Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.
Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.
Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri401.html on line 361: Petersissä Ervast kohtasi hengenheimolaisensa. He viihtyivät hyvin toistensa seurassa ja pitivät useita kahdenkeskisiä istuntoja, joissa Peters psykometrisoi Ervastin pikkusormea ja kertoi sen synnyttämiä tuntemuxia.
ellauri401.html on line 362: Ervastin mielestä niin Suomen kuin Ruotsinkin teosofeilta puut- tui yksinkertaisesti sanottuna uskoa. Hänestä oli selvä, että ei ollut mitään voimaa toimia, jos ei ole uskoa. Oikea usko vie siihen, mitä kutsutaan itsensä uhraamiseksi ja joka on izensä kanssa nuhraamisen ohella korkein autuus.
ellauri401.html on line 364: Samalla Ervastia ihmetytti, että Annie Besant puhui jossakin teoksessaan sodan kasvattavasta merkityksestä.
ellauri401.html on line 366:
ellauri401.html on line 368: Ervastin esikoisromaani Haaveilija on avainromaani ja kehitystarina. Se kertoo tekijänsä kaltaisen ylioppilaan etsinnöistä ja kehityksestä. Teoksen päähenkilön Eeron kautta Ervast kuvaa nuoren totuudenetsijän itsenäistymistä ja irtautumista etuoikeutetusta yläluokkalaisasemastaan ja kehitystä kirjailijaksi. Teoksessa on myös surullinen juonne, miten yksi toisensa jälkeen Eeron tovereista luopuu ihanteistaan ja sopeutuu yhteiskunnan asettamien ehtoihin ja odotuksiin. Haaveilijan keskeinen kysymys on, miten ihmisen tulee elää elämänsä, ja Eero ratkaisee kysymystä työstä kieltäytymisen ja ihanteen mukaisen elämän kautta. Yksi Eeron mieltä eniten raastavista kysymyksistä oli työläisten turvaton asema ja heidän huono kohtelunsa. Eero auttoi paikaltaan, mutta kysymys jumalan pahuudesta ratkesi henkisen kokemuksen kautta: Jumala rakastaa jokaista vain sillä rakkaudella, jonka tämä kykenee ottamaan vastaan. Eeron ratkaisu oli sisäisen kirjailijankutsu- muksen seuraaminen ja eron tekeminen maailman melskeisiin. Eero menestyy työssään, ja lopulta vanha yhteys tovereihin syntyy uudestaan ja uudestisyntyneet toverit hyväksyvät Eeron eräoppaakseen.
ellauri401.html on line 371: Minäpä tiedän, sanoi Pekka kuin Lea Kivelässä. Te ette aavista, että te, jotka täällä istutte ja kuuntelette, että minä tiedän näitä asioita. Te ette aavista, missä minä olen käynyt, enkä minä sitä teille puhu.” Eino Krohnin mielestä Ervastista kehittyi tietäjä iänikuinen.
ellauri401.html on line 377: Ervastin ratkaisu yhteiskunnalliseen kysymykseen oli yksilön ”pyrkimys köyhyyteen” ja ”rikkauden, vallan ja kaiken niihin johtavan välttäminen”.
ellauri401.html on line 393: Ervastista tuli ylisihteeri. Se förbi Omatunto lehden Martti Humulta, siitä tuli Tietäjä.
ellauri401.html on line 401: Taas olisi aika Suomen teosofien lähettää ”suuria myötätunnon ja rakkauden ajatusaaltoja itänaapuriin, lisäten siten niiden voimaa, jotka Venäjällä koettavat rakkaudessa ja rauhassa valmistella uuden ajan tuloa." Elokuun lopussa Ervastin luokse tuli astraalitasolla Leo Tolstoi, jota Ervast ei ollut koskaan tavannut. Tolstoi oli hieno ihminen. Hänen aurassaan oli kauniit värit. Auran keskellä oli kuin enkeli, vaikkakin vanha ja nahistunut. Lexa käski Peksn pitää huolta Venäjän tunteellisesta kansasta. Suomen kansan tulevaisuus on, että sen pitää kuin ohjata Venäjän kansaa, olla sille isällisenä esimerkkinä.”
ellauri401.html on line 406: Ervast adoptoi vuonna 1909 kolmetoistavuotiaan Jaakko Liukkosen. Poika oli Hankasalmelta kotoisin. Vanhemmat olivat kuolleet. Jaakon täti sairaanhoitajatar Elina Rutanen otti kaikki kolme lasta, Elinan, Eevan ja Jaakon luokseen. Hän pani Jaakon ensin maalarin oppiin Gummerukselle ja sitten Ateneumiin. Mutta poika ei mennytkään Ateneumiin vaan maalarin verstaaseen, missä hän maalasi toisten poikien varastamat potkukelkat. Se saatiin tietää, ja poika määrättiin piiskattavaksi Raastuvan rappusilla. Auttaakseen poikaa Ervast otti hänet läheiseen huvilaan postipojaksi. Pekan silmiä ei välttänyt 1:kään lapsi lootusasennossa. Ervast oli esimerkillisen ahkera työmies. Hän nousi työhän aamuisin viimeistään kello 7. Iltapäivällä hän sitten piti vapaata ja "jutteli" aataminasuisten poikien ja muidenkin ihmisten kanssa. Pojat käyttivät Tonttulassa väinönpukuja mutteivät sentään kadulla.
ellauri401.html on line 408: Ervast korosti, että päämaja tulee omillaan toimeen ja avustukset käytettiin yksinomaan päämajan päälaen hyväksi. Hänelle oli ikävä kokemus, kun hän tuli huomaamaan, että jotkut epäilivät häntä kunnianhimosta ja vallanhalusta. Ja joskushan se saattoi myös siltä näyttää. Fredrika Riipinen, joka toimi Tonttulassa sisäkkönä sanoi, että ”Ervast tahtoi määrätä kaiken itse ja toiset eivät tyytyneet siihen. He olisivat muuten tunteneet itsensä epäitsenäisiksi. Heidänkin täytyi kasvaa, Ervastinkin täytyi kasvaa, täydellinen määräysvalta oli vaikut- tanut häneenkin pahasti.
ellauri401.html on line 414: 4. vuosikokous 1911 oli myrskyisä, ei ulkonaisesti, mutta ”tuntui ilmassa, että oli kuin kaksi voimaa toisiaan vastaan. Joku olisi ehkä sanonut, että ylä- ja alaluokka olivat sotajalalla keskenään, toinen että suomalaisen ja ruotsalaisen kansanaineksen” oli mahdotonta keskenään sopia. Erimielisyyden ydin oli siinä, että jotkut vanhat fariseuxett eivät jaksaneet sulattaa sitä, että samarialaisille niin yleisesti saarnataan teosofiaa. Ja heidän epäilyksensä kohdistuivat Pekkaan, joka edusti teosofista työtä persukansan hyväksi. Ervastin mielestä Suomen kansa kaipasi teosofiaa.
ellauri401.html on line 419: Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeri Rudolf Steiner vieraili Suomessa huhtikuun alussa. Steinerilla oli oma agendansa, mutta hän osallistui myös Suomen T. S:n vuosikokoukseen ja muihin teosofisiin tilaisuuk- siin. Ervastille oli mieluista tutustua Steineriin. He vaihtoivat monta kertaa ajatuksia erilaisista asioista, kerran parikin tuntia yhtä mittaa. Ervast arvosti Steineria Kristus-kysymyk- sen ymmärtäjänä. Heillä oli yksi pitkä keskustelu, jossa Steiner otti paperin ja kynän ja piirsi ristin sanoen: ”Katsokaa nyt! Juuri tuos- sa keskikohdassa, yhtymäkohdassa on Kristus. Mutta siinä viivassa ennen Kristusta on kuusi bodhisattvaa ja yläpuolelle on taas kuusi. Kuusi ennen Kristusta ja kuusi Kristuksen jälkeen. Tää olen mä ja sä voisit olla vaikka tässä.” Ervast tunsi sisässään, että Steiner sanoi suuren totuuden ja että hänellä oli paljon tietoa.
ellauri401.html on line 420: Kääntäminen tapahtui siten, että kun Steiner puhui, Ervast kir- joitti ”sen heti sana sanalta astraaliseen aineeseen”. Ja siitä astraalises- ta käsikirjoituksesta hän ”sen sitten esitti sanatarkasti ja järkevästi”.
ellauri401.html on line 422: Kysymyspotan jälkeen Steiner tuli Ervastin luokse ja sanoi: ”Kyllä meidän pitäisi tavata useammin aivan näin ruumiillisestikin.” "Yhdyn edelliseen puhujaan mutta vasta tiöaisuuden jälkeen", vshvisti Ervasti.
ellauri401.html on line 426: Kesäkouluissa Kiteellä ja sittemmin Valittulassa oli sentään mukavasa. Ervast avasi aamumietiskelyn soittamallaan pianokappaleella, ja syvän hiljaisuuden vallitessa hän esitti yhteisen mietiskelyaiheen, jota sitten seuraavina aamuina kehitettynä jatkettiin. Mietiskely kesti noin 8-10 minuuttia kunnes makaronit kypsyivät.
ellauri401.html on line 428: Mietiskelyn jälkeen oli Ervastin luentokurssi Teosofisia muistel- mia. Joinakin päivänä luennot kestivät lähes kaksi tuntia. Ervast kertoi niissä omasta elämästään, ja samalla kurssilaiset saivat tutustua Suomen teosofisen liikkeen historiaan aina suurlakon jännittäviin tapahtumiin asti. Iltapäivällä klo 14 oli kuulustelukokous, jossa kurssilaiset olivat oppilaina ja vastasivat vuorollaan Ervastin tekemiin kysymyksiin. Kello viideltä oli Väinö Valvanteen astrologinen luento tai kysy- myskokous, jossa Ervast vastasi kurssilaisten tekemiin kysymyksiin. 145 Ervast tuli tästä siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän alakoulun tapaan teosofinen kasvatustyö saadaan järjestetyksi, sitä suurempia tuloksia siitä on. Luentojen pohjalta Ervast laati myöhemmin huomattavan kirjan Jeesuksen salakoulu.
ellauri401.html on line 432: Kesäkoulun jälkeen Pekka keräsi kolehtia varakkailta teosofeilta. Keräys tuotti tulosta. *Vastaa 156 000 euroa v. 2020 rahassa. Mutta oli myös ongelmia. Ervastin kasvattipoika Jaakko aiheutti mielipahaa Tuonenkylässä. Kusti ei polkenut vaikka Pekka teki parhaansa. Kerran Jaakko tuli myyneeksi omaan laskuun päämajan lahjaksi saadun hevosen.
ellauri401.html on line 433: Rahat saatuaan hän häipyi entiselle kotiseudulleen Hankasalmelle. Ervast oli kauhean onneton ja sanoi, että hänen pitää saada Jaakko takaisin, muuten hän ei voi elää. Fredrika sanoi Pekalle: ”Sinä olet liian hellä, et osaa kasvattaa Jaakkoa.” Siihen Pekka: ”Olen sitä mieltä, että rakkaus lopulta voittaa kaiken.” Ervast matkusti Hankasalmelle Jaakon Elina-siskon kanssa ja toi Jaakon takaisin. Jaakon sisko Elina ”Elli” Liukkonen oli niin kunnon tyttö kuin vain saattaa olla. Hän tuli Piippalaan noin 16–17- vuotiaana ja asui siellä viisi vuotta. Jaakko aiheutti paljon vahinkoa, vaikka hänessä oli kyllä hauskojakin puolia (takanpuoli).
ellauri401.html on line 437: Tukholman tynkäkokous perjantai 13. päivä oli Pekan jymymenestys. Pekka pääsi istumaan esiintymislavalla ja näki esoteerikoille tarkoitetut nakukuvat. Kymmenen jälkeen ovet avattiin ja kuultiin Ervastin ja Merikannen sopraanona esittämä kantaatti. Kantaatin siivet kantautuivat Adyariin saakka, Tonttulasta puhumattakaan. Jostakin syystä Ervast puhui ruotsiksi Suomen deevan tehtävästä. Se mustutti elävästi Peksn duunia. Enkkulaisetkin ymmärsivät! Helluntain ihme nähtiin uudestaan.
ellauri401.html on line 439: Kesällä 1913 Ervast oli menestyksen huipulla. Hän kuuli kuin ”hoosianna huutojen kaikuvan”. Mutta samalla hän ajatteli: ”Miten kauan kestänee, ennenkuin huudetaan: ristiinnaulitkaa?” Ervastin kannalta oli murheellista, että nuoret efebit, vuodetovereiksi aiotut, lähtivät Besantin kelkkaan. Yksi syy nuorten vieraantumiseen Ervastista saattoi olla hänen ”itsevaltiutensa”. Riipinen kertoi, että Ervast tahtoi määrätä. ”Hänellä oli sellainen luonne. Jos ihmiset olisivat häntä totelleet, olisi siitä tullut kaunis kokonaisuus. Olisi antanut hänen määrätä.” – Ervast sanoi: ”Missä minä en saa määrätä, siinä ei minua tarvita."
ellauri401.html on line 443: Venäjän reissulla 1913 Pekka arveli saaneensa näkymättömässä hengen maailmassa kosketusta useampaankin Venäjän eevaan. Ervast kuvaili, mitä oli kokenut deevan luonteesta, ja kertoi lopuksi veikkauxensa Venäjän tulevaisuuden näkymistä: Ennenkuin kaksi vuotta on kulunut, on tapahtunut Venäjällä semmoista, joka varmasti viittaa uuden ajan tuloon. Tulee sota tai vallankumous – ehkä molempia, jonka jälkeen aamu sarastaa. Niinkuin Venäjä (ja Suomi) on ensimmäinen maa Europassa, jonka yli nouseva aurinko levittää säteensä, niin on myös Venäjä (ja Suomi) oleva ensimmäinen maa Europassa, jonka taivaanrannalle veljeyden aurinko nousee: uusi yhteiskuntaelämä on täällä saava alkunsa, kärsikäämme siis nurkumatta sen synnytystuskia. Arvio heitti 2 vuodella. Veljeys jatkuu tänäänkin Kainin ja Abelin merkeissä. Ervastin päätön puhe liikutti venäläisiä teosofeja ja Kamensky tulkitsi heidän tunteensa uudessa Ervastille omistetussa saxankielisessä puheessa kun Pekka ei osannut riittävästi venättä. Kun sota syttyi elokuussa 1914, Ervast käveli huoneessaan edestakaisin ja ajatteli: ”Nyt kaikki menee nurin. Ovatko jumalien laskut pettäneet?”
ellauri401.html on line 447: Pekka ennusti heinäkuussa 1914 että sota alkaisi heinäkuussa 1914. Pian alkoi tulla esille Besantin kanta, että Valkoinen veljeskunta taisteli liittolaisten puolella keskusvaltoja vastaan. Besantin asennoituminen aiheutti, että Ervast vetäytyi hengessään syrjään hänestä. Don't underestimate the power of the dark side of the force! Soon the power of the eye of Sarnath will be mine! Kyeh-kyeh-kyeh! Ervast ja Krang on kuin 2 marjaa.
ellauri401.html on line 455: Ervast ennusti Tietäjässä 1914 Saksan tappion. Myös Rudolf Steiner oli sanonut Saksan kyllä tulevan häviämään sodassa mutta voittamaan henkisesti paljon.
ellauri401.html on line 461: Eino Leino liittyi Suomen Teosofisen Seuran jäseneksi 24.10.1916 Pekka Ervastin allekirjoittamalla jäsenkirjalla. Kun kasvissyöjät vastustivat keskusvaltoja, Ervasti ryhtyi lihansyöjäxi. Ervast ei ollut yksin. Fredrika Riipinen ja Hanna Ruuskanen hoitivat emännyyttä, ja myös Hilda Pihlajamäki (1866–1951) ja kansakoulunopettaja Mandi Paadenhovi asuivat samassa yhteisössä.
ellauri401.html on line 463: Ervasti unelmoi Euroopan liittovallasta, jossa kaikki kansat olisivat toistensa vertaisia ja veljessiteillä toisiinsa sidottuja. Silloin ei olisi ”armeijoja, ei asevelvollisuutta. Jokainen kansa hoitaa vapaasti omia asioitaan, yhteinen europpalainen parlamentti ratkaisee kansainväliset kysymykset.” Ja Suomikin olisi mukana ”maailmankonsertissa”. Kukoistava ja hymyilevä Venäjä voisi olla Euroopan vilja- ja hedelmäaitta. Joopa joo. Suomi on EU:n kanssa mukana Natossa ja aseistautuu ryssän pään menoxi minkä kerkiää.
ellauri401.html on line 469: Ennen Ruusu-Ristin perustamista Ervasti kieron tamperelaisen Heikki Peltolan avulla taktikoizi Tietäjä Oy:n osakekannan izelleen. Prinssieversti ei pitänyt kansanvallasta. Ervast kirjoitti vuonna 1918 T. S:n jäsenlehdessä ajatuksiaan ylisihteeriydestä sanoen mm. seuraavaa: Tahtoisin olla kuin hallitsija, joka ympäröi itseään ministereillä osaksi heiltä neuvoa kysyäkseen, osaksi luovuttaakseen heille toimeenpanovallan ja juoksevien asioiden hoidon. Tahtoisin olla kuin hallitsija, jonka veto painaa yhtä paljon vaa’assa kuin kokonaisen vuosikokouksen päätös ja joka ylhäisyydessään on vapautettu kaikesta käytännöllisestä hommasta paitsi asiapapereiden allekirjoittamisesta. Tahtoisin hallitsijan tapaan korkeimman päätösvallan myöskin aineellisten varojen käyttämisestä. Pekkadiktatuurin kannalla olivat mm. Hilda ja Aapo Pihlajamäki, Kyllikki Ignatius, Erkki Melartin, Oskar Merikanto, Viktor Heikel, Aino Kajanus-Mangström, Dagmar Parmas-Saarnio ja Eino Leino. ma edellyttää.5 Väinö Valvanne ei osallistunut keskusteluun. Hän menehtyi keuhkotautiin 8.3.1919 vain 31 vuoden ikäisenä.
ellauri401.html on line 471: 13. vuosikokouxen alla Ervasti ajaa uuden ylisihteerin John Sonckin ohi pientareen kautta ja sopii suoraan "ihanan ihmisen" Besantin kanssa omasta rinnakkaisorganisaatiosta.
ellauri401.html on line 473: Valtalinjan koirien puheenjohtaja Saarnio ilmoitti, ”että koska perustaja-ylisihteerin ehdottamat erinäiset muutokset seuran sisäisessä kokoonpanossa ovat tehdyt varsinaisen vuosikokousohjelman ulkopuolella, niin ei perhana niistä nyt voida keskustella eikä päätöksiä tehdä, vaan on siirryttävä päiväjärjestykseen. Ervast ei antanut periksi vaan ”vielä halusi asian esille ottamista ja ilmoitti toistamiseen, että tällainen uusi liitto Suomen Teosofisen Seuran Okkultinen Liitto todella on perustettu”. Ja siihen oli ollut oikeus Besantin kirjeen perusteella. Saarnio keskeytti Ervastin puheen ja kielsi keskustelun tästä kysymyksestä. ”Puheenjohtajan menettelyn vastustamiseksi ja puolustamiseksi syntyi yleinen epäjärjestys, jonka johdosta Saarnio keskeytti kokouksen viideksi minuutiksi.”22 Ervast sanoi, että ne, jotka seuraavat minua, lähtevät nyt. Ja rauha palasi, kun Ervast tovereineen siirtyi jatkamaan Okkultisen Osaston kokousta päämajan lähellä olevaan Pihlajamäkien huvilaan. Mm. Krohnit lähtivät Pekan reen jalaxille. "Katotaanpa vaan ketkä kaikki tahtovat tähän Okkultiseen osastoon liittyä”. Saadakseen selville looshien kannan Ervast vieraili kesällä eri paikkakuntien loosheissa. Jaakko ajoi moottoripyörää, ja Ervast istui sen sivuvaunussa. Ervast kirjoitti 28.8. Hilda Pihlajamäelle: ”Matkamme onnistui hyvin, lukuun ottamatta Mikkeliä, jossa ei ollut kokousta."
ellauri401.html on line 475: Kun ilmoittautumiset laskettiin, vain 270 seuran lähes 600 jäsenestä ilmoitti haluavansa liittyä Ervastin osastoon. Heikki Peltolan yhteistyö Ervastin kanssa alkoi rakoilla ja lopulta päättyi vuoden loppuun mennessä. Aluksi Peltolaa alkoi vaivata Jaakko Liukkosen ”joutilas elämä”, joka kului ”tuhlailemiseen, huvitteluun ja juopotteluun”. Peltolan asema Ervastin oppilaana, palvelijana ja kanssatyöntekijänä alkoi tuntua kammottavalta, kun Ervast ongelmien kasautuessa sanoi, että ”kaikesta näkee, että T. S:n mestarit taistelevat meitä vastaan”. (Peltola taisi ymmärtää väärin Ervastin ajatuksen T. S:n ”mestareista”.) Peltolaa hirvitti, kun hän kuuli, että ”me olimme taistelussa mestareita vastaan”. Hän oli pitänyt Ervastia ainoana mestarina, mutta nyt luottamus katosi.
ellauri401.html on line 477: Ruusu-Risti syntyi, kun Ervastilla ei ollut enää mahdollisuutta kähmiä T. S:n puitteissa. Insinööri Leo Krohnin kotona Huvilakatu 25:ssä käytiin syksyllä viikoittain neuvotteluja uuden seuran perustamisesta. Niissä oli usein mukana myös Max Heindelin ruusuristiläisyydestä kiinnostunut insinööri Axel Ringström. T. S:n suhtautuminen johti Ervastin eroon Teosofisesta Seurasta ja oman itsenäisen järjestön perustamiseen. Runoilija Aarni Kotka oli tässä yhtenä päätekijänä.
ellauri401.html on line 479: Ervast kirjoitti Ruusu-Ristin perustamisesta Annie Besantille ja kertoi, että tämä oli kutsuttu seuran kunniajäseneksi. Ruusu-Ristin Helsingin ryhmä piti ensimmäisen jäsenkokouksensa Hankkijan talon ylimmässä kerroksessa joulukuussa 1920. Kokouksessa Ervast esitteli yhtä innokkaasti rosenkreutsilaisuutta kuin hetki vielä sitten teosofiaa. Tietäjä-aikakauskirjan nimi vaihtui Ruusu-Ristiksi. "Loppujen lopuksi Ervast puhui myöhemmin sangen vähän rosenkreutsilaisuudesta, mitä olen kyllä ihmetellyt”, totesi hölmistynyt Eino Krohn yli 60 vuotta myöhemmin.
ellauri401.html on line 480: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura rekisteröitiin 14.10.1921. ”Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää teosofis-okkultista tutkimusta Suomessa.” Sen hallituksessa olivat Pekka Ervastin lisäksi Jussi Snellman, Hilda Pihlajamäki, Aapo Pihlajamäki, Erkki Melartin, Laina Helle, Frans Korpi, Eemil Halonen, Leo Krohn, Emil Paasonen, Kyllikki Ignatius ja Aarni Kotka.
ellauri401.html on line 482: Ervastin luennoilla oli hyvä menestys. Sali oli aina ääriään myöten täynnä ja monet sanoivat: ”Jospa sellaisia puheita pidettäisiin ilman maksua, niin miten paljon rotinkaisia täällä tungexisikaan!”
ellauri401.html on line 485:
ellauri401.html on line 487:
ellauri401.html on line 489:
ellauri401.html on line 493: Teosofinen Seura jakoi Tuonenkylän tilan useampiin palstoihin ja myi Tonttulan ruusuristiläiselle professori Lauri Kettuselle Ervastin asunto-oikeus huomioon otettuna.
ellauri401.html on line 495: Samaan aikaan toisaalla Besant perusti sukupuolettoman yhteisvapaamuurarijärjestön jonka Suomen looshiin liittyi lukuisten ämmyrkäisten lisäxi Pekkakin. Ei se sille juuri lämminnyt. Ensimmäisen neuvoston (”areopagin”) muodostivat kuitenkin vanhat konnat Pekka Ervast, Kyllikki Ignatius, Hilda Pihlajamäki, Erkki Melartin, Jussi Snellman, Eemil Halonen ja Laina Helle. Ervast tahtoi siitäkin omannäköisen ja niin vapaamuurarienkin seinä halkesi. Ervastin ehdotuksessa vapaamuurariuden muodostavat:
ellauri401.html on line 517: Ruusu-Ristin looshityö järjestettiin tälläselle vapaamuuraripohjalle vuonna 1926. Ruusuristityö yhdistettiin vapaamuurariuteen 22. toukokuuta. Areopagi 12:sta tehtiin yxin tein Ruusu-Risti-vapaamuurareita, ja Ervast vihittiin sen ensimmäiseksi suurmestariksi. Seremoniat auttoivat tekemään kokoontumisista rauhan hetkiä, jolloin katseet ajatukset kääntyvät toisiin asioihin kuin arkiryskeeseen. Vähän kuin Pafos-seminaarit.
ellauri401.html on line 519: Maailman Pyhät kirjat -sarjan huipensi Ervastin kääntämä ja selityksin varustama Vuorisaarna. Moni ei ehkä ilman Ervastia tietäisikään, että Jeesuksen opetuksiin sisältyy edelleenkin pätevä henkisen tiedon tie, kuten muistutti myös meitä vihreällä musteella ruozixi tervehtinyt jw.org apostoli Jasmin Irjala. Ei se ollut kyllä hääppönen.
ellauri401.html on line 523: Syyskuun lehdessä Ervast jatkoi jo aiemmin aloitetun talouskysymyksen käsittelyä. Hän piti ratkaisuna, että ruusuristiläiset liittyisivät valtion siviilirekisteriin ja maksaisivat ennen kirkolle menneet veronsa Ruusu-Ristin seurakuntarahastoon. Ervast otti asian sen verran vakavasti, että suunnitteli temppelirahaston varojen keräämistä varten tarvittavat säästölippaat.
ellauri401.html on line 525: Vuosikokous alkoi pitkänäperjantaina. Avauspuheessaan Ervast sanoi, että tämä vuosikokous vietettiin astman, tahdon merkeissä. . Nyt toimittaisiin Ervastin antamien ohjeiden mukaan. Työ oli koetettu veljellisesti jakaa eri tekijöiden kesken. Siinä oli meitä poikia, siin oli soo, emäntien toimelias piiri, koristelu-, kalustus- ja valaistusmestarit monine apulaisineen, siinä soiton, laulun ja muun taiteellisen ohjelman huolehtijat. Kaikilla ryhmillä oli omat mestarinsa ja heillä halunsa mukaan useampia innokkaita apulaisia, Pekka suurmestarina. Ruusu-Ristin tehtävänä oli luoda uusi aatelisto, hengen aatelisto. Elämän välttämättömyydestä se luodaan sisästä päin, ja me osaltamme olemme siihen kutsutut. Emme ole sisältä enää mitään rotinkaisia vaikka kuljemme hävettävässä työmiehen villapaidassa.
ellauri401.html on line 529: Ervast sai vaivoihinsa Itävallassa housut pois hoitoa, ja Zeileis laittoi hänen munuaisensa kuntoon.42 Zeileis oli itse kehittänyt radiumia ja korkeafrekvenssistä valoa hyödyntävät instrumenttinsa ja hänen nimeään kantava instituutti toimii vieläkin Gallspachin kylässä.
ellauri401.html on line 530: Matkalla seisautettiin Goethen kämpässä. Ervast kulki hengessään vavisten suuren vainajan huoneissa: ”Tässä hän on liikkunut, suuri Goethe, vielä vanhuutensa päivinä, tässä istunut, tuossa seisonut työpöytänsä ääressä, tässä keskustellut ystäviensä kanssa, tuossa bylsinyt, sitten rauhassa levännyt… Harvoin syntyy semmoisia panoneroja kuin Goethe, ja armoitettu on se maa, jossa he syntyvät.”
ellauri401.html on line 533: Helluntaimaanantaina 30.5. kello 12 oli Kansallisteatterissa Ruusu-Ristin juhlamatinea.69 Alkusoiton esitti Radio-orkesteri. Sen jälkeen kuultiin Erkki Melartinin Eino Leinon Alla kasvon Kaikkivallan sanoihin laatima melodraama Nuori Väinämöinen. Säveltäjä soitti ja Hilda Pihlajamäki lausui. Annikki Uimonen lauloi Erkki Mikaelin säestyksellä. Ervast piti esitelmän Suomen tulevaisuus. Esitelmöijä oli niin huonossa tilassa, että miltei hoiperteli kävellessään.
ellauri401.html on line 535: Ervastilla oli kortteeri Lounaksilla. Ennen kursseja hän puheli koko päivän syvästi uskonnollisen vanhan hierojatädin kanssa Tämä tuli esitelmääkin kuuntelemaan ja sanoi sen jälkeen Ervastille: ”Jos olisin nuorempi, jaksaisin todella ymmärtää puheesi, mutta nyt vain jollakin tavalla tuntuu, että asiat ovat niinkuin sanot. Mutta kun sinä puhut, niin ota käteesi kirja. Tuntuisi mukavammalta katsella, ettei ole niinkuin perunoita pussista puistaisi!” Ervast katseli ja lupasi miettiä asiaa.
ellauri401.html on line 537: Ruusuristiläisten perustamalla Kulmakoululla oli 1.1.1929 Ervastin yleisöluento Koomillinen
ellauri401.html on line 538: Kristus. Blavatskyn teokset osoittivat, että koominen Kristus on kaikkien uskontojen takapiruna. Tämä luento kuului sarjaan, jonka pohjalta Ervast laati tärkeän kirjan Kristuksen tutkimaton rikkaus. Kulmakoulusta tuli nyt Ervastin luentojen pitopaikka ja Helsingin ryhmän kokoontumispaikka. Kulmakoululla oli myös Ruusu-Risti-koti, jossa tarjottiin eräänlaista täyshoitoa Ruusu-Ristin jäsenille. Lakana, tyyny ja peitto piti vain olla omasta takaa. Kulmakoulun juhlasali toimi nyt tomppelien temppelinä. Idässä oli johtajan istuinta kahden puolen valaisemassa pylväille korotetut seitsenhaaraiset kynttiläjalat ja valtava määrä heleitä kukkia ympäröi hänen korokettaan. Seinille antoivat pehmeää kodikkuutta vanhat suomalaiset ryijyt, ja kaiken ylle kaareutui pilarien tukemana tummansininen taivasholvi.
ellauri401.html on line 540: Pääsiäissunnuntai oli juhlapäivä. Kello 12 pidettiin Kansallisteatterissa Vuosijuhla, jonka pääsyliput olivat nytkin huonoimpiakin pylvääntauspaikkoja myöten loppuunmyyty. Arvokkaan ohjelman aloitti torvien soitto, jonka jälkeen Bertha Lindberg lausui Eino Leinon Helkavirsien. styken ”Marjatan reikä”. Sen jälkeen Georg Ots ja Georg Malmstén esittivät katkelman Aida-oopperan kolmannesta näytöksestä. Trio Joulukalenteri esitti Erkki Melartinin uudet sävellykset Barcorolan ja Meditaation. Pekka Ervast piti palopuheen EU:n puolesta. Juhlan lopuksi Hilda Pihlajamäki ja Jussi Snellman esittivät jälkimmäisen runomittaan suomentaman André Dumasin yksinäytöksisen näytelmän Läheinen ikuisuus.
ellauri401.html on line 544: Tämmöisten takaiskujen ennakoimisexi Suomesta on tehtävä Euroopan omatunto ja korkeampi järki. Ervast esitti jälleen ihanan näyn: ”Suuri ehtoollismalja on muodostunut yläpuolellemme. Jee-suxen jalka ulottuu jokaisen meidän sydämeemme.” Kursseilla oli päivittäin kolme kokousta. Aamulla kello 9–11 keskusteltiin ja vastattiin kysymyksiin: Onko Ruusu-Risti mielestäsi hyvä niin kuin nyt se on? Mitä ajattelet Pekka Ervastista? No, minä...
ellauri401.html on line 546: Torstaina 8.8. oli Ervastin esitelmä Pahan probleemi. Pekka tunnusti ettei hän ole Jumalan poika. Rahaa ja työtä ei pie pelätä, niiden vierellä voi panna vaikka maaten.
ellauri401.html on line 548: Ervastilla oli selvä kanta Venäjään. Siellä vallan ottanut kommunismi oli ”varjon veljien vaikutusta”. Ervastin mielestä maapallon elämä on järjestettävä niin, että jos toisella puolen maapalloa kärsittäisiin ravinnon puutteesta ja toisella puolella tuotetaan ravintoa liian paljon, niin noille kärsiville toimitetaan se ylimääräinen ravinto. Eikä siinä saa olla kysymyksessä raha ja taloudellinen voitto, sillä koko liike-elämästä tullaan pyyhkimään pois voitto. Se on yksi harha, jolla me hirtämme itsemme sellaiseen harhaluuloon, että aina pitää taloudellisesti voittaa. Siitä on päästävä, ja sen voiton tilalle tulee palveleminen. Häh, sitähän punaiset juuri ajoivat: kaikille tarpeeseen ja kaikilta kykyjensä mukaan. Vehkeily ja puoluejuonittelu yhtäällä ja kommunismi toisaalta ovat saman asian kaksi puolta.
ellauri401.html on line 554: Lokakuussa Ervastia varjosti Varjon veljien aiheuttama masennuksen puuska. Ervast oli tullut vanhaksi, kuolema odotti, ja hän kysyi itseltään, oliko hän elänyt turhaan ja ”mitä hyötyä on ihmisille kaikista voimanponnistuksistani”. No eipä midiä.
ellauri401.html on line 556: Vuonna 1931 tuli kuluneeksi 100 vuotta Helena Petrovna Blavatskyn syntymästä. 2025 on kulunut 150v Pekka Ervastin epäonnistuneesta ruumiillistuxesta. Pekan P.H.B. näytelmän II kohtaus kuvaa Pariisissa 1873 pidettyä harmaan veljeskunnan kokousta, johon osallistunut Blavatsky paljastaa itsensä kaatioita myöden ja olisi ollut tuhon oma, ellei mestari olisi tullut pelastamaan rakasta tsheelaansa.
ellauri401.html on line 566: Saarenheimon ”okkulttiseen” kirjallisuuteen kuului Mustana raamattuna tunnettu kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja sekä painettu lehtinen, jossa selostetaan ”omituista vesiparannusjärjestelmää”. Kyse oli Panaceasta, Joanna Southcottin kehittämästä ilmaisesta lääkityksestä. Panacean kautta myös Ervast joutui tulilinjalle.
ellauri401.html on line 568: Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi lähettivät reportterinsa Lopelle tekemään selkoa asiasta. Ervast kertoi lehdistön edustajille, että hän oli tutustunut Panaceaan 1925 ja toiminut sen palkattomana edustajana Suomessa. Hän oli kääntänyt lääkkeen käyttöohjeet ja painattanut ne. Ervast oli itsekin hakenut apua Panaceasta sydänvaivoihinsa. Panacea oli harmiton lumelääke, ja saatujen kokemusten valossa edisti paranemista, eikä Southcott kieltänyt lääketieteen käyttöä.
ellauri401.html on line 572: Ympäri maata tehdyissä ruusuristiläisten kuulusteluissa ei tullut esille mitään, mikä olisi liittynyt Tattarisuon tapahtumiin. Esimerkiksi kuopiolainen vaatturi Taavetti Hiltunen kertoi, että ”Ruusu-Ristin kokoukset ovat siihen määrään humaanista laatua, ettei siellä juuri tarvita eikä käytetä ihmisruumiin osia”. Myös Uuno Pore oli kuulusteltavana ja luovutti Ervastilta luvan saatuaan Ruusu-Ristin rituaali- ja lakikirjat rikospoliisille.
ellauri401.html on line 576: Ervast alkoi myös hiljalleen ikääntyä ja uupua, vaikka oli edelleen alle 60-vuotias. Taloudelliset huolet, syytökset ja muut epäilykset painoivat ja uuvuttivat häntä – seuran toiminta ja Ervastin elämä eivät olleet missään vaiheessa taloudellisesti kovin vakaalla pohjalla. Kenties tämän takia Pekka loppupeleissä hyväxyi Jee-suxen vexeliensä lunastajaxi. Ervast oli näet kesällä ottanut lainaa ostaakseen Mystican vanhaa varastoa ja pannakseen kustannus toiminnan taas alulle. Vapaamuurarijahti ja taloudelliset taistelut Kulmakoulun puolesta alkoivat uuvuttaa ja Ervastin voimat alkoivat huonontua keväällä 1932. Taloudellisen kysymyksen suhteen puute ei ollut ruoasta eikä rahasta vaan veljeydestä. Eräänä yönä, kun Ervast oli tapansa mukaan käymässä ulkopuolella ruumiistaan, tuli hänen luokseen eräs mestari. Hän sanoi että kesäkursseille pitäisi saapua 300 osanottajaa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kolmeasataa ei tullut, eikä sataakaan, vain hieman yli kuusikymmentä.
ellauri401.html on line 578: Mutta Ervast reipastui suunnitellessaan tulevia matkojaan, joista matka Yhdysvaltoihin toteutui. Syyskuussa 1933 Ervast piti viimeiset julkiset esitelmänsä Suomessa. Puheissaan hän kuvasi näkyjään uudesta uskonpuhdistuksesta ja Suomen asemasta siinä. Sen jälkeen hän lähti Amerikan-matkalleen, seuranaan nuori katamiitti Gerald Kaade (1911–2001).
ellauri401.html on line 580: Tukholman ja Göteborgin kautta alkoi laivamatka Atlantin yli, sen jälkeen oli vuorossa muutama viikko New Yorkissa Ervastin veljen Geon luona ja pitkä automatka halki Pohjois-Amerikan mantereen. Lopulta seurue asettautui Yhdysvaltain länsirannikolle, Ojain laaksoon, aivan Krishnamurtin naapuriin – valitettavasti Krishnamurti oli matkoilla eivätkä he koskaan tavanneet. Mutta kirjoittaminen sujui hyvin etelän lempeässä ilmanalassa ja Ervast sai valmiiksi muun muassa toisen, omaelämäkerrallisen ja meneillään olevaan matkaan pohjautuvan romaaninsa Suuri seikkailu.
ellauri401.html on line 582:
ellauri401.html on line 584: Matkatoveri oli venäläisessä emigranttiperheessä varttunut Gerald Kaade (tuolloin vielä Blinoff, 1911–2001), jonka äiti Valentyna de Tillo oli Ruusu-Ristin jäsen. Gerald itse oli tutustunut Ervastiin pari vuotta aikaisemmin.
ellauri401.html on line 586: Keväällä 1934 Ervast palasi Suomeen – hänellä oli vahva usko siihen, että hän oli pian kuolemassa ja halusi kuolla kotimaassaan. Myös Ruusu-Ristin vuosikokoukseen hänen toivottiin osallistuvan. Ervast oli kokouksen aikana sairas ja väsynyt, mutta piti vielä yhden esitelmän, viimeisensä, jossa hän ennusti Suomelle hienoa tulevaisuutta henkisyyden edelläkävijänä:
ellauri401.html on line 590: Tulevan uskonpuhdistuksen kannalta Ervast vetosi Nostradamuksen ennustukseen (Billensteinin tulkintaan), jonka mukaan Etelä-Eurooppa ja osa Keski-Eurooppaa joutuu muslimien haltuun,
ellauri401.html on line 593: Toukokuun 22. päivän iltana Pekka Ervast menehtyi sydänkohtaukseen. Hänen kuolemastaan ilmoitettiin radiossa ja Kulmakoulun temppelissä järjestetystä jäähyväisjuhlassa lausuttiin lukuisia todistuksia Ervastin elämän merkityksettömyydestä.
ellauri401.html on line 595: Sokerina pohjalla piispa Gulinin Ervast-elämäkerrassa kuvataan Suuri seikkailu -romaanin sisältöä:
ellauri401.html on line 597: ”Se kuvaa alkuaan ruotsinkielisen indologin, tohtori Ensio Kotkan Amerikan matkaa. Kotka ei matkustele muuten vain, hän on okkultisti ja Kristuksen seuraaja ja menee Amerikkaan edistääkseen uuden uskonpuhdistuksen asiaa. Suurta seikkailua ei voi pitää pelkästään kaunokirjallisena teoksena – se on merkittävä uudenaikainen rosenkreutsilainen manifesti. Se kertoo, että näkymätön maailma on olemassa, ja yrittää edistää ihmiskunnan onnellistuttamista. Samalla se on Pekka Ervastin elämän, suuren seikkailun kuvausta.” (Gullman 2020, 273.)
ellauri401.html on line 600: Rauhallisen merimatkan jälkeen laiva rantautui aamulla Tukholmassa, ja Gösta Stenman oli vastassa satamassa. Matkalaiset majoittuivat ylelliseen Strand-hotelliin. Illalla käytiin Kuninkaallisessa oopperassa, jossa esitettiin 352. kerran Wagnerin Lohengrinia, joka oli Ervastin harvoja lempioopperoita. Oopperaan lähtiessäkin oli jo oma oopperansa, kun Ervastin shaketti ei mennyt kiinni ja Stenmanin toinen jalka oli kihdin takia niin turvonnut, että toisessa oli lakeerikenkä ja toisessa tohveli. Kaadella oli sentään matkaa varten tehty tummansininen villapuku, ja Bertha-rouva oli hienon maailman tyyliin viimeistä piirtoa myöten puettu. Pekka ei toista kertaa tehnyt villapaitagaffia.
ellauri401.html on line 602: Matka jatkui junalla Göteborgin satamaan, josta laiva lähti matkaan kohti New Yorkia. Ilma oli koko ajan suotuisa ja valtameri tyyni. Mutta Ervastin olo ei ollut hääppöinen. Hän tunsi koko ajan melko suurta väsymystä, ja kun hän yritti lukea, hän nukahti pian. Se kuulemma johtui meri-ilmasta. Laiva saapui New Yorkin satamaan 5.10., mutta laiva seisoi yön kauempana New Yorkin satamasta ja lähestyi sitä vasta seuraavana aamuna 6.10.
ellauri401.html on line 604: Ervast nautti aamukahvin laivan upeassa ruokasalissa, nousi ylös leveät, komeat portaat omaan kerrokseensa ja oli menossa hyttiinsä, kun kuuli itseään kutsuttavan: ”Mr. Ervast, may I introduce to You…?” Ervast kääntyi katsomaan, kuka häntä puhutteli, ja näki, että se oli eräs mestareista. Hänen huomionsa kääntyi kuitenkin heti toiseen vanhempaan herrasmieheen, joka seisoi hymyillen hänen rinnallaan. Tässä toisessa oli jotakin tuttua, hyvinkin tuttua, joka toi mieleen Geo-veljen, vaikka tuo ajatus tuntui mahdottomalta, kun laiva oli vasta saapumassa New Yorkiin. Mutta Geohan se oli,
ellauri401.html on line 607: Kaliforniassa Ervast oli iloinen, että veljenpoika Eric oli mukana. Eric oli kaikin puolin käytännön ihminen. Nuoret miehet pitivät yhdessä hy-vää huolta Ervastista. Kodinhoito ei kuitenkaan ollut ihan kokonaan nuorukaisten vastuulla, sillä eräs rouva Hovila kävi auttamassa pyykinpesussa "ja muutenkin." Hovila oli palvellut Krishnamurtia, ja hän osasi kertoa noista teosofisista suuruuksista, Annie Besantista, Krishnamurtista ja muista humoristisia kaskuja.
ellauri401.html on line 609: Ervastilla oli hartaita toiveita Suomen ilmaston muuttumiseksi. Hän toivoi Suomen kesää pitemmäksi, ”jos se olisi vallassani. Talvea en tahtoisi pois, en millään muotoa, mutta syksyn tekisin lyhyemmäksi ja ehkä keväänkin. Kesä saisi alkaa huhtikuussa ja kestää lokakuun loppuun, marraskuu olisi kaunista syksyä, joulu–helmikuu talvea ja maaliskuu kevättä.” Hänen salainen toiveensa oli, että ”ilmanala vähitellen muuttuu tämän laatuiseksi Suomessa ja ehkä Pohjolassa yleensä. Sillä maa, joka on niin ihana kuin Suomi, ansaitsee luonnon puolesta ihanan ilmanalan.” No nyt on Pekan rukous kuultu. Kaliforniaa vaivaa kuivuus, maastopalot, hirmumyrskyt, mutavyöryt ja maanjäristykset, Suomessa on keväät kuivat, kesät vuoroin kylmät vuoroin hirmuhelteiset ja syxy jatkuu joulun ylize.
ellauri401.html on line 611: Ervastin kokemus Gerald Kaadesta oli, että hän kirkastui ”yhä enemmän jumalalliseksi lapseksi” mitä enemmän häntä nuohosi. Ervast ei ollut koskaan tuntenut ihmistä, ”jonka nielu on niin täydellisen täynnä vaan sitä yhtä asiaa". Krishnamurtia odotettiin Ojaihin. Ervast iloitsi etukäteen suuresti
ellauri401.html on line 612: hänen näkemisestään. Ervast ei ollut lukenut Krishnamurtin kirjoja, ja mitä yleensä oli kuullut hänestä, ei ollut niin jännittävää, että se olisi häntä erikoisesti kiinnostanut. ”Mutta Ojaissa sain yhdeltä hänen ja minun yhteiseltä ystävältä nähdä hänestä paljon värisyttäviä fotoja. Niin että
ellauri401.html on line 613: ajattelin, että olisin tahtonut nähdä ja ottaa tyypit hänestä, jotta olisi saanut vaikutelman hänen revastaan ja sisäisestä nielustaan.” Mutta sitä onnea ei Ervastille suotu. Krishnamurtin tulo peruuntui.
ellauri401.html on line 615: Tammikuussa oli elämä harmaata. Ervast kuljeskeli ympäriinsä ja ajatteli tulevaa teostaan, olo oli raihnainen ja alakuloinen. Mutta sunnuntaina 28.1. hän alkoi kirjoittaa ja jatkoi päivittäin ja täsmällisesti, niin että uusi kirja, joka sai nimen Suuri seikkailu, valmistui maaliskuun alussa. Ervast luki sen Geraldille ja Ericille, ja Geraldin mielestä se oli parasta, mitä Ervast oli koskaan kirjoittanut.
ellauri401.html on line 617: Gerald ja Eric olivat sillä kannalla, että Pekka ei nyt vielä saisi ajatella Suomeen menoa. Heillä oli jotain kaunista juuri meneillä. Suomesta tuli erilaisia viestejä. Waldemar Kaade kirjoitti Ervastille, että vuosikokouskin voidaan pitää ilman häntä, mutta sitten saapui Hilda Pihlajamäen sähkösanoma, jossa tämä ilmoitti, että vuosikokous siirrettäisiin pääsiäisestä helluntaihin ja Ervastia odotetaan siihen. Sähkösanoman saatua Ervast sanoi: ”Täytyy sitten lähteä.” Ervast oli suunnitellut vähän toisenlaista paluuta. Hän aikoi Eurooppaan vasta kesällä, ei suoraan Suomeen vaan Pariisin ja Moulin Rougen kautta.
ellauri401.html on line 619: Gerald Kaade oli vastahakoisesti palaamassa Suomeen, ja mestari sanoi Ervastille: ”Antaa hänen vähän kokea täällä Amerikassa.” – Er-vast ei kertonut sitä Kaadelle, mutta New Yorkissa mestari sanoi Kaadelle: ”Enkö ole sanonut, ettei sinun vielä pidä mennä Suomeen?” Ja niin päätettiin, että Kaade palaa Ericin luo Kaliforniaan.
ellauri401.html on line 621: Kotimatka sujui hyvin ja ihmiset olivat kohteliaita. Huhtikuun lopussa ilmestyneessä Ruusu-Ristissä ilmoitettiin iloinen uutinen, että Ruusu-Ristin johtaja saapuu noin viikon kuluttua kotimaahan ja siis Ruusu-Ristin vuosikokoukseen helluntaina. Maanantaina 7.5.1934 nautittiin Kulmakoululla Ervastin tervetuliaiskahvit. Niille osallistui satoja ihmisiä. Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja paljon paljon puheita sekä hyvää kakkua.
ellauri401.html on line 623: Ruusu-Ristin 14. vuosikokous pidettiin Helsingin Ruusu-Risti-temppelissä Kulmakoulussa helluntaina 19.–21.5. Ervast istui puheenjohtajan paikalla väliaikaan asti, jolloin hän väsyneenä poistui lepäämään. Ervastilla oli alkava nuha, ja hän tunsi fyysisen olonsa huonoksi. Ervast lausui kaikki tervetulleiksi 14. vuosikokouksen, jonka tuli kulkea astman, eli Pekan izensä hengenahdistuxen merkeissä. Ervastin puheen jälkeen Ruusu-Ristin kuoro esitti Ruusu-Ristin Soittajien säestyksellä Beethovenin laulun Jumalan kummia luonnossa,
ellauri401.html on line 625: Ervast julisti XIV vuosikokouksen avatuksi ”Jumalan nuorimman Pojan Jeesuksen Kristuksen, Valkoisen Veljeskunnan ja Kristuksen suurimman auttajan ja työntekijän apostoli Paavalin nimeen”.
ellauri401.html on line 628: Ervast kertoi Gerald Kaadesta ja muista Ojaissa tapaamistaan pakaroiden mestareista. Joku noista viisaista olennoista oli sanonut: ”Minä en ainoastaan tule käymään useammin Suomessa sinua tapaamassa, mutta tulen ehkä jatkamaan sinun työtäsi, ottamaan oikein sen työn, ja ehkä tulen viemään sen omaan loppupäätökseen.” Ja tuo päämäärä on, että ”tulisi maan päälle taas sellainen mysteriokoulu, joka on välittäjänä Valkoisen Veljeskunnan ja näkyväisen maailman välillä, sellainen työ, että todellinen kristinusko pääsisi valtaamaan yhdenkansan ja saisi jalansijaa yhdessä kansassa”. Ervast jätti sanomatta, kuka hänelle noin sanoi, mutta jos Jerry tulee, ”niin sillon tietysti hän kykenee viemään sen päämääräänsä”.
ellauri401.html on line 630: Sitten päästiin käsittelemään keskustelukysymystä: Mitä olemme oppineet johtajan poissa ollessa? – Yleisenä huomiona todettiin, että tämä aika oli ollut jäsenille mukavaa: se vaati itsenäistä, omavastuullista työtä ja auttoi monessa suhteessa oikeammin arvostamaan johtajaa ja hänen työtään. Ervastin 1933 kesäkursseilla esittämien kesämökkitoiveiden suhteen sen sijaan ei ollut sanottavampaa edistystä tapahtunut.
ellauri401.html on line 632: Vuosijuhlaan tultaessa Ervastilla oli nuha ja ääni käheänä. Ervastin juhlaesitelmää Teosofinen nuohousliike ja apostoli Paavali oli odotettu jännityksellä. Vihonviimeinen esitelmähän siitä sitten tulikin. Ervast kertoi siinä, että teosofinen liike sai alkunsa ihmeellisestä pyhästä veljeskunnasta. Sen synnyn taustalla oli kaksi tämän veljeskunnan veljeä, joita nimitetään mestareiksi. Heidän työvälineensä oli Helena Blavatsky ja hän loi Teosofisen liikkeen täällä näkyväisessä maailmassa.
ellauri401.html on line 634: Yrityksestä eivät ottaneet vastuuta muut mestarit kuin Kuthumi ja Morya. Muut varovaisina olivat asettuneet odottavalle kannalle toivoen ja nähden, että seuraavalla vuosisadalla voitaisiin ehkä ryhtyä johonkin, vaikka lämmittämään palloa. Ervast kertoi vähän Paavalin historiasta ja mukanaolosta Stefanuksen kivittämisessä sekä Paavalin kristityksi tulosta, miten hän sai Damaskoksen tiellä kokeilla Jumalan Poikaa, jonka ihan täytyy nuohota joka ihmisen "sydämessä". Ja apostolina ja kirkon perustajana Paavali tuli tuon ihmeellisen veljeskunnan jäseneksi. Hän kuoli Paavalina, ja hän syntyi jälleen ja on sen jälkeen useampia kertoja muuttanut nimeä ja vaatteita. Hänellä ei ole enää sitä nimeä, mutta hän on se sama henkiolento ja on yhä innostunut kristinuskosta. Paavali on Jeesuksen suuri auttaja ja koittaa tehdä mitä voi kristinuskon hyväksi. Ja hän on katsellut teosofista liikettä. Hän ei ole liittynyt edestakaiseen liikkeeseen niin kuin ne kaksi muuta mestaria. Paavali, joka oli monta kertaa yrittänyt nuohota puhtaaxi kristinuskoa, oli vähän epäilevällä kannalla. Mutta juuri täällä Euroopassa ajattelivat hyvin monet mestarit, että he voisivat ehkä ryhtyä jotain tekemään. Ja nämä toiset, Paavali niiden joukossa, siis vuonna 1925 alkoivat nuohota kristikuntaa puhtaaxi. Esimerkkejä oli jo nähty, ja tullaan näkemään, että kristikunta kyllä vielä tulee suurella voimalla mehukkaasti muslimeihin takaapäin.
ellauri401.html on line 638: Ervast lausui lopettajaisiksi muutamia sanoja kuin Dumbledore Tylypahkassa. "Hän puhui tulevasta työstään, jolle oli varannut kaksi vuotta, mielessään väikkyvästä uudesta matkasta, joka tulisi suuntautumaan Egyptiin ja Palestiinaan, kristinuskon syntymäpaikoille." Virren Sun haltuus, rakas Isäni Petteri vielä väreillessä temppeliaulassa Ervast siunasi läsnäolijat ja toivotti tapaamista: ”Näkemiin ensi vuosikokouksessa!” Gerdan poika Georg vei autolla nuhaisen Pekan kotiinsa.
ellauri401.html on line 640: Kirjallisuusseuran kokouksen jälkeen Ervast meni samassa koulutalossa sijaitsevaan Nuorten kerhoon allekirjoittamaan viimeisen kirjansa luovutussopimusta. Sen tehtyään hän sanoi humoristisen osuvasti: ”Se on joutsenlauluni!”
ellauri401.html on line 642: Kerholasta Ervast lähti Waldemar Kaaden ja Eino Krohnin kanssa kaupunkiasuntoonsa Oikokatu 15:een. Eino Krohn saattoi heitä ovelle saakka. Kello oli puoli yksitoista.
ellauri401.html on line 643: Vuoteeseen mentäessä Waldemar auttoi Ervastia riisuuntu-maan. Silloin Ervast sai tihenemistään tiheneviä yskänkohtauksia,jotka saivat aikaan voimakasta sydämentykytystä. Limaakin nousisuuhun lakkaamatta. Ervast nousi kävelemään ja pyysi Waldemariakostuttamaan pyyhkeen ja painamaan sen sydäntä vasten. Walde-mar teki niin, ja Ervast sanoi, että se auttoi. Mutta sitten tuli taasyskänkohtaus. Waldemar huomasi, että tosi oli kysymyksessä. Hän ei kuitenkaan voinut jättää potilasta yksin. Hän tuki Ervastia tämänistuessa. Yhtäkkiä Ervast raukeni, ja kaikki oli lopussa. Se tapahtui klo 23.20. Waldemar riensi Eino Krohnin luo. He kutsuivat tohtoriArmas Ruotsalaisen, joka totesi, että kuoleman oli aiheuttanut sydänkohtaus. Eino ja Waldemar valvoivat Ervastin ruumiin luona koko yön, ja aamulla ilmoitettiin kuolemasta omaisille ja tuttaville.Ervastin kuolemasta kerrottiin tuoreeltaan radiossa. Gerda osti Elannosta kauneimman ja hienoimman valkoisen arkun, mitä löytyi, ei mitään kangaspäällysteistä, ja huone koristettiin kukkivilla kasveilla. Veljet irrottivat Ervastilta kultapaikat ja sminkkasivat hänet hienoxi.
ellauri401.html on line 645: Ervastin kuolema oli shokki kaikille jäsenille. Eino Krohn oli miltei närkästynyt, ettei ollut saanut mestareilta siitä mitään tietoa etukäteen. Einon närkästys muuttui kuitenkin nopeasti käsitykseen, että työtä oli ehdottomasti jatkettava.
ellauri401.html on line 646: Sunnuntaina 27.5. oli Kulmakoulun Temppelissä Ervastin jäähyväisjuhla. Tilaisuuteen saapui noin 500 henkeä, saman verran kuin Wilho Pylkkäselle 1958.
ellauri401.html on line 649: Ervast sai osakseen, hän joka kuitenkin tahtoi kaikille vain hyvää. Pihlajamäki kertoi muutamia niistä opetuksista, joita tämä suuri tiimihenkinen opettaja oli antanut. Taas tuli musiikkia ja alkoi looshien seppelten laskeminen. Varde Ljus -looshin puolesta puhui maisteri Sven Krohn Pekka Ervastista ikuisen elämän suurena opettajana ja todistajana. ”Hän on kutsunut ja kutsuu yhä teitä oppilaitaan astmaan, joka johtaa kuoleman arvoituksen ratkaisemiseen. Se on jo aivan kielen kärjellä.” Tilaisuus muodostui valtavaksi todistukseksi siitä, miten paljon onnea ja elämän uskoa Pekka Ervast oli antanut lukemattomille ihmisyksilöille, totesi Eino Krohn loppuviimexi. Ervastin tuhat kuljetettiin 50–60 auton saattueella Krematoriosta Hietaniemen hautausmaalle, jossa ne laskettiin isän ja äidin hautaan.
ellauri401.html on line 670: Ervast käsittelee Christososophian peruskysymyksiä kirjasarjassa maapallon, ihmiskunnan ja enkelikuntien koko pitkän kehityksen eri ajanjaksoineen, joita teosofiassa kutsutaan manvantaroiksi (kapybaroiksi). Olemme käyneet läpitte kivi-, kasvi- ja eläinvaiheet aikaisemmissa ajanjaksoissa ja kehitymme tulevaisuudessa kohti enkelikuntaa nousten aina ns. neitseellisiksi hengiksi, jotka sijoittuvat yhdeksi korkeimmista enkelihierarkioista. Ervast käyttää eri enkelihierarkioista vanhoja kristillisen perinteen mukaisia nimityksiä ja esittää niiden osuuden tässä suuressa luomistyössä. Hän tuo myös selvästi esille Jeesus Kristuksen esimerkillisen osuuden tässä ihmisen kehityksen kokonaisuudessa. Koomisen Kristuksen vaikutus ja ilmestyminen mystisesti meihin (latinaksi Christus in nobis) on Ervastin laajassa tuotannossa keskeinen opetus.
ellauri401.html on line 672:
Ervasti lukee tiilenpäitä parrattomana ja takapuoli arkana Tukholman lääninvankilassa. Telkan päällä on valokuva, jossa Anterolla seisoo sorzeissa Ladan vieressä, viaton Marja on selkeästi jonkun pullat uunissa. Ottopoika Ville Kuusinen ei vaan Kosonen perambulaattorissa ei vielä tiedä mikä sitä odottaa pahan äitipuolen taholta.
xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
187