ellauri061.html on line 635: Latin blunder for self-defense’s se defendendo is sic, either a befogged muddling of a professional legal term, or a post-Freudian slip, or (least likely) a very oblique and subtle jab at Gately from a Ewell intimate with the graveyard scene from Hamlet — namely V.i. 9.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri080.html on line 668: Gately leikkelee lehdistä kuvia ja liimaa niitä seinälle. Mä teen samaa mutta laitan ne magneeteilla jääkaapin kylkeen. Kylkeen enkä oveen, koska retrokaapin ovi osoittautui muovisexi. Mä meen aina halpaan tolla lailla, meidän retrovespan etukilpikin on muovia. Hemmetti. Pitäis aina koputella niitä ennen ostoa. Retrokamat on hyvin epäilyttäviä.
ellauri080.html on line 670: Texasilaisasuisella AA-todistajalla oli, Gately näki kun istui lähellä, isossa etuhampaassa räätälin kuluma. Mikä se nyt on? Onko se niikö Vääxyssä oleva Suutarin kuluma? Josta tuli äkäinen suutari huutamaan kun meinattiin parkkeerata sen verstaan eteen, matkalla syömään vastapäiseen kanavaravintolaan. SUUTARIN KULUMA. Vääksyn savolainen suutari Putte Kainulainen korjaa kengän.
ellauri082.html on line 122: Gately, having relieved his bottom, begins to recover from his infection.
ellauri082.html on line 125: In life he created the Entertainment to draw Hal out (Hal moves outwardly but doesn’t feel inside; victims of the Entertainment feel—something—inside but don’t move outwardly). After all, as he tells Gately, he was willing to resort to desperate measures: “No! No! Any conversation or interchange [between father and son] is better than none at all.” (839)
ellauri082.html on line 135: Hal’s symptoms indeed begin to reverse: he is now unable to properly communicate feelings (people see him as either laughing hysterically or terribly sad) but beginning to actually feel (like Gately, he spends a lot of time lying on the floor thinking about the past — the hero of nonaction from his essay (142)). While before, everyone could hear him except JOI; now only JOI can hear him (since, as with Gately, he can hear Hal’s thoughts).
ellauri082.html on line 137: By the time of the match, his symptoms are so bad he’s taken by ambulance to the hospital (16: “the only other emergency room I have ever been in [was] almost exactly one year back”), safely escaping the A.F.R.’s assault. Like fellow student Otis P. Lord, he gets the bed next to Gately. Joelle (who is at the hospital for a meeting) visits Gately on her way out and recognizes Hal. She tells them both about the hunt for the lethal Entertainment and the resulting Continental Emergency and they all go to dig up JOI’s grave. They persuade John Wayne, a spy for the A.F.R., to become a double agent and help sneak them into JOI’s Quebec burial site. Wayne presumably tells the A.F.R. he is actually a triple agent — that he will steal the tape as soon as Hal digs it up. But, as with Marathe, his loyalties are ultimately even-numbered (n40). The A.F.R. finds out and brutally murders him, which is why he can’t win the WhataBurger (16f).
ellauri082.html on line 139: As Gately cleverly put it:
ellauri082.html on line 141: he’s with a very sad kid and they’re in a graveyard digging some dead guy’s head up and it’s really important, like Continental-Emergency important, and Gately’s the best digger but he’s wicked hungry, like irresistibly hungry, and he’s eating with both hands out of huge economy-size bags of corporate snacks so he can’t really dig, while it gets later and later and the sad kid is trying to scream at Gately that the important thing was buried in the guy’s head and to divert the Continental Emergency to start digging the guy’s head up before it’s too late, but the kid moves his mouth but nothing comes out, and Joelle van D. appears … while the sad kid holds something terrible up by the hair and makes the face of somebody shouting in panic: Too Late. (934)
ellauri082.html on line 363: Ja sit tän Gately apinan jutut ne on ihan viidakosta. Tollaset jäbät ei tarvi pelastamista. Joelle ja Gadfly puhuvat paskaa kuin jotkut Keravan nuorisovangit. Ne on ällöjä. Wallu on samanlainen ja samalla lailla limaska kuin Nipsu. Iljettävintä eusosiaalisuudessa on että tyypit häpeää sitä että on erilaisia kuin tiimi. Häpeä sinne ja häpeä tänne. Hyi häpeä. Pölvästi ajatus että Joelle olis niin kaunis että kaikki kivettyy. Ei kukaan ole niin kaunis, eikä kukaan pyllynruma, paizi Wallu ize ehkä rättipäisenä. Hyi häpeä!
ellauri082.html on line 711: Kun Tavis eno kättelee pikkutyttö Echtiä näyttää kuin se vetäis käteen ja tyttö tekis sille Sieg heiliä. Tässähän on Wallun misogynia ja xenofobia yhdessä paketissa. Xenofobia putkahtaa esiin myös 112-hampaisen pakistanilaislääkärin munapussien väkivaltaisessa kohtelussa Don Gatelyn sairasvuoteen kaiteen välistä. Misogynia + rasismi: jättikokoiselle mustalle sairaanhoitajattarelle on vähemmän noloa puhua paskahädästä kuin valkoiselle ryppyhuuliselle joka kävelee kuin pingviini.
ellauri082.html on line 724: Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.
ellauri083.html on line 398: Wallun sankarit on aika paskoja. Inhottavaa koulupoikamaista kerskailua huumeilla. Don Gately josta se rakentaa jotain simsonia on vastenmielinen väkivaltarikollinen ja narkkari. Sitäpaizi ainaskin 2x murhaaja, vaikka Wallu on löytävinään siihenkin lieventäviä asianhaarjoja. Sen outo heila Jo-Ellen ei ole paljon parempi. Onhan niillä kyllä onnettomat lapsuudet, pahoinpiteleviä isäpuolia, sukuruzaisia isiä ja niin edespäin. Siltikin ne on aika paskoja. Paskoilla vanhemmilla paskat lapset. Niin se homma etenee. Kostetaanpa kolmanteen ja neljänteenkin polveen, tuumii johtaja. Mut näinhän se justiinsa on determinismin oloissa: paskuutta ei valita valintamyymälästä, se tulee mukana jo ostoskassissa.
ellauri083.html on line 400: Kaikkein traagisinta on, että kun Gately parkui kuin pikkuvauva laminoidessaan silitysraudalla väärennettyjä ajokortteja kalustamattomassa asunnossa ja tunsi olevansa pohjasakkaakin halvexuttavampaa limanuljaskapaskaa, se oli siinä suurin piirtein oikeassa. Narkomaani on perusolemuxeltaan raukka ja surkea otus, joka pohjimmiltaan piileskelee.
ellauri083.html on line 491: Tää muistuttaa kovasti Don Gatelya. Kolmas samanlainen värillinen supersankari on Hulk. Koko kolminaisuus yhdessä piparkakku-ukkosadussa:
ellauri083.html on line 497: Gately on imitoitu Bruce Bannerista:
ellauri083.html on line 527: What does “complicated joy” mean? I suppose we could say that Joelle gets a complicated form of pleasure from stringing Gately along. Although I’m not sure I believe that pleasure is necessarily equivalent to joy…there is a lot of complicated pleasure in the book, i.e. addictions to pleasurable substances, sex with underage partners, killing animals, etc. But are we truly supposed to believe that these characters are experiencing joy in their lives?
ellauri083.html on line 529: I can’t say I really see it at all. As much as I love this book, the only person who I would say comes close to experiencing “complicated joy” is Mario, whose emotions are simple and straightforward, only made more complex by his contorted body. I think most people in the book experience a sort of numbness, or they are searching for a kind of numbness. To me, even Gately’s emotions and thoughts are dulled by the inane daily tasks he must complete, although I suppose you could argue that being free from substance addiction gives him a small sense of pride.
ellauri083.html on line 720: JESS! 900 sivua on rikki! Viimeisin walluismi on sanan "kolo" käyttö naishenkilöiden nimityxenä. Tämmöstä tää nyt on. Mutta kestäös vain sydän, olet saanut katalampaakin kestää edellisen 900 sivun aikana. Muita myötätuntoisia naisten nimityxiä sivulta 900: sexuaalinen komsio, kokkelihuora, päihdeongelmainen sairaanhoitajaopiskelija, dipsomaaninen aulahaahka, toisexi kaunein Margaret Thatcherin jälkeen. Gately oli huolissaan että Pamelankin ulkonäkö (vaikka se ei ollut edes oikeasti hyvännäköinen) alkaisi iän myötä kärsiä, naama valuisi kallolta kohti tyynyä, se muuttuisi aulahaahkaxi.
xxx/ellauri081.html on line 53: Gatelyn mielestä on suuri parannus eze nyt AA:n koulussa sanoo suoraan mitä sillon mielessä eikä mieti mitä toinen siitä ehkä ajattelee. Just se, mömmöilijät on siis skizoja eikä vähän. Skizoilu ja hengellisyys on saman taudin oireita, ja se tauti on eusosiaalisuus.
xxx/ellauri081.html on line 269: Robert F./Bob Death asks Gately if by any chance he’s heard the one about the fish. Glenn K. in his fucking robe overhears, and of course he’s got to put his own oar in, and breaks in and asks them all if they’ve heard the one What did the blind man say as he passed by the Quincy Market fish-stall, and without waiting says He goes “Evening, Ladies.” A couple male White Flaggers fall about, and Tamara N. slaps at the back of Glenn K.’s head’s pointy hood, but without real heat, as in like what are you going to do with this sick fuck?
xxx/ellauri081.html on line 273: Bob Death smiles coolly (South Shore bikers are required to be extremely cool in everything they do) and manipulates a wooden match with his lip and says No, not that fish-one. He has to assume a kind of bar-shout to clear the noise of his idling hawg. He leans in more toward Gately and shouts that the one he was talking about was: This wise old whiskery fish swims up to three young fish and goes, “Morning, boys, how’s the water?” and swims away; and the three young fish watch him swim away and look at each other and go, “What the fuck is water?” and swim away. The young biker leans back and smiles at Gately and gives an affable shruge and blatts away, a halter top’s tits mashed against his back.
xxx/ellauri081.html on line 414: Mulla ei ole mitään riippuvuuxia. No maitokahvia pitäisi saada pullan kaa ruuan jälkeen jos mahdollista. Mut voinmä olla ilmankin. Pienenä mä kyllä imin peukkua ja haistelin sitä vähän pakonomaisesti. Joskus mä vieläkin huomaan hierovani sitä imupeukkua. Mutten ime sitä. En edes haistele. Mä oon parempi ihminen. Parasta A-ryhmää todella. Ei tarvize polovistua ja ryömiä sängyn alle muka hakemaan tennaria niinkuin Gately Wallun pitkästyttävissä AA-kertomuxissa.
xxx/ellauri084.html on line 356: Mutta entä nyt näiden viime vuosisadan lopun nilviäisten kaa? Eihän niillä ole minkäänlaista selkärankaa. Kovasti lupaillaan tuoda palkka odottavalle vaimolle ja pikku tytölle, mutta sitten lähdetäänkin polttelemaan muiden Holmesien kaa jotain kräkkiä pikku piipuissa koko rahalla, ja perhe unohtuu sen saman tien. Ihan samanlainen vetelys oli Wallukin. Entäs se Jo-Ellen, josta Wallu tekee Don Gatelyn kanssa jonkinlaisen Tristanin ja Isolden, tai mitä niitä nyt on (ks. tietolaatikko)? Onko se ehkä poikkeus?
xxx/ellauri084.html on line 834: "Halkopino" Wilson oli vasemmistolainen white supremacist, et revi siitä silavaa. Eedit ei tykännyt anglosaxisista naisista, eikä miehistä (paizi Wilsonista), se piti pariisilaisista. Wallu kazoi varmaan Frome-filmin kun se tuli ulos, ja teki Don Gatelystä vähän samanoloisen.
26