ellauri119.html on line 351: Filioque
ellauri119.html on line 355: Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
ellauri119.html on line 357: Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054, jotka purettiin vasta vuonna 1965.
xxx/ellauri486.html on line 500: Filioque
xxx/ellauri486.html on line 504: Why is the Nicene Creed different from Roman Catholicism by just the Filioque? Mua on nähtävästi vaivannut tää filioque kiista ennenkin, albumeissa filioque">14 ja filioque">96 ja filioque"114 on siitä pupinaa.
xxx/ellauri486.html on line 506: Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta). Tää oli jotain areiolaisuuden vastavetoa. Jee-suxelle haluttiin lisää nazoja.
xxx/ellauri486.html on line 526: Filioquen ujuttaminen liturgiaan (erityisesti 1000-luvun alussa) oli paavilta viesti: "Minulla on yksinoikeus määritellä koko kirkon oppi." Tämä murensi kollegiaalisen päätöksenteon ja oli viimeinen pisara, joka johti vuoden 1054 suureen skismaan.
xxx/ellauri486.html on line 573: Filioque-lisäys otettiin käyttöön alun perin Espanjassa (Toledon kirkolliskokouksessa vuonna 589) Se oli selvä länkkärien vedätys. Paavi käyttää titteliä "Kristuksen sijainen" (Vicarius Christi), eli selkeästi juuri näin. Kyse oli nimenomaan länkkärien vedätyxestä. Paavi toimi kuten Trump joka dumppaa Naton kun se ei juoxe USAn avuxi. The Iran war was a test, hehe.
xxx/ellauri486.html on line 575: Filioque lisättiin uskontunnustukseen ilman idän kirkon suostumusta. Se oli vähän kuin muuttaisi liittouman sääntöjä kesken pelin ja ilmoittaisi muille, että "näillä mennään tai olette ulkona". Rooma katsoi, että sillä oli siihen oikeus suoraan Pietarin perillisenä.
xxx/ellauri486.html on line 576: Siihen asti keisari Konstantinopolissa oli kristikunnan maallinen keskus. Paavi (ja frankkien kuningas Kaarle Suuri) halusivat oman "läntisen blokin". Filioquen avulla he loivat opillisen muurin, joka teki idän kreikkalaisista "harhaoppisia" heidän silmissään. Kyse ei ollut teologiasta, vaan siitä, kuka hallitsee Eurooppaa. Paavi tarvitsi frankkien sotilaallista suojelua (vähän kuin USA:n ydinasesuoja), ja vastineeksi hän antoi heille uskonnollisen oikeutuksen ja erillisen identiteetin suhteessa Bysanttiin.
xxx/ellauri486.html on line 582: Augustine of Hippo argues for the theological understanding that the Holy Spirit proceeds from the Father and the Son (the Filioque) most notably in his treatise De Trinitate (On the Trinity), specifically in Books IV, V, and XV. He argues that the Spirit proceeds from the Father and the Son, who act as a single principle of origin, rather than two separate sources.
xxx/ellauri486.html on line 583: While Augustine did not argue for the addition of the phrase to the Nicene Creed (an amendment that occurred centuries later), he developed the theological rationale for it. Developed partly as an anti-Arian argument, this view emphasizes the equality of the Son and the Spirit with the Father. Eastern Christianity rejected the addition of the Filioque to the Nicene Creed, citing a lack of biblical support for the position and holding that Filioque implied the existence of two sources of the Holy Spirit and therefore two gods.
12