ellauri032.html on line 124: Pascal sai isältään lahjaksi myös Eukleideen Alkeet, geometrian klassisen perusteoksen, jonka hän ahmaisi leikiten läpi. Gilberte väitti myöhemmin veljensä keksineen myös Eukleideesta riippumatta uudelleen Alkeissa esitellyt 32 ensimmäistä lausetta ja todistaneen ne vieläpä samassa järjestyksessä, jossa Eukleides ne esittelee, mutta tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan varmoja perusteita. Pascalin lahjakkuudesta kertoo kuitenkin se, että hän oli vasta noin 14-vuotias päästessään osallistumaan kerran viikossa järjestettyihin Marin Mersennen johdolla pidettyihin videokonferensseihin. Niistä muodostui myöhemmin Ranskan tiedeakatemia. Tosin vasta Pascalin kuoltua, v 1666. Ei tullut siitä akateemikkoa eikä paskaakaan.
ellauri032.html on line 382: Se että kolmion kulmien summa on oikokulma on jotenkin sama asia kuin se että oikokulmalla lepäävä kolmio tekee silmukan, jonka oikaisee se oikotie. Tää tuntuu ilmeiseltä. n-kulmion kulmien summa on (n-2)*pi eli oikokulma. Nelikulmiossa se on 2pi. Tätä voisi kehitellä vielä. 2pi = (pi-a)+(pi-b)+(pi-g) -> 2pi = 3pi - (a+b+g) -> a+b+g = pi. QED. 2pi on ympyrä, yhtälön oikea puoli kiertää kolmikulmion. Onko tää eri todistus kuin Eukleideen joka käyttää samansuuntaisia suoria? Eukleideen todistus on pitempi ja siinä tarvitaan apuviiva. Kai se riippuu siitäkin mitkä axioomat oletetaan. Epäeuklidisessa kolmiosumma ei pidä paikkaansa. koska paralleelit yhtyy ikuisuuden äärettömän etäisessä pisteessä. Monadit ei pysy loputtomiin erillään. Miten käy ton mun todistuxen oletuxien? Ehkä siellä ympyrä ei olekaan 2pi? Se onkin joku ellipsi tai hyberbeli? Niin kai.
xxx/ellauri087.html on line 323: Moorellakaan ei ollut sille mitään sanottavaa, mutta matemaatikko Hardyn kanssa se tuli juttuun. Hardyn periaate sanoo että geenijakaumat on stabiileja ellei ympäristö vaikuta. Lawrence oli varmaan jotain kolmikymppinen kansakoulunopettaja ja Hardy sitä 7v vanhempi kiltinoloinen kaveri jonka vanhemmat oli olleet seminaarinkäyneitä opettajia. Hardykin oli "apostoli". Sen ainoa romanssi oli sen tuttavuus Ramanujanin kaa, sen joka kuolinvuoteella piti Hardyn ehdottamaa tyhmää kokonaislukua kiinnostavana. Masentuneena vanhuxena se kirjoitti Matematiikan apologian. Russell kirjoitti Principia Mathematican 1910, jonka nimen se otti Mooren Principia Ethicasta 1903, joka puolestaan apinoi Newtonin (Philosophiae naturalis) Principia Mathematicaa 1687, jonka esikuva oli Eukleideen Stoikheia 300 BC. Aika nenäkästä porukkaa.
3