xxx/ellauri165.html on line 82: Forsström kirjassaan pahoitellen toteaa hänen sokeutensa nähdä yksilöllisten ja partikulaaristen arvojen merkitystä onnellisuuden kannalta. Ne ovat keskeiset tekijät, jotka kääntävät Mercier’n utopiaa Forsströmin dystopiaxi. Jengi nyt vaan haluaa olla vaativia, kyykyttää köyhiä ja omistaa enemmän kuin naapuri. Ilman privaatteja tuotantovälineitä ei mistään tule mitään.
xxx/ellauri165.html on line 90: Kuten Forsström huomauttaa, Mercier’n virheenä ei pidä nähdä sitä, että hän uskoi kaikkien ihmisten tulevan onnellisiksi samoista asioista - siis näki ihmiset samanlaisina – vaan pikemminkin tämä vain esti häntä näkemästä, että ihmiset saattaisivat poiketa toisistaan sen suhteen, mikä heitä miellyttää. Jotkut kerta kaikkiaan tykkää olla köyhiä ja toiset ökyrikkaita. Terveisin Teemu Toppola, keskinkertaisen syvällinen ajattelija (pst. kuulun jälkimmäiseen osastoon).
xxx/ellauri165.html on line 92: Riikka Forsström on kulttuurihistorian tohtori, jolta on aiemmin ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Monelle hän saattaa olla tuttu naistenlehtiin kirjoittamistaan asiantuntija-artikkeleista.
xxx/ellauri165.html on line 98: Riikka Forsström tietää aiheestaan paljon ja osaa ilmaista tietonsa kansanomaisessa muodossa, humoristisestikin. Teos koostuu paljolti peräperää ladelluista faktoista, mutta ne on solmittu toisiinsa sujuvasti. Jos haluaa jotain kritisoida, niin hieman liikaa teoksessa on toistoa ja (kenties alkuperäisistä teksteistä johtuen) paatosta. Kirjan runsas kuvitus tukee hyvin tekstiä. Ei kommentteja.
xxx/ellauri165.html on line 100: Myös Forsströmin Riikalta: Nykymaailma tulvii hymyä, ja hymyilen itsekin niin tutuille kuin vieraille. Vuosisatoja kaikki näytti hyvin toisenlaiselta. Julkinen hymy oli pannassa. Maalauksessa nuori nainen hymyilee herttaisesti lapsi sylissään. Raollaan oleva suu paljastaa valkoiset hampaat. Viattomampaa kuvaa äidistä ja tyttärestä voisi tuskin kuvitella. Näyttelyssä vieraillut yleisö oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Ranskalaistaiteilijan Élisabeth Vigée Le Brunin omakuvasta tuli hymylehtiskandaali vuonna 1787. Vallankumouxellista. Vigge saattoi olla taiteilijana keskinkertainen, mutta aika messeviä tipusia sillä on. Kaikki typyt on vähän Viggen izensä näköisiä. Nykyään ne kelpaa enää tiedelehteen. Niin Riikkakin.
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
6