ellauri052.html on line 604: Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
ellauri052.html on line 610: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Oliko Pekka Ervastilla kesämökki Sysmässä. Tätä mysteeriä raotetaan albumin 401 lopussa. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri263.html on line 494: Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin "kirjailija" Pekka Ervastin työn kautta.
ellauri401.html on line 158: Vuonna 2025 Pekka Ervastin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tuolloin olisi tilaisuus saada julki paremmin suurelle yleisölle suunnattu, aiempia (Mela, 1954 ja Gullman, 2020) kaunokirjallisempi elämäkerta. Jo julkaistut elämäkerrat ovat tavoittaneet lähinnä teosofisen kuplan sisällä olevia. Jonkin ’oikean’ ja tunnetun kirjailijan kirjoittama opus saisi huomiota laajemmin. Onpa ehdoteltu mahdollisia varteenotettavia nimiäkin: Matti Salminen ja Antti Tuuri – heillä voi olla ymmärrystä sellaisia hengenmiehiä kohtaa kuin Pekka Ervast. Löytyisikö tahtotilaa käynnistää prosessi riittävän varhaisessa vaiheessa? Pekka Ervastin uusin elämäkerta on ilmestynyt myös Ervastin_ek.pdf">e-painoksena. Paperipainoksessa esiintyneitä painovirheitä on korjattu tähän toiseen painokseen. Teos on jaossa myös Ruusu-Ristin ja pekkaervast.net-sivustoilla.
ellauri401.html on line 217: Antti Tuurilla voisi olla ymmärrystä Pekka Ervastin
ellauri401.html on line 238: Pekka oli omaksunut köyhyyden periaatteen, ja häntä loukkasi yhteiskunnan sisällä esiintyvä taloudellinen ja poliittinen epäoikeudenmukaisuus. Häntä inhotti porvaristossa esiintyvä kyyninen asenne työväen vaatimuksia kohtaan. Yhteiskunnan muuttamisen keinona Ervastin toveripiiri piti luokkien ja ihmisten valistamista: ihmisen järkeä ja ymmärrystä oli valaistava, heidän hyvä tahtonsa herätettävä. Ervastia ja hänen tovereitaan loukkasi se, että yhteiskunnassa saattoi olla ylellisyyttä ja kurjuutta rinnatusten. Heidän omaatuntoaan vaivasi, että oli ihmisiä, jotka kärsivät nälkää, ja perheitä, jotka asuivat kellariloukoissa kärsien vilua ja nälkää, ja työnhakijoita, jotka kulkivat ympäri avuttomina ja kerjäläisinä. Samalla he uskoivat, että yhteiskunta oli parannettavissa, että ulkonaisilla keinoilla eli laeilla ja säädöksillä, saattoi yhteiskuntaa muuttaa. Ervast oli innostunut kommunistisista ja sosialistisista aatteista. Tuon ajan Suomessa politiikka oli juuri jotakin, josta nuoriso ja vähän vanhemmatkin täytyi pitää erossa, mutta Pekan osalta siinä oli kyse reformeista, ei väkivaltaisesta nujakoinnista.
ellauri401.html on line 313: Saatuaan paikallisradion toimittajan paperit Ervast ryhtyi oitis toimeen kansan valistamiseksi yleisen veljeyden hengessä. Hän laati ja julkaisi nimellä ”Elia” suomeksi ja ruotsiksi ”lähetyskirjeen” eli lentolehtisen Ihminen, miksikä itket ja Människa, hvi sörjer du?, joka oli Ervastin lehtikirjoitusten ohella ensimmäinen julkaisu, jossa esitettiin reinkarnaation ja karman oppeja kansanta- juisessa muodossa.
ellauri401.html on line 315: Ervastin pyrkimykset uuden seuran perustamiseksi saivat Suomessa kuohuntaa aikaan, ja hänellä oli usein kiivaita väittelyitä täkäläisten teosofien kanssa, jotka melkein kaikki pitivät uskollisesti Annie Besantin puolta. Ervast puolusti William Judgea ja ylisti veljeyden ihannetta ja selitti, että joka sitä elämässään noudatti, ei hän voinut totuudestakaan poiketa. Toiset taas pitivät kiinni vaihtoehtoisista ”faktoista” ja olivat vakuuttuneita Besantin vilpittömyydestä.
ellauri401.html on line 321: Ervastin psyykkinen yliherkkyys jatkui useita vuosia, ja sen seurauksena hän ei ”aina varmuudella tiennyt, oliko jokin asia astraalinen vai fyysillinen”.
ellauri401.html on line 337: Matkan jälkeen 23-vuotias Ervast oli täynnä intoa ja pyhää uskoa izeensä ja Suomen tehtävään teosofian luvattuna maana. Hän piti joulukuussa kirjastolla esitelmän, jossa sanoi seuraavaan tapaan: ”Suomen henkinen karma on meidän teosofein käsissä, Suomen henkisen elämän edistys tai taantumus riippuu meistä teosofeista. Sentähden olkaamme valoja, esimerkkejä muille.” Yleisön joukossa istuneen Anto Södermanin mielestä Ervastin puhe sai aikaan epämiellyttävän vaikutelman. Hänestä tuntui, että Ervast aivan liian suurella varmuudella väitti asioita, joista hänellä kuitenkaan ”ei ole, eikä saata olla epäilemätöntä tietoa”. Söderman piti Ervastin puhetta teoretisointina ja olisi mielinyt nähdä hänessä ”enemmän resigneerattua etsijää, kuin kanaa, joka luulee löytäneensä jyvän."
ellauri401.html on line 344: Vanhan seuran kunniapuheenjohtaja kreivitär Constance Wachtmeister (1838–1910) ja kreivitär Märtha Gyldenstolpe sekä rouva Alma Edström olivat päättäneet asettua Ervastin henkisiksi holhoojiksi ja valmistaa hänelle tilaisuutta kehittyä teosofiseksi työntekijäksi. Myös eri seuraiset Emil ja hänen isänsä Gustav Zander lukeutuivat Ervastin ymmärtäjiin. Paizi H. P. Blavatskyn monivuotinen työtoveri Wachtmeister oli myös yksi Blavatskyn sisäisen iskuryhmän kahdestatoista opetuslapsesta. Hiän ei pitänyt enää meetvuastista. Näin kutsuttuna Ervast työskenteli kaksi kuukautta Zanderin ja T. S:n Skandinavian Osaston hallinnon sihteerinä. Hän nautti elämästään täysin rinnoin: yhtä mittaa oltiin oopperassa, konsertissa, teattereissa, puhumattakaan vilkkaasta teosofisesta seurustelusta, looshi- ym. kokouksista rouvasväen hypisteltävänä. Presidentti Olcott piti Pekkaa kädestä ja päänsärky katosi. Kultaseni minulla on pänsärky. Ei se mitään, pidä kädellä ja se lähtee kyllä. Niin lähtikin, eikä tullut takaisin.
ellauri401.html on line 349: Olcott oli mieltynyt Ervastiin ja tahtoi hänet joka paikkaan mukaansa, makkariin ja vessaankin. Ervastin mielestä Olcott toi mukanaan jotakin Blavatskyn aurasta ja oli paljon okkultimpi kuin mitä oli annettu ymmärtää. Ervast arvosti Olcottin välitöntä ihmisyyttä. Olcottin mielestä myös mestarit olivat ihmisiä. Ervastille hän sanoi tuntevansa heitä useampia fyysisesti. Hän oli tuntenut heitä sekä fyysisesti että astraalisesti (raamatullisesti). Pekka ei kuitenkaa kaxanut enää soirata Olcottia Luleåhon.Myöhemmin Sundsvallissa Pekka kärsi esiintymiskammosta ja virzakivistä.
ellauri401.html on line 354: Aika -viikkolehden toimituksen osoite. Uuden Ajan perustaja Jean Boldt oli sitä mieltä, että siitä piti tulla ”maapallon paras lehti”, ja Ervastin tietämättä hän otti velkaa, ja näytenumeroa painettiin 165 000 kappaletta. Koko Helsinki käytti lehteä jouluostoksiensa käärepaperina. Paperia riitti, sillä Helsingissä oli tuohon aikaan 79 000 asukasta. Valtavan mainonnan ansiosta lehden levikki kohosi yli neljän tuhannen, mutta samalla velat vaikeuttivat Ervastin asemaa sen vastuullisena toimittajana.
ellauri401.html on line 357: Ervastin unelma oli, että T. S. olisi ollut samankaltainen kuin alkukristillinen kirkko ja että Pekka olisi välittömässä yhteydessä henkimaailman kanssa ja koettaisi elää henkistä ja veljellistä elämää E.T. Ervastin joholla. Ervast kaipasi teosofeilta enemmän tukia ja kysyi heiltä: ”– – emmekö me teosofit joka kaupungissa ja joka looshissa voisi elää jollain tavalla yhdessä, yhteisissä taloissa tai siirtoloissa, joissa aineelliset elämänehtomme olisivat enemmän yhdenvertaisia kuin nyt, joissa ei ainakaan kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää ja kurjuutta?” Vaikka ajatus oli outo useimmille, tunnustivat monet, että siinä oli jotain oikeudenmukaista ja järkevää, mutta millä tavalla se olisi mahdollinen toteuttaa, sitä ei kukaan ymmärtänyt. Ei ainakaan minun kustsnnuxellani! Pekka oli armoton siivestäjä. Jotain hyvin jönsymäistä siinä oli.
ellauri401.html on line 359: Lokakuun 8. päivän sateisena iltana ”kun ei ollut erityistä tehtävää”, Ervast päätti käydä tervehtimässä prinsessa Karadjaa*. * Mary Karadja eli Maria Louise Smith (1868–1943) oli ruotsalaisen raharuhtinaan Claes Ohlsson Smithin tytär. Maria oli avioitunut Turkkia Tukholmassa edustaneen fanarioottiprinssin Jean Karadja Pashan kanssa. Siitä johtui prinsessan arvonimi. Mary Karadjan luona oli juuri silloin vieraana berliiniläinen meedio Anna Abend miehineen, ja Ervast sai olla mukana sinä iltana järjestetyssä mediumistisessa istunnossa.

Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.

Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.

Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri401.html on line 361: Petersissä Ervast kohtasi hengenheimolaisensa. He viihtyivät hyvin toistensa seurassa ja pitivät useita kahdenkeskisiä istuntoja, joissa Peters psykometrisoi Ervastin pikkusormea ja kertoi sen synnyttämiä tuntemuxia.
ellauri401.html on line 362: Ervastin mielestä niin Suomen kuin Ruotsinkin teosofeilta puut- tui yksinkertaisesti sanottuna uskoa. Hänestä oli selvä, että ei ollut mitään voimaa toimia, jos ei ole uskoa. Oikea usko vie siihen, mitä kutsutaan itsensä uhraamiseksi ja joka on izensä kanssa nuhraamisen ohella korkein autuus.
ellauri401.html on line 366:

Ervastin esikoisromaani


ellauri401.html on line 368: Ervastin esikoisromaani Haaveilija on avainromaani ja kehitystarina. Se kertoo tekijänsä kaltaisen ylioppilaan etsinnöistä ja kehityksestä. Teoksen päähenkilön Eeron kautta Ervast kuvaa nuoren totuudenetsijän itsenäistymistä ja irtautumista etuoikeutetusta yläluokkalaisasemastaan ja kehitystä kirjailijaksi. Teoksessa on myös surullinen juonne, miten yksi toisensa jälkeen Eeron tovereista luopuu ihanteistaan ja sopeutuu yhteiskunnan asettamien ehtoihin ja odotuksiin. Haaveilijan keskeinen kysymys on, miten ihmisen tulee elää elämänsä, ja Eero ratkaisee kysymystä työstä kieltäytymisen ja ihanteen mukaisen elämän kautta. Yksi Eeron mieltä eniten raastavista kysymyksistä oli työläisten turvaton asema ja heidän huono kohtelunsa. Eero auttoi paikaltaan, mutta kysymys jumalan pahuudesta ratkesi henkisen kokemuksen kautta: Jumala rakastaa jokaista vain sillä rakkaudella, jonka tämä kykenee ottamaan vastaan. Eeron ratkaisu oli sisäisen kirjailijankutsu- muksen seuraaminen ja eron tekeminen maailman melskeisiin. Eero menestyy työssään, ja lopulta vanha yhteys tovereihin syntyy uudestaan ja uudestisyntyneet toverit hyväksyvät Eeron eräoppaakseen.
ellauri401.html on line 377: Ervastin ratkaisu yhteiskunnalliseen kysymykseen oli yksilön ”pyrkimys köyhyyteen” ja ”rikkauden, vallan ja kaiken niihin johtavan välttäminen”.
ellauri401.html on line 401: Taas olisi aika Suomen teosofien lähettää ”suuria myötätunnon ja rakkauden ajatusaaltoja itänaapuriin, lisäten siten niiden voimaa, jotka Venäjällä koettavat rakkaudessa ja rauhassa valmistella uuden ajan tuloa." Elokuun lopussa Ervastin luokse tuli astraalitasolla Leo Tolstoi, jota Ervast ei ollut koskaan tavannut. Tolstoi oli hieno ihminen. Hänen aurassaan oli kauniit värit. Auran keskellä oli kuin enkeli, vaikkakin vanha ja nahistunut. Lexa käski Peksn pitää huolta Venäjän tunteellisesta kansasta. Suomen kansan tulevaisuus on, että sen pitää kuin ohjata Venäjän kansaa, olla sille isällisenä esimerkkinä.”
ellauri401.html on line 408: Ervast korosti, että päämaja tulee omillaan toimeen ja avustukset käytettiin yksinomaan päämajan päälaen hyväksi. Hänelle oli ikävä kokemus, kun hän tuli huomaamaan, että jotkut epäilivät häntä kunnianhimosta ja vallanhalusta. Ja joskushan se saattoi myös siltä näyttää. Fredrika Riipinen, joka toimi Tonttulassa sisäkkönä sanoi, että ”Ervast tahtoi määrätä kaiken itse ja toiset eivät tyytyneet siihen. He olisivat muuten tunteneet itsensä epäitsenäisiksi. Heidänkin täytyi kasvaa, Ervastinkin täytyi kasvaa, täydellinen määräysvalta oli vaikut- tanut häneenkin pahasti.
ellauri401.html on line 414: 4. vuosikokous 1911 oli myrskyisä, ei ulkonaisesti, mutta ”tuntui ilmassa, että oli kuin kaksi voimaa toisiaan vastaan. Joku olisi ehkä sanonut, että ylä- ja alaluokka olivat sotajalalla keskenään, toinen että suomalaisen ja ruotsalaisen kansanaineksen” oli mahdotonta keskenään sopia. Erimielisyyden ydin oli siinä, että jotkut vanhat fariseuxett eivät jaksaneet sulattaa sitä, että samarialaisille niin yleisesti saarnataan teosofiaa. Ja heidän epäilyksensä kohdistuivat Pekkaan, joka edusti teosofista työtä persukansan hyväksi. Ervastin mielestä Suomen kansa kaipasi teosofiaa.
ellauri401.html on line 422: Kysymyspotan jälkeen Steiner tuli Ervastin luokse ja sanoi: ”Kyllä meidän pitäisi tavata useammin aivan näin ruumiillisestikin.” "Yhdyn edelliseen puhujaan mutta vasta tiöaisuuden jälkeen", vshvisti Ervasti.
ellauri401.html on line 428: Mietiskelyn jälkeen oli Ervastin luentokurssi Teosofisia muistel- mia. Joinakin päivänä luennot kestivät lähes kaksi tuntia. Ervast kertoi niissä omasta elämästään, ja samalla kurssilaiset saivat tutustua Suomen teosofisen liikkeen historiaan aina suurlakon jännittäviin tapahtumiin asti. Iltapäivällä klo 14 oli kuulustelukokous, jossa kurssilaiset olivat oppilaina ja vastasivat vuorollaan Ervastin tekemiin kysymyksiin. Kello viideltä oli Väinö Valvanteen astrologinen luento tai kysy- myskokous, jossa Ervast vastasi kurssilaisten tekemiin kysymyksiin. 145 Ervast tuli tästä siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän alakoulun tapaan teosofinen kasvatustyö saadaan järjestetyksi, sitä suurempia tuloksia siitä on. Luentojen pohjalta Ervast laati myöhemmin huomattavan kirjan Jeesuksen salakoulu.
ellauri401.html on line 432: Kesäkoulun jälkeen Pekka keräsi kolehtia varakkailta teosofeilta. Keräys tuotti tulosta. *Vastaa 156 000 euroa v. 2020 rahassa. Mutta oli myös ongelmia. Ervastin kasvattipoika Jaakko aiheutti mielipahaa Tuonenkylässä. Kusti ei polkenut vaikka Pekka teki parhaansa. Kerran Jaakko tuli myyneeksi omaan laskuun päämajan lahjaksi saadun hevosen.
ellauri401.html on line 437: Tukholman tynkäkokous perjantai 13. päivä oli Pekan jymymenestys. Pekka pääsi istumaan esiintymislavalla ja näki esoteerikoille tarkoitetut nakukuvat. Kymmenen jälkeen ovet avattiin ja kuultiin Ervastin ja Merikannen sopraanona esittämä kantaatti. Kantaatin siivet kantautuivat Adyariin saakka, Tonttulasta puhumattakaan. Jostakin syystä Ervast puhui ruotsiksi Suomen deevan tehtävästä. Se mustutti elävästi Peksn duunia. Enkkulaisetkin ymmärsivät! Helluntain ihme nähtiin uudestaan.
ellauri401.html on line 439: Kesällä 1913 Ervast oli menestyksen huipulla. Hän kuuli kuin ”hoosianna huutojen kaikuvan”. Mutta samalla hän ajatteli: ”Miten kauan kestänee, ennenkuin huudetaan: ristiinnaulitkaa?” Ervastin kannalta oli murheellista, että nuoret efebit, vuodetovereiksi aiotut, lähtivät Besantin kelkkaan. Yksi syy nuorten vieraantumiseen Ervastista saattoi olla hänen ”itsevaltiutensa”. Riipinen kertoi, että Ervast tahtoi määrätä. ”Hänellä oli sellainen luonne. Jos ihmiset olisivat häntä totelleet, olisi siitä tullut kaunis kokonaisuus. Olisi antanut hänen määrätä.” – Ervast sanoi: ”Missä minä en saa määrätä, siinä ei minua tarvita."
ellauri401.html on line 443: Venäjän reissulla 1913 Pekka arveli saaneensa näkymättömässä hengen maailmassa kosketusta useampaankin Venäjän eevaan. Ervast kuvaili, mitä oli kokenut deevan luonteesta, ja kertoi lopuksi veikkauxensa Venäjän tulevaisuuden näkymistä: Ennenkuin kaksi vuotta on kulunut, on tapahtunut Venäjällä semmoista, joka varmasti viittaa uuden ajan tuloon. Tulee sota tai vallankumous – ehkä molempia, jonka jälkeen aamu sarastaa. Niinkuin Venäjä (ja Suomi) on ensimmäinen maa Europassa, jonka yli nouseva aurinko levittää säteensä, niin on myös Venäjä (ja Suomi) oleva ensimmäinen maa Europassa, jonka taivaanrannalle veljeyden aurinko nousee: uusi yhteiskuntaelämä on täällä saava alkunsa, kärsikäämme siis nurkumatta sen synnytystuskia. Arvio heitti 2 vuodella. Veljeys jatkuu tänäänkin Kainin ja Abelin merkeissä. Ervastin päätön puhe liikutti venäläisiä teosofeja ja Kamensky tulkitsi heidän tunteensa uudessa Ervastille omistetussa saxankielisessä puheessa kun Pekka ei osannut riittävästi venättä. Kun sota syttyi elokuussa 1914, Ervast käveli huoneessaan edestakaisin ja ajatteli: ”Nyt kaikki menee nurin. Ovatko jumalien laskut pettäneet?”
ellauri401.html on line 461: Eino Leino liittyi Suomen Teosofisen Seuran jäseneksi 24.10.1916 Pekka Ervastin allekirjoittamalla jäsenkirjalla. Kun kasvissyöjät vastustivat keskusvaltoja, Ervasti ryhtyi lihansyöjäxi. Ervast ei ollut yksin. Fredrika Riipinen ja Hanna Ruuskanen hoitivat emännyyttä, ja myös Hilda Pihlajamäki (1866–1951) ja kansakoulunopettaja Mandi Paadenhovi asuivat samassa yhteisössä.
ellauri401.html on line 473: Valtalinjan koirien puheenjohtaja Saarnio ilmoitti, ”että koska perustaja-ylisihteerin ehdottamat erinäiset muutokset seuran sisäisessä kokoonpanossa ovat tehdyt varsinaisen vuosikokousohjelman ulkopuolella, niin ei perhana niistä nyt voida keskustella eikä päätöksiä tehdä, vaan on siirryttävä päiväjärjestykseen. Ervast ei antanut periksi vaan ”vielä halusi asian esille ottamista ja ilmoitti toistamiseen, että tällainen uusi liitto Suomen Teosofisen Seuran Okkultinen Liitto todella on perustettu”. Ja siihen oli ollut oikeus Besantin kirjeen perusteella. Saarnio keskeytti Ervastin puheen ja kielsi keskustelun tästä kysymyksestä. ”Puheenjohtajan menettelyn vastustamiseksi ja puolustamiseksi syntyi yleinen epäjärjestys, jonka johdosta Saarnio keskeytti kokouksen viideksi minuutiksi.”22 Ervast sanoi, että ne, jotka seuraavat minua, lähtevät nyt. Ja rauha palasi, kun Ervast tovereineen siirtyi jatkamaan Okkultisen Osaston kokousta päämajan lähellä olevaan Pihlajamäkien huvilaan. Mm. Krohnit lähtivät Pekan reen jalaxille. "Katotaanpa vaan ketkä kaikki tahtovat tähän Okkultiseen osastoon liittyä”. Saadakseen selville looshien kannan Ervast vieraili kesällä eri paikkakuntien loosheissa. Jaakko ajoi moottoripyörää, ja Ervast istui sen sivuvaunussa. Ervast kirjoitti 28.8. Hilda Pihlajamäelle: ”Matkamme onnistui hyvin, lukuun ottamatta Mikkeliä, jossa ei ollut kokousta."
ellauri401.html on line 475: Kun ilmoittautumiset laskettiin, vain 270 seuran lähes 600 jäsenestä ilmoitti haluavansa liittyä Ervastin osastoon. Heikki Peltolan yhteistyö Ervastin kanssa alkoi rakoilla ja lopulta päättyi vuoden loppuun mennessä. Aluksi Peltolaa alkoi vaivata Jaakko Liukkosen ”joutilas elämä”, joka kului ”tuhlailemiseen, huvitteluun ja juopotteluun”. Peltolan asema Ervastin oppilaana, palvelijana ja kanssatyöntekijänä alkoi tuntua kammottavalta, kun Ervast ongelmien kasautuessa sanoi, että ”kaikesta näkee, että T. S:n mestarit taistelevat meitä vastaan”. (Peltola taisi ymmärtää väärin Ervastin ajatuksen T. S:n ”mestareista”.) Peltolaa hirvitti, kun hän kuuli, että ”me olimme taistelussa mestareita vastaan”. Hän oli pitänyt Ervastia ainoana mestarina, mutta nyt luottamus katosi.
ellauri401.html on line 477: Ruusu-Risti syntyi, kun Ervastilla ei ollut enää mahdollisuutta kähmiä T. S:n puitteissa. Insinööri Leo Krohnin kotona Huvilakatu 25:ssä käytiin syksyllä viikoittain neuvotteluja uuden seuran perustamisesta. Niissä oli usein mukana myös Max Heindelin ruusuristiläisyydestä kiinnostunut insinööri Axel Ringström. T. S:n suhtautuminen johti Ervastin eroon Teosofisesta Seurasta ja oman itsenäisen järjestön perustamiseen. Runoilija Aarni Kotka oli tässä yhtenä päätekijänä.
ellauri401.html on line 480: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura rekisteröitiin 14.10.1921. ”Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää teosofis-okkultista tutkimusta Suomessa.” Sen hallituksessa olivat Pekka Ervastin lisäksi Jussi Snellman, Hilda Pihlajamäki, Aapo Pihlajamäki, Erkki Melartin, Laina Helle, Frans Korpi, Eemil Halonen, Leo Krohn, Emil Paasonen, Kyllikki Ignatius ja Aarni Kotka.
ellauri401.html on line 482: Ervastin luennoilla oli hyvä menestys. Sali oli aina ääriään myöten täynnä ja monet sanoivat: ”Jospa sellaisia puheita pidettäisiin ilman maksua, niin miten paljon rotinkaisia täällä tungexisikaan!”
ellauri401.html on line 493: Teosofinen Seura jakoi Tuonenkylän tilan useampiin palstoihin ja myi Tonttulan ruusuristiläiselle professori Lauri Kettuselle Ervastin asunto-oikeus huomioon otettuna.
ellauri401.html on line 495: Samaan aikaan toisaalla Besant perusti sukupuolettoman yhteisvapaamuurarijärjestön jonka Suomen looshiin liittyi lukuisten ämmyrkäisten lisäxi Pekkakin. Ei se sille juuri lämminnyt. Ensimmäisen neuvoston (”areopagin”) muodostivat kuitenkin vanhat konnat Pekka Ervast, Kyllikki Ignatius, Hilda Pihlajamäki, Erkki Melartin, Jussi Snellman, Eemil Halonen ja Laina Helle. Ervast tahtoi siitäkin omannäköisen ja niin vapaamuurarienkin seinä halkesi. Ervastin ehdotuksessa vapaamuurariuden muodostavat:
ellauri401.html on line 519: Maailman Pyhät kirjat -sarjan huipensi Ervastin kääntämä ja selityksin varustama Vuorisaarna. Moni ei ehkä ilman Ervastia tietäisikään, että Jeesuksen opetuksiin sisältyy edelleenkin pätevä henkisen tiedon tie, kuten muistutti myös meitä vihreällä musteella ruozixi tervehtinyt jw.org apostoli Jasmin Irjala. Ei se ollut kyllä hääppönen.
ellauri401.html on line 525: Vuosikokous alkoi pitkänäperjantaina. Avauspuheessaan Ervast sanoi, että tämä vuosikokous vietettiin astman, tahdon merkeissä. . Nyt toimittaisiin Ervastin antamien ohjeiden mukaan. Työ oli koetettu veljellisesti jakaa eri tekijöiden kesken. Siinä oli meitä poikia, siin oli soo, emäntien toimelias piiri, koristelu-, kalustus- ja valaistusmestarit monine apulaisineen, siinä soiton, laulun ja muun taiteellisen ohjelman huolehtijat. Kaikilla ryhmillä oli omat mestarinsa ja heillä halunsa mukaan useampia innokkaita apulaisia, Pekka suurmestarina. Ruusu-Ristin tehtävänä oli luoda uusi aatelisto, hengen aatelisto. Elämän välttämättömyydestä se luodaan sisästä päin, ja me osaltamme olemme siihen kutsutut. Emme ole sisältä enää mitään rotinkaisia vaikka kuljemme hävettävässä työmiehen villapaidassa.
ellauri401.html on line 537: Ruusuristiläisten perustamalla Kulmakoululla oli 1.1.1929 Ervastin yleisöluento Koomillinen
ellauri401.html on line 538: Kristus. Blavatskyn teokset osoittivat, että koominen Kristus on kaikkien uskontojen takapiruna. Tämä luento kuului sarjaan, jonka pohjalta Ervast laati tärkeän kirjan Kristuksen tutkimaton rikkaus. Kulmakoulusta tuli nyt Ervastin luentojen pitopaikka ja Helsingin ryhmän kokoontumispaikka. Kulmakoululla oli myös Ruusu-Risti-koti, jossa tarjottiin eräänlaista täyshoitoa Ruusu-Ristin jäsenille. Lakana, tyyny ja peitto piti vain olla omasta takaa. Kulmakoulun juhlasali toimi nyt tomppelien temppelinä. Idässä oli johtajan istuinta kahden puolen valaisemassa pylväille korotetut seitsenhaaraiset kynttiläjalat ja valtava määrä heleitä kukkia ympäröi hänen korokettaan. Seinille antoivat pehmeää kodikkuutta vanhat suomalaiset ryijyt, ja kaiken ylle kaareutui pilarien tukemana tummansininen taivasholvi.
ellauri401.html on line 546: Torstaina 8.8. oli Ervastin esitelmä Pahan probleemi. Pekka tunnusti ettei hän ole Jumalan poika. Rahaa ja työtä ei pie pelätä, niiden vierellä voi panna vaikka maaten.
ellauri401.html on line 548: Ervastilla oli selvä kanta Venäjään. Siellä vallan ottanut kommunismi oli ”varjon veljien vaikutusta”. Ervastin mielestä maapallon elämä on järjestettävä niin, että jos toisella puolen maapalloa kärsittäisiin ravinnon puutteesta ja toisella puolella tuotetaan ravintoa liian paljon, niin noille kärsiville toimitetaan se ylimääräinen ravinto. Eikä siinä saa olla kysymyksessä raha ja taloudellinen voitto, sillä koko liike-elämästä tullaan pyyhkimään pois voitto. Se on yksi harha, jolla me hirtämme itsemme sellaiseen harhaluuloon, että aina pitää taloudellisesti voittaa. Siitä on päästävä, ja sen voiton tilalle tulee palveleminen. Häh, sitähän punaiset juuri ajoivat: kaikille tarpeeseen ja kaikilta kykyjensä mukaan. Vehkeily ja puoluejuonittelu yhtäällä ja kommunismi toisaalta ovat saman asian kaksi puolta.
ellauri401.html on line 556: Vuonna 1931 tuli kuluneeksi 100 vuotta Helena Petrovna Blavatskyn syntymästä. 2025 on kulunut 150v Pekka Ervastin epäonnistuneesta ruumiillistuxesta. Pekan P.H.B. näytelmän II kohtaus kuvaa Pariisissa 1873 pidettyä harmaan veljeskunnan kokousta, johon osallistunut Blavatsky paljastaa itsensä kaatioita myöden ja olisi ollut tuhon oma, ellei mestari olisi tullut pelastamaan rakasta tsheelaansa.
ellauri401.html on line 576: Ervast alkoi myös hiljalleen ikääntyä ja uupua, vaikka oli edelleen alle 60-vuotias. Taloudelliset huolet, syytökset ja muut epäilykset painoivat ja uuvuttivat häntä – seuran toiminta ja Ervastin elämä eivät olleet missään vaiheessa taloudellisesti kovin vakaalla pohjalla. Kenties tämän takia Pekka loppupeleissä hyväxyi Jee-suxen vexeliensä lunastajaxi. Ervast oli näet kesällä ottanut lainaa ostaakseen Mystican vanhaa varastoa ja pannakseen kustannus toiminnan taas alulle. Vapaamuurarijahti ja taloudelliset taistelut Kulmakoulun puolesta alkoivat uuvuttaa ja Ervastin voimat alkoivat huonontua keväällä 1932. Taloudellisen kysymyksen suhteen puute ei ollut ruoasta eikä rahasta vaan veljeydestä. Eräänä yönä, kun Ervast oli tapansa mukaan käymässä ulkopuolella ruumiistaan, tuli hänen luokseen eräs mestari. Hän sanoi että kesäkursseille pitäisi saapua 300 osanottajaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kolmeasataa ei tullut, eikä sataakaan, vain hieman yli kuusikymmentä.
ellauri401.html on line 580: Tukholman ja Göteborgin kautta alkoi laivamatka Atlantin yli, sen jälkeen oli vuorossa muutama viikko New Yorkissa Ervastin veljen Geon luona ja pitkä automatka halki Pohjois-Amerikan mantereen. Lopulta seurue asettautui Yhdysvaltain länsirannikolle, Ojain laaksoon, aivan Krishnamurtin naapuriin – valitettavasti Krishnamurti oli matkoilla eivätkä he koskaan tavanneet. Mutta kirjoittaminen sujui hyvin etelän lempeässä ilmanalassa ja Ervast sai valmiiksi muun muassa toisen, omaelämäkerrallisen ja meneillään olevaan matkaan pohjautuvan romaaninsa Suuri seikkailu.
ellauri401.html on line 593: Toukokuun 22. päivän iltana Pekka Ervast menehtyi sydänkohtaukseen. Hänen kuolemastaan ilmoitettiin radiossa ja Kulmakoulun temppelissä järjestetystä jäähyväisjuhlassa lausuttiin lukuisia todistuksia Ervastin elämän merkityksettömyydestä.
ellauri401.html on line 597: ”Se kuvaa alkuaan ruotsinkielisen indologin, tohtori Ensio Kotkan Amerikan matkaa. Kotka ei matkustele muuten vain, hän on okkultisti ja Kristuksen seuraaja ja menee Amerikkaan edistääkseen uuden uskonpuhdistuksen asiaa. Suurta seikkailua ei voi pitää pelkästään kaunokirjallisena teoksena – se on merkittävä uudenaikainen rosenkreutsilainen manifesti. Se kertoo, että näkymätön maailma on olemassa, ja yrittää edistää ihmiskunnan onnellistuttamista. Samalla se on Pekka Ervastin elämän, suuren seikkailun kuvausta.” (Gullman 2020, 273.)
ellauri401.html on line 600: Rauhallisen merimatkan jälkeen laiva rantautui aamulla Tukholmassa, ja Gösta Stenman oli vastassa satamassa. Matkalaiset majoittuivat ylelliseen Strand-hotelliin. Illalla käytiin Kuninkaallisessa oopperassa, jossa esitettiin 352. kerran Wagnerin Lohengrinia, joka oli Ervastin harvoja lempioopperoita. Oopperaan lähtiessäkin oli jo oma oopperansa, kun Ervastin shaketti ei mennyt kiinni ja Stenmanin toinen jalka oli kihdin takia niin turvonnut, että toisessa oli lakeerikenkä ja toisessa tohveli. Kaadella oli sentään matkaa varten tehty tummansininen villapuku, ja Bertha-rouva oli hienon maailman tyyliin viimeistä piirtoa myöten puettu. Pekka ei toista kertaa tehnyt villapaitagaffia.
ellauri401.html on line 602: Matka jatkui junalla Göteborgin satamaan, josta laiva lähti matkaan kohti New Yorkia. Ilma oli koko ajan suotuisa ja valtameri tyyni. Mutta Ervastin olo ei ollut hääppöinen. Hän tunsi koko ajan melko suurta väsymystä, ja kun hän yritti lukea, hän nukahti pian. Se kuulemma johtui meri-ilmasta. Laiva saapui New Yorkin satamaan 5.10., mutta laiva seisoi yön kauempana New Yorkin satamasta ja lähestyi sitä vasta seuraavana aamuna 6.10.
ellauri401.html on line 611: Ervastin kokemus Gerald Kaadesta oli, että hän kirkastui ”yhä enemmän jumalalliseksi lapseksi” mitä enemmän häntä nuohosi. Ervast ei ollut koskaan tuntenut ihmistä, ”jonka nielu on niin täydellisen täynnä vaan sitä yhtä asiaa". Krishnamurtia odotettiin Ojaihin. Ervast iloitsi etukäteen suuresti
ellauri401.html on line 621: Kotimatka sujui hyvin ja ihmiset olivat kohteliaita. Huhtikuun lopussa ilmestyneessä Ruusu-Ristissä ilmoitettiin iloinen uutinen, että Ruusu-Ristin johtaja saapuu noin viikon kuluttua kotimaahan ja siis Ruusu-Ristin vuosikokoukseen helluntaina. Maanantaina 7.5.1934 nautittiin Kulmakoululla Ervastin tervetuliaiskahvit. Niille osallistui satoja ihmisiä. Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja paljon paljon puheita sekä hyvää kakkua.
ellauri401.html on line 623: Ruusu-Ristin 14. vuosikokous pidettiin Helsingin Ruusu-Risti-temppelissä Kulmakoulussa helluntaina 19.–21.5. Ervast istui puheenjohtajan paikalla väliaikaan asti, jolloin hän väsyneenä poistui lepäämään. Ervastilla oli alkava nuha, ja hän tunsi fyysisen olonsa huonoksi. Ervast lausui kaikki tervetulleiksi 14. vuosikokouksen, jonka tuli kulkea astman, eli Pekan izensä hengenahdistuxen merkeissä. Ervastin puheen jälkeen Ruusu-Ristin kuoro esitti Ruusu-Ristin Soittajien säestyksellä Beethovenin laulun Jumalan kummia luonnossa,
ellauri401.html on line 630: Sitten päästiin käsittelemään keskustelukysymystä: Mitä olemme oppineet johtajan poissa ollessa? – Yleisenä huomiona todettiin, että tämä aika oli ollut jäsenille mukavaa: se vaati itsenäistä, omavastuullista työtä ja auttoi monessa suhteessa oikeammin arvostamaan johtajaa ja hänen työtään. Ervastin 1933 kesäkursseilla esittämien kesämökkitoiveiden suhteen sen sijaan ei ollut sanottavampaa edistystä tapahtunut.
ellauri401.html on line 632: Vuosijuhlaan tultaessa Ervastilla oli nuha ja ääni käheänä. Ervastin juhlaesitelmää Teosofinen nuohousliike ja apostoli Paavali oli odotettu jännityksellä. Vihonviimeinen esitelmähän siitä sitten tulikin. Ervast kertoi siinä, että teosofinen liike sai alkunsa ihmeellisestä pyhästä veljeskunnasta. Sen synnyn taustalla oli kaksi tämän veljeskunnan veljeä, joita nimitetään mestareiksi. Heidän työvälineensä oli Helena Blavatsky ja hän loi Teosofisen liikkeen täällä näkyväisessä maailmassa.
ellauri401.html on line 643: Vuoteeseen mentäessä Waldemar auttoi Ervastia riisuuntu-maan. Silloin Ervast sai tihenemistään tiheneviä yskänkohtauksia,jotka saivat aikaan voimakasta sydämentykytystä. Limaakin nousisuuhun lakkaamatta. Ervast nousi kävelemään ja pyysi Waldemariakostuttamaan pyyhkeen ja painamaan sen sydäntä vasten. Walde-mar teki niin, ja Ervast sanoi, että se auttoi. Mutta sitten tuli taasyskänkohtaus. Waldemar huomasi, että tosi oli kysymyksessä. Hän ei kuitenkaan voinut jättää potilasta yksin. Hän tuki Ervastia tämänistuessa. Yhtäkkiä Ervast raukeni, ja kaikki oli lopussa. Se tapahtui klo 23.20. Waldemar riensi Eino Krohnin luo. He kutsuivat tohtoriArmas Ruotsalaisen, joka totesi, että kuoleman oli aiheuttanut sydänkohtaus. Eino ja Waldemar valvoivat Ervastin ruumiin luona koko yön, ja aamulla ilmoitettiin kuolemasta omaisille ja tuttaville.Ervastin kuolemasta kerrottiin tuoreeltaan radiossa. Gerda osti Elannosta kauneimman ja hienoimman valkoisen arkun, mitä löytyi, ei mitään kangaspäällysteistä, ja huone koristettiin kukkivilla kasveilla. Veljet irrottivat Ervastilta kultapaikat ja sminkkasivat hänet hienoxi.
ellauri401.html on line 645: Ervastin kuolema oli shokki kaikille jäsenille. Eino Krohn oli miltei närkästynyt, ettei ollut saanut mestareilta siitä mitään tietoa etukäteen. Einon närkästys muuttui kuitenkin nopeasti käsitykseen, että työtä oli ehdottomasti jatkettava.
ellauri401.html on line 646: Sunnuntaina 27.5. oli Kulmakoulun Temppelissä Ervastin jäähyväisjuhla. Tilaisuuteen saapui noin 500 henkeä, saman verran kuin Wilho Pylkkäselle 1958.
ellauri401.html on line 649: Ervast sai osakseen, hän joka kuitenkin tahtoi kaikille vain hyvää. Pihlajamäki kertoi muutamia niistä opetuksista, joita tämä suuri tiimihenkinen opettaja oli antanut. Taas tuli musiikkia ja alkoi looshien seppelten laskeminen. Varde Ljus -looshin puolesta puhui maisteri Sven Krohn Pekka Ervastista ikuisen elämän suurena opettajana ja todistajana. ”Hän on kutsunut ja kutsuu yhä teitä oppilaitaan astmaan, joka johtaa kuoleman arvoituksen ratkaisemiseen. Se on jo aivan kielen kärjellä.” Tilaisuus muodostui valtavaksi todistukseksi siitä, miten paljon onnea ja elämän uskoa Pekka Ervast oli antanut lukemattomille ihmisyksilöille, totesi Eino Krohn loppuviimexi. Ervastin tuhat kuljetettiin 50–60 auton saattueella Krematoriosta Hietaniemen hautausmaalle, jossa ne laskettiin isän ja äidin hautaan.
ellauri401.html on line 670: Ervast käsittelee Christososophian peruskysymyksiä kirjasarjassa maapallon, ihmiskunnan ja enkelikuntien koko pitkän kehityksen eri ajanjaksoineen, joita teosofiassa kutsutaan manvantaroiksi (kapybaroiksi). Olemme käyneet läpitte kivi-, kasvi- ja eläinvaiheet aikaisemmissa ajanjaksoissa ja kehitymme tulevaisuudessa kohti enkelikuntaa nousten aina ns. neitseellisiksi hengiksi, jotka sijoittuvat yhdeksi korkeimmista enkelihierarkioista. Ervast käyttää eri enkelihierarkioista vanhoja kristillisen perinteen mukaisia nimityksiä ja esittää niiden osuuden tässä suuressa luomistyössä. Hän tuo myös selvästi esille Jeesus Kristuksen esimerkillisen osuuden tässä ihmisen kehityksen kokonaisuudessa. Koomisen Kristuksen vaikutus ja ilmestyminen mystisesti meihin (latinaksi Christus in nobis) on Ervastin laajassa tuotannossa keskeinen opetus.
ellauri401.html on line 672:

Ervastin perintö

ellauri401.html on line 674: Ervastin henkinen perintö sisältää kirjallisuuden lisäksi myös muita puolia, jotka tulevat Ruusu-Ristin toiminnassa esille kolmessa virzauksessa: teosofinen virzaus, rosenkreuzilainen virzaus, ja viimeisenä muttei vähimpänä esoteerisen kristinuskon virzaus.
ellauri401.html on line 697: Erityisesti vuorisaarna muodostaa keskeisen osan Ervastin opetuksista. Jeesus antoi vuorisaarnan läpiveto-ohjeet opetuslapsilleen, mutta myös kansa sai ne kuulla. Vuorisaarnan ohjeet ovat siis sekä esoteerisia että eksoteerisia eli yhtä aikaa salaisia ja julkisia. Tämä kuvaa myös uutta aikaa (ns. somea), jolloin kaikki tieto on julkista, koska yrityxillä on siihen oikeutettu etu. Ervast esitti oman väännöksensä Vuorisaarnasta. Vuorisaarnassa Jeesus antaa viisi käskyä ja mietiskelymantran, joka on Isä Meidän -rukous. Kaikki nämä liittyvät hyvin läheisesti rakastavan mielentilan, rakastavan olemisen ja toiminnan opetteluun. Käskyt ovat seuraavassa muodossa vanhassa Raamatun käännöksessä. Vastaava autuutus suluissa.
ellauri402.html on line 72: Pirttikosken entisen koulun luokkahuoneissa on kymmeniätuhansia teoksia, valtaosa käsittelee filosofiaa ja teosofiaa. Yhdellä pöydällä on runontekijän omia teoksia, toinen on teosofi Pekka Ervastin kirjoituspöytä. Erik Gullman luettelee empimättä lempiteosofinsa tuotannon.
xxx/ellauri253.html on line 183: Ervastin kuoleman jälkeen hänen työtoverinsa J. R. Hannula alkoi julistaa Ervastin olevan Buddhaan ja Kristukseen verrattava opettaja. Seuraajat irtosivat Ruusu-Rististä omaksi Kristosofia-uskonnoksi. Ervastilaisuutta edustaa lisäksi Ihmisyyden tunnustajat -liike.
xxx/ellauri253.html on line 185: Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Terävännenänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja pseudotieteellinen kirjasto ja useita keskinkertaisia taideteoksia.
xxx/ellauri253.html on line 187: Pekka Ervastin paljastusuutisilla oli merkittävä osuus siihen, että eduskuntavaalien 2003 jälkeen pääministeriksi noussut keskustan Anneli Jäätteenmäki jätti eroanomuksensa kesäkuussa 2003. Ilta-Sanomista pitämällään vapaalla Ervasti kirjoitti tapahtumasta kertovan kirjan Irakgate, jossa käytiin läpi Ilta-Sanomien osuutta pääministerin eroon. Kirjan julkaisun jälkeen 2004 Ervasti sai potkut Ilta-Sanomien palveluksesta ja siirtyi Suomen Kuvalehteen.
xxx/ellauri253.html on line 219: Ervasti ratkoi hattunsa sisältä Yhdysvaltain passin. Huonekaluista, kodinkoneista ja autoista oli jatkuva pula. Ne eivät mahtuneet Ervastin hatun sisälle. Moottoritielle päästyään Antero lisäsi naamalleen jähmettyneen ilmeen. Matkan kohteena on taas autiomökki Kymenlaaksossa. Puskaryssä myy siniselle armeijalle ydinaseen 100K$ ja 150KDM hinnasta. Jabes Mond-tyylinen loota sisältää ydinkärjen, joka on pelkkä lelu ilman UTC-koodia. Taktinen Senaattori tyyppinen ydinlataus. Kylläpä tää jännäri etenee hitaasti.
xxx/ellauri253.html on line 268: Ervastin pseudotiedekokoelmissa oli Runebergiä, Dostojevskia, Jylhää. Odotuxenmukaisia paskaläjiä. Ilves oli viisikymppinen sännätessään voitokkaasti puskissa pupujussin perässä. Aika epätodennäköistä. Ei brittihumoristitkaan jaxaneet uida Kreikassa edes poijulle, alkoi kättä särkemään. Ervasti sai stipendin Ahlströmin säätiöltä. Tehtailijasuvut onnistuivat varastamaan omaisuutta talteen Neuvosto-Suomesta. Omaisuus ei ole varkautta, vaan päinvastoin Varkaus oli Ahlströmin omaisuutta. Avioliitto sopi huonosti Heikin Tornioon jääneille lisäntymiselimille. 2v avioliiton jälkeen Kaarina jätti hyvästit Heikin tyhjille munapusseille. Ervastista tuli grynderi. Kun Kaarina pyysi apua Heikki sulki linjan. Hemmetti tää Heikki on paha kusipää. Fanaatikko Eero Iljexen fanaatikko isä Ilmari oli tehnyt epäonnistuneen attentaatin amerikkalaisvalmisteisella Colt-reikäraudalla. Eero salakuljetettiin Ruåziin jossa se hyvästä kodista huolimatta sortui rikosten poluille.
xxx/ellauri253.html on line 287: Ervasti haikaili suomalaista köyhyyttä. Hän oli huolissaan ruotsalaisesta yhteiskunnasta, jossa kaupoissa kuljeskeleminen oli monille ihmisille keskeisin vapaa-ajan harrastus. Energiaa ja tekemisen tarvetta purettiin ostosten tekemiseen, aikaa kulutettiin kauppakeskusten ravintoloissa ja kahviloissa. Ervastin vakaumuksen mukaan ihminen sai elämälleen jännitteen vastakohdista kuten työmaavarkauxista, murhista, terrorismista ja oikeistoaktivismista. Ruotsalaisten elämässä huippukohdat ja pohjakosketuxet oli kadonneet. Kaikki oli samaa paa-aas-kaa. Ilon ja surun, onnen ja onnettomuuden välimatka oli kutistunut. Elämän luonnolliset vastakohdat oli kantaväestöltä poistettu. Kaikki oli kantapeikoille liian helppoa, minkään eteen ei tarvinut ponnistella, tavaraa ja mutiaisten palveluita oli liikaa. Puutteen myötä oli kadonnut kyky nauttia elämän yksinkertaisista iloista kuten alaikäisten muslimien väkisin panosta. Pahinta oli lapsilla ja nuorilla, jotka saivat elämässään valmiina kaiken mitä halusivat, omaa ponnistelua ei tarvittu ja aika käytettiin musiikin kuunteluun, television katsomiseen, puhelimella oloon, koulukiusaamiseen ja kaduilla ja kaupoissa maleksimiseen. Vaihtelu piti hakea keinotekoisesta viihteestä, kuluttamisesta, alkoholista, huumeista. Pientenkin ruotsalaisten maalaiskaupunkien kaduilla näkyi viikonloppuiltoina 12-vuotiaita juopuneita, aggressiivisia lapsia puukot käsissä.
xxx/ellauri253.html on line 300: Ryssät löytävät syötixi jätetyn ydinlatauxen. Ao. jaxon perässä pyllistää tutut 3 hämärää tähteä: sinisen armeijan Heikki Ervastin, Antero Määtän ja Markun jonka sukunimeä en muista. (Se oli Kosonen.)
xxx/ellauri253.html on line 312: Taustalla täytyy olla lännen salaliitto! Niin onkin, vaikka vaan Ervastin privaattisluontoinen sellainen. Läikkänaamainen Gorba on länkkärien salainen ase.
xxx/ellauri253.html on line 380: Ervastin ikä jää vähän epäselväxi: sen seizenkymppinen ruokaemäntä on sen äidin ikäinen, eli ei Heikki voi olla kuin vajaa viisikymppinen. Väliin annetaan ymmärtää että se ois paljon seniorimpi. Unto oli kolmikymppinen tätä kynäillessään, sellaisilla on vähän huono käsitys vanhemmista ikäpolvista. Nyze on ize viisikymppinen ja täysin unohtunut. Sen roskakirjoja rontataan divarien poistohyllyihin, josta kukaan ei niitä enää ota.
xxx/ellauri253.html on line 384: Jukan askeleet on kiireiset. Hän on särkenyt spektrofometrin (sic) tahalteen. Hän kirjoittaa pukkikirjaimin. Vimpelin nopein mies on hävitä juoxussa britti pulisonkiukolle. Jukka marssii vuorenvarmasti viranomaisten puheille. Anger Over kaartoi pysäköintialueelle eli siis parkkipaikalle. Rofeilla menee nyt huonosti mutta onnexi sentään Ervastin parta sointuu sen tummaan kashmir-puolitakkiin. Irves mätkii ohjauspyörää kuin Wolfram Roth. Heikki näppäilee numeroita hiljaa silmissään synkkä tushka.
xxx/ellauri253.html on line 472: Ervasti koetti kovettaa izensä nähdessään Jukan vekarat. Ei kovettunut. Ervastin äiskyn nimi oli Taavizainen. Jukka ja Tony laittaa Irvexelle kuonokopan. Ja Heikillekin. Jukan kainalot - arvasitteko - on likomärät. Rumihia tulisi mutta Ville pääsisi matkustamaan minne halusi. Jos rahaa piisasi. "Yucca"kin näki rakkaimpansa, Tonysta puhumattakaan. Susanilla on korvat tallella. Mutta voi ei! Jukan ja Tonyn kommandoisku menee reisille. Tony saa ansionsa mukaan Iljexeltä luodin munaskuihinsa.
xxx/ellauri253.html on line 475: Ole "Yucca" niinkuin Harry herttua ja ajattele koko kansakuntaa pikemmin kuin noita shakkinappuloita. Mäkin ajattelen ensi kädessä mun äitiä. Mitä vittua? Jos Ervastin äiti kuoli justiinsa kuusnepikkana, ei Ervasti millään voi olla kuin vähän päälle neljäkymmentä, tai sit Heikin isä oli nussinut tosi tuoretta sakkolihaa. Naurettavaa. Ervastin paita on tosi hikinen.
xxx/ellauri253.html on line 508: Naton pojat nappaavat läpiväsyneen Ervastin ydinlatauxen päältä kuin tyhjiöpuristetun kanan. Minä olen Jens Stoltenberg, sanoo ruskettunut solakka upseeri. Osasin tulla Altmünsteriin, kerta jättämässänne laatikossa ei ollut kuin romua. Soot kurmoottamisen tarpehes, sanoo Jukka Susanille huomattuaan, että vastasyntyneessä tytössä ei ollut yhtään Jukan kärppämäistä näköä, vaan se näytti pikemminkin ruumiikkaalta halkiohaaraiselta pikku Tonylta.
xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
79