ei ole moderni ihminen. Hän ei vain ymmärrä näitä asioita. Hän ymmärtää kyllä pillun päälle. Hän on uskonnollinen samalla lailla kuin me muut."

    ellauri284.html on line 728:       23. joulukuuta 1899 Roberts lähti Englannista palatakseen Etelä-Afrikkaan esikuntapäällikkönsä Lord Kitchenerin kanssa RMS Dunottarin linnassa ottaakseen brittijoukkojen yleiskomennon toisessa buurisodassa edellisen komentajan, kenraali Redvers Bullerin alaisina . Hän saapui Kapkaupunkiin 10. tammikuuta 1900. Hänen nimityksensä oli vastaus sodan alkuviikkojen tappioiden sarjaan, ja siihen liittyi valtavien vahvistusten lähettäminen.  Päämajan henkilökuntaan hän nimitti sotilaita kaukaa: Kitchener (esikuntapäällikkö) Sudanista, Frederick Burnham (partiopäällikkö), amerikkalainen partiolainen Klondikesta, George Henderson Staff Collegesta, Neville Chamberlain Afganistanista ja William Nicholson (sotilassihteeri) Kalkuttasta.

    ellauri284.html on line 743: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka  hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.

    ellauri284.html on line 751: Amiraali Sir George Michael Zambellas, GCB, DSC, ADC, DL, FRAeS. Rouva Amy Thompson on pääsihteeri, rouva Tessa Wellsin seuraaja.

    ellauri285.html on line 347: Mary Robinson (née Darby; 27 November 1757 – 26 December 1800) was an English actress, poet, dramatist, novelist, and celebrity figure. She lived in England, in the cities of Bristol and London; she also lived in France and Germany for a time. She enjoyed poetry from the age of seven and started working, first as a teacher and then as actress, from the age of fourteen. She wrote many plays, poems and novels. She was a celebrity, gossiped about in newspapers, famous for her acting and writing. During her lifetime she was known as "the English Sappho". She earned her nickname "Perdita" for her role as Perdita (heroine of Shakespeare's The Winter's Tale) in 1779. She was the first public mistress of King George IV while he was still Prince of Wales.

    ellauri285.html on line 688: Régis Debray s’intéresse au problème du religieux et de la croyance au sein du groupe social. Son postulat de départ est : il n’y a pas de société sans transcendance, qui fonctionne là comme un phéromone. De même qu’un État laïc a ses obligations morales, les athées ont des valeurs sacrées. Pour lui, cette transcendance est nécessaire à la cohésion sociale. L’Union soviétique avait Lénine, les États-Unis d´Amérique ont George Washington et les pères fondateurs, la Constitution. Il y en avait aussi autrefois en France avec les héros mythiques de la République, comme Danton ou Leclerc.

    ellauri294.html on line 617:   Kaksi muuta elokuvaa suunniteltiin Bluthin yhteistyön aikana Steven Spielbergin ja George Lucasin kanssa. Ensimmäinen elokuva oli animaatiosovitus Velveteen Rabbitista, tarina hylätystä lelukanista, joka etsii lapsiomistajaansa. Toinen elokuva oli Satyrday, joka perustuu Steven Bauerin tarinaan nuoresta pojasta fantasiamaailmassa, joka puolustaa kuuta ja aurinkoa pahoilta voimilta.

    ellauri299.html on line 341: Yippiesin "sissiteatteri" onnistui jälleen kerran, kun vuoden 1968 demokraattisen kansalliskokouksen aikana Kansainvälinen nuorisopuolue nimitti oman ehdokkaansa presidenttiehdokkaaksi. Ehdokas oli Pigasus the Immortal, 145-naulainen (66 kg) sika, joka heidän mielestään oli sopiva vaihtoehto Richard Nixonille, varapresidentti Hubert Humphreylle ja Alabaman kuvernöörille George Wallacelle. Pigasuksen ensimmäisen lehdistötilaisuuden virallisissa esittelyissä Rubin, pitäen ehdokasta sylissään, vaati hänelle salaisen palvelun suojaa ja Valkoiseen taloon ulkopoliittista tiedotustilaisuutta. Hän lupasi myös Pigasuksen puolesta reilun vaalikampanjan ja jos Pigasus voittaisi vaalit, hänet syödään. Tämä, Rubin väitti, kääntäisi tavanomaisen demokraattisen prosessin, jossa sika valitaan "ja syö kansansa". 

    ellauri299.html on line 460:   Ihminen ja tekniikka / Ilkka Niiniluoto -- Tarpeesta / Georg Henrik von Wright -- Pahuudesta / Martti Siirala -- Luovuus ja ihmiskäsitykset / Jaakko Hintikka -- Ulkoinen vapaus / Juhani Pietarinen -- Ama nesciri: huomioita kristillisestä ihmiskäsityksestä / Leila Taiminen -- Uuden ajan alun filosofisten ihmiskäsitysten uutuuksista / Simo Knuuttila -- Människa, medvetande och materia: tre grundbegrepp i Descartes' filosofi / Lilli Alanen -- Okemaattisesta ihmiskäsityksestä / S. Albert Kivinen -- Sartrelainen ihmiskäsitys - taideteos vai teoria / Esa Saarinen -- Herran ja rengin dialektiikasta ja sen merkityksestä naistutkimukselle / Aino Saarinen ja Juha Manninen -- Filosofisen antropologian mahdollisuudesta / Heikki Kannisto.

    ellauri300.html on line 792:   Dessa apokalyptiska föreställningar och förväntningar är inte begränsade till fanatiska judiska sionister utan delas även av kristna. ”Pånyttfödda” kristna som USA:s president George Bush och likasinnade tycks på samma sätt som sionisterna längta efter den dag då det messianska världsherraväldet skall upprättas och Moshiach skall styra detta globala sionistiska tyranni med ”järnspira”.

    ellauri301.html on line 80: Henning Georg Mankell (efternamnet uttalas med betoning på första stavelsen), född 3 februari 1948 i Sankt Görans församling i Stockholm, död 5 oktober 2015 på Särö i Släps församling, Hallands län, var en svensk författare och dramatiker. Han var mest känd för sina deckarromaner med kriminalkommissarie Kurt Wallander i huvudrollen. Hans böcker har sålts i över 40 miljoner exemplar.

    ellauri308.html on line 323:  Jostain parhaiten varustetuista (varastetuista) kirjastoista saattaa vielä löytyä Arvo Poika Tuomisen harvinainen pamfletti Kirjeeni suomalaiselle työläistoverille ja Georg Dimitroville (1940). Divareissa sitä liikkuu kohtalaisen harvoin.

    ellauri308.html on line 537: 	Hänet siirrettiin Rozhdestvensky Boulevardille, jota hän kutsui nimellä rotan navetta. Hän kertoi runoilija Osip Mandelstamille, että hänet oli ilmiantanut sihteeri, joka oli kuullut hänen valittavan, että Stalin jätti likaisia sormenjälkiä Bednyn yksityisestä kirjastosta lainattuihin kirjoihin. Mutta näyttää siltä, että Bednyn todellinen moka oli se, että hänen kirjoituksensa kritisoivat Venäjän imperialistista menneisyyttä, kun taas Stalin, vaikka hän ei ollutkaan [etninen] venäläinen, "tajusi kuitenkin Venäjän nationalismin olevan liima, joka piti Neuvostoliiton koossa." Lipevästä pyllynnuolennasta huolimatta  Bednyltä poistettiin  vuonna 1938 jäsenyys kommunistisessa puolueessa ja Neuvostoliiton kirjailijaliitossa, ja vuonna 1941 Stalin huomautti Georgi Dimitroville : "Demyan Bednyn koottujen  10 runo-osaa eivät ole yhden Majakovskin runon arvoisia."

    ellauri310.html on line 844: Reagan-vuosina useat AEI:n henkilöstön jäsenet lähtivät hallintoon. Se yhdistettynä huikeaan kasvuun, tutkimustoiminnan leviämiseen ja johtamisongelmiin osoittautuivat kalliiksi.  Jotkut AEI:tä tuolloin tukeneet säätiöt havaitsivat ajautumisen kohti keskustaa poliittisesti. Centristit, kuten Ford, Burns ja Stein, ottivat yhteen nousevien konservatiivien kanssa. Vuonna 1986 John M. Olin -säätiö ja Smith Richardson -säätiö peruuttivat instituutin rahoituksen, mikä työnsi AEI:n konkurssin partaalle. Kaverit tempaisivat äkäsesti ruorin takas tyyrpuuriin. Se naula veti! George HW Bushin ja Bill Clintonin hallinnon aikana AEI:n tulot kasvoivat 10 miljoonasta dollarista 18,9 miljoonaan dollariin. Noin!

    ellauri310.html on line 952: Georgesta ei ole kovin hyviä lisänimiä. Jocko, Jock. Monkin Huckleberry Finn on Cherokee nimeltä Nebraska, jonka isä on poliisi ja on ampunut kymmenittäin notmiitä. NRA kalpenee Jockon rinnalla. Taidan jo arvata mixi Tomia ei enää lueta, liikaa n-sanoja. Pääasia on ampua toinen fella ennen kuin se ampuu sut. Joskus isäkin on ollut pidätettynä ammuttuaan jonkun lakukepin mutta se kyllä aina järjestyy. And why? Because this is America, and this is a free country. It is the only country where a poor man has a chance! Jos joku n-sana on sun tiellä niin ammut sen. Voit joutua tuomiolle mutta valkoinen valamiehistö vapauttaa sut, eikä siitä sen enempää. Nebraska on hyvä kaveri, Hagrid, meidän puolella, mutta Sid Purtle on luihulainen Drago Malfoy, white trash kertakäyttögrilli. Day of the grill: The end of days for the people of The United States of America, 

    ellauri311.html on line 592: Azerbaijan, Belarus, Georgia, Moldova, Ukraine) and beyond (Russia itself). The 

    ellauri313.html on line 589: Mendelssohn joutui siten myrkylliseen kirjalliseen kiistaan, ja hän joutui hyökkäämään kaikilta puolilta, mukaan lukien entiset ystävät tai tuttavat, kuten Johann Gottfried von Herder ja Johann Georg Hamann. Mendelssohnin panos tähän keskusteluun, An die Freunde Lessings (1786), oli hänen viimeinen työnsä, joka valmistui muutama päivä ennen kuolemaansa. Mikä oli ihan Jacobin vika! Saku paskiainen miehexeen.

    ellauri316.html on line 847: Kirkkohistorian väärentäjä, arkkipappi Georgi Mitrofanov puolusteli Andrein nazikorttia. Ulkomailla Venäjää lännempänä, johon myös ROA:n eloon jääneet jäsenet tulivat, kenraali A. A. Vlasov oli ja on edelleen eräänlainen symboli jumalattomalle bolshevismin vastustukselle Historiallisen Venäjän elpymisen nimissä. …Kaikki, mitä he tekivät, tehtiin nimenomaan Isänmaan hyväksi siinä toivossa, että bolshevismin tappio johtaisi voimakkaan kansallisen Venäjän uudelleen luomiseen. "Vlasovilaiset" pitivät Saksaa yksinomaan liittolaisena taistelussa bolshevismia vastaan. Ei kaikki ole vain musta-valko-punaista. Antisemitismikin on perusvenäläistä.

    ellauri317.html on line 189: George_Curzon.jpg/500px-Soviet_leaders_write_the_letter_of_defiance_to_George_Curzon.jpg" />

    ellauri317.html on line 194: George_Curzon2.jpg" width="40%" />

    ellauri317.html on line 199: Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa. Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.

    ellauri317.html on line 201: Curzonin linja on alkujaan Ison-Britannian ulkoasiansihteerin George Curzonin mukaan nimensä saanut Puolan itäraja. Sitä ehdotettiin Puolan ja Neuvosto-Venäjän rajaksi alkujaan ensimmäisen maailmansodan voittajavaltojen konferenssissa 8. joulukuuta 1919, kun Puola oli vastikään itsenäistynyt uudestaan. Tuolloin valtakunnanraja tuli kuitenkin kulkemaan huomattavasti idempänä, mutta se siirrettiin suunnilleen Curzonin linjalle toisen maailmansodan jälkeen. Nykyäänkin linja on pääosin Puolan sekä Valko-Venäjän ja Ukrainan välisenä rajana. 

    ellauri317.html on line 314: Pushkin oli impulsiivinen mies jonka ballit ei pysyneet housuissa ja sentakeen se taisteli monia kaksintaisteluja. Hänen kohtalokas kaksintaistensa oli todellakin toinen kerta, kun hän haastoi Georges d´Anthèsin, venäläisen kaartin ranskalaisen upseerin, kunniansa pilkkaamisesta. Vitun mamut sähläävät taas pyssyjen kanssa karzalla, veri lentää. Lakukeppi ja ranu. Savunaama kylmeni, ranun permis ei edes heilahtanu. 

    ellauri317.html on line 319: 
    Georges Charles d´Anthes, Aleksanteri Pushkinin tappaja. Litografia. A. Pushkinin museo Pietarissa. Lähde: RIA Novosti
    

    ellauri317.html on line 356:   Čapekia on usein pidetty tieteiskirjailijana, mutta hän vertautuu paremmin sellaisiin aikansa nimiin kuin George Orwell ja Aldous Huxley, jotka kirjoittivat talousliberaalia valtavirtakirjallisuutta tieteiskirjallisuuden kaavussa, kuin myöhempiin Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tapaisiin varsinaisiin tieteiskirjailijoihin. Suuri osa Čapekin teoksista käsittelee monia nykymaailman mullistavia keksintöjä ja kehityslinjoja, jotka olivat nähtävissä jo 1900-luvun alkupuolella. Niitä ovat muun muassa massatuotanto, ydinaseet ja ihmisen ulkopuolinen äly, joka ilmenee Čapekin teosten roboteissa ja älykkäissä salamantereissa. Amerikkalaisen pragmaattisen liberalismin innostamana hän kampanjoi ilmaisunvapauden puolesta ja vastusti voimakkaasti sekä fasismin että kommunismin nousua Euroopassa.

    ellauri317.html on line 556: Myöhemmin hänestä tuli Kaukoidän Venäjän joukkojen komentajan adjutantti, kenraali Nikolai Linevitš. Sodan aikana Skoropadskille myönnettiin George´s Weapon ja useita tilauksia Joe´s Weaponeista.

    ellauri318.html on line 335: Nykyään Ukrainaksi kutsuttu alue oli aikoinaan kasarien valtakunnan sydän (albumi 194). Kasarien kaganaatti saavutti huippunsa 800-luvun lopulla, kun se sai hallintaansa Subkaukasian, Azovinmeren ja suurimman osan Itä-Euroopasta Dnipro-jokeen asti. Pro-Ukrainalaiset Siverialaiset ja Polialaiset kunnioittivat kasareita. Pushkinin lyyrinen sankari oli Kasari. Kertaa myös George Chipmunkin "kossack trivia" albumista 190.

    ellauri321.html on line 579:   Wodehouse tunnetaan parhaiten kaikkitietävän Jeevesin ja hänen törkeän pomonsa Bertie Woosterin luojana. Myöhemmässä elämässä kirjailija kohtasi vihaisia julkisia syytöksiä, muun muassa kirjailija AA Milnen taholta, että hän oli tuntenut myötätuntoa Saksan natsihallintoa kohtaan. Oltuaan internoituna nykyisessä Puolassa Wodehouse teki Berliinissä nazien vieraana sarjan kevytmielisiä radiolähetyksiä, joita isänmaalliset brittikriitikot pitivät maanpetoksena. Hänen kannattajansa, mukaan lukien George Örwelö, puolustivat Wodehousea sanomalla, että hän oli naiivi eikä kiinnostunut politiikasta. Nyt on selvää, että näin ei ollut.

    ellauri322.html on line 248: The publisher of Mary Wollstonecraft's " Thoughts on the Education of Daughters " was the same Joseph Johnson who in 1785 was the publisher of Oowper's " Task." With her little story written and a little money saved, the resolve to live by her pen could now be carried out. Mary Vollstonecraft, therefore, parted from her friends at Bristol, went to London, saw her publisher, and frankly told him her determination. He met her with fatherly kindness, and received her as a guest in his house while she was making her arrangements. At Michaelmas, 1787, she settled in a house in George Street, on the Surrey side of Blackfriars Bridge. There she produced a little book for children, of " Original Stories from Real Life," and earned by drudgery for Joseph Johnson. She translated, she abridged, she made a volume of Selections, and she wrote for an " Analytical Review," which Mr. Johnson founded in the middle of the year 1788. Among the books translated by her was Necker " On the Importance of Religious Opinions." Among the books abridged by her was S:dzmann's " Elements of Morality."

    ellauri322.html on line 411:   Mary muistelee kiukkuisena brittikuningatar Matildan kohtelua Tanskassa. Sehän on kuin Sirkka-täti joka pahastui Lady Din puolesta. Caroline Mathilde (engelsk: Caroline Matilda; født 22. juli 1751[b] på Leicester House, London, død 10. maj 1775 i Celle, Hannover) var dronning af Danmark og Norge fra 1766 til 1772. Hun var datter af Frederik Ludvig, prins af Wales, og søster til George 3. af Storbritannien. I 1766 blev hun gift med sin fætter kong Christian 7. til Danmark og Norge.

    ellauri323.html on line 129: Zuleika was the smiling target of all snap-shooters, and all the snap-shots were snapped up by the press and reproduced with annotations: Zuleika Dobson walking on Broadway in the sables gifted her by Grand Duke Salamander—she says “You can bounce blizzards in them”; Zuleika Dobson yawning over a love-letter from millionaire Edelweiss; relishing a cup of clam-broth—she says “They don’t use clams out there”; ordering her maid to fix her a warm bath; finding a split in the gloves she has just drawn on before starting for the musicale given in her honour by Mrs. Suetonius X. Meistersinger, the most exclusive woman in New York; chatting at the telephone to Miss Camille Van Spook, the best-born girl in New York; laughing over the recollection of a compliment made her by George Abimelech Post, the best-groomed man in New York; meditating a new trick; admonishing a waiter who has upset a cocktail over her skirt; having herself manicured; drinking tea in bed. Thus was Zuleika enabled daily to be, as one might say, a spectator of her own wonderful life. On her departure from New York, the papers spoke no more than the truth when they said she had had “a lovely time.”

    ellauri323.html on line 347: Pastori Mooren kuoleman jälkeen Mary muutti Mariannen ja Warnerin Carlisleen Pennsylvaniaan, missä he ystävystyivät paikallisen pastorin George Norcrossin perheen kanssa. Mary ja kolmas Norcrossin tytär, myös nimeltään Mary, rakastuivat pian; Mary Moore oli 38-vuotias ja Mary Norcross 25-vuotias, kun he aloittivat suhteen, joka kesti lähes kymmenen vuotta. Voidaan väittää, että 13-vuotiaasta lähtien Moore oli ensimmäinen kaliiperinsa amerikkalainen kirjailija, joka oli kasvatettu homoseksuaalisen naisparin toimesta.

    ellauri324.html on line 72: Love, George

    ellauri324.html on line 74: 
    Dear George,

    ellauri324.html on line 259:   Iran -Contra-skandaali ( persia: ماجرای ایران-کنترا ; espanja: Caso Irán-Contra ), jota usein kutsutaan Iran-Contra-skandaaliksi, oli Yhdysvaltojen poliittinen skandaali, joka tapahtui Reaganin toisen kauden aikana. Vuosina 1981–1986 korkeat hallinnon virkamiehet edistivät salaa laitonta aseiden myyntiä Iraniin, joka oli tuolloin asevientikiellon alainen.  Hallinto toivoi käyttävänsä asekaupan tuotot Nicaraguan sandinistien vastaisen kapinallisryhmän Contrasin rahoittamiseen. Bolandin muutoksen mukaan kongressi kielsi Contran lisärahoituksen lainsäädäntömäärärahoilla, mutta Reaganin hallinto keksi porsaanreiän käyttämällä sen sijaan salaa käyttämättömiä varoja. Vaikka presidentti Ronald Reagan kannatti äänekkäästi Contra-asiaa, todisteet ovat kiistanalaisia siitä, oliko hän henkilökohtaisesti kiikuttanut varat  Contralle. Muut konnailusta syytetyt tai tuomitut saivat kaikki armahduksen George HW Bushin presidenttikauden viimeisinä päivinä. Hän oli tapauksen aikaan varapresidentti.

    ellauri324.html on line 262: 
    Reagan (äärioikealla) tapaa (vasemmalta oikealle) puolustusministeri Caspar Weinbergerin, ulkoministeri George Shultzin, oikeusministeri Ed Meesen ja kansliapäällikön Donald Reganin soikeassa toimistossa.
    

    ellauri324.html on line 316:   Vuonna 1998 George -lehden haastattelussa Westmoreland kritisoi suoran vastustajansa, pohjoisvietnamilaisen kenraalin Võ Nguyên Giápin taistelukentällä . "Tietenkin hän [Giap] oli mahtava vastustaja", Westmoreland kertoi asiasta kuultuna. "Sallikaa minun myös sanoa, että Giap oli koulutettu pienten yksiköiden sissitaktiikoihin, mutta hän jatkoi ison yksikön sodan käymistä aiheuttaen kauheita tappioita omille miehilleen. Hän oli mielestäni menettänyt 1969 alkuun mennessä puoli miljoonaa sotilasta. Se ei tee sotilaallista neroa. Kun amerikkalainen komentaja menettää miehiä tuolla tavalla, hän tuskin kestää enempää kuin muutaman viikon." Vuoden 1974 elokuvassa Hearts and Minds Westmoreland totesi, että "vinkkari ei aseta elämälle yhtä korkeaa hintaa kuin länsimaalainen. Elämää on runsaasti, elämä on halpaa idässä. Ja kuten itämainen filosofia sattuvasti ilmaisee: Elämä ei ole tärkeää."

    ellauri325.html on line 475: Georg Malmstenin muistomerkki: Georg Malmstenin muistomerkki on Töölössä. Kuva: TO

    ellauri326.html on line 148: Samaan aikaan vuonna 1935 Wellsin maailmojen sota oli julkaistu jo pitkään, ja Fritz Lang oli kuvannut Metropolista. George Orwell ei ollut vielä kirjoittanut "Eläinfarmia" (Espanjan sisällissodan sytytin toimi vasta vuotta myöhemmin). Karel Capek oli kirjoittanut jo 48 kirjaa!

    ellauri328.html on line 520: Marjorie Taylor Greene is the U.S. representative from Georgia's 14th district. A Republican, her 2020 win is her first elective office. A controversial figure in the Republican Party and a vocal supporter of former President Donald Trump, Greene was removed from all House committee roles in 2021 for incendiary statements she previously made. She has since been added to the House Homeless Security Committee. LOL HAHA

    ellauri330.html on line 339: Georg">Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.

    ellauri331.html on line 225: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.

    ellauri331.html on line 242:     Vuosia gonzo journalismiin panostettuaan vuoteen 2021 mennessä BuzzFeed News oli voittanut National Magazine Award -palkinnon, George Polk -palkinnon ja Pulitzer-palkinnon ja oli ehdolla Michael Kelly -palkinnon saajaksi. 1. huhtikuuta 2023 Pieretti ilmoitti, että BuzzFeed Media sulkee BuzzFeed Newsin ja keskittää uutistoimintansa The Huffington Postiin, jolloin irtisanotaan noin 180 työntekijää.

    ellauri331.html on line 253:     Havaijin 52. kansainvälisessä järjestelmätieteiden konferenssissa esitellyssä asiakirjassa Argha Ray ja Joey George päättelivät, että Occupy Democrats -järjestön levittämä disinformaatio "on potentiaalia syventää edelleen halkeamia jo ennestään jakautuneessa yhteiskunnassa".

    ellauri331.html on line 359:     Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."

    ellauri331.html on line 580: Russia Today kiinnitti maailmanlaajuisesti erityistä huomiota vuoden 2008 Etelä-Ossetian sodan kattamiseen. RT nimesi Georgian hyökkääjäksi Etelä-Ossetian ja Abhasian separatistisia hallituksia vastaan, joita Venäjän joukot suojelivat. Alkuvuodesta 2010 RT julkisti mainoskampanjan edistääkseen uutta Kysele enemmän kuin 100K hullua ehtii vastata -iskulausettaan. Kampanjan loivat brittiläiset Ketchup, Libresse Plus ja Lontoon Portland Cement. Yhdessä osana kampanjaa esitellyistä mainoksista Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osoitteli Iranin johtajaa Mahmoud Ahmadinejadia mustalla keskisormella ja kysyi: "Kuka muodostaa suurimman ydinuhan?" Mainos kiellettiin Yhdysvaltain lentokentillä. Toinen näytteli länsimaista sotilasta "sulautumassa" Taleban -taistelijaan takaapäin ja kysyi: "Kiinnostaako terrori vain terroristeja?" 	

    ellauri331.html on line 604: Lokakuussa 2022 RT:n juontaja Anton Krasovsky sanoi lähetyksessä, että Ukrainan lapset, jotka olivat aiemmin kritisoineet Neuvostoliittoa Ukrainan miehittäjinä, olisi pitänyt hukuttaa tai polttaa. Lisäksi hän nauroi kertoessaan, että venäläissotilaat raiskasivat iäkkäitä ukrainalaisia ​​naisia ​​vuoden 2022 hyökkäyksen aikana. Simonyan pidätti hänet myöhemmin, ja rikostutkinta aloitettiin. Professori Robert Orttungin George Washingtonin yliopistosta tekemässä tutkimuksessa todettiin, että RT käyttää inhimillisiä tarinoita ilman ideologista sisältöä houkutellakseen katsojia kanavilleen. Emäkieroa! 	

    ellauri331.html on line 666: 	Sota.vision (SOTA) on venäläinen riippumaton uutiskanava. SODAn aloitti Grani.ru:n entinen toimittaja Alexandra Ageeva, joka loi oman YouTube-kanavansa kattamaan dramaattisimmat Venäjän opposition toimintaan liittyvät tapahtumat Moskovassa. Näihin kuuluivat mielenosoitukset Aleksei Navalnyn tukemiseksi, Bolotnaja-aukion tapaus ja piketit, joissa tuomittiin Venäjän sekaantuminen Ukrainaan. Sivusto kattaa pääasiassa maan sisäisiä mielenosoituksia. SOTAn suurin painopiste on oppositioagenda sekä pääkaupungissa että sen ulkopuolella. SOTA tekee yhteistyötä myös suuren toimittajajoukon kanssa, joka on sijoitettu maan ulkopuolelle, "esimerkiksi" Georgiaan, Latviaan, Liettuaan, Armeniaan, Kazakstaniin, Puolaan, Ukrainaan ja Yhdysvaltoihin. SOTA oli ainoa media, joka lähetti maailmanlaajuisia mielenosoituksia Aleksei Navalnyn tukemiseksi, ja niitä järjestettiin yli 60 paikassa ympäri maailmaa.

    ellauri332.html on line 26:   
    George Lucas
    

    ellauri332.html on line 606: George Lucas sai inspiraationsa sankarin luomiseen kuuluisalta sarjakuvahahmolta Hessu . Esiintyy elokuvassa Star Wars. Episodi I: The Phantom Menace ", jossa häntä näytteli ja äänesti amerikkalainen näyttelijä Ahmed Best , Binksistä tuli historian ensimmäinen sivuhahmo, joka luotiin yksinomaan liikkeensieppaustekniikalla . Hahmo sai kriitikoilta ja faneilta negatiivista palautetta liian koomisuuden vuoksi, ja siksi tekijöiden oli vähennettävä merkittävästi hahmon osallistumista esiosa-trilogian elokuviin.

    ellauri332.html on line 610:   Esiosa-trilogiaa luodessaan George Lucas ei alun perin aikonut esitellä sarjakuvahahmoa, mutta hänen poikansa "Jett" ehdotti tuloksena olevan synkän ja poliittisen trilogian "laimentamista" hahmolla, joka ainakin osittain kompensoisi Hanin huumorin menetystä. Lucas, joka on saanut inspiraationsa yhdestä poikansa suosikkisarjakuvahahmoista, Disneyn Goofysta , luo pitkän (1,96 m) gunganin, jolla on pitkät korvat ja varrelliset silmät ja joka muistuttaa antropomorfoitua hadrosaurusta tai vesinokkaeläintä, ja "Jett" keksii hänelle nimen - Jar Jar Binks. Ulkonäköä viimeisteli kuvittaja Terril Whiplatch.

    ellauri332.html on line 622: Elokuvakriitikot ja fanit syyttivät elokuvantekijöitä liiallisesta kaupallistuksesta ja kohdistamisesta pienille lapsille. George Lucas totesi, että " nämä elokuvat ovat lapsille, mutta he [fanit] eivät halua myöntää sitä... On pieni joukko faneja, jotka eivät pidä koomista helpotuksesta. He haluavat elokuvien olevan kovia, kuten The Terminator, ja he järkyttyvät ja tulevat hyvin tuomitsevaksi kaikesta, mikä liittyy lapsellisuuteen ." Rob Coleman, joka johti animaatiotiimiä Industrial Light & Magicissa , muisteli myöhemmin kertoneensa Lucasille, että tiimi ennusti Jar Jar -hahmolle epäonnistumisen; Lucas kertoi hänelle, että hän esitteli erityisesti Jar Jarin elokuvaan herättääkseen 12-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten huomion. Huhtikuussa 2019, Star Wars Celebrationin aikana, ennen The Phantom Menacen 20-vuotisjuhla vuotta juhlivaa paneelia, George Lucas nimesi Jar Jarin suosikkihahmokseen Star Warsissa. 

    ellauri332.html on line 634: Chinless George Lucas was born and raised in modest circumstances in Modesto, California, the son of Dorothy Ellinore Lucas (née Bomberger) and George Walton Lucas Sr., and is of German, Swiss-German, English, Scottish, and distant Dutch and French descent. His family attended Disneyland during its opening week in July 1955, and Lucas would remain enthusiastic about the park, Goofy in particular. Lucas's father owned a stationery store, and had wanted George to work for him when he turned 18. Sama lähtökohta siis kuin Paavo Havikolla. 

    ellauri335.html on line 340: Sitten Adam kalautti kantapäänsä yhteen, yrmisti naamaansa, vetäisi tiukasti kättä lippaan ja sanoi möreällä äänellä: Georgi Zhukov - voittomarsalkka - palveluksessanne, kaunis neiti.

    ellauri335.html on line 417: Tänä päivänä vuonna 1896 syntyi erinomainen Neuvostoliiton komentaja, neljä kertaa Neuvostoliiton sankari, Neuvostoliiton marsalkka Georgiy Zhukov. Ihmiset kutsuivat häntä "Voiton marsalkka".

    ellauri335.html on line 419: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.

    ellauri335.html on line 425: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."

    ellauri335.html on line 501: Pöh. Koko amnestian käsite on vastoin Halakhaa. Älä unohda, älä anna anteexi, se on Jehovan sanoma valitulle kansalle. Svaani ei unohda. Svanetia tai Svanetia (muinaisissa lähteissä Suania; georgiaksi: სვანეთი Svaneti) on historiallinen maakunta Georgian luoteisosassa. Siellä asuu svaanit, georgialaisten entinen alaryhmä. Ei siis Hans Uszkoreitin lasten äidin ja äxpuolison saati Anni Svaanin sukulaisia. He ovat georgialaisia ​​ortodoksisia kristittyjä, ja heidät kristillistettiin 4.-6. vuosisadalla. Joitakin vanhan pakanuuden jäänteitä on kuitenkin säilytetty. Georgian suojeluspyhimys Saint George (paikallisille tunnetaan nimellä Jgëræg) on ​​arvostetuin pyhimys. Kaxikielisiä kuin suomenruåzalaiset, puhuvat svaania ja gruusiaa.

    ellauri335.html on line 502: Svan (ლუშნუ ნინ lušnu nin; Georgia: სვანური ენა, latinoitu: svanuri ena) on kartvelialainen georgialainen kieli, jota puhuvat svanurilaiset alueella. Koska sen puhujia on eri arvioiden mukaan 30 000 ja 80 000 välillä, UNESCO määrittelee svanin "ehkäisevästi uhanalaisena kielenä".  Se on erityisen kiinnostava, koska se on säilyttänyt monia piirteitä (esim. verikosto), jotka ovat kadonneet muista kartvelilaisista kielistä. Svaanit eivät unohtaneet niitä. 

    ellauri338.html on line 195:   George Bush vanhemman Kiovassa 1. elokuuta 1991 pitämä puhe , jossa hän kehotti ukrainalaisia pysymään osana Neuvostoliittoa, jäi historiaan nimellä " Chicken Kyiv " ("kotletti Kiovassa"), koska v. Englannin sanalla " kana " on transitiivinen merkitys "pelkuri".

    ellauri338.html on line 237:     Murhasta ei ole yleisesti hyväksyttyä versiota. Versioiden joukossa: murhaan johtava ryöstö; kompastuminen ruuvimeisseliin; vodkaa valmistavien maiden tiedustelupalvelujen osallistuminen; kiinalaiset teefanaatikot, Georgian nationalistien kosto Stalinista kertovasta kirjasta "Suuri pseudonyymi" ja muita. Suuri pseudonyymi oli William izekin.

    ellauri338.html on line 241: Chicken Kiev -puhe on lempinimi puheelle, jonka Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti Kiovassa Ukrainassa 1. elokuuta 1991, kolme viikkoa ennen Ukrainan itsenäisyysjulistusta ja neljä kuukautta ennen joulukuun itsenäisyysäänestystä, jossa 92.26. % ukrainalaisista äänesti eroamisen puolesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto romahti 145 päivää puheen jälkeen osittain Ukrainan painostamana. Puheen, jossa Bush varoitti "itsemurhaista nationalismista", kirjoitti Condoleezza Riisi, myöhemmin presidentti George W. Bushin aikainen ulkoministeri, kun hän vastasi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista ensimmäiselle presidentti Bushille. Se raivostutti ukrainalaiset nationalistit ja amerikkalaiset konservatiivit, kun konservatiivinen New York Timesin kolumnisti, Ken Safiren setä William Safire kutsui sitä "Kiivan kanapuheeksi", joka on nimetty täytetyn kananrintaruoan mukaan protestina sitä vastaan, mitä hän piti sen "kolossaalisena virhearviona", nim. heikko sävy ja laskuvirhe.

    ellauri338.html on line 263: Toinen nazipoliitikko Stepan Pavluk valitti, että "Bush ei ymmärrä, että taistelemme totalitaarista valtiota vastaan". Hän kommentoi, että Bush "puhuu paljon vapaudesta, mutta meille on käytännössä mahdotonta kuvitella vapautta ilman itsenäisyyttä. Meidän on luotava oma tullipalvelumme ja valuuttamme suojellaksemme talouttamme täydelliseltä romahdukselta." Puhe sai myös kritiikkiä nazeilta muualla neuvostotasavallassa. Georgian hallitus antoi julkilausuman, jossa todetaan, että "Washingtonin perillinen, Jefferson, Lincoln ja muut saapuvat... ?" 

    ellauri339.html on line 28: 

    ellauri339.html on line 99: Tänä päivänä vuonna 1896 syntyi erinomainen Neuvostoliiton komentaja, neljä kertaa Neuvostoliiton sankari, Neuvostoliiton marsalkka Georgiy Zhukov. Ihmiset kutsuivat häntä "Voiton marsalkka".

    ellauri339.html on line 101: Georgy Zhukov kävi läpi kaikki asepalveluksen tasot - yksityisestä vapaaehtoisesta keisarillisen armeijan vuonna 1915 korkeimpiin riveihin ja tehtäviin Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen. Hänen nimeensä liittyvät Suuren isänmaallisen sodan tärkeimmät käännekohdat. Syyskuussa 1941 Leningradin rintaman komentajaksi nimitetty Žukov pysäytti vihollisen pohjoisen pääkaupungin muureilla. Lokakuun 10. päivänä Länsirintamaa komensi Žukov, joka ei myöskään sallinut saksalaisten lähestyä Moskovaa ja käynnisti 5.-6. joulukuuta hyökkäyksen Klin-Solnetshnogorsk -operaation, joka päättyi Army Group Centerin tappioon. Ja vuonna 1942 Georgi Zhukov oli kirjoittanut Operaatio Uranus - Pauluksen armeijan piirittämisen ja tappion Stalingradissa. Ja kaikki puna-armeijan muut voitot ovat myös Žukovin ansiota. Berliinin valtaukseen saakka. 8. toukokuuta 1945 kello 22.43 Karlshorstissa Žukov hyväksyi natsi-Saksan joukkojen ehdottoman antautumisen kenttämarsalkka Keiteliltä. Ja Zhukov isännöi voittoparaatia Punaisella torilla Moskovassa.

    ellauri339.html on line 107: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."

    ellauri339.html on line 511: Julia Georgievna Paevskaya (ukrainalainen Yulia Heorhievna Paevska, syntynyt 19. joulukuuta 1968) on ukrainalainen sotilashoitaja, evakuointilääketieteellisen vapaaehtoisyksikön "Angels of Tyra" perustaja. Tunnetaan lempinimellä "Tyrä mörk mörk". Syntynyt Kiovassa 19. joulukuuta 1968.

    ellauri339.html on line 549: Yuliya Georgiivna Payevska (salanimet: "Tyra", "Gabriel"; syntynyt 19. joulukuuta 1968, Kiova) on ukrainalainen sotilasnainen, ensihoitaja, vapaaehtoinen ja vapaaehtoinen; Taira Angels -yksikön ja 61. sotilassairaalan evakuointiosaston komentaja (2018-2020); suunnittelija, aikidoliiton "Mutokukai-Ukraine" puheenjohtaja.

    ellauri340.html on line 60: 
    George Eliot tunnettiin huomiota herättävän rumana. Sen isäkin piti sitä hevosen näköisenä. Oletko nähnyt hevosen? Sitten olet nähnyt George Eliotin! Haahaha haahahaa!
    

    ellauri340.html on line 63: 
    English novelist George Eliot (1819 - 1880), pseudonym of Mary Ann Evans, poses for a photograph. No joo... Oli se kuitenkin huisin karismaattinen. Ihaa. Hehe.
    

    ellauri340.html on line 144: Aluksi Bauman pysyi lähellä ortodoksista marxilaista oppia, mutta Georg Simmelin ja Antonio Gramscin vaikutuksesta hän kritisoi yhä enemmän Puolan kommunistista hallitusta. Tästä johtuen hänelle ei koskaan myönnetty professuuria edes habilitoitumisen jälkeen . Mutta sen jälkeen kun hänen entisestä opettajansa Julian Hochfeldistä tehtiin Unescon yhteiskuntatieteiden osaston varajohtaja Pariisissa vuonna 1962, Bauman itse asiassa peri Hochfeldin tuolin.

    ellauri340.html on line 478: Vuonna 1973 hän voitti Georg Büchner -palkinnon, joka on tärkein saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1999 Handke palautti palkintorahat Saksan kieli- ja kirjallisuusakatemialle protestina Naton Jugoslavian pommituksia vastaan. Noobelrahoja ei sentään palauttanut, niitä oli sevverran enemmän. 

    ellauri340.html on line 664: Hänen älyllinen mentorinsa oli Georges Bataille. Hahaa. Patafysiikka jäi perinnöxi rajan yli polkupyöräilleeltä Alfred Jarrulta. Reimsin kultahattuna hänen ympäristönsä oli maalaismainen ja hän työskenteli lujasti lyseessä  kompensoidaxeen tämän. Vaikka hän yritti, hän ei onnistunut eikä koskaan onnistunut saamaan pysyvää yliopistovirkaa (hän on nyt haudassa). Henkilökohtaisesti Baudrillard piti elämäänsä "virtuaalisena murtumistilana".

    ellauri341.html on line 328:   Das Abkommen entstand ursprünglich aus einer Privatinitiative in Palästina. Sam Cohen war Generaldirektor der Hanotea (hebräisch הַנּוֹטֵעַ HaNōṭeʿa, deutsch ‚der Baumpflanzer‘), einer Gesellschaft zur Anlage von Citrusplantagen, und schloss im Mai 1933 einen Vertrag mit dem Reichswirtschaftsministerium im Umfang von 1 Million Reichsmark (ℛℳ), das bald darauf auf drei Millionen ℛℳ erweitert wurde. Ausreisewillige deutsche Juden konnten bis 40.000 ℛℳ auf ein Sperrkonto einzahlen und erhielten dafür den Gegenwert in Palästina-Pfund (£P) oder Sachwerten wie Häuser oder Citrusplantagen in Palästina. Die Gelder des Sperrkontos verwendete die Hanotea für den Import deutscher Waren nach Palästina. Das Reichswirtschaftsministerium ging davon aus, dass dies von den zionistischen Organisationen gebilligt worden war, dem widersprach aber bald darauf Georg Landauer von der Zionistischen Vereinigung für Deutschland (ZVfD) und jüdische Organisationen in England und den USA drängten im Gegenteil auf einen Boykott Deutschlands.

    ellauri341.html on line 332:   Im August 1933 kam es zu einem entscheidenden Treffen im Reichswirtschaftsministerium. Von jüdischer Seite waren die Hanotea (Sam Cohen, Moses Nachnes), Arthur Ruppin (später Leiter der deutschen Abteilung der Jewish Agency), Eliezer Sigfried Hoofien von der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv und die Vertreter der ZVfD (Georg Landauer, Siegfried Moses) zugegen. Man einigte sich zwar nicht auf die Gründung einer Liquiditätsbank, aber einer Treuhandgesellschaft in Palästina, die den Auswanderern das auf ein Reichsmark-Sonderkonto der Anglo-Palestine Bank und der Bank der Tempelgesellschaft bei der Reichsbank Eingezahlte in Palästina auszahlte und außerdem den Absatz deutscher Exporte übernahm. Die Treuhandgesellschaft erhielt außerdem ein De-facto-Monopol auf solche Vermögensübertragungen jüdischer Auswanderer nach Palästina. Am 28. August 1933 wurde im Runderlaß Nr. 54/1933 des Reichswirtschaftsministeriums der Vertrag in Vollzug gesetzt. Er erhielt den Namen Haʿavara (hebräisch für Übertragung). Die Treuhandgesellschaft in Palästina erhielt den Namen Trust and Transfer Office Haʿavara Ltd. und stand unter Leitung von Werner Feilchenfeld. In Deutschland entstand die Palästina-Treuhandstelle zur Beratung deutscher Juden GmbH (Paltreu) unter Beteiligung der Banken M.M.Warburg & CO (Hamburg), A. E. Wassermann (Berlin) und der Anglo-Palestine Bank in Tel Aviv.

    ellauri341.html on line 459: Georg Neithardt (* 31. Januar 1871 in Nürnberg; † 1. November 1941 in Rottach-Egern) war Richter am Bayerischen Volksgericht. Unter anderem leitete er den infolge des Hitler-Ludendorff-Putsches eröffneten Hochverratsprozess gegen Adolf Hitler und seine Mitverschwörer im Frühjahr 1924 (siehe Hitler-Prozess). Neithardt sympathisierte mit den Putschisten, die die Demokratie in Deutschland beseitigen wollten. Auch deshalb wurden sie nur zu äußerst milden Strafen verurteilt.

    ellauri343.html on line 86: "You've got to try everything you can to avoid war," Dad told me in a conversation about Iraq in late 2002. "But if the man won't comply, you don't have any other choice." George W. Bush, Decision Points.

    ellauri343.html on line 156:     PPŠ-41 (ven. ППШ-41 = 7,62 мм пистолет-пулемёт Шпагина образца 1941 года; 7,62 mm Pistolet-pulemjot Špagina obraztsa 1941 goda; myös PPSh-41) on Georgi Špaginin suunnittelema neuvostoliittolainen konepistooli, josta tuli toisen maailmansodan valmistetuimpia aseita. Jatkosodan aikana suomalaiset saivat PPŠ-41:tä sotasaaliiksi noin 2 500 kpl. Jatkosodan aikana rintamajoukkojen lisäksi niillä pidettiin kurissa kotirintaman loikkarit.

    ellauri343.html on line 159:   
    Asesuunnittelija Georgi Špagin kuvattuna sodan jälkeen. Huomaa kolme Lenin kunniamerkkiä, sosialistisen työn sankarin mitali, Stalinin valtionpalkinto, Punatähden kunniamerkki yms.
    

    ellauri345.html on line 266: Der Sohn des jüdischen Mathematikers Sigmund Gundelfinger (Professor an der Technischen Hochschule Darmstadt) und dessen Ehefrau Amalie Gunz (1857–1922) studierte als Schüler von Erich Schmidt und Gustav Roethe Germanistik und Kunstgeschichte an den Universitäten München, Berlin und Heidelberg, wurde 1903 in Berlin promoviert und habilitierte sich 1911 mit einer Schrift zum Thema Shakespeare und der deutsche Geist. Ab 1916 wirkte er als – zunächst außerordentlicher – Germanistikprofessor an der Universität Heidelberg, wo er 1920 eine ordentliche Professur bekam.  Noch ein Jude der an dem Nazitotem knasperte! Und ein Schwul zudem! Seit 1899 gehörte Gundolf dem Kreis um Stefan George an, nachdem er sich dort durch ins Deutsche übersetzte Sonette Shakespeares eingeführt hatte. In der Folge wurde er Georges engster Freund und Liebhaber.

    ellauri345.html on line 272: Am 30. November 1917 wurde in München Gundolfs Tochter Cordelia außerehelich geboren. Seine Heirat mit ihrer Mutter, der in Berlin lebenden jüdischen Pianistin Agathe Mallachow (1884–1983), hatte der böse Schwul Stefan George verhindert.

    ellauri345.html on line 274: Stefan George galt als verschlossenes, eigenbrötlerisches Kind, das schon früh zur Selbstherrlichkeit neigte. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.

    ellauri345.html on line 387: George

    ellauri345.html on line 438:     Bleibende Eindrücke hinterließen 1898 das Frühwerk Hugo von Hofmannsthals und das Werk Stefan Georges. 1898 begann Borchardt mit der Arbeit an einer Dissertation über Gattungen der griechischen Lyrik, die jedoch nicht abgeschlossen wurde. Nach persönlichen Krisen und einer schweren Erkrankung im Februar 1901 verwarf Borchardt den Plan einer Universitätslaufbahn. Im Januar 1902 überwarf Borchardt sich mit seinem Vater, da dieser ihm monatliche Zahlungen verweigerte. Am 17. Februar reiste er nach Rodaun und besuchte den von ihm verehrten Hugo von Hofmannsthal. Seit 1903 lebte er mit einigen Unterbrechungen in der Toskana und wohnte in einer Villa in Monsagrati bei Lucca.  1906 heiratete Borchardt in London die Malerin Karoline Ehrmann (1873–1944) und kehrte mit ihr nach Italien zurück.

    ellauri345.html on line 446:     Das lyrische Schaffen Rudolf Borchardts, der zunächst dem Georgekreis verbunden war, kann nur schwer bestimmten literarischen Strömungen seiner Zeit wie der Neuromantik oder dem Fin de siècle zugerechnet werden. Infolge selbstgewählter Isolation blieb er ein Solitär, ein poeta doctus mit höchstem Anspruch an sich und andere. Er wurde geprägt vom Studium der Altertumswissenschaft und durch die Dichtungen Georges und Hofmannsthals.

    ellauri345.html on line 518:     Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Lunastus eli maksutosite on meidän talousliberaalien ihan mielikäsite. Tämä on piirretty "kylttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa: mitä mysteeri varsinaisessa merkityksessä piilee teoksessa. Draaman mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä.

    ellauri345.html on line 520:     Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse. Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Tämä on piirretty "kilttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa: mitä mysteeri varsinaisessa merkityksessä piilee teoksessa. Draaman mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä. Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse. Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Tämä on piirretty "kilttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa.

    ellauri345.html on line 671: Georg Friedrich Daumer (s. 5. maaliskuuta 1800 Nürnbergissä; † 13. joulukuuta 1875 Würzburgissa, salanimet: Dr. Amadeus Ottokar, Eusebius Emmeran) oli saksalainen uskonnollinen filosofi ja runoilija. Hänestä tuli myös Kaspar Hauserin opettaja. Kaspar Hauser (* oletettavasti 30. huhtikuuta 1812; † 17. joulukuuta 1833 Ansbachissa) tuli tunnetuksi "salaperäisenä löytölapsena". Jonkinlainen julkkis aikanaan, kuten Daumerkin.

    ellauri345.html on line 673: Georg Friedrich Daumer oli Nürnbergin turkismestarin poika. Hän kävi Nürnbergin Aegidianumia tai Egidiengymnasiumia, jossa Georg Wilhelm Friedrich Hegel oli tuolloin rehtorina. Vuodesta 1933 lähtien sitä on kutsuttu nimellä Melanchthon-Gymnasium.

    ellauri345.html on line 677: Hänen varhaiset teoksensa perustuvat Georg Wilhelm Friedrich Hegelin, Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin, Franz von Baaderin ja Jakob Böhmen vaikutteisiin ja ovat luonteeltaan romanttis-teosofisia.

    ellauri346.html on line 84:     Kostya tulee järkiinsä tuntemattomassa asunnossa, joka, kuten myöhemmin käy ilmi, on Pietarissa, ja näkee, kuinka kaunis Nadja, Nadezhda Vasilievnan ja Ippolit Georgievitšin tytär, osoittaa häntä kohtaan kiinnostusta. Hiän soittaa sulhaselleen Irakin matulle, joka on jo matkalla hänen luokseen viettämään yhdessä uutta vuotta. Kolmistaan se olisi vielä kivempää! Irakilainen työskentelee Beeline- yrityksen pääjohtajana ja kantaa kuulokkeita mukanaan kaikkialla, jonka kautta hän keskustelee jatkuvasti kollegoiden kanssa, jopa kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa.

    ellauri347.html on line 270: Tohtori C. George Boeree
    

    ellauri347.html on line 482: Cornelis George Boeree (January 15, 1952 – January 5, 2021) was an American psychologist and professor emeritus at Shippensburg University, specializing in personality theory and the history of psychology. Hizi tää järbä oli mua vanhempi, ja nyt jo madonsyöttinä.

    ellauri348.html on line 297: George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg/440px-Assistants_and_George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg" />

    ellauri348.html on line 298: 
    Toivo, joka oli Pandoran matkalaukun pohjalla, säilyi, vaikka vähän ruttaantuneena. Tämä kuva löytyy myös albumista 170. George Frederic Wattsin allegorinen maalaus, 1886
    

    ellauri348.html on line 476: Kesäkuussa 2004 Morrissey ilmoitti Dublinin konsertissa yleisölle, että Ronald Reagan oli kuollut ja sanoi tämän jälkeen, että mieluummin hän olisi halunnut George W. Bushin kuolleen. Suurin kohu syntyi 1990-luvun alussa, kun Morrisseyta syytettiin rasistista sanoituksista. Morrisseyn verbaalisen ilotulituksen kohteina ovat olleet muun muassa rap, reggae, lihateollisuus, lakimiehet sekä Britannian kuningasperhe. 

    ellauri349.html on line 274:     Kaxikin Eskin putkiaivoisempaa oppilasta on väitellyt Eskin luennointityylistä. Tuntui (ize)keskeisen hyvältä olla minä. E. Saarinen nappasi assistentuurin S.Albert Kiviseltä joka ei ollut saanut väitöskirjaa "tämyyxistä" valmiixi. "Top logician" Georg Kreisel oli lähes yhtä omituinen kuin ammeeseen paskantanut Saul Kripke. Saa nähdä tuleeko se Kataisen vieteriukko Pekka Himanen, joka lensi aurinkoon kuin Ikaros, ollenkaan mainituxi tässä kronikassa. Ei se ainakaan ole lähteissä.

    ellauri349.html on line 747: Johann Christian Friedrich Hölderlin oli saksalaisen romantiikan avainlapsi. Hän oli myös tärkeä ajattelija saksalaisen idealismin kehittämisessä, erityisesti hänen varhaisessa yhteydessä Georg Wilhelm Friedrich Hegeliin ja Friedrich Wilhelm Joseph Schellingiin ja heihin filosofisen vaikutuksensa ansiosta.

    ellauri350.html on line 602: 
  •  "Olen vain keskimääräinen mies, mutta Georgen mukaan työskentelen sen eteen kovemmin kuin keskimääräinen mies." - Esa Saarinen

    ellauri350.html on line 608: 
  •  "Kun olet 80-vuotias, olet oppinut kaiken. Sinun tarvitsee vain muistaa se." - George Burns (joulukuu 1977)

    ellauri352.html on line 64: Herruus ja orjuus on keskeinen motiivi Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofiassa, jota kehitetään hänen Hengen fenomenologiansa samannimisessä luvussa vuodelta 1807.

    ellauri352.html on line 74: Karl Marxista Georg Lukácsiin ja muihin nykypäivän tulkkeihin, herruutta ja orjuutta käsittelevä luku tulkitaan sosiaaliseksi työsuhteeksi eri ihmisten välillä, jotka taistelevat vastavuoroisen tunnustamisen puolesta.

    ellauri352.html on line 597:   It was inaugurated by English Chief Executive Sir Michael Harris Caine. As of 2012, the chair of the Russian Booker Prize Committee was British journalist George Walden.

    ellauri352.html on line 609:   George Saunders´ Lincoln in the Bardo was acclaimed by literary critics, with review aggregator Bookmarks reporting zero negative and only three mixed reviews among 42 total, indicating "rave" reviews. The novel won the 2017 Man Booker Prize. The novelist Colson Whitehead, writing in the New York Times, called the book "a luminous feat of generosity and humanism." Time magazine listed it as one of its top ten novels of 2017, and Paste ranked it the fifth best novel of the 2010s.

    ellauri352.html on line 617: — George Saunders (2017)

    ellauri353.html on line 190:     Elämäkerran kirjoittajan Ruth Brandonin sanojen mukaan Buñuel ja hänen perheensä "elivät epätyydyttävästä työnmurusta toiseen", koska hänellä "ei ollut mitään ylimielisyyttä ja ponnisteluja, jotka ovat välttämättömiä selviytymiselle Hollywoodissa". Hän ei vain ollut tarpeeksi loistokas kiinnittääkseen Hollywoodin päättäjien huomion, elokuvasäveltäjä George Antheilin mielestä: "Koska Buñuel, hänen vaimonsa ja hänen pieni poikansa näyttivät olevan niin täysin normaaleja, kiinteitä henkilöitä, niin täysin epäsurrealistisia Dalín perinteessä kuin voit kuvitella."

    ellauri353.html on line 202:     Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1951 Paz mainosti elokuvaa ahkerasti jakamalla sitä tukevan manifestin ja kulkueen elokuvateatterin ulkopuolella julisteen kanssa. Yleisesti ottaen mielipide oli innostunut, ja surrealistit (Bretoni ja runoilija Jacques Pervert) ja muut taiteelliset intellektuellit (maalari Marc Chagall ja runoilija/näyttelijä/elokuvantekijä Jean Cocteau) olivat ylistäviä, mutta kommunistikriitikko Georges Sadoul vastusti sitä, mitä hän piti elokuvan "porvarillisena moraalina", koska siinä on positiivisia kuvauksia "porvarillisesta opettajasta" ja "porvarillisesta valtiosta" katulasten kuntouttamisessa, sekä kohtaus, jossa poliisi osoittaa hyödyllisyyttään estämällä pederastia hyökkäämästä lasta vastaan.

    ellauri353.html on line 408: George Saunders, kun häneltä kysyttiin kirjallista vaikutusvaltaa, sanoi: "Minä rakastan venäläistä kirjailijaa nimeltä Isaac Babel. Voin hypätä mihin tahansa hänen teoksiinsa, lukea muutaman sivun ja mennä, Ai niin, kieli. Se on melkein kuin olisit virität kitaraa ja kuulit kauniisti viritetyn ja sanot: Joo, sitä me haluamme. Haluamme jotain täydellistä. Kun luen häntä, se kalibroi korvani. Se muistuttaa minua erosta OK lauseen ja todella lauseen välillä. taitava lause. Babel tekee sen puolestani."

    ellauri355.html on line 80:   Vuoden 1993 selkkausta ei pie sekottoo aiempaan vuoden 1991 takaiskuun ja sitä seuranneeseen kommarien tumppauxeen. The State Committee on the State of Emergency (Russian: Госуда́рственный комите́т по чрезвыча́йному положе́нию, tr. Gosudárstvenny komitét po chrezvycháynomu polozhéniyu, IPA: [ɡəsʊˈdarstvʲɪn(ː)ɨj kəmʲɪˈtʲet pə tɕrʲɪzvɨˈtɕæjnəmʊ pəlɐˈʐɛnʲɪjʊ]), abbreviated as SCSE (Russian: ГКЧП, tr. GKChP), was a self-proclaimed political body in the Soviet Union that existed from 19 to 21 August 1991. It included a group of eight high-level Soviet officials within the Soviet government, the Communist Party, and the KGB, who attempted a coup d'état against Mikhail Gorbachev on 19 August 1991. The American publicist Georges Obolensky called it the Gang of Eight.

    ellauri359.html on line 153: Yet another industrialistien sekulaarinen Amerikka-missio. In 2010, Eisenhower  	 Fellowships held its first Women's  	 Leadership Program. The governing body  	 of the organization is the Board of  	 Trustees, a group of more than seventy year old men in business and public affairs  	 currently chaired by Dr. Robert M.  	 Gates. Prior chairs include General  	 Colin L. Powell, U.S. (retired), Dr.  	 Henry Kissinger, President George H.W.  	 Bush, and President Gerald Ford.  	 Eisenhower Fellowships is  	 headquartered in Philadelphia,  	 Pennsylvania. 

    ellauri360.html on line 273: George Orwell : Yhdeksäntoista kahdeksankymmentäneljä

    ellauri360.html on line 283: Georges Perec : La Vie mode d'emploi (Elämä: Käyttöopas) 

    ellauri360.html on line 373:   Liikkeessä ilmeni 1870-luvulla hajaannuksen oireita. Siitä erosi vasemmisto, joka osittain Georg Brandesin vaikutuksen alaisena kehittyi radikaaliin suuntaan. Brandes on kai tullut mainituxi jo? Juu siitä on paasaus albumissa 330, se oli juutalaistaustainen kirjallisuuskriitikko.

    ellauri362.html on line 57: Vuoteen 1818 sijoittuva tarina on jatkoa Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumille.  Fitzwilliam Darcy lähtee Konstantinopoliin aloittaakseen diplomaattisen tehtävän vaimonsa Elizabeth Bennetin kanssa. Heidän poissa ollessaan parin viisi varakasta tytärtä jäävät Lontooseen serkkunsa herra Fitzwilliamin luo. 21–16-vuotiaat sisarukset ovat prime ja kunnollinen Letitia, nokkela Camilla, kevytmieliset kaksoset Georgina ja Isabelle sekä musiikillinen ihmelapsi Alethea. Kaksi nuorempaa veljeä jää Darcyn kartanolle Pemberleyyn.

    ellauri362.html on line 65:     Caroline Bingley, joka tunnetaan nykyään nimellä Lady Warren, levittää pahantahtoista huhua, että Camilla haluaa mennä naimisiin Wyttonin kanssa. Pian sen jälkeen Georgina karkaa Ranskaan Sir Joshua Mordauntin kanssa, mikä saa Camillan ja herra Gardinerin seuraamaan toiveita tuoda Georginan kotiin ennen skandaalin syntymistä. He ovat yllättyneitä kohtaaessaan Wyttonin, joka auttaa heitä löytämään karkaavan parin, joka on nyt naimisissa. Camilla ja Gardiner palaavat kotiin, mutta huomaavat, että myös Isabelle on paennut. Sophie olettaa vihaisesti, että Isabelle aikoo mennä naimisiin kapteeni Allingtonin kanssa, mikä paljastaa olevansa rakastunut Allingtoniin. Sophie vapauttaa Wyttonin kihlasta, jolloin hän voi mennä naimisiin Camillan kanssa, johon hän on vähitellen alkanut rakastua tarinan venyessä.

    ellauri362.html on line 98: Koska Charles on selvästi kiinnostunut Miss Jane Bennetistä, Bingleyn sisaret kutsuvat hänet Netherfieldiin lounaalle, mutta kolmen mailin matkalla hän joutuu rankkasateeseen ja vilustuu, mikä vaatii hänen toipumista Netherfieldissä lähes viikon ajan. Elizabeth kävelee Netherfieldiin ja jää koko ajan hoitamaan Janea. Oleskelun aikana Elizabeth ja Darcy jatkavat sanallista miekkailua, mutta hän ei voi olla vaikuttunut naisen ominaisuuksista ja luonteesta. Darcy kirjoittaa kirjeen 15-vuotiaalle sisarlleen Georgianalle Pemberleyssä ja huomauttaa merkittävästä vierailijasta, neiti Elizabeth Bennetistä, joka saa hänet kuulostamaan ja käyttäytymään typerästi.

    ellauri362.html on line 102: Bingley suostuu pitämään suuren, muodollisen ballin Netherfieldissä heti, kun Jane toipuu. Pian sen jälkeen, kun Jane palaa kotiinsa Longbourniin, Darcy saa kirjeen sisarelta Georgianalta, jossa tämä ilmaisee kiinnostuksensa hänen uuteen ystäväänsä.

    ellauri362.html on line 104: Darcy aikoo käyttää pallojaan mahdollisuutena saada uusi alku Elizabethin kanssa. Vähän ennen juhlaa Elizabeth kuitenkin tutustuu Darcyn lapsuudenystävään George Wickhamiin, joka panettelee Darcya törkeillä valheilla. Koska Wickham on hurmaava roisto ja koska Darcy on ollut suhteellisen epämiellyttävä ensimmäisestä vaikutuksestaan Elizabethiin, hän päättää uskoa Darcysta pahinta ilman minkäänlaista vahvistusta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethia tanssimaan Netherfieldin ballissa, hän hyväksyy sen sivistyneesti, mutta aloittaa sitten erittäin epämiellyttävän keskustelun.

    ellauri362.html on line 124: Ei ole yllättävää, että Darcy on synkkä, masentunut sotku Lontoossa ja Pemberleyssä. Lontoossa hän hoippuu humalassa vanhan collegeystävänsä Dyn broughamissa ja itkee olueensa Elizabethin hylkäämisestä hänen huolistaan huolimatta tekemänsä ehdotuksensa. Pemberleyssä Darcy käyttäytyy töykeästi ja röyhkeästi ja selittää lopulta Georgianalle, että hänen huono käytöksensä johtuu hänen pettymystään Elizabethin hylkäämisestä. Kuvattuaan Rosings Parkissa tapahtuneen Georgiana myötätuntuu Darcysta, mutta hänellä ei ole syytä toivoa.

    ellauri362.html on line 126: Viikkoja myöhemmin Darcy palaa Pemberleyyn Lontoosta ja huomaa Elizabethin ja hänen tätinsä ja setänsä Gardinerin kiertämässä Pemberleyn tontteja. He ovat kesälomamatkalla Derbyshiressä ja sen suurissa kartanoissa, ja he päättivät kiertää Pemberleytä sen jälkeen, kun Elizabeth vahvisti, että sen isäntä Darcy on poissa Lontoosta. Darcy opastaa Elizabethin ja Gardinersin ystävällisesti lopun kartanon läpi ennen kuin hän kysyy, voiko hän esitellä hänet sisarelleen Georgianalle kahden päivän kuluessa, kun tämä palaa Lontoosta. Elizabeth ja Gardiners ovat samaa mieltä, ja lopulta he tapaavat Georgianan. Tänä aikana Elizabeth huomaa, että jäykkä, ylpeä herrasmies, jonka hän oli nähnyt Hertfordshiressä, ei ole enää jäykkänä. Ja jopa ylpeä mies Rosings Parkista on poissa. Sen sijaan hän näkee hyvätapaisen, huomaavaisen ja arvostetun herrasmiehen.

    ellauri362.html on line 131: Lydian Lontoosta ja keksiä jotain. Samanaikaisesti herra Bennet ja Gardiner-setä yrittävät tehdä saman asian, mutta he epäonnistuvat, kun taas Darcy onnistuu käyttämällä yhteyksiään ja rahaa, erityisesti rouva Youngen kanssa, joka oli osallisena Wickhamin Georgianan viettely-yrityksessä. Lahjuksen jälkeen hän johdattaa Darcyn Wickhamin ja Lydian luo. Useiden keskustelujen aikana Darcy ei pysty suostuttelemaan Lydiaa hylkäämään Wickhamia, joten Darcy joutuu lahjomaan Wickhamin mennäkseen naimisiin Lydian kanssa. Darcy tuo ehdotetun sopimuksen Gardiner-setälle, joka vastahakoisesti suostuu antamaan Darcyn maksaa kaupasta nimettömänä. Sopimus sisältää Wickhamin velkojen maksamisen ja armeijan upseeripalkkion ostamisen. Vastineeksi Lydia ja Wickham menevät naimisiin.

    ellauri362.html on line 183: Peacock nautti Mary Shelleyn avuista ja Percy Shelleyn kehuista. George Gordon, Lord Byron, löysi myös ansioita Peacockin runossa. John Keaz ei pitänyt hernekukosta, Southeystä puhumattakaan. Mary Shelleykin inhosi tahmanäppistä Hernekukkoa. Romaani Nightmare Abbey on satiiria Percyn seurakunnasta. Scythrop oli pilakuva Percystä. Hernekukko teki pilkkaa myös Coleridgestä. 

    ellauri362.html on line 259: Silly Lydia on korvattu soittotaitoisella kopiolla Georgianasta. Lizzy-lookalike Camilla on äitiäänkin rumempi ja nokkelampi (ja nuorempi). Välissä on  Maryn ja Kittyn korvaavat epäidenttiset kaxoset Leenu ja Liinu, jotka järjestävät äksönixi elopementteja. Darcyn roolissa näyttelee vielä saturniinisempi Wytton, joka on kihloissa Sophie Gardiner serkun kanssa, josta tulee Lizz- korjaan Camillan nätti mutta tyhjäpäinen kilpakosija. Mr. Wickhamin epäkiitollisen osan saaneen Leighin tuomittava luonteenvika tällä erää on rivo homofilia. 5000 a year on pikkuraha Darcyn tytöille, nyt puhutaan 10x isommista myötäjäisistä per nuppi, ja kadehdittava läski Pagoda on vähintään puntabiljonääri. Kauppa se on joka kannattaa. Onnexi Pemberleyn tuottamattomilta mailta on sentän tehty malmilöytöjä.

    ellauri362.html on line 276:   Rachel Knowles writes clean/Christian historical romance set in the time of Jane Austen. She has been sharing her research on this blog since 2011. Rachel lives in the beautiful Georgian seaside town of Weymouth, Dorset, on the south coast of England, with her husband, Andrew.
    • 

    ellauri362.html on line 289: "Tom and Jerry" was a commonplace phrase for young men given to drinking, gambling, and riotous living in 19th-century London, England. The term comes from Life in London; or, The Day and Night Scenes of Jerry Hawthorn, Esq., and his elegant friend, Corinthian Tom (1821) by Pierce Egan, the British sports journalist who authored similar accounts compiled as Boxiana. However Brewer notes no more than an "unconscious" echo of the Regency era, and thus Georgian era, origins in the naming of the cartoon.  

    ellauri362.html on line 426: 
    kuuluisa runoilija  George Crabbe
    

    ellauri362.html on line 428:   George Crabbe (1754 – 1832) oli englantilainen runoilija. Teollistumisen aikana hän pyrki tuotannossaan nostamaan esille työläisten ongelmia ja kannatti yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Hän oli kirjailijapiireissä ainoa, jonka tuotanto nousi jo hänen omana aikanaan tässä suhteessa merkittävänä esiin. Hän kuvasi 1700-luvun kyläelämää ja vaivaishuoneiden asukkeja myötätuntoisesti. Hän oli itsekin vaatimattomista oloista ja valmistui välskäriksi. Hän kuitenkin hylkäsi ammatin ja ryhtyi kirjalliselle alalle, mutta ilman tukijaansa Edmund Burkea hän ei olisi selviytynyt taloudellisesti. Myöhemmin Edmund vielä hommasi Georgelle livingin clergymanina kuin Lady Catherine de Burgh  Mr. Collinsille. Jane Austen piti Touretten syndroomaisesta Dr. Johnsonista, Pamela Piukkapepun kynäilleestä Sam Richardsonista ja työväenrunoilija Crabbesta. Jane pyysi Jumalalta olla kiltti lähimmäisille

    ellauri362.html on line 433:     GEORGE CRABBE syntyi Aldeburghissa, Suffolkin rannikolla, 24. joulukuuta 1754. Hänen isänsä, joka keräsi suolamaksuja satamassa, oli sekä korkeamakuinen että alhainen mies. Varsin huonomaineinen myöhempinä vuosinaan hän oli nuorena miehenä käynyt koulua ja luki Miltonia, Youngia ja muita runoilijoita ääneen perheelleen. Lääkärin ammattiin tarkoitettu George opiskeli lääkäriksi Wickhambrookissa lähellä Bury St. Edmundsia, jonka leikkauksesta hän siirtyi kolme vuotta myöhemmin Woodbridgen lääkäriksi. Täällä hän viipyi vuosina 1771–1775 ja tutustui Sarah Elmyyn, joka, vaikka meni kymmenen vuotta ennen kuin he menivät naimisiin, vaikutti alusta alkaen pehmentävästi ja kirkastavasti muotoutumattomien nuorten melko synkkään luonteeseen. Juuri heidän tapaamisensa aikaan Crabbe esiintyi ensimmäisen kerran tunnetussa painetussa sanassa runoilijana. Erään naistenlehden ”runoilijoiden nurkassa” vuonna 1772 ilmestyi useita säkeitä, joista osa oli signeerattu ”G. Ebbare" ja yksi "G. Ebbaac”, joiden arvellaan olevan Crabbe. Yksi näistä, joka koostuu kahdesta erittäin kauniista säkeistöstä, nimeltään The Wish, juhlii runoilijan "Mirriä", joka oli Crabben Sarah Elmylle antama runollinen nimi.

    ellauri362.html on line 441: George Crabbe

    ellauri367.html on line 132: Auf diese Erzählung geht wohl auch die bis heute umlaufende Geschichte zurück, die Familie Rothschild habe ihren Reichtum durch eine Spekulation auf den Ausgang der Schlacht bei Waterloo erworben. Danach habe Nathan Rothschild dank eines effizienten Informationsdienstes bereits vor der britischen Regierung vom siegreichen Ausgang der Schlacht erfahren und daraufhin seine Aktien verkauft, um andere Anleger glauben zu machen, er sei im Besitz von Information über eine britische Niederlage. Es sei danach zu Panikverkäufen und starken Kursverlusten gekommen, die Nathan dazu genutzt habe, die Wertpapiere billig aufzukaufen. Nach dem Eintreffen der Siegesnachricht habe er dann von einem enormen Kursanstieg profitiert. Georges Dairnvaell brachte diese unwahre Geschichte 1846 in seinem Pamphlet Die erbauliche und kuriose Geschichte von Rothschild I., König der Juden erneut in Umlauf.[a 3] Später, zur Zeit des Nationalsozialismus, wurde sie durch den unverhüllt antisemitischen deutschen Propaganda-Film Die Rothschilds verbreitet. Zudem war bereits im 19. Jahrhundert das Gerücht aufgekommen, Nathan Mayer Rothschild habe einen französischen General bestochen, um den britischen Sieg sicherzustellen.

    ellauri367.html on line 147: Mr. Burns viettää aikansa toimistossaan ydinvoimalassa ja tarkkailee työntekijöitään suljetuilla kameroilla, jotka on asennettu kaikkialle laitokseen. Hän oli rikkaan perheen nuorin, jossa oli yksitoista lasta, ja kaikki hänen sisaruksensa kuolivat epäilyttäviin syihin (jotka liittyvät enimmäkseen myrkytettyjen uuniperunoiden syömiseen ), minkä johdosta hän sai koko perheen omaisuuden, vaikka toinen jakso paljastaa, että hänen elossa oleva nuorempi veljensä on George Burns.

    ellauri367.html on line 148: George Burns (syntynyt Nathan Birnbaum ; 20. tammikuuta 1896 – 9. maaliskuuta 1996) oli yhdysvaltalainen koomikko, näyttelijä, kirjailija ja laulaja ja yksi harvoista viihdyttäjistä, jonka ura ulottui menestyksekkäästi vaudevilleen , radioon, elokuvaan ja televisioon. Hänen kaarevat kulmakarvat ja sikarin savun välimerkit tulivat tutuiksi tavaramerkeiksi yli kolme neljäsosaa vuosisadaksi. Hän ja hänen vaimonsa Gracie Allen esiintyivät radiossa, televisiossa ja elokuvissa komediaduona Burns ja Allen. 

    ellauri367.html on line 150: George_Burns_1961.JPG" />

    ellauri367.html on line 153:   Vuonna 1977 Burns teki toisen hittielokuvan, Oh, God! , näyttelee kaikkivoipaa nimiroolia laulaja John Denveriä vastaan ​​vakavana mutta hämmentyneenä supermarketin johtajana, jonka Jumala valitsee sattumanvaraisesti elvyttääkseen sanomansa. Mielikuva Burnsista merimieslakissa ja kevyessä kevättakissa drollina Kaikkivaltiaana vaikutti hänen myöhempään komediatyöhönsä, samoin kuin muiden koomikkojen työhön. Hänen kunniakseen järjestetyssä julkkisruoassa Dean Martin muokkasi Burnsin säröä: "Kun George kasvoi, kymmenen käskyä olivat Top 10 ". Burns esiintyi tässä hahmossa yhdessä Vanessa Williamsin kanssa Penthouse -lehden syyskuun 1984 kannessa, joka sisälsi Williamsin pahamaineisia alastonkuvia sekä alaikäisen pornografisen elokuvatähden Traci Lordsin ensimmäisen esiintymisen. Kannessa oleva tiivistelmä jopa ilmoitti "Voi luoja, hän on alasti!"

    ellauri367.html on line 189:   Christian Georgievich Rakowski (venäjä Христиан Георгиевич Раковский; bulgaria Кръстьо Раковски Krastjo Rakowski; romania Cristian Racovski; ukraina Христиан Георгиевич н Георгъристия н Георгsch Rakowskyj; syntynyt 1. elokuuta, heinäkuuta / 13. elokuuta 1873, seurakunta Kotelissa, Itä-Rumeliassa, Ottomaanien valtakunnassa; † 11. syyskuuta 1941 Medvedev-metsässä lähellä Orjolia, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa) oli bulgarialainen sosialistinen vallankumouksellinen, bolshevikkipoliitikko ja Neuvostoliiton diplomaatti. Hän oli vallankumouksellisen Georgi Rakovskyn vastavallankumouxellinen veljenpoika.

    ellauri367.html on line 191: Rakovskin oikea nimi oli Krăstjo Stantšev. Hän syntyi Gradetsissa lähellä Kotelin kaupunkia Bulgariassa. Hänen isänsä oli varakas maanomistaja, jonka jättämän suuren perinnön turvin hän matkusteli ympäri maailmaa. Hän opiskeli vuosina 1890–1892 Genevessä Sveitsissä, mutta joutui pidätetyksi poliittisen toimintansa vuoksi. Hän tutustui jo Genevessä moniin maanpaossa eläneisiin venäläisiin vallankumouksellisiin, kuten Pavel Akselrodiin, Georgi Plehanoviin, Vera Zasulitšiin ja Rosa Luxemburgiin. Hän edusti Bulgariaa sosialistisen internationaalin kongresseissa Zürichissä 1893 ja Lontoossa 1896. Rakovski aloitti lääkärinopinnot Berliinissä, mutta joutui pian karkotetuksi Saksasta sosialistisen toimintansa vuoksi. Hän vei opintonsa loppuun Montpellier’n yliopistossa Ranskassa, ja valmistui lääkäriksi vuonna 1897. Hän suoritti vuosina 1899–1900 asepalveluksen Romanian armeijassa. Rakovski puhui useita keinotekoisia kieliä ja loi kansainvälisen uran vastavallankumouksellisena. Hän julkaisi eri maissa politiikkaa käsitteleviä teoksia käyttäen toisinaan kirjailijanimeä Inshallahov.

    ellauri367.html on line 232:   Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi. 

    ellauri367.html on line 301: Päätellen, että kansainvälisen rahoituksen tavoitteena on natsismin hyökätä stalinismia vastaan sotilaallisesti, hän pyrkii edistämään liittoa Puolan jakamisen ympärillä (Saksan ja Neuvostoliiton välisen sopimuksen esikuvana). Gabriel kysyy sitten yhteyshenkilön nimeä, joka voisi varmuudella sanoa olevansa kansainvälisen korkean rahoituksen alalla. Rakovsky sanoo, että Lionel Walter Rothschild oli yksi heistä (kuoli 1937), Kuhn, Loeb & Co -pankki Schiffin, Warburgin, Loebin ja Kuhnin perheen, Bernard Baruchin, Felix Frankfurterin, Frank Altschulin, Benjamin Victor Cohenin, Nathan Straus Jr:n kanssa., Laurence Steinhardt, Léon Blum, Samuel Irving Rosenman, Walter Lippmann, Herbert H. Lehman, Dreifus, Thomas W. Lamont, Georges Mandel, Henry Morgenthau, Mordecai Ezekiel, Jesse L. Lasky, mutta neuvoo häntä lopulta puhumaan Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähettiläs Joseph E. Daviexelle.

    ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.

    ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).

    ellauri369.html on line 441: Elizabeth Barrett Browning viittasi teokseen kintaalla. George Bernard Shaw sai inspiraatiota On herpesistä. (Kuppa sillä oli omasta takaa.)

    ellauri369.html on line 493: Hänen ahdingonsa toi hänelle teetä ja sympatiaa sukulaistädeiltä, kuten George Eliot , Elizabeth Gaskell ja myöhemmin rouva Humphry Ward. Rouva Wardin vuoden 1888 suosittu romaani Robert Elsewhere sai suurelta osin inspiraationsa tästä Frouden elämän aikakaudesta. Kaikkien pettymyxexi James löysi vaimon katakombeista.

    ellauri370.html on line 86: According to Samuel Cox, the Amalekites were the "first" in their hostility toward the Israelites. Matthew George Easton theorized that the Amalekites were not the descendants of Esau's grandson Amalek, by taking a literal approach to Genesis 14:7 where Abram already beats some Amaleks. During the Islamic Golden Age, certain Arabic writings claimed that the Amalekites existed long before Abraham. Some Muslim historians claimed that the Amalekites who fought against Joshua were the descendants of the inhabitants of North Africa. Ibn-Arabshâh claimed that Amalek Sr. was a descendant of Ham, son of Noah. They were harmless semi-nomadic agro-pastoralists. They lived in tents, rode camels, participated in the copper trade and worshipped gods at masseboth shrines. It is likely that Saul's anti-Amalekite campaigns were motivated by a strategic desire to wrest control of copper production at Tel Matzos. Copper was valuable to the early Israelites and their theology and ritual. 

    ellauri371.html on line 656:     Jyri Washingtonin lapsuus tunnetaan varsin heikosti, mutta siitä kerrotaan monia suosittuja tarinoita, jotka korostavat hänen rehellisyyttään, hurskauttaan ja fyysistä voimaansa. Nämä tarinat ovat suurelta osin myyttisiä, vaikka ne osittain perustuvatkin todellisiin tapahtumiin. Esimerkiksi tarina, jonka mukaan Jyri heitti hopeadollarin Pocahontasjoen yli − mikä on sybikaalisesti mahdotonta − sai alkunsa hänen serkkunsa luettua Aku Ankasta, että Roope Ankka  kykeni heittämään kiven paljon kapeamman Rappahannockjoen yli ja nappaamasn sen toisella puolella. Toisen suositun tarinan mukaan George olisi saanut isältään kuusivuotissyntymäpäivälahjaksi pienen kirveen, jolla hän olisi kaatanut isänsä kirsikkapuun. Kun isä tarinan mukaan kysyi vihaisena oliko George kaatanut puun, tämä vastasi yllättäen kyllä. Georgen tyhmänrehellisyys uhkaavan rangaistuksen edessä hämmästytti isää niin, että hän halasikin poikaansa ja jätti tämän syyntakeettomana ilman rangaistusta.

    ellauri371.html on line 658: Koulussa hän kunnostautui matematiikassa ja oppi maanmittauksen alkeet, mutta hän ei oppinut latinaa tai kreikkaa eikä koskaan puhunut mitään vierasta kieltä.  17-vuotiaana Georgella oli alkamassa tuottoisa ja menestyksekäs ura. Hän halusi kuulua herrasväkeen, työskenteli kovasti, säästi rahaa ja osti lunastamatonta maata.

    ellauri373.html on line 135: George_Clarke%2C_1st_Baron_Sydenham_of_Combe.png" height="120px" style="vertical-align:top;padding-top:50px" />

    ellauri373.html on line 279: Tällä alueella on saavutettu suuria menestyksiä : Venäjällä korkein hallitus on kokonaan juutalainen väärien venäläisten nimien varjolla ; vallan alemmilla tasoilla he toimivat omilla nimillään . Ranskassa, Englannissa, Italiassa ja Saksassa hallitusta johtavat edelleen kansalliset edustajat, mutta suurilla, vaikutusvaltaisilla ministeriviroilla on jo luonnollisia kastamattomia juutalaisia. Lloyd George, vaikka hän on luonnollinen englantilainen, mukauttaa maansa politiikkaa "kansainvälisten" (eli juutalaisten) pankkiirien vaatimuksiin.  

    ellauri373.html on line 299: 13) Philip Sassoon - Lloyd Georgen sihteeri, ehkä tuleva pääministeri,

    ellauri373.html on line 336: Dova I. A. Rodionovin romaanista "Illan uhrit" vai jonkun katkeran venäläisen sävellys? Musta sotnia? Ei, nämä ovat Venäjälle tuntemattoman miehen oikeita sanoja, joka ei millään tavalla kärsi bolshevikeista henkilökohtaisesti. Nimittäin muinainen, moderni, "liberaali" ranskalainen kirjailija Georges Bateau. Tässä on kolme sivua, käännettynä hänen kirjastaan ​​"The Jewish Question".

    ellauri373.html on line 592: omissa käsissään, täydessä vallassaan, Lloyd George, Clemenceau, Wilson, Leon Bourgeois, Rathenau ja monia, monia muita.  

    ellauri373.html on line 697: Kaikki ihmiset, jotka ovat kaikkien hallitusten johdossa kansakunnat ovat vain sosialistin välineitä nists, kuten: Lloyd George, Woodrow Wilson, Milleran, Callo, Clemenceau, Robert Lan- laulaa jne.

    ellauri374.html on line 148: Tarkemmat tiedot löytyvät alta: Sijoitus, Maakreivejä. Maat, joissa taajuus on erittäin alhainen eli 1-10: Tšekin tasavalta 10 Australia 9 Serbia 8 Armenia 7 Georgia 6 Espanja 6 Suomi 3 Slovenia 3 Turkmenistan 2 Saksa2  Viro 2 Latvia 2 Kiina 2 Portugali 1 Zimbabwe 1 Kuuba 1Tanska1 Liettua1 Ranska 1 Wales 1 Malesia 1.

    ellauri377.html on line 177:   Voegeleinin työt eivät mahdu mihinkään vakioluokitukseen, vaikka jotkut hänen lukijoistaan [kuka?] ovat löytäneet siitä yhtäläisyyksiä esimerkiksi Hans Jonasin, Ernst Cassirerin, Martin Heideggerpin ja Hans-Georg Gadamerin samanaikaisiin teoksiin. Oikeistosiiven sakemanneihin. Se oli liian oikeistolainen nazeillekin. 

    ellauri378.html on line 80: "Venäläiset" olivat eklektinen ryhmä, johon kuului 10 naista ja kaksi lasta. Heidän nimensä olisivat olleet tiedossa aikansa vasemmisto- ja vallankumouksellisissa piireissä, joten jotkut matkustivat aliaksilla. Aluksella oli Karl Radek Lvovista nykyisen Ukrainan alueelta ja Grigory Zinovjev ja hänen vaimonsa Zlata myös Ukrainasta. Mukana oli puoli-armenialainen Georgii Safarov vaimoineen sekä marxilainen aktivisti Sarah “Olga” Ravich. Ukrainasta kotoisin oleva Grigory Useivich oli mukana vaimonsa Elena Konin kanssa, venäläisen naisen Khasia Grinbergin tytär. Eloisa ranskalainen feministi Inessa Armand lauloi ja repi vitsejä Radekin, Ravichin ja Safarovin kanssa. Lopulta heidän huutonsa suututti ryhmän johtajan, joka työnsi päänsä vuodepaikastaan ja moitti heitä. Johtaja oli Vladimir Lenin, joka kuljetti tässä pienryhmäänsä suljetulla junalla viikon mittaiselle matkalle, joka päättyisi Pietarin Suomen asemalle. Puoli vuotta myöhemmin Lenin ja osa hänen kohorteistaan johtaisivat uutta valtiota, Venäjän neuvostotasavaltaa. Kohortti oli eräs Fred Göran Karlssonin mielisanoista.

    ellauri378.html on line 254:   Androkles ja leijona -näytelmässä, jonka löysin vaihtorottahyllyltä, joka on painettu Georgen maxamilla pelleaakkosilla joka toiselle sivulle, ja josta puuttuu sivuja, tekee George Shaw, joka halusi tulla kuzutuxi Bernardixi, raakaa pilaa kristityistä marttyyreistä. 

    ellauri381.html on line 111:       Monet kuumista asettuivat lopulta Mustanmeren länsipuolelle sekaantuen Kiovan Venäjän, Galicia-Volhynian ruhtinaskunnan, Kultahorden khanaatin, Bulgarian toisen imperiumin, Serbian kuningaskunnan, Unkarin kuningaskunnan, Moldavian, Georgian kuningaskunnan, Bysantin valtakunnan, Nikaian valtakunnan, Latinalaisen valtakunnan ja Vajakkien asioihin, kunnes kumanien siirtolaiset integroituivat kunkin maan eliittiin. Kuumakalleilla oli myös merkittävä rooli neljännessä ristiretkessä ja toisen Bulgarian imperiumin luomisessa. 50  kuumakalle- ja kiptšakkiheimoa liittyi poliittisesti muodostamaan kumani-kiptšakkiliiton. 

    ellauri381.html on line 621:   Pääsyyte häntä vastaan ​​on salaliiton järjestäminen "demokraattisen valtiojärjestelmän" kaatamiseksi, joka toteutettiin yhteistyössä Ison-Britannian ja Jugoslavian kanssa. Tätä tarkoitusta varten hän värväsi lukuisia rikoskumppaneita hallinnossa, hyväksyi Bulgarian liittymisen Jugoslaviaan, sabotoi taloutta hallitustehtäviensä kautta, järjesti diktaattori Georgi Dimitrovin pidätyksen ja salamurhan, välitti luottamuksellisia tietoja Britannian tiedustelupalveluille ja auttoi Jugoslavian vakoojia. Syyte mainizee myös Yhdysvaltain täysivaltaisen ministerin Donald Reed Heathin, johon Kostov syytteen mukaan piti yhteyttä maanpetoksellisessa toiminnassaan.

    ellauri382.html on line 228: Jumala tietää, että maailmassa on aina ollut tyhmiä ihmisiä, koska se on tehnyt ne. Ja myös paljon ilkeitä ihmisiä. Mutta harvoin tyhmyys on ollut niin ilkeää tai ilkeys niin tyhmää. Hän saa Nixonin näyttämään luotettavalta ja George W. Pensaan älykkäältä. Itse asiassa, jos Frankenstein päättäisi tehdä hirviön, joka on koottu kokonaan inhimillisistä puutteista, hän tekisi Trumpin.

    ellauri382.html on line 592:     The play was adapted to the big screen as two films, both entitled Gaslight—a 1940 British film, and a 1944 American film directed by George Cukor, also known as The Murder in Thornton Square in the UK. Both films are considered classics in their respective countries of origin, and are generally equally critically acclaimed. The play is set in fog-bound London in 1880, hence the name. The term "gaslighting" does not appear in any of the stageplays or screenplays and is inspired by the film´s title "Gaslight". The play has a happy end by the way. 

    ellauri382.html on line 778:   Ei liene ylläri, että ukrainalaiset tekivät lopun neuvostoliitosta. ”Ukrainalaiset vahvistivat itsenäisyytensä kansanäänestyksessä 1.12.1991. Viikko sen jälkeen Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän johtajat päättivät Neuvostoliiton lakkauttamisesta. Sen paremmin Gorbatšov kuin Jeltsinkään eivät pystyneet kuvittelemaan Neuvostoliiton jatkamista ilman Ukrainaa. Jeltsin selitti kahdesti George Bush vanhemmalle, että ilman Ukrainaa Venäjä joutuisi vähemmistöön suhteessa Keski-Aasian muslimitasavaltoihin.” Samaan aikaan Kiovassa kokoontui kasakkaneuvosto, joka irtisanoi Venäjän alamaisuuden. Sen mukaan Venäjä oli nyt rikkonut Perejaslavissa vuonna 1654 antamansa lupaukset pitää puolalaiset pois kasakoiden tukasta.

    ellauri386.html on line 407: (114)W H Auden, (165)Charles Bukowski, (193)E.e. cummings, (1076)Emily Dickinson, (54)T S Eliot, (145)Robert Frost, (91)Langston Hughes, (100)Philip Larkin, (52)Spike Milligan, (119)Pablo Neruda, (282)Sylvia Plath, (65)Edgar Allan Poe, (201)William Shakespeare, (243)Rabindranath Tagore, (183)Alfred Lord Tennyson, (100)Dylan Thomas, (368)William Wordsworth, (383)William Butler Yeats. Ja oletko lukenut näitä runoilijoita?  Sir John Betjeman • Elizabeth Bishop • Richard Brautigan • George Gordon Byron • Lewis Carroll • Billy Collins • Nissim Ezekiel • Allen Ginsberg • Thomas Hardy • Jose Marti • Wilfred Owen • Ezra Pound • Nizar Qabbani • Jose Rizal • Christina Georgina Rossetti • Siegfried Sassoon • Robert W Service • Henry Van Dyke • William Carlos Williams • Judith Wright? 

    ellauri386.html on line 416: George Orwell pahexui kirjaa jyrkästi: Twain haaskasi aikaansa boffooneryyn Connecticutin jenkki King Arthur's Court niteessä, mikä on tahallista imartelua kaikelle amerikkalaisen elämän pahimmalle ja vulgaarisimmalle.

    ellauri386.html on line 420: Markusta oli tulossa georgisti. Georgism, on taloudellinen ideologia, jonka mukaan ihmisten tulee omistaa itse tuottamansa arvo, kun taas maasta peräisin oleva taloudellinen vuokra - mukaan lukien kaikki luonnonvarat, yhteiset ja kaupunkialueet – pitäisi kuulua tasapuolisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille.  Amerikkalaisen taloustieteilijän ja yhteiskunnallisen uudistajan Henry Georgen kirjoituksista kehitetty Georgist-paradigma etsii ratkaisuja sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin perustuen maaoikeuksien ja julkisen talouden periaatteisiin, jotka pyrkivät yhdistämään taloudellisen tehokkuuden sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Tästä ei kyllä Dostojevski pitäisi, vaikka katolisuutta kyllä dissasi.

    ellauri386.html on line 422: Georgist-politiikan tärkein suositus on maan arvoon perustuva vero, joka väittää, että maa-arvoverosta (land value tax) saatavia tuloja voitaisiin käyttää olemassa olevien epäoikeudenmukaisten ja tehottomien verojen (kuten tulo- , kauppa- tai ostoverojen ) alentamiseen tai poistamiseen. Jotkut georgistit kannattavat myös ylijäämäisten julkisten tulojen palauttamista kansalle perustulon tai kansalaisosingon avulla. Todennäk. jotain länkkärikusetusta koska Adam Smith kannatti sitä. 

    ellauri386.html on line 547:   Skovoroda kirjoitti tekstinsä  kolmen kielen sekoituksella : kirkkoslaaviksi , ukrainaksi ja venäjäksi, sisältäen suuren määrän länsieurooppalaisia lainauksia latinaksi ja kreikaksi. Amerikkalais-ukrainalainen vieraan vallan agentti George Y. Shevelov kirjoitti yleiskatsauksen, jonka tarkoituksena oli karkottaa perusteettomat yleistykset ja luoda pohja Skovorodan kielen ja tyylin vakavalle tutkimukselle. Valitettavasti osoittautui, että "Skovorodan kieli miinus monet raamatulliset ja kirkolliset, poliittiset ja henkilökohtaiset piirteet ovat perustanaan Slobožanščyna- lajin venäjää, jota koulutetut käyttävät".

    ellauri389.html on line 190: In 2006, Putin replied to George W. Bush's criticism of Russia's human rights record by stating that he "did not want to head a democracy like Iraq's," referencing the US intervention in Iraq. For example, writing for Slate in 2014, Joshua Keating noted the use of "whataboutism" in a statement on Russia's 2014 annexation of Crimea, where Putin, completely irrelevantly, "listed a litany of complaints about Western interventions, including the previous two Crimean wars 1853-56 and 1918-21."

    ellauri389.html on line 436: While in Egerton’s service, Donne met and fell in love with Anne More, niece of Egerton’s second wife and the daughter of Sir George More, who was chancellor of the garter. A bright, shining young girl on the cusp of womanhood, she and the 'forbidden' Donne were instantly aware of each other. 

    ellauri389.html on line 438:  Knowing there was no chance of obtaining Sir George’s blessing on their union, the two married secretly, probably in December 1601. For this offense Sir George had Donne briefly imprisoned and dismissed from his post with Egerton as well. He also denied Anne’s dowry to Donne. Because of the marriage, moreover, all possibilities of a career in postal service were dashed, and Donne found himself at age 30 with neither prospects for employment nor adequate funds with which to support his household.

    ellauri389.html on line 440: Sir George More was not directly related to Sir Thomas More, though her sister was married into that family. George's ancestor was a fishmonger, Thomas was a baker's son. 

    ellauri389.html on line 475: kirjoittanut George Alexander Stevens. Se on vahvistus "meriveneestä Medley" elokuvassa Stevens´s Songs, Comic and Satyrical, Oxford, 1772. Vuonna 1731 painetussa Silvian balladi-oopperassa tai Maahautauksessa laulu, "Kalliolla kukkulalla, meren ympäröimänä" on sovitettu säveleen ja vanhaan kysymyxeen voiko HIV kohdata nuoria rakastavaisia; niin myös Robin Hoodissa, 1730.

    ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.

    ellauri390.html on line 179: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)

    ellauri391.html on line 79: Tätä tarinaa on vaikea dokumentoida sixi että Hoover ja Paderewski eivät pysty vahvistamaan sitä muistelmissaan. Hoover väittää salaperäisesti: ”Oppilaspoikana olin johtanut kumppaneiden kanssa eräänlaista luentotoimistoa helpottaaksemme puutteellista talouttamme. Sovimme Paderewskin esiintymisen, mutta se ei jostain syystä lähtenyt liikkeelle." Paderewski on myös epämääräinen muistelmissaan ensimmäisestä tapaamisesta Hooverin kanssa. Useimmat Hooverin elämäkerran kirjoittajat jättävät mainitsematta tarinan, mukaan lukien kuuluisa elämäkerran kirjoittaja George H. Nash, joka kysyy: "Onkohan se edes totta?"

    ellauri391.html on line 86:   Olemme saaneet Hooverin edustajilta ristiriitaisia ​​viestejä tapauksesta. Kun Hooverin kannattaja syyskuussa 1928 kirjoitti vahvistaakseen tarinan, George Akerson, Hooverin avustaja, vastasi: "Kirjeessänne esitetty kuvaus herra Hooverin ensimmäisestä tapaamisesta herra Paderewskin kanssa on pääosin oikea." Tämä saisi uskomaan, että 2 000 dollarin suorituspalkkio ja vaje ovat oikein. Mutta Edith Harcourtin, rouva Hooverin sihteerin, kirje helmikuussa 1938 tarjoaa erilaisen vastauksen samanlaiseen kysymykseen. Harcourt, vastaten tohtori Rheimille, kirjoitti:

    ellauri391.html on line 106:   Se oli Harcourtin korjattu versio, joka ilmestyi joissakin sanomalehdissä seuraavana huhtikuussa 1939, kun Paderewski vieraili Hooverin luona hänen Palo Alto -kodissaan. Mutta jos tämä korjattu versio on totta, miksi Hoover ei käyttänyt sitä muistelmiensa ensimmäisessä osassa, jotka ilmestyivät vuonna 1951? Hooverin ensimmäinen pitkä kuvaus tapahtumasta kirjoitettiin vasta vuosina 1961–1963, jolloin hän aloitti Magnum Opuksensa Puola-osion parissa. George H. Nash ei koskaan julkaissut Hooverin elinaikana, mutta editoi huolellisesti erilaisia ​​luonnoksia ja julkaisi sen vuonna 2011 nimellä Freedom Betrayed: Herbert Hooverin toisen maailmansodan salainen historia ja sen jälkimainingit . Laajennetussa alaviitteessä Hoover muistelee 1 500 dollarin suorituspalkkiota, mutta hänellä ja hänen ystävillään oli tarjota Paderewskille vain 150 dollaria. Hooverin mukaan: "Paderewski nauroi ja ehdotti, että keskeytämme kihlauksen johonkin tulevaan tilaisuuteen, kun hän oli lännessä. Eräs jäsenistämme ehdotti, että emme ehkä pystyisi tekemään sitä, koska olisimme saattaneet hajota, ja tarjosi jälleen 150 dollaria. Paderewski nauroi taas ja sanoi, että lykkäämme sitäkin. Muistin tämän jakson hänelle, kun tapasin hänet pääministerinä rauhankonferenssissa. Hän naurahti taas."

    ellauri391.html on line 171:   In der deutschen theologischen Landschaft gilt Ringleben als orthodox-spekulativer Außenseiter, dessen Koordinaten vor allem Martin Luther, Johann Georg Hamann, der Deutsche Idealismus (Johann Gottlieb Fichte, Georg Wilhelm Friedrich Hegel) und Søren Kierkegaard sind. Eine größere Beachtung haben seine Aufsätze zu Luther, Hegel und seine Auseinandersetzung mit dem Neutestamentler und Fakultätskollegen Gerd Lüdermann gefunden. Ringleben wendet sich gegen einen seiner Ansicht nach verwässerten Neo-Kulturprotestantismus, wie er sich nach dem Schwinden des Einflusses der Dialektischen Theologie Karl Barths in der theologischen Diskussion Geltung verschafft hat. In Anschluss an Adolf Hitler ist er der Überzeugung „Die dogmatische Theologie muss ihre Eigenart in engster Fühlungnahme mit dem vorgegebenen Wort der [Heiligen] Schrift zu finden suchen, weil ihr Denken sonst seiner Sprachlichkeit verlustig geht.“ Pakkoko on olla niin dogmaattinen? Paavi Pentti äityi kiittelemään Silsan näkemystä Herr Jesuxesta. Kun vihollisesi ylistävät sinua, tarkista kantasi.

    ellauri391.html on line 552:     Crispin James Garth Wright ( / r aɪ t / ; syntynyt 21. joulukuuta 1942) on brittiläinen filosofi, joka on kirjoittanut uusfregealaisesta (uuslogistisesta) matematiikan filosofiasta, Wittgensteinin myöhemmästä filosofiasta ja totuuteen liittyvistä asioista, kuten realismi, kognitivismi, skeptismi, tieto ja objektiivisuus. Hän on filosofisen tutkimuksen professori Stirlingin yliopistossa ja opettanut aiemmin St Andrewsin yliopistossa, Aberdeenin yliopistossa, New Yorkin yliopistossa, Princetonin yliopistossa ja Michiganin yliopistossa. Vaihtanut opinahjoa kuin mustalainen hevosta. Loppusijoituspaikka Stirling on kalatalousyliopisto Skotlannin pystymezässä. Selvää alamäkeä. Crispin esitti "epävirallisia argumentteja", että (i) Humen periaate (yhtä monta iff E bijektio) plus toisen asteen logiikka on johdonmukainen ja (ii) siitä voidaan tuottaa Dedekind–Peano-aksioomit. Molemmat tulokset todistettiin epävirallisesti jo Gottlob Fregen (Fregen lause) toimesta, ja myöhemmin George Boolos ja Richard Heck todistivat ne tiukemmin. Crispin ei tehnyt siinä muuta kuin hälisi.

    ellauri391.html on line 655:   Kveekarit (koko nimi Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit, engl. Quakers, Religious Society of Friends) on Englannissa 1600-luvulla perustettu protestanttinen liike. Sen jäsenet kutsuvat itseään ”totuuden ystäviksi” tai ”ystävien seuraksi”. Yhteisö syntyi vallitsevan poliittisen ja uskonnollisen sorron aikana. George Foxia pidetään kveekariliikkeen perustajana, jonka käsityksen mukaan Jumala läpivalaisee jokaisen sielun erikseen eikä pelastumiseen tarvita pappeja tai muita ulkopuolisia tahoja. Yhteisö pitää itseään suoraan Jumalan alaisena. Kveekareihin kuuluu maailmassa noin 400 000 jäsentä, Ison-Britannian lisäksi muun muassa Yhdysvalloissa, Keniassa ja Boliviassa. Suurin yhteisö on Yhdysvalloissa William Pennin vuonna 1682 kveekarien pakopaikaksi perustamassa Pennsylvaniassa. Kveekarit ovat perustaneet useita tunnettuja ja suuria yrityksiä Isossa-Britanniassa ja USA:ssa. Kveekarien uskonnollisuuden ohjaamaa yritystoimintaa kutsutaan kveekarikapitalismiksi.

    ellauri392.html on line 113:   Tämän Hirschin ensimmäinen kirja, Wordsworth ja Schelling, oli lämmitetty hänen väitöskirjastaan. Kirjassa hän selventää Wordsworthin filosofisia ajatuksia ja runoja asettamalla niitä rinnakkain saksalaisen filosofin Friedrich Schellingin ideoiden kanssa. Vuonna 1964 tämä Hirsch julkaisi toisen kirjansa, Innocence and Experience: An Introduction to Blake. Tässä kirjassa Hirsch riitautti Blaken työn "järjestelmällisiä" kriitikkoja, mukaan lukien uuskriitikot Northrop Frye ja Harold Bloom. Hirsch väitti, että Blaken ideat ja näkemykset muuttuivat radikaalisti ajan myötä ja että varhaiset teokset, kuten The Songs of Innocence, eivät ilmaise samaa maailmankuvaa kuin myöhemmät teokset, kuten The Songs of Experience. Blake oli saanut lisää kokemusta. Sitten hän väsäsi katsauksen saksankielisestä Hans-Georg Gadamerin Truth and Method -julkaisusta (Review of Metaphysics, 1965).

    ellauri392.html on line 117: Toisaalta hänen näkemyksensä ovat suurelta osin ristiriidassa Martin Heideggerin ja hänen oppilaansa Hans-Georg Gadamerin sekä WK Wimsattin ja Monroe Beardsleyn näkemysten kanssa kirjallisuusteosten "semanttisesta autonomiasta" teoksissa "The Intentional Fallacy". ja "The Affective Fallacy". Wimsatt ja Beardsley uhosivat, että teksti on ensisijainen merkityksen lähde,  ja kaikki tekijän halujen tai elämän yksityiskohdat ovat toissijaisia. Nämä ovat elämä ja teos -menetelmän pahimmat mustamaalaajat. 

    ellauri392.html on line 257: Runoilija Abdourahman A. Waberi on palkittu kirjailija, joka on syntynyt nykyisessä Djiboutin tasavallassa. Hän on rodultaan ranskansomali, vieraslaji kuten meillä viiksitimali. Jakaessaan aikansa Pariisin ja Yhdysvaltojen välillä, hän opettaa ranskan ja ranskankielistä kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista George Washingtonin yliopistossa Washington DC:ssä. Caenissa hän opettaa englantia. Syntymästään muslimi, Waberin teemoja ovat yksinkertainen meditaatioon ja henkisyyteen perustuva elämä. Sitoutumisestaan ​​monikulttuurisuuden ja monimuotoisuuden arvoihin hänet palkittiin vuoden 2016 Words to Change -palkinnolla. Eli kaveri on länkkärien sylikoira.

    ellauri392.html on line 875:   Pyllynnuolennassa kukaan ei kuitenkaan ylittänyt professori Mark C. Tayloria, tunnettua Derrida-ryhmäläistä, joka opettaa Williams Collegessa. Kirjoittaessaan The New York Timesin yleisönosastoon, professori Taylor aloitti myös kuzumalla apuun Wittgensteinia. Ludista Derrida oli kimalainen tulitikkulaatikossa. Professori Taylor jatkaa sitten antamalla meille ystävällisemmän, lempeämmän Derridan. Mutkattomille tietämättömille – ”ihmisille, jotka ovat riippuvaisia ​​äänistä ja yöpymisistä” – Derridan teokset saattavat tuntua ”toivottoman epäselviltä”. Mutta me hienostuneet kaverit tiedämme että hänen kuuluisa mutkikas proosansa "heijastaa tiheyttä ja monimutkaisuutta, joka on ominaista kaikille suurille filosofian, kirjallisuuden ja taiteen teoksille."  (Se on klisee, mutta onko se totta? Varmasti jotkut, ehkä monetkin suuret teokset ovat mahtavia selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi, esim Raamattu tai Toora.) Professori Taylorin päätavoitteena on esittää Derrida eräänlaisena teologina Hän sanoo, että tässä epävarmassa, kiistojen repimässä maailmassa on ymmärrettävää mutta vaarallista halu "yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja varmuuteen". Ja tämä halu, professori Taylor kertoo, "on suurelta osin vastuussa kulttuurisen konservatiivisuuden ja uskonnollisen fundamentalismin noususta ". Älähälä! Pianhan tässä George W. Bush sulautuu Osama bin Ladeniin. Kiitos Jumalalle – tai pikemminkin kiitos Derridalle, että hän on tullut opettamaan meille uskomuksen muotoa, ”joka käsittää epävarmuuden ja antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa muita, joita emme ymmärrä”. No  sitä virhettä "me" emme kyllä tee! Professori Taylorin käsissä Derrida nousee esiin messiaanisena hahmona, Martin Heideggerin, St. Franciscuksen ja Kahlil Gibranin yhdistelmänä.

    ellauri392.html on line 966: Henkilökohtainen kirjeenvaihto (1960-1999) käsittelee henkilökohtaisia ​​ja ammatillisia aiheita sekä merkittävää materiaalia Cleanth Brooksille, Maynard Mackille, James Restonille, AM Rosenthalille, Abraham Sutzkeverille, Hyatt Waggonerille, Elie Wieselille ja George Willille.

    ellauri393.html on line 322: Elokuvan Kavkaznaja plenniza  on ohjannut Leonid Gaidai. Se on viimeinen elokuva, jossa esiintyy kolmikko "Purkki" (Georgy Vitsin), "Fool" (Juri Nikulin) ja "Pro" (Jevgeni Morgunov), ryhmä hämmentäviä antisankareita, jotka ovat yllättävän samanlaisia ​​kuin Three Stooges sekä suomalaiset Härski, Uuno ja Sörsselssön. Elokuva sai ensi-iltansa Moskovassa 1. huhtikuuta 1967. Musiikista vastasi Aram Hatsipompponen. 

    ellauri395.html on line 580: Sons of Thunder Ministries & Publicationsin toimitusjohtaja · Kokemus: Isocucco ja Cana New Wine Seminary · Koulutus: Georgian yliopisto · Sijainti.

    ellauri396.html on line 210: Ympäristöministeri George Heyman sanoi True Northille antamassaan lausunnossa: "Henkilökuntani ja minä olemme käyneet aktiivisia keskusteluja kansakuntien jäsenten kanssa, kun pyrimme löytämään ratkaisun, joka vastaa kaikkien tarpeisiin. Tukeaksemme näitä tärkeitä keskusteluja, tällä hetkellä Joffre Lakes Park pysyy yleisön ulottumattomissa perjantaihin 1. syyskuuta asti, kun nämä keskustelut jatkuvat."

    ellauri399.html on line 57: Blev disse tilsagn  nogensinde nedfældet i en aftale? Nej, og det skyldes  især, at præsident George H.W. Bush mente, at Baker og  Kohl havde givet for store indrømmelser – eller med  Bakers ord: At han »var kommet lidt for langt frem på  skiene«. Ja, mange russiske politiske beslutningstagere  var netop imod de indrømmelser, Gorbatjov gav på det  tidspunkt. Især på grund af de implikationer det kunne  få, og rent faktisk også fik, for det øvrige Østeuropa.  Vel fik Rusland mundtlige forsikringer om, hvor grænserne  for NATO’s ekspansion gik, men skriftlige garantier fik  det aldrig. 

    ellauri399.html on line 176: It is no wonder that many accomplished men and women of Yogananda's era took to his teaching, including the entrepreneur George Eastman, founder of Kodak; the acclaimed opera singer Amelita Galli-Curci; the tenor Vladimir Rosing; and the plant scientist Luther Burbank. Even U.S. president Calvin Coolidge was invited by Yogananda to the White House for a personal audience. Today he (Coolidge) is recognized among yoga experts as the father of yoga in the West.

    ellauri401.html on line 540: Pääsiäissunnuntai oli juhlapäivä. Kello 12 pidettiin Kansallisteatterissa Vuosijuhla, jonka pääsyliput olivat nytkin huonoimpiakin pylvääntauspaikkoja myöten loppuunmyyty. Arvokkaan ohjelman aloitti torvien soitto, jonka jälkeen Bertha Lindberg lausui Eino Leinon Helkavirsien. styken ”Marjatan reikä”. Sen jälkeen Georg Ots ja Georg Malmstén esittivät katkelman Aida-oopperan kolmannesta näytöksestä. Trio Joulukalenteri esitti Erkki Melartinin uudet sävellykset Barcorolan ja Meditaation. Pekka Ervast piti palopuheen EU:n puolesta. Juhlan lopuksi Hilda Pihlajamäki ja Jussi Snellman esittivät jälkimmäisen runomittaan suomentaman André Dumasin yksinäytöksisen näytelmän Läheinen ikuisuus.

    ellauri401.html on line 638:   Ervast lausui lopettajaisiksi muutamia sanoja kuin Dumbledore Tylypahkassa. "Hän puhui tulevasta työstään, jolle oli varannut kaksi vuotta, mielessään väikkyvästä uudesta matkasta, joka tulisi suuntautumaan Egyptiin ja Palestiinaan, kristinuskon syntymäpaikoille."  Virren Sun haltuus, rakas Isäni Petteri vielä väreillessä temppeliaulassa Ervast siunasi läsnäolijat ja toivotti tapaamista: ”Näkemiin ensi vuosikokouksessa!” Gerdan poika Georg vei autolla nuhaisen Pekan kotiinsa.

    ellauri402.html on line 700: Kuka pelkää Virginia Woolfia? on Edward Albeen näytelmä, joka esitettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 1962. Se tarkastelee keski-ikäisen Marthan ja Georgen avioliiton mutkia. Myöhään eräänä iltana yliopiston tiedekunnan juhlien jälkeen he ottavat vieraiksi tietämättömän nuoremman pariskunnan Nickin ja Honeyn ja houkuttelevat heidät katkeraan ja turhautuneeseen suhteeseensa.

    ellauri402.html on line 702: Otsikko on sanapeli Walt Disneyn Three Little Pigs (1933) -kappaleelle " Who 's Afraid of the Big Bad Wolf? ", joka korvaa kuuluisan englantilaisen kirjailijan Virginia Woolfin nimen. Martha ja George laulavat toistuvasti tämän version kappaleesta koko näytelmän ajan.

    ellauri402.html on line 705: Kuka pelkää Virginia Woolfia? voitti sekä vuoden 1963 Tony-palkinnon parhaasta näytelmästä että 1962–1963 New York Drama Critics´ Circle -palkinnon parhaasta näytelmästä. Se herätetään usein uudelleen henkiin modernilla näyttämöllä. Elokuvasovitus julkaistiin vuonna 1966, sen on kirjoittanut Ernest Lehman, ohjannut Mike Nichols ja pääosissa Richard Burton, Elizabeth Taylor, George Segal ja Sandy Dennis. Noista komeljanttareista en maxaisi puolta palanutta puupenniä. Joka iikka ällöjä.

    ellauri402.html on line 708: Martha kertoo, kuinka hänen isänsä oli luullut Georgen nousevan lopulta korkeakoulun johtajaxi, mutta Georgen kunnianhimo on tehnyt hänestä säälittävän Martalle, joka kutsuu häntä. "suuri iso rasva floppi".

    ellauri402.html on line 713: Mistä näytelmässä oikeastaan oli kyse? "George ja Martha ovat vältelleet avioliittonsa rumuuden turvautumalla illuusioihin." 

    ellauri402.html on line 716: 1950-luvun yhteiskunnalliset normit koostuivat ydinperheestä: kahdesta vanhemmasta ja kahdesta (tai useammasta) lapsesta. Tämä käsitys oli viehättävä siinä ajatuksessa, että isä oli elättäjä, äiti kotiäiti ja lapset käyttäytyivät hyvin. Georgen ja Marthan mahdollisuus täydelliseen perheeseen tuhosi hedelmättömyys ja Georgen epäonnistuminen nousta näkyväksi hahmoksi yliopistossa.

    ellauri403.html on line 406: Zelenskyyn kaveri, Georgian päämies  Saakašvili oli sekaantunut useisiin  skandaaleihin, joista tärkeimmät liittyvät  oppositiopoliitikon Valeri Gelashvilin  hakkaamiseen ja Sandro Girgvlianin murhaan.  Vuonna 2009 Forbes arvioi Georgian neljänneksi  maaksi, jolla on alhaisin verotaakka  maailmassa. 

    ellauri403.html on line 408: Saakashvilin  hallituskaudella Georgia kävi läpi useita  poliittisia kriisejä. Vuonna 2007 puhkesi  joukkomielenosoituksia , joissa vaadittiin  Saakashvilin eroa. Mielenosoitukset, jotka  johtuivat Georgian poliitikon Irakli  Okruashvilin pidätyksestä , hajottivat  väkivaltaisesti erikoisjoukot 7. marraskuuta  2007. Poliisi teki ratsian suurimmalle  oppositiomedialle Imedi TV:lle , ja se  muutettiin hallitusta kannattavaksi kanavaksi.  Toinen mielenosoitusaalto puhkesi vuonna 2009 .  Toukokuussa 2011 hallitus vastasi jälleen  väkivaltaisesti Saakashvilin entisen  liittolaisen Nino Burjanadzen järjestämiin  opposition mielenosoituksiin . Saakašvili oli  sekaantunut useisiin skandaaleihin, joista  tärkeimmät liittyvät oppositiopoliitikon Valeri  Gelashvilin hakkaamiseen ja Sandro Girgvlianin  murhaan . Syyskuussa 2012 vuotanut  videomateriaali systeemisestä kidutuksesta ja  raiskauksista Georgian vankilajärjestelmässä  tuli ilmi Gldanin vankilaskandaalin aikana .  Saakašvilia syytettiin poliisin julmuudesta ja  vankien epäinhimillisestä kohtelusta. 

    ellauri403.html on line 410: Pian vuoden 2013 presidentinvaalien jälkeen  Georgian käytyä liian kuumaxi Saakašvili  loikkasi Ukrainaan tukemaan Ukrainan Euromaidan  - liikettä ja Revolution of Dignity -liikettä.  26. heinäkuuta 2017 Petro Porošenko riisti  Saakašvililta (oleskeli tuolloin  Yhdysvalloissa) Ukrainan kansalaisuuden, ja  hänestä tuli kansalaisuudeton henkilö. Hän  palasi Ukrainaan kannattajaryhmän kanssa Puolan  kautta, mutta hänet pidätettiin helmikuussa  2018 ja karkotettiin. Saakashvili muutti  Alankomaihin , missä hän sai pysyvän  oleskeluoikeuden . 29. toukokuuta 2019 hän  palasi Ukrainaan, kun vasta valittu presidentti  Volodymyr Zelenskyy palautti kansalaisuutensa.  

    ellauri403.html on line 412: 1. lokakuuta 2021 Saakašvili ilmoitti  Facebookin kautta palaavansa Georgiaan  kahdeksan vuoden tauon jälkeen paikallisvaalien  aattona. Myöhemmin samana päivänä Georgian  pääministeri Irakli Garibašvili piti  lehdistötilaisuuden, jossa ilmoitti  Saakashvilin pidättämisestä Tbilisissä.  Tutkinnan mukaan Saakashvili saapui maahan  salaa, piileskeli maitotuotteilla lastatussa  puoliperävaunussa. Hän ylitti laittomasti  Georgian osavaltion rajan ohittaen  tullivalvonnan.  Hänet sijoitettiin Rustavin  rangaistuslaitokseen nro 12 . Georgian  presidentti Salome Zourabichvili ilmoitti,  ettei hän "ei koskaan" armahda Saakašvilia.  Häntä on siirretty useita kertoja sairaalaan  terveydentilansa vuoksi ja toukokuusta 2022  lähtien häntä hoidetaan siviiliklinikalla  Tbilisissä. 

    ellauri405.html on line 527: Luomisen hetkellä ... se on kieli, joka ottaa haltuunsa ja asettaa omat lakinsa kirjoittajalle. Herätystuntien aikana runoilijan tietoisuus on verhoutunut, hajanainen; hän on valmis illan työhön. Kun kaikki nukkuvat, paitsi sudet, jotka ovat lähellä gullyä, Zhivago antaa itsensä astua tuohon herätyshaavojen tilaan uuden runon keksimisen kanssa. Pyhän legenda George ja lohikäärme eivät näytä hänelle kuvaksi, vaan hevosenkavioiden äänenä "kehään runon pinnalla".

    ellauri405.html on line 531: Jos, kuten Edmund Wilson väittää [The Bit Between My Teeth], luku "Return to Varykino" on romaanin "tunneli", niin "Fairy Tale" voidaan kutsua myös lisääntymisen kliimaksiksi. Wilson muistuttaa meitä siitä, että venäläinen nimi Juri on George, ja että Zhivago kirjoittaa siten erittäin henkilökohtaista runoa, kun hän kuvaa pyhän taistelua, jonka nimeä hän kantaa. Lukemalla Voraginen kultainen legenda Edmund Wilson sai selville, että St. Yrjö kääntyi kristinuskoon "kahdenkymmenenkahden tuhannen kristityn marttyyriuden seurauksena, mikä sai jotkut luopumaan uskostaan".

    ellauri406.html on line 160: G: Georgia, Saksa, Guatemala 
    

    ellauri406.html on line 391:       Trump at a campaign rally in Savannah, Georgia this week praised Russia’s military record and criticised Zelenskyy as a the “greatest salesman on earth”, erroneously claiming that “every time Zelenskyy comes to the United States, he walks away with $100bn”.

    ellauri408.html on line 203: Jean-Luc Nancy (/nɑːnˈsiː/ nahn-SEE; French: [ʒɑ̃lyk nɑ̃si]; 26 July 1940 – 23 August 2021) was a French philosopher. Nancy's first book, published in 1973, was Le titre de la lettre (The Title of the Letter, 1992), a reading of the work of French psychoanalyst Jacques Lacan, written in collaboration with Philippe Lacoue-Labarthe. Nancy is the author of works on many thinkers, including La remarque spéculative in 1973 (The Speculative Remark, 2001) on Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Le Discours de la syncope (1976) and L'Impératif catégorique (1983) on Immanuel Kant, Ego sum (1979) on René Descartes, and Le Partage des voix (1982) on Martin Heidegger. Ize kaljuhead ei juuri mitään kekannut, kuhan vinkkasi näihin eilispäivän suuruuxiin. Nancy collaborated with Lacoue-Labarthe on several other books and articles. One of the very few monographs that Jacques Derrida ever wrote on a contemporary philosopher is On Touching, Jean-Luc Nancy. Nice touch, quite touching actually. 

    ellauri408.html on line 210: This week I have mostly eaten acorns. Unelias unexii David Copperfieldin Agnexesta, joka seuraa uskollisesti Davidin joka oikkua ja pääse lopulta palkinnoxi sen kanssa mimmoisiin. While living in Switzerland, David realizes that he loves Agnes. After returning to England he tries hard to conceal his feelings, but realizing Agnes loves him as well, he proposes to her; she accepts. They marry quickly and take residence in London. Agnes bears David at least five children. Like typical Dickensian heroines, Agnes is mainly a passive character, an ideal Victorian lady. Her characterization is often criticized as "too perfect". David often describes her as an angel. She shows the effects of parentification. David often compares Agnes with a church-window. Kuin heiluttaisi patonkia porttikonkissa. Her character was based on Dickens' sisters-in-law Mary and Georgina Hogarth, both of whom were very close to Dickens. Mary died in 1837 at the age of 17, and Georgina, from 1842, lived with the Dickens family. Dickens referred to her affectionately as his "little housekeeper". After Dickens' separation from his wife Catherine, Georgina stayed with him for the rest of his life and took complete responsibility for managing his household. Pukille pääsi takuulla muttei mimmoisiin. 
    Jean Paul ja Emerson Fittipaldi on sen sanoneet: Suuri kirjailija on se joka osaa tehostaa izeänsä. No noi ei kai sitten osanneet. Yxin jumalaa on mahdoton pitää naurettavana, vai onko? onhan siinä paljon Niilo Visapään piirteitä. Minä tunsin maan uivan aluxena avaruuden sinistä valtamerta. Minä purjehdin keltaisella merellä. Onnettomuutesi, vanha veikko, on että olet akkamainen.  

    ellauri408.html on line 523: 	  Hän oli hyvin lähellä George Sandia ja François Bulozia, hän oli vielä lähempänä belgialaista historioitsijaa Victor Tahonia, jolle hän lähetti 1883 belfien kiitoksena pitkästä nuoleskelusta couilletteissa.

    ellauri409.html on line 226: 	Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan ​​oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".

    ellauri409.html on line 450: Appearance and Reality (1893; second edition 1897) is a book by the English philosopher Francis Herbert Bradley, in which the author, influenced by Georg Wilhelm Friedrich Hegel, argues that most things are appearances and attempts to describe the reality these appearances misrepresent, which Bradley calls the Absolute. It is the main statement of Bradley´s metaphysics and is considered his most important book.The work was an early influence on Bertrand Russell, who, however, later rejected Bradley´s views. In 1894, the book was reviewed by J. M. E. McTaggart, the apologist of "haecceitas" (tämyys). Kun Seppo Kiviseltä jäi McTaggart väitöskirja kesken, Seppo sortui haahuiluun. 

    ellauri411.html on line 44:       ‘Katherine Mansfield had an insatiable desire for sex’. Newly released divorce papers filed by her first husband, the hapless George Bowden, claim the reason their marriage broke down was because of her “insatiable desire for sex”. The hapless Bowden first told Anthony Alpers for his seminal 1954 book Katherine Mansfield: A Biography that she was “frigid”, and refused to have sex with him on their wedding night.

    ellauri411.html on line 89: Mansfieldin kuoleman jälkeen  Murry toimitti hänen töitään. Marxilaisena  aloittaneen Murryn pasifistiset mielipiteet  herättivät usein kiistoja. Hän suututti monia  vasemmistolaisia ​​(mukaan lukien George Orwell  ja Vera Brittain ) väittämällä, että  natsi-Saksan pitäisi antaa pitää hallussaan  Manner-Eurooppaa. Murry uskoi, että vaikka  natsien valta oli tyrannimainen, se oli parempi  kuin täydellisen sodan kauhut.  Tomin toiveet  juutalaisten puzauxesta olis toteutuneet vielä  paremmin. Murry "luopui pasifismistaan ​​vuonna  1948 ja... kehotti ennaltaehkäisevään sotaan  Neuvostoliittoa vastaan, ja päätti päivänsä  konservatiivisena äänestäjänä ". Murrysta tuli  myös antifemimisti. Hänen näkemyksensä yhtyivät  Eliotin näkemyksiin: hän kannatti elitismiä,  jota Samuel Taylor Coleridgen papisto esikuvasi  ja jota Matthew Arnold puolusti. Hänen tätinsä  kutsui häntä 11-vuotiaana "pieneksi vanhaksi  mieheksi". 

    ellauri418.html on line 231: Georges Simenon leuattomine huulettomine porkkananokkaisine pärstineen ja piippuineen ja 

    ellauri418.html on line 288: Kielletyt  länsimaiset tavarat löytävät edelleen  tiensä Venäjälle, ja kansalaisilla on  mahdollisuus saada suurin osa  tavaroista, jotka heillä oli  käytössään ennen konfliktin  alkamista. Vaikka pakotteet kieltävät  Mercedeksen ja Chryslerin kaltaisten  autojen myynnin, ne tulevat edelleen  Venäjälle kolmansien osapuolten  kautta: Georgia, Kazakstan ja Kiina.  Hinnat ovat korkeammat tuonnin  ohituksen takia, mutta varakkaat  venäläiset ovat valmiita maksamaan  käteistä. 

    ellauri419.html on line 52: The European Union teamed up with 11  countries Thursday in announcing a  commitment to “ambitious” new climate  plans — but the U.S., an architect of  the initiative, did not join them.  The governments that pledged to come  up with new targets were Canada,  Chile, Georgia, Mexico, Norway and  Switzerland plus the European Union.  Switzerland said it would do so by  February. Greta Thunberg rubbished the crooked COPs in no uncertain words and called for a new improved planetary leadership. In your dreams Gretchen. 

    ellauri419.html on line 370: Simenonista hammaslääkäriin tulevien naisten nukuttaminen ja bylsintä hoitotuolissa oli aivan anteexiannettava hairahdus. Miesparka oli nähnyt 2 nazin iloisena raiskaavan hänen siskonsa peräjälkeen penkereellä ja tahtoi luonnollisesti kokeilla samaa. Ei hän ollut paha, vihannut ketään, joskus vain tuli annetuxi alahuulipotilaalle liikaa ilokaasua... Spermaiset kalmot haudattiin sisäpihalle. Dentistiressukka. Simenonin naiset on rumia tai tyhmiä, elleivät kumpaakin kerralla. Mixi Simenon joka oli nainut tuhansia naisia ja kohdellut omiaankin persemäisesti kirjoittaa naisista aina negatiivisesti ja säälii törkeitä miehiä? No sixi että Georges oli ize aivan PASKA miehexeen.  

    xxx/ellauri013.html on line 345:   Omastakin mielestään aikansa lordi Byron. Lordi kyllä, vaikkei yhtä kaunis, kapinoitsi nuorena, bylsi kaikkee mikä liikkui, vyö ja henskelit yhtä löyhällä kuin don Juanilla. Nuorena suisidaalinen kuin George, mut loppupeleissä aika omahyväinen. Ei kuollut nuorena kuten Byron. Pikemminkin päinvastoin, eli vitun kauan, ydinterve ukko, jalopuuta, 1872-1970. Saksan-Ranskan sodasta mun lukioaikoihin, kahta vaille sataseen. Hyvin meni Bert, häpi end. Ei tarvinnut suuttua.

    xxx/ellauri056.html on line 42: Keväällä 2022 Ukrainan selkkauxen aikana löytyi Häpylän lainaston poistohyllystä alkuperäisteos Five go off to concentration camp, jonka kannessa Georgina kazoo ahdistuneena kun Dickin aavejuna syöxyy pimeään tunneliin. Siitä selvisi, että loppuvizeissä Timmy the dog thumped his tail hard on the ground. Julian, Dick, George and Ann laughed hard and Dick thumped his dick happily into Georgina's tail.      

    xxx/ellauri056.html on line 224: Tää kaikki oli niin noloa että Dickens kärsi siitä loppuikänsä. Johnu pääsi vankilasta 3kk kakun jälkeen vararikkoisena. Charles pääsi kouluun 12-vuotiaana ja 15-vuotiaana alkoi lakifirman juoxupoikana Gray's Innissä. (Tästä kertoo Kolea talo.) Dickens opetteli pikakirjoituxen ja aloitti puolentoista vuoden kuluttua reportterina Doctor's Commonsissa. 1829 Dickens rakastui Maria Beadnelliin (se Doora), joka valitettavasti dumppas sen ja nai jonkun Winterin. Kalle löysi Hogarthin Katin tilalle. (Väliin se taisi bylsiä sisko Georginaakin noinniinkuin sumuisten saarten Juhani Ahona.) Kirjalliset työt meni hyvin, Pickwickin paperit oli jymymenestys 1836.

    xxx/ellauri056.html on line 273: En 1902, Maurice écrit Monna Vanna, où joue Georgette Leblanc. Il vit avec elle jusqu'en 1918, avant d'épouser, l'année suivante, la jeune actrice Renée Dahon.

    xxx/ellauri056.html on line 279: Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).

    xxx/ellauri056.html on line 281: Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän lepakkokumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta. Jean Cocteau oli Georgetten henkilökohtainen, hyvä ystävä.

    xxx/ellauri056.html on line 359: Novalis (* 2. Mai 1772 auf Schloss Oberwiederstedt; † 25. März 1801 in Weißenfels), eigentlich Georg Philipp Friedrich von Hardenberg, war ein deutscher Schriftsteller der Frühromantik und Philosoph. Sein Rufname war „Fritz“.

    xxx/ellauri056.html on line 487: Hänen isänsä oli Johann Georg Kant, memeliläinen satulaseppä, nykyisen Liettuan Klaipėdasta, ja hänen äitinsä Anna Regina Reuter. Hänellä oli useita sisaruksia. Hänen kasvatettiin pietistisessä kodissa painottaen hartautta, nöyryyttä ja Raamatun kirjaimellisuutta. Näin Kant sai ankaran ja kurinalaisen kasvatuksen, joka suosi latinaa ja uskonnollisia aiheita matematiikan ja luonnontieteen sijasta. Sen kyllä huomaa sen tuotannosta.

    xxx/ellauri056.html on line 613: Die Traditionsrestaurants der Straße waren bekannte regelmäßige Treffs für Künstler, Schriftsteller und andere Persönlichkeiten wie: Bertolt Brecht, Wassily Kandinsky, Rainer Maria Rilke, Lenin, Adolf Hitler, Franz Josef Strauß im Schelling-Salon sowie Thomas Mann, Frank Wedekind, Joachim Ringelnatz, George Stefan">Stefan George, Franz Marc, Paul Klee und Lenin im Café Altschwabing, und Seija mit Piki in der Studentenstadt. 

    xxx/ellauri057.html on line 888: Georges">Georges Simenon (1903-1989) pukelsi ensimmäisen varsinaisen romaaninsa, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena. 

    xxx/ellauri057.html on line 904: C'est mû par ses expériences que Georges Simenon simplifie radicalement son écriture et observe avec rigueur le fonctionnement de l'écriture commerciale selon les genres : littérature enfantine d'aventures et de combats, écrits de cœur pour midinettes, histoires sensuelles pour dactylos, drames effrayants pour concierges, historiettes de gare pour voyageurs, écrits érotiques ou licences pornographiques pour vrais hommes comme lui-meme ...

    xxx/ellauri057.html on line 935: Denise lui donne trois autres enfants, Jean (dit Johny), Marie-Georges (dite Marie-Jo) et Pierre.

    xxx/ellauri057.html on line 949: Oikein Jori paskiaiselle, vaik säälix käy Marie-Georgesia. Jori delppaa 86-vuotiaana. Viimeisenä emäntänä eli garde-founa sillä oli joku Teresa Sburelin. Joo se oli vaimo Denisen kotiapulainen vsta 1961, 23 vuotta nuorempi kuin Jori, joten Jori oli sen kimpussa kuin kiiliäinen. Loppupeleissä Teresa otti Jorille äiti Henrietten paikan. Vuonna 1964 Jori tuli hetkexi järkiinsä ja meinas hiihtää jyrkänteeltä alas, mutta Teresa pysäytti sen vahvoilla handuilla. Sehän ois ollu Teresalle katastroofi. Jori sanoi sitä nartuxi, mikä oli kohteliaisuus Jorilta. Kun Jori pöpisi muistelmian mankkuun, Teresa ei saanut enää puhua koko iltana. Jorin punainen lanka olis katkennut. Tai pikemminkin vyyhti. Jos Simenonilla ois ollut textinkäsittelyohjelma se ois voinut tuottaa puolet uuden Maigret kirjan lauseista kopipeistaamalla. Hirvee sika miehexi, mutta rahantunteva. ("mutta" vaiko pikemminkin "ja"?)

    xxx/ellauri057.html on line 1037: Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.

    xxx/ellauri059.html on line 207: Mitä yhteistä on Wagnerilla Musse Pigillä ja George">Byronilla Tarmo Mannilla ja Astrid Lindgrenin Katilla? Kaikilla on ollut onnetonta lempeä viemärinhajuisessa Veneziassa. Mun piti käydä siellä interreilillä mutta nukuin pommiin risteysasemalla. Ehdinköhän vielä nähdä sen ennenkuin se tyystin uppoo kakkaan? 

    xxx/ellauri068.html on line 354:   Mutta hulluxi se menee, kun nähdään näitä merkkejä ja tarkoituxia ihan joka paikassa. Niinkuin symbolistit sun muut mystikot, joista Pynchon mainizee tässä yhteydessä kolme saxalaista hörhöä: Herman Hesse, Stefan George, ja joku Richard Wilhelm. Kaxi ensin mainittua on tullut vastaan aiemmissa paasauxissa, mutta kekäs se on tää Richard Wilhelm? Nimi ei soita kelloa.

    xxx/ellauri068.html on line 557: Berlin died in 1989 at the age of 101. Composer Douglas Moore sets Berlin apart from all other contemporary songwriters, and includes him instead with Stephen Foster, Walt Whitman, and Carl Sandburg, as a "great American minstrel"—someone who has "caught and immortalized in his songs what we say, what we think about, and what we believe." Composer George Gershwin called him "the greatest songwriter that has ever lived" and composer Jerome Kern concluded that "Irving Berlin has no place in American music—he is American music."

    xxx/ellauri068.html on line 559:     President George H. W. Bush said Berlin was "a legendary man whose words and music will help define the history of our nation." Just minutes before the President's statement was released, he joined a crowd of thousands to sing Berlin's "God Bless America" at a luncheon in Boston. Former President Ronald Reagan, who costarred in Berlin's 1943 musical This Is the Army, said, "Nancy and I are deeply saddened by the death of a wonderfully talented man whose musical genius delighted and stirred millions and will live on forever."

    xxx/ellauri075.html on line 106: Dès 1895, paraissent, non signés, ses premiers textes littéraires et philosophiques : « Le Problème de la conscience (à propos de Vladimir Soloviev) » et « Georg Brandes sur Hamlet ». C'est aussi l'année d'une crise morale et d'une dépression nerveuse. L'année suivante, il part en Suisse à Genève pour s'y soigner, travaillant à son premier livre, Shakespeare et son critique Brandès, qui paraît en 1898, à Saint-Pétersbourg chez A. Mendeleïevitch, à compte d'auteur et sous le pseudonyme de Lev Chestov. Le livre passe quasiment inaperçu.

    xxx/ellauri075.html on line 153:     Shestov's works were not met with approval even by some of his closest Russian friends. Many saw in Shestov's work a renunciation of reason and metaphysics, and even an espousal of nihilism. Nevertheless, he would find admirers in such writers as D. H. Lawrence and his friend Georges Bataille.

    xxx/ellauri075.html on line 180: Shestov was highly admired and honored by Nikolai Berdyaev and Sergei Bulgakov in Russia, Jules de Gaultier, Georges Bataille, Lucien Lévy-Bruhl, Paul Celan, Gilles Deleuze, and Albert Camus in France, and D. H. Lawrence, Isaiah Berlin and John Middleton Murry in England. Among Jewish thinkers, he influenced Hillel Zeitlin.

    xxx/ellauri075.html on line 196: According to Michael Richardson's research on Georges Bataille, Shestov was an early influence on Bataille and was responsible for exposing him to Nietzsche. He argues that Shestov's radical views on theology and an interest in extreme human behavior probably coloured Bataille's own thoughts. 

    xxx/ellauri075.html on line 300: monia ongelmia. Tästäkin Klages hepusta on pieniä paasahduxia, ja vähän pitempikin albumissa 254. Kz. myös albumin 345 pohdintoja. Ludwig pyöri ilkeän Schwul-Georgen porukoissa. 

    xxx/ellauri075.html on line 309: Unlike his Seelenbrüder Stefan George and Alfred Schwuler, he was not gay, but rather serious. When Klages moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him, and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature. Klages, like Friedrich Nietzsche, was critical of Christianity as well as what they both saw as its roots in Judaism. His attacks on judaism were veiled criticism of christianity, rather like Seija's attacks on the rest of the Carlson family.   

    xxx/ellauri075.html on line 336:   Waltulla oli siionistijuutalaisia kavereita mm Martin Buber (der Jude-lehden toimittaja). Se puuhasteli myös George Stefan">Stefan Georgen kanssa (miinuspisteitä). In ‘The Concept of Criticism in German Romanticism’ (1920), Benjamin presents interlinked concepts of language, sacred text, a projected reworking of Kant’s limited concept of experience, and a new approach to criticism and Romanticism as a tracing of the absolute in early Romantic writing (paljon miinuspisteitä). Benjamin argued for an ‘immanent criticism’ which would engage in some ways quite mystically with a text’s internal structures and divine traces (roppakaupalla miinusta).

    xxx/ellauri076.html on line 125: Sailor are a British pop/glam rock group, best known in the 1970s for their hit singles "A Glass of Champagne" and "Girls, Girls, Girls", written by the group's lead singer and 12-string guitar player, Georg Kajanus.

    xxx/ellauri081.html on line 525: While in a coma, he was visited by close friends including George Burns, Bob Hope, Frank Sinatra, Johnny Carson, John Rowles and then Governor Ronald Reagan.

    xxx/ellauri084.html on line 45: George Lockhart Rives (US Assistant Secretary of State and planner of the New York subway), 

    xxx/ellauri085.html on line 142: Pemulixen hurraamista kuuluisista matemaatikoista englantilaista George Greeniä en tunnistanut. Se oli izeoppinut mylläri 1793-1841 Nottinghamin sheriffikunnasta,  joka kävi Cambridgen vasta lähes nelikymppisenä ja kehitti aaltofunktioita samizdattina Maxwellin yhtälöihin ja kvanttifysiikkaan myllyn jauhaessa jyviä. Matikankirjoja se lainasi kirjastosta pikkurahalla. Rikastui mylläämällä vapaaherraxi ja teki Smithin tytön kanssa  seitsemän lasta avoliitossa siinä ohessa. Kuoli ehkä viinaan alle viisikymppisenä. 

    xxx/ellauri086.html on line 573: If Kip humped his dreamgirl Peewee it would count as statutory rape. I'm sure Bob would shut an understanding eye to that. If the wormfaces ate up them both that would count as a mutton snack. Bob would not countenance anything like that. We are people, not some animals like sheep, or hobgoblins either, come to that. You gotta choose your team, and stick to them. George Byron would not agree, nor do I.

    xxx/ellauri086.html on line 916: George Rex Graham, a friend and former employer of Poe, declined Poe's offer to be the first to print "The Raven". Graham said he did not like the poem but offered $15 as a charity. Graham made up for his poor decision by publishing "The Philosophy of Composition" in the April 1846 issue of Graham's American Monthly Magazine of Literature and Art. Another act of charity.

    xxx/ellauri087.html on line 85: Esa Saarinen ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen 2sta Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan.

    xxx/ellauri087.html on line 334:     Milton Friedman (/ˈfriːdmən/; July 31, 1912 – November 16, 2006) was an American economist who received the 1976 Nobel Memorial Prize in Economic Sciences for his research on consumption analysis, monetary history and theory and the complexity of stabilization policy. With George Stigler and other jews, Friedman was among the intellectual leaders of the Chicago school of economics, a neoclassical school of economic thought associated with the work of the faculty at the University of Chicago that rejected Keynesianism in favor of monetarism until the mid-1970s, when it turned to new classical macroeconomics heavily based on the concept of rational expectations.

    xxx/ellauri087.html on line 338: Milton Friedman's's book Capitalism and Freedom eventually brought him popular acclaim. Published by the University of Chicago in 1962, it has sold over half a million copies and has been translated into 18 different languages, no small feat for a popular book on the subject of economics. In the book, he argues for a classically liberal society where free markets solve problems of efficiency, enriching rich in the United Stoates as a side effect. He argues for free markets on the basis of hebrew pragmatism and philosophy. He concludes the book with an argument that most of America’s successes are due to the free market and private enterprise, while most of its greatest failures are due to government intervention. George W. Bush got the point and let private enterprises be jailkeepers and fight the second Iraq war. Welcome back to the 19th century and before. 

    xxx/ellauri087.html on line 344:     October 9, 1998. San Francisco-The Biotic Baking Brigade (BBB) struck another blow against globalization when one of its operatives threw a pie in the face of neoliberal economist Milton Friedman at a conference he organized on the privatization of public education. The incident occurred tonight at approximately 6:30 PM, immediately before former Secretary of State (under President Reagan) George Schultz was to deliver the keynote address to the conference titled, "School Choice and Corporate America."

    xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.

    xxx/ellauri087.html on line 597: [16.3. 08:31] Bo Egov: Nukuin mutten unohtanut!  Kirjoitin pitkän paasauxen jossa on kokonaista 3 sukupolvea yrjöä: 2 koukkunenää ja palsternakkanenäinen isoisä Georg GEM Engeström joka oli taidemaalari ja Hoblan pilapiirtäjä.  Antikommunisti sekin vielä vanhana taatana, saatana.

    xxx/ellauri087.html on line 611: Syrjäytymisvaaraa tällä pojalla ei ollut. Hän pääsi saman tien töihin Teiniliittoon, joka 1960- ja 70-lukujen vaihteessa eli kukoistuskauttaan vasemmalta puhaltavassa myötätuulessa. "– Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin, Yrjö naurahtaa ja puhuu kymmenisen vuotta sitten kuolleesta isästään, taidemaalari ja pilapiirtäjä 'tuplayrjö' Jurij Georg Engeströmistä, paljon ja rakastavasti." ”Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin.” No ei tosiaan, se nähdään sen massayrittäjäpojastakin, joka on raivoissaan kun Sanna Marin ei sitä tottele. ”Suomi on pieni ja simppeli yhteiskunta. Täällä ollaan tyhmiä, täällä on helppo pioneeriliittolaisten kähmiä. Toivottavasti päättäjät eivät pilaa tätä kaikkea.”

    xxx/ellauri087.html on line 613: Jurij Georg Engeström (taiteilijanimet Georg Engeström, GEM, Gee; s. 25. elokuuta 1921 Ruokolahti – 11. lokakuuta 2008 Espoo) oli suomalainen taidemaalari ja pilapiirtäjä. Hän aloitti piirtämisen 1960-luvun alussa Hufvudstadsbladetiin nimimerkillä Gem ja Maalaisliiton pää-äänenkannattajaan Maakansaan (myöhemmin Suomenmaa) nimimerkillä Gee. Engeström jatkoi piirtämistä kumpaankin lehteen aina 1990-luvun alkuun saakka. Piirtäjän työ oli sivutoimista, sillä varsinaiselta ammatiltaan ekonomin tutkinnon suorittanut Engeström oli verotarkastaja.

    xxx/ellauri087.html on line 733:   Oliko Pancho perustuslaillinen as in POP, Georg C. Ehrnrooth ja Tuure Junnila? Näillä ei kyllä ollut wiixiä. 

    xxx/ellauri091.html on line 521: 
    Nothing noteworthy has ever happened in Liechtenstein. No American celebs went there ever. Not even George Constanza. Not even Meghan Markle.
    

    xxx/ellauri091.html on line 611:             
    Admit it: George Costanza’s failed attempt to convert to Latvian Orthodox is your only experience with this former Soviet republic. 
    

    xxx/ellauri091.html on line 612: George Louis Costanza is a character in the American television sitcom Seinfeld, played by Jason Alexander. He has variously been described as a "short, stocky, slow-witted, bald man", "weak, spineless, man of temptations", and "Lord of the Idiots".
    

    xxx/ellauri116.html on line 462: Kentin herttua prinssi George (1902–1942) eli irtosuhteiden, juhlimisen ja syrjähyppyjen täyttämää villiä elämää. Moni asia jäi kuitenkin mysteeriksi, eikä totuutta hänen lehtolapsestaan tiedetä tänäkään päivänä. Hän oli juuri se mies, joka hurmasi lähes kaikki kävellessään sisään huoneeseen. Tumma, pitkä ja raamikas prinssi, jolla oli pilkettä silmäkulmassaan ...

    xxx/ellauri116.html on line 468: Onnellisia loppuja ei tällä tarinalla kuitenkaan ollut yhtäkään, sillä prinssi George menehtyi traagisesti lento-onnettomuudessa parhaassa iässä, vain 39-vuotiaana. Samanikäisenä kuin paxu esi-isämme. 

    xxx/ellauri116.html on line 469: Kuolema korjasi valitettavasti pian myös Georgen rakastajattaret ja lehtolapsen. Mielenterveysongelmista kärsinyt Preston heittäytyi newyorkilaisen hotellin ikkunasta vuonna 1946. Evans, oletetun lehtolapsen Michael Canfieldin oletettu biologinen äiti, ei koskaan päässyt ylitse lapsen antamisesta adoptoitavaksi. Hän tappoi itsensä vuonna 1951. Ei traagista mutta valitettavaa.

    xxx/ellauri116.html on line 473: Tänä päivänä kuningatar Elisabetin seurassa on aika ajoin nähty prinssi Georgen vanhin lapsi, Kentin nykyinen herttua, prinssi Edvard. Hän on osoittanut olevansa aivan toista maata kuin isänsä. 84-vuotias herttua tunnetaan erittäin kovasta työmoraalistaan ja läheisistä väleistään kuningattareen. Kentin herttua pelkää edesmenneen isänsä mainetta ja tempauksia. Sitäpaizi hän on erittäinkin väpelön näköinen. Ei mitään raikulipoikia. 

    xxx/ellauri121.html on line 323: James "Jim" Polk was the long time editorial director of House of Anansi Press and edited two books by Charles Taylor, as well as work by Margaret Atwood, George Grant, Northrop Frye, and many others. With a literature PhD (which Peggy never finished) he has taught at Harvard, Idaho, Ryerson and Alberta, and has written a comic novel, a stage comedy about Canadian publishing, articles, short stories, and criticism about Canadian writers and writing. As an advisor at the Ontario Ministry of Culture, he worked on grants for theatre and books, developed a tax credit for publishers and remodelled the Trillium Book Prize to include Franco Ontarian writing. He lives in Toronto and, trained as a pianist, still practices daily, playing classics and show-tunes in seclusion. 

    xxx/ellauri121.html on line 527: Nainen jolla eio naisen motiivit on hirviö kuten mies. (George Eliot)

    xxx/ellauri121.html on line 570:   Karamazovläppää ennakoi kyttyräselkä Sope ja jakoi edelleen Phillu Roth, juoppohullun Puskajussin kirjailija Murtokivi, Levinas, pastori George Paterson, Wallu "Sikiö" Wallace ja monet muut myöhemmän ajan existentialistitomppelit. Kovan luokan narsisteja koko roikka.

    xxx/ellauri122.html on line 774:   
    '1984' by George Orwell
    

    xxx/ellauri122.html on line 776: First published in 1949, George Orwell's account of a chilling future is a timeless read.

    xxx/ellauri122.html on line 940: 
    'Animal Farm' by George Orwell
    

    xxx/ellauri122.html on line 1051: dad George Roberts (filmmaker of course) 

    xxx/ellauri123.html on line 1154:   Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988. 

    xxx/ellauri124.html on line 218: 	George Eliot’s Middlemarch

    xxx/ellauri125.html on line 154: Bill Greene, George Swine

    xxx/ellauri125.html on line 179: Kanye Omari West [ˈkɑːnjeɪ] (s. 8. kesäkuuta 1977 Atlanta, Georgia, 

    xxx/ellauri125.html on line 793: In January 1995, Love was arrested in Melbourne for disrupting a Qantas flight after getting into an argument with a stewardess.[163] On July 4, 1995, at the Lollapalooza Festival in George, Washington, Love threw a lit cigarette at musician Kathleen Hanna before punching her in the face, alleging that Hanna had made a joke about her  pleaded guilty to an assault charge and was sentenced to anger management classed. In November 1995, two male teenagers sued Love for allegedly punching them during a Hole concert in Orlando, Florida in March 1995. The judge dismissed the case on grounds that the teens "weren't exposed to any greater amount of violence than could reasonably be expected at an alternative rock concert". Love later said she had little memory of 1994–1995, as she had been using large quantities of heroin and Rohypnol at the time. Mullakin on noista vuosista hämärähköt muistot, paizi että muutettiin Ilmattarentielle.

    xxx/ellauri127.html on line 124: I would argue that the first real fissure in the adulatory critical wall hailing the “literary giant” came in 1990, in George Steiner’s erudite assessment of the first volume of Brian Boyd’s Nabokov biography, “Vladimir Nabokov: The Russian Years.” Writing in The New Yorker, Steiner perceived, a lack of generosity of spirit in Boyd’s subject: “Nabokov’s case seems to entail a deep-lying inhumanity, or, more precisely, unhumanity,” Steiner wrote. “There is compassion in Nabokov, but it is far outweighed by lofty or morose disdain.”

    xxx/ellauri127.html on line 445: Carmen on Prosper Mériméen kirjoittama novelli tai pienoisromaani vuodelta 1845. Siihen pohjautuu Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämän samannimisen oopperan libretto. Novellin suomensi kuppainen Kasimir Leino, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 1907 Kirja. Wilhon seurakunta kokoontui loppupeleissä mm. Kirjalla. Uudelleen sen on suomentanut Reino Hakamies. Reijon pojalla Pekka Hakamiehellä ja sen siskolla oli spanielin silmät.  Don Jose oli baskiainen. 

    xxx/ellauri127.html on line 649:   Georgia-Tarrant-MD-300x300.jpg" />

    xxx/ellauri127.html on line 650:   
    Georgia Tarrant leaving Costa Rica
    

    xxx/ellauri127.html on line 652: 
    Georgia Tarrant

    xxx/ellauri127.html on line 657:     My name is Georgia Tarrant, and I am a clinical psychologist. In everyday life, my professional obligations seem to predominate over my personal life. It's as if work takes up more and more of the time I'd love to devote to my love life, our family, or even a moment of leisure.

    xxx/ellauri127.html on line 676: Psychotreat was founded in 2000 by Dr. Georgia Tarrant as a project to develop the best Internet site dedicated to health in Spanish-speaking countries.

    xxx/ellauri127.html on line 683: Bagration may refer to: . Bagrationi dynasty, Georgian royal dynasty -- see for other members of the dynasty . Prince Pyotr Bagration (1765-1812), Russian general of Georgian royal origin . Operation Bagration, a major offensive operation of the Soviet Army in 1944 named after Pyotr Bagration; Bagrationovskaya, Moscow metro station named after Pyotr Bagration.

    xxx/ellauri127.html on line 686: Stalin was asked to give a name to this offensive and he chose Bagration, after a fellow Georgian who had died fighting Napoleon at the Battle of Borodino in 1812.

    xxx/ellauri127.html on line 725: No tää on kai size Brawn. Se Isabellako oli runohepalla razastava Brains, vaiko joku runoilijakamu? Johnilla oli 2 veljeä, jenkeissä huonosti menehtynyt George ja toinen Tom, kaikki tuberkkelin vaivaamia.

    xxx/ellauri128.html on line 69:       On turhamielisyyttä rakkaus ja izekkyyttä alku sen ja loppu.George ByronMFUCK!

    xxx/ellauri128.html on line 444:       Alexandre Mercereau (22. lokakuuta 1884, Pariisi - 1945) oli ranskalainen symbolistirunoilija ja kriitikko, joka liittyi Unanimismiin ja Abbaye de Créteiliin.Hän perusti Villa Médicis Libren, joka auttoi köyhtyneitä taiteilijoita ja toimi hyväntekeväisyyteen perustuvana rikollisten teini-ikäisten kunnostustöinä. Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yximielinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. .. Max Rothin näköinen. 

    xxx/ellauri128.html on line 453: Саша́ Гитри́ (фр. Sacha Guitry, настоящее имя Александр Жорж Пьер Гитри, фр. Alexandre Georges-Pierre Guitry, 21 февраля 1885, Санкт-Петербург — 24 июля 1957, Париж) — французский писатель, актёр, режиссёр и продюсер. Плодовитый драматург, написал более сотни пьес и снял по некоторым из них фильмы.

    xxx/ellauri128.html on line 478: Kirjastonjohtajana Saarnio kehitti muun muassa sairaala- ja varakirjastotoimintaa ja aloitti vuonna 1942 kirjastokerhotoiminnan Helsingin kaupunginkirjastossa. Filosofian alueella hän tutki sanateoriaa, etiikkaa ja arvoteoriaa sekä matemaattisen logiikan alueella transfiniittisia järjestyslukuja ja kontinuumihypoteesia. Saarnio uskoi itse todistaneensa matemaatikko Georg Cantorin kontinuumihypoteesin oikeaksi mutta hänen naiiviin joukko-oppiin perustuva ratkaisuehdotuksensa ei ole saanut matemaatikkojen hyväksyntää. Kontinuumihypoteesin mukaan ei ole olemassa sellaista joukkoa, joka on kooltaan kokonaislukujen joukon ja reaalilukujen joukon välissä. Olikohan Uuno Saarnio homopetteri? 

    xxx/ellauri128.html on line 536: Mais c´est dans les biographies que l´écrivain excelle : il les consacre, avec une fraternité inspirée, à des écrivains comme Shelley, Byron, Victor Hugo, George Sand ou Balzac, mais aussi à des personnages politiques comme Disraeli et le général Lyautey, ou scientifiques comme Alexander Fleming.

    xxx/ellauri128.html on line 601: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.

    xxx/ellauri128.html on line 603: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.

    xxx/ellauri129.html on line 41:       Carl Gustav Jung (* 26. Juli 1875 in Kesswil, Schweiz; † 6. Juni 1961 in Küsnacht/Kanton Zürich), meist kurz C. G. Jung, war ein Schweizer Psychiater und der Begründer der analytischen Psychologie. Carl Gustav Jung wurde 1875 in einem Dorf am Schweizer Ufer des Bodensees geboren. Carl Gustav Jung war der zweite Sohn des reformierten Pfarrers Johann Paul Achilles Jung (1842–1896) und seiner Frau Emilie (1848–1923), Tochter des Basler Antistes Samuel Preiswerk, in Kesswil, Kanton Thurgau. Der gleichnamige Grossvater Karl Gustav Jung (1794–1864) stammte ursprünglich aus Mainz; er emigrierte 1822 nach Basel und wirkte dort bis 1864 als Professor der Medizin, genauer hatte er einen Lehrstuhl für Anatomie, Chirurgie und Geburtshilfe an die Universität Basel inne. Carl Gustav war sechs Monate alt, als sein Vater, ein Bruder des Architekten Ernst Georg Jung, ins Pfarrhaus von Laufen nahe beim Rheinfall umzog. Vier Jahre später zog die Familie nach Kleinhüningen bei Basel, wo sein Vater eine Stelle als Pfarrer in der Dorfkirche Kleinhüningen antrat. Als er neun Jahre alt war, wurde seine Schwester Johanna Gertrud («Trudi») geboren. Nach dem Tod seines Vaters am 28. Januar 1896 musste Jung als junger Student für den Unterhalt seiner Mutter und seiner Schwester sorgen.

    xxx/ellauri129.html on line 406:   Psykologien ja psykiatrien ei tule yksinomaan tuomita kirjailijoita, vaan pyrkiä ymmärtämään heitä. Kuulu tanskalainen psykiatri Georg Stirrup on sanonut: Älkää unohtako näitä henkilöitä. Heillä ei ole ketään, ja silti he ovat ihmisiä. He ovat puutteissaan epätoivoisia ja kauheissa tuskissa. Tätä ymmärtävät harvat; älkää te kääntäkö selkäänne kirjailijoille.

    xxx/ellauri129.html on line 511: 	Naiset nauraa vaan niille miehille jotka kusettavat niitä.George CourelineMFUCK!

    xxx/ellauri129.html on line 521: 	Onnellisilla ei ole historiaa.George EliotFFUCK!

    xxx/ellauri129.html on line 570: 	Uskoisin et nainen on viimeinen elukka jonka mies kesyttää.George MeredithMFUCK!	

    xxx/ellauri129.html on line 637: Esofagus pseudonyme de Pierre Faillet 1872-1933. Danse Macabre. Vai olixe George? FAGUS 2068 (pseudonyme de Georges Faillet). Né de parents français à Bruxelles le 22 janvier 1872, mort accidentellement à Paris le 9 novembre 1933. Notes biographiques : Il a occupé un emploi à la préfecture de la Seine. Il collabora dès vingt ans aux revues littéraires La Plume, La Revue blanche, La Revue de Champagne, L´occident, le Mercure de France, assuma la direction de la ... Tästä hemmosta ei ole edes nenänpäätä pinnalla. Enintään näppylä ja karva. Un volume in-8, broché, non coupé.

    xxx/ellauri129.html on line 711: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.

    xxx/ellauri129.html on line 766: 
  • George_Borrow" title="George Borrow">George Henry Borrow
    • 

    xxx/ellauri129.html on line 788: 
  • George_Crabbe" title="George Crabbe">George Crabbe
    • 

    xxx/ellauri129.html on line 797: 
  • George_Eliot" title="George Eliot">George Eliot
    • 

    xxx/ellauri129.html on line 809: 
  • George_Gissing" title="George Gissing">George Gissing
    • 

    xxx/ellauri129.html on line 848: 
  • George_Meredith" title="George Meredith">George Meredith
    • 

    xxx/ellauri129.html on line 870: 
  • George_Bernard_Shaw" title="George Bernard Shaw">George Bernard Shaw
    • 

    xxx/ellauri130.html on line 220:       Puiset pyhimyxet ovat mehukkaampia kuin elävät.Georg LichtenbergMKILL!

    xxx/ellauri130.html on line 286:       Voisin osoittaa J:n olemassaolon tilastollisesti. Vale, emävale, tilasto.George GallupMKILL!

    xxx/ellauri130.html on line 434: 	Hauta on paras linnoitus kohtaloa vastaan.Georg LichtenbergMKILL!

    xxx/ellauri130.html on line 615:   Von 1857 bis 1860 war Georg Sauerwein ihr Hauslehrer, mit dem sie bis zu dessen Tod Briefkontakt hielt. In diese Zeit geht ihr Pseudonym Carmen Sylva zurück (Sauerwein nannte sich Sylvaticus). Schon als junges Mädchen schrieb sie kleine Gedichte. Zuweilen äußerte sie den Wunsch, Lehrerin zu werden, was aber für sie damals nicht standesgemäß war. Ihre Eltern jedoch förderten ihre Begeisterung für Musik, sodass sie sogar von Clara Schumann, die im Schloss der Eltern ein Konzert gab, Klavierstunden erhielt. Nicht ganz dasselbe, aber schon etwas.

    xxx/ellauri130.html on line 640:       Kylmä olen hikinen. Mitähän iskä sanoo?Georges Bizet, v.s.MKILL!

    xxx/ellauri130.html on line 648:       Haudatkaa mut pystyyn perse Saxaan päin.Georges Clemenceau, v.s.MKILL!            

    xxx/ellauri130.html on line 772: Georges Clemenceau, amateur de littérature et lui-même écrivain, a laissé cette sévère appréciation de la prose claudélienne:

    xxx/ellauri136.html on line 78:     Animal Farm by George Orwell - as a reminder of something we tend to forget more than ever in the last decade.

    xxx/ellauri137.html on line 412: — George Dillon, Flowers of Evil (NY: Harper and Brothers, 1936)
    The Balcony

    xxx/ellauri138.html on line 239:     Hans-Georg Aschenbach, 70-luvun itäsaksalainen mäkihyppääjä

    xxx/ellauri139.html on line 137:       Georges">Georges Bataille, kirjailija. Georges Bataille oli ranskalainen kirjailija, antropologi ja filosofi.

    xxx/ellauri139.html on line 1147:       Manfred est un drame en vers de George Gordon Byron, dit Lord Byron, publié en 1817. Bourrelé de remords après avoir tué celle qu'il aimait, Manfred vit seul comme un maudit au cœur des Alpes. Il invoque les esprits de l'univers, et ceux-ci lui offrent tout, excepté la seule chose qu'il désire, l'oubli. Il essaie alors, mais en vain, de se jeter du haut d'un pic élevé. Il visite ensuite la demeure d'Ahriam, mais refuse de se soumettre aux esprits du mal, leur enjoignant d'évoquer les morts. Enfin lui apparaît Astarté, la femme qu'il a aimée puis tuée par son étreinte (« My embrace was fatal... I loved her and destroy'd her »). Répondant à son invocation, Astarté lui annonce sa mort pour le lendemain. Au moment prédit apparaissent des démons pour s'emparer de lui, mais Manfred leur dénie tout pouvoir sur sa personne. Pourtant, à peine sont-ils apparus qu'il meurt. La situation de Manfred deviendra l'un des poncifs favoris composant le portrait de l'homme fatal du romantisme. Cette pièce s'inspire, pense-t-on[Qui ?], dans son plan, du Faust de Goethe et selon certains, contiendrait une allusion du poète à sa demi-sœur Augusta Leigh. Sitäkin se dodennäköisesti bylsähti.

    xxx/ellauri149.html on line 508: George_Lincoln_Rockwell.jpg" height="200px" />  

    xxx/ellauri149.html on line 516: George Lincoln Rockwell (9. maaliskuuta 1918 – 25. elokuuta 1967) oli American Nazi Party -puolueen perustaja ja johtaja, ja kenties merkittävin yhdysvaltalainen uusnatsijohtaja. Hänestä käytetään myös sotilasarvonsa mukaista nimitystä ”Commander”. Hänet murhattiin kaikexi onnexi vuonna 1967.

    xxx/ellauri149.html on line 518: Rockwell syntyi Bloomingtonissa, Illinoisissa. Hänen vanhempansa, englantilais-skotlantilainen George Lovejoy Rockwell ja saksalais-ranskalaista syntyperää oleva Claire Schade Rockwell, olivat molemmat kuuluisia vaudeville-koomikkoja ja näyttelijöitä. Komentajalla izellään oli varsin koomiset nenänreiät. Ben Zyskoviczin porkkanallakin sai enemmän naisia. 

    xxx/ellauri154.html on line 71:     
    Ballsack ja George Sand
    

    xxx/ellauri154.html on line 73:       Pyylevän ja pyllynruman Gonorrhén rivot lastut saivat miesmäisen George Sandin kuohuxiin. Sandin kuoharia lipittivät Musset nuorena ja Flaubert vanhana. Andre Maurois toimi molempien elämäkerturina, pitäisikö lukea. Elsassin juutalainen Herzog ei tainnut kyllä olla mikään huumormies. Sen perhe oli seinäverkon kutojia. Herttuasta tuli maailmansodan jälkeen huono kuningas. Se oli vähän tollanen sakkolihan mezästäjä kuin Valesnesin herra. Munasäkillä on kyllä sana hallussa, sitä ei käy kieltäminen:

    xxx/ellauri154.html on line 83: 
    George´s gender expression
    

    xxx/ellauri154.html on line 85: George Sand was known to her friends and family as "Aurore".  Sand inherited the house of her granny, another Aurore, in 1821, when her grandmother died; she used the setting in many of her novels.

    xxx/ellauri154.html on line 97: Sand was one of the women who wore men´s clothing without a permit, justifying it as being less expensive and far sturdier than the typical dress of a noblewoman at the time. Haha. In addition to being comfortable, Sand´s male attire enabled her to circulate more freely in Paris than most of her female contemporaries, and gave her increased access to venues from which women were often barred, even women of her social standing, like all-male steam baths. Also scandalous was Sand´s smoking tobacco in public; neither peerage nor gentry had yet sanctioned the free indulgence of women in such a habit, especially in public (though Franz Liszt´s paramour Marie d´Agoult affected this as well, smoking even larger cigars than George).

    xxx/ellauri154.html on line 99: 	While there were many contemporary critics of her comportment, many people accepted her behaviour until they became shocked with the subversive tone of her novels. Those who found her writing admirable were not bothered by her ambiguous or rebellious public behaviour. Victor Hugo commented "George Sand cannot determine whether she is male or female. I entertain a high regard for all my colleagues, but it is not my place to decide whether she is my sister or my brother. I bet s/he doesn´t know her/himself." She engaged in an intimate romantic relationship with actress Marie Dorval. She was buried in sand behind the chapel at Nohant. In 1880 her children sold the rights to her literary estate for 125,000 Francs[28] (equivalent to 36 kg worth of gold, or 1.3 million dollars in 2015 USD). Quite a handsome net worth for a lady. Sand often performed her theatrical works in her small private theatre at the Nohant estate. Sand was all for the bourgeois revolution but no communist. Victor Hugo, in the eulogy he gave at her funeral, said "the lyre was within her, so no wonder nothing else could fit in."

    xxx/ellauri154.html on line 103: 	Fyodor Dostoevsky "read widely in the numerous novels of George Sand" and translated her La dernière Aldini in 1844, but "discovered to his dismay that the work had already appeared in Russian". In his mature period, he expressed an ambiguous attitude towards her. For instance, in his novella Notes from Underground the narrator refers to the sentiments he expresses as, "I laugh off at that point the European, inexplicably lofty subtleties of George Sand".

    xxx/ellauri154.html on line 108: George Sand is portrayed by Merle Oberon in A Song to Remember, by Patricia Morison in Song Without End, by Rosemary Harris in Notorious Woman, by Judy Davis in Impromptu and by George Who? in a 1973 French biographical film.

    xxx/ellauri165.html on line 301: Dame Emma Hamilton (born Amy Lyon; 26 April 1765 – 15 January 1815), generally known as Lady Hamilton, was an English maid, model, dancer and actress. She began her career in London's demi-monde, becoming the mistress of a series of wealthy men, culminating in the naval hero Lord Nelson, and was the favourite model of the portrait artist George Romney.

    xxx/ellauri165.html on line 316: Seeing an opportunity to make some money by taking a cut of sales, Greville sent her to sit for his friend, the painter George Romney, who was looking for a new model and muse. It was then that Emma became the subject of many of Romney's most famous portraits, and soon became London's biggest celebrity. So began Romney's lifelong obsession with her, sketching her nude and clothed in many poses that he later used to create paintings in her absence. Through the popularity of Romney's work and particularly of his striking-looking young model, Emma became well known in society circles, under the name of "Emma Hart". She was witty, intelligent, a quick learner, elegant and, as paintings of her attest, extremely beautiful. Romney was fascinated by her looks and ability to adapt to the ideals of the age. Romney and other artists painted her in many guises, foreshadowing her later "attitudes".

    xxx/ellauri165.html on line 344: Soon after this, the Prince of Wales (later King George IV) became infatuated with Emma, leading Nelson to be consumed by jealousy, and inspiring a remarkable letter by Sir William to Nelson, assuring him that she was being faithful. In late February, Nelson returned to London and met his daughter at Mrs Gibson's. Nelson's family were aware of the pregnancy, and his clergyman brother Rev. William Nelson wrote to Emma praising her virtue and goodness. Nelson and Emma continued to write letters to each other when he was away at sea, and she kept every one. While he was away too, she arranged for her mother to visit the Kidds in Hawarden and her daughter in Manchester.

    xxx/ellauri165.html on line 346: By the autumn of the same year, upon Emma's advice, Nelson bought Merton Place, a small ramshackle house at Merton, near Wimbledon, for £9,000, borrowing money from his friend Davison. He gave her free rein with spending to improve the property, and her vision was to transform the house into a celebration of his genius. There they lived together openly, with Sir William and Emma's mother, in a ménage à trois that fascinated the public. Emma turned herself to winning over Nelson's family, nursing his 80-year-old father Edmund for 10 days at Merton, who loved her and thought of moving in with them, but could not bear to leave his beloved Norfolk. Emma also made herself useful to Nelson's sisters Kitty (Catherine), married to George Matcham, and Susanna, married to Thomas Bolton, by helping to raise their children and to make ends meet. Nelson's sister-in-law Sarah (married to William), also pressed him for assistance and favours, including the payment of their son Horatio's school fees at Eton. Also around this time, Emma finally told Nelson about her daughter Emma Carew, now known as Emma Hartley, and found that she had had nothing to worry about; he invited her to stay at Merton and soon grew fond of "Emma's relative". An unpublished letter shows that Nelson assumed responsibility for upkeep of young Emma at this time.

    xxx/ellauri165.html on line 399: George+Romney.jpg" height="200px" /> 

    xxx/ellauri166.html on line 500:   Hall and his followers went to extreme lengths to keep any gossip or information that could tarnish his image from being publicized, and little is known about his first marriage, on 28 April 1930, to Fay B. deRavenne, then 28, who had been his secretary during the preceding five years. The marriage was not a happy one; his friends never discussed it, and Hall removed virtually all information about her from his papers following her suicide on 22 February 1941.  Following a long friendship, on 5 December 1950, Hall married Marie Schweikert Bauer (following her divorce from George Bauer), and the marriage, though stormy, was happier than his first for Marie Schweikert Bauer Hall died April 21, 2005, 15 years after Manly. 

    xxx/ellauri167.html on line 257: Kun tummaihoinen George Floyd kuoli yhdysvaltalaisen poliisin tukehduttamana, Turtiainen jakoi Twitterissä rienausmielessä kuvan kuolemaa tekevästä Floydista.

    xxx/ellauri167.html on line 433: George Washington was distrustful of the Illuminati while Thomas Jefferson supported Weishaupt and his cause.

    xxx/ellauri167.html on line 440: In August 1798, George Washington received a letter as well as a copy of John Robison’s Proofs of a Conspiracy from George Snyder. This led to a brief exchange between the two men. Luckily the insect-looking Historians were on the ball and wrote them down.

    xxx/ellauri167.html on line 443: George Washington was distrustful of the Illuminati while Thomas Jefferson supported Weishaupt and his cause.

    xxx/ellauri167.html on line 445: 
    Bavarian Illuminati and George Washington
    

    xxx/ellauri167.html on line 447: There are three letters mentioning the Bavarian Illuminati written by George Washington to George Washington Snyder in response to a August, 1798 letter which came with a copy of John Robison’s anti- Illuminati book, Proofs of Conspiracy. The book itself was found in Washington’s library at his death.

    xxx/ellauri167.html on line 503:     George Washington, Master Mason

    xxx/ellauri167.html on line 521:     — I have received your favor of the 17th, & communicated it to Mr. Smith. I lately forwarded your letter from Dr. Priestley, endorsed `with a book’; I struck those words through with my pen, because no book had then come. It is now received, & shall be forwarded to Richmond by the first opportunity: but such opportunities are difficult to find; gentlemen going in the stage not liking to take charge of a packet which is to be attended to every time the stage is changed. The best chance will be by some captain of a vessel going round to Richmond. I shall address it to the care of Mr. George Jefferson there.

    xxx/ellauri167.html on line 552:   Most famously, a passage from Robert Anton Wilson and ‎Robert Shea’s The Eye in the Pyramid, the first book of The Illuminatus! Trilogy, describes Adam Weishaupt killing off George Washington and taking his place as President of the United States:

    xxx/ellauri167.html on line 556:     The possibility that Adam Weishaupt killed George Washington and took his place, serving as our first President for two terms, is now confirmed. . . . The two main colors of the American flag are, excluding a small patch of blue in one corner, red and white: these are also the official colors of the Hashishim. The flag and the Illuminati pyramid both have thirteen horizontal divisions: thirteen is, of course, the traditional code for marijuana . . . and is still used in that sense by Hell’s Angels among others.

    xxx/ellauri167.html on line 678: Leary meni opiskelemaan Alabaman yliopistoon, mutta hänet erotettiin vuonna 1942 hänen vietettyään yön tyttöjen asuntolassa. Hän täydensi opintojaan 9-kuukautisella psykologian kurssilla Georgetownin yliopistossa ja Ohio State Universityssa. Hän menetti sotilaskoulutuksessa kuulon toisesta korvastaan ja sai hyvityxexi työpaikan kuurojen potilaiden psykometrikkona Butlerissa, Pennsylvaniassa.

    xxx/ellauri168.html on line 102: The meme rot of the term ever since is evident. Roaches creeping out from every crevice: Iranian President Mahmoud Ahmadinejad has called for a "new world order" based on new ideas, saying the era of tyranny has come to a dead-end. Georgian President Mikheil Saakashvili said "it's time to move from words. We are also fighting for a New World Order". Turkish President Abdullah Gül said: "I don't think you can control all the world from one centre. There are big nations. There are huge populations. There is unbelievable economic development in some parts of the world. So what we have to do is, instead of unilateral actions, act all together, make common decisions and have consultations with the world, to let a new world order emerge." What the FUCK!? And here is the death blow:

    xxx/ellauri168.html on line 117: 	Teorian mukaan uuden maailmanjärjestyksen voimat ovat vastuussa lähes kaikista 1900-luvun suurista sodista sekä taloudellisista onnistumisista ja kurimuksista, joista heidän myös väitetään hyötyneen suuresti. Näihin tapahtumiin on luettu muun muassa Venäjän bolševikkivallankumous, 1930-luvun lama, ensimmäinen ja toinen maailmansota, kylmä sota sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Nälänhätien, tautien ja aids-epidemian on väitetty olevan uuden maailmanjärjestyksen aseita, joilla he kontrolloivat maailman väestöä ja vähentävät näin rajallisiin luonnovaroihin kohdistuvaa painetta. Puhumattakaan ilmastonlämpenemisestä ja koronapandemiasta. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen tarkoituksena taas on väitetty olleen sotatilalakien oikeuttaminen. Jotkut kutsuvat YK:n valtuuttamaa Persianlahden sotaa ensimmäiseksi avoimesti uuden maailmanjärjestyksen sodaksi, koska silloinen Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush käytti kyseistä termiä puhuessaan kongressille.

    xxx/ellauri169.html on line 55: Robertson kannattaa republikaaneja, ja haastoi vuoden 1988 esivaaleissa George Bush vanhemman oikeuteen presidenttiehdokkuudesta, mutta hävisi. Vaalikampanjassaan Robertson ajoi äärikonservatiivista poliittista agendaa, johon olisi kuulunut pornografian kieltäminen, opetusjärjestelmän vanhakantaistus ja opetus- ja energiaministeriöiden lakkauttaminen tarpeettomina. Hän kannatti myös budjettitasapainon ja Pat Robertsonin suvun verovapauden kirjaamista perustuslakiin.

    xxx/ellauri169.html on line 60:   Robertson on perustanut oman yliopistonsa Regent Universityn, jonka tavoitteena on kouluttaa ”kristittyä johtajistoa muuttamaan maailmaa”. Presidentti George W. Bushin hallinnossa oli 150 kyseisestä, varsin heikkotasoiseksi arvostetusta, yliopistosta valmistunutta. Robertsonilla on suuri henkilökohtainen omaisuus; hänen kirjansa ovat myyneet Yhdysvalloissa ja ulkomailla erittäin hyvin ja hän on tehnyt kauppaa esimerkiksi radioasemilla, joiden osakkeita hän osti 1960-luvulla ja myi 1980-luvulla niiden arvon noustua huimasti.

    xxx/ellauri169.html on line 96: Viikolla 11. syyskuuta 2001 Robertson keskusteli terrori-iskuista Jerry Falwellin kanssa, ja sanoi, että "Amerikan kansalaisoikeusliiton on otettava tästä paljon syytä" salliessaan "pakanoiden ja abortintekijöiden, feministien ja homojen ja lesbojen riehua, jotka ovat auttaneet syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tapahtumistaa". Falwell vastasi: "Olen täysin samaa mieltä". Presidentti George W. Bush moitti molempia evankelistoja vakavasti heidän kommenteistaan, mutta pyysi myöhemmin anteeksi. Jälkeenpäin arvioiden Pat Roberzon on niinkö pussillinen karkeita vehnäjauhoja, ja Jerry Falwell pussillinen puolikarkeita. "Niin saatana!" Tom ja Jerry jamihousuissa.

    xxx/ellauri169.html on line 108: Lynchburgilainen pastori Falwell nousi Yhdysvalloissa kuuluisuuteen alun perin Old-Time Gospel Hour -televisio-ohjelmansa kautta. Moral Majority -järjestön myötä Falwell nousi merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi Yhdysvalloissa luomalla nykyisenkaltaisen kristillisen oikeiston, määrittelemällä sen keskeiset tavoitteet sekä tiivistämällä sen yhteyksiä republikaaniseen puolueeseen. Moral Majorityn lopetettua toimintansa vuonna 1989 Falwellin näkyvä rooli politiikassa jatkui muun muassa George W. Bushin presidentinvaalikampanjan tukemisella.

    xxx/ellauri170.html on line 50: George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg/800px-Assistants_and_George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg" width="644" />

    xxx/ellauri170.html on line 878:   George Robert Stow Mead (22 March 1863 in Peckham, Surrey – 28 September 1933 in London) was an English historian, writer, editor, translator, and an influential member of the Theosophical Society, as well as the founder of the Quest Society. His scholarly works dealt mainly with the Hermetic and Gnostic religions of Late Antiquity, and were very exhausting.

    xxx/ellauri173.html on line 244: Ende 1753 löste Sophie die Verlobung mit Wieland und heiratete den kurmainzischen Hofrat Georg Michael Anton La Roche (1720–1788). Dies sowie ein längerer Aufenthalt im pietistisch geprägten Haus der Familie Grebel in Zürich trugen dazu bei, dass Wieland noch eine Zeit lang an seiner „frommen“ Sprache festhielt. 

    xxx/ellauri176.html on line 160: Max Haufler (Schweizi) teki filmiversion tästä v. 1937, kukaan ei enää ole kommentoinut sitä netissä. The novel was adapted as the 1970 French film The Demise of Father Mouret, directed by Georges Franju, starring Gillian Hills and Francis Huster. 

    xxx/ellauri176.html on line 888: 
    George Lincoln Rockwell, the media-savvy, pipe-smoking founder of the American Nazi Party, was blatantly racist, homophobic and antisemitic. Neo-Nazis, ‘alt-right’ groups and white supremacists chant at the University of Virginia in Charlottesville.
    

    xxx/ellauri177.html on line 245:   The Demise of Father Mouret (French: La Faute de l'Abbé Mouret, "The Mistake of Father Mouret") is a 1970 French film directed by Georges Franju, based on the 1875 novel La Faute de l'Abbé Mouret by Émile Zola. Like the novel, the film is about Father Mouret, a young priest (played by Francis Huster) who is sent to a remote village in Provence, then has a nervous breakdown and develops amnesia. While recuperating, he meets and falls in love with a beautiful young woman, Albine (Gillian Hills), with whom he begins an idyllic relationship meant to recall the story of Adam and Eve. When he regains his memory, though, he is wracked with guilt, and ends the relationship, leading to tragedy for both.

    xxx/ellauri186.html on line 94:       Stanton was outraged by Beecher's repeated exonerations, calling the scandal a "holocaust of womanhood". French author George Sand planned a novel about the affair, but died the following year before it could be written.

    xxx/ellauri186.html on line 395: Rosenfeld's short stories  were  inspired by his Chicago family: his bombastic father, his mother Miriam who died young, his sister, his unmarried aunts. He and his wife Vasiliki had two children, George and Eleni, the latter of which later became a Buddhist nun. He grew up a few blocks from Saul Bellow, and had known him since he was a teenager, when they worked on the same high school newspaper.

    xxx/ellauri187.html on line 107:       Rilke spent his life wandering. From an art colony in Germany he migrated to a position as Rodin's secretary in Paris; the sculptor eventually claimed that the poet was answering letters without his permission and summarily dismissed him, as much to Rilke's relief as to his chagrin. From Berlin he made two pilgrimages to Russia to meet Tolstoy, on one trip going nearly unacknowledged because of a titanic quarrel between the count and the countess. He traveled from Italy to Vienna to Spain to Tunisia to Cairo. His restless peregrinations had their origins in his epoch, and in a temperament forced painfully to choose perfection of the life or of the work. Rilke's academic sponsor and friend was Georg Simmel, the celebrated German sociologist and philosopher of modernity. In "The Adventurer," one of his most famous essays, Simmel argued that only the experience of art or adventure could invest time with the significance once lent it by religious ritual. The work of both art and adventure had a beginning and an end; they were each an "island in life" that briefly imparted a transcendent wholeness to experience. And of all possible modern adventures, Simmel concluded, the one that most completely combined the profoundest elements of life with a momentary apprehension of what lay beyond life was the love affair.

    xxx/ellauri187.html on line 366: Georg">Georg Walther Groddeck (13 October 1866 in Bad Kösen – 10 June 1934 in Knonau, near Zurich) was a physician and writer regarded as a pioneer of psychosomatic medicine.

    xxx/ellauri187.html on line 375: Now I think we shall gain a great deal by following the suggestion of a writer who, from personal motives, vainly asserts that he has nothing to do with the rigours of pure science. I am speaking of Georg Groddeck, who is never tired of insisting that what we call our ego behaves essentially passively in life, and that, as he expresses it, we are "lived" by unknown and uncontrollable forces. We have all had impressions of the same kind, even though they may not have overwhelmed us to the exclusion of all others, and we need feel no hesitation in finding a place for Groddeck's discovery in the structure of science. I propose to take it into account by calling the entity which starts out from the system Pcpt. and begins by being Pcs. the "ego", and by following Groddeck in calling the other part of the mind, into which this entity extends and which behaves as though it were Ucs., the "id". (Freud 1927/1961, 13).

    xxx/ellauri193.html on line 321:       Carlson was briefly enrolled at Building 20 du M.I.T, a boarded school in Boston, but said he was "kicked out". He attained his quaternary education at George's School, a boarded school in Dragsvik, where he started dating his future wife, Seija P., the quartermaster's daughter.

    xxx/ellauri193.html on line 331:       In 1999, Carlson interviewed then-Governor George W. Bush for Talk magazine. He described Bush fucking Karla Faye Fucker (who was subsequently executed in Bad Bush's state of Texas) and frequently using the word "fuck" while at it. The piece led to bad pubic hair day for Bush's 2000 presidential campaign. Bush claimed that "Mr. Carlson misread, mischaracterized me. He's a fucking good reporter, he just misunderstood about how seriously in need I was. Fuck, I like the death penalty, seriously. Turns me on." Among liberals, Carlson's piece received praise, with Democratic consultant Bob Shrum calling it "vivid".

    xxx/ellauri199.html on line 291: Have you read these poets?  Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke

    xxx/ellauri199.html on line 295: Have you read these poets?  William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright

    xxx/ellauri199.html on line 299: Have you read these poets?  Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke • George Gordon Byron • Jose Rizal • Thomas Hardy • William Carlos Williams • Ezra Pound

    xxx/ellauri199.html on line 325: Phillis Wheatley was both the second published African-American poet and first published African-American woman. Born in Senegambia, she was sold into slavery at the age of 7 and transported to North America. She was purchased by the Wheatley family of Boston, who taught her to read and write, and encouraged her poetry when they saw her talent. The publication of her Poems on Various Subjects, Religious and Moral brought her fame both in England and the American colonies; figures such as George Washington praised her work. During Wheatley´s visit to England with her master´s son, the African-American poet Jupiter Hammon praised her work in his own poem. Wheatley was emancipated after the death of her master John Wheatley. She married soon after. Two of her children died as infants. After her husband was imprisoned for debt in 1784, Wheatley fell into poverty and died of illness, quickly followed by the death of her surviving infant son. Whom did she marry? Was it Wheatley Jr, or perhaps Neptune Hammon?

    xxx/ellauri199.html on line 1061: Writing in The Guardian, the political journalist Gaby Hinsliff described Strange Death as "gentrified xenophobia" and "Chapter after chapter circles around the same repetitive themes: migrants raping and murdering and terrorising; paeans to Christianity; long polemics about how Europe is too ´exhausted by history´ and colonial guilt to face another battle, and is thus letting itself be rolled over by invaders fiercely confident in their own beliefs", while also pointing out that Murray offers little definition of the European culture he claims is under threat. Pankaj Mishra´s review in The New York Times described the book as "a handy digest of far-right clichés". In The Intercept, Murtaza Hussain criticized the "relentlessly paranoid tenor" of Murray´s work and said that its claims of mass crime perpetuated by immigrants were "blinkered to the point of being propaganda", while noting the book´s appeal to the far right. In Middle East Eye, Georgetown professor Ian Almond called the book "a staggeringly one-sided flow of statistics, interviews and examples, reflecting a clear decision to make the book a rhetorical claim that Europe is doomed to self-destruction".

    xxx/ellauri199.html on line 1133: Georgen näköisiä leuattomia beatlestukkia  
    

    xxx/ellauri202.html on line 346: Hitler would later insist that Johann Georg Hiedler — the man who married Schicklgruber in 1842 — was his paternal grandfather. Hiedler died in 1857, so he clearly wasn’t able to fully back up this claim for the Third Reich. Although Nazi Germany apparently accepted the story, many modern historians have debated whether it was actually true.

    xxx/ellauri202.html on line 411: Though the idea may seem preposterous to some, the question seems to stem from the remote possibility that Hitler´s grandfather was Jewish. Hitler’s father, Alois, was registered as an illegitimate child with no father when born in 1837 and to this day Hitler’s paternal grandfather is unknown. In 1842, Johann Georg Hiedler married Alois’s mother. Alois was brought up in the family of Hiedler’s brother, Johann Nepomuk Hiedler. In 1876, when Alois was 39, he was made legitimate and his baptismal record annotated by a priest to register Johann Georg Hiedler as Alois’s father (recorded as "Georg Hitler"). Alois then assumed the surname "Hitler."

    xxx/ellauri212.html on line 81: Lodwick omistaa kirjan Georges Pelorsonille (Belmont), faschistimieliselle kollaboraattorille josta tuli brittikynäilijöiden ranskantaja. Georges kuoli vasta sadannella vuodellaan 2008.  

    xxx/ellauri212.html on line 87: Lodwickin kirjan mottorunon kirjoitti George Herbert (1593 -1633). Welsh-born English poet, orator and Anglican priest. Kirjoitti kokoelman Sacred Poems & Private Ejaculations. Kaveri oli niin tylsä ettei siitä sen enempää. 

    xxx/ellauri215.html on line 370: That was only a pretext for a way of life he rejects. He rejected it in Chechnya and Syria (where men wear skirts) and he rejects liberal democracy at every turn and he saw Ukraine moving in that direction. And to top it off, Putin yearns for respect and wants to be seen as a great leader although he is shorter than me, in shorts or without. He thought he could do exactly the same thing in Ukraine as he did with Georgia, Chechnya and Crimea. But no, this time is different, we Westerners really want Ukraina."

    xxx/ellauri215.html on line 386: Its mere existence has been a guarantee for peace. Now Putin has used NATO expansion as an excuse. But remember, he attacked Georgia after Gruzia started it and created the frozen conflict, only a few months after the NATO summit in Bucharest in 2008. That too had nothing to do with NATO. It had much more to do with an expansionist Russia and Putin who wanted to create their own spheres of interest and cause insecurity around his neighborhood. As if one big Western sphere of interest would not be enough globally. 

    xxx/ellauri215.html on line 388: In 2008 when Putin attacked Georgia, George Bush and Condoleezza Rice came out onto the Whitehouse lawn and said, "We will help Georgia, we will back them up." And what happened? We got a ceasefire agreement in 5 days. In 2014 when Putin attacked Crimea, Obama was pivoting towards Asia and it wasn’t about Russia; and, Obama said we weren't going to intervene in Crimea. But of course in this case he got it wrong, he was just a dumb coon and a democrat to boot. The message that Putin got was completely the opposite that's why he attacked the Donbas because he thought that the reaction of the EU and US would be the same. He is almost as dumb as me, and I'm an ass in shorts."

    xxx/ellauri215.html on line 392: 	The Realism part is that if things did happen as it did in Georgia, Crimea and now Ukraine, you need security and that's where NATO comes into play when it comes to security. There was also an attempt to accommodate Russia into the WTO into G8. But it wasn't possible. Why? Because Russia unfortunately was too poor, and under current leadership is another imperialist and expansionist power. We can accommodate just one at one time. This war is not the fault of the US. It is not the fault of the EU. It is not the fault of Ukraine. Its not my fault, or Westend's for that matter. There is only 1 person and 1 country that can be blamed for this attack no matter what kind of theoretical framework you put around it and that is Putin and Russia."

    xxx/ellauri215.html on line 499: On a chilly Wednesday morning, on a green hillside in Boyle Heights and just as the country was paying tribute to a former president, George Bush, Los Angeles County honored what it calls its “unclaimed dead.”

    xxx/ellauri218.html on line 119: The United States started Gulf War Number 2 on March 26, 2003. The highest US officials had assured a nervous public at home and abroad that their "surgical operation" would have US troops in Baghdad in a week. Because Iraqis hated Saddam with the same or more venom than George W. Bush, they would throw out the welcome mat for their US, British and Aussie liberators.

    xxx/ellauri224.html on line 128: But former Democratic mayor of New York City Ed Koch, who had endorsed President Bush for re-election, called the film propaganda. Notwithstanding the film's influence and commercial success, George W. Bush was re-elected in 2004. 

    xxx/ellauri225.html on line 255:   In 1953 (aged 24) while traveling to France aboard the Queen Mary, Ursula met historian Charles Le Guin.They married in Paris in December 1953. According to Le Guin, the marriage signaled the "end of the doctorate" for her. While her husband finished his doctorate at Emory University in Georgia, and later at the University of Idaho, Le Guin taught French and worked as a secretary until the birth of her daughter Elisabeth in 1957. A second daughter, Caroline, was born in 1959. Also in that year, Charles became an instructor in history at Portland State University, and the couple moved to Portland, Oregon, where their son Theodore was born in 1964. They would live in Portland for the rest of their lives, although Le Guin received further Fulbright grants to travel to London in 1968 and 1975.

    xxx/ellauri225.html on line 269: Dad´s discipline of cultural anthropology had a powerful influence on Le Guin´s writing. Her father Alfred Kroeber is considered a pioneer in the field, and was a director of the University of California Museum of Anthropology: as a consequence of his research, Le Guin was exposed to anthropology and cultural exploration as a child. In addition to myths and legends, she read such volumes as The Leaves of the Golden Bough by Lady Frazer, a children´s book adapted from The Golden Bough, a study of myth and religion by her husband James George Frazer. She described living with her father´s friends and acquaintances as giving her the experience of the other sex. The experiences of Ishi, in particular, were influential on Le Guin, and elements of his story have been identified in works such as Planet of Exile, City of Illusions, and The Word for World Is Forest and The Dispossessed. 

    xxx/ellauri225.html on line 275: Although Le Guin is primarily known for her works of speculative fiction, she also wrote realistic fiction, non-fiction, poetry, and several other literary forms, which makes her work quite difficult for librarians to classify. Her writings received critical attention from mainstream critics, critics of children´s literature, and critics of speculative fiction. Le Guin herself said that she would prefer to be known as an "American novelist". Le Guin´s transgression of conventional boundaries of genre led to literary criticism of Le Guin becoming "Balkanized", particularly between scholars of children´s literature and speculative fiction. Commentators have noted that the Earthsea novels specifically received less critical attention because they were considered children´s books. Le Guin herself took exception to this treatment of children´s literature, describing it as "adult chauvinist piggery". In 1976, literature scholar George Slusser criticized the "silly publication classification designating the original series as 'children's literature'", while in Barbara Bucknall´s opinion Le Guin "can be read, like Tolkien, by ten-year-olds and by adults. These stories are ageless because they deal with problems that beset us at any age."

    xxx/ellauri228.html on line 296: Toinen sovitus Solariksesta tuotettiin vuonna 2002, ja sen on kirjoittanut ja ohjannut arvostettu elokuvantekijä Steven Spielberg - korjaan Soderbergh. Se on hyvin tehty ja viihdyttävä, ja siinä George Clooney on Kelvin, mutta se on hyvin erilainen kuin Tarkovskin versio, mikä tekee Solariksesta yhdistelmän scifi-jännitystä ja rakkaustarinaa. Häiritseviä hallusinaatioita kokevan miehistön pelko ja jännitys käsitellään hyvin, mutta Kelvinin vierailuja kuolleessa vaimossaan pidetään vähemmän pelottavina kuin romanttisina, mitä on vaikea tehdä uskottavaksi oudon ja häiritsevän tarinan yhteydessä. Tonttia muutetaan tämän uuden näkökulman mahdollistamiseksi. Riippuvuus vuoropuhelusta tapahtumien selittämiseksi erottuu verrattuna Tarkovskin velttokyrpäisempään, suurelta osin visuaaliseen tarinaan. Elokuvan korkeat tuotantoarvot, Soderberghin lahjakkuus ja hyvä näyttelijä, mukaan lukien Viola Davis stoalaisena miehistön jäsenenä, joka taistelee ottaakseen loogisen lähestymistavan kaoottisiin olosuhteisiin, auttavat elokuvaa eteenpäin; mutta se menettää suuren osan Tarkovskin epäselvyydestä ja mysteeristä.

    xxx/ellauri229.html on line 171:       Michael Kandel was a Fulbright student in Poland, 1966-67; taught Russian literature at George Washington University; received his PhD in Slavic at Indiana University; translated Polish writer Stanislaw Lem for Harcourt; wrote a few articles on Lem; worked as an editor at Harcourt, where he acquired authors Jonathan Lethem, Ursula K. Le Guin, James Morrow, and others; has written science fiction, short stories, and a few novels (Bantam, St. Martin´s); and is presently an editor at the Modern Language Association. He is the editor and translator of the anthology A Polish Book of Monsters.

    xxx/ellauri230.html on line 225:   Younghusband expedition to Tibet and Anglo-Russian Convention As for the British, Lord George Curzon, the new Viceroy of India, changed ‘British policy towards Tibet from patient waiting to impatient hurry.’ Two times of attempts, in 1900 and 1901, to direct communication with Tibet were both rejected by the Dalai Lama. The lord was already concerned about the Buriat lama - a Russian subject in Tibetan court, also a high political advisor of the Dalai Lama, and considered him as an evil Russian agent behind the Dalai Lama’s anti-British policies. Inevitably, Curzon was more and more convinced that Dorzhiev’s mission to Russia would ultimately place Tibet under Russian protectorate. Especially, after Dorzhiev’s third mission to Czar Nikolai II it was widely reported that a secret agreement was already made between Tibet and Russia.

    xxx/ellauri230.html on line 293: The French Premier Georges Clemenceau (se sadetakkinen paxulainen jossain Pariisin aukiolla) praised Koo for his eloquent speech. The American secretary of state, Robert Lansing, wrote that Koo had crushed the Japanese with his speech. The Canadian prime minister, Sir Robert Borden, called Koo's speech "very able".

    xxx/ellauri230.html on line 294: Kiitos kumppari, hyvä puhe, mutta teemme mieluummin Japanille mielixi, sanoivat Lloyd George ja Wilson. Lopun aikaa Koo jahtasikin Pariisissa Oein häntää. On 4 May 1919, it was decided that the former German rights in the Shandong province would go to Japan.

    xxx/ellauri231.html on line 191:   Britannian sotaministeri Winston Churchill painosti hallituksessa erittäin voimakkaasti, että Britannia tunnustaisi Koltshakin hallituksen, mutta pääministeri David Lloyd George tekisi niin vain, jos Yhdysvallat tunnustaisi myös Koltshakin.  Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson oli voimakkaasti vihamielinen Koltshakia kohtaan, epäili avoimesti hänen sanaansa ja vastusti diplomaattista tunnustamista. Wilsonin tärkein neuvonantaja Venäjää koskevissa asioissa oli entinen väliaikaisen hallituksen päällikkö Aleksander Kerensky, joka kertoi Wilsonille, että Koltshak oli "reaktionaarinen", joka "pystyttää  hallinnon, joka tuskin on vähemmän järjetöntä ja sortavaa kuin bolshevikit".  Vaikka amerikkalaiset joukot Siperiassa tekivät yhteistyötä Koltshakin kanssa, oli selvää, että hän ei ollut se mies, jota Yhdysvallat suosisi Venäjän seuraavana johtajana.  Amerikkalaiset joukot oli sitäpaizi lähetetty Siperiaan vähemmän auttamaan valkoisia kuin estämään Venäjän Kaukoidän miehittäneitä japanilaisia ​​liittämästä Siperiaa Jaappaniin, kuten Tokio avoimesti harkitsi.

    xxx/ellauri231.html on line 280:   Bolshevikkipoliitikot Georgy Chicherin ja Christian Rakovsky vaativat Mahnon luovuttamista, mistä Romanian Eugenio Ionescun hallitus kieltäytyi.

    xxx/ellauri231.html on line 411: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.

    xxx/ellauri231.html on line 509: Lavr Georgijevitš Kornilov (ven. Лавр Георгиевич Корнилов, 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1870 Ust-Kamenogorsk – 13. huhtikuuta 1918 lähellä Jekaterinodaria) oli venäläinen kenraali ja kasakka. Hänet nimitettiin Venäjän armeijan ylipäälliköksi ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1917. Hän johti Kornilovin kapinana tunnettua epäonnistunutta vallankaappausyritystä Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan syyskuussa 1917.

    xxx/ellauri233.html on line 261: 	Brittien ja hollantilaisten protestanttisen kaukoidän ryöstölaivaston laivat oli nimeltään Toivo, Hyväntekeväisyys, Usko, Tottelevaisuus, Voitto-Sanoma. Laivaston alkuperäinen tehtävä oli purjehtia Etelä-Amerikan länsirannikolle, missä he vaihtaisivat rahtinsa hopeaan, ja suunnata Japaniin vain, jos ensimmäinen tehtävä epäonnistuu. Siinä tapauksessa heidän piti hankkia hopeaa Japanista ja ostaa mausteita Molukkeilta ennen kuin he suuntasivat takaisin Eurooppaan. Heidän tavoitteenaan oli purjehtia Magellanin salmen läpi päästäkseen kohtalolleen, mikä pelotti monia merimiehiä ankarista sääolosuhteista johtuen. Laivastossa oli kaiken kukkuraxi mukana 30 englantilaista muusikkoa, mm. Yardbirds, Beatles, Dusty Springfield, Rolling Stones, Tom Jones, Elton John, David Bowie, Phil Collins, Cat Stevens, Sid Vicious, Brian Eno, Ozzy Osbourne, Led Zeppelin, Keith Richards, Freddie Mercury, Keith Moon, Adele, Amy Winehouse, The Who, Electric Light Orchestra, The Smiths, The Gorillaz, Bee Gees, Dua Lipa, Dire Straits, Spice Girls, Iron Maiden, The Queen, Olivia Newton-John, Billy Idol, Boy George, Pink Floyd, Motörhead, The Clash, Elvis Costello, Nick Drake, Donovan, Marianne Faithful, Edward Elgar, Petula Clark, Kate Bush, Sade, Dido, Sting, Seal, Cream, Haendel ja Rod Stewart. No okei, oli niitä enemmän kuin 30, mutta silti vittu. Ne kaikki hukkuivat. Jotkut heitettiin laidan yli ärsyttävästä soitosta. 

    xxx/ellauri235.html on line 134: 	George William "Bad" Bush: Kertoja, joka antaa meidän nähdä Horatio Hornblowerin toisen ihmisen silmin. Kuten John Watson Sherlock Holmesille.

    xxx/ellauri235.html on line 141: Oikeat ihmiset Horatio Hornblower -kirjoissa: Napoleon, Boy George: ‘I was abused every day for being gay in the 70s’, kapteeni Edward Pelle, amiraali William Corn Flakes, Lord St. Vincent, Britannian ulkoministeri William "markiisi Wellesley" Hague, Venäjän zaari Aleksanteri I,  ministeri Anthony Drink and Be Merry, Carl Philipp Gottfried von Clausewitz, ja viimeisenä muttei vähimpänä Riian sotilaskovernööri  Ivan Nikolaevich Essenistä ja monista muista hajalle pommitetuista Saxan kaupungeista, erityisesti "Commodoressa". Mitä vetoa että Iivana on pahis?

    xxx/ellauri235.html on line 503: – Alla tror att USA alltid ska stötta hela världen. Vi ger miljarder till Ukraina medan vi har så många som går hemlösa och hungrar och som inte får någon hjälp alls, säger sjukpensionären George Miller .

    xxx/ellauri235.html on line 510: – Jag kan inte påstå att jag bryr mig om Ukraina förlorar kriget. De var ju en del av Ryssland tidigare, säger George Miller.

    xxx/ellauri237.html on line 229: Myöhemmin Totisesta kristillisyydestä -teosta laajennettiin viidennellä ja kuudennella kirjalla, jotka eivät kuuluneet Arndtin itsensä toimittamiin laitoksiin, mutta sisältävät osaksi hänen tekstejään. Viides kirja on peräisin Riiassa 1679 julkaistusta laitoksesta, johon Riian superintendentti liitti mukaan rukouksia. Kuudes kirja syntyi, kun Spener otti toimittamaansa laitokseen (1674 tai 1678) Georg Dorscheuksen, Lutherin ja Georg Wareniuksen lausuntoja sekä Arndtin tekstejä. Teoksen myöhempien julkaisujen perustaksi muodostui vuoden 1696 laitos.

    xxx/ellauri237.html on line 692:     Margaret Thatcher ja George H. W. Bush vetosivat Britannian hallitukseen, että se estäisi Pinochetin luovutuxen syyttäjälle. Myös paavi Johannes Paavali II:n väitettiin näin tehneen, mutta lausunto ei ollut paavin vaan sen tyttöystävän. Konservatiivipuolueen Thatcher nimitti Pinochetia yhdeksi Britannian parhaista ystävistä ja poliittiseksi liittolaiseksi ensimmäisessä puolueessaan pitämässään puheessa yhdeksään vuoteen.

    xxx/ellauri239.html on line 415: LGBTQ ladies stand on ceremony. Anne luettelee tunnollisesti kaikki julkimot. Muutama toimittajakin oli lähetetty aamukeikalle. Mixi näissä krimeissä kaikki juontaa juurensa lapsuudesta ellei kauempaa? Inhottava Selma on ex-suurriistanmezästäjä ja laittaa kahviin kokonaisen pötkön sokeria. Sekin vielä. Kaikilla norjalaisilla koulutytöillä oli poninhännät ja jalassa Timberlandin talvikengät. Ihankuin Neuvostoliitossa. Paizi mieluummin otan valtiomonopolin kuin suuryritysten. Ize asiassa olen mieluummin anarkisti kuin kommunisti, kuten hapan George Carlin. Omaisuus on varkautta!

    xxx/ellauri250.html on line 169: Kumpiska Georgian lakukeppi on pahempi, Trumpin jalkapallisti vai demokraatti pappipakana? Sehän näkyy jo naamasta. Ahdaskalloinen Jalkapallisti vastustaa jyrkästi aborttia paizi omien panopuiden ei-haluttuja sikiöitä, joille se maxaa tappolaskut omasta lompakosta.

    xxx/ellauri250.html on line 652: Peter Unger, Colin McGinn, Rice Crisp, Dale Carnegie, Gregory Peck, Julian Savulescu, James Rachels, Friedrich Engels, George Best, Toby Worst, Bill Gates, William MacAskill, Steven Pinker, Graham Greene, Samuel Benjamin Bankman-Fried

    xxx/ellauri250.html on line 658: The Good Bush and the Bad Bush:  The Ethics of George W. Bush, Dutton, New York, 2004, 1 page

    xxx/ellauri253.html on line 84: The early 1990s recession describes the period of economic downturn affecting much of the Western world in the early 1990s. The impacts of the recession contributed in part to the 1992 U.S. presidential election victory of Bill Clinton over incumbent president George H. W. Bush. The recession also included the resignation of Canadian prime minister Brian Mulroney, the reduction of active companies by 15% and unemployment up to nearly 20% in Finland, civil disturbances in the United Kingdom and the growth of discount stores in the United States and beyond.

    xxx/ellauri255.html on line 191: 	Kesäkuussa 1861 Bakunin matkusti työmatkaa tekosyynä käyttäen Nikolajevsk-na-Amuren kaupunkiin Tyynenmeren rannalle, josta hän onnistui laivalla pakenemaan Hokkaidon saarelle Japaniin. Jokohamasta Bakunin matkusti laivalla San Franciscoon ja sieltä edelleen Panaman kautta New Yorkiin, koska rautatieyhteyttä mantereen halki ei vielä ollut. Yhdysvalloissa Bakunin tapasi useita maahan paenneita Euroopan hullun vuoden kansannousujen veteraaneja sekä myös amerikkalaisia poliitikkoja, kuten kenraali George B. McClellanin ja radikaaleihin republikaaneihin lukeutuneen senaattori Charles Sumnerin. Lisäksi Bakunin löysi pakaasistaan sinne unohtuneen vanhan tuttavansa maxamattomien ravintolalaskujen veteraanin Louis Agassizin, jonka hän esitteli runoilija Henry Wadsworth Longfellowille. Vietettyään muutaman viikon Yhdysvalloissa Bakunin astui Bostonissa Liverpoolin matkalla olevaan laivaan. Liverpooliin alus saapui joulukuussa 1861.

    xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.

    xxx/ellauri261.html on line 304: COT. Provoking! to leave my shop all day for the sake of calling on this old Wealthington!—that I should be required to call on him!—not but he is a rich relation, and I have great expectations from him; and my foreman, Bolt, and apprentice Mizzle, are quite fit persons with whom to entrust my shop. Egad, to make all the naughty apprentices look on those two young men would be as good a lesson as going to see George Barnwell on a boxing night!

    xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).

    xxx/ellauri268.html on line 357: Most disturbingly, there’s a direct line between Gringotts and the Grinch and the antisemitic attacks on George Soros. Soros is a billionaire Democratic donor and Holocaust survivor who has become a favorite target of the global far right. He’s been falsely accused of collaborating with Nazis and funding antifa. The right also (again falsely) claimed he was bankrolling the migrant caravan in 2018. That last conspiracy theory allegedly inspired one far-right radical to kill 11 people at a synagogue in Pittsburgh.

    xxx/ellauri273.html on line 427: Aluxi naisia oli 10, loppupeleissä joukkokanteeseen on liittynyt ainakin 120 naista eri maista. Paikkaan on liittynyt monia hyviä muistoja, sanoo Kaj. Mukana olivat myös George W. Bush, Michael Jackson ja Robert deNiro. He olivat Peterin pieniä ylpeydenaiheita. Nygårdia juhlittiin Herlinin Sanomissa esimerkkinä maailmalla menestyneenä suomalaisena, tosin hurrina. HS kertoi innoissaan helsinkiläisnaisesta, jonka Peter oli raiskannut 17-vuotiaana Peterin vieraillessa Helsingissä HS:n vieraana. "Tässä on kyse ihmiskohtalosta", HS ozikoi. Kaupungin virkamiehet häiriköivät häntä ja rikkovat lakia kävellessään korjaamon tontilla ilman hänen lupaansa. Get off my property! Kaikki oli kuitenkin Peterin ilkeän naapurin Possu Pekonin tekosia. Eiväthän ihmiset voi elää noin, sanoo naapuri. Vain siat voivat asua tuollaisessa rytökasassa. 

    xxx/ellauri281.html on line 169:     King, George E (2012), Hydraulinen murtaminen. Sähköinen resurssi. [Pääsytila]: http://www.kgs.ku.edu/PRS/Fracturing/Frac_Paper_SPE_152596.pdf

    xxx/ellauri281.html on line 711:     George C. Biddle, toimitsijamies ja varapuheenjohtaja; puheenjohtaja, World Connect (puheenjohtaja)

    xxx/ellauri281.html on line 745:   Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks  (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.

    xxx/ellauri287.html on line 263: Oli tulossa päivä, jolloin kuuri piti esitellä julkisesti, ja gaalan aikana meidän piti saada patenttivirastolta valmistuspatentti. 3 päivää ennen tätä Singaporessa järjestettävää tapahtumaa kaupunkiin ilmestyi amerikkalaisen lääkekonsernin pääjohtaja George W.

    xxx/ellauri289.html on line 120: GeorgeHenschel.png" height="200px" />

    xxx/ellauri291.html on line 139: Toinen luotsi esitteli suurimman osan muista päähenkilöistä: kapteeni Kirk ( William Shatner ), konepäällikkö luutnantti "Beam me up"  Scott ( James Doohan ) ja luutnantti Zulu ( George Takei ), joka palveli fyysikkona laivalla toisessa luotsissa, mutta myöhemmin hänestä tuli ruorimies koko sarjan ajan. Paul Fix näytteli tohtori Mark Piperiä toisessa pilotissa; laivan lääkäri Leonard McCoy ( DeForest Kelley) liittyi näyttelijöihin, kun kuvaukset alkoivat ensimmäisen kauden aikana, ja hän pysyi sarjan loppuosan ajan, jolloin hänestä tuli sarjan kolmas tähti. Aluksen vakituiseen miehistöön liittyi ensimmäisen kauden aikana myös viestintäupseeri, luutnantti Nyota Uhura ( Nichelle Nichols ), ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, jollaisilla oli niin tärkeä sivuvaunun rooli amerikkalaisissa televisiosarjoissa;  kapteenin päämies Janice Rand ( Grace Lee Whitney ), joka lähti ensimmäisen kauden puolivälissä; ja Christine Chapel (Majel Barrett), aluksen sairaanhoitaja (ja Rotvallin kainaloinen kananen) sekä McCoyn avustaja. Walter Koenig liittyi näyttelijöihin neuvostolippuna Pavel Chekovina sarjan toisella kaudella. Nimoy oli sarjan ukrainalaisvahvistus.

    xxx/ellauri291.html on line 277:   Vuonna 1890 George Kimball kirjoitti kertomuksensa siitä, kuinka Massachusettsin miliisin 2. jalkaväkipataljoona, joka tunnetaan nimellä "Tiger"-pataljoona, työskenteli yhdessä sanoitukset "John Brown's Bodylle". Kimball kirjoitti:

    xxx/ellauri293.html on line 626: 
    Lloyd George jakaa maita ottomaaneilta
    

    xxx/ellauri293.html on line 640:   Halveksittava Lloyd George vastusti War Officen väitettä, jonka mukaan ainoa paikka voittaa sota saksalaisia ​​vastaan ​​oli Ranska. Hän piti ajatuxesta potkia "rekvisiitta" Saksan alta, ja Turkki oli yksi rekvisiitta, joka hänellä oli mielessään. Ajatus musertavan sotilaallisen tappion aiheuttamisesta turkkilaisille antoi hänelle valtavasti iloa. Toinen etu oli se, että turkkilaisia ​​maita voitiin käyttää uusien liittolaisten saamiseksi ja vanhojen pitämiseksi innostuneena. Vaikka varhaiset unelmat strategisen edun hyödyntämisestä romahtivat pian Gallipolin rannoilla ja Mesopotamian autiomaassa, käytäntö tarjota biittejä Osmanien valtakunnan osista kenelle se kulloinkin katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, otettiin pian käyttöön. Huhtikuun 1915 ja sodan lopun välillä Iso-Britannia ja Ranska lupasivat suuren osan ottomaanien alueista muille kansoille ja ryhmille; Tässä prosessissa he joutuivat ansaan päällekkäisten ja ristiriitaisten salaisten sopimusten ja sopimusten verkostoon.

    xxx/ellauri296.html on line 304: 
    George Lucas  who was born in Russia and has lived in New York and Israel — has been one of the more successful Jews in the industry, as both a gay pornographic actor and an entrepreneur. He is fiercely pro-Israel and pro-gay rights, and in 2009 his film Men of Israel was the first adult movie to feature only gay Jewish actors.
    

    xxx/ellauri296.html on line 497: George Stiletin "miten" -kolumni tässä kuussa käsittelee kaduilla nukkumista ("laita aina viltti pahvin päälle", hän suosittelee), ja Cook´s Cornerissa on paikallisen kodittomien turvakodin resepti paimenpiirakkaa varten ja pohdiskeleva kappale päivätyön ottamisesta. Kannattaneekohan tuo.

    xxx/ellauri298.html on line 648: As simple as that. Campbellillä onkin ollut suuri vaikutus tieteiskirjallisuuteen, fantasiakirjallisuuteen ja tieteiselokuviin. George Lucas on kertonut, että Tähtien sodan perusideat perustuivat Campbellin teosten esittämiin ajatuksiin. Käsikirjoittaja Christopher Vogler on kirjoittanut Campbellin teorioita soveltavan teoksen The Writer´s Journey: Mythic Structure For Writers, joka puolestaan on vaikuttanut useiden elokuvien käsikirjoituksiin, mm. Leijonakuninkaaseen ja Matrix-elokuvasarjaan.

    xxx/ellauri304.html on line 407: Genre fiction, also known as popular fiction, is a term used in the book-trade for fictional works written with the intent of fitting into a specific literary genre, in order to appeal to striped-ass baboons and fans already familiar with that genre. A number of major literary figures have written genre fiction. John Banville publishes crime novels as Benjamin Black, and both Doris Lessing and Margaret Atwood have written science fiction. Georges Simenon, the creator of the Maigret detective novels, has been described by André Gide as "the most novelistic of novelists in French literature", and the one who has made most money and scored most arse with it. The main genres are crime, fantasy, romance, science fiction and horror—as well as perhaps Western, inspirational and historical fiction. 

    xxx/ellauri304.html on line 594:     Dialogue that sounds real. This is not tape-recorded dialogue but an attempt to make speech sound more realistic than it often has been written. Sometimes people say things that aren’t exactly to the point; nothing wrong with that as long as it’s interesting and/or entertaining and can move the story forward. Cases in point: the overrated Quentin Tarantino in films like “Pulp Fiction.” One of the best at it was novelist George Higgins. Elmore Leonard is excellent; also Larry Block.

    xxx/ellauri305.html on line 99:   Gilletten vuokrahuoneesta viranomaiset takavarikoivat Brownin rakkauskirjeet Gillettelle todisteena. Piirilakimies George Ward luki kirjeet ääneen tuomioistuimelle oikeudenkäynnin aikana syksyllä 1906, ja Brownin kirjeet saivat oikeudenkäynnissä kansallisen huomion. Kirjeissään Brown pyysi Gilletteä ottamaan vastuun raskaudestaan. Viimeisessä kirjeessään, joka kirjoitettiin 5. heinäkuuta, Brown odotti innolla tulevaa Adirondack-matkaansa Gilletten kanssa. Hän jätti jäähyväiset lapsuudenkodilleen Etelä-Otselicille toivoen, että voisi tunnustaa raskautensa äidilleen.

    xxx/ellauri306.html on line 690:   Fulford sanoo 2. tammikuuta 2022 klo 18.01: Suhtaudun niin vahvasti kaikkeen, mitä sanot – olen ollut Georgiassa, Yhdysvalloissa, 4 vuotta ja minulla on niin koti-ikävä. Kahden vuoden ehdollinen vihreä korttini päättyi HELMIKUU 2019 ja maksamisesta huolimatta odotan edelleen kymmenen vuoden korttiani. Voisin hakea kansalaisuutta, mutta mitä järkeä on – maksa enemmän rahaa, et saa mitään? Pelkään luottaa täällä oleviin lääkäreihin, ja myin tyhmästi asuntoni Yhdistyneessä kuningaskunnassa (vaikka olen sijoittanut rahat takaisin kiinteistöön, jotta voisin teoriassa myydä ja palata toiseen pieneen asuntoon, lol), ja kuten sinä vihaan asekulttuuria, ahneutta, valtavia autoja, ei polkuja, paskamusiikkia – jatkanko? LOL. Luulen, että olen vain brittiläinen ja tunnen olevani ulkopuolinen täällä. Hienoa, että päätit lähteä kotiin – kestää hyvät kymmenen vuotta ennen kuin voin tehdä sen, mutta et ole yksin tunteesi kanssa.

    xxx/ellauri307.html on line 329: Pian poliittinen vuorovesi kääntyi jälleen (eli bolshevikit tuli jäädäxeen, valkokenraalit otti turpaansa). Elizaveta, Daniil, Gaiana ja Elizavetan äiti Sophia pakenivat maasta. Elizaveta oli raskaana toisen lapsensa kanssa. He matkustivat ensin Georgiaan (jossa hänen poikansa Juri syntyi) ja sitten Jugoslaviaan ( jossa hänen tyttärensä Anastasia syntyi). Lopulta he saapuivat Pariisiin vuonna 1923. Pian Elizaveta omistautui teologisille opinnoille ja sosiaalityölle. Vuonna 1926 Anastasia kuoli influenssaan. Gaiana lähetettiin Belgiaan sisäoppilaitokseen. Pian Daniilin ja Elizavetan avioliitto hajosi. Juri päätyi asumaan Daniilin luo, ja Elizaveta muutti Pariisin keskustaan työskennelläkseen suoremmin niiden kanssa, jotka sitä eniten tarvitsivat, ei siis omien lastensa.

    xxx/ellauri307.html on line 345: Kesällä 1919 Kuzmina-Karavaeva meni naimisiin tuomarinsa Daniil Ermolaevich Skobtsovin kanssa, Kuuban kasakkajohtajan, joka oli jonkin aikaa Kubanin alueradan puheenjohtaja. Keväällä 1920, valkoisen liikkeen tappion jälkeen Kubanissa, Elizaveta Skobtsova äitinsä S. B. Pilenkon ja tyttärensä Gayanan kanssa evakuoitiin Novorossiyskistä Georgiaan, missä Elizaveta Jurjevnalla tuli poika Juri, sitten koko Skobtsovin perhe muutti Konstantinopoliin, asui jonkin aikaa Serbiassa, missä tytär Anastasia syntyi 4.12.1922 ja tammikuussa 1924 hän muutti Pariisiin. D. E. Skobtsov työskenteli siirtolaisten kasakkojen keskuudessa "Yhteisessä kasakkatalossa".

    xxx/ellauri307.html on line 353: 16. maaliskuuta 1932 hän sai Pyhän Sergiuksen ortodoksisen teologisen instituutin kirkossa luostaritonsuurin Metropolitan Evlogylta (Georgievskyn kunniaksi, Pyhä Saija).

    xxx/ellauri307.html on line 357: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa. 

    xxx/ellauri307.html on line 359: Heinäkuussa 1935 Marian (Skobtsova) Gayanan niminen vanhin tytär lähti Neuvostoliittoon ja kuoli yhtäkkiä Moskovassa 30. heinäkuuta 1936 oletettavasti lavantautiin, ja hänet haudattiin Preobrazhensky- hautausmaalle . Gayanan aviomies oli George Melia (avioliitto antoi hänelle mahdollisuuden lähteä Neuvostoliittoon).

    xxx/ellauri307.html on line 372: Berdjajev ja Whitehead ovat personalismin kovia ydinkärkiä. Vuonna 1957  Journal of Religion  Charles Hartshorne julkaisi tärkeän artikkelin "Whitehead and Berdyaev: Is There Tragedy in God?" Kolmastoista personalistiseminaari keskittyy Alfred N. Whiteheadin ja Nicolas Berdyaevin ympärille, ja heidän työnsä eri puolille on omistettu erilliset päivät. Ensimmäinen päivä esittelee ryhmän Whiteheadin ja Berdyaevin kontekstissaan. Näitä keskusteluja johtaa George Lucas, varaamiraali James B. Stockdalen eettisen johtajuuden ansioitunut johtaja US Naval Academyssa, emeritus, nykyinen etiikan ja julkisen politiikan professori Graduate School of Public Policy at the Navalissa. Jatkokoulu, ja  Daniel Dombrowski,  Seattlen yliopiston filosofian professori, toimittaja, Prosessitutkimukset.  Jäljellä olevat päivät jokainen osallistuja on vastuussa tietystä tekstistä ja/tai näkökulmasta tai esittelee paperin Whiteheadista tai Berdyaevista ja auttaa johtamaan tätä keskustelun osaa.

    xxx/ellauri307.html on line 768: Vaikea uskoa, että Susan Fletcherin älykkyysosamäärä pyörii 170:n kieppeillä. Näet David Becker oli ainoa mies, jota hän oli koskaan rakastanut. Becker oli Georgetownin yliopiston nuorin professori ja etevä vieraiden kielten tuntija, ja akateemisessa maailmassa hän oli suoranainen pieni kuuluisuus. Hänellä oli eideettinen muisti, ja hän rakasti kieliä: kuuden Aasiassa puhutun lisäksi hän hallitsi espanjan, ranskan ja italian (muttei enkkua, vaan esperantoa lasten kanssa kotikielenä). Hänen etymologian ja kielitieteen luentojaan seurasi aina täysi sali, ja lopetettuaan hänen oli joka kerta jäätävä vastaamaan kuulijoiden tietämättömiin kysymyksiin. Puhuessaan hän antoi itsestään innostuneen ja asiantuntevan vaikutelman, eikä hän ilmeisesti tällöin tiennyt tuon taivaallista häntä piirittävien naisopiskelijoiden lumoutuneista katseista eikä penkkien kostumisesta takapuolten alla.

    xxx/ellauri312.html on line 132: ja Georgia Institute of Technology havaitsivat, että suodatetut valokuvat ovat 

    xxx/ellauri319.html on line 443: George Orwell (1903–1950), British author of Nineteen Eighty-Four, Animal Farm and Homage to Catalonia, first suffered tuberculosis in the early 1930s and died from it in 1950, at the age of 46. Nineteen Eighty-Four was written during his final illness.

    xxx/ellauri320.html on line 182: Cartland's third lover was not married and the most famous of the three. Handsome, debonair and bisexual, His Royal Highness Prince George, later the Duke of Kent, was the youngest surviving son of King George V and Queen Mary, the uncle of the present Queen, and the lover of NoÎl Coward.

    xxx/ellauri320.html on line 275:   George R.R. MartinUSA100MfantasiaGame of ThronesI have an instinctual distrust of conventional happy endings.

    xxx/ellauri329.html on line 149: California. She was the daughter of George and 

    xxx/ellauri354.html on line 223:  — George Peele, "A Farewell to armes", Polhymnia, 17 November 1590.

    xxx/ellauri354.html on line 449:     George Oppen alludes to the poem in "O Western Wind" (1962),"The Little Pin: Fragment" (1975) and "Disasters" (1976).

    xxx/ellauri354.html on line 616: Kun Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi, Hän jatkaa itsensä tekemistä todelliseksi monin tavoin. Voit lukea George Mullerista (rukouksen mies ja Charles Dickensin ystävä), joka johti lastenkoteja, mutta ei koskaan pyytänyt rahaa, mutta silti kaikki tarpeet täyttyivät. Kerran heiltä loppui ruoka ja sadat lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Tällä hetkellä hän lopetti rukouksen oveen koputti ja ulkona seisoi mies rikkinäinen maitokärry tarjoten sisältöään siltä varalta, että se pilaantuu. Samaan aikaan tuli leipuri kysymään, halusivatko he leipää, hänen kärrynsä särkyivät ja leipä uhkasi mennä vanhaxi. Lapset ruokittiin. Ehkä sanoisit sen olevan sattumaa, mutta kun tämä tapahtuu kerta toisensa jälkeen, sattuma menettää voimansa.

    xxx/ellauri354.html on line 628: George Muller (tunnetaan rukousmiehenä ja Charles Dickensin ystävänä) johti lastenkoteja pyytämättä rahaa, hän yksinkertaisesti rukoili. Eräänä päivänä ruoka loppui ja kaikki lapset istuivat pöydässä odottamassa syömistä. Herra Muller rukoili ja kiitti Jumalaa Hänen tarjouksistaan. Sillä hetkellä hän lopetti rukouksen, oveen koputti. Ulkona seisoi maitomies rikkinäisen maitokärryn kanssa. Hän antoi sen kotiin estääkseen maidon pilaantumisen. Samaan aikaan tuli leipuri ja tarjosi leipää. Leipäkärry oli rikki ja leipä oli vanhentunut. Lapset söivät ja olivat tyytyväisiä. Tämä olisi tietysti voinut olla toinenkin sattuma.

    xxx/ellauri356.html on line 107: Cixous syntyi Oranissa, Ranskan Algeriassa  juutalaisille vanhemmille (evidemment), Eve Cixousille, syntyperälle Klein, (1910–2013) ja Georges Cixousille (1909–1948).

    xxx/ellauri356.html on line 141: Jacques Derrida était le troisième fils d’Aimé Derrida, juif d'origine séfarade, et de Georgette Sultana Esther Safar, issue d'une famille juive d'Algérie dont les ancêtres établis depuis plusieurs générations dans ce pays. Isä Aaron Prosper Charles ( "Aimé") Derrida (1896–1970) työskenteli koko ikänsä viini- ja väkeviä alkoholijuomia valmistava yrityxessä Tachet, myös matkustavana myyjänä (hänen poikansa mielestä työ oli "uuvuttavaa" ja "nöyryyttävää", hänen isänsä pakotettiin olemaan "kuuliainen työntekijä" siinä määrin, että hän heräsi aikaisin tehdäkseen kirjanpidon ruokapöydässä).

    xxx/ellauri356.html on line 257: Muita vaikutteita Derridaan olivat Martin Heidegger, Platon, Søren Kierkegaard, Alexandre Kojève, Maurice Blanchot, Antonin Artaud, Roland Barthes, Georges Bataille, Edmund Husserl, Emmanuel Lévinas, Ferdinand de Chaussure, Søren Kierkehaard, Sigmund Freud, Claude Lévi-Strauss, James Joyce, Samuel Beckett, JL Austin ja Stéphane Mallarmé. Paizi Austinista se ei tajunnut tuon taivaallista [ lähde: Searle ]. Talmudin dekonstruktio ei ole kovin suosittua, mutts sitäkin on yritetty.

    xxx/ellauri356.html on line 406: Kiukkuiset sukulaismiehet Goldblatt ja Weinberger vinoilivat tästä lausunnosta Susanille sen saatua ize verisyövän. Susan vastusti erityisesti ajatusta, että 9/11 tekijät olivat " pelkureita", kuten kommentoi George W. Bush muiden huomautusten ohella 11. syyskuuta. Pikemminkin hän väitti, että maan ei pitäisi nähdä terroristien toimia "pelkurimaisena" hyökkäyksenä "sivilisaatiota" tai "vapautta" tai "inhimillisyyttä" vastaan tai "vapaa maailma", vaan hyökkäyxenä maailman itsejulistautunutta suurvaltaa vastaan, joka tapahtui tiettyjen amerikkalaisten liittoutumien ja toimien seurauksena. 

    xxx/ellauri357.html on line 441:   1820-luvulta lähtien hänen runojaan sekä poliittisia ja eettisiä kirjoituksiaan tuli suosittuja owenistien, chartistien ja radikaalien poliittisten piireissä,  ja myöhemmin se keräsi niinkin kummallisia ​​ihailijoita kuin Karl Marx, Mahatma Gandhi ja George Bernard Shaw. 

    xxx/ellauri361.html on line 231: Elokuvasovituxia Lexan sepustuxesta on neljättäkymmentä. Katjushan raportoidusti komiat keuhkot on hyvää kuva-ainesta. Georgismi vaikuttaa pahanlaatuiselta höpsismiltä. Kaikki verot korvattaisiin maanvuokran verotuxella. Mitä vittua, kuten Spencer sanoi, maanomistus on konnuutta. Maa, ilma vesi, tuli on kaikki yhteistä. Vittuun maan- ja mezänomistajat! Mezät kuuluu liito-oraville! Ja viemärit rotille!

    xxx/ellauri363.html on line 71:   Georg">Hans-Georg Gadamer ( / ˈ ɡ ɑː d ə m ər / ; saksaksi: [ˈɡaːdamɐ]; 11. helmikuuta 1900 – 13. maaliskuuta 2002) oli saksalainen mannermaisen perinteen filosofi, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan ​​1960 Truho magnthum (Truho magnthum, 1960, Wahrheit und Methode), ja hermeneutiikasta.

    xxx/ellauri363.html on line 73: Georg_Gadamer_im_Gespr%C3%A4ch_-_DC260-mh15922.jpg/1200px-Wassili_Lepanto_%28links%29_und_Hans-Georg_Gadamer_im_Gespr%C3%A4ch_-_DC260-mh15922.jpg" />

    xxx/ellauri363.html on line 99: Stanfordin porukoiden mielestä Hans-Georg Gadamer on ratkaiseva hahmo 1900-luvun hermeneutiikan kehityksessä – lähes varmasti syrjäyttäen vaikutuksen ja maineen suhteen muut johtavat hahmot, mukaan lukien Paul "freedom fry" Ricoeur. "Nazi" Heideggerin filosofia vaikutti Hannu-Joriin syvästi ( huolimatta siitä, että Heidegger hylkäsi hermeneutin myöhemmässä ajattelussaan).

    xxx/ellauri363.html on line 717: Saksalainen filosofi Wilhelm Dilthey (1833–1911) on yksi modernin tai ainakin filosofisen hermeneutiikan perustajista. Hän on tärkeä välittäjä siinä henkitieteiden tiedollista perustaa tutkivassa filosofian traditiossa, jonka ensimmäisiä edustajia olivat Friedrich Schleiermacher (1768–1834) ja Johann Gustav Droysen (1808–1884), ja jota Filthy Diltheyn jälkeen 1900-luvulla kehittivät edelleen Martin "nazi" Heidegger (1889–1976), Hans-Georg "humanisti vastoin isän toiveita" Gadamer (1900–2002) ja Paul "ranu" Ricoeur (1913–2005). Dilthey kutsui filosofista projektiaan terveen järjen kritiikiksi. Hän katsoi, että Immanuel Kantin kriittinen filosofia (ks. "Kant: Puhtaan järjen kritiikki") ei antanut vastausta historiallisten tieteiden tiedollisiin ongelmiin, ja halusi siksi täydentää Kantin filosofiaa erityisesti kokemuksen transvestiittisten ehtojen osalta.

    xxx/ellauri363.html on line 760:     Saxalaiset idealistit: Immanuel Kant, Friedrich Schelling, GWF Hegel, Wilhelm Diltheyn, Edmund Husserl ja Hans-Georg Gadamer

    xxx/ellauri363.html on line 764:     Oikeistososiologia: Max Weber, Émile Durkheim,  George Herbert Mead

    xxx/ellauri376.html on line 268: Kostya kertoi minulle samalla, että George Sand ei ollut mies, vaan nainen ja että siksi ymmärtäisin ja rakastaisin hänen teoksiaan todennäköisemmin. Ah, mon ange, jos tämä on todella nainen, hän on niin häpeämätön ja niin tylsä. Yhdessä hänen romaaneistaan ​​mies livahtaa nuoren tytön makuuhuoneeseen ja seisoo hänen sängyn vieressä koko yön! Mitä vittua?! Niissä kirjoissa, jotka toit täysihoitolaan, oli samanlaisia ​​tapauksia, mutta ne oli niin hauskoja, että vaikka tiedät sen olevan huonoa, niin naurat. Mutts nämä kirjat olivat niin tylsiä, että lopetin seuraavana päivänä.

    xxx/ellauri376.html on line 270: Olen yrittänyt muuttaa häntä pitkään ja mietin, kuinka tehdä hänestä kaikkien muiden ihmisten kaltainen. Maman vielä nytkin ajoittain antaa minulle kaikkia tarpeellisia neuvoja, ja minusta tuntuu, että Kostya ei ole enää niin outo kuin aluksi. Polinka sanoi ja otti kirjahyllystä George Sandin romaanin "Les Mauprats". - Tämäkö on hyvä? Juu se, Kostja vahvisti.

    xxx/ellauri376.html on line 278: George Sand n'était pas trop fortement influencé par Jean-Jacques Rousseau. 

    xxx/ellauri376.html on line 287: George_Sand_%281852%29_%2814754377626%29.jpg/440px-Oeuvres_illustr%C3%A9es_de_George_Sand_%281852%29_%2814754377626%29.jpg" />

    xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta.  Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.

    xxx/ellauri380.html on line 263: Dirlewangerin yksikkö määrättiin turvatehtäviin ensin yleishallituksessa (miehitetyssä Puolassa), missä Dirlewanger toimi CC-TV:n komentajana työleirillä Stary Dzikówissa. SS-tuomari Georg Konrad Morgen teki leirin hyväksikäyttötutkimuksen, jossa hän syytti Dirlewangeria mielettömästä murhasta, korruptiosta ja Rassenschandesta eli rodun saastuttamisesta. 

    xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.

    xxx/ellauri385.html on line 327:   Lambin teoksilla on pieni mutta kestävä seuraaja, kuten pitkäaikainen ja edelleen aktiivinen Charles Lamb Bulletin osoittaa. Hiän on Anne Fadiman (1953), yhdysvaltalainen esseisti ja toimittaja, joka pitää valitettavana, että Lambia ei lueta laajalti nykyaikana. Fadiman on naimisissa amerikkalaisen kirjailijan George Howe Coltin kanssa. Heillä on kaksi lasta ja koira nimeltä Typo. Fadiman on julkaissut muistelman salasuhteestaan isän kanssa, The Wine Lover's Daughter (2017).

    xxx/ellauri387.html on line 225: Lyhyesti sanottuna juoni koostuu paljon pidetyn kauniin seuralaisen Elizabeth Nightingalen murhasta, avioliitosta varakkaasta turhamaisesta naisesta. Häntä lyötiin toistuvasti tylpällä soittimella metsässä hänen tilansa luona. Epäiltyihin lukeutuvat hänen miehensä Quentin Nightingale, hänen mielialaveljensä ja Wordsworth-tutkija Denys Villers ja hänen vaimonsa Georgina, au pair -tyttö Katje, nuori poptähtiä tavoitteleva puutarhuri Sean Lovell, hänen äitinsä rouva Lovell ja uskollinen rouva Cantrip ( joka ei todellakaan ole kovinkaan epäilty, mutta tavallaan toivoin, että hän olisi pahaa-aavistamaton murhaaja). Syyllinen ei edes ollut syyllisen kalun omistaja Denys, jonka romanttinen penys nuohosi sievän siskon vaipanvälissä. Hannelen professori Denis the Penis ei vaan jaxanut Hannelen ylipirteyttä.

    xxx/ellauri387.html on line 538: Illan tuijottelutuokiossa Mr.  Wickhamin pillomasta pikku  Georgiana Darcysta oli tullut  isona väkäleukainen naisjames  bond. Ei yhtä hauska mutta yhtä  kova jätkä kuitenkin. Ämmä täyttää Kristina tädin 75v synttärinä viisikybää. Signorina  Volpe on kuvattu armeliaasti  rasvatulla linssillä. Agenttien  Lontoo näyttää Matrixin  tieteisunelmalta. Miss Moneypenny  on nyt vakoojalautakunnan johdossa.  Petiitti narttu Jackie Chan juoxee joka päivä täysiä t-paita  märkänä. Kirjekyyhky toimii vaikka  vainajana. Voittosanoma ehtii  siinä toimittamaan matumaan rätittömät toisinajattelijat turvaan  Ruandaan. Saapasmaassa britti  tulee apuun korruptoituneelle  EU:lle. Tai Nato-kumppanille  oikeammin. Lyömätön, vain hieman  nahistunut naisnalle  seuramatkakulisseissa hoitaa  hommat jezulleen.  Kaikki  italiaanot on könsikkäitä gigoloita, mutta Vilju Kettu kaipaa  väpelöitä äijiä yhtä vähän kuin  kala polkupyörää. Maalarisisko  mörisee viinanpolttamalla äänellä.  Se tarvii hajuvettä,  tarkkanenäinen nuuskijasisko  oivaltaa. E!F!K! nyt  tarjolla  naiskazojille voimaannuttavasti samasta pizzalaatikosta kaikilla  mausteilla.Tää trendaa nyt. 

    xxx/ellauri394.html on line 79:   Parts of "Aloha 'Oe" resemble the song "The Lone Rock by the Sea" and the chorus of George Frederick Root's 1854 song "There's Music in the Air". "The Lone Rock by the Sea" mentioned by Charles Wilson, was "The Rock Beside the Sea" published by Charles Crozat Converse in 1857, and itself derives from a Croatian/Serbian folk song, "Sedi Mara na kamen studencu" (Mary is Sitting on a Stone Well). Looking between her sweet little knees and wondering about the slit between.

    xxx/ellauri394.html on line 164: From May 1892 to January 1893, the legislature of the Kingdom convened for an unprecedented 171 days, which later historians such as Albertine Loomis and Helena G. Allen dubbed the "Longest Legislature". This session was dominated by political infighting between and within the four parties: National Reform, Reform, National Liberal and Independent; none were able to gain a majority. Debates heard on the floor of the houses concerned the popular demand for a new constitution and the passage of a lottery bill and an opium licensing bill, aimed at alleviating the economic crisis caused by the McKinley Tariff. The main issues of contention between the new monarch and the legislators were the retention of her cabinet ministers, since political division prevented Liliʻuokalani from appointing a balanced council and the 1887 constitution gave the legislature the power to vote for the dismissal of her cabinet. Seven resolutions of want of confidence were introduced during this session, and four of her self-appointed cabinets (the Widemann, Macfarlane, Cornwell, and Wilcox cabinets) were ousted by votes of the legislature. On January 13, 1893, after the legislature dismissed the George Norton Wilcox cabinet (which had political sympathies to the Reform Party), Liliʻuokalani appointed the new Parker cabinet consisting of Samuel Parker, as minister of foreign affairs; John F. Colburn, as minister of the interior; William H. Cornwell, as minister of finance; and Arthur P. Peterson, as attorney general. Exclusively palefaces in the posse, where are all the coons hiding? She chose these men specifically to support her plan of promulgating a new constitution while the legislature was not in session.

    xxx/ellauri394.html on line 219: Prior to the 1848 division of land known as the Great Māhele, during the reign of Kamehameha III, all land in Hawaii was owned by the monarchy. The Great Māhele subdivided the land among the monarchy, the government, and private ownership by tenants living on the land. What was reserved for the monarchy became known as the Crown Lands of Hawaii. When Hawaii was annexed, the Crown Lands were seized by the United States government. The Queen gave George Macfarlane her power of attorney in 1898 as part of her legal defense team in seeking indemnity for the government´s seizure of the Crown Lands. She filed a protest with the United States Senate on December 20, 1898, requesting their return and claiming the lands were seized without due process or recompense, just like honest Injuns´:

    xxx/ellauri394.html on line 226: During a 1900 Congressional deadlock, she departed for Honolulu with her Washington, D.C., physician Charles H. English (sometimes referred to as John H. English). Newspapers speculated that the Queen, having been diagnosed with cancer, was going home to die. Historian Helena G. Allen made the case that English intended to gain title to crown lands for himself. According to Allen, the Queen balked at his draft of a settlement letter to Senator George Frisbie Hoar that he wanted her to copy in her handwriting and sign. The doctor was terminated "without cause" a month after her return and sued her.

    xxx/ellauri397.html on line 95:       Englannin auktoritatiivisen raamatun toimittanut James I sanoi että Jeesus homosteli Johannexen kaa. Hän saattoi luottaa jo olemassa olevaan perinteeseen, kun hän puolusti suhdettaan George Villiersiin Buckinghamista: "Haluan puhua omasta puolestani enkä saada sitä pidetyksi puutteeksi, sillä Jeesus Kristuskin teki samaa, ja siksi minua ei voida syyttää, että Kristuksella oli katamiitti poikansa John, ja minulla on Georgeni."

    xxx/ellauri415.html on line 309:   Seuraava kirjaus Herrickin toiminnasta on vuodelta 1627, jolloin hänestä tuli yksi useista papeista, jotka seurasivat George Villiersiä, Buckinghamin ensimmäistä herttuaa, ristiretkellä ranskalaisten protestanttien vapauttamiseksi Rhén saarella. Joukkojen sairauksien tuhoisa yhdistelmä, ranskalaisten tehokas sotilaallinen toiminta ja myrsky merellä Buckinghamin laivojen vetäytyessä Englantiin johti kahden kolmasosan retkikunnan menettämiseen. Ei ihme että Roope otti pikaisesti vastaan viran Kouvolassa. Maaseutupastoriksi tulemisen 39-vuotiaana täytyi olla  radikaali muutos Herrickin entisestä elämästä kirjallisten, hovimiesten ja sotilaallisten seikkailijoiden keskuudessa. No ei muuta kuin kuningasta nuolemaan. Todellakin, kuningas, vaikka hän oli yhdeksän vuotta Herrickiä nuorempi, nousee esiin Hesperidesissä jälleen toisena isähahmona. Charles esitetään hoivajumalana, aviomiehenä ja valloittavana sankarina. Tarpeet, joita hänen luonnolliset ja muut isänsä eivät kyenneet tyydyttämään, hän löytää taivaallisesta Isästään.

    xxx/ellauri416.html on line 935: 5:21). 
     George Herman Ruth nimettiin tietysti 

    xxx/ellauri416.html on line 936: Georgeksi. Mutta voimme kutsua häntä toisin, ja puhumme 

    xxx/ellauri417.html on line 175: the rear end in the swimming pool on Georgskaya ulitsa. He 

    xxx/ellauri420.html on line 66: Regina Jeffers, a public classroom teacher for thirty-nine years, considers herself a Jane Austen enthusiast. She is the author of several Austen-inspired novels, including Darcy's Passions, Darcy's Temptation, Vampire Darcy's Desire, Captain Wentworth's Persuasion, The Phantom of Pemberley, Christmas at Pemberley, The Disappearance of Georgiana Darcy, Honor and Hope, and The Mysterious Death of Mr. Darcy. She also writes Regency romances: The Scandal of Lady Eleanor, A Touch of Velvet, A Touch of Cashémere, A Touch of Grace, His: Two Regency Novellas, and The First Wives' Club. A Smithsonian presenter, a Time Warner Star Teacher and Martha Holden Jennings Scholar, Jeffers often serves as a consultant in language arts and media literacy. Currently living outside Charlotte, North Carolina, she spends her time with her writing, gardening, and her adorable grandson Lucifer.      

    xxx/ellauri420.html on line 235: Georges André Malraux (/ m ælˈr oʊ / mal- ROH; ranska: [ʒɔʁʒ ɑ‌dʁemalʁo ]; 3. marraskuuta 1901 – 23. marraskuuta 1976) oli ranskalainen kirjailija, taideteoreetikko ja kulttuuriministeri. Malraux'n romaani La Condition Humaine (Man's Fate) (1933) voitti Prix Goncourt. Presidentti Charles de Gaulle nimitti hänet tiedotusministeriksi (1945–1946) ja myöhemmin Ranskan ensimmäiseksi kulttuuriministeriksi de Gaullen presidenttikaudella (1959–1969).

    xxx/ellauri420.html on line 237:   Malraux syntyi Pariisissa vuonna 1901 Fernand-Georges Malraux'n (1875–1930) ja Berthe Félicie Lamyn (1877–1932) pojana. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1905 ja lopulta erosivat. On ehdotuksia, että Malraux'n isoisä teki itsemurhan vuonna 1909.  Hänen isänsä, arvopaperivälittäjä, kuoli äkilliseen itsemurhaan vuonna 1930 osakemarkkinoiden kansainvälisesti romahdettua.

    xxx/ellauri420.html on line 358:   Gérard Labrunie, dit Gérard de Nerval, est un écrivain et un poète français, né le 22 mai 1808 dans l'ancien 7e arrondissement de Paris, où il est mort le 26 janvier 1855. Figure majeure du romantisme français, le « plus pur des écrivains romantiques de la France » selon Georges Gusdorf, il est essentiellement connu pour ses poèmes et ses nouvelles, notamment son ouvrage Les Filles du feu (1854), recueil de nouvelles qui comprend Sylvie et les sonnets Les Chimères, et sa nouvelle Aurélia publiée en 1855. Il a aussi publié un récit de voyage, le Voyage en Orient (1851).

    962