ellauri082.html on line 122: Gately, having relieved his bottom, begins to recover from his infection.
ellauri082.html on line 125: In life he created the Entertainment to draw Hal out (Hal moves outwardly but doesn’t feel inside; victims of the Entertainment feel—something—inside but don’t move outwardly). After all, as he tells Gately, he was willing to resort to desperate measures: “No! No! Any conversation or interchange [between father and son] is better than none at all.” (839)
ellauri082.html on line 135: Hal’s symptoms indeed begin to reverse: he is now unable to properly communicate feelings (people see him as either laughing hysterically or terribly sad) but beginning to actually feel (like Gately, he spends a lot of time lying on the floor thinking about the past — the hero of nonaction from his essay (142)). While before, everyone could hear him except JOI; now only JOI can hear him (since, as with Gately, he can hear Hal’s thoughts).
ellauri082.html on line 724: Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.
4