ellauri022.html on line 698: Pikku naisten äidinisä, Emersonin symppari Bronson Alcott oli aina pummaamassa Rafulta. Sen perustama transsendentalisti kommuuni Fruitlands (paremminkin Fruitcakes) meni perseelleen. Se oli jotain esiveganismia. Emerson haistoi vararikon alun alkaen, jäi sekoilusta pois "sad at heart". "Their whole doctrine is spiritual", he wrote, "but they always end with saying, Give us much land and money".
ellauri100.html on line 832: Fruits which that unknown orchard bore;
ellauri106.html on line 295: Phillun isältä opittu mielisanonta on "olen itselleni velkaa sen". Solipsistijutkun deviisi. Se oli niin velkaa izelleen Empsonin 7 types of ambiguityn että sille tuli lödet housuun kirjakaupassa. Illalla 1 olut ja 1 erä flipperiä ja sit kotiin alleviivaamaan vielä kirjoja ennen maate panoa. Tänäkin päivänä pidin izestäni koska olin aivan vitun anaalinen. Kalsareina valkoiset Fruit of the Loom jamihousut. Hyi helvetti.
ellauri119.html on line 186: Holy Astringent Plum-Like Fruit!
ellauri188.html on line 418: He also appeared in an off-Broadway production of Terrence McNally's slightly controversial Corpus Christi killers, a retelling of the Passion Fruit, with the Jesus character (named Joshua) and his disciples ALL being gay. Lucas played the role of Judas as a gay predator.
ellauri263.html on line 640: Vuonna 1877 Besant ja Charles Bradlaugh päättivät julkaista Charles Knowltonin kirjan The Fruits of Philosophy, joka kannatti syntyvyyden säännöstelyä. Besantia ja Bradlaughia syytettiin julkaisusta, joka ”todennäköisesti vaikuttaa huonontavasti ihmisiin, joiden mieli on avoin moraalittomille vaikutteille.” Oikeudessa he kertoivat pitävänsä moraalisesti parempana ehkäistä ajatusta lasten teosta kuin että heidän jo synnyttyään tappaa heidät ruoan, ilman ja vaatteiden puutteeseen.
ellauri290.html on line 289: | Other Fruit Trees | 255,652 | 22,912 | 2,910 | 4,541a | 286,015 |
ellauri290.html on line 414: | Other Fruit Trees | 121,767 | 157,750 | 6,500 | 286,017 |
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 554: Tämä unenomainen suvaitsevaisuus poikkeamista kohtaan pyrkii tarjoamaan lukijoille puhdasta tarinankerrontaa, muodollisen yllätysvirran, joka ajaa tarinan, Alice-kaltaisen, aina uudelle alueelle, ja näiden kaninreikien ylellisyydessä on jotain melkein pelottavaa, ikään kuin Handke nauttii siitä, ettei hän vastaa kysymyksiin, joita saatat esittää hänelle. Silti hän ei voi olla vetäytymättä takaisin puolustelemaan itseään, vaikkakin kiertävällä tavalla. The Fruit Thief -elokuvan lopussa ilmestyy Alexian isä, näennäisesti maljaakseen pitkään eronneen perheen kokoontumista yhteen: "Me kansalaisuudettomat ihmiset olemme tässä ja tänään erossa valtiosta, valtion ulottumattomissa. Kaikki muut muuttuivat lahkoiksi – valtioiksi ja kirkoiksi – ja…ja… Ja me? Aikapakolaisia, pakosankareita."
ellauri340.html on line 562: Tämä pitää paikkansa myös The Fruit Thiefissä. Siinä on jotain loistavaa, joka näyttää myös erottamattomalta kirjoittajan tahallisesta tietämättömyydestä. Siellä täällä Handke vihjaa vastustaakseen Länsi-Euroopan jatkuvasti kiihtyvän informaatiokulttuurin huomionhukkaa, jota hän niin halveksii: ”Sinä hallitset sillä välin. Älä anna niiden viedä sinulta! Sillä välin, välissä, asioita tapahtuu, muotoutuu, kehittyy, syntyy." Mutta sillä välin ylestyessään Handke väittää solipsismiin, joka löytää omaperäisyyttä itsensä hemmottelussa. Toisin kuin hänen aikaisemmat teoksensa, jotka pohjautuvat arjen brutaaleihin totuuksiin, The Fruit Thiefin hermeettisyys on vähemmän saavutettavissa ja paljon elohopeampaa. Kertojan ajatusten virrassa eksyneen Handken romaanin vuoksi on vaikea tietää, missä ajatus alkaa ja toinen päättyy, ja alkaa pohtia, onko se tarkoitus: romaani on hyvässä ja pahassa tutkimusta teossa. eristetty luovuus, taiteilija, joka on jättänyt maailman lopullisesti taakseen.
ellauri351.html on line 688: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri413.html on line 81: Fruit de la deuxième union de sa mère tant aimée, Sido, avec le Capitaine Colette, un militaire doux rêveur. Elle vécut une enfance choyée sous le signe de l’amour inconditionnel que sa mère lui portait.
xxx/ellauri120.html on line 76: Bernays became a highly sought, and extravagantly paid consultant to a number of leading businesses. His many successes include helping the American Tobacco Company to sell cigarettes to women, advertising them as glamorous “torches of freedom”; and aiding the United Fruit Company to sell bananas, and when the newly elected president of Guatemala threatened the business interests of United Fruit, Bernays persuaded the CIA and the US government—through rumors, innuendos, and manipulation of the press about a growing Communist menace—to overthrow the his government.
xxx/ellauri125.html on line 309: In addition to the repurposed King quote, West and producers TNGHT sample Nina Simone’s version of “Strange Fruit” without any apparent regard for it as a chronicle of Southern violence. Instead, he harnesses the devastating verses recounting the “strange fruit” hanging from a Southern tree — the dangling body of a lynching victim — in service of a song about gold-digging women, a night on the town taking MDMA and having sex.
xxx/ellauri251.html on line 415: Fruit-wise upon the old flower of tears sprung up, Tai hedelmiä puhkee vanhojen kyynelien kukista,
xxx/ellauri251.html on line 999: Fruitless, the fruit of mine own flesh, and blind,
xxx/ellauri251.html on line 1170: Fruits growing faint in the tree,
xxx/ellauri251.html on line 1855: Fruitless fruit, and grasses fair,
xxx/ellauri251.html on line 1916: Fruits and flocks consumed together,
xxx/ellauri251.html on line 2101: Fruitful, and flushed with flame from lamp-lit hours,
xxx/ellauri251.html on line 2123: Fruitless; for him too stricken through both sides
xxx/ellauri273.html on line 63: Guatemala was part of the Captaincy General of Guatemala for nearly 330 years. This captaincy included what is now Chiapas in Mexico and the modern countries of Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua and Costa Rica. The colony became independent in 1821 and then became a part of the First Mexican Empire until 1823. From 1824 it was a part of the Federal Republic of Central America. When the Republic dissolved in 1841, Guatemala became fully independent of all but United Fruit Company.
xxx/ellauri273.html on line 65: In the late 19th and early 20th century, Guatemala's potential for agricultural exploitation attracted several foreign companies, most prominently the United Fruit Company (UFC). These companies were supported by the country's authoritarian rulers and the United States government through their support for brutal labor regulations and massive concessions to wealthy landowners. In 1944, the policies of Jorge Ubico led to a popular uprising that began the ten-year Guatemalan Revolution. The presidencies of Juan Jose Arévalo and Jacobo Árbenz saw sweeping social and economic reforms, including a significant increase in literacy and a successful agrarian reform program.
xxx/ellauri273.html on line 86: In 1931, the dictator general Jorge Ubico came to power, backed by the United States, and initiated one of the most brutally repressive governments in Central American history. Just as Estrada Cabrera had done during his government, Ubico created a widespread network of spies and informants and had large numbers of political opponents tortured and put to death. A wealthy aristocrat (with an estimated income of $215,000 per year in 1930s dollars) and a staunch anti-communist, he consistently sided with the United Fruit Company, Guatemalan landowners and urban elites in disputes with peasants. After the crash of the New York Stock Exchange in 1929, the peasant system established by Barrios in 1875 to jump start coffee production in the country was not good enough anymore, and Ubico was forced to implement a system of debt slavery and forced labor to make sure that there was enough labor available for the coffee plantations and that the UFCO workers were readily available.
xxx/ellauri273.html on line 88: Allegedly, he passed laws allowing landowners to execute workers as a "disciplinary" measure. He also openly identified as a fascist; he admired Mussolini, Franco, and Hitler, saying at one point: "I am like Hitler. I execute first and ask questions later." Ubico was disdainful of the indigenous population, calling them "animal-like", and stated that to become "civilized" they needed mandatory military training, comparing it to "domesticating donkeys." He gave away hundreds of thousands of hectares to the United Fruit Company (UFCO), exempted them from taxes in Tiquisate, and allowed the U.S. military to establish bases in Guatemala.
26