ellauri033.html on line 1137: Toi Munk oli nimestään huolimatta (tai juuri sixi) takuulla hebrealaisia. Sittemmin Renan toimi useita vuosia heprean, syyrian ja raamatullisen aramean kielten professorina Collège de Francessa.
ellauri067.html on line 169: Thomas Pynchon on (ei oli, se elää vielä!) uuden maailman aatelia. Syntyi May 8, 1937, Glen Cove, Long Island, New York, poliitikkoinsinööri Thomas Ruggles Pynchon Srin (1907–1995) and Katherine Frances Bennettin (1909–1996, a nurse) poikana. Esi-iskä William Pynchon matuili Massachusetts Bay Colonyyn Winthrop Fleetissä 1630, ja perusti Springfield Massachusettsin in 1636. Siellä me vietettiin 2007 juhannusta amerikansuomalaisten kerhotalossa. Ne paistoivat makkaraa kokossa 5m pitkillä makkarakepeillä ja lauloivat pehmeällä ärrällä "hotellin hämärässä". Noloa sanoi Helmi ja nolostui kun joku ymmärsi. Pynchonit o(li)vat varakkaita ja kuuluisia. Tom lie ollut aluxi nolo tapaus, kunnes hankki mainetta. Oli se sitä sen jälkeenkin. Pakoilee julkisuutta tosi rumasti.
ellauri070.html on line 422: Nipsun isiviha leimahtaa s. 869. "Broderikista" puhutaan nyt varsin kaunaisesti. Isi on siis insinööri and poliitikko Thomas Ruggles Pynchon Sr. (1907–1995) and äiti Katherine Frances Bennett (1909–1996), sairaanhoitaja nimellä Nalline.
ellauri096.html on line 795: | Berlusconi | Francesca Pascale |
ellauri098.html on line 536: LM Alcott, Alice (Carroll), Captain America, Marcus Aurelius, Belle (Beauty of Beast), Beyonce, Barbara Bush, Jimmy Carter, prinssi Charles, Agatha Christie, Cinderella, Aretha Franklin, Francesco Franco, Forrest Gump, Heinrich Himmler, Kim Kardashian, Robert E.Lee, George Marshall, kuningatar Mary I, Ophelia (Hamlet), Mike Pence, Barbra Streisand, W.H.Taft, Alfred Lord Tennyson, St.Teresa of Avila, Äiti Teresa, Dr.Watson (Holmes), Bruce Willis, Tiger Woods
ellauri100.html on line 664: Kristina Rusetti syntyi Charlotten kadulla (nyk. Hallam Street), Lontoossa, isä Gabriele Rossetti, runoilija ja pakolainen Abruzzosta vlta 1824, äiti Frances Polidori, Lordi Byronin ystävälääkärin Polidorin sisko. Sillä oli 2 veljeä ja 1 sisko. Dante Gabriel oli se prerafaelisti, William and Mariakin kynäilivät. Kuopus Christina oli eloisa lapsi. Se saneli ekan tarinansa äidille ennenkuin oppi kirjoittamaan, ihan kuin Johnin Charlotte.
ellauri109.html on line 701: Dryden was born in the village rectory of Aldwincle near Thrapston in Northamptonshire, where his maternal grandfather was the rector of All Saints. He was the eldest of fourteen children born to Erasmus Dryden and wife Mary Pickering, paternal grandson of Sir Erasmus Dryden, 1st Baronet (1553–1632), and wife Frances Wilkes, Puritan landowning gentry who supported the Puritan cause and Parliament. He was a second cousin once removed of Jonathan Swift.
ellauri117.html on line 407: Romaani (ei se egoistipläjäys vaan joku toinen) ilmestyi 26. maaliskuuta 1920, ja oli yksi vuoden suosituimmista kirjoista. Zelda otti Scottin takaisin. Beam me up Scott. Fitzgerald avioitui Zeldan kanssa Pyhän Patrikin tuomiokirkossa New Yorkissa. Heidän ainoa lapsensa, tytär Frances Scott "Scottie" Fitzgerald, syntyi 26. lokakuuta 1921.
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri151.html on line 1139: La relation de Jérôme et Alissa s’épanouit dans une ferveur religieuse partagée, approfondie par des lectures communes. Alissa ei anna, edes sormella, se on tässä aivan Arvid Järnefeltin linjoilla. Se nääntyy anorexiaan kuin Arvin Nadia Nadia. Francesca sentään päätti hartaan lukuhetken Paolon vartaaseen. Kuten Luukasa totesi:
ellauri160.html on line 126: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin.
ellauri172.html on line 179: Tra il 1766 e il 1772, Alfieri cominciò un lungo vagabondare in vari stati dell'Europa. A L'Aia visse il suo primo vero amore con la moglie del barone Imhof, Cristina (descriverà i precedenti sentimenti come "amorucci"). Costretto a separarsene per evitare uno scandalo, tentò il suicidio, fallito per il pronto intervento di Francesco Elia, il suo fidato servo, che lo seguiva in tutti i suoi viaggi.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri211.html on line 192: Hänestä kaikki tämä oli hauskaa, kun hän piti hyvin suosittuja luentojaan Collège de Francessa.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri276.html on line 767: Yleisimmin kuuluisin Robert Burnsiin liittyvä laulu, runoilija lähetti ensimmäisen kerran "Auld Lang Syne" ystävälleen ja suojelijalleen Frances Dunlopille (1730-1815) vuonna 1788. Tässä kirjeessä runoilija kehui "Auld Lang Syneä" vanhaksi lauluksi.
ellauri283.html on line 544: Larmet går från Medelhavet: EU låter migranterna dö. Över 31 000 migranter – fyra gånger fler än under samma period i fjol – har anlänt till Italien i år. Samtidigt dör fler människor på tröskeln till Europa än på sex år. – Europa har bestämt att de inte ska räddas, säger Francesco Creazzo på hjälporganisationen SOS Méditerranée. Det finns viktigare angelägenheter att ta hand om på östfronten just nu.
ellauri284.html on line 396: Vähintään 8, mukaan lukien julkkixet Kyle, Alison, Scott ja Francesca
ellauri284.html on line 464: Frances Fisherin kanssa:
ellauri284.html on line 466: Francesca (syntynyt 1993)
ellauri297.html on line 627: Epäilemättä hänen viileäkkyytensä oli peritty hänen äidiltään. Elämäkertakirjoittajien mukaan rouva Shaw - herttaisen perheen tytär, joka päätyi naimisiin tehottoman humalaisen kanssa - tunsi vain halveksuntaa miestään kohtaan ja hän piti seksiä karkoittavana. Shaw asui hänen kanssaan naimisiinmenoon asti 42-vuotiaana. Nainen, jonka kanssa Shaw meni naimisiin, oli yhtä epämiellyttävä. Fabian-kaveri nimeltä Charlotte Frances Payne-Townshend, hän oli varakkaan irlantilaisen asianajajan tytär ja hänen uuden naisensa malli. ''Hänellä ei ollut mitään niistä naisellisista piirteistä, joita olin odottanut, ja kaikkia inhimillisiä ominaisuuksia, joita olin vain toivonut'', Shaw huomautti tavattaessa häntä, ja hän alkoi pian kutsua häntä "suffragetteiksi" ja "rouvaksi". Arvokkuus.''
ellauri322.html on line 51: Thomas Paine est né en 1737 à Thetford, une bourgade du Norfolk en Angleterre. Son père, Joseph Pain, est quaker et sa mère, Frances Cocke Pain, anglicane. Malgré les affirmations selon lesquelles Thomas aurait changé l'orthographe de son nom de famille lors de son émigration en Amérique en 1774, il utilisait "Paine" déja en 1769, alors qu'il était encore à Lewes, dans le Sussex. Il grandit dans un milieu rural modeste et quitte l'école à l'âge de douze ans. Sa formation intellectuelle est donc celle d'un autodidacte. Grâce à cela, sa pensée simple et son style concis et clair ont fait de lui une arme efficace de propagande.
ellauri322.html on line 234: Edward John Wollstonecraft then gave up farming to venture upon a commercial speculation. This caused him to live for a year and a half at Queen's Row, Hoxton. His daughter Mary was then sixteen; and while at Hoxton she had her education advanced by the friendly care of a deformed clergyman Mr. Clare who lived next door, and stayed so much at home that his one pair of shoes had lasted him for fourteen years. But Mary Wollstonecraft's chief friend at this time was an accomplished girl only two years older than herself, who maintained her father, mother, and family by skill in drawing. Her name was Frances Blood, and she especially, by her example and direct instruction, drew out her "young friend's" drawers.
ellauri338.html on line 107: Francesca Stavrakopoulou toteaa, että vaikka kirjoitus viittaa "Daavidin taloon", se ei todista Daavidin historiallisuudesta eikä 9. vuosisadalla eaa. peräisin olevan juutalaisten valtakunnan olemassaolosta. Tarvitaan lisäselvitystä. Garfunkel väittää, että yhdistettynä Khirbet Qeiyafasta löydettyjen arkeologisten todisteiden kanssa kirjoituksen viittaus "Daavidin huoneen kuninkaaseen" on ensisijainen todiste siitä, että David oli historiallinen henkilö ja keskitetyn rajalle roudatun raudan perustaja.
ellauri349.html on line 438: Hän (Piere siis) toimi aluksi latinalaisen patristiikan johdolla, ennen kuin hänen tuolinsa nimettiin uudelleen "Hellenistisen Kreikan teologiat ja mystiikka ja antiikin lopu" vuonna 1972. Hänestä tuli professori Collège de Francessa vuonna 1983, jossa hän siirtyi hellenistisen ja roomalaisen ajattelun historian puheenjohtajaksi. Vuonna 1991 hän jäi eläkkeelle tästä tehtävästä tullakseen ammattikorkeakoulun kunniapuheenjohtajaksi; hänen viimeinen luentonsa oli 22. toukokuuta samana vuonna. Hän päätti viimeisen luentonsa sanomalla: "Viime analyysissä voimme tuskin puhua siitä, mikä on tärkeintä." Täähän on hei ihan etymologisesti mystifiointia. Samaa peukuttivat Lättänenä 7. kirjeessä ja juutalainen homo Wittgenstein. Ja nyt Suomen Sokrates, E. Saarinen.
ellauri389.html on line 221: Tutkijat Ivan Franceschini ja Nicholas Loubere panivat merkille maailmanlaajuiset yhtäläisyydet: islamofobian Kiinan Xinjiangin internointileireillä, kalifaatin höykytyxen Syyriassa, Yhdysvaltain "terrorismin vastaisen sodan" ja muslimimaahanmuuttajien vainon kaikkialla lännessä. Yritysten ja muiden kansainvälisten toimijoiden vaikutus väärinkäytöksiin on tulossa yhä hämärämmäksi. Franceschini ja Loubere päättelevät: tarvitsemme whataboutismia rakentaaksemme kansainvälistä solidaarisuutta ja lopettaaksemme unissakävelemisen kohti kuilua."
ellauri419.html on line 331: Wilhelm Albert Włodzimierz Apolinary Kostrowicki syntyi Roomassa, Italiassa ja varttui puhuen ranskaa, italiaa ja puolaa. Hän muutti Ranskaan myöhään teini-iässä ja otti käyttöön nimen Guillaume Apollinaire. Hänen äitinsä, nimeltään Angelika Kostrowicka, oli puolalais-liettualainen aatelisnainen, joka syntyi lähellä Navahrudakia, Grodnon kuvernöörissä (entinen Liettuan suurruhtinaskunta, nykyinen Valko-Venäjä ). Hänen äitinsä isoisänsä osallistui vuoden 1863 kansannousuun miehitys-Venäjää vastaan ja joutui muuttamaan maasta, kun kapina epäonnistui. Apollinairen isä ei ole tiedossa, mutta hän saattoi olla Francesco Costantino Camillo Flugi d'Aspermont (s. 1835), Graubündenin aristokraatti, joka katosi varhain Apollinairen elämästä. Francesco Flugi d'Aspermont oli Conradin Flugi d'Aspermontin (1787–1874) veljenpoika, runoilija, joka kirjoitti Ladinoxi (Sveitsin virallinen murre, jota puhutaan Ylä- Engadinissa ) ja ehkä myös minnesängerin Oswald von Wolkensteinin jälkeläinen. (syntynyt noin 1377, kuollut 2. elokuuta 1445; katso Les ancêtres du poète Guillaume Apollinaire Geneanetissa). Apollinaire palveli jalkaväen upseerina ensimmäisessä maailmansodassa ja sai vuonna 1916 vakavan sirpalehaavan temppeliin, josta hän ei koskaan täysin toipunut.
xxx/ellauri059.html on line 508: Pääosissa: Daniel Sharman (Lorenzo de’ Medici), Bradley James (Giuliano de’ Medici), Sean Bean (Jacopo Pazzi), Sarah Parish (Lucrezia de’ Medici), Raoul Bova (paavi Sixtus IV), Matteo Martari (Francesco Pazzi), Jacob Fortune Lloyd (Francesco Salviati), Alessandra Mastronardi (Lucrezia Donati), Matilda Lutz (Simonetta Vespucci), Synnøve Karslen (Clarice Orsini), Annabel Scholey (Contessina). Idea ja käsikirjoitus: Frank Spotnitz, Nicholas Meyer. Ohjaus: Sergio Mimica-Gezzan. Musiikki: Paolo Buonvino. Tunnuskappaleen esittäjä: Skin (Ann Deborah Dyer). Tuotanto: Lux Vide, Big Light Productions, Italia, 2018.
xxx/ellauri086.html on line 906: The essay states Poe's conviction that a work of fiction should be written only after the author has decided how it is to end and which emotional response, or "effect", he wishes to create, commonly known as the "unity of effect". Once this effect has been determined, the writer should decide all other matters pertaining to the composition of the work, including tone, theme, setting, characters, conflict, and plot. In this case, Poe logically decides on "the death... of a beautiful woman" as it "is unquestionably the most poetical topic in the world, and equally is it beyond doubt that the lips best suited for such topic are those of a bereaved lover." Some commentators have taken this to imply that pure poetry can only be attained by the eradication of female beauty. Biographers and critics have often suggested that Poe's obsession with this theme stems from the repeated loss of women throughout his life, including his mother Eliza Poe, his foster mother Frances Allan and, later, his wife Virginia.
xxx/ellauri123.html on line 779: "Pierre" de Ronsard oli Plejadin johtohahmo ja hovirunoilija. Hänen esikuviaan olivat antiikin ja Italian runoilijat Pindaros, Anakreon, Horatius ja Francesco Petrarca. De Ronsard kirjoitti ensi sijassa runkkaus- ja luonnonlyriikkaa ja julkaisi viisi runokokoelmaa ja useita sonettikokoelmia.
xxx/ellauri125.html on line 780: On August 18, the couple's only child, a daughter, Frances Bean Cobain, was born in Los Angeles. The couple relocated to Carnation, Washington and then to Seattle.
xxx/ellauri125.html on line 782: Cobain had become a major public figure following the surprise success of Nirvana's album Nevermind. Love was urged by her manager to participate in the cover story. In the year prior, Love and Cobain had developed a heroin addiction; the profile painted them in an unflattering light, suggesting that Love had been addicted to heroin during her pregnancy. The Los Angeles Department of Children and Family Services investigated, and custody of Frances was temporarily awarded to Love's sister, Jaimee. Love claimed she was misquoted by Hirschberg, and asserted that she had immediately quit heroin during her first trimester after she discovered she was pregnant.
xxx/ellauri127.html on line 850: John Keatsin vanhemmat olivat Thomas ja Frances Jennings Keats. Hän oli vanhin heidän neljästä aikuisikään ehtineestä lapsestaan. John syntyi Keski-Lontoossa, mutta tarkasta paikasta ei ole tietoa. Keatsin syntyessä hänen isänsä työskenteli tarjoilijana Hoop and Swan -pubissa. Köyhä John kävi köyhää koulua. Köyhä isä putos hevoselta ja siihen kuoli hän. Köyhä äiti kuoli kun John oli 14v, ja isoäiti hoiti lapsia. Keatsin 1. säilynyt runo on sen 19. vuodelta. John sai paikan haavurina ja masixen, koska se halusi vaan runoilla. Saatuaan apteekkarin paperit se jätti apteekin ja rupesikin runoilija-freelancerix.
xxx/ellauri165.html on line 533: Giovanni Francesco di Bernardone, "Jumalan pieni köyhä", ("Poverello", taiteilijanimeltään Franciscus Assisilainen) (1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) oli italialainen munkki, diakoni ja saarnaaja. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Franciscusta kunnioitetaan katolisuudessa, vanhakatolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16. heinäkuuta 1228. Franciscus Assisilaisen pyhimyskalenterin mukainen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi. Hän on eläinten, ympäristön, eläintarhojen, tulen, perheiden, yksin kuolemisen, kauppiaiden, rauhan, Italian, Assisin, New Mexicon ja Kansasin suojeluspyhimys. Pyhimyksen symboleita ovat muun muassa linnut ja eläimet, stigmata, piikkikruunu, kalat, pääkallo, susi ja tuli. Franciscusta pidetään yhtenä stigmaatikoista ja ennen hänen stigmataansa juhlistettiin erikseen 17. syyskuuta. Pyhimyksen mukaan on myös nimetty basilika tämän kotikaupungissa Assisissa eli Pyhän Fransiskuksen basilika (italiaksi Basilica di San Francesco d´Assisi). Pyhän Franciscuksen mukaan on perustettu useita katolisia sääntökuntia: Congregatio Fratrum Adunationis Tertii Regularis Ordinis Sancti Francisci (S.A), Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae (F.I.), Ordo Fratrum Minorum (O.F.M.), Ordo Fratrum Minorum Capuccinorum (O.F.M. Cap.) ja Ordo Fratrum Minorum Conventualium (O.F.M. Conv.). Hänen nimeään kantaa myös argentiinalainen 13. maaliskuuta 2013 valittu paavi Benedictus XVI:n vasemmistolainen seuraaja 266. paavi Franciscus.
xxx/ellauri165.html on line 539: Franciscus oli rikkaan kangaskauppiaan Pietro di Bernardonen poika italialaisesta Assisin pikkukaupungista. A 14 anni Francesco si dedicò a pieno titolo all´attività del commercio. Franciscus vietti nuoruudessaan, aina 25-vuotiaaksi asti, ylellistä ja nautiskelevaa elämää. Hän sai helposti ystäviä ja vietti vilkasta seuraelämää. Francescon äiti halusi, että hänen poikansa olisi hyväsydäminen ja auttaisi köyhiä. Francescon isä sitä vastoin halusi poikansa rikastuvan kauppiaana tai hankkivan sotilaana perheelleen aatelisarvon.
xxx/ellauri165.html on line 541: Franciscus osallistui vuonna 1202 sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan, mutta joutui vuodeksi sotavankeuteen. Vankeudesta ja sairastumisesta toivuttuaan Francesco oli valmis lähtemään jälleen sotaretkelle, tällä kertaa Apuliaan. Matka keskeytyi kuitenkin Spoletossa kun hän koki saaneensa Jumalalta sisäisen kutsun ja kääntyi takaisin. Franciscus koki seuraavan kääntymyksen 20-senä ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan. Hän kohtasi inhottuun lepraan (spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä. Franciscus sai sitten extra okakruunupäältä kutsun korjata sen kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen kysymättä isänsä rahoja.
xxx/ellauri165.html on line 557: Francesco rinunciò alle attrattive mondane, vivendo gioiosamente come un "ignorante", un "pazzo", dimostrando come la sua obiezione ai valori egemoni della società secolare di allora potesse generare una perfetta letizia. In questo senso il suo esempio aveva un che di sovversivo rispetto alla mentalità del tempo.
xxx/ellauri165.html on line 562: Ben viva era all´epoca la vicenda dei catari, dichiarati eretici dalla Chiesa cattolica, i quali predicavano un dualismo Bene/Male portato alle estreme conseguenze. Francesco avrebbe potuto essere scambiato per un cataro per la sua povertà e la predicazione ai ceti subalterni. Ma Francesco e i suoi seguaci si distinguevano in molteplici aspetti: innanzitutto essi non mettevano in dubbio la gerarchia della Chiesa. Katarol katarilli, tosivahva pastilli.
xxx/ellauri167.html on line 45: Paolo ja Francesca
xxx/ellauri167.html on line 47: Who were Paolo and Francesca? Paolo and Francesca were illicit lovers in 13th century Italy, and they have left us a love story that, like all good love stories, ends in tragedy. Paolo Malatesta was the third son of the lord of Rimini, Malatesta da Verrucchio and accounts of his personality and the size of his pecker vary.
xxx/ellauri167.html on line 49: Sono i protagonisti del Canto V dell'Inferno, posti fra i lussuriosi del II Cerchio. Francesca era figlia di Guido il Vecchio da Polenta, signore di Ravenna, che dopo il 1275 aveva sposato Gianciotto Malatesta, il figlio deforme del signore di Rimini. Paolo era il fratello di Gianciotto e fu capitano del popolo a Firenze nel 1282-83. Secondo il racconto di Dante, di cui però non c'è traccia nelle cronache del tempo, Francesca ebbe una relazione adulterina col cognato Paolo e i due, sorpresi dal marito di lei, furono entrambi trucidati.
xxx/ellauri167.html on line 50: Nell'episodio infernale è Francesca la sola a parlare, mentre Paolo tace e piange alla fine del racconto della donna. Le due anime volano affiancate nella bufera infernale che trascina i lussuriosi e Dante chiede a Virgilio il permesso di parlare con loro; Francesca dapprima si presenta e ricorda l'assassinio subìto ad opera del marito, poi (su richiesta di Dante) spiega la causa del loro peccato, ovvero la lettura del romanzo di Lancillotto e Ginevra che li spinse a intrecciare una relazione amorosa.
xxx/ellauri167.html on line 52: Francesca è presentata come una donna colta, esperta di letteratura amorosa (cita indirettamente lo Stilnovo e Andrea Cappellano, quindi conosce i dettami dell'amor cortese). Attraverso il suo personaggio Dante compie una parziale ritrattazione della sua precedente produzione poetica (stilnovistica e, soprattutto, delle Petrose), che avendo l'amore come argomento poteva spingere il lettore a mettere in pratica gli esempi letterari e cadere nel peccato di lussuria. Francesca è il primo dannato che pronuncia un discorso nell'Inferno dantesco, mentre Guido Guinizelli (citato indirettamente dalla donna) e il trovatore provenzale Arnaut Daniel saranno gli ultimi penitenti a dialogare con Dante nel Purgatorio (Canto XXVI), colpevoli anche loro di lussuria e produttori di quella letteratura amorosa di cui Francesca era stata appassionata lettrice.
xxx/ellauri167.html on line 57: 
Francesca+da+Rimini+and+Paolo+Malatesta.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri167.html on line 58: Dante meditoi Paolon ja Francescan episodia
xxx/ellauri167.html on line 60: Ja tälläinen siitä sitten tuli. Erittäin suosittu maalausaiheena. Etenemisjärjestys on se vanha tuttavamme, kuvat näpättyinä eri vaiheista. Danten mielikuvitus yllä on jo päässyt mekon alle. Paolon pecker ei näy kuvissa, onkohan se puoliveteessä? Kaikkein traagisinta on että Francesca oli jo naimisissa. Poloisten käy hullusti kun puoliso yllättää Paolon rysän päältä. Huom nakuilu käy päinsä vasta infernossa. Paolo pitelee päätä loppupeleissä, oiskoon sillä migreeni. Tää on oman aikansa pehmopornoa. Kazo myös elokuva. Siinä ei nähtävästi enää lueta silmänlumeexi, vaan kuunnellaan äänikirjoja.
xxx/ellauri167.html on line 66: 
Francesca.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 69: 
Francesca.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 73: 
Francesca-1833.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 77: 
Francesca-1887-Bergamo-Accademia-Carrara-1024x507.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 78: 
Francesca_da_Rimini_e_di_Paolo_Malatesta.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 82: 
Francesca-da-Rimini-nellInferno-dantesco-di-Nicola-Monti-1810.-Galleria-degli-Uffizi-Firenze-1024x726.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 110: Paolo and Francesca, sinning so, Paolo ja Francesca, synnistellen niin,
xxx/ellauri167.html on line 125: Dante, Canto V dell’Inferno: Paolo e Francesca
xxx/ellauri167.html on line 170: e cominciai: “Francesca, i tuoi martìri ja aloitin: "Francesca, sun marttyyriteot
xxx/ellauri167.html on line 199: Paolo ja Francesca leffoja
xxx/ellauri167.html on line 203: Eka, joka tunnetaan myös toisella nimellä, Legend of Loven nimellä, on vuoden 1950 italialainen historiallinen melodraamaelokuva, jonka on ohjannut Raffaello Matarazzo ja pääosissa Odile Versois ja Armando Francioli. Se perustuu löyhästi Paolo Malatestan ja Francesca da Polentan tosielämän tapahtumiin. Paha kyrvänpää vaivaa maissitaikinaa. Vatkaa sitä munaa horo! yllyttää karkea vehnäjauhopussi. Niin saatana! komppaa puolikarkea.
xxx/ellauri167.html on line 207: Giovanni e Paolo Malatrasi sono due giovani rimasti orfani in tenera età ed eredi di solida industria. Mentre Giovanni, il fratello maggiore, ha un carattere introverso e tormentato, Paolo è tutto l'opposto: allegro e spensierato, ama circondarsi di compagnie spregiudicate e prive di remore morali. Durante un periodo di assenza da casa di Paolo, Giovanni ha modo di frequentare la ragazza del fratello, Francesca Podesti, e di innamorarsene, pienamente corrisposto. Sposatala quasi clandestinamente, Giovanni impone alla giovane di troncare con le vecchie amicizie, senza, con questo riuscire a tacitare l'esasperata gelosia che egli nutre verso il passato della moglie. Allorché Paolo fa ritorno a casa, superata la sorpresa per l'imprevisto matrimonio, organizza una festa alla quale invita i vecchi amici. In questa circostanza, il contegno assurdamente geloso di Giovanni finisce col gettare Francesca tra le braccia di Paolo e col convincerla ad abbandonare il tetto coniugale. Sconvolto da questa decisione, Giovanni uccide la moglie e il fratello.
xxx/ellauri177.html on line 66: Zola syntyi Pariisissa mutta vietti lapsuutensa Aix-en-Provencessa. Hänen isänsä Francesco Zola oli italialainen insinööri. Isä kuitenkin kuoli Zolan ollessa vielä lapsi, ja hänen äitinsä Émilie-Aurelie joutui pitämään yksin huolta perheestä. Zola kuuluu selvästi siis sylkyreihin mammanpoikiin. Zola opiskeli Collège Bourbonissa, mutta hän palasi 18-vuotiaana Pariisiin ja ryhtyi opiskelemaan siellä Lycée Saint-Louisissa.
xxx/ellauri178.html on line 102: Fauntleroy: One who strongly exhibits the tendencies of a blantant homosexual, or actually is a homosexual. Oftentimes used to describe purportedly straight men, during a display of Homosexuality. Named after Little Lord Fauntleroy, a book by Frances Hodgson Burnett in 1885 that resulted in openly gay fashion trends.
xxx/ellauri179.html on line 98: Noniin, kirja alkaa erään Cohenin antisemiittisellä ja eräiden naisten misogyynisellä kuvailulla. Cohnissa oli kivenkova jääräpäinen juutalainen piirre. Se näki untakin Francesin nalkutuxesta. Ernesto on kade kirjailijakollegoille kuin joku ämmä, excuse my French. Hyvin lähtee Ernesto. Hemingway sanoi Purple Landista:
xxx/ellauri179.html on line 141: "Kake" ei tajua miten Cohen antaa Francesin nalkuttaa yhtään edes yrittämättä tukkia sen suuta. En minä kyllä vaan se tyrmistyy.
xxx/ellauri187.html on line 214: Francesca Wade at the Financial Times chided Corbett for occasional breathy writing that cringes. Female jealousy, that's all.
xxx/ellauri193.html on line 200: 
Francesca_sorpresi_da_Gianciotto%2C_1805-10c..jpg" />
xxx/ellauri193.html on line 202: Paolo e Francesca! Nää hyypät on tuttuja albumista 167. Mites kävi hra Gianciotto Malatestalle? Sillähän oli oikeus puolellaan?
xxx/ellauri193.html on line 206: Era marito di prime nozze di Francesca da Polenta, immortalata nei versi di Dante (Inferno, Canto V). Si racconta che la sua morte sarebbe avvenuta nel castello di Scorticata (odierna Torriana) per mano del nipote Uberto, figlio del fratello Paolo, che egli aveva ucciso, insieme alla propria consorte Francesca, che era divenuta l'amante del cognato. Tuttavia nel 1304 Gianciotto era stato nuovamente designato podestà di Pesaro, ragion per cui si ritiene che morì in questa città. Gianciotto sposò in seconde nozze Zambrasina dei Zambrasi di Faenza, dalla quale ebbe cinque figli. Eli ihan kivasti meni sitten Zoppolla vaikka klenkaten. Mutta entäs loppupeleissä? Kostonhimoinen Francesca sanoo siipasta et Kainin orsilla tavataan: « Caïne attend celui qui nous meurtrit ». Dante situe la Caïne dans la première zone du lac du Cocyte, au plus profond du neuvième cercle de l'Enfer. Là sont punis, pris dans la glace jusqu'au cou, les traîtres à leurs proches. Il donne à ce lieu le nom de Caïn qui tua son frère Abel après l'avoir trahi.
xxx/ellauri237.html on line 38: oh Francesca, hacia dónde te llevarán mis alas!
xxx/ellauri237.html on line 809: Tää runo on takuulla joku Paolo ja Francesca viittaus. Pablo oli Caprilla pettämässä vaimoaan. Paolohan luki Francesca-rouvan kanssa jotain romskua kun sillä alkoi seisomaan ja siirryttiin tuumasta toimeen.
xxx/ellauri237.html on line 815: oh Francesca, hacia dónde te llevarán mis alas!
xxx/ellauri250.html on line 575: In 1964 a daughter, Marina Louise Bukowski, was born to Bukowski and his then live-in girlfriend Frances Dean Smith. Er war ein liebevoller Vater, sagt Marina Bukowski Stone.
xxx/ellauri293.html on line 417: Julkaistu 10. huhtikuuta 2021 Arvostellut: Davia Sills Jaa Facebookissa Jaa Jaa Twitterissä Tweet! Jaa sähköpostilla jos olet vanha printtaa se! Sähköposti Francesca/Unsplash Lähde: Francesca/Unsplash.
xxx/ellauri296.html on line 159: 
Francesco_Hayez_017.jpg/800px-Francesco_Hayez_017.jpg" />
xxx/ellauri304.html on line 703: Andropov ei halunnut kuolla turhaan ja tappoi Francesin. Elämän kallisarvoisuus tekee arvokkaaxi työmme, joka on elämän tuhoamista, tiivisti Yoda kerraten redundantisti darwinismia.
xxx/ellauri304.html on line 719: Frances. Frances - me olemme epäonnistuneet. Kuinka niin, kulta?
xxx/ellauri304.html on line 722: Minä yritän, Frances.
xxx/ellauri329.html on line 208: Lollo-täti (1927-2023) kuoli vasta tammikuussa tänä vuonna. Hän oli pikaluistelija Francesca Lollobrigidan isotäti. Luigina Lollobrigidan isä oli huonekalupuuseppä, ja perhe asui pittoreskisti vuoristokylässä Latiumissa.
xxx/ellauri356.html on line 467: Sosiologisissa tutkimuksissa abjekti on käsite, jota käytetään usein kuvaamaan ruumiita ja asioita, jotka ovat luotaantyöntäviä tai vastenmielisiä, kuten Bonesin ym. ruumiinavaajien öklöjä limoja, toukkia ja muita löytöjä. Joku Imogen Tyler (n.h., takuulla brittiämmä) yritti tehdä käsitteestä sosiaalisemman analysoidakseen abjektiota sosiaalisena ja elettynä prosessina ja ottaakseen huomioon sekä abjektoijat että ne, jotka kokevat olevansa abjektoituja, voimakkaiden edustamisen ja sorrettujen vastustuksen välillä. Tyler selvitti tapaa, jolla nyky-Britannia oli leimannut tietyt ihmisryhmät – enimmäkseen vähemmistöryhmät – kapinallisiksi hahmoiksi ja kuinka nämä yksilöt kapinoivat surkeaa identiteettiään vastaan, joka tunnetaan myös syrjäytymisenä, leimautumisena ja/tai sosiaalisena syrjäytymisenä. Sairaalassa on hurja hierarkia. Tästä saa hyvän käsityxen ruumiinryöstösuorasoittosarjoista. Ja vammaiset! Ihmiset, jotka näkevät vammasen yksilön, reagoivat abjektiin joko yrittämällä sivuuttaa ja hylätä sen tai yrittämällä kumikaulamaisesti uppoutua siihen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa, eräs Frances väittää, ensimmäinen ilmenee kieltäytymällä ottamasta katsekontaktia tai tunnustamasta vammaisen henkilön läsnäoloa, kun taas jälkimmäinen ilmenee tunkeilevana tuijotuksena.
xxx/ellauri358.html on line 106: Cathy ja Linton ihastuvat paremman puutteessa toisiinsa. Heathcliff tahtoo heidän avioituvan keskenään, jotta hänen poikansa saisi Edgarin kuoltua periä Rastaantien moision. Han pakottaa nuoret vihille ja muuttamaan Humisevaan harjuun. Sairaalloinen Linton tietenkin kuolee pian haiden jälkeen. Humisevaan harjuun jäänyt Cathy ja hänen aitinsa veljen Hindleyn poika Hariton Earmu ystävystyvät, alkavat lukea ja opiskella yhdessa. He tietysti rakastuvat toisiinsa paremman puutteessa kuin Paolo ja Francesca ja menevät naimisun. Teoksen lopussa Catherinen haamun ruvaama Heathcliff kuolee ja saa viimein rauhan halkopinossa rakastettunsa rinnalla.
xxx/ellauri394.html on line 152: In April 1887, Kalākaua sent a delegation to attend the Golden Jubilee of Queen Victoria in London. It included his wife Queen Kapiʻolani, the Princess Liliʻuokalani and her husband, as well as Court Chamberlain Colonel Curtis P. Iaukea acting as the official envoy of the King and Colonel James Harbottle Boyd acting as aide-de-camp to the Queen. The party landed in San Francisco and traveled across the United States visiting Washington, D.C., Boston and New York City, where they boarded a ship for the United Kingdom. While in the American capital, they were received by President Grover Cleveland and his wife Frances Cleveland. In London, Kapiʻolani and Liliʻuokalani received an official audience with Queen Victoria at Buckingham Palace. Queen Victoria greeted both Hawaiian royals with affection, and recalled Kalākaua´s visit in 1881. They attended the special Jubilee service at Westminster Abbey and were seated with other foreign royal guests, and with members of the Royal Household. Shortly after the Jubilee celebrations, they learned of the Bayonet Constitution that Kalākaua had been forced to sign under the threat of death. They canceled their tour of Europe and returned to Hawaii.
xxx/ellauri410.html on line 998: You clearly did not read the linked article. Go back and see where it says that Francesca Stavrakopoulou, a Mormon writer claims that Asherah is God's "wife". If you don't take her word for it, How about leading Mormon apologist C. Daniel Peterson who wrote a very scholarly article on God's darling wife Asherah (here).
xxx/ellauri410.html on line 1078: Okay, I've read the articles. First, I must have missed where it says Francesca Stavrakopoulou is a Mormon writer. She claims to be an atheist. And there was really nothing in that article to suggest that Mormons had anything to do with Asherah.
82