ellauri012.html on line 846: Apina ei muutu mixikään. Vie sika Saxaan, vaikka Frankfurtiin, tuo se kotiin, sama se on pikku sika sieltä tultuaankin. Vaikka voissa paistaisi. Kiltistä ei tullut tuhmaa eikä tuhmasta kilttiä. Se oiskin satua. Kiltti pääsi lettu eloon jetsettiin niinkuin Ivana Trump. Tuhmat on nyt jauhettuina jyvix, mylvii Disneyworldissa Donald Trumpin vaalikarjana. Tyhmä on tyhmä vaikka voissa paistaisi. Ei pääse babiaani punaisesta pyllystään. Haukkuu väärää puuta aina vaan. Liimaa kostoxi vaikka verisen housukilven resepsuunin ikkunaan.
ellauri030.html on line 508: Kolmikyppisenä Arttu naiskeli jotain laulajatarta, mutta epäili sitä (ehkä syystä) tautisexi, eikä menty naimisiin. Size palas Berliiniin, mut sen luennot kaikui tyhjille saleille vieläkin. Koleran aikaan Arttu häipy Frankfurtiin, ja vaati että laulajatar ois jättänyt 9-vuotiaan pikkupoikansa kolerakaupunkiin. Se ei suostunut, ja niille tuli bänet. Nelikymppisenä sillä oli uusi hani kiikarissa, 17-vuotias neizykäinen, mut tää ei ollut kiinnostunut. Schopenhauer jäi Frankfurtiin ja kirjoitteli lisää parannuxia Kantin prujauxiin. Äiti kuoli 1838, Arttu oli 50. Arttu kirjoitti pari pläjäystä etiikasta ja voitti norjalaisen palkinnon.
ellauri030.html on line 547: Vuonna 1831 Berliinissä puhkesi koleraepidemia ja sekä Hegel että Fichte pakenivat kaupungista. Hegel tuli takaisin liian aikaisin, sai tartunnan ja kuoli muutama päivä myöhemmin. Schopenhauer sen sijaan muutti etelään ja asettui loppuiäkseen Frankfurtiin vuonna 1833. Siellä hän eli yksin ainoana seuranaan lemmikkinsä villakoira Atma tai vaihtovuoroisesti Butz. Atma oli nimetty hindujen maailmansielun Atmanin mukaan. Schopenhauer testamenttasi koiralleen 300 guldenia. (Saksalaisten mukaan Atmoja oli useampia ennen Butzia. Se ei käy ilmi montax oli Butzeja. Nelijalkaisia pesänjakajia.)
ellauri040.html on line 44: Wilho Puska syntyi 1832 Wiedensahlissa Hannoverin länsipuolella. Äiti oli leski, isä äpärä. Joutui pois kotoa 9-vuotiana enon luo harppisakuihin Göttingeniin kun kotona tuli ahasta Otto kuopuxen, 7. lapsen synnyttyä. Eno oli pastori. Kauppiasisä halus esikoisesta koneinsinööriä, tuli pilapiirtäjä. Mynkään menneen teknillisen koulun jälkeen koitti jäljitellä hollantilaisia mestareita Antwerpenissä. Varmaan Boschia. Protestanttien räävitön erauspoika protestoi 1848 barrikaadeilla. Äiti hoiti sitä 21-vuotiaana kotona lavantaudista. Se ei mennyt naimisiin. Vetelehti Munchenissä, joi olutta ja poltti ketjussa. Kun rahat loppu eno antoi lisää. 36-vuotiaana muutti Otto-veljen luo Frankfurtiin. Siellä sillä oli ymmärtävä rouvaystävä Johanna jolla oli moukka mies. Wilho luki Schopenhaueria, joka talutteli Atmaa samassa kaupungissa. (Tai Butzia.) Seelenbrüdereitä olivat. Muutti viisikymppisenä pastorinleski siskon luoxe isänkorvikkeexi niiden lapsille. Ei ollut kiltti niillekään eikä siskolle.
ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.
ellauri279.html on line 334: Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi heti joulun 1973 jälkeen. Sen jälkeen neuvostoviranomaiset aloittivat Solženitsynin ankaramman painostuksen. Hänet karkotettiin 13. helmikuuta 1974 Neuvostoliitosta Frankfurtiin Länsi-Saksaan, ja hän menetti kansalaisuutensa. Solženitsyn asui aluksi Kölnissä kirjailija Heinrich Böllin luona. Kirjan julkaisemisen vaikutusta on verrattu pommiin. Se ei ainoastaan paljastanut ojennustyöleirien Gulagia, Neuvostoliiton rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuutta ja laatua, vaan myös kyseenalaisti neuvostojärjestelmän kapitalismikriittisen perustan.
6