ellauri036.html on line 444: Comme si, malgré lui, le sombre Esprit du soir
ellauri036.html on line 791: Sont-ce là tes soupirs, noir Esprit des ruines ?
ellauri042.html on line 602: Maupassant tried to take his own life by cutting his throat; failing even that, he was committed to the private asylum of Esprit Blanche at Passy, in Paris, where he died on 6 July 1893 from syphilis. Maupassant penned his own epitaph: "I have coveted everything and taken pleasure in nothing."
ellauri115.html on line 826: Odottava äiti kysyi pahanilkisesti Jannelta oliko sillä lapsia. Janne kielsi punaisena kuin tomaatti. Esprit d'escalier tuli jälkijunassa: tuo on epähieno kysymys vanhallepojalle. Mixen vaan vastannut että noin 5 lehtolasta mutten tiedä mihin panin ne. Koska olen pelkuri.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri260.html on line 121: Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä ranskalainen personalistinen liike pyöri kuukausittaisen Esprit d'escalier -lehden ympärillä, jonka perustivat Emmanuel Mounier (1905–1950) ja ystäväryhmä vuonna 1932.
ellauri365.html on line 272: Myöhempinä vuosinaan hän kehitti jatkuvan yksinäisyyden halun, itsensä säilyttämisen pakkomielteen sekä kuolemanpelon ja vainoharhaisuuden, jonka aiheutti nuoruudessa sairastettu kuppa. On väitetty, että hänen veljensä Hervé kärsi myös kupasta ja että tauti saattoi olla perinnöllinen. 2. tammikuuta 1892 Maupassant yritti ottaa henkensä leikkaamalla kurkkunsa partaveizellä; mutta hän oli sitoutunut Esprit Blanchen yksityiseen turvapaikkaan Passyssa Pariisissa , missä hän kuoli 6. heinäkuuta 1893 kuppaan.
xxx/ellauri129.html on line 717: Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni ( 18. tammikuuta 1689 La Brède, lähellä Bordeaux´ta, Ranska - 10. helmikuuta 1755 Pariisi, Ranska) oli kuuluisa filosofi ja valistuksen ajan kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi, mutta varallisuutensa ansiosta pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l´Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Siinä puisevan näköinen Calle vallan kehitti kolmijako-oppia.
xxx/ellauri306.html on line 209: seurasivat sotilaat ja coureurs des bois, mukaan lukien Pierre Esprit Radisson,
9