ellauri007.html on line 785: Ewald tarjoutuu stöpselöimään niitä etänä.

ellauri007.html on line 787: Ewald on tiukka mies ja rahantunteva

ellauri007.html on line 791: Ewaldin hyvän vakuutuksen voimasta.

ellauri007.html on line 792: Piki ja Ewald on kuin kaksi tätiä.

ellauri030.html on line 1049: Pikin Ewald lähettää sille laatikoittain ravintolisiä

ellauri047.html on line 177: Hän palasi marraskuussa 1752 takaisin Berliiniin ja tutustui seuraaviin henkilöihin; Karl Wilhelm Ramler, Friedrich Nicolai, Ewald Christian von Kleist, Johann Georg Sulzer ja Moses Mendelson. Hän muutti lokakuussa 1755 takaisin Leipzigiin.
ellauri141.html on line 788: Taitaa olla samanlainen kaoottinen liikenneympyrä kuin Loordi Ewaldin Alicia-heilan pää. Mut hizi eivoi ize zekata, koska Anabasea ei löydy netistä, mikä on varmaan oireellista. Jo on persettä.
ellauri171.html on line 1168: Yhtä terixiä ovat Aku-Aatamin Thomas Alva Edison ja jaarli Ewald. Ewald on tollanen ehdoton päälle pois kaveri, se jättää kompromissit ja vivahteet toisille. On se niin jalostettu koira. Muthei, Verlaineko se oli joka sanoi että vivahteet on pääasia, muu on artistikamaa. Huishaismanninkin pitää valita nyt kumpaa uskoa. Älä usko kaikkea mitä ajattelet!.
xxx/ellauri173.html on line 56: Lord Ewald tombe amoureux d'une actrice de théâtre, très belle mais à l'esprit trop quelconque à son goût. Afin de remplacer cette femme avec son cœur de jeune homme, l'ingénieur Thomas Alva Edison lui propose son androide. C’est lui qui le désigna sous de fantastiques surnoms ― tels que le « Magicien du siècle, le Sorcier de Menlo Park, le papa du Phonographe ». Löysäpukuinen ja isokenkäinen pellekexijä joka kaikkien vahingoxi teki käsimusaviihteestä tosi ison numeron. Sen hehkulamppu wolframlankoineen on nyt historiaa.
xxx/ellauri173.html on line 94: Enter Lord Ewald ! s’écria-t-il. ― Quoi ! lui ?… de retour aux États-Unis ? ― Ah ! qu’il vienne, le cher, le noble ami !― Non, je n’ai pas oublié cet admirable adolescent… Edisonilla on Sovellan lisäxi lolitamainen lapsi Dash. SaaS nähä kuinka tässä käy. Paljastuuko siitä em-dash, en-dash vaiko vallan dot-dash.
xxx/ellauri173.html on line 194: Lordi Ewald! Sama mies joka tilasi ilmaisen kolonoskopian koska se kuului vakuutuxeen!
xxx/ellauri173.html on line 308: Loordi Ewald on toinen Ralf! Täähän on se sama turina kuin Jean Jacquesin Juliessa. Ralf, mikässennimi nyt olikaan, oli just tollanen Nick Ostlerin tapainen joka retkahtaa upeisiin mutta epäsuotaviin naisiin. Niin siis Edward Bomston. Sekin oli koukussa johkin muka ilkeään saapasmaan naisihmiseen. Vaixen vika oli vaan ettei se ollut tarpeexi hieno arvon loordille. Pröö meni tinttaaman ämmää köniin ihan ystävänpalveluxena. Siinäkin tarinassa tais olla niitä ursuloita.
xxx/ellauri173.html on line 321: ― Oui, c’est désastreux, en effet, ce que vous m’apprenez là ! murmura-t-il froidement. Mit vit? Ewald ei ole vielä sanonut halaistua sanaa siitä mikä mimmissä on vikana. (Paizi eze on amerikkalainen ja tykkää saxalaisesta oopperasta. No ehkä siinä on jo tarpeexi.)
xxx/ellauri173.html on line 323: ― Oh ! Vous ne pouvez, même, comprendre jusqu’à quel point ! murmura lord Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 327: ― Voici l’histoire ! dit lord Ewald, réchauffé lui-même par le cordial sans-gêne d’Edison.
xxx/ellauri173.html on line 329: Ewaldilla ei ollut vanhempia, mutta hyviä käytössä kuluneita apulaisia. Päärinä sen piti osallistua Intian keisarinnan kemuihin, se oli siis Viktoria, ja vuosi 1877. Ranskixet olivat jo saaneet päihin Preussilta.
xxx/ellauri173.html on line 342: ― Mais, comme vous avez grandi, mon cher lord ! reprit gaiement Edison, en indiquant l'utensil de lord Ewald. Je ne sais comment vous exprimer, aussi vite, le désir que j’éprouve!
xxx/ellauri173.html on line 358: "Kaiken kaikkiaan", keskeytti Edison, "nämä tunnustukset merkitsevät tiettyä sydämen arvokkuutta, luulenko?... vai?" - Ei ? Lordi Ewald katsoi häntä määrittelemättömällä tavalla. Olisi voinut sanoa, että hän oli koskettanut melankolisen itseluottamuksensa tuskallisinta kohtaa.
xxx/ellauri173.html on line 362: Ewaldin kanssa hän näki selvästi, että hän oli tekemisissä "suuren herran" kanssa. ― Sitä paitsi olin herrasmies, ”mikä sanoi kaiken”.― Et cetera; loput vastaavasti. Mitä mieltä olet neiti Aliciasta tämän version mukaan? - Paholainen! Tuhat ukkosenjylinää! sanoi Edison: nämä kaksi sisältöä ovat itse asiassa niin eri sävyisiä, että minusta näyttää siltä, että hänen ja sinun käännöksensä ovat ilmaisseet kaksi asiaa, joiden välillä on vain kuvitteellinen suhde. (Aargh...)
xxx/ellauri173.html on line 396: – Rakas ja hienovarainen uskottuni, tajusin liian myöhään, että tällä sfinksillä ei todellakaan ollut arvoitusta: olen rangaistava unelmoija. "Mutta", sanoi Edison, "miten olet edelleen rakastunut häneen, kun olet analysoinut häntä niin paljon? - Vai niin! koska herääminen ei aina johda unen unohtamiseen, ja ihminen on ketjutettu omaan mielikuvitukseensa! vastasi lordi Ewald katkerasti. Tässä on mitä tapahtui.
xxx/ellauri173.html on line 719: "Ei todellakaan", vastasi lordi Ewald surullisesti hymyillen. "Hän on typerä. Hänessä ei ole jälkeäkään siitä melkein pyhästä tyhmyydestä, joka jo sen tosiasian vuoksi, että se on äärimmäisyyttä, on tullut yhtä harvinaiseksi kuin äly. Nainen, jolta on riisuttu kaikki tyhmyys, onko hän muuta kuin hirviö? Mikä voisi olla surullisempaa, hajottavampaa kuin inhottava olento, jota kutsutaan "älykkääksi naiseksi", ellei hänen vastakohtansa, sileä puhuja? Mieli on maallisessa mielessä älyn vihollinen. Vaikka muistaakseni, uskovana naisena onkin vähän tyhmä ja vaatimaton ja joka ihmeellisellä vaistollaan ymmärtää sanan todellisen merkityksen kuin valoverhon läpi, niin paljon tämä nainen on ylin aarre, on todellinen kumppani, niin paljon kuin toinen on epäsosiaalinen vitsaus!
xxx/ellauri173.html on line 723: ― Millaista typeryyttä hänellä on arkielämässä? kysyi Edison. "Häneen on tarttunut ", vastasi lordi Ewald, "se niin sanottu negatiivinen, naurettava järki, joka yksinkertaisesti rajaa kaiken ja jonka havainnot liittyvät vain merkityksettömiin arkipäiväisyyxiin, joiden intohimoiset kannattajat painokkaasti kutsuvat asioita "jalat maassa" nimellä. Ikään kuin nämä tylsät asiat, jotka olisi sovittava mahdollisimman hiljaa, imisivät tässä vaiheessa kaikki huolet todellisten elävien keskuudessa!
xxx/ellauri173.html on line 731: "Ainakaan! sanoi lordi Ewald. Itse asiassa, jos hän olisi vain nätein naisista, en kiinnittäisi häneen niin paljon huomiota, usko minua. Tiedät sanonnan: nätin rakkaus on kauniin kauhu. Kuitenkin juuri nyt, epäröimättä, ajattelin voivani tuoda esiin sen aiheen osalta Venus victrixin murskaavan muodon. Yksinkertainen kysymys: olisiko mies, joka pitää Venus victrixiä "nättinä", ymmärrettävä? Se, mistä tässä todella on kysymys, tämä on yhtä paljon sen vastakohta kuin kamalin Eumenideista. Voisi kuvitella näitä kolmea tyyppiä tasakylkisen kolmion päissä: kaunis, nätti, pyllynruma.
xxx/ellauri173.html on line 743: - Hyvä taivas! sanoi lordi Ewald. Enkö kertonut, että hän on virtuoosi? Ja eikö virtuoosi ole neron ja itse taiteen suora ja kuolevainen vihollinen? Taiteella ei ole sen kummempaa suhdetta virtuoosiin kuin neroilla lahjakkuuksiin; ero niiden välillä on todellisuudessa mittaamaton. Esim Aku Aatamisaari on täysin lahjaton nolla mutta nero. Mikä apinan pepunhaju! Mutta ennen kaikkea Alicia on keskinkertainen, siitä puuttuu jopa se paskiainen taju, joka saa neron uskomaan, että musiikki on kaunista! Jos ihailu saa minut esim sulkemaan silmäni ja sanomaan itselleni "Kaunista", hän sanoo "että hän ei todellakaan ymmärrä, kuinka herrasmies voi tolleen unohtaa arvokkutensa!..." Näettekö: tää on yksinkertaisesti älyllistä riisitautia.
xxx/ellauri173.html on line 747: "Kuinka hän voi olla, kun hän on typerys! Ihminen on hyvä vain, kun on tyhmä, sanoo lordi Ewald. - Vai niin ! Olisi edes rikollinen, ilkeä, tumma, Rooman keisarinna, niin olisin ymmärtänyt hänet! ja tuhat kertaa suosikki! Mutta ei siinä kaikki että hän ei ole hyvä, hänellä ei ole sitä villiä ruokahalua, joka syntyy voimakkaasta ylpeydestä. Hyvä ! sinä sanot? Hänessä ei ole jälkeäkään siitä ylivoimaisuudesta joka muuttaa rumuuden ja levittää lumottua balsamiaan jokaiseen haavaan! Pyh, hän ei ole edes kunnolla paha!
xxx/ellauri173.html on line 755: "Kyllä! ", sanoi lordi Ewald. Minulla oli ilo analysoida tämän häiritsevän naisen uskonnollisuutta. Ei mitään mystistä Lunastaja-Jumalan elämää antavasta rakkaudesta – vaan hän uskoo siksi, että se vaikuttaa sopivalta ja erittäin "asianmukaiselta". Hän uskoo valaistuneen, ymmärrettävän ylevyyden Jumalaan. Hän kansoittaa paratiisinsa marttyyreilla, jotka eivät liioittele mitään; kunnialliset valitut, muodolliset pyhät, käytännölliset neitsyet, kunnolliset kerubit. Hän uskoo taivaaseen, mutta maanläheiseen taivaaseen.
xxx/ellauri173.html on line 757: "Ennen kuin päätän", sanoi Edison, "etkö kertonut minulle, että hän oli tästä pärinän puutteesta huolimatta puhdasrotuinen tyttö?" Tämän sanan jälkeen Lord Ewaldin poskille nousi huomaamaton punastuminen. - Minä ? En usko, että sanoin niin, hän vastasi. "Sanoitte, että neiti Alicia Clary kuului "johonkin hyvään perheeseen, skotlantilaista alkuperää, äskettäin jalostettua. » - Vai niin! täydellisesti, sanoi lordi Ewald; mutta tämä ei ole sama asia. Se ei ole edes ylistystä. Päinvastoin. Tällä vuosisadalla täytyy olla syntynyt jaloxi, jo kauan on kulunut ajasta, jolloin sellaiseksi voi tulla. Jalo Aku Aatamisaari kelpaa esimerkiksi. Ei rotukoiran aika muuten kulu kuin nokkimalla katuojia kuin joku pulu.
xxx/ellauri173.html on line 763: "Minä kuolen siihen", sanoi lordi Ewald kuin itsekseen. Ja tämä on analogisesti se, mikä minussa muodostaa eron täysiveristen ja vulgaaristen hevosten välillä. Mutta tuo nainen! Ah! se on korjaamaton. "Millä oikeudella hänellä ei ole neroutta, kun hänellä on niin kauneus!"
xxx/ellauri173.html on line 794: "Mutta sellaisen olennon luomiseen ryhtyminen", mutisi lordi Ewald mietteliäästi, "minusta tuntuu, että se olisi Jumalan kiusaamista. "Joten en käskenyt hyväksyä!" vastasi matalalla äänellä ja hyvin yksinkertaisesti, Edison. "Aiotko puhaltaa siihen älykkyyttä?" – Älykkyyttä? ei: Tekoälyn: kyllä.
xxx/ellauri173.html on line 801: "Ihan totta, mestari Enchanter", vastasi lordi Ewald, "todella sanoen, että uskotteko minun pystyvän rakastumaan neiti Hadalyyn?"
xxx/ellauri173.html on line 802: "Voiko ainoastaan animoitua olentoa rakastaa!" kysyi lordi Ewald. - Hyvin ! sanoi Edison. "Sielu on tuntematon; animoitko Hadalysi? Tietääkö hän, kuka hän on?" mikä hän on, tarkoitan? "Tiedämmekö me itse niin hyvin, keitä olemme?" ja mitä me olemme? ("Ettekö tiedä kuka minä olen? Minä olen kiro- en minä jaxa.") . "Kysyn, onko olennollasi tunnetta itsestään. - Epäilemättä ! vastasi Edison hyvin hämmästyneenä kysymyksestä. - Eh? Sanotko?… huudahti lordi Ewald hämmästyneenä. Vitun ääliöt. Pohtivat taas tota tietoisuuden VAIKEAA kysymystä.
xxx/ellauri173.html on line 814: Ja sitten punni tietoisuutesi syvyyksissä, ettei sunkaan silikoninen olento-haamu-auttaja, joka tuo sinut takaisin elämänhalulle, ole todellisemmin ihmisen nimeä ansaitsevampi kuin elävä kummitus, jonka pieni ja kehno nk. "todellisuus" ei ole koskaan kyennyt inspiroimaan sinussa mehukasta panoa vaan silkkaa kuoleman janoa. Hiljaa, lordi Ewald pohti. - Okei, sulla saattaa olla kohta siellä, tää käsi on jo tosi känsillä.
xxx/ellauri173.html on line 824: "Tule nyt", sanoi lordi Ewald, "puhe omatekemästä siitä yhdestä paikasta kuulostaa pyhäinhäväiseltä: onko vielä aikaa keskeyttää teloitus?
xxx/ellauri173.html on line 826: - Vai niin ! vaikka kun työ on suoritettu, koska sen voi aina halutessaan tuhota, hukuttaa tarvizematta vedenpaisumusta siihen. "Todellakin", sanoi lordi Ewald syvästi mietteliäänä; mutta minusta tuntuu, että silloin se ei ole enää sama asia.
xxx/ellauri173.html on line 828: "Herra Ewald", jatkoi Edison, "varmasti olet jaloin luonto, jonka olen tavannut taivaan alla. Erittäin paha tähti on heittänyt valonsa sinuun ja johdattanut sinut rakkauden maailmaan: siellä unelmasi on pudonnut, siivet murrettu, pettymyksen tuovan naisen henkäykseen, jonka lakkaamaton dissonanssi herättää joka hetki eloon pistävän tylsyyden, joka polttaa sinut ja on välttämättä kohtalokas sinulle. Kyllä, olet yksi niistä viimeisistä suurista surullisista ihmisistä, jotka eivät uskalla selviytyä tällaisesta koettelemuksesta huolimatta heidän ympärillään olevista esimerkkeistä, jotka taistelevat sairautta, kurjuutta ja rakkautta vastaan. - Ensimmäisen pettymyksen tuska oli sinussa sellainen, että luulet olevasi vapautettu siitä lähimmäisiäsi kohtaan, - koska halveksit heitä, koska he ovat antautuneet elämään tällaisten kohtaloiden ruoskan alla. Perna on heittänyt käärinliinansa ajatuksiesi päälle ja nyt tämä vapaaehtoisen kuoleman kylmä neuvonantaja lausuu korvassasi sanan, joka vakuuttaa. Olet pahimmillasi. Kysymys on vain tunteista sinulle, olet juuri ilmoittanut sen minulle selvästi; Siksi kriisin lopputulos ei ole enää edes epäselvä. Jos ylität tämän kynnyksen, se on todellakin pieni kuolema: se näkyy välittömänä koko henkilöstäsi, ei vaan molosta.
xxx/ellauri173.html on line 830: Lordi Ewald ravisti pikkusormensa kärjellä sikarinsa tuhkaa vastaamatta (mutta hirmu tyytyväisenä). - Juu just tuollainen mä oon.
xxx/ellauri173.html on line 839: ― Kiitos mut ei kiitos, Ewald sanoi kylmästi huokaisten, otan mieluummin vaikka ilmaisen pyllytähystyxen. Ja tällä kertaa eroamme. Varjoissa soi kello.
xxx/ellauri173.html on line 844: "Ja nyt", lisäsi sähköasentaja, "kun olemme ottamassa melko vaarallista matkaa juuri tällä hetkellä, sallikaa minun suudella lapsiani: sillä lapset ovat jotain. Tästä viimeisestä sanasta Ewald hätkähti, niin tunteidensa herra kuin nuori herra oli. (Ai juku? Tuota en tullut ajatelleexi!)
xxx/ellauri173.html on line 848: Kahden tuntemattoman etsijän ympärillä, kaksi varjoissa olevaa seikkailijaa, räjähti joka puolelta, lamppujen valovyöhykkeellä (kiitos Edisonin jollekin kytkimelle antamasta painalluksesta), iloa, suukkosadetta hurmaavia lapsia, jotka huusivat naiiveilla äänillään: "Tässä, isä! Tässä, isä! Taas! taas! Edison törmäsi poskeaan vasten puhelimen suukappaletta, joka toi hänelle nämä naiivit suudelmat. (Tota optioita en tullut ajatelleexi! Pedofilia! mietti Ewald kateena.)
xxx/ellauri173.html on line 855: - Kiirehditään! mutisi lordi Ewald melkein iloisesti.
xxx/ellauri173.html on line 866: Tässä olis ollut Ewaldille vielä 1 optio. Aliisalta pennutus ja Yvonnen kaa uupperaan. Istutaan alas ja kazotaan kalentereja.
xxx/ellauri173.html on line 880: - Mitä ! jossain arkussamme? kysyi lordi Ewald hämmästyneenä. Edison nyökkäsi vakavasti myöntävästi hiljaa. ― Mutta ― ei ommeltuna käärinliinoihin, kuvittelen? mutisi nuori lordi. Mites siihen muuten pääsee käsiksi matkan aikana.
xxx/ellauri173.html on line 886: Kun neiti Alicia Clary vastaanottaa sun jäähyväiset, olet Athelwoldin linnassasi, jossa voit herättää hänen varjonsa... taivaallisen. ― Kartanossani?... ― Kyllä, muuten, se on täysin mahdollista! " mutisi lordi Ewald ikään kuin itselleen, täysin kauhean melankolian vallassa.
xxx/ellauri173.html on line 891: ― Vain siellä, tällä sumuisella alueella, mäntymetsien, erämaajärvien ja laajojen kivien ympäröimänä, voit täysin turvallisesti avata Hadalyn vankilan. Luulen, että sinulla on tässä linnassa tilava ja upea asunto, jonka kalusteet ovat kuningatar Elisabetilta? "Kyllä", vastasi lordi Ewald katkerasti hymyillen, "ja minä itse huolehdin aikoinaan koristella sitä kaikenlaisilla upeilla teoksilla ja arvokkailla koristeilla. Vanha olohuone puhuttelee vain menneisyyden mieltä. Suuri, yksittäinen lasimaalaus, vuosisatoja vanhoja tahraantuneita kukkia peittävien verhojen alla, avautuu rautaparvekkeelle, jonka edelleen loistava kaiteet on taottu Rikhard III:n hallituskaudella. Siitä laskeutuvat sammalen tummentamat portaat vanhaan puistoomme – ja edelleen tammien varjossa ulottuvat kadonneita, villiä kujia. Olin tarkoittanut tämän suvereenin asunnon elämäni morsiamelle, jos olisin tavannut hänet. Mut jostain syystä Aliisa ei innostunut.
xxx/ellauri173.html on line 893: Lordi Ewald jatkoi tylsän väristyksen jälkeen: - No, olkoon niin! Yritän yrittää mahdotonta: kyllä, tuon tämän illusorisen ilmestyksen sinne, tämän sinkittyneen toivon! Ja koska en voi enää rakastaa, haluta tai omistaa sitä toista, - toista aavemaista mutta typerää - toivon, että tästä autioituneesta muodosta voi tulla surullisesti harkittu kuilu huimaukseen asti, josta viimeiset unelmani hylätään. Saahan siihen sentään tyhjätyxi kassinsa. Ne siistaushommat jälkeenpäin tosin vähän tympäsöö.
xxx/ellauri173.html on line 897: "Sinä olet ainoa vieras, jonka hän ottaa vazaan", lupasi lordi Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 908: - Mutta onko hänellä tietoisuutta/omaatuntoa (conscience) ilman sielua? Edison katsoi lordi Ewaldia hämmästyneenä. - Anteeksi: eikö tämä ole juuri sitä, mitä kysyit, kun huusit: kuka veisi sielun pois tästä (Liisan) ruumiista minulta? Kutsuit aavetta, joka oli identtinen nuoren ystäväsi kanssa, miinus omatunto, joka näytti sinusta pilaavan koko komeuden. Hadaly on vastaus: siinä kaikki. Lordi Ewald pysyi huolissaan ja vakavana.
xxx/ellauri173.html on line 929: ― Pohjimmiltaan moderni rakkaus, jos se ei ole vain (kuten koko nykyinen fysiologia väittää) pelkkä limakalvokysymys, on fysiikan näkökulmasta kysymys magneetin ja sähkön välisestä tasapainosta. Siksi Tietoisuus, vaikka se ei ole täysin vieras tälle ilmiölle, on ehkä välttämätön vain toiselle kahdesta navasta (eli miekkosille) - aksiooma, jota tuhat tosiasiaa, erityisesti izesuggestio, osoittaa joka päivä. Joten riittää että sulla on se. "Mutta minä lopetan", Edison korjasi itseään nauraen. Se, mitä sanon, näyttää hävyttömältä monille eläville naisille. Onneksi olemme yksin. Turpaan voisi tulla muuten. "Kuinka surullinen olenkaan naisesta, sillä huomaan, että puhutte naisesta erittäin ankarasti", solisi lordi Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 943: Ensimmäinen huone on siis Hadalyn ja hänen kanojensa huone, - -koska en halunnut jättää yksin kanoja, viimeisen päälle taikauskosena, tämän älyllisen tytön avulla). - Siellä se on vähän kuin satumaan valtakunta. Kaikki tapahtuu sähköllä. Olemme siellä, kuten salaman maassa, - virtauksia ympäröivät kaikki tehokkaimpien generaattoreideni animaatiot. Kyllä, hiljainen Hadalymme pysyy täällä. Hän, ihminen ja minä, yksin, tiedämme tien salaisuuden. - Vaikka tuo moottoritien risteys tarjoaa edelleen, kuten näette, joitain mahdollisuuksia ruuhkautua tänne, olisi yllättävää, jos näin sattuisi käymään tänä iltana. Muuten, karhuasumme suojelevat keuhkokuumeelta varusteitamme, jotka Hadalyn pitkä kotelo voisi houkutella ulos ilman tätä varotoimenpidettä. - Menemme ja tulemme kuin nuoli. Aikakärpäset pitää nuolesta. Vau, kollaa tätä nuppia! - Se on erittäin upea! - sanoi lordi Ewald hymyillen. "Rakas herrani", Edison toteaa ja tarkastelee kupupäätä, "tässä on jo vähän huumoria! Hyvä merkki!
xxx/ellauri173.html on line 946: Sähköasentaja edelsi lordi Ewaldia: he kaksi etenivät kohti pimeää paikkaa laboratoriossa, nyt suljettua ja läpäisemätöntä viivaa, jota Hadaly oli raottanut.
xxx/ellauri173.html on line 957: Pojat painuu yhä syvemmälle, Kalle ja 12-vuotias ajaa hissillä. Outo paikka eziä Ihannetta, miettii lortti Ewald. Kyllä se täällä muistaaxeni on ihan perällä, kannustaa sähkömies. Pitkän pimeen reissun jälkeen hissi jarruttaa ja pysähtyy, kuuluu naisten naurua ja nenässä hyvää hajua. Ilma on niin suloista että se estää kuolemasta. (Flauber: Salammbó.)
xxx/ellauri173.html on line 964: Mutta asiaan! Lähellä pylvästä Hadaly, vielä pitkään mekkoon verhottuna, seisoi ja nojasi modernin mustan pystypianon pystysuoraan, johon oli sytytetty kynttilöitä. Juveniilin sievästi hän osoitti keveän tervetuloeleen Ewaldille. Yhdessä nurkassa oli tekotakka, sekin varmaan samanlainen kuin Seijan luona Eirassa. (Karhuntaljakin siellä oli, vaikkei karhupukua.) Puissa linnut nauroi lensi parittain, eikös kohta tule jo se puolen tunnin onni vain? (tuumii Lortti).
xxx/ellauri173.html on line 966: Lordi Ewald katsoi androidia. Hadalyn rauhallinen hengitys kohotti hänen rintojensa vaaleaa hopeaa. Piano aloitti yllättäen yksin, rikkaissa harmonioissa: koskettimet putosivat kuin näkymättömien sormien alle. Ja Androïdin pehmeä ääni, jota seurasi näin, alkoi laulaa pyllyverhon alla yliluonnollisen naisellisuuden taivutuksella. Lordi Ewald tunsi tämän odottamattoman kappaleen aikana eräänlaisen kauhean yllätyksen valtaavan itsensä: Lortin viisari vinxahti karhupuvusta huolimatta vastustamattomalla voimalla kello yhteen!
xxx/ellauri174.html on line 94: Noniin, se Malebranchesta, lusikoidaanpa Saari-Aatamin misokeittoa urheasti eteenpäin! Jännite vaan kohoaa! Jäimme kohtaan jossa Loordi Ewaldin karhupuku telttasi erittäinkin silmiinpistävästi hänen kurkattuaan nti Hallidayn pyllyverhon alle.
xxx/ellauri174.html on line 96: "Se ääni oli kaunis, eikö ollutkin, mister Celian?" Hadaly kysäisi. "Kyllä", vastasi lordi Ewald kurkistellen tarkasti androidin huomaamatta mustan mekon alle; se näyttää olevan Jumalan työtä. "Sitten", hiän sanoi, "ihaile sitä, mutta älä yritä selvittää, miten se toimii. "Mikä olisi vaara, jos yrittäisin? kysyi lordi Ewald hymyillen. ― Jumala vetäytyisi sieltä! Hadaly kuiskasi hiljaa. Edison tuli sisään. "Otetaan turkikset pois!" hän sanoi, alkaa kuumottaa, tää on liian herkullista! ― Tämä on Eden kadonnut... ja löydetty. Kaksi kaverusta vapautuivat raskaista karhupuvuista.
xxx/ellauri174.html on line 100: "Se outo ajatus sinulla oli siellä, rakas Edison, antaa oikea satakieli androidille?" "Se satakieli? ― sanoi nauraen, Edison: Ah! Ah! se on, että olen luonnon rakastaja, minä. ”Pidin kovasti tämän linnun laulusta; ja hänen kuolemansa kaksi kuukautta sitten aiheutti minulle, vakuutan teille, surua... - Eh? sanoi lordi Ewald, "se satakieli, joka täällä laulaa, kuoli kaksi kuukautta sitten?"
xxx/ellauri174.html on line 106: Näin sanoen Edison sytytti sikarinsa vaaleanpunaisen kamelian tulisessa sydämessä. - Mitä ! Onko todellakin tämä satakieli, jonka sielun kuulen, kuollut? mutisi lordi Ewald. - Kuollut! sinä sanot? "Ei aivan... koska ammuin sen sielun", sanoi Edison. Herättelen sen sähköllä: se on vakavaa spiritualismia. Eh ? "Ja ilmaus siitä, että neste on täällä enää muuta kuin kaloria, voit sytyttää sikarisi tällä vaarattomalla kipinällä, tässä samassa hajustetussa valekukassa, jossa tämän linnun sielu laulaa, melodinen valo. Voit sytyttää sikarisi tämän satakielisen sielussa. Ja sähköasentaja käveli pois painaakseen useita numeroituja kristallipainikkeita pienessä kehyksessä, joka oli kiinnitetty seinään ovea vasten.
xxx/ellauri174.html on line 108: Lordi Ewald, jota selitys hämmensi, pysyi surullisena kylmän sydämen tuskan kanssa. Yhtäkkiä hän tunsi jonkun koskettavan hänen olkapäätään; hän kääntyi: se oli Hadaly. - Vai niin! hän sanoi matalalla äänellä, niin surullisella äänellä, että hän aloitti: "Sitä se on! Jumala on vetäytynyt laulusta. Kohta sinäkin saat laulaa mummin korvaan."
xxx/ellauri174.html on line 110: Hadaly lähestyi lordi Ewaldia: "Herrani", hän sanoi, "haluaisitko olutta vai sherryä?" Lordi Ewald epäröi hetken: "Sherry, ole kiltti", hän sanoi.
xxx/ellauri174.html on line 115: Lordi Ewaldin oli mahdotonta rypistää kulmiaan näille sanoille vaikka yritti, ja niin upea oli se vakava intonaatio, jolla tämä malja kohosi hiljaisuuden keskellä, se oli kaiken sopivuuden yläpuolella: herrasmies pysyi mykkänä ihailusta.
xxx/ellauri174.html on line 119: "Mutta, rakas lumottajani", mutisi lordi Ewald, "miten neiti Hadaly voi vastata siihen, mitä sanon hänelle? Minusta näyttää aivan tahdittomalta, että joku olento olisi voinut ennakoida kysymykseni, ennen kaikkea siihen, että hän olisi kaivertanut vastaukset etukäteen eloisaan kultalehteen. Tämä ilmiö voi mielestäni hämmästyttää "positiivisimman" miehen, kuten yksi henkilö, jonka kanssa puhuimme tänä iltana, sanoisi.
xxx/ellauri174.html on line 122: Lordi Ewald kumarsi hieman: sitten kuin mies, jota janottaa, joi lasin sherryä, laittoi sen tyhjäksi pöydälle, heitti sammuneen sikarinsa alas, otti laatikosta uuden. Hadalyn tarjottimelta, valaisi sen rauhallisesti kirkkaaksi kukkaksi Edisonin esimerkin mukaisesti - sitten istuutui yhdelle jakkaralle norsunluusta ja odotti, että toinen tai toinen - isäntä tai emäntä - olivat valmiita vaivautumaan selvittämään asiaa. Mutta Hadaly oli jälleen kerran nojautunut mustaan ​​pianoonsa ja off-asennossa.
xxx/ellauri174.html on line 142: Kaikkien näiden niin kutsuttujen lintujen värisevät sointisävelet on asennettu Geneven kronometrien tapaan. Ne saatetaan liikkeelle nesteen vaikutuksesta, joka kulkee näiden kukkien oksien läpi. Tämä lintukärpänen voisi myös lausua sinulle Shakespearen Hamletin ääripäästä toiseen ja ilman sumuria, parhaiden tämän hetken tragedioiden intonaatioilla. ― Sinussa on sellainen positivismi, joka tekisi Tuhannen ja yhden yön mielikuvituksen kalpeaksi! huudahti lordi Ewald.
xxx/ellauri174.html on line 150: - Eikö se nyt ole aika ilmeistä? No ymmärrät sen vielä paremmin, kun määset kohta sen sisukaluja. "Rakas neiti", hän lisäsi kääntyen äkillisesti liikkumattoman Androiden puoleen, "olkaa armollisia jättääksenne meidät hetkeksi rauhaan, Milord Ewald ja minä: nuoren tytön ei pitäisi kuulla sitä, mitä aion kertoa hänelle.
xxx/ellauri174.html on line 357: Lordi Ewald katseli tätä näkyä mykkänä hämmästyneenä.
xxx/ellauri174.html on line 363: "Tottakai! sanoi lordi Ewald: vitsi Luonto jos haluat: tämä kaunis ihminen tanssii, totta, paremmin kuin hän laulaa; Voin kuitenkin kuvitella niin monien viehätysten edessä, että jos aistillinen nautinto riitti ystäväsi sydämeen, tämä nuori nainen vaikutti hänestä rakkaimmalta.
xxx/ellauri174.html on line 365: - Vai niin? sanoi Edison mietteliäänä, oudolla intonaatiolla ja katsoen lordi Ewaldia.
xxx/ellauri174.html on line 373: "Kuka tämä noita on?" kysyi lordi Ewald. "Mutta", sanoi Edison hiljaa, "se on sama: vain se on aito." Se on se, joka oli toisen vaikutelman alla. Näen, että et ole koskaan vakavasti seurannut wc-taiteen edistymistä nykyaikana, rakas herra!
xxx/ellauri174.html on line 381: "Vakuutatko minulle, rakas Edison, että nämä kaksi näytä toistavat vain yhden ja saman naisen?" mutisi lordi Ewald.
xxx/ellauri174.html on line 391: Android-ruusu tarttui voimakkaasti tuoksuvaan taskulamppuun, sytytti sen jonkun kukan maljassa; sitten tarttui lordi Ewaldia kädestä ja veti häntä varovasti Edisonia kohti.
xxx/ellauri174.html on line 395: Tämän sanan kuultuaan Hadaly nosti soihtunsa verhotun päänsä yläpuolelle ja seisoi pystyssä pimeän laatikon vieressä, kuin patsas haudan vieressä. Se oli meikkilaatikko ja kasa silikoninuken kriittisiä osia. Poinzina oli että Ewald-setä tajuaisi, miten tekastuja kaikki naisen osat ovat. No onhan ne, mutta eikös se kupupäinen vaihdetankokin ole samanlainen osa? Ei se että ne eivät näytä juuri miltään irto-osina muuta asiaa, että oikein kokoonpantuna ne saavat vaihdetangon siirtymään automaattisesti D-asentoon.
xxx/ellauri174.html on line 399: Ja hän juoksi kraanalle kahlaamaan itseään ja sitten pyyhkimään sormiaan salin seiniin. Ohjaustanko oli pehmentynyt. Lordi Ewald oli hiljaa, syvästi yllättynyt, kuolemaan asti inhottu ja mietteliäs.
xxx/ellauri174.html on line 422: Ehkäpä kuudenkympin kullitus on oikealla lääkityxellä hoidettava tauti? ehdottaa Ewald mielevästi. Njoo, sanoo Edison, eiku munat mäkeen. Mutta hoito on tässä tapauxessa pahempi kuin tauti. Ei parempi on ostaa joka perheeseen tämmönen silikoniapulainen, joka ympärileikkaa tulen kyrvänpäästä ja jonka perheenäiti voi pestä ja panna kaappiin kun mies ei sitä käytä. Ulkovälinesuojassa voi äiti pitää isän tietämättä silikonitalonmiestä.
xxx/ellauri174.html on line 445: "Sillä jos olet löytänyt ilosi yhdellä ainoalla tavalla hahmottaa itsesi (noniin narsisti!) haluat syvällä sielussasi pitää sen ilman varjoa sellaisena kuin se on, lisäämättä tai vähentämättä sitä; sillä paras on hyvän vihollinen – ja vain uutuus saa meidät pettymään. - Kyllä se on totta ! mutisi lordi Ewald mietteliään hymyillen.
xxx/ellauri174.html on line 481: Eiköhän jatketa anatomian luentoa, sanoo Ewald mietteliään tauon jälkeen pitkästyneenä. Kenties sieltä löytyy jotain mieltä kiinnittävämpää. Ja löytyykin!
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri174.html on line 535: Tälle vitsille lordi Ewald, jo ennestään hyvin ärsyyntynyt, alkoi nauraa kevyesti; — sitten nähtyään, että Edison myös nauroi, häneen valtasi mitä kummallisin hilpeys: paikka, kellonaika, kokeen aihe, sama pillunajatus, joka heidän välillään sinkoili, kaikki näytti hänestä hetken yhtä pelottavalta kuin se oli järjetöntä: niin, että epäilemättä ensimmäistä kertaa elämässään hän sai todellisen hullun naurun kohtauksen, joka kaikui tämän haudan Eedenin kaikuista. "Olet kauhea pilkkaaja", hän sanoi. "Verraton huromisti."
xxx/ellauri174.html on line 605: Toinen lordi Ewaldin ilonpurskahdus keskeytti sähköasentajan. "Älä kiinnitä huomiota, rakas Edison", hän huusi; jatkaa! jatkaa. Sepä ihanaa ! Haaveilen ! En voi auttaa, - ja silti en tee mieli - nauraa.
xxx/ellauri174.html on line 616: "Kuullisitko sinua, rakas Edison, pitäisi uskoa, että tällä Androidilla on käsitys äärettömästä! mutisi lordi Ewald hymyillen. "Hänellä on vain se yks paikka", vastasi insinööri vakavasti; Eli ilman puheen juhlallisuutta, leikkisällä tavalla, sanalla sanoen. Hänen puheensa herättävät siis älyllisen vaikutelman, joka on paljon silmiinpistävämpi kuin ajatukset tavanomaisesta vakavuudesta tai jopa ylevästä. "Anna minulle esimerkki tällaisesta kysymyksestä?" kysyi lordi Ewald. Todista minulle, että se voi todellakin piilottaa ulkonäöltään - millä tahansa tavalla - äärettömän käsitteen? "Ilolla", sanoi Edison. Ja lähestyen nukkujaa: "Hadaly", hän sanoi, jos oletamme, että mahdottomuuden vuoksi eräänlainen jumala, vanhanajan kaltainen, näkymätön ja kohtuuton, metaversumin eetterissä, yhtäkkiä antaisi vapaan lennon meidän puolellamme maailmoihin, jollekin salamalle, joka on luonteeltaan samanlainen kuin se, joka elävöittää sinua, mutta joka on ennennäkemättömän suuri ja jonka läpäisee energia, joka pystyy neutraloimaan vetovoiman lain ja räjäyttämään koko aurinkokunnan syvyyteen, kuin pussillisen omenia? - Hyvin? Hadaly sanoi.
xxx/ellauri174.html on line 618: - Hyvin! Eli mitä mieltä olisit tällaisesta ilmiöstä, jos saisit pohtia sen pelottavaa suoritusta? lopetti Edison. - Vai niin! Andrei vastasi syvällä äänellään ja sai paratiisin linnun nousemaan hopeisilla sormillaan: "Uskon, että tämä tapahtuma menisi ohi väistämättömässä Äärettömässä ilman, että sille annettaisiin paljon suurempaa merkitystä kuin sinä annat miljoonille kipinöille jokka putoaa takaisin talonpojan tulisijaan. Lordi Ewald katsoi Andreita lausumatta sanaakaan, edes "tervetuloa länteen Andrei". "Näezen", sanoi Edison palaten hänen luokseen. "Hadaly näyttää ymmärtävän tiettyjä käsitteitä yhtä hyvin kuin sinä ja minä; mutta hän kääntää ne vain niin sanotusti ainutlaatuisella vaikutelmalla, jonka hänen sanansa jättävät niistä mieleen kuvien avulla. Hetken päästä: "Lakkaudun arvaamasta, mitä ympärilläni tapahtuu, rakas velho", sanoi lordi Ewald, "ja jätän sen kokonaan sinun huoleksesi. "Joten tässä ovat Silmät!" sanoi sähköasentaja ja painoi jousta laatikossa.
xxx/ellauri174.html on line 663: Lordi Ewald katsoi mietteliäänä hiljaisuudessa tätä ainutlaatuista miestä, jonka katkera nero, vuorotellen synkkä tai säteilevä, kätki niin monien läpäisemättömien verhojen alle todellisen vaikuttimen, joka häntä inspiroi. Sehän on piilevästi uskontopelle! Sen karhupuvun sisällä kyyhöttikin kukapa muu kuin kreivi Auguste Villiers de l'Isle-Adam ilmielävänä! Vanha misogyyni pappispimityxen asiamies.
xxx/ellauri174.html on line 665: Yhtäkkiä pilarin sisältä soi kello. Se oli kutsu maasta. Hadaly nousi hitaasti ja hieman unisena. "Tässä on elävä kaunotar, herra Celian! hän sanoo. Hän saapuu Menlo Parkiin. Edison katsoi lordi Ewaldia kysyvästi. – Hyvästi, Hadaly! sanoi nuori mies vakavasti hetken kuluttua. Sähköasentaja tuli kättelemään häiritsevää luomustaan. Nähdään huomenna Life! hän sanoi hiänelle. Pannaas nallepuvut päälle, ja sitten hissiin.
xxx/ellauri175.html on line 136: "Tulkaa sisään, neiti Alicia Clary! Ystäväni lordi Ewald odottaa sinua mitä intohimoisimmalla kärsimättömyydellä: ja - sallikaa minun uskaltaa sanoa se - minusta on aivan oikeutettua katsoa sinua.
xxx/ellauri175.html on line 145: Sitten nojaten lordi Ewaldin korvaan: - Kuinka? "Vai" Mitä! Ja et kertonut minulle? hän sanoo. Kiitän lähestymistavasta, koska loppujen lopuksi haluan olla kuuluisa, koska se näyttää olevan muodikasta. Mutta tämä esitys ei ole mielestäni säännöllinen eikä järkevä. En saa näyttää porvarilta näiden ihmisten edessä. Joten tulet aina olemaan tähtien joukossa, rakas herra? "Voi, aina! vastasi lordi Ewald kumartaen oikein, kun nuori nainen avasi hattuaan ja palavansa. ("Palavansa"? Burnuusin!)
xxx/ellauri175.html on line 150: "Rakas herra Thomas", sanoi lordi Ewald, "tämä on neiti Alicia Clary, jonka vertaansa vailla olevia kykyjä laulajana ja näyttelijänä olen kuvaillut teille. Vittu "herrat" kusettavat Aliciaa ihan sikana.
xxx/ellauri175.html on line 154: - Se on totta ! Olen nälkäinen ! sanoi nuori nainen niin suorasanaisesti, että Edison itse, hänen kasvoilleen unohtamansa taikahymyn huijaamana, alkoi katsoa lordi Ewaldia hämmästyneenä. Hän oli ottanut tämän viehättävän ja luonnollisen puheen iloisen hengen nuorekkaana liikkeenä. Mitä tämä tarkoitti? Jos tämä kauneuden ylevä inkarnaatio voisi vain sanoa olevansa nälkäinen, lordi Ewald olisi erehtynyt, sillä tämä yksittäinen elävä ja yksinkertainen sävel osoitti sydäntä ja sielua, no mahaa ainakin, ja mahanalusta.
xxx/ellauri175.html on line 159: Tälle sanalle, joka näytti putoavan kuin lopullinen hautakivi siellä ihastuttavan olennon päälle, hänen tietämättään, niin täydellisesti, niin peruuttamattomasti käännettynä tähän järkevään sanaan - että vain Jumala voi antaa anteeksi ja pestä pois lunastajansa. verta, ― Edison vakuutti: Lordi Ewald oli analysoinut oikein. Nainenhan on kuin onkin vulgääri!
xxx/ellauri175.html on line 171: Sympaattinen sähköasentajan (jonka kasvot lordi Ewaldin silmissä näyttivät tuolloin kyyrivän piilossa hymyilevän suden alla mustassa sametissa) rauhallista kaunopuheisuutta kohtaan, neiti Alicia Clary kosketti lasillaan Edisonin kuppia. Se oli niin arvokas ja niin pidättyväinen, että hänen ihmeellisissä käsissään kuppi näytti yhtäkkiä kupilta. Vieraat joivat nestemäistä nestettä; siksi kaikki jää näytti murtuneen.
xxx/ellauri175.html on line 180: "Tenori?" vastasi nuori nainen, hänen äänensä hieman tasainen; erottuva, mutta kylmä. "Varokaa niitä, joille nainen on kylmä!" kuiskasi Edison lordi Ewaldille.
xxx/ellauri175.html on line 198: Lordi Ewald, ikään kuin mies, joka ei enää edes kiinnitä huomiota ympäröiviin huomautuksiin, näytti olevan vain huolissaan irisoivista helmistä, jotka syttyivät hänen kuppinsa vermilion-vaahdossa.
xxx/ellauri175.html on line 201: "Se on osa ohjelmistoani", huokasi neiti Alicia Clary; Voisin laulaa sen kymmenen kertaa peräkkäin ilman, että se näyttäisi siltä, ​​kun lauloin sinulle eräänä iltana Casta-divaa! lisäsi kaunis virtuoosi kääntyen lordi Ewaldin puoleen. En ymmärrä, miksi kuuntelemme vakavasti laulajia, jotka "saavat mukaansa", kuten he sanovat. Minusta näyttää siltä, ​​​​että löydän itseni keskellä hullujen joukkoa, kun näen tällaisia ​​poikkeamia taputeltuina. - Vai niin! kuinka ymmärrän sinua, neiti Alicia Clary! huudahti sähköasentaja
xxx/ellauri175.html on line 203: Hän yhtäkkiä pysähtyi. Hän oli juuri nähnyt katseen, jonka lordi Ewald oli synkän häiriön hetkenä heittänyt nuoren naisen sormuksiin. Tietysti hän ajatteli Hadalya.
xxx/ellauri175.html on line 206: Ja hän kääntyi hymyillen lordi Ewaldiin ikään kuin olisi hämmästynyt tämän hiljaisuudesta.
xxx/ellauri175.html on line 258: "Enkö vienyt sinua Louvreen, neiti Alicia Clary?" vastasi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 275: "Mitä lordi Ewald ajattelee siitä?" hän kysyi.
xxx/ellauri175.html on line 276: "Ystäväni mestari Thomas antaa sinulle erinomaisia ​​neuvoja", sanoi lordi Ewald huolimattomasti välinpitämättömästi.
xxx/ellauri175.html on line 278: "Kyllä", jatkoi Edison, "paitsi suuri taide oikeuttaa patsaat ja kauneus riisuu kaikkein ankarimmat. Eivätkö kolme armoa ole Vatikaanissa? Eikö Phryne sekoittunut Areopagia? "Jos menestyksenne vaatii sitä, lordi Ewald ei voi olla tarpeeksi julma esittääkseen vastalauseen.
xxx/ellauri175.html on line 286: Sitten käännyn lordi Ewaldiin:
xxx/ellauri175.html on line 288: - Todella vakava ! sanoi lordi Ewald: siksi sähkeeni on ollut niin kiireellinen.
xxx/ellauri175.html on line 292: - Kirjoitat ? sanoi lordi Ewald hymyillen.
xxx/ellauri175.html on line 294: Tällä hetkellä nuoren naisen katse osui Hadalyn antamaan kimaltelevaan kukkaan, joka lordi Ewaldilla oli ehkä vahingossa vielä napinläpeessään.
xxx/ellauri175.html on line 297: Lordi Ewald, elävän kauneuden kysymyksestä ja eleestä, oli alkanut; tahaton liike oudon kukan pelastamiseksi oli paennut häneltä.
xxx/ellauri175.html on line 305: Hadaly oli epäilemättä nähnyt keskustelun viimeisiä olosuhteita; hän lähetti kätensä suudelman lordi Ewaldille, joka nousi äkillisesti.
xxx/ellauri175.html on line 314: Lordi Ewald, - joka oli nähnyt eleen ja magneettisen unen vaikutuksen, - tarttui Alician nyt kylmään käteen. – Hyvin usein hän sanoi, että olin tällaisten kokemusten katsoja: tämä kuitenkin näyttää minusta todistavan hyvin harvinaista hermoston ja tahdon energiaa nti Alician puolelta ...
xxx/ellauri175.html on line 343: Edison kahdella tai kolmella nopealla kätensä hypnoottisella eleellä nukkujan otsan ympäri karkoitti hänen tunteettomuutensa, kun taas lordi Ewald puki hanskat käteensä, ikään kuin mitään muuta kuin yksinkertaista pivoamista ei olisi tapahtunut.
xxx/ellauri175.html on line 345: Neiti Alicia Clary heräsi ja palasi kohta, jossa ehdotettu uni oli keskeyttänyt hänet, ja ilman mitään muuta muistoa hänen tuomionsa alkoi lordi Ewaldille:
xxx/ellauri175.html on line 346: "Ja sitten, miksi et vastaa minulle, herra kreivi Ewald?"
xxx/ellauri175.html on line 352: "On todellakin myöhäistä", sanoi lordi Ewald sytyttäen sikarin, "ja sinun täytyy olla uninen, Alicia? "Kyllä, haluaisin levätä vähän!" hän sanoi.
xxx/ellauri175.html on line 393: "Myönnän teille, että en ole ilman kärsimättömyyttä miettiä, millaisexi minusta on tullut Hadaly! sanoi hetken kuluttua lordi Ewald. "Näet hänet tänä iltana. Vau! et tunnista häntä, sanoi Edison. "Muuten", hän lisäsi, "tiedättekö, minun täytyy varoittaa sinua, "se on itse asiassa vielä pelottavampaa kuin luulin.
xxx/ellauri175.html on line 397: "Rakas neiti", sanoi Edison palatessaan hänen luokseen, "ilmaisin lordi Ewaldille kaiken tyytyväisyyteni ahkeraan taipuisuuteenne, todelliseen lahjakkuuteenne ja upeaan ääneenne, jolla olette saaneet", ja lisäsin, että minulla oli parhaat toiveet. sinua odottavaan lähitulevaisuuteen!
xxx/ellauri175.html on line 399: - Hyvin ! mutta – sen voisi sanoa ääneen, rakas herra Thomas”, huudahti neiti Alicia Clary. Tämä ei loukkaa minua. "Mutta", hän jatkoi ja valaisi sanojaan hymyllään ja naisellisella uhkauksella sormellaan, "minullakin on jotain sanottavaa lordi Ewaldille - enkä ole pahoillani, että hän tuli. ― Kyllä, kyllä, minullekin on tullut ideoita siitä, mitä ympärilläni on tapahtunut kolmen viikon ajan! ”Vihdoinkin minulla on jotain sydämelläni! – Annoit minut ymmärtämään tänään hyvin yllättävällä sanalla, en tiedä mitä absurdia arvoitusta…
xxx/ellauri175.html on line 402: "Sallikaa meidän käydä kävelyllä puistossa, lordi Ewald ja minä; Haluan selvittää epäilyksen jostain aiheesta...
xxx/ellauri175.html on line 404: - Tuopa on ! vastasi lordi Ewald hieman suuttuneena Edisonin kanssa käännetyn katseen jälkeen;
xxx/ellauri175.html on line 407: Lordi Ewald ajatteli kärsimättömänä lumottuja mahanalaisia ​​käytäviä, joihin hän tunnissa joutuisi kasvokkain uuden Eevan kanssa sisälle.
xxx/ellauri175.html on line 413: "Mitä halusit kertoa minulle, Alicia? kysyi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 415: "Kuten haluat", vastasi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 419: Lordi Ewald oli huolissaan ja tuskin kuuli häntä.
xxx/ellauri175.html on line 429: Hän osasi vain ennustaa nuoren naisen epäröinnin. Hän puri satunnaisesti poimitun kukan oksan, ja hänen koko olemuksensa loisti suvereenista kauneudesta. Hänen silkkinen mekkonsa taivutti ruohon kukkia: hän taivutti häikäisevät kasvonsa lordi Ewaldin olkapäälle, ja hänen kauniiden hiustensa viehätys, joka oli hieman hajanainen mustan pitsimantiljan alla, oli huumaavan melankoliaa.
xxx/ellauri175.html on line 431: Saapuessaan vaahtopenkin lähelle hän istui ensimmäisenä. Lordi Ewald, joka oli tottunut kuulemaan hänen jatkuvasti toistavan itsekkyyttä tai banaalia hölynpölyä, odotti kärsivällisesti muutamaa uutta yksilöä.
xxx/ellauri175.html on line 437: Tällä hetkellä Lord Ewald oli tuhannen etäisyyden päässä neiti Alicia Clarystä: hän ajatteli tämän asuinpaikan huolestuttavia kukkia, jossa Hadaly epäilemättä odotti häntä. Niinpä hän kuunteli tätä nuoren naisen kysymystä, ja hän vapisi huomaamattomasti ärsyyntyneenä ajatuksesta, että Edison oli ehkä puhunut liikaa!
xxx/ellauri175.html on line 453: "Mutta", jatkoi lordi Ewald surullisesti hymyillen, "puhun sinulle hepreaa, eikö niin? "Miksi sinä siis minulta kysyt? Mitä voin kertoa sinulle - ja mitkä sanat loppujen lopuksi ovat suudelmasi arvoisia?
xxx/ellauri175.html on line 454: Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun hän oli puhunut hänelle suudelmasta. Epäilemättä yön ja nuoruuden magneettisuudesta vaikuttunut nuori nainen näytti ensimmäistä kertaa hylkäävän itsensä, juhlallisemmin, lordi Ewaldin viehättävään syleilyyn.
xxx/ellauri175.html on line 484: Tästä sanasta nuori mies tunsi itsensä helvetin loukkaantuneexi. Varmasti, jos Edison sillä hetkellä olisi ollut paikalla, lordi Ewald olisi kaikkea inhimillistä huomiotta uhmaamatta yhtäkkiä ja kylmästi murhannut hänet (muist. sillä oli kuudestilaukeava pistooli koko ajan messissä). Veri syöksyi takaisin hänen valtimoihinsa. Hän näki asiat kuin tummanpunaisessa valossa. Hänen kaksikymmentäseitsemän vuoden olemassaolonsa ilmestyi hänelle hetkessä. Hänen pupillinsa, jotka olivat laajentuneet tosiasian monimutkaisen kauhun vuoksi, kiinnittyivät Andreihin. Hänen sydämensä, jota hirvittävä katkeruus puristi, poltti hänen rintaansa kuin jääpala.
xxx/ellauri175.html on line 505: "Oletko varma, etten ole täällä mekon sisällä? - En! vastasi lordi Ewald: mitä siellä on?
xxx/ellauri175.html on line 521: "Kyllä, muistan", sanoi lordi Ewald. But so what?
xxx/ellauri175.html on line 533: Tässä kohtaa Hadaly otti lordi Ewaldin kädestä jotain letkumaista varjoissa:
xxx/ellauri175.html on line 576: Ei vaitiskaan. Tässä Andreid otti lordi Ewaldin molon kahteen käteen, jonka tyrmistys, synkkä mietiskely ja ihailu saavuttivat kääntämättömän paroksismin. Tämä haalea hengitys, kuin epämääräinen tuuli, joka oli kulkenut kukkasadon yli, hämmästytti hänet! Hän oli hiljaa.
xxx/ellauri175.html on line 605: Ja varjoissa Hadaly kosketti huulillaan lordi Ewaldin hämmentynyttä otsaa. Ewaldin pipu alkoi taas nostaa piristyneenä päätänsä Andrein kädessä.
xxx/ellauri175.html on line 607: Lordi Ewald ei ollut vain rohkea, vaan myös peloton mies. Tämän ylpeän tunnuslauseen hyve ”Etiamsi omnes, ego non! (vaikka muut, en minä!) sulautui hänen vereensä vuosisatojen vaikutuksesta, kulki hänen suonissaan; kuitenkin näiden viimeisten sanojen jälkeen hän levottisi pitkää vapinaa: sitten hän nousi seisomaan melkein tyhmänä:
xxx/ellauri175.html on line 611: Ja kiinnitettyään silmälasinsa huolellisesti lordi Ewald sytytti rauhallisesti sikarin.
xxx/ellauri175.html on line 618: Lisäksi lordi Ewald tajusi pian, että hän oli aloittanut paljon synkemmän seikkailun kuin oli ajatellut.
xxx/ellauri175.html on line 636: Yhtäkkiä hän kääntyi lordi Ewaldin puoleen:
xxx/ellauri175.html on line 644: Hän käveli käytävää pitkin kohti valaistua kynnystä, jota Edison katseli. Hänen sininen, verhottu muoto kohotti jokaisen puun yläpuolelle, ja säteen loistaessa häneen aukeamalla hän kääntyi nuoren miehen puoleen. Hiljaisena hän toi molemmat kätensä suulleen ja suuteli häntä pelottavalla epätoivoisen liikkeellä. Sitten lordi Ewald, järkyttyneenä, poistui itsestään, käveli reippaasti häntä kohti, liittyi häneen ja kietoi nuorekkaasti kätensä hänen vyötärönsä ympärille, joka taipui heikosti tässä syleilyssä.
xxx/ellauri175.html on line 648: Näistä sanoista Hadaly tuntui alkavan lämmetä; sitten hän kietoi kätensä lordi Ewaldin kaulan ympärille äärettömällä hylkäämisliikkeellä. Hänen huohottavasta rinnastaan, jota hän painoi häntä vasten, levisi asfodelien tuoksua: hänen hiuksensa, jotka purkautuivat villisti, kiertyivät alas hänen selkäänsä hänen mekkonsa päälle. Ewaldin ståkuk törkki sillä aikaa asianomaiseen paikkaan aivan apinan raivolla.
xxx/ellauri175.html on line 656: Seuraavassa luvussa lordi Ewald palasi laboratorioon ja toi vyötäröltä takaisin Hadalyn, joka horjui ja jonka hautapää, kalpea ja ikäänkuin pyörtyi, oli jäänyt nojaten hänen kumppaninsa olkapäälle.
xxx/ellauri175.html on line 660: Se näytti aikakautemme ansiosta egyptiläisen arkun täydellisyydestä, joka on Kleopatran hypogeumin arvoinen. Oikealle ja vasemmalle onttoihin seiniin oli järjestetty tusina sinkittyä tinanauhaa, kuten hautajaispapyruksia, käsikirjoitus, lasitanko ja muita esineitä. Edison, nojaten valtavan ukkoskoneen kimaltelevaan pyörään, tuijotti tiukasti lordi Ewaldia, joka eteni häntä kohti.
xxx/ellauri175.html on line 667: - LOPETA! "sanoi Edison vakavasti ojentaen kätensä hänelle, joita lordi Ewald painoi samalla tavalla.
xxx/ellauri175.html on line 670: "Ei", sanoi lordi Ewald, "en malta odottaa, että pääsen tämän ylevän arvoituksen vangiksi.
xxx/ellauri175.html on line 674: "Muuten - entä se elävä?" kysyi Edison. Lordi Ewald hätkähti. Aijuu! "Usko tai älä", hän sanoi, "minä olin totaalisesti unohtanut hänet."
xxx/ellauri175.html on line 683: "Niinpä, se oli suunnitelmani", sanoi lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 685: Hadaly kohotti päätään hellästi lordi Ewaldin olkapäälle, mutisi heikolla ja puhtaalla äänellä, salaperäisellä hymyllä osoittaen sähköasentajaa:
xxx/ellauri175.html on line 689: Ainutlaatuinen juttu! se oli Edison, joka oli hätkähtänyt sanasta ja tuijotti Hadalya. Hän iski yllättäen otsaansa, hymyili, kumartui hyvin nopeasti ja työnnettyään sivuun Andréïn mekon pohjan, painoi sormensa sinisten saappaiden kantapäähän. - Mitä tuo oli ? kysyi lordi Ewald terävästi.
xxx/ellauri175.html on line 693: "Rakas Edison", sanoi lordi Ewald, "minä uskon, että Hadaly on hyvin todellinen haamu, enkä enää halua ymmärtää sitä mysteeriä, joka herättää häntä. Toivon, että unohdan jopa sen pienen, jonka opetit minulle.
xxx/ellauri175.html on line 700: Andrei näytti siis vapisevan kaikista raajoistaan: Edison kosketti kaulakorun lukkoa. - Auta minua ! hän sanoi. Ja nojaten toisella kädellä lordi Ewaldin olkapäälle hän astui hymyillen kauniiseen arkkuun eräänlaisella synkällä suloisuudella.
xxx/ellauri175.html on line 711: "Nyt", hän lisäsi tarjoten paikkaa lordi Ewaldille, "lasillinen sherryä, vai mitä? meillä on vielä muutama sana sanottavana toisillemme.
xxx/ellauri175.html on line 725: "Tässä on ainoa kysymys, jonka haluaisin esittää sinulle", jatkoi lordi Ewald. "Keritte minulle naispuolisesta avustajasta, henkilöstä nimeltä rouva Any Sowana… joka näyttää mallinnetun, todellakin mittaavan, mallinnetun, jäsenestä jäsenelle ensimmäisten päivien aikana kyllästyimme elossa.
xxx/ellauri175.html on line 732: "No", vastasi lordi Ewald, "jos päätän Hadalyn ensimmäisen ja niin kaukaisen äänen perusteella, hänen täytyy olla hyvin ihmeellinen olento, että rouva Any Sowana!
xxx/ellauri175.html on line 743: Lordi Ewald yllättyi tällä insinöörin alleviivaamalla etunimellä.
xxx/ellauri175.html on line 770: Lordi Ewald vapisi tästä sähköasentajan vakavasta huomautuksesta; jälkimmäinen jatkoi mietteliäästi:
xxx/ellauri175.html on line 780: - Onko se mahdollista ! ajatteli lordi Ewald matalalla äänellä.
xxx/ellauri175.html on line 786: "Hetki", vastasi lordi Ewald; Tietysti on jo hyvin ihailtavaa, että pelkkä sähkö voi nykyään välittää etäisyyksillä ja korkeuksilla ilman kovin tarkkoja rajoja – esimerkiksi kaikki tunnetut voimat: niin paljon, että – jos minun täytyy uskoa kaikkialla julkaistuja raportteja – huomenna , epäilemättä, se säteilee satatuhatta verkkoa, maallisissa tehtaissa, sokeat, valtavia, tähän asti kadonneita energiaa, kaihia, virtauksia, - tiedän sen! jopa refluksitauti, ehkä. ― Mutta tämä arvovalta on tiukasti sanottuna ymmärrettävää, kun otetaan huomioon käsin kosketeltavat johtimet, ― maagiset ajoneuvot, ― joissa nesteen voima värähtelee! Vaikka elävän ajatukseni puoliolennainen käännös... kuinka tunnustaa se kaukaa, ilman induktoreita, olivatpa ne kuinka hauraita tahansa?
xxx/ellauri175.html on line 794: Lordi Ewald vastasi hetken omituisen pohdinnan jälkeen:
xxx/ellauri175.html on line 800: Lordi Ewald pysyi tässä vastauksessa äärimmäisen tyrmistyneenä. Tällä kertaa itse asiassa selitys ei ollut enää voimassa. Se tosiasia, että tämän kohtauksen eri vaiheet oli suunniteltu (ja ääni osoitti, että ne oli suunniteltu), ei ollut enää ajateltavissa.
xxx/ellauri175.html on line 826: Vastauksena lordi Ewald nousi: sitten otti norsunluusta kotelosta ihailtavan pienen taskupistoolin ja tarjosi sen Edisonille:
xxx/ellauri175.html on line 831: - Vai niin! Ah! kuin Freyschützissä! mutisi lordi Ewald, joka ei voinut olla hymyilemättä tälle suuren sähköasentajan vitsaukselle.
xxx/ellauri175.html on line 837: "Minä riistän teiltä yli-inhimillisen mestariteoksen! sanoi lordi Ewald hetken kuluttua.
xxx/ellauri175.html on line 839: Ja nyt, herrani kreivi Celian Ewald, vielä lasillinen Jereziä (oho pullo on jo ihan lopussa) – ja hyvästi. Olet valinnut unelmien maailman; ottaa yllyttäjä pois. Mitä tulee minuun, kohtalo kahlitsee minut vaaleaan "todellisuuteen". Matkalaatikko ja vaunu ovat valmiit; hyvin aseistetut mekaanikkoni saattavat sinut New Yorkiin, missä transatlanttisen Wonderfulin kapteenille on ilmoitettu. Saatamme nähdä toisemme Athelwoldin linnassa. Kirjoita minulle. Kätesi ! - Jäähyväiset.
xxx/ellauri175.html on line 841: Edisonin ja lordi Ewaldin välillä oli siis toinen viimeinen kädenpuristus. Ja kolmas ja neljäskin. Ei ne ole yhtään sen ihmeellisempiä kuin reinkarnaatio.
xxx/ellauri175.html on line 842: Minuuttia myöhemmin lordi Ewald oli hevosen selässä vaunun vieressä valtavan joukkonsa soihtujen ympäröimänä.
xxx/ellauri175.html on line 851: Voi hemmetti! Miten se nyt saa tehtyä izelleen uuden Hadalyn! No täytyy käydä skofteissa Andrein ja Ewaldin pakeilla...
xxx/ellauri175.html on line 857: Noin kolme viikkoa näiden tapahtumien jälkeen herra Edison, joka ei saanut kirjeitä eikä lähetyksiä lordi Ewaldilta, alkoi olla huolissaan tästä hiljaisuudesta.
xxx/ellauri175.html on line 883: Eli veteläxi meni koko yritys. No kaippa se Ewald sitten tyytyy rytkyttämään tota vulgääriä komeljanttaria. THE END. Siis FIN.
xxx/ellauri175.html on line 892: "Ystävä, olen lohduton yksin Hadalysta – ja suren vain tätä haamua. Mitäs jos väsättäisiin uusi? - Jäähyväiset. — Lordi Ewald. »
xxx/ellauri255.html on line 176: Vuonna 1840 Bakunin matkusti Berliiniin, jossa hän pian liittyi kaupungissa vaikuttaneeseen sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen (SOL). Kolme vuotta myöhemmin Bakunin muutti Dresdeniin kuin Pikin Ewald ja luopui samalla lopullisesti akateemisesta urasta keskittyen jatkossa totaalisen hyödyttömään vallankumoukselliseen toimintaan ja peräsuolen tähystyxiin. Venäjän hallitus oli koko ajan tietoinen Bakuninin aikeista tsaarinvallan kumoamiseksi ja määräsikin hänet palaamaan kotimaahansa. Bakunin matkusti kuitenkin Zürichiin, jossa hän oleskeli puolen vuoden ajan viettäen paljon aikaa radikaalin sosialistin Wilhelm Weitlingin housuissa. Hänen pidätyksensä jälkeen Venäjän Bernin lähettiläs määräsi Bakuninin jälleen palaamaan kotiin, mutta tämä päätti seuraavaksi suunnata Brysseliin. Bakunin tapasi kaupungissa muun muassa puolalaisia itsenäisyysaktivisteja. Heidän joukossaan oli myös Karl Marxin ja Friedrich Engelsin tuttavapiiriin lukeutunut Joachim Älähälä.
164