ellauri024.html on line 584: Kuollutta komiikkaa ovat Adolf Hitlerin herjat Rooseveltista, Mussolinin virnuilut (loppuihan se vittuilu kun roikkui pää alaspäin Esson katosta), NKP:n kapitalismin herjaus ("etenkin nyt kun kapitalismi maxaa kommunismin velkoja" - juu kyllä on Aarne kapitaalin kaveri!), Matti Rossin valheellinen satiiri. Tästä taas näkee että kun normit nousee eteen kuin Juntingin äkkijyrkkä karstiseeinä, kaatuu nauru veneestä. Maailmantilanne on muuttunut, suolasta menee maku. Uudemmistakin pyhäinhäväistyxistä, kuten Make Eskelisen henkilökohtaisuudet Punaposkesta (joita ei voi edes siteerata, häpeilee Archie.). Miten surkea on epäonnistunut klovni, miten säälittävä epäonnistunut satiirikko! ei ole viheliäisempää olentoa! Siinä hän seisoo kaikkien edessä aatteen piiskaamana! No nyt on kyllä sattunut Aarnea pahasti nilkkaan, kalikka kalahtanut kipeästi, kun sylikoira näin kovaa älähtää. "Kaikkien edessä", sepä häpeällistä. Linssiluteen kadotus. Pahempi kuin äidin viza paljaalle pepulle.
ellauri024.html on line 1342: Tää Make Eskelisen motto von Wrightin lyttäyxelle kelpaisi tiivistelmäxi mun koko paasaustuotannolle. Vähän surettaa kun Make on niin vitun hyvä vittuilija, mä voin vaan kompuroida perässä. Onnex en lukenu näitä ennen kuin aloitin omia. Ois mennyt sisu kaulaan ja pupu housuihin. Vetoketju olikin jo valmiixi auki.
ellauri030.html on line 814: Vasta maailmansotien välissä joku Eastman (Kodak?) huomas verrata pilailua elukoiden kisailuun, sellaiseen leikkitaisteluun. Eläinetologit on darwinistisesti nostaneet esille leikin arvon olemassaolon kilpailun harjoituskenttänä. Huumori on samanlainen leikkikenttä sapajujen nokintakisoille, vaik käydään sillä kentällä myös tosixia, kuten esim. Make Eskelisen pamfletit.
ellauri031.html on line 608: Kun vauhtiin pääsin, kopsaan vielä mehukkaimpia kohtia Make Eskelisen Jalli Olosen mestauxesta, joka tulee siantappoaseessa seuraavana. Mä en ole Jallia lukenut kuin vähän sen hiljattaisen toisen tulemisen alkua, eli 1600-luvulle sijoittuvaa Hayleyn apupojan historiikkia. Näyttämönvaihdoxesta huolimatta se kuulosti samantyyppiseltä moraalipuurolta ja angstauxelta kuin nää Maken kuvailemat teoxet: kilttejä setiä, pahoja setiä ja kristillistä moraalia. Ei napannut. Jatko-osassa apupojan seikkailut jatkuu. Jaxan tuskin pysyä hereillä. No nyt lähtee Maken haupizit haukahtelemaan...
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 215: Eskelisen kritiikki ei kohdistu vain kirjallisuudentutkijoihin. Arvostelun kohteena ovat etenkin Kaarle Krohnin ja Jalmari Jaakkolan kaltaiset tiedemiehet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saa moitteet liiallisesta ja yksipuolisesta keskittymisestä kansanrunouteen."
ellauri066.html on line 187: Koulujen ja yliopistojen ja Make Eskelisen on lakattava julistamasta myöhäsyntyisen suomenkielisen modernismin muka-totuutta. Tuumaa Pettersson ruozalaiselta puolelta, jossa modernisteja sikisi jo ennen sotia, kun osasivat sukukieliä. Modernismi on sitä että salataan tunne tai ajatus, jos sellaisia on, neuvoo Patti Mulkkinen. Thykydides oli modernisti. Poliisin estetiikka: kertokaa vain mitä näitte.
ellauri150.html on line 384: Ei vittu täähän on se sama Jyrki Lehtola, joka toimi aikoinaan Markku Eskelisen kanssa häräntappoaseen, eikun siis sen toisen kotieläinaiheisen kulttikirrjan, sanos nyt, sianhoito-oppaan, kakkoskuskina? Tämmönen ilkiökö likasankojournalisti siitä tuli isona? No ei ihme oikeastaan. Ei sillä ollut senkään vertaa lahjoja kuin pikku-Markulla. Häntä on pidetty yhtenä maan harvoista kirjoittajista, jotka tulevat toimeen pääasiassa lehtikolumneilla. Lehtolan isä oli edesmennyt Aamulehden kulttuuritoimittaja Erkka Lehtola. Jyrki Lehtolan veli Juha Lehtola on käsikirjoittaja ja ohjaaja. Samanlaista paskaporukkaa noi on kaikki Lehtolat. Päivääkään ei ole kunnollista työtä tehty. Ja Tamperrreelta tottakai.
ellauri204.html on line 562: Uudet ideat ovat vähissä ja arvostelun kohteet eläkkeellä Eskelisen esseekokoelmassa, tuomizee emperorin hanslankari Vesa Rantama jo ingressissä.
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
10