ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri186.html on line 644: Besançonin Ferreol, mestataan, Sigmaringenin Fidelis, piikkinuijalla, Agenin Fides, kurkku viilletään, Filomena, nuolilla ja ankkurilla, Pamplonan Firminus, mestataan, Flavia Domitilla, samoin, Évoran Fortunato, ehkä samoin, Tarragonan Fructuosus, poltetaan, Ranskan Gaudentius, mestataan, Gelasius, samoin, rautakarstoilla kiduttamisen lisäksi, Burgundin Gengulphus, aisankannattaja, vaimonsa rakastajan surmaama, Budapestin Gerardus Sagredo, keihäällä, Kölnin Gereon, mestataan, Gervasius ja Protasius, kaksoset, samoin, Ghistellesin Godelewa, kuristetaan, Maria Goretti, samoin, Aostan Gratus, mestataan, Hadrianus, vasaroidaan kuoliaaksi alasimen päällä, Hermenegildus, surmataan kirveellä, Hieron, miekalla, Hippolytus, laahautuu kuoliaaksi hevosen perässä, Inácio de Azevedo, saa surmansa kalvinistien kädestä, nämä eivät ole katolilaisia, Napolin Januarius, mestataan vielä sen jälkeen kun hänet ensin on heitetty pedoille ja työnnetty uuniin, Jeanne d'Arc, poltetaan elävältä, João de Brito, kurkku viilletään, Prahan Johannes Nepomuklainen, hukutetaan, John Fisher, mestataan, Juan de Prado, päähän isketään tikari, Korsikan Julia, ensin leikataan rinnat ja sitten naulitaan ristiin, Nikomedeian Juliana, mestataan, Sevillan Justa ja Rufina, toinen teilataan, toinen kuristetaan, Antiokian Justina, poltetaan kiehuvalla piellä ja mestataan,
4