Fjodor Dostojevskin risupartainen muotokuva viisikymppisenä vuodelta 1872 Tretjakovin galleriasta Moskovasta, ihan Venäjältä. Takki on monta numeroa liian iso piipunrassilla. VCG WILSON/CORBIS GETTY IMAGESIN KAUTTA
xxx/ellauri224.html on line 215: 22. joulukuuta 1849 28-vuotias Fjodor Dostojevski "marssi" (oik.laahusti) Pietarin synkästä vankilasta kylmään ja asetettiin ampumaryhmän eteen. Hetken päästä, Dostojevski ajattelisi, että hän on kuollut. Hän oli julkaissut kaksi romaania – ensimmäinen menestys, seuraava floppi – mutta paljon muutakin hän halusi sanoa ja tehdä.
xxx/ellauri224.html on line 250: [Fjodor Dostojevskin ruma pärstä taas, ei jaxa]
xxx/ellauri224.html on line 252: Fjodor Dostojevski, noin 1865. Hän vaikutti kirjailijoihin ja filosofeihin, joita olivat Aleksandr Solženitsyn, Anton Tšehov, Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri255.html on line 237: Kun Aikalainen suljettiin 1866, Nekrasov hankki vanhalta kiistakumppaniltaan Krajevskilta Isänmaalliset sepustuxet, jonka johti uuteen nousuun. Vuonna 1877 sairaalloinen Nekrasov sairastui viimeisen kerran. Hänen hautajaisissaan Fjodor Dostojevski ylisti häntä suurimmaksi runoilijaksi sitten Aleksandr Puškinin ja Mihail Lermontovin. Lehmänläjä lehmän häntää nosti siinä. Nekrasovin parta kasvoi hyvin huonosti. Ei kasva parta pahoille, joutaville turpajouhet.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
xxx/ellauri376.html on line 374: Encyclopedia Britannica antaa yleisarvosanan "aika heikko" ryssien kirjallisuudesta. Poikkeuxiakin on, esim. Fjodor Dostojevski ja Solzhenizyn.
xxx/ellauri376.html on line 389: Gribojedovin isä majuri Sergei Ivanovitš Grzybowski (1761-1814) oli vanhaa puolalaista ylimyssukua, nimi vaan muutettiin sienensyöjäxi. Äiti Anastasia Fjodorovna Gribojedova (1768-1839), oli smolenskilaisesta rikkaammasta ja ylhäisemmästä sukuhaarasta, tarmokas ja kova streeberi.
xxx/ellauri385.html on line 121: Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Apollinaria Suslova, joka oli aiemmin ollut osa Fjodor Dostojevskin elämää ja jota hän myöhemmin toistuvasti esitti teoksissaan erilaisten "femme fatal naisten" kuvissa.
xxx/ellauri385.html on line 129: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова), 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri385.html on line 137: Vuonna 1861 Suslova osallistui jo tunnetun kirjailijan Fjodor Dostojevskin luokille, jonka luennot olivat erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Dostojevski oli tuolloin 40-vuotias ja hän 21-vuotias. Tytär Ljubov Dostojevskaja (joka syntyi useita vuosia myöhemmin, paljon sen jälkeen, kun tapaus oli päättynyt) arvioi, että Suslova "pyöri Dostojevskin ympärillä ja yritti miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta Dostojevski ei huomannut häntä. Sitten hän kirjoitti hänelle rakkauskirjeen." Toinen versio on, että Suslova toi kirjoituksensa Dostojevskille ja kysyi neuvoa. Hänen tarinansa oli huono, mutta Dostojevskia houkutteli kaunis nuori tyttö ja lupasi opettaa hänelle kirjoittamista "kädestä pitäen". Vielä yksi selitys on, että Dostojevski oli lukenut Suslovan tarinan, piti siitä ja halusi tavata kirjailijan. Valize näistä omasi.
xxx/ellauri385.html on line 141: Toisin kuin Dostojevskin toinen vaimo Anna Snitkina, Polina Suslova luki harvoin hänen kirjojaan, ei kunnioittanut hänen töitään ja piti häntä yksinkertaisena tollona. Dostojevski kirjoitti hänelle kerran: "Rakas, en kutsu sinua halvaan välttämättömään onnellisuuteen." Heidän eronsa jälkeen hän poltti vaaralliset paperit, mukaan lukien heidän kirjeensä. Vuonna 1867 Fjodor Dostojevski meni naimisiin sihteerinsä Anna Snitkinan kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 143: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri417.html on line 81: Fjodorov, som meinte det var på tide at mennesket greidde
xxx/ellauri417.html on line 88: PST Fjodorov ilmaantuu kuvaan ensimainintana siv. 359. Läski suonikohjuinen venäläinen muija heittää sen terveystarkastuxessa Asjalle, joka raportoi siitä Sievert vanhemmalle prujaamassaan rakkauskirjeessä. "Syvertik" on 2-naamainen casanova ja iso paskiainen joka tekee seppukun, toivottavasti tämä valkenee vähitellen Sievert Juniorillekin. Vitun turvelot joiden ehottomat mieliruuat on bursa kepaappi ja pizza tässä järjestyxessä tai jossain toisessa. Junior on päälle päättexi vielä hirmu oikispaska. Thatcher 'The Witch' valtiovieraili 'I$raelissa' 1. pääministerinä 'I$rael'in perustamisen jälkeen.
xxx/ellauri417.html on line 795: Joitakin vuosia sitten kirjoitin esipuheen Fjodorovia ja venäläistä Osmismia käsittelevään kirjaan, ja Fjodorovin ajatus kaikkien koskaan eläneiden ihmisten elvyttämisestä sai minut pauloihinsa. Sitäpä tulisi hirmuinen hässäkkä, ajattele vaikka vain perintöriitoja ja murhaoikeudenkäyntejä. Esipuhe hylättiin, mutta kustannustoimittaja kehotti minua jatkamaan sen parissa, lyhentämään ja laajentamaan sitä. Lukuun ottamatta kahta maanista, kuukausien pituista runojenkirjoitusjaksoa olen työstänyt vain sitä tekstiä - ja työstän edelleen.
xxx/ellauri417.html on line 851: Viktor Vladimirovitš Jerofejev (ven. Виктор Владимирович Ерофеев; s. 19. syyskuuta 1947 Moskova) on venäläinen kirjailija, joka on joutunut toisinajattelijan kirjoihin niin Leonid Brežnevin Neuvostoliitossa kuin Putinin Venäjälläkin. Jerofejevin isä oli Josif Stalinin läheinen työtoveri ja suurlähettiläs Vladimir Jerofejev. Perhe asui Pariisissa Jerofejevin lapsuudessa, ja niinpä hänen teoksiaan on käännetty runsaasti ranskaksi. Jerofejev valmistui vuonna 1970 Moskovan yliopistosta. Väitöskirjansa hän teki vuonna 1970 Fjodor Dostojevskista ja ranskalaisesta eksistentialismista. Hyi helkkari.
xxx/ellauri417.html on line 857: Paska Fjodorov teki bänät Lexan kaa kun Lexalla oli sosialistisia mielipiteitä Samaran nälänhädästä. Sellanen sikajeesus sekin oli. Ylimääräiset henkiinherätetyt ihmiset vietäisiin toisille planeetoille Muskin kyytiläisinä. Ääliö. Ei ihme että Doston mielestä se oli nerokas. Item vitun Solovjov. Meillä ihmisillä on tietoisuus, tahto ja tunteet. Olemme transgumanisteja. Kuolkoot muu luonto ja eläimet. Tämä osa Fjodorovin suunnitelmasta eteneekin reippaasti. Hurahtaneita piisasi Venäjälläkin eikä vain Norjassa. Melkoinen ajatus!
xxx/ellauri417.html on line 860: ruumiiden ylösnousemuxessa? Mieti sitä. Kyllä siihenkin jokin keino löytyy. Hätä keinot kexii, ihminen on hirmu kexeliäs, sanoi Eski Saarinen. Fjodorov oli terävä ja vikkelä. Zimmermannin Saxan talonpoikaissodan historiaan kirjoitti F. Engels alkulauseen. Fjodorov kuoli luxuxeen. Ei ole ainoa. Vaikka kuolemattomuus ei ole mahdollista, se voisi olla mahdollista, onhan sekin jotain. Jumala voisi olla ja sille on kaikki mahdollista, paizi pari asiaa, kuten olemattomuus ja liian painavien kivien nostaminen. Eikä se voi tahtoa pahaa, koska hyvää on se mitä se tahtoo.
xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
70