ellauri004.html on line 1886: (Marx, Engels, Freud, Jung & Tero)
ellauri018.html on line 1118: Sairaudetkin on meemejä, joita vaihdellaankin välillä. Antiikissa oli melankoliaa. Hysteria oli kova sana Freudin aikana. Nyt on masista ja narsismia, anoreksia, asperger ja joku hypersensitiivisyys.
ellauri018.html on line 1133: Freudin miälestä traumoja joko jauhetaan koko ajan tai ne unohdetaan kokonaan. Mun muistelmista löytyy ensinmainitut, mut entäpäs ne unohdetut?
ellauri020.html on line 695: Sit vielä loppuvizi jossain raflassa. Siinä on mukana homopropelli ja Daisy, joka tuoxuu houkuttavasti myrkyltä, ja muita tuttuja, tyttökavereista jäljellä olevat, ei tietystikään Nasua. Tuomaalla on uusi hani alla, vauva tulossa, rahamurheetkin on mennyttä. Suski hoitaa golffarinsa bisnestä. Luota tshekkeihin. Freud Sigmund">Sigmund Riemastus oli tshekkijutku, toinen oli Ransu Naakka.
ellauri023.html on line 554: (Freud, Marx, Engels, Jung:)
ellauri024.html on line 502: Arska on eri puuronen. Se kritisoi Freudia, joka toteaa ettei Don Quijote ize ole mikään viziniekka. Niinkuin ei olekaan, vaikka joskus saattaa nauraa, lähinnä muille ja muiden vizeille. Izelleen ei kuiteskaan, eikä kexi ize läppiä. Mä kyllä, hehe.
ellauri024.html on line 645: Huomaa että Darwinin kolmen kohdan lakitaulussa on FUCK ja KILL ja EAT muttei LAUGH. Se on johdettu määräys, paljon mitättömämpi, ei päämäärä vaan keino. Keino mihin? Lisääntymiskilpailuako varten vai? Soidinmenoja? Naistennauratusta, kilpalaulantaa? Tai yleisemmin keino loiventaa tiiminsisäistä kilpailua, tehdä siitä vähemmän tappavaa. Korvataan käsirysy sanasodalla, soidintappelu kilpalaulannalla. Mukaan lukien Freudin kallon sisäinen tiimi: yliminä, minä ja se. Niiku nokintajärjestys: säästyy tappeluita, kun paremmuus selvitetään nokkimalla. Kaikkea tätä. Jonkinlainen keitos vihasta (KILL!) ja rakkaudesta (FUCK!), kuten arvovaltakin. Muita hopeeselkiä pilkataan ja listitään, neitoapinoita nauratetaan ja naidaan. Tää nyt on tällänen tyypillinen setämiesnäkökulma, mutta kun ajattelee parhaita naishumoristeja, niin niidenkin sankarit on fiksuja ja eteviä, vedättää hopeaselkiä ja tyhmempiä naisia niinkuin tahtoo.
ellauri028.html on line 199: Anyways, I feel "What is Man?" is really a precursor to Freud (also Dostoevsky and Nietzche are precursors) and the Ego, which is pretty impressive for the time, but again, it feels a bit dated. He is also repetitive about the same idea of man being selfish, which is annoying like this review...
ellauri029.html on line 467: Uskonnoissa anteromorfismi tarkoittaa jumalien anteronkaltaisuutta. Omaxi kuvaxeen antero loi jumalan. Uskonnot voidaan anterologien mielestä usein käsittää luonnon anteronkaltaistamiseksi. Sigmund Freudin mukaan kaikki monimutkaisimmatkin uskonnot ovat peräisin luonnon anteroistamisesta. Muinaiskreikkalainen Ksenofanes sanoi:
ellauri030.html on line 545: Freudilainen psykoanalyysi ehkä otti Artturilta noi vietit ja niiden tukahduttamisen, ja koko sielunelämälle tyypillisen epärationaalisuuden. No ton ajan filosofia ennakoikin psykologiaa, ei vielä tehty filosofian ja sielutieteen väliin suurta eroa. Adlerin miälestä schopenhauerilainen ihmisviha johtuu huonoista väleistä äitykkään. Artturilla oli sellaiset. Entäs mä? Emmä nyt ihan noin pessimisti ole kuitenkaan.
ellauri030.html on line 740: Joku Francis Hutcheson jo huomautti 1750, että ei tää ole koko tarina. Voihan sitä nauraa muullekin kuin muille ihmisille, ei ole pakko olla aina pahanilkinen. (Vaik kyllä se varmaan naurattaa eniten.) Izellekin voi nauraa olematta pahantahtoinen. No se mun nauruteoria että normit naurattaa, onkin tässä suhteessa parempi. Nokkela toiminta on vielä yx naurun aiheuttaja, eikä siinäkään tarvi olla ketään pahista. Jonkinlaista helpotusta sekin on, kevennystä. Tästä päästäänkin huumorin kevennysteoriaan. Nauru on helpotusta, jonkinlaista hydraulista paineen päästöä. No helpotus kyllä usein naurattaa, ainakin helpottunutta. Ympärillä haistelijat ovat kriittisempiä. Tän selityxen esitti Lordi Shaftesbury 1709, kun höyrykone oli kexitty. Tää oli ensimmäinen essee missä huumori tarkoitti vaan jotain hassua. Jännää miten filosofiat muuttuu tekniikan edistyxen mukana. Spencer ja Freud myöhemmin korvas höyryn hermoenergialla, mutta pointti oli sama. Spencerin “On the Physiology of Laughter” (1911) sano et hermoenergia purskahtaa nauruxi kun tietty jännityskynnys on ylitetty. No oikeestaan vasta sitten kun se jännitys laukee vai mitä? Kun ei enää ole pakko pidättää, ja paineen voi päästää alenemaan. Energia tulee pakkautuneista sopimattomista tunteista. Kuten runossa:
ellauri030.html on line 747: John Dewey (jenkit kexi tohon aikaan asioita jotka eurooppalaiset oli aikaa sitten sanoneet) sanoi samaa: nauru on samaa kuin helpotuxen huokaus. Freudin versio on tunnetumpi. Pläjäyxessä Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten se erotti läpän, komiikan ja huumorin. Kaikissa päästetään ilmaa jännityxen jälkeen. (Freudilla huumori on hauskuuden erikoistapaus, eikä kattotermi kuten jenkeillä.) Naurun päästämä energia on pidätettyjen tunteiden pidätyxeen tarvittu; kun vizi on ohi, ei tarvi enää pidättää, kun pidätetyt tunteet pysyy muutenkin kurissa. Ei niitä estoja siis pureta, vaan estojen ilmitulon pidäkkeet. Ne pidätetyt tunteet on panohalu ja vihamielisyys, eli FUCK! FUCK! ja KILL! KILL!. Useimmat vizit koskee sexiä tai kuolemaa. Ganz richtig, Siegmund. Yliminä ohitetaan ja "se" pääsee ääneen hohottamaan.
ellauri030.html on line 756: Huumorissa purkautuu joku tunne jota ei tarvizekaan tuntea, kuten vaikka pelästys tai sääli. Freudia nauratti se kun Mark Twainin kaskussa joku lensi ilmaan dynamiittipaukussa ja sitä laskutettiin alas tullessa poissaolosta työpaikalta. Tää on sama kuin tossa säästetyn postimerkin tapauxessa. Ei tarvizekaan sääliä, kun tää ei ole tosista. No ei toikaan vizi nyt ihan ollut Nobel tasoa, hehe, niinkun Eski sanoisi, dynamiittia.
ellauri030.html on line 760: Jotku huomauttaa et rivoille ja törkeille vizeille nauraa eniten rivot ja törkeät ihmiset, just ne jotka ei kauheesti repressoi noita tunteita. Mut täähän johtuu just siitä minkä mä oon toisaalla sanonut, että normit ei saa olla liian jyrkkiä eikä matalia, vaan just sopivia. Muuten reaktio on joko hyi tai huoh. No jokatapauxessa Freudin paineilmateoria on totaalisesti out tällä hetkellä.
ellauri030.html on line 894:

Freud's last slip
ellauri030.html on line 896: Sivua Humor in Freud ei ole saatavilla saxaxi. Se todistaa kai jotakin.
ellauri030.html on line 898: Sigmund Freud noticed that humor, like dreams, can be related to unconscious content. In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor.
ellauri030.html on line 899: Tendentious jokes are jokes that contain lust, hostility, or both. William Shakespeare’s Falstaff would be an example of Freud's "comic," generating laughter by expressing previously repressed inhibition.
ellauri030.html on line 902: In Freud's view, jokes (the verbal and interpersonal form of humor) happen when the conscious allows the expression of thoughts that society usually suppresses or forbids. The superego grudgingly allows the ego to generate humor for the benefit of the id. A benevolent superego allows a light and comforting type of humor, while a harsh superego creats a biting and sarcastic type of humor. A very harsh superego suppresses humor altogether.
ellauri030.html on line 905: Freud’s humoristic theory, like most of his ideas, was based on a dynamic among id, ego, and super-ego. Marx brothers like. The commanding superego likes to impede the ego from seeking pleasure for the id, or to momentarily adapt itself to the demands of reality, a mature coping method.
ellauri030.html on line 906: Moreover, Freud (1960) followed Herbert Spencer's ideas of energy being conserved, bottled up, and then released like so much steam venting to avoid an explosion. Freud was talking about psychic or emotional energy, and this idea is now thought of as the relief theory of laughter.
ellauri030.html on line 908: Later, Freud returned his attention to humor noting that not everyone is capable of formulating humor, including him.
ellauri030.html on line 910: An analysis of content from business-to-business advertising magazines in the United States, United Kingdom, and Germany found a high (23 percent) overall usage of humor. The highest percentage was found in the British sample at 26 percent. Of the types of humor found by McCullough and Taylor, three categories corresponded with Freud's grouping of tendentious (aggression and sexual) and non-tendentious (nonsense) wit. 20 percent of the humor were accounted for as “aggression” and “sexual.” “Nonsense” was listed at 18 percent.
ellauri030.html on line 912: It has been claimed that Freud's division is artificial and not very clear. Altman (2006) thinks all three types of humor are aggressive and sexual. Lähde:
ellauri030.html on line 914: Misattribution is one of many theories of humor that describes an audience´s inability to identify exactly why they find a joke to be funny. Freud declared people incapable of knowing exactly what it is they find amusing due to the complex nature of their conscious and subconscious minds.
ellauri030.html on line 916: Tendentious humor involves a "victim", someone at whose expense we laugh. Non-tendentious humor does not require a victim. This innocuous humor typically depends on wordplay, and Freud believed it has only modest power to evoke amusement. Tendentious humor, then, is the only kind that can evoke big laughs. It's the only kind to be found in religious works.
ellauri030.html on line 918: However, Freud believed a mixture of both tendentious and non-tendentious humor is required to keep the tendentious humor from becoming too offensive or demeaning to its victim. The innocent jokework of the innocuous humor would mask the otherwise hostile joke and therefore "bribe" our senses, allowing us to laugh at what would otherwise be socially unacceptable. Therefore, we often think we are laughing at innocuous jokes, but what really makes them funny is their socially unacceptable nature hidden below the surface.
ellauri033.html on line 532: Sixte on tästä selvillä, Polle ei. Polle koittaa väkisin tehdä pilaa Anterosta. Proffa kazoo vanhaa villisikaa eläintarhassa ja tuumii et ihmiset tuntee izeään ja ymmärtää motiivejaan yhtä vähän ellei vähemmän kuin kruik kruik. Mut se on ihan totta. Sixte tässä vähän ennakoi Freudia (multiplicité de moi oli 19. vuosisadan meemejä). Yliminä ja se taistelee vallasta kuin Akun pienet kuiskuttelijat. Niinniin, ei Freud sitä kexinyt ihan tyhjästä. Sellainen sisäinen kuiskutus on kaikille tuttua, se on kaikissa uskonnoissa mukana: hyviä ja pahoja henkiä. Skizot kuulevat sen ihan ääneen.
ellauri033.html on line 689: (plussaa) Marx, Davidson, G. Eliot, Herder, Leibniz, Russell, Wittgenstein, Freud, Vygotsky.
ellauri034.html on line 409:

An die Freude
ellauri034.html on line 411: Freud Sigmund">Sigismund Freudin 1856-1939 nimi oli onnen enne, ja se syntyikin onnenlakki päässä. Schöner götterfunken, vaikka olikin Amelia Nathanssohnin sohn eikä tochter. Töchtereitä niille tuli sittemmin iso liuta, nuorin oli poika taas. Usein nuorin onkin poika, siihen sopii lopettaa. (Kikka jaxoi tehtailla lisää halkiohaaroja.)
ellauri034.html on line 413: Freud syntyi hassuhattuiseen hasidiperheeseen lumppukauppiaan Jakob Freudin kolmannen vaimon, sitä 20v nuoremman nätin tytön esikoisena. Sigismund on romanttinen goy nimi, takuulla Amelia äidin valizema. Toinen nimi Schlomo on todennäköisemmin isältä, joka oli kyllä maallistunut. Joo se oli isoisän nimi. Isoäiti oli Peppi. Siggen Abbe sedällä oli vajaita lapsia ja Josef-setä puuhas hämäriä puuhia.
ellauri034.html on line 415: Jacobin toisesta vaimosta Rebeccasta ei ole tietoa eikä lapsia. Lisää aiheesta Genesixessä. Freudin Jacobilla oli voittopuolisesti tyttöjä. Israelin Jakobilla oli vaan se yx tytär Dinah, joka raiskattiin. (Ei siis se salaisuussarjan äxympi tyttö, sen Philipin sisko jolla oli papukaija Kiki. Jonka, siis Kikin, lajitoveri oli vankina Heinolan lintujen keskitysleirissä. Oppistalallaa, kylä lähti taas muistojeni mopo käsistä.) Amalian sisaruxet mm Siggen mielieno Hermann asu Wienissä. Ne oli hyvinvoivia. Sixkai lumppukauppiaan perhekin muutti sinne. Sukukuvassa on väkeä kuin salpausselällä, serkkuja ja tunnistamattomiakin sysslingejä ja pysslingejä. Freudit ja Bernaysit nai ristiin kuin Rousseaun vanhemmat tai Brotheruxet ja Carlsonit.
ellauri034.html on line 423: Sigge oli tosi hyvä toorakoulussa, jeshivan priimus, melamedin ja rabbin suosikki, pikku kipa päässä. Isä Shulem oli tyytyväinen ja Amelia äiti ylpeä, isot velipuolet kateita. Velipuolet muutti (suutuspäissäänkö) Manseen, muut Freudit Leipzigin kautta Wieniin, joka on kuuluisa Siggestä, tai toisinpäin. Siggelle synty siellä lauma pikkusiskoja. Oli siinä kestämistä pikku kikkelivillelle.
ellauri034.html on line 425: Freud jatkoi hikipinkona, kirjoitti 6 ällää ja pääsi yliopistoon 17-vuotiaana. Se rakasti lukemista ja osasi lukea saxaa, ranskaa, italiaa, epsanjaa, englantia, hepreaa, latinaa ja kreikkaa. Mä en osaa hepreaa, mutta ei Freudkaan osannu ruozia tai venättä.
ellauri034.html on line 427: Freud otti influenssaa näiltä:
ellauri034.html on line 431: Aika pahoja miehiä on joukossa, idoja julkkixia ja tavixempia. Ei yhtään naista. Freud vaihto jurasta medisiinaan, vaan rikastuipa sittenkin, kuten Pauli Pylkkänen joka vaihtoi historian kirurgiaan.
ellauri034.html on line 435: Armeijassa se saxansi John Stuart Milliä. Mill oli talousliberaali ja naisasiamies. Feministit riitelee tänäkin päivänä, paransiko Freud naisten asiaa vai pahensiko se.
ellauri034.html on line 437: Freud oli tosi kexeliäs, se huomas juttuja ja kirjoitteli niiistä tutkimuxia. Se oli vähän aikaa amanuenssina mielisairaalassa, mutta oivalsi pian siirtyä yxityiselle puolelle. Nai 1886 Hampurin päärabbi Bernaysin pojantyttären Marthan. Rahantuloa ei voinut enää estää.
ellauri034.html on line 445: Freud ize kuoli zägällä 1939 Lontoossa, jonne ne pakeni 1938. 4/5 sen sisarista ym sukulaisia pyyhittiin elävien kirjoista keskitysleireillä. Martha pääsi karkuun Englantiin. Tyhmät pahixet tappaa toisia kun ei siedä et ne on fixumpia ja filmaattisempia. Pääsevätpä tasoihin ja joholle.
ellauri034.html on line 447: Minna kuoli 1941, kai Lontoossa? Martha veti pitemmän korren. Freudin nuorin tytär Anna oli lepakko.
ellauri034.html on line 451: Siggen lakimiespojasta Martinista tuli Lontoissa tupakkakauppias. Aiheesta lisää sen mustelmissa Glory Reflected 1952. Menestynein oli arkkitehtipoika Ernst, jonka luo Sigge Martta Minna ja Anna pelastautui Anschlussista kuin Sound of Musicin von Trappit. Siggen siskot jäi trappiin ja päätyi Treblinkaan et co. Freudin tavis kuopusveli Alexander selvis Schweizin kautta Kanadaan, josta sen poik Harry ehti koviseleman Freudien omaisuutta varjellutta nazikomisaaria. No panic Harry sanoi Anna-täti, hold your horses, tää häiskä oli meidän puolella.
ellauri036.html on line 79: Taas näitä Jönsin ankeriaita. Niitä oli Freud Sigmund">Sigismund Freudilla, se leikkeli niitä ja ezi turhaan niistä kikkeliä. Symboliarvoa riittää näillä liukkailla asiakkailla. Slippery customer, sanoi majavannäköinen Jaakko Hintikka.
ellauri036.html on line 1988: Martan zygologia on jotain selfhelp-psykoanalyysia, joka lähtee yxilöstä ja palaa siihen. Joukkosuggestiosta ei sillä ole mitään sanottavaa, vaik siitähän Freudkin oli kiinnostunut. Mix tiimit alkaa mätkiä toisiansa apinanraivolla? No six, tietysti, et se on darwinistisesti kannattavaa, se toimii. Samaa voi sanoa tiimihierarkian houkutuxista, ne on tosi todellisia, eikä niistä pääse Martan kädenheilutuxella. Ja niiden feromoneja nimenomaan on inho sekä häpeä, kazo vaikka Netflix sarja Unorthodox. Rangaistus on aina kuritusta, ylempien paukutusta alempien selkiin. Ilman hierkiaa ei ole ihmispesiä. Olen samaa mieltä siitä, et ois hyvä, ettei niitä olisi. Mut sillon ratkaisu ei ole tunteiden apuharvennus vaan aappojen. Ei Martta Panopuuta ketjuun, vaan Pentti Linkolaa.
ellauri037.html on line 688: Willfully jobless lakimies Clevelandista sanoo Quorassa että Freud oli idiot. Jung oli sen kaa samaa mieltä. Sopen se löysi Freudin alaviitteestä. Sope oli kyllä clueless about women mut niin oon mäkin (sanoo lakimies). Sopella se johtui vaan sen onnettomasta lapsuudesta eli ilkeästä äidistä. Isistä ja Goethesta Sope tykkäsi ja ne siitä. Goethe otti Sopen siipiensä suojaan, unter sanftem Wing. Naisia lukuunottamatta Sope ajattelee suurenmoisesti ja kauniisti, se ymmärtää lakimiehiä ja niiden unia, ja ne sitä. Frankfurtissakin nimenomaan lakimiehet oli sen fänejä. Mikähän siinä on? Lakimehet ja taiteilijat. Veikkaan huumorittomuutta.
ellauri037.html on line 713: Se oli välskärin poika, viisi siskoa (1 isosisko) Ludwigsburgista Württembergissä. Freudillakin oli liuta siskoja, kuin myös Pikku-Masilla ja Imillä. Ei ollut koulussa kovin sotilaallinen. Pissi sänkyyn vielä 15-vuotiaana. Kaarlo Syvännöllä oli sama vika. Alotti oikista mut vaihto lääkixeen. Ihan samaa tekee herraspojat vielä tänäänkin. Sillon vaan ei ollut pyrkyreitä (siis pääsykokeita, oli toki strebereitä, ne ovat aina keskuudessamme kuten köyhät). Karkas lääkintäjoukoista ja pakeni Thüringeniin. Siellä Schopenhauerkin söi pikku makkaroita vähän myöhemmin. Tutustui Weimarissa Hansiin, siis Goetheen. Molemmat sai ylennyxen voneixi, porvariset streeberit, karkeakarvaiset dreeverit. Niinkuin meidän sukulainen salaneuvos Robert Örn. Ranskixet tykkäs Retusta, ottivat kunniaranskalaisexi. Tuntuu et enemmänkin pitäs sanoa, mut mitä?
ellauri038.html on line 82: Ei huolinut Réestä, ei mursuwiixestä, halus vaan olla kolmas kaveri jätkäpumpussa. Liisa oli hyvin mustasukkanen Lousta, se Nietzschen perheen piiskaläppä saatto hyvinkin koskea just sitä. Enivei, Rée ja Lou kylästy pian mursuun ja meni piiloon kaxistaan eikä kukaan ezinyt. Mursu oli epätoivonen ja kiukkuili Liisalle. Kotvan kuluttua Lou dumppas Réenkin, otti seliselibaattimiehen Carlin, jota sitten petti Rilken ja ehkä Freudin kaa. 16v nuoremmalle Rilkelle se oli oikee äitipuuma. Sen hautakivi ironisesti näyttää kikkeliltä. Mikä se on et nää kyldyyrijulkkixet ei leiki ikäistensä kaa?
ellauri038.html on line 143: Nietzschefänit on enimmäxeen hölmöjä ja/tai kusipäitä: Martin Heidegger, Jacques Derrida and Michel Foucault; Carl Jung and Freud Sigmund">Sigmund Freud, two of the founding figures of psychiatry; and writers such as Albert Camus, Jean-Paul Sartre, Thomas Mann and Hermann Hesse. Nippu narsisteja plus koko dritter Reich riippuu psykopaatin wiixissä. Sis tän mursuwiixisen, sen H-alkuisen Lassi Hiekkala-tyyppisissä viixissä ei kukaan kauan roikkunut.
ellauri038.html on line 277: Varmaan hengailis, jos se pääsis sisään, mikä ei ole lainkaan sanottua. Nietzschen harrastamat heitot ja läpät ei ehkä menis läpi ilman kaxoissokkokokeita tai aivokuvannusta. Voishan se mennä harrastaa vaikka freudilaista zygoanalyysia. Freud lakkas lukemasta Nietzscheä kun se alkoi päästä vituttavan lähelle Freudin omia kekkauxia. Esim tämmönen ajatus et syyllisyys on sisäistettyä julmuutta. Höh. Kyl syyllisyys on sisäistettyä pelkoa siitä, että jää kiinni jostain konnankoukusta. Sitä tuntee koiratkin. Freudin pointti oli oikeesti et se rankaisija on tällä apinalla sisäistetty, se on se supermies, joka vahtii mun ja "sen" toilauxia. Just tää pääsiäisen sanoma, et jumala siinä potkii izeänsä perseeseen kun tuli toimittua tyhmästi.
ellauri039.html on line 304: Freud synty onnenlakki päässä, Fontanella oli vaan fontanella. Me käytiin Fontanen (1819-1898) stomping groundilla itäsaxan läpiajoretkellä. Oliko se Neuruppin? Varmasti, Swinemunde on nyt Puolassa. Sievä paikka se oli. Mä oon lukenut siltä myös Irrungen wirrungen, jonka sain kai Rikulta. Fontane oli apteekkarinpoika ja apteekkarina eka Dresdenissä, mutta toimi sitten lehtien kirjeenvaihtajana. Hugenottisukua, six sillä oli tollainen ranskahtava nimi. Näitä hugenottejakin on jo monta, mm. Beckett ja Nietschen lelu. Ranskalaiset kohteli Fontanea sotavankina silkkihansikkain 1870 sodassa, melkein sukulaisena. Briteistäkin se tykkäsi. Se alko kirjaiijaxi vasta 58 vuotiaana, mäkin ehtisin.
ellauri040.html on line 137: Leibniz sanoi Piikikästä kerettiläisexi juutalaisexi. Naulan kantaan osasi. Osasi myös nuolla ruhtinaiden perseitä oikeasta kohdasta. Leibniz neuvoi morsiamia: ei pidä lakata peseytymästä vaikka pääsee naimisiin. Napoleon olis ollut tosi pettynyt jos Josephine ois noudattanut sakemannin neuvoa. Siisteysintoilevat alemannit, je m´en fous. Nää puhtausjutut usein askarruttaa filosoofeja ja muita uskontopellejä. Se on anaalista, kuten Freud ja Jyrki yhteen ääneen toteaa. Mut hygienialla torjutaan kulkutauteja, six anaalisuus kuuluu keskeisesti meeminikkareiden toimenkuvaan.
ellauri040.html on line 311: Freud näki (tää on siis Jykältä) et neuroottisexi tulee kun ei saa eikä jaxa enää pidättää. Musta Hyry vaikuttaa pakkoneuroottiselta, se on pidättänyt niin kauan et paska on painunut, tulee enää väkisin äkistämällä pää punasena pienia kikkareita.
ellauri041.html on line 127: Sigmund Freud, tuo neuroottisen modernismin ajan profeetta,

ellauri041.html on line 172: QED. Darwin ja Freud laulaa samaa laulua kuin lintu koivun larvassa.
ellauri041.html on line 224: jos niitä vielä kuvailisi Darwinin ja Freudin haluasteikoilla.

ellauri042.html on line 701: In 1833, the family moved to Tula where the father bought a manor. Shortly after the death of his mother in 1837, Fyodor (16 yrs) was sent to St. Petersburg where he entered the Army Engineering College. 2 years later, in 1839, Dostoevsky´s more and more tyrannical father died, probably of apoplexy, but there were strong rumours that he was murdered by his own serfs in a quarrel. (Unless it was Fedja who dunit.) Against the background of this legend, Sigmund Freud later interpreted the patricide in the novel “The brothers Karamazov” as showing Fedja hated his father´s guts. True, but the main thing was the epilepsy, wait and see.
ellauri043.html on line 55: Kaikista uskomattominta on, että kukaan, siis ei KUKAAN, mainize, että tää kirja on aivan puhdasta pelleilyä. Siis tää on aivan Aristofanes-luokan herjanheittoa! Flaubert kirjoittaa aivan hysteeristä satiiria uskonnosta näennäisesti täysin vakavalla lärvällä. Ja jengi lukee sitä kuin evankeliumia: hmmm, mielenkiintoista, oiskohan tosiaan noin, täytyypä miettiä. Mitähän kirjoittaja on tarkoittanut tällä kohdalla? Freud esim. otti tän aivan täydestä.
ellauri043.html on line 4613:

Ei ihme et tää oli Freudin mielikirjoja!


ellauri046.html on line 162: Tehtaat vaativat sisäistetyn herruuden, jota voi säätää tarpeen mukaan. Ego, superego ja se on jokaisessa ropotissa erixeen. Uskonto hajoaa. Freud rulettaa.
ellauri047.html on line 367: Und Freud und Wonne
ellauri047.html on line 395: Und Freud und Muth
ellauri047.html on line 415: Ja Freud ja Jung
ellauri047.html on line 443: Ja Freudin tarmoa
ellauri047.html on line 458: Freudehell,
ellauri047.html on line 541: Freudebrausend an das Herz.
ellauri049.html on line 992: Sisäisiä maailmoja alettiin purkaa ilman peitetarinaa vähän ennen maailmansotaa. Freud rulettaa. Kafka, Musil, Broch, Joyce, Proust, Strindberg. Näitä kaikkia olen lukenut.
ellauri051.html on line 3204: Freud

  • ellauri052.html on line 684: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa? Kyllä oli!
    ellauri055.html on line 74: Zweig oli kova Rolland fan. Eikaine vaan homostellu keskenään? Sitä oli paljon liikkeellä jetset piireissä. Bertie ja Conrad. Proust ja Bourget. Epäilyttäviä tapauxia pisteessä on läjittäin. Zweig nyt takuulla oli vähintään bi. Se ja sen vaimo teki seppukut brasseissa. What did Zweig have that brought him the fanatical devotion of millions of readers, the admiration of Hermann Hesse, the invitation to give the eulogy at the funeral of Sigmund Freud? Sas se. Freud teki suusyöpäisenä seppukun Lontoossa 1939. Ei ois kannattanut vetää tupakkaa. Henkilääkäri otti sen hengiltä morfiinipiikillä kuin vanhan koiran. Koiran iässä se oli 12-vuotias.
    ellauri061.html on line 635: Latin blunder for self-defense’s se defendendo is sic, either a befogged muddling of a professional legal term, or a post-Freudian slip, or (least likely) a very oblique and subtle jab at Gately from a Ewell intimate with the graveyard scene from Hamlet — namely V.i. 9.
    ellauri061.html on line 705: Se oli mm. Freudin ja Marxin lemppari. Oikea nimi oli Dekker. 2 kättä ja Black & Dekker. Phil Dekker, Jerry Cottonin kartturi.
    ellauri062.html on line 738: Reich valmistui lääketieteen tohtoriksi Wienin yliopistosta vuonna 1922. Hän oli kiinnostunut Sigmund Freudin tutkimuksista ja toimi psykoanalyytikkona Saksassa. Hän julkaisi 1927 tutkimuksen Die Funktion des Orgasmus, joka koski seksuaalisten orgasmivaikeuksien yhteyttä neurooseihin. Hän pohti myös marxilaisuuden vaikutusta seksuaaliseen vapautumiseen. Sittemmin hänet erotettiin kansainvälisestä psykoanalyyttisesta yhdistyksestä (IPV) ja hän kehitti omaa psykologista oppiaan orgonomiaa.
    ellauri062.html on line 831: Tämä turahdus on erittäin syvältä jutkuhomon perseestä. Weiningerin filosofiaa on luonnehdittu myös kategorisen imperatiivin ankaraksi tulkinnaksi. Kant, Platon ja kristinusko ovat se perusta, jolle hän rakensi. Hän ei kiistänyt myöskään Nietzschen eikä Freudin (siihenastisia) ansioita, mutta hän uskoi ylittäneensä ne. Kokonainen nippu paskiaisia, joiden päällä pörrää kärpäsenä Herr Weininger.
    ellauri062.html on line 833: Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, mikä on vain inhimillistä eikä myös eläimellistä. Nietzsche ja Freud (Marxista ja Darwinista puhumattakaan) etsivät eläintä ihmisessä, Weininger etsi ihmistä tai pikemminkin Jumalaa ihmisessä.
    ellauri062.html on line 891: Valmistumisensa jälkeen Weininger kääntyi juutalaisuudesta protestantiksi. Hän etsi väitöskirjalleen kustantajaa ja kääntyi muiden muassa Sigmund Freudin puoleen, mutta Freud suhtautui kirjaan kielteisesti. Weininger esitti siinä olevansa Riemastusta parempi. Ei ois pitänyt.
    ellauri067.html on line 428: Freud´s didactic strategy in his Three Essays on the Theory of Sexuality was to construct a bridge between the "perversions" and "normal" sexuality. Clinically exploring "a richly diversified collection of erotic endowments and inclinations: hermaphroditism, pedophilia, sodomy, fetishism, exhibitionism, sadism, masochism, coprophilia, necrophilia" among them, Freud concluded that "all humans are innately perverse". He found the roots of such perversions in infantile sexuality—in the child´s "polymorphously perverse" inclinations ... the "aptitude" for such perversity is innate.
    ellauri069.html on line 67: Their memoir is an attempt to understand their gambling obsession as a way of coping with guilt over his death. “The addiction to gambling, with the unsuccessful struggles to break the habit and the opportunities it affords for self-punishment, is a repetition of the compulsion to masturbate,” Freud says in “Dostoevsky and Parricide”; “the relation between efforts to suppress it and fear of the father are too well known to need more than a mention.” No one believes Freud anymore, of course. A great deal of his writing is, at one level of explicitness or another, about the authority of fathers and the struggle for autonomy. (And Barthelme was a close reader of Freud.)
    ellauri070.html on line 270: die Quelle der Freude. In Ehrfurcht Ilon lähde. Kaikella kunnioituxella
    ellauri071.html on line 462: Ei pieni S&M ole koskaan tehnyt pahaa kenellekään Ludwig. Kuka niin on sanonut? Sigmund Freud. Mikäli S&M saataisiin voimaan perhetasolla, liskovaltio lepsahtaisi kuin impotentin muna. Tätäkin typerää aivopierua on jenkit pohtineet oikein ozat rypyssä. Sadoanarkismia. Antifaa. Tämän ei Ylväät Pojat suin surminkaan tahdo yleistyvän. Dog bless Americaa siltä taudilta.
    ellauri072.html on line 227: Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien – 2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.
    ellauri072.html on line 229: Hän kävi lukion viimeisellä luokalla kirjeenvaihtoa Sigmund Freudin kanssa, jonka myös tapasi henkilökohtaisesti, vuoden lukiosta pääsyn jälkeen vuonna 1925.
    ellauri079.html on line 210: Häkki. Näitä on useita, kaikki vastustavat kaupallista tv-viihdettä ja tv-mainoxia. Valon lajeja. Synkät logiikat. Kai tennis käy kaikille? "Täällä ei ole häviäjiä". Virtausta laatikossa (Flux in the Box, ks tätä). Nää on tennisaiheisia. Loputon läppä. Näitä on 5? versiota. Kaupallista viihdettä. Anulaarifuusio on ystävämme. Ditto voimistettu valo. Berkeleyn sairaanhoitajien liitto. Cambridgen kielioppiteoreetikkojen liitto. Eklottava Steven "Pinky" Pinker mainitaan. Leskimies. Kuolema Scarsdalessa. Ehkä homoilua. Hupia kera lampaiden. Immanentti valtakunta. Tuskan lajeja. Erilaisia pieniä liekkejä. Näissä on viittauxia aviolliseen uskottomuuteen, varmaan Wallun äitykän. Medusa vastaan odaliski. Vois olla Wallun äiti vs. tyttöystävä. Kone aaveessa. (p.o. Ghost in the Machine eikä toisinpäin.) Homo duplex. Tusinoittain John Waynejä. Painoton teeseremonia. Taivaan ja helvetin avioehtosopimus. Tässä mainitaan taas äiti Teresa. Kenenhän mielestä se oli upea? Läppä. Yleisö näyttelijänä. Hyvin ärsyttävä Wallusta. Yhdysvaltalaisten yritysten keskijohdon kyynelehtiviä edustajia. Keskeneräinen. Tää vois suoraan viitata James D. Wallacen tuotantoon (alla). Disney Leith tuuma tuumalta. Readymade-draama. Jälkimmäisiä taas puolitusinaa. Olix tää se Viihde vai? Mies joka alkoi epäillä olevansa lasia. Skizoilua. Amerikkalainen vuosisata tiilen kautta nähtynä. Muzehän on just tää kirjanen?! Onaniadi. Ei erityisen hauska. Maailmankaikkeus menettää malttinsa. Siipikarja siivillään. Moebius strippaa. Tästä tulee mieleen Klibanin Freud´s first slip. Hyvästi byrokraatille. Verisisko: kovaakin kovempi nunna. Väkivallalla herkuttelua. Tulkoon kevennys. Nimettömiäkin on aika liuta. Poissa on Troy. Siitä tuli violetti ex-kaupunki, saastetynnöri. Voittokuponki on poistettu. Wallun painostava muistelus narisevan sängyn purusta isän kaa. Äiti joka ei tykkää siivoamisesta imuroi. Kuuluisien diktaattorien vauvavalokuvia. Viittaus Eskaton-peliin kai. Seiso naurun takana seisovien miesten takana. Lisää rebublikaanista sosiaalitoimistovihaa. Ihan kuin ennen vanhaan. Painostavia isimuisteluxia. Terävä pikku roisto. Turtanoiden hyinen majesteettisuus. Hyvännäköisiä miehiä pienissä fixuissa huoneissa joiden jokainen sentti käytetään typerryttävän tehokkaasti. Oiskohan toi vika jotain homoilua pöpilässä. Alhaisen lämpötilan yhteiskuntaoppi. Poor Yorick. (Ainakin) 3 hurraahuutoa syylle ja seurauxelle. Antaa ymmärtää että Tavis bylsi Aprillia. Halu haluta. Jotain nekrofiliaa. Turvallinen veneily ei ole sattumaa. Antaa ymmärtää että Joellen naama jäi veneen potkuriin. Erittäin vähäinen vaikutus. Narkoleptinen aerobic-opettaja. Oiskohan se Wallu ize. Yöllä on sombrero päässä. Oidipaalista höpöä. Wallu oli takuulla oidipaalinen. Rikostoveri! ...koko tekotaiteellisen ja raivostuttavan epätasaisen uran typerin, inhottavin, tökeröin ja huonoiten editoitu tuote. Pääosissa ikääntynyt pederasti (James) ja tatuoitu katuprostituoitu (Joelle). Sano H niinkuin himokkuus. Jonkun Bressonin synnin enkelien coveri. Never höörd. Aineeton maa. Yawn. Oli suuri ihme että hän eli isässä häntä tuntematta. Taas painostavia isimuisteluxia. Kuolema ja sinkkutyttö. Joku kilometrin pituinen nimi muka jonkun Peter Weissin näytelmästä tehdylle filmille. James yökkii yleisön päälle tuoden mieleen paskanheiton Oulussa. Liian hauskaa. Niinpä niin. Tuo ei ollut enää hauskaa. Surullinen tapaus nimeltä minä. Pahoillaan joka paikassa.. Tähän se päättyi, tai oikeammin loputtomaan läppään nummero 5.
    ellauri083.html on line 334: When, in turn, this anger proves incapable of restoring the subject to the earlier, wished-for state of things, the characteristic symptoms of clinical depression set in: feelings of helplessness, a tendency to reproach the self for its inadequacy, and, not least of all, the drawing away of cathectic energies from the ego, "emptying [it] until it is totally impoverished." This impoverishment is also referred to by Freud and others as inhibition: "inhibition of all activity," "general inhibition," "complete motor inhibition," or "an inhibition of functions including the interest in the external world." And Bibring has instructively spoken of it as the "exhaustion of ego libido due to an unsolvable conflict" (p. The rhetoric of exhaustion and the exhaustion of rhetoric: Erskine Caldwell in the thirties)
    ellauri083.html on line 338: Hendershot recalls that, in the Schreber case, God was believed to manifest his creative and destructive power as celestial rays (Freud 22). As with spider-webs and hedgehogs quills, this radial pattern describing dilation and contraction, movement back and forth from center to circumference and from circumference to center, is the essential figure for the paranoid narcissism of a subject who feels threatened by the world and guilty for having taken "his own body [...] as his love-object" (Freud 60). Signaling Fistule's repressed homosexuality, the rays of his intelligence had first been focused on the masochistic annihilation of his genitals, which he denies were the original object of his love ("organes hideux," "vomitoires de dejections"), and then had been used in reconstructing a sexless new reality. Insisting on his exemption from the Naturalist law of biological determinism, Fistule denies his human parentage and maintains that he was born of a star, which, shining like the rays of his genius, had inseminated him and allowed him to be the father of himself, causa sui. Homosexual guilt initially projected as the corruptibility of matter is overcome by Fistule's principle of Stellogenesis, which turns flesh into radiance and bodies into starlight. As Hendershot concludes: "In Freud's theory, the paranoiac withdraws from the world (decathexis), directs his or her cathectic energy to the ego resulting in self-aggrandizement, and then attempts to reestablish a cathectic relationship with the world in the form of a delusional system"
    ellauri096.html on line 721: Yht paljon kakasta kuin Jaska innostuivat James Joyce ja Thomas Pynchon ainakin, ja Francois Rabelais, ja Riitta Roth. Se on lapsellista sanoi Freud, anaaliretentiivistä, nuukien ja siistien ihmisten vaivoja.
    ellauri097.html on line 402: Der jüngere Kant hatte eine überdurchschnittliche Freude daran, sich auffallend und schick zu kleiden. Deshalb wurde er "eleganter Magister" genannt. In der Zeit bis 1765 trug er häufig einen (hell)braunen Rock - sehr unüblich unter Magistern - und die dazu passende gelbe Weste. Er ließ auch die Röcke mit Goldschnur einfassen und trug, solange es modern war, einen Degen. Ein dänischer Besucher bescheinigte 1791 noch dem älteren Kant eine "etwas übertriebene Galanterie im Anzuge". Noch im höchsten Alter sagte Kant, er wolle keine schwarzen Strümpfe tragen, weil die Farbe schwarz seine dünnen Waden noch dünner erscheinen lasse.
    ellauri097.html on line 810: No ei ainakaan toi Home Burialin äijä ihan hirmu väkivaltaiselta kuulosta. Onkohan Kuukuppi vähän hysteerinen, voisi Freudin Sigge hyvin kysyä. Minnes muuten on tästä hävinnyt toi Ketsupin siteeraama värsy 58: "I'll follow you and bring you back with force, I will!" Sehän näyttää puuttuvan Gutenbergista?
    ellauri098.html on line 97: luonne (hyvä huono Freudin aukot plus kaaviot albumista 80 ja Burgon tyypit albumista 44.)
    ellauri098.html on line 521:
    Roope Ankka, Benedict XVI (nazipaavi), Stannis Baratheon, Jeff Bezos, George Bush sr, Karl Dönitz, Kirk Douglas, kuningatar Elisabet II, Henry Ford, Sigmund Freud, Stonewall Jackson, Fredrik Suuri, Martin Heidegger, Thomas Hobbes, Ingvar Kamprad, Alexej Karenin, Julia Roberts, Mitt Romney, Gary Sinise, Severus Snape, Sting, P.Tuomas, Harry Truman, George Washington, Welligtonin herttua, Xenophon

    ellauri101.html on line 699: Jotain aina pakkosyötetään työläisille jollain keinolla niin kuin termiitille feromoneja yhteiskuntavazasta. Pitkään se oli härkä mörkö tiikeri Jeesus taivas enkeli. Njevvostoliitossa se oli vähän aikaa Marx Engels Freud ja Jung. Nyze on yxinomaan Calvin Klein Nike Coke ja Pizza the Hut.
    ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas.
    ellauri106.html on line 646: Olin lukenut Conradin Lordi Jimin ja Mauriacin myrkyttäjättären ja Kafkan kirjeen isälleen, olin lukenut Hawthornen Strindbergin ja Sofokleen, ja Freudin teoxia enkä siltikään ymmärtänyt että häpeä, siis lue loukattu izerakkaus, epäonnistunut narsismi, voi painaa ihmisen tällaiseen tilaan.
    ellauri110.html on line 365: Sit tuli paljastus, kun Betty yllätti Pepysin nuoren apulaisen hameen alta. "Ich hatte meine Hand ind ihrer Muschi." Piips kielsi kaiken mutta raapusteli päiväkirjaan seuraavan: "Die Wahrheit is, dass ich dieses junge Mädchen liebend gern entjungfernt hätte, was mir zweifellos geglückt wäre, hätte ich die Zeit mit ihr gehabt." Nach diesem Unfall schlief er öfters mit seiner Betty, und "ich glaube sie hatte mehr Freude daran als je zuvor in unserer Ehe." Betty kuoli kuumeeseen Helmin ikäisenä eli 29-vuotiaana. Piips ei mennyt uusiin naimisiin vaan bylsi siitä lähin ketä tahtoi milloin teki mieli.
    ellauri112.html on line 67: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt´s reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third. During his academic career Wundt trained 186 graduate students (116 in psychology). This is significant as it helped disseminate his work.


    ellauri112.html on line 88: Freud nyysi alitajuisuuden ja dissosiaation Pierreltä, minkä se ensin tunnusti mutta sitten polki polkupyörää takaisin ja alkoi panetella gentiiliä kollegaa. Ikävä kaveri, Riemu siis.
    ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
    ellauri119.html on line 462: Luce Irigaray (born 3 May 1930) is a Belgian-born French feminist, philosopher, linguist, psycholinguist, psychoanalyst and cultural theorist who examined the uses and misuses of language in relation to women. Irigaray's first and most well known book, published in 1974, was Speculum non matris sed aliae mulieris (1974), which analyzes the texts of Freud, Hegel, Plato, Aristotle, Descartes, and Kant through the lens of phallocentrism. Presently, she is active in the Women's Movements in both France and Italy. Eroticism (from the Greek ἔρως, eros—"desire") is a quality that causes sexual feelings, as well as a philosophical contemplation concerning the aesthetics of sexual desire, sensuality, and romantic love. That quality may be found in any form of artwork, including painting, sculpture, photography, drama, film, music, or literature. It may also be found in advertising. The term may also refer to a state of sexual arousal or anticipation of such – an insistent sexual impulse, desire, or pattern of thoughts.
    ellauri132.html on line 85: Samaan päätyi Freud, ja sitä ennen Jehovan seuraajat. Jehovan eka nimi oli "Minä mikä minä", ’eheyeh ’asher ’eheyeh. Mut Töölön innovaatio oli et vaan toinen niistä on oikea. Two men say they're Jesus one of them must be wrong. No voihan molemmatkin olla väärässä. Ja kumpika se sitten olisi? Kai se superego sieltä on hiljennettävä? Ei komento takasin egohan se onkin pahis. Ego vittuun niet jää vaan id.
    ellauri132.html on line 920: Er giebt die wenigen Groschen für seine Freuden gern. Se antaa pikkurahaa pikku ilosta varmaan mielellään."
    ellauri132.html on line 987: Sie wollte nicht erwachen an ihrem Freudentag. — No eihän hiän herännyt enää tänä onnen päivänä —
    ellauri142.html on line 363: Tapa vaan, ei viisas sitä sure. Hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Sen sielussa on 3 osaa, kama-rupa, manas ja buddhi. Kama-rupa kuulostaa aika pahalta ja onkin eläimellisin. Mitäs nää on muuta kuin Freudin vanhat tutut id, ego ja supermies.
    ellauri144.html on line 156: Koska se loppuu? Mutta miksi sen pitäisi loppua? Että olisin mieliksi isälle ja äidille? Ollakseni niin kuin muut? Miksi ihmeessä minun pitää puolustella sitä että olen sellainen jota muutamia vuosia sitten kunnioittavasti nimitettiin vanhaksipojaksi? Loppujen lopuksihan tämä on vain sitä, eikö niin naimattomuutta. Mikä siis on rikos? Seksuaalinen vapaus? Tänä päivänä ja aikana? Miksi minun pitäisi taipua porvariston normeihin? Pyydänkö minä heitä taipumaan omiin normeihini? Ehkä minua on vähän sohaistu Bohemian tervasudilla - onko se niin hirvittävää? Kenelle minä aiheutan vahinkoa himoillani? Minä en puukota naisia, minä en väännä heitä käsistä saadakseni heidät sänkyyn. Minä olen, jos voin niin sanoa, rehellinen ja hellä ihminen, mitä miehiin tulee minä olen hiljainen ja halukas... Mutta miksi minun täytyy puolustella itseäni? Pyytää anteeksi! Miksi minun täytyy rehellisyydellä ja hellyydellä puolustella halujani! Minulla siis on haluni - mutta kun ne ovat loputtomat - loputtomat! Ja se, se ei ehkä ole mikään kovin normaali asia, jos otetaan välillä psykoanalyyttinen nákökulma... Mutta nythän ainoa mitä alitajunta voi tehdä, niin Freud opettaa, on haluta. Ja haluta! MAHALUUN! Voi Freud, ettenkö minä tietäisi! Yhdellä on sievä perse, mutta hän on liian kova puhumaan. Tämä toinen puolestaan ei puhu lainkaan, ei ainakaan mitään järjellistä - mutta veljet mikä imuttaja! Mikä kyrväntuntemus! Naiset eivät pärjää alkuunkaan! (Jatkuu ensi numerossa)
    ellauri144.html on line 332: Siegmund Freud on ikävästi luihun Kimmo Koskenniemen näköinen. Phil Roth osti sen kootut teokset ja luki niitä sängyllä pikku Alex kädessä. Mitäs terävää sanottavaa Siggellä oli lemmestä? Eipä sanottavasti. Että sikari ja nainen on siitä samanlaisia et jos niitä vetää liian kovasti ne eivät syty.
    ellauri144.html on line 334: Freudism.png" height="300px" />
    ellauri144.html on line 337: Tiinan poika Janne on vähän samanoloinen kunnianhimoinen nuorimies kuin Sigmund nuorena, paitsi Freudilla oli takaa siili. Sigmundilla ei ollut kovin paljoa sanottavaa rakkaudesta, mutta sellainen ei kiinnitäkään tärkeimpään turhaa huomiota. Vaan sen esteisiin. Normaali ei ole niin kiinnostavaa, niinkuin ei sekään, miten veri suonissa kiertää niin kauan kuin se kiertää. Eihän leipurikaan leivästä puhu. Niin kauan kuin on rahinaa on toivoa.
    ellauri145.html on line 40: Piha-antero julkaisee 1940 Mustan huumorin antologian. Esipuheessa se torjuu käsityxen, et musta huumori tarkottais jotain lakuläppiä, tarbaby cracks. Ei vaan huumori on mielihyvän prinsiipin paradoxaalinen voitto todellisista olosuhteista. Tää formulointi on kyllä kopioitu suoraan Freudin huumorpaperista. Samanlaisia hersyviä huumormiehiä ne oli molemmat.
    ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
    ellauri145.html on line 1174: Other works excerpted include: Louis Aragon´s 1928 Treatise on Style. Freud´s 1928 Humor from International Journal of Psychoanalysis 9 1-6 (republished in Collected papers of Sigmung Freud vol.5).
    ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
    ellauri146.html on line 120: Grabbe stellt sich natürlich an die Seite eines solchen neuerstandenen Homer und Shakespeare und an einer andern Stelle, wo er ein keimendes Genie verkündet, liest man wenigstens den stillen Herzenswunsch heraus, er selbst möchte dies Genie sein: »Judenjungen,« sagt der Baron, »deren Bildung im Schweinefleischessen besteht, spreizen sich auf den kritischen Richterstühlen und erheben nicht nur Armseligkeitskrämer zu den Sternen, sondern injurieren sogar ehrenwerte Männer in ihren Lobsprüchen; Reimschmiede, die so dumm sind, daß jedesmal, wenn ein Blatt von ihnen ins Publikum kommt, die Esel im Preise aufschlagen, heißen ausgezeichnete Dichter. Schauspieler, die so langweilig sind, daß natürlich alles vor Freude klatscht, wenn sie endlich einmal abgehen, heißen denkende Künstler; Vetteln, deren Stimme so scharf ist, daß man ein Stück Brot damit abschneiden könnte, tituliert man echt dramatisch Sängerinnen. – O stände doch endlich ein gewaltiger Genius auf, der, mit göttlicher Stärke von Haupt zu Fuß gepanzert, sich des deutschen Parnasses annähme und das Gesindel in die Sümpfe zurücktreibe, aus welchen es hervorgekrochen ist.«
    ellauri146.html on line 154: RATTENGIFT. Ich Glücklicher! ich Überglücklicher! ich will auf den Dachgiebel klettern! Calderon liest meine Gedichte! Calderon läßt mich grüßen! Ich esse vor Freuden ein Talglicht! Grüßen Sie den Herrn de la Barca doch tausendmal wieder, – ich wäre sein rasendster Verehrer, ich wollte mit der Liddy das Waldhäuschen besuchen, und wenn ich ihr die Beine abschlagen sollte, – ich –
    ellauri147.html on line 59: Veltto Virtasen kirjan "Itsetuntoon" indeksistä ilmenee hänen tärkeimmät esikuvansa. Jung mainitaan 11 kertaa, Freud 7 kertaa, Nietzsche viisi ja Väinämöinen myös viisi kertaa. Kolme mainintaa saavat Buddha, Martti Hyypiö, Aleksis Kivi, Lemminkäinen, Jeesus, Reich ja Zen. Marxia ei mainita eikä Engelsiä.
    ellauri147.html on line 169: Adler's adaptation of the will to power was and still is in contrast to Sigismund Freud's pleasure principle or the "will to pleasure", and to Viktor Frankl's logotherapy or the "will to meaning". Adler's intent was to build a movement that would rival, even supplant, others in psychology by arguing for the holistic integrity of psychological well-being with that of social equality. His interpretation of Nietzsche's will to power was concerned with the individual patient's overcoming of the superiority-inferiority dynamic.
    ellauri147.html on line 630:
    Kohdesuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemasta (ihmis)suhteita. Kohdesuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Kohdesuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten, sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä. Et niinkö jotain tollasta sosiaalista epäonnistumista, ennenkaikkea vanhempien syyllistämistä, ei vaan Freudin solipsismia. Kohde (oikeammin olio)- ja relaatiotietokannoista puhuttiin myös käpistelytieteessä. Edelliset ovat hierarkkisia, jälkimmäiset tasapäisiä.

    ellauri147.html on line 648:
    Ein und ein anderer Narzissmus-Begriff bei Freud

    ellauri147.html on line 650: Narsismin käsitteen ilmeinen ristiriita ja valikoivuuden puute juontaa juurensa Freudiin, kuten voidaan odottaa. Hänen "Narsismin käyttöönotto" on todellinen aarreaitta monipuolisimmista metapsykologisista muunnelmista, joihin lähes kaikki psykoanalyysivirrat ovat viitanneet teoreettisen historiansa, kohdesuhdeteorian sekä egopsykologian aikana, ohjaavat teoreetikkoja sekä itsepsykologit.
    ellauri147.html on line 651:
    ellauri147.html on line 653: Freudilaisen narsismin teorian käsitteellisen sekaannuksen ytimenä voidaan nyt tunnistaa jatkuva ambivalenssi ensisijaisen narsismin rakentamisessa. Freud soittaa kahta käsitystä vierekkäin kahdella kädellä, jotka sisältävät selvästi eriytettyjä, metapsykologisesti yhteensopimattomia säännöksiä. Yhdellä soittimella "minulle" on ominaista monadologinen hiippailu, toisella käsitys dyadologisesta merkityksestä - pyydän Freudin eksegeetikkoja armeliaisuuteen tästä hänen havaintojensa rikkauden yliyxinkertaistuxesta, mutta minun on tiivistettävä tätä ajallisista syistä.


    ellauri147.html on line 654:
    ellauri147.html on line 656: Primaarisen narsismin monadologinen käsitys näkyy Freudin pseudopodin (eli pseudojalan) lähettävän protoplasmatian metaforassa; se on ameeban malli. Rajatun aiheen oletetaan olevan aiheen mukaan, riippuen egosta, eriyttämättömästä Ich-Es-tilasta tai itsestä, joka on alun perin libidossa. (Tokko se izekään täysin ymmärsi tätä.) Osa tästä käyttöenergiasta käytetään nyt kohdeiden ammatteihin ja myös vedetään pois, toinen osa jää egoon. Tässä versiossa narsismi rinnastetaan itserakkauteen eli "itse-edustuksen libidiiniseen miehitykseen", kuten Hartmann myöhemmin "selvensi". Todellisuus on periaatteessa vihamielinen, kohde on enimän näkemätön.
    ellauri147.html on line 664: Freud käyttää näitä kahta käsitystä ensisijaisesta narsismista ontogeneettisen alkutilan muunnelmina – lausumattomana ja osittain sisäkkäin toistensa kanssa – vierekkäin käsittelemättä nimenomaisesti niiden ristiriitoja. Ratkaisematon kaksijakoisuus tässä kysymyksessä näkyy esimerkiksi autismin, narsismin ja kohdesuhteen ajallisen suhteen kehityspsykologisessa hämmennyksessä – kumpi tuli ensin? Muna vaiko kana? Itse asiassa se on pyöreä rakenne, kuin intialaisten häntäänsä imuttava käärme, jossa toinen nousee toisesta. Ja se jatkaa narsismin kehitysmuotojen määrittämistä. Haluan vain käsitellä ristiriitaisia käsityksiä siitä, että Freud kehittyy ensisijaisen narsismin "perinnöksi" henkisessä rakenteessa, jonka tiedetään koostuvan itsetunnosta, toissijaisesta narsismista, ego-ihanteesta ja joistakin muista jäännöksistä,joihin tässä kiireessä ei ole aikaa kajota.
    ellauri147.html on line 666: Diese beiden Konzeptionen des primären Narzissmus als Varianten eines ontogenetischen Ausgangszustands werden von Freud – unausgesprochen und zum Teil miteinander verschachtelt – nebeneinander verwendet, ohne dass er sich mit ihrer Widersprüchlichkeit explizit auseinandersetzt. Die unaufgelöste Ambivalenz in dieser Frage zeigt sich etwa beim entwicklungspsychologischen Durcheinander im zeitlichen Verhältnis von Autismus, Narzissmus und Objektbeziehung – was war zuerst? Eigentlich handelt es sich um eine zirkuläre Konstruktion, bei der eines aus dem anderen hervorgeht. Und es setzt sich bei der Bestimmung der Entwicklungsformen des Narzissmus fort. Ich will das nur an widersprüchlichen Auffasssungen anreisse, die Freud zum „Erbe“ des primären Narzissmus in der seelischen Struktur entwickelt, das bekanntlich aus dem Selbstgefühl, dem sekundären Narzissmus, dem Ich-Ideal und einigen anderen Resten besteht:-->
    ellauri147.html on line 668: Varhaisen narsistisen itsetunnon tutkiminen rajojen purkamisesta ympäristöön nähden kohtaa "oidisynkraattisen puolustuksen" odisynkraattisesta puolustuksesta "oidipal-ajattelija" Freudille, joka vain vastahakoisesti myöntää tällaisen "valtameren tunteen" olemassaolon jopa egon kehityksen kypsemmissä vaiheissa. Ristiriitainen kysymys vastataan siihen, onko "egon narsismi" luonteeltaan ensisijainen vai toissijainen ja siten primaarisen ja toissijaisen narsismin suhteen määrittämisessä. Lopuksi käsitteellinen ambivalenssi näkyy käsitteellisessä siirtymisessä ego-ihanteesta, joka alun perin määriteltiin (täydellisyyden sisällöllä) rakenteelliseksi "ensisijaisen narsismin perinnöksi", supermiehelle, joka on osoitettu "Oidipus-kompleksin perijäksi" paljon myöhempään kehitysvaiheeseen.
    ellauri147.html on line 669:
    ellauri147.html on line 671: Viittaus näiden kahden maailman väliseen yhteyteen johtuu Freudin legendaarisesta huomautuksesta, jonka mukaan kohdesuhdeteoria haluaa vastustaa primaarisen narsismin tutkielmaa, jonka mukaan nautintoperiaate toimii narsistisissa vauvoissa, "... jos vain lisäät soppaan äidin hoidon." Freud tunnustaa täällä ensisijaisen narsismin oletetun vastustamattomuuden "fiktioksi". Se heijastaa erityistä todellisuuden väärinkäsitystä, jossa kohde edustaa narsistisen kokemuksen muodon itsestään selvää tilaa.
    ellauri147.html on line 672:
    ellauri147.html on line 674: Niin sanotussa ensisijaisessa narsistisessa vaiheessa lapsenomainen avuttomuus vastaa jatkuvan hoidon, kokonaisvaltaisen hoidon ja emotionaalisen huomion tarvetta, joka ilmaistaan strukturoitujen kohdesuhteiden kehittämisessä erityisessä rakkauden halussa. Mutta ei itserakkautta, mutta rakastettu on tämän rakkauden halun sisältö, joka tulee vastasyntyneen riippuvuudesta ja "ei koskaan jätä ihmistä enää". (H.S.A) Freud rinnastaa toistuvasti tämän passiivisen tiedostamattoman rakkauden odotuksen rakastettavaksi narsismiin, mutta sitä ei sisällytetä järjestelmällisesti hänen teoriaansa. Tällainen säännös olisi myös ristiriidassa viettiteorian määritelmän kanssa, jossa oletetaan munalle omamiehitys. Jos määrittelisimme narsismin rakastetuksi libidoteorian kannalta, meidän olisi puhuttava kohteen miehityksestä omin käsin – mutta tällaisesta asiasta ei säädetä libidon mallissa, jossa egon ja esineen dualismilla on karteesisia piirteitä.
    ellauri147.html on line 675:
    ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
    ellauri147.html on line 697: