ellauri004.html on line 984: 25. laulu S. 151, s 14-22. - Ennen kuin ryhtyy käsittelemään korkeinta toivoa, jonka esineenä on Paratiisin autuus, Danten mielen valtaa hetkeksi maallinen isänmaa, Firenze, "lammashuone", jonne hän maanpaostaan toivoo palaavansa "pyhän laulunsa ansiosta" - komediansa, joka juuri oli valmistumaisillaan. Hän palaisi sinne kypsyneenä, ei enää häilyvän maallisen rakkauden, vaan ylevien sekä maallisten että taivaallisten seikkojen laulajana, ja saisi kauniissa kastekappelissaan (San Giovanni Firenzessä) laakeriseppeleen otsalleen - turha toivo, sillä parhaiksi viimeisteltyään komediansa hän kuoli kaukana rakkaasta ja sorretusta Firenzestään.
ellauri008.html on line 799: P.P.S. Alfons oli Tasson patrblrlbluuuna, sen mesenaatti, Alfonso II d’Este, Ferrarin johtaja (1533-1597). Kun Gerusalemme liberata oli loppuun kynäilty, Tasso halus ajaa Ferrarilla Firenzeen, Alfonso ei päästänyt, mix ei? Olikohan se joku Marlow sekin, Tasso sen Lordi Jim. V. 1577 Tasso puukotti epähuomiossa lakeijan, ja Alfonso pani sen St Annan pöpilään 7 vuodeksi 1579-1586. Että semmonen Alfonso se oli, ja semmoinen se Tasso. Kun patruuna kuoli, Ferrarista tuli paavimobiili.
ellauri036.html on line 131: Huoneemme oli täynnä sinne tänne heitettyjä vaatteita, kirjoja, kyniä, kääröjä ja kaiken päälle oli levitetty kartta, jota molemmat niin rakastimme. Lähdimme ulos ja palasimme taas; ja usein heittäysin Brigitten jalkoihin, joka nauraen syytti minua laiskuudesta, väittäen, etten mihinkään kelvannut. Täyttäessämme matkalaukkujamme keksimme vielä satoja suunnitelmia. Sisilia oli verraten kaukana, päättelimme keskenämme, mutta talvi oli siellä niin lauhkea! ja mikä ihana ilmasto! Genua on kaunis kirjavine taloineen, vihreine puutarhoineen, Apenninien vuorijono takanaan! Mutta siellä on ainainen melu ja tungos! Kolmesta miehestä, jonka tapaat sen kaduilla on vähintäin yksi munkki ja yksi sotilas. Firenze on surullinen, se on kuin kappale keskiaikaa. Kuinka kärsiä sen ristikkoikkunoita ja sen rakennusten likaisen ruskeaa väriä? Mitä tekisimme Roomassa? Emmehän matkusta ihmetelläksemme ja vielä vähemmän jotakin oppiaksemme. Jospa lähtisimmekin Reinin rannoille? Mutta sesonki on siellä jo lopussa, ja vaikk´emme matkustakaan ottaaksemme osaa seuraelämään, on kuitenkin ikävä tulla seutuihin, josta ihmiset juuri ovat lähteneet. Entä Espanja? Kovin vaivaloista: siellähän täytyy matkustaa kuin keskellä sotaa ja olla kaikkeen valmistautunut paitsi lepoon. Lähtekäämme Sveitsiin! Vähät siitä, jos siellä on paljon matkustavaa väkeä. Siellä saamme nähdä joka tapauksessa Jumalan ihanimmat värit: taivaan sinen, kenttien vihreän ja ikuisen lumen valkean.
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri054.html on line 221: Giovanni Pico della Mirandola (s. 24. helmikuuta 1463 – 17. marraskuuta 1494) oli firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi, joka tuli tunnetuksi vuoden 1486 tapahtumien johdosta. 23-vuotias Pico pääsi silloin julkisuuteen suunnitellessaan tilaisuutta, jossa puolustaisi uskontoa, filosofiaa, eettistä naturalismia ja magiaa koskevia 600 teesiä. Niistä 13 oli kerettiläisiä. Pico della Mirandola vaikutti Firenzen Akatemiassa. Piko Mirandola, Firenzen akatemiasta. Hei hei!
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri054.html on line 511: Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli brittiläinen runoilija, joka on erityisesti tunnettu dramaattisista monologeistaan kuten ”Porphyria’s Lover” ja ”My Last Duchess”. Browning on yksi tunnetuimmista viktoriaanisen ajan runoilijoista. Browning avioitui 1846 Elizabeth Barrettin kanssa, ja pari asui 1840-luvulta alkaen Firenzessä, Italiassa.
ellauri095.html on line 467: Danten Beatrice oli muuten pelkkää toiveajattelua, Alighierin märkä uni vaan. Joku vastaantulija Firenzen kadulla joka ei olisi erottanut Dantea Aku Ankasta:
ellauri172.html on line 161: Il conte Vittorio Amedeo Alfieri (Asti, 16 gennaio 1749 – Firenze, 8 ottobre 1803) è stato un drammaturgo, poeta, scrittore e autore teatrale italiano. Teatraalinen auktori. Vihtori ja nippu Klaara kotkoja.
ellauri172.html on line 167: Si entusiasmò per la Rivoluzione francese, durante il suo soggiorno parigino, nel 1789, ma ben presto, a causa del degenerare della rivoluzione dopo il 1792, il suo atteggiamento favorevole si trasformò in una forte avversione per la Francia. Tornò in Italia, dove continuò a scrivere, opponendosi idealmente al regime di Napoleone, e dove morì, a Firenze, nel 1803, venendo sepolto tra i grandi italiani nella Basilica di Santa Croce. Già dagli ultimi anni della sua vita Alfieri divenne un simbolo per gli intellettuali del Risorgimento, a partire da Ugo Foscolo.
ellauri172.html on line 222: Dopo un breve periodo di altalenanti problemi di salute e attacchi di gotta e artrite, in cui diminuì il cibo per i problemi gastrici ma continuò a lavorare alacramente. il 3 ottobre 1803 si ammalò gravemente di una febbre gastrointestinale, da cui inizialmente sembrò rimettersi. Tuttavia, alcuni giorni dopo, Vittorio Alfieri si spense improvvisamente a Firenze l'8 ottobre 1803 all'età di 54 anni, probabilmente a causa di infarto cardiaco. Alfieri ebbe un malore, riuscendo solo a far chiamare la contessa d'Albany, a cui aveva lasciato i suoi beni per testamento, e poco dopo, seduto sul letto, si accasciò e non riprese più conoscenza. Vänrikki Nappulassa oli paljon samaa kuin 8kk nuoremmassa Goethessa. Vänrikki Nappula ei tosin perustanut Napsusta.
ellauri294.html on line 437: Totuus on, että sellaisia ihmisiä ei ole olemassa kansoina, vaikka siellä täällä saattaa olla yksittäisiä hirviöitä. Ei myöskään ole olemassa sellaisia ihmisiä kuin on keksitty, joilla on vain yksi jalka, jota he käyttävät varjostaakseen itseänsä. Mutta koska kaikki intiaanit menevät yleensä alasti, heillä on tapana kantaa pientä päivänvarjoa tai teltan kattoa hepin kärjessä, jonka he avaavat halutessaan suojaksi auringolta tai sateelta. Tätä he kutsuvat chatyriksi. Toin yhden mukanani Firenzeen. Ja tämän runoilijat ovat muuttaneet jalaksi. - Giovanni de' Marignolli.
ellauri331.html on line 70: Firenzen Eurooppalaisen Yliopistoinstituutin tutkijat seurasivat 5 000 Venäjältä muuttanutta 60 maassa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 15 prosenttia kertoi palanneensa takaisin Venäjälle joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Tutkijoiden mukaan kyselyyn osallistuneet ovat Venäjän väestöön nähden nuoria, poliittisesti aktiivisia ja korkeasti koulutettuja.
xxx/ellauri057.html on line 1417: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri059.html on line 467: Kati Firenzessä
xxx/ellauri059.html on line 469: Haukotuttavahko Kati on pässyt Firenzeen. Vielä ikävämpi Dante on jo marssitettu esille, mut mikäs järppä olikaan tää Savonarola? Merikadulla asu rapussa joku Arola. Luetaas taas Uikipediaa. Olikin jo korkee aika sivistyä. Jos kuolisin ensi yönä tietämättä kuka oli Savonarola, en antaisi sitä ikinä izelleni anteexi.
xxx/ellauri059.html on line 471: Girolamo (Hieronymus) Savonarola (21. syyskuuta 1452 Ferrara – 23. toukokuuta 1498 Firenze) oli italialainen dominikaanimunkki ja parannussaarnaaja. Hän saarnasi aikalaistensa löyhää moraalia vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri059.html on line 479: Muokkaa Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan Tintti-julisteineen (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, Piazza della Signorialla. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit. Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
xxx/ellauri059.html on line 485: Firenzessä oli guelfeja ja ghibelliinejä. Shava-shava heimoa ja petollisia silmäpusseja. Lorenzo de Medici oli jämerän näkönen mutta lättänenänen. Siinä on paljon samaa näköä kuin Dick Tracyssa ja Shrekissä. Katista ja Eevasta se oli ihqu. Reilu kavereille ja kova panomies. Tytöt palasivat haaveellisina hotlaan kähertämään wiixiään.
xxx/ellauri059.html on line 498: Komea aikalaisdraamasarja kuvaa renessanssiajan mahtavinta pankkiirisukua, joka vaikutti syvästi yhteiskuntaan ja politiikkaan Firenzessä, Roomassa ja laajemminkin Toscanan maakunnassa.
xxx/ellauri125.html on line 659: Sandro Botticelli (1. maaliskuuta 1445 Firenze – 17. toukokuuta 1510 Firenze), oikealta nimeltään Alessandro di Mariano di Vanni Filipepi, oli italialainen taidemaalari, joka oli varhaisrenessanssin merkittävimpiä taiteilijoita sekä firenzeläisen humanismin huomattavin ja omalaatuisin tulkitsija.
xxx/ellauri125.html on line 660: Botticellin kuuluisimpia teoksia ovat kaksi suurta mytologia-aiheista maalausta Kevät ja Venuksen syntymä. Botticelli työskenteli suuren osan elämästään Medici-suvun palveluksessa Firenzessä ja osallistui muun muassa Sixtuksen kappelin freskojen maalaukseen. Tunnettujen mytologisten maalausten ohella hän maalasi alttaritauluja, useita madonnankuvia ja uransa loppuvaiheessa synkän dramaattisia uskonnollisia aiheita. Sillä oli skilliä vaikka mihin. Jäätävää. Helmi peri mummilta ja faffalta Bocellin Venus-julisteen luonnollista kokoa. Mahtaako olla enää tallella.
xxx/ellauri167.html on line 49: Sono i protagonisti del Canto V dell'Inferno, posti fra i lussuriosi del II Cerchio. Francesca era figlia di Guido il Vecchio da Polenta, signore di Ravenna, che dopo il 1275 aveva sposato Gianciotto Malatesta, il figlio deforme del signore di Rimini. Paolo era il fratello di Gianciotto e fu capitano del popolo a Firenze nel 1282-83. Secondo il racconto di Dante, di cui però non c'è traccia nelle cronache del tempo, Francesca ebbe una relazione adulterina col cognato Paolo e i due, sorpresi dal marito di lei, furono entrambi trucidati.
xxx/ellauri167.html on line 82: 
Firenze-1024x726.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri173.html on line 751: Firenzessä Leo X:n vuosisadan ihmeiden edessä hän sanoi hieman haukotellen: "Kyllä, kaikki on erittäin mielenkiintoista. Huoooh.
xxx/ellauri175.html on line 250: - Vai niin! Joo ; Muistan sen: näin sen Espanjassa, luulen: kyllä, Firenzessä! keskeytti neiti Alicia Clary mietteliäänä.
xxx/ellauri229.html on line 817: Cosimo di Giovanni de’ Medici (27. syyskuuta 1389 Firenze – 1. elokuuta 1464) oli ensimmäinen Medicien poliittisen suvun jäsen ja Firenzen hallitsija. Häntä sanotaan myös ”vanhemmaksi” (”il Vecchio”) ja isänmaan isäksi (”pater patriae”)
xxx/ellauri229.html on line 818: Cosimo syntyi Firenzessä villakauppiaan ja pankkiirin poikana. Hän peri sekä rikkautensa, varovaisuutensa että liiketoiminnan tajunsa isältään Giovanni di Bicci de’ Mediciltä. Hänellä oli veli Lorenzo, ja hän oli tulevan mahtimiehen Lorenzo de’ Medicin isoisä. Vuonna 1415 hän avusti antipaavi Johannes XXIII:ta Konstanzin kirkolliskokouksessa.
xxx/ellauri229.html on line 820: Vuonna 1433 Cosimon valtaa alettiin pitää uhkana Medici-vastaiselle puolueelle, jota johtivat aatelismiehet Pallo Stronzo ja Ronaldo Ronaldinho. Saman vuoden syyskuussa Cosimo vangittiin, syytettynä Luccan valloituksen epäonnistumisesta, mutta hän onnistui muuttamaan vankilatuomionsa maanpakolaisuudeksi. Cosimo lähti Padovaan, ja sieltä Venetsiaan, ottaen rahasäiliönsä mukanaan. Vuoden kuluessa rahan pakeneminen Firenzestä oli niin huomattavaa, että maanpakolaisuuden kielto täytyi poistaa. Cosimo palasi Firenzeen vuonna 1434 ja johti Ankkalinnaa loppuelämänsä ajan.
xxx/ellauri357.html on line 499: Heinäkuun alussa 1820 Shelley kuuli, että vauva Elena oli kuollut 9. kesäkuuta. Jepujee! Elenan kuoleman jälkeisinä kuukausina Maryn ja Clairen väliset suhteet heikkenivät ja Claire vietti suurimman osan seuraavista kahdesta vuodesta erillään Shelleysistä, pääasiassa Firenzessä.
xxx/ellauri363.html on line 334: esitaistelijana ja modernin psykiatrian isänä. Firenzeläinen Vincenzo Chiarugi (1759 –
xxx/ellauri380.html on line 396: Giovanni Grazzini (Firenze, 6 gennaio 1925 – Roma, 18 agosto 2001) è stato un critico cinematografico italiano nonché presidente del Sindacato Nazionale Critici Cinematografici Italiani (SNCCI).
33