ellauri008.html on line 837: Stemming from Ernest's treatment as a child, where his overbearing mother put him in dresses (a common practice then, but which his mother took to the extreme, even treating him like a girl), Hemingway had an interesting relationship with gender and his perceptions of it. He probably never engaged in homosexual activity but there can be no doubt that he idolized the male form. There are scenes in almost all of his books but certainly in his major novels where the men are presented in a homerotic manner. Farewell to Arms is kind of an eyebrow raiser. But this is also the man who wrote The Garden of Eden, which was about gender switching. Ernest's 3rd son "ille faciet" Gregory fulfilled his dad's dream. Go read Running With The Bulls. This is written by his son Gregory’s wife Valerie, who had to deal with the fact that her man was a transvestite and died from a botched sex change. Very few people know this.
ellauri033.html on line 1125: Ernest Renan est né le 28 février 1823 à Tréguier (Côtes-du-Nord) et mort le 2 octobre 1892 à Paris. Isä oli bretagnelainen kalastuslaivan kapteeni, kova tasavaltalainen, äiti konservatiivi Bordeauxista. Renan sai pappiskoulutuksen varmaan äiskän toiveesta ja tunnettiin etevänä opiskelijana. Opinnot saivat hänet kuitenkin luopumaan papinurasta.
ellauri033.html on line 1129: Ernest Renan est immédiatement convaincu par les hypothèses de Darwin sur l´évolution des espèces. Il établit un rapport étroit entre les religions et leurs racines ethnico-géographiques.
ellauri042.html on line 881: Tähän samaan meditaatioon 17 viittaa siis nähtävästi myös Ernesto Hemingway kirja Komu zvoni jonka löysin vanhojen proffien roskahyllystä: "In zato nikoli ne vprašajo komu zvoni; Tebi zvoni". Tää on tämmönen imperialistinen tiimipläjäys, territoriaalista reviirihenkeä. Muin. roomalaiset sanoivat: tum tua res agitur paries cum proximus ardet, jenkkien versio oli dominoteoria. Joo ei, enmä pidä tosta Donnen ajatuxesta. Se on ihan liian totalitäärinen. On parempi apinoille olla niinkuin Ahvenanmaan saaristo, erillisiä saaria mutta näköetäisyyden päässä toisistaan, niin että niihin pääsee uimalla tai soutuveneellä. Saarten kellot soivat aina ize kullekin mutta soitto kuuluu vaimeana muillekin.
ellauri050.html on line 492: Rainer Maria Rilke syntyi Prahassa, joka siihen aikaan kuului Itävalta-Unkariin. Hänen isänsä oli Josef Rilke (1838–1906), josta tuli epäonnistuneen sotilasuransa jälkeen rautatietyöläinen. Hänen äitinsä oli Sophie ("Phia") Entz (1851–1931). Rilken vanhemmat erosivat 1884. Rilken vanhempi sisko kuoli ennen hänen syntymäänsä, minkä vuoksi äiti pakotti pitkään poikansa pukeutumaan tytön vaatteisiin. Saman tempun teki äiti Hemingway pikku Ernestille.
ellauri052.html on line 895: Pouilly-Fuisse chardoneen shoveljeeri lie ottanut Ernest Hemingvaun kirjasta Moveable feast. Sale lukee menua oikealta vasemmalle ja panee Renatan puhumaan kuin maxullinen nainen. Salessa on tosi paljon Hofmannin karikatyyrijutkua. Sana hallussa mutta läpimätä ihminen. Yliluonnollisen sellainen. Ja aivan vitun kuolemanpelkoinen.
ellauri055.html on line 1312: Kala omaksui ranskalaisen uskonnonhistorioitsijan Ernest Renanin ajatusmaailman, jonka mukaan ”korkein elämänarvo on uskonto”, mutta ”uskonto ei, tarkkaan ottaen, ole tosi”.
ellauri061.html on line 31: Ernesto Renan pöpötti jotain Shakespearen Myrskystä. Mixköhän, musta se ei ollut paljon mistään kotoisin. Ja hölmö Paavo Haavikko. Ja vielä se pirzakka Pirre Manninen ja valkeen Sale. Pitäiskö se Shakespearen pläjäys lukaista uudestaan. Eise varmaan ole yhtään parempi kuin eka lukemalla. Se on aika turaus. Williamkin ajatteli ize olevansa joku Prospero. Se on narsistisen setämiehen rintakuva.
ellauri072.html on line 76: | Hemingway Ernest | 62 | Haulikolla suuhun |
ellauri083.html on line 217: Madame Thérèse Defarge is a fictional character in the 1859 novel A Tale of Two Cities by Charles Dickens. She is a ringleader of the tricoteuses, a tireless worker for the French Revolution, and the wife of Ernest Defarge.
ellauri098.html on line 552: Woody Allen, Aragorn, The Beast (Beauty and), Humphrey Bogart, James Bond, Charles Bronson, Simon Cowell (taas), Tom Cruise, James Dean, Diogenes, Clint Eastwood, Henry Ford, Ernest Hemingway, Edmund Hillary, Indiana Jones, Steve Jobs, Frida Kahlo, Bruce Lee, Mad Max, John McEnroe, Vladimir Putin, Keith Richards, Ernst Rommel, Alan Shepard (astronaut), Frank Sinatra, Julia Timoshenko, Melanie Trump, Frank Zappa (taas), Venus Williams
ellauri101.html on line 535: The Lost Generation was the social generational cohort that came of age during World War I. "Lost" in this context refers to the "disoriented, wandering, directionless" spirit of many of the war's survivors in the early postwar period. The term is also particularly used to refer to a group of American expatriate writers living in Paris during the 1920s. Gertrude Stein is credited with coining the term, and it was subsequently popularized by Ernest Hemingway who used it in the epigraph for his 1926 novel The Sun Also Rises: "You are all a lost generation".
ellauri112.html on line 31: Siinä oli meitä kulttuurikoneita, siinä oli Hande, Erkon Jussi, Eno Kala, vitaali muotifilosofi Bergson ja Renan Ernest. Hämärinä taustaheppuina Hyntti, Alpi ja Tuntti. Juopporemmistä jää uupumaan Matti Viikari ja Erno Pee.
ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri117.html on line 365: Kultahattu ja Ernesto vertailevat kulleja
ellauri117.html on line 367: Scott Fitzgerald häpesi kikkeliään, koska Zelda oli nauranut sen lyhkäsyyttä senjälkeen kun Scott oli taas tyytynyt viiden piston suorituxeen ja imeskellyt sen jälkeen Zeldan varpaita. Tämä moite järkytti Scottin sydänjuuria. Hädässä se pyysi Ernesto Hemingwaylta apua. Hemingway ehdotti että kaveruxet vertailisivat letkuja. Näin tehtiin, ja osoittautui, että Ernestolla ei ollut yhtään pitempi. Scott ei ollut vielä täysin vakuuttunut. Kaveruxet meni museoon mittaileman pazaiden penixiä (ne ei kyllä olleet juhlakunnossa, joten jäi epäselväxi, pitkäkö pazaalla olisi ollut jäykkänä.) Tämäkään ei Fitzgeraldia vielä vakuuttanut; useita vuosia myöhemmin se kysyi kokeneelta lutkalta Lottielta, mihin hänen häntänsä sijoittuisi hall of famessa. Lotti vakuutti, ettei se pituus ollut tärkeintä, vaan paxuus. Riitta Graham lisäsi, ettei paxuuskaan ollut tuiki tärkeää, kunhan jaxoi riittävän pitkän aikaa vankuttaa. "Jos pitäisi valita aasin ja oravan väliltä, valizisin oravan koska se on vikkelämpi vaikka häntä onkin pienempi."
ellauri117.html on line 371: Hemingwayn elämän suurin ongelma sen kamun Sidney Franklinin mukaan oli sen kullin koko. "Oliko sillä pieni?" kysyi Barnaby Conrad. Franklin näytti peukunkynnellä puolta pikkusormea. Sitten se siirsi kynttä vielä vähän lähemmäxi pikkurillin kärkeä. Suunnilleen kuin 30 kaliiperin patruuna, se sanoi. Ernesto oli aika puritaaninen, se ei halunnut laittaa päälle kumisuojainta (ehkä ne tuppasivat irtoamaan vauhdissa), vaan ruikkasi mieluummin hoidon vazalle.
ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle.
ellauri117.html on line 504: (Potilaalla oli yhtä pieni penis jäykkänä kuin Ernest Hemingwaylla.)
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri131.html on line 900: Hay recounted her life story in an interview with Mark Oppenheimer of The New York Times in May 2008. In it, Hay stated that she was born in Los Angeles to a poor mother who remarried Louise's violent stepfather, Ernest Carl Wanzenreid (1903–1992), who physically abused her and her mother. When she was about 5, she was raped by a neighbor. At 15, she dropped out of University High School in Los Angeles without a diploma, became pregnant and, on her 16th birthday, gave up her newborn baby girl for adoption.
ellauri131.html on line 902: She then moved to Chicago, where she worked in low-paying jobs. In 1950, she moved on again, to New York. At this point she changed her first name, and began a career as a fashion model. She achieved success, working for Bill Blass, Oleg Cassini, and Pauline Trigère. In 1954, she married the English businessman Andrew Hay (1928–2001); after 14 years of marriage, she felt devastated when he left her for another woman, Sharman Douglas (1928–1996). Hay said that about this time she found the First Church of Religious Science on 48th Street, which taught her the transformative power of thought. Hay revealed that here she studied the New Thought works of authors such as Florence Scovel Shinn who believed that positive thinking could change people's material circumstances, and the Religious Science founder Ernest Holmes who taught that positive thinking could heal the body.
ellauri133.html on line 137: ”—Ernest Hemingway, Iso 2-naamainen Joe.
ellauri133.html on line 138: Ernesto ei osaa monitavuisia sanoja. On se silti miehekäs ja jyhkeä vaikka lapsen tasolla.
ellauri133.html on line 139: Niiet kalun koosta huolimatta vedä ilman häpeää. Pukeudu vaikka naisten vaatteisiin kuten Ernesto. Ensin mieleen juolahtava sana on yleensä paras. Musta ainaskin. Kyl vittu emättimen hakkaa 6-0.
ellauri133.html on line 145: Ernestomaisessa peruslauseessa on vaan 2 sanaa, esim. Kivi putoaa. Tom huojuu. Puut räjähtää. Tom putoaa. Voit kynäillä vaan näin (kuten Ernesto).
ellauri133.html on line 172: Meinas lipsahtaa tohon adverbi, mutta huomasin sen ajoissa. (Onx ajoissa adverbi? Sori siitä.) Mojovaa ex je! Ernesto olis iloinen.
ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä.
ellauri133.html on line 547: Tästä ei tulisi vaan orgasmi vaan vuoret liikkuisivat, niinkuin Ernestolla
ellauri144.html on line 181: Phillu mainizee (175) Mandelin tykänneen Tito Puentesista ja Pupi Camposta niin paljon että muutti nimensä Babaluuxi. (Kolmas nimi on pianisti Joe Loco.) "Babalú" is a Cuban popular afro song written by Margarita Lecuona, the cousin of composers Ernestina and Ernesto Lecuona. The song title is a reference to the Santería deity Babalú Ayé. "Babalú" was the signature song of the fictional television character Ricky Ricardo, played by Desi Arnaz in the television comedy series I Love Lucy, though it was already an established musical number for Arnaz in the 1940s as evidenced in the 1946 film short Desi Arnaz and His Orchestra. By the time Arnaz had adopted the song, it had become a Latin American music standard, associated mainly with Cuban singer Miguelito Valdés, who recorded one of its many versions with Xavier Cugat and his Waldorf-Astoria Orchestra. Arnaz made the song a rather popular cultural reference in the United States.
ellauri144.html on line 542: Bierce oli toinen sotakirjailija mutta oli sentään ollut sodassa. His war stories influenced Stephen Crane, Ernest Hemingway, and others, and he was considered an influential and feared literary critic.
ellauri144.html on line 546: A prolific and versatile writer, Bierce was regarded as one of the most influential journalists in the United States, and as a pioneering writer of realist fiction. For his horror writing, Michael Dirda ranked him alongside Edgar Allan Poe and H. P. Lovecraft. S. T. Joshi speculates that he may well be the greatest satirist America has ever produced, and in this regard can take his place with such figures as Juvenal, Swift, and Voltaire. His war stories influenced Stephen Crane, Ernest Hemingway, and others, and he was considered an influential and feared literary critic. In recent decades Bierce has gained wider respect as a fabulist and for his poetry.
ellauri145.html on line 436: Charles Cros Émile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri159.html on line 923: ESTPs are enthusiastic adventurers who enjoy hands-on experiences. They are realists who accept the world the way it is and focus on enjoying new activities and challenges. Famous ESTP authors include Sir Arthur Conan Doyle, Glenn Beck, Bret Easton Ellis, the Marquis de Sade, Ernest Hemingway, John Grisham, Dale Carnegie, Stephen R. Covey, Epicurus, and Rhonda Byrne. Learn more about how ESTPs write here.
ellauri160.html on line 219: Pound's contribution to poetry began in the early 20th century with his role in developing Imagism, a movement stressing precision and economy of language. Working in London as foreign editor of several American literary magazines, he helped discover and shape the work of contemporaries such as T. S. Eliot, Ernest Hemingway, and James Joyce. He was responsible for the 1914 serialization of Joyce's A Portrait of the Artist as a Young Man, the 1915 publication of Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock", and the serialization from 1918 of Joyce's Ulysses. Hemingway wrote in 1932 that, for poets born in the late 19th or early 20th century, not to be influenced by Pound would be "like passing through a great blizzard and not feeling it's cold."
ellauri161.html on line 814: 
Ernest_Hello_by_Vallotton.jpg" height="200px" />
ellauri161.html on line 823: Ernest Hello (1828-1885) oli fin de sièclen aikainen mysteerikirjailija, ei siis salapoliisijuttujen vaan katolisten horinoiden. Sen vaimo oli toinen samanmoinen, niillä oli yhteinen tornikammari jonka parvekkeen katolta oli hyvät vastaanotto-olosuhteet jos omasi tarvittavan antennin (sen joka puuttui Kari Enkvistiltä).
ellauri161.html on line 828: D´après Raïssa Maritain, la conversion de Léon Bloy doit beaucoup à Ernest Hello ; on trouve de nettes traces de son influence dans le Journal d´un curé de campagne de Georges Bernanos et dans l´exégèse biblique de Paul Claudel ; Henri Michaux le reconnaît également comme l´une de ses sources.
ellauri161.html on line 887: Aivan päättömiä otteita. Jotain sekin todistanee. Ernest Hello est mentionné par Joris-Karl Huysmans dans son roman Là-bas en ces termes : « Le véritable psychologue du siècle, se disait Durtal, ce n´est pas leur Stendhal, mais bien cet étonnant Hello dont l´inexpugnable insuccès tient du prodige. »
ellauri161.html on line 936: Joseph de Maistre eut également une postérité à la fois plus spirituelle et plus littéraire, via plusieurs auteurs qu'il influença considérablement : Honoré de Balzac, mais surtout Charles Baudelaire (par exemple dans ses poèmes Correspondances ou Réversibilité), Antoine Blanc de Saint-Bonnet, Jules Barbey d'Aurevilly et Ernest Hello, lesquels ont marqué ensuite toute la littérature catholique du XXe siècle - de Léon Bloy, Bernanos et Paul Claudel jusqu'à Marc-Edouard Nabe. Sans oublier Léon Tolstoï, notamment dans La Guerre et la Paix. Wauzi wauz, tässäpä jäbässä on paxulti pahaa vettä salaliittoteoristien myllyyn!
ellauri161.html on line 984: Siis varsin keskinkertainen kaveri. Sitten se tapaa ton Barbapapan, joka käännyttää sen takaisin äitikirkkoveneeseen. En décembre 1868, il fait la connaissance de Jules Barbey d´Aurevilly, qui habite en face de chez lui, rue Rousselet (Léon Bloy habite au numéro 24h). C´est l´occasion pour lui d´une profonde conversion intellectuelle, qui le ramène à la religion catholique, et le rapproche des courants traditionalistes. C´est Barbey qui le familiarise avec la pensée du philosophe Antoine Blanc de Saint-Bonnet, « une des majestés intellectuelles de ce siècle », dira Bloy plus tard. Par la suite, Ernest Hello eut également une très forte influence sur lui ; il semble même que ce soit lui qui l´ait incité à écrire.
ellauri161.html on line 990: Bloy was noted for personal attacks, but he saw them as the mercy or indignation of God. He acquired a reputation for bigotry because of his frequent outbursts of temper. Soon, Bloy could count such prestigious authors as Émile Zola, Guy de Maupassant, Ernest Renan, and Anatole France as his enemies. Bloy is quoted in the epigraph at the beginning of Graham Greene´s novel The End of the Affair, though Greene claimed that "this irate man lacked creative instinct." Bloy is also quoted at the beginning of John Irving´s A Prayer for Owen Meany, another turd. Some pope quoted him, yet another turd.
ellauri180.html on line 64: Tässä albumissa on edellisestä ylivuotanutta mazkua, kun sinne yllättäen kyynärpäili 2 maailmanluokan kirjailijaa, nim. Philip Roth ja Ernesto "Che" Hemingway. Tumpelompi John Irving sai luvan siirtyä käytävällä eteenpäin. Ehkä tähän mahtuu seuraxi vielä Norman Mailerin jeesustelu, plus sen verrokkina Tatu Vaaskiven vastaava, et tälläsiä B-luokan tähtiä.
ellauri180.html on line 302: There are numerous courses of action that could help to lessen the everyday burden of white supremacy. Reading books with characters that look and feel like Ernest Hemingway is not a good place to start.
ellauri191.html on line 938:
Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg" class="image">![<span style=]() Ernest Hemingway 1950 crop.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/99/Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg/75px-Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg" decoding="async" width="75" height="105" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/99/Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg/113px-Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/99/Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg/150px-Ernest_Hemingway_1950_crop.jpg 2x" data-file-width="582" data-file-height="817" />
ellauri191.html on line 940: | Ernest_Hemingway" title="Ernest Hemingway">Ernest Hemingway
ellauri192.html on line 459: Ernesto Cardenal 100/1
ellauri194.html on line 487: Dr. Ernest Adams is a consultant and a senior lecturer at the Department of Game Design, Uppsala University. He holds a bachelor's degree in philosophy from Stanford University, and a Ph.D. in interactive storytelling. He has served in the game industry since 1989 as a programmer, producer, writer, and game designer, and is the author of six books. Dr. Adams has developed online, computer, and console games for machines from the IBM 360 mainframe to the present day. He is also the founder and first chairman of the International Game Developers' Association.
ellauri203.html on line 127: Although reasonably successful during his lifetime, his fame continued to grow after his death and he inspired not just other later writers, such as Ernest Hemingway, but also sparked a philosophical movement, Existentialism, and influenced the work of Sigmund Freud.
ellauri203.html on line 694: Lewis is married, with children, and lives in Hastings, with a holiday apartment in Bad Ischl, Austria. He is a lover of good art and bullfighting. Mä luulen että se ajattelee olevansa vähän kuin Ernest Hemingway.
ellauri206.html on line 67: Tschekhov ei varmaan kazonut telkkaria, tokko kävi edes leffassa. Talutti vaan pikkurouvan koiraa Jaltalla. Anglosaxittuja esimerkkejä Wikipediassa tästä tekniikasta ovat Mark Swan (n.h.), Percy Lubbock (n.h.), Ernest Hemingway (yecch), Chuck Palahniuk (n.h.), James Scott Bell (n.h.), Orson Scott Card (n.h.) Yves Lavandier (n.h.) Olipas omituinen luettelo!
ellauri206.html on line 174: Hyvä että käytiin Turussa kesäkuussa hakemassa Seijalle passia, nyt muistan mikä on Hansakortteli. Rikun tyylin heikkous on periodittomuus. Virkkeet töxähtelevät hukkapätkinä kuin Ali Abbaxen kädentyngät. Sama vika kuin Ernesto Hemingwaulla. Mutta sentään jotakin Rikukin on tajunnut:
ellauri206.html on line 277: Teophile ois aina halunnut bylsiä Grisin Carlottaa mutta joutuu tyytymään sen rumempaan isosiskoon Ernestaan. Sen kanssa se teki 2 tyttöä, joista Judith on kuuluisa. Il lui écrira (a Carlotta) jusqu'à ses derniers jours en 1872, elle âgée de 53 ans et lui de 61 ans, toujours avec passion et admiration, quémandant encore un regard, un baiser. Mitähän Ernesta tuumi siitä.
ellauri216.html on line 488: Kostroman vasemman jalan saapastehtaalla paha nazilaisittain posmittava Ernest hakkaa ikonia kepillä. Jumalan äiti ei kosta heti, mutta painaa tyypin mieleensä. Selkäsauna kääntää ainakin Krysanteemin takas ortodoxiaan.
ellauri222.html on line 701: Augie on tyyten kirjoitettu ulkomailla, enimmäxeen Ranskassa. Se kyllä näkyy siitä. Samanlaista expatriaattifiilistä kuin Ernestolla. Bellow traveled widely throughout his life, mainly to Europe, which he sometimes visited twice a year. As a young man, Bellow went to Mexico City to meet Leon Trotsky, but the expatriate Russian revolutionary was assassinated the day before they were to meet.
ellauri248.html on line 315: HEMINGWAY, Ernest, Kenelle kellot soivat. Tammi, 1976
ellauri258.html on line 126: Sivumennen sanoen, "dignity" on oikeistolainen ällösana, jota on suomittu jo useassa albumissa, erit. Tsihirunkkuṟallin yhteydessä. Oireellisesti, sitä käyttävät mm. paavi Leo työläisistä, Paavi Leo (sama mies), tarkastaja Gently, Unabomber, Marvin, Derek Parfit, Pete Mencken, käsineiti Peg Atwood, Iisakki Bashevis (Mencken sanoo ettei juutalaisilla ole sitä, Bashevis begs to differ), Pascal, Gud (som taler ud), Olli Saxi, Ransu Silava, mustarastaat, De Löllö, joku jumalinen Dr. Dodd, Mark Twain, joku taidekriitikko (puuttuu Goyan Mantoilta parvekkeella, toisin kuin Maneetin, joilla on sylikoirokin), Ernesto "Che" Hemingway, Alex Stubb Maidan-demonstraatioista, Kv filosofien päivän ohjelma 2021, Tytti Yli-Viikarin kainalossa ollut Hawthornen kirja Scarlet Letter, vihan banaanit eli kunniamurhaajat, Lionel Drivel, Alfred Apple Lolitasta, King David kuuma neitonen hot water bottlena. Mikä on tässä yhteistä? Kermaperseily rupusakin kustannuxella, eräänlaista moraalista charitya.
ellauri264.html on line 449: By William Ernest Henley
ellauri264.html on line 475: Born in Gloucester, England, poet, editor, and critic William Ernest Henley was educated at Crypto Grammar School, where he studied with the poet T.E. Brown, and with the University of St. Andrews. His father was a struggling bookseller who died when Henley was a teenager. At age 12 Henley was diagnosed with tubercular arthritis that necessitated the amputation of one of his legs just below the knee; the other foot was saved only through a radical surgery performed by Joseph Lister. As he healed in the infirmary, Henley began to write poems, including “Invictus,” which concludes with the oft-referenced lines “I am the master of my fate; / I am the captain of my soul.” Henley’s poems often engage themes of inner strength and perseverance. His numerous collections of poetry include A Book of Verses (1888), London Voluntaries (1893), and Hawthorn and Lavender (1899).
ellauri272.html on line 719: Kirjailija Simon Brett, joka on reilusti tunnustanut omat kamppailunsa masennuksen kanssa, oli samaa mieltä löydösten kanssa vedoten kirjailijoiden itsemurhiin, mukaan lukien Virginia Woolf, Sylvia Plath, Ernest Hemingway, Anne Sexton ja Arthur Koestler.
ellauri276.html on line 1295: Vuonna 1915 Hall rakastui Battenin serkkuun Una Troubridgeen (1887–1963). Troubridge oli kuvanveistäjä ja vara-amiraali Ernest Troubridgen vaimo ja nuoren tyttären äiti. Troubridge ja Hall olisivat rakastuneita loppuelämänsä ajan. Romanssi aiheutti jännitteitä Battenin, Hallin ja Troubridgen välillä aina vuoteen 1916 asti, jolloin Batten onnekkaasti kuoli.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri299.html on line 83: Siinä suhteessa se on kollegansa Topelbergin linjoilla, vaikka vastakkaisista lähtökohdista. Gershwin on persoonallisuustyyppiä ESTP (kz. albumia 159). ESTP:t ovat innokkaita seikkailijoita, jotka nauttivat käytännön kokemuksista. He ovat realisteja, jotka hyväksyvät maailman sellaisena kuin se on ja keskittyvät nauttimaan uusista toiminnoista ja haasteista. Kuuluisia ESTP-kirjoittajia ovat Sir Arthur Conan Doyle, Glenn Beck, Bret Easton Ellis, markiisi de Sade, Ernest Hemingway, John Grisham, Dale Carnegie, Stephen R. Covey, Epicurus ja Rhonda Byrne.
ellauri309.html on line 971: Haben und Nichthaben (Originaltitel: To Have and Have Not) ist ein 1944 unter der Regie von Howard Hawks gedrehter US-amerikanischer Film-Noir mit Humphrey Bogart und Lauren Bacall in den Hauptrollen. Der Film basiert auf dem Roman Haben und Nichthaben von Ernest Hemingway .
ellauri309.html on line 974: Eine der größten Liebesgeschichten des 20. Jahrhunderts ist Haben und Nichthaben zuzuschreiben: Das spätere Ehepaar Humphrey Bogart und Lauren Bacall lernte sich während der Dreharbeiten kennen. Bogart spielt darin den romantischen Helden Harry Morgan, der sich vom zynischen Beobachter zum aktiven Kämpfer wandelt. Morgan, Besitzer eines Kabinenbootes auf der Insel Martinique, wird von dem Gaullisten Gerard gebeten, einen französischen Untergrundkämpfer einzuschmuggeln. Morgan weigert sich, Politik ist nicht seine Sache. Seine Meinung ändert sich, als er die junge Amerikanerin Marie kennen lernt. Um ihr ein Flugticket zu kaufen, nimmt er den abenteuerlichen Job an. Nach einer Vorlage von Ernest Hemingway entstand ein Film voller Dramatik und erotischer Spannung.
ellauri310.html on line 572: tehdä hoochie-coochie". Ernest Hemingwayn tuomio oli, että Wolfe oli "kirjallisuuden ylipaisunut Li'l Abner ". Wolfe inspiroi monien muiden
ellauri310.html on line 587: Perkins, jota Genius-leffassa esitti Mr. Darcy, löysi myös Ernest Hemingwayn. Hemingway oli mammanpoika wiixiwallu fetishisti. Piti naistenvaatteita kuin CGE Mannerheim. Ernesto oli vuotta vanhempi kuin Tomi mutta aivan eri sukupolvea. Ernu oli ns. kadotettua sukupolvea, retaperse 20-luvun juhlija, Tomi aito 30-luvun lama-ajan tuote.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri347.html on line 58: Ernest Hemingwayn maan tärähtelyt onkin jo kaukana takanapäin...
ellauri348.html on line 930: rohkeus (esim. Ernest Shackletonin henkilöitymä)
ellauri350.html on line 314: Atticus mainitsee vaikuttajina laajan joukon taiteilijoita ja kirjailijoita, mukaan lukien sellaiset runoilijat, muusikot ja julkisuuden henkilöt 1900-luvun puolivälistä kuin Marcus Aurelius, Jack Kerouac, Ernest Hemingway, Mary Oliver, F. Scott Fitzgerald, Claude Monet, Bob Dylan, Robert Frost, Chet Baker ja Steve McQueen.
ellauri352.html on line 621: I really love Russian writers, especially from the 19th and early 20th Century: Gogol, Tolstoy, Chekhov, Babel. I love the way they take on the big topics. I´m also inspired by a certain absurdist comic tradition that would include influences like Mark Twain, Daniil Kharms, Groucho Marx, Monty Python, Steve Martin, Jack Handey, etc. And then, on top of that, I love the strain of minimalist American fiction writing: Sherwood Anderson, Ernest Hemingway, Raymond Carver, Tobias Wolff.
ellauri360.html on line 289: Ernesto Sabato : Sobre heroes y tumbas (Sankareista ja haudoista )
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri087.html on line 467: B. F. Skinner quotes "But at my back I always hear / Time's wingèd chariot hurrying near", through his character Professor Burris in Walden Two, who is in a confused mood of desperation, lack of orientation, irresolution and indecision. (Prentice Hall 1976, Chapter 31, p. 266). This line is also quoted in Ernest Hemingway's novel A Farewell to Arms, as in Arthur C. Clarke's short story, The Ultimate Melody.
xxx/ellauri116.html on line 289: Mario Vargas Llosa was born to a middle-class family on March 28, 1936, in the southern Peruvian provincial city of Arequipa. He was the only child of Ernesto Vargas Maldonado (= lahjaton) and Dora Llosa Urethra (the former a radio operator in an aviation company, the latter the daughter of an old criollo family), who separated a few months before his birth. Shortly after Mario's birth, his father revealed that he was having an affair with a German woman; consequently, Mario has two younger half-brothers: Enrique and Ernesto Vargas.
xxx/ellauri116.html on line 347: Jälkimmäisestä luin että sen sankari kärsi jonkun onnettomuuden poikasena joki teki siitä erilaisen kuin muut. Siihen sattui. Arvasin heti että siltä lähti pippeli ja/tai munat. Ja niinhän tietysti. Näitäkin liikenee maailmankirjallisuudessa, no vaikka tää, plus Erneston Kake, Henry James ja eräs pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas.
xxx/ellauri127.html on line 496: 4. Why do Silk’s colleagues fail to defend him? Why would highly educated academics—people trained to weigh evidence carefully and to be aware of the complex subtleties of any object of study—so readily believe the absurd stories concocted to disgrace Coleman Silk? Why does Ernestine describe Athena College as “a hotbed of ignorance”?
xxx/ellauri127.html on line 498: Kuka vitun Ernestine? Pili opetti jossain Filadelfiassa kirjallisuutta, mutta proffat nauroi sille. Tästäpä nyt saavat kuulla kunniansa kurjat filistiinit.
xxx/ellauri127.html on line 504: 13. Nathan interprets Coleman’s choosing to reject his past and create a new identity for himself as “the drama that underlies America’s story, the high drama that is upping and leaving—and the energy and cruelty that rapturous drive demands,” whereas Walter thinks of his brother as a “calculating liar,” a “heartless son,” and a “traitor to his race” [p. 342]. Which of these views seems closer to the truth? Are they both legitimate? What is Ernestine’s position?
xxx/ellauri127.html on line 506: Kuka vitun Ernestine? Tottakai Walter oli oikeassa ja Pili väärässä. Pili möi isoäitinsä tullaxeen kuuluisaxi jenkkijulkkixexi, mutta Noobelipa meni samanrotuiselle mutta vanhemmalle Saul Bellowille, hähä. Yli sadasta noobelistista on 16 halkiohaaroja. Jotain rajaa sentään, tuumii Zuckermann. Monikohan on juutalaisia? Yli puolet ainakin on saaneet palkintonsa poliittisista näkökohdista.
xxx/ellauri128.html on line 509: Bukowski piti kirjallisina esikuvina ja innoittajinaan muun muassa Anton Tšehovia, Ernest Hemingwayta, John Fantea ja Louis-Ferdinand Célinea. Hän oli erittäin tuottelias ja julkaisi yli 40 kirjaa runoja ja proosaa.
xxx/ellauri128.html on line 524: Issu d´une famille de drapiers juifs alsaciens, il est le fils d´Ernest Herzog et d´Alice Lévy, et le petit-fils de Salomon Herzog (1818-1876) et Émilie Fraenckel (1828-1891), originaires de Ringendorf.
xxx/ellauri128.html on line 597: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri129.html on line 639: Maurice Houber Remarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri130.html on line 323: | J. jos olet olemassa, pelasta sieluni, if any. | Ernest Renan | M | KILL! |
xxx/ellauri176.html on line 535: Tässä vaiheessa tytöt leikkii keskenään ja pojilla on hyväveliseuroja. Monille tää jää päälle, on mezästysporukoita joissa rassataan kaverien pyssynpiippuja, on käsityöseuroja ja harrastuspiirejä joissa kootaan Märklin-junia. Aika monet pseudomaskuliiniset kirjailijat juuttuu tähän vaiheeseen, esim. Joe Conrad ja Ernest Hemingway. Täältä löytyy paljon misogyynejä joita karvahattu pelottaa.
xxx/ellauri178.html on line 366: Noniin, aloittaisinko lukemisen Pilin mainizemasta Ariadnasta? Se haiskahtaa hiukan misogyyniseltä. Ariadnahan on kuin Ernesto "Che" Guevaran "Brett"! Zwei Linsen auf einem Brett! Tai size on Claire Bloom. Kepeshin Clairella on kyllä isot kannut ja se on blondi shixa.
xxx/ellauri179.html on line 32: Ernestine Hemingwau
xxx/ellauri179.html on line 38: Ernest">Ernest Miller Hemingway (21. heinäkuuta 1899 Oak Park, Illinois – 2. heinäkuuta 1961 Ketchum, Idaho) oli 1900-luvun törkeimpiä yhdysvaltalaisia kirjailijoita. Ernesto oli sadisti. Tää lause yxin riittää heittämään Henpecked Hemin tuherruxineen syvälle roden pohjalle:
xxx/ellauri179.html on line 98: Noniin, kirja alkaa erään Cohenin antisemiittisellä ja eräiden naisten misogyynisellä kuvailulla. Cohnissa oli kivenkova jääräpäinen juutalainen piirre. Se näki untakin Francesin nalkutuxesta. Ernesto on kade kirjailijakollegoille kuin joku ämmä, excuse my French. Hyvin lähtee Ernesto. Hemingway sanoi Purple Landista:
xxx/ellauri179.html on line 132: Suu kiinni hän oli melko sievä tytöxeen. Hän kajosi minuun kädellä mutta työnsin käden pois. Hajaantukaa ei siellä ole mitään nähtävää. Erneston nimi tässä niteessä on Jacob Barnes, lyhyesti "Kake".
xxx/ellauri179.html on line 136: Hemingway sai noobelin v. 1954. Brett on pelkkää hyytelöä Kaken sylissä. Täältäkö toi sanonta on peräisin? Brett on joku hieno brittilady joka tietysti on lätkässä Ernestoon, dick or no dick. Onko Kakella sotavamma kikulissa? Kyl-lä! Te ulkomaalainen olette antanut Italian eteen enemmän kuin oman henkenne! Kulliton Kake pyjamassa yxin huoneessaan nilistää tohvelit jalastaan. Itkeskelee vähän.
xxx/ellauri179.html on line 140: The Alexander Hamilton Institute is a former institute for business education in New York City founded in 1909, and dissolved in the 1980s. The Alexander Hamilton Institute was a corporation engaged in collecting, organizing and transmitting business information. Trivia: The Alexander Hamilton Institute was referenced disparagingly along with H. L. Mencken in The Sun Also Rises by Ernest Hemingway (1923).
xxx/ellauri179.html on line 147: Erneston mainizemia henkilöitä
xxx/ellauri179.html on line 163: Okay, thanx Ernesto, you got your turn. Put back on your sissy nightgown, kick off the slippers and crawl to bed to nurse your stump.
xxx/ellauri179.html on line 167: Erneston beiget kaverit kilpailee siitä kuka on opiskellut Wayne D.Wheelerin joholla.
xxx/ellauri179.html on line 181: Whereas Hemingway wrote passionately about boxing and his own prowess, others, like Dempsey, saw something else. “There were a lot of Americans in Paris and I sparred with a couple, just to be obliging,” the Champ said. “But there was one fellow I wouldn’t mix it with. That was Ernest Hemingway. He was about twenty-five or so and in good shape, and I was getting so I could read people, or anyway men, pretty well. I had this sense that Hemingway, who really thought he could box, would come out of the corner like a madman. To stop him, I would have to hurt him badly, I didn’t want to do that to Hemingway. That’s why I never sparred with him.” Hemingway’s frequent sparring partner and fellow writer Morley Callaghan offered another sobering account of his training partner, saying, “we were two amateur boxers. The difference between us was that Ernie had given time and imagination to boxing; I had actually worked out a lot with good fast college boxers.” I had never seen Mr. Hemingway box, of course. But I will say this: the confidence of mediocre men is a fucking superpower. I have met many versions of this guy. Hell, I’ve sparred with the dude myself.
xxx/ellauri179.html on line 183: Ei auta, täytyy nyt vääntää tää esikoisteos läpitte et voi sanoa että on kypsässä iässä lukenut ainakin yhden Ernesto "Che" Guevaran teoxen. Seuraavaxit vaik Komu zvoni hrana. Mulla saattaa olla se. Sen luin poikasena suomexi ja mieleen jäi vaan että maa järkkyi jonkun ämmyrkäisen alla kun Erneston avatar veti sitä wiixeen niin hyvästi. Sen nimihän on John Donnen jostain runosta.
xxx/ellauri179.html on line 186: Ernestojen bussimatkasta tulee mieleen Seijan ja mun bussireisu El Tampicoon. Aero condicionado, kanat takapenkillä.
xxx/ellauri179.html on line 189: Oliko Ernesto fake catholic?
xxx/ellauri179.html on line 210: Paulinella oli samanlainen poikatukka kuin Brettillä. Oliskohan "Kaken" impotenssi ollut sittenkin vain väliaikainen? Tai hetkinen, ehkä se kikkelin menetys onkin vain allegoria katolisuudelle? Vaikka toisaalta, ei katolisuus myöhemminkään estänyt Ernestoa vetämästä wiixeen naisia ja kuonoon (tai perään) miehiä.
xxx/ellauri179.html on line 229: Ernest Hemingway was born a Protestant but converted to Catholicism when he married Pauline Pfeiffer, his second Wife. Pauline was an observant Catholic who took her religion seriously. Hemingway, who was never observant, but arguably always religious told Gary Cooper that becoming a Catholic was one of the best things he’d done in his life. Gary was also Catholic and Hem and Coop had a life long bond.
xxx/ellauri179.html on line 233: Of the 7 suicides that Mariel Hemingway is aware of in her family, 1 was of Ernest’s father, & 3 of his father’s 6 children (if one assumes that Hemingway did commit suicide). There still is no official decision–and there may never be–as to whether the death of the writer early Sunday from the blast of a 12-gauge shotgun had been an accident or suicide. However, the fact that Mr. Hemingway had been divorced would bar him from a Catholic Church funeral anyway. Catholic sources said there was nothing improper in a Catholic priest saying prayers at graveside.
xxx/ellauri179.html on line 243: Elukoiden tappoa pyssyillä ja keihäillä sekää turhaa rusikointia nyrkillä. Mä en tajua mitä hienoa siinä on. Mutta Ernesto tajuaa. Se on nupopää härkä ("mulli" on väärä käännös Jouko, kyseessä ei ole nuori vaan kuohittu yxilö!) joka ihailee ja pelkää sonneja, koira joka koittaa olla sutta kuin Surku Yniäinen. Älä koskaan houkuttele minua erilleen laumasta. Nää expatriaatit on kuin mini sonneja. Tölvivät juoppoa Brettiä kuin jotain lehmää. Kerrassaan joutavaa porukkaa.
xxx/ellauri179.html on line 255: Ernesto lookalike kisan Ruozin osakilpailun voittaja
xxx/ellauri179.html on line 262: Kuvia Erneston kotialbumista
xxx/ellauri179.html on line 263:  Ernest_Hemingway_1899_%28cropped%29.jpg/440px-Grace_and_Ernest_Hemingway_1899_%28cropped%29.jpg" height="250px" />
xxx/ellauri179.html on line 270: Did being dressed like a girl leave Ernestine confused? You bet!
xxx/ellauri179.html on line 273: Ernest Hemingway with animal friends
xxx/ellauri179.html on line 275: Grace Ernestine Hall, sittemmin Grace Hall Hemingway (June 15, 1872 – June 28, 1951) was an American opera singer, music teacher, and painter. Sen isä oli todennäkösesti chicagolainen teurastaja tai lihakauppias. Sen on tytär ainakin näkönen, vielä pelottavamman kuin Keskustan Sirkka-Liisa Anttila (kisa ratkeaa kyllä vasta loppumetreillä).
xxx/ellauri179.html on line 277: She was Ernest Hemingway's mother. Huomaa keskimmäinen nimi! Pikku Ernestosta oli määrä tulla Ernestine, mutta vitun kakara syntyikin pipu housuissa! Äiskä haisee narsistilta mailien päähän. Sillä oli selkeästi perheessä housut jalassa. Ernest Hemingway had a difficult relationship with his mother, beginning in his teen years. She asserted her authority over every Hemingway family member, including her husband. She put many demands on her children, insisting they participate in activities that were important to her.
xxx/ellauri179.html on line 279: On October 1, 1896, Hall married Clarence Hemingway. The couple moved into Ernest Hall's large home. Clarence oli väpelö kotivävy joka masentui ja tuskin kävi kotona, jossa Ernestine mälläsi ja huusi kuin laiva oopperaäänellä. No eihän tästä voi muuta tulla kuin homoja. Ernesto ei muuten ollut perheen ainut suikkari.
xxx/ellauri179.html on line 284: Bernice Kert states: "It has also been said that Ernest's lifelong assertion of masculine power grew out of his emotional need to exorcise the painful memory of his mother asserting her superiority over his father." Major General Charles Lanham, a friend of Ernest's, said that he was the only man he ever knew who really hated his mother. Tutun oloista.
xxx/ellauri179.html on line 302: Tältä varmaan näyttää paraikaa taas itä-Ukrainassa. Ernesto olis into piukeena. Eli Hard boiled meinaa noin 5-vuotiaan tasoa läsbarhet asteikolla. Tääkin paskiainen jaxaa puhua jostain "ylevästä" ja vielä Erneston kohdalla. "In that passage the power of concentration reaches a peak, forming a vivid and charged sequence, as if it were a 10-second video summary." Aaarrgghh! No niin just, TLDR tyyliä. Ei ehdi tulla jano eikä mieli munaa ennen seuraavaa pistettä. Ei tarvi painaa pause nappia.
xxx/ellauri179.html on line 338: The voice of Hemingway’s father is heard, challenging his son, as did the Father in the Biblical Garden. Slightly disguised, Hemingway’s dear father, who haunted his son’s life and work even after he had shot himself in 1961, sorry, after Dad had shot himself in 1928, remained an internalized critic until Ernest also took his life in 1961. No wonder, dad had had a cow.
xxx/ellauri179.html on line 606: Ernest Hemingway squirmed as his second wife, Pauline, read aloud in 1927 from Henry James' novel The Awkward Age. Hemingway wondered why James bailed his characters out of their frequent inactivity by inserting a drawing room scene; and, as he was to do frequently during the next thirty years, he freely criticized the quality of James' works, "and knowing nothing about James he seems to me to be a shit." Too, he was quick to criticize the male protagonists of James,". .and the men all without any exception talk and think like fairies except a couple of caricatures of brutal outsiders". Carlos Baker observes that Hemingway, the "brutal outsider" himself, was at this time publishing Men Without Women, whose sales had reached 15,000 in the first three months after publication. But now Hemingway, the outsider, clearly in literary ascendance, was becoming acquainted with James' works; his artistic and personal recognition of James in future years was, for the most part, to take the form of a peculiar enmity. He was often to refer to James in highly derisive terms almost to the end of his own life. Hemingway's lese majeste towards him takes the form of a sporadic obsession that reveals more about Hemingway's maturity than James' imagined frailties.
xxx/ellauri179.html on line 621: Another bit of imaginative projection upon James’ life can be found in Ernest Hemingway’s letters. This novelist, on learning that Brooks had written that James was “prevented by an accident from taking part in the Civil War,” immediately incorporated this into his nearly finished novel, The Sun Also Rises. In Chapter 12, Jake Barnes refers to his World War I accident, and Gorton says, “That’s the sort of thing that can’t be spoken of. That’s what you ought to work up into a mystery. Like Henry’s bicycle.” Barnes replies it wasn’t a bicycle; “he was riding horseback.” (In his memoirs, James spoke of having had a “horrid” but “obscure hurt.” He had strained his back during a stable fire while serving as a volunteer fireman.) Hemingway had originally inserted James’ name in the novel, but Scribner’s editor, Maxwell Perkins, vetoed this. Hemingway insisted. They finally compromised on the “Henry” alone. F. Scott Fitzgerald wrote to Brooks, “Why didn’t you touch more on James’ impotence (physical) and its influence?” The castration theme was picked up by R.P. Blackmur, Glenway Wescott, Lionel Trilling, and F.O. Matthiessen in their critical writings.
xxx/ellauri179.html on line 663: Tässä kohtaa antaa Ernesto taas aika selvästi ymmärtää ett se viihtyy parhaiten miesseurassa. No se onkin ennestään jo luokiteltu virilisierter Männlingixi, kuten Pilikin.
xxx/ellauri179.html on line 984: Unquestionably, Ernest Hemingway was anti-Semitic. Studded throughout his letters are nasty remarks about Jews. But Hemingway felt his prejudice had a place in his fiction as well, most notably in “The Sun Also Rises,” his classic 1925 novel about a group of Paris expatriates at the bullfights in Pamplona.
xxx/ellauri179.html on line 993: Does this make Ernest Hemingway a bad writer? Does it mean we should no longer read him? I don’t think so. But then again I wrote his biography so I may be biased. The aesthetic satisfaction and sheer joy of reading such works as “In Our Time” and “A Moveable Feast,” or encountering the enduring truths of such novels as “A Farewell to Arms,” “For Whom the Bell Tolls” and, yes, “The Sun Also Rises” are undeniable. The books remain. So does racism and antisemitism. There are here to stay.
xxx/ellauri179.html on line 997: So Why the Hell Are We Still Reading Ernest Hemingway? Because we are pricks, an pricks just love assholes.
xxx/ellauri179.html on line 1018: Paskat ei tää Ernestine tiedä kyllä mitään. Muleta (muulitamma) on kainalosauva, stampella, matadorin kepukka nenäliinoineen on muletilla. Lupsa Lonkero jonka päässä on pantteri salmiakki oli masaddhorri.
xxx/ellauri179.html on line 1032: Ällöttävää keekoilua vitun "yleisön" edessä ja sikamaista luontokappaleiden teurastusta. Että ällöänkin tätä Ernestineä.
xxx/ellauri179.html on line 1046: The Sun Also Rises is a 1957 film adaptation of the 1926 Ernest Hemingway novel of the same name directed by Henry King. The screenplay was written by Peter Viertel and it starred Tyrone Power, Ava Gardner, Mel Ferrer, and Errol Flynn. Much of it was filmed on location in France and Spain in Cinemascope and color by Deluxe. A highlight of the film is the famous "running of the bulls" in Pamplona, Spain and two bullfights.
xxx/ellauri202.html on line 214: Anatole France se marie en 1877 avec Valérie Guérin de Sauville, petite-fille de Jean-Urbain Guérin, un miniaturiste de Louis XVI, dont il a une fille, Suzanne (1881-1918). Elle épousa en 1901 le capitaine Henri Mollin, officier d'ordonnance du général André et protagoniste de la retentissante Affaire des Fiches, puis Michel Psichari (1887-1917), petit-fils d'Ernest Renan. Il confie souvent sa fille, dans son enfance, à Mme de Martel (qui écrivait sous le nom de Gyp), restée proche à la fois de lui-même et de Mme France.
xxx/ellauri218.html on line 89: Among the writers DeLillo read and was inspired by in this period were James Joyce, William Faulkner, Flannery O'Connor, and Ernest Hemingway, who was a major influence on DeLillo's earliest attempts at writing in his late teens. Sen voi hyvin uskoa. Kuka himskatin Flannery? Ai tää:
xxx/ellauri225.html on line 334: Esseekirjassaan Mindwave Ursula sanoo olevansa mies, ei tosin yhtä hyvä kuin Ernest Hemingway, jonka lauseet oli lyhyitä, mutta hyvä korvike, kuin kalapuikko lohifileen sijasta. “An imitation phony second-rate him with a ten-hair beard and semicolons.”
xxx/ellauri250.html on line 594: Writers including John Fante, Knut Hamsun, Louis-Ferdinand Céline, Ernest Hemingway, Robinson Jeffers, Henry Miller, D. H. Lawrence, Fyodor Dostoevsky, Du Fu, Li Bai, and James Thurber are noted as influences on Bukowski's writing. No tietysti, kokonainen rimpsu alkoholisoituneita oikeistofasistisia setämiehiä.
xxx/ellauri261.html on line 253: Wilder had a wide circle of partners, including writers Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, Zelda Fitzgerald, Tuglas Society, Jean-Paul Sartre, and Gertrude Stein; actress Ruth Gordon; fighter Gene Tunney; and socialite Sibyl, Lady Colefax. Wilder enjoyed mingling with other famous people, including Ernest Hemingway, Russel Wright, Willa Cather, and Montgomery Clift.
xxx/ellauri261.html on line 450: Ernestina Money: An eccentric-looking girl in need of Dolly's matchmaker services.
xxx/ellauri261.html on line 460: Horace explains to his two clerks, Cornelius Hackl and Barnaby Tucker, that he is going to get married because "It Takes a Woman" to cheerfully do all the household chores. He plans to travel with Dolly to New York City to march in the Fourteenth Street Association Parade and propose to the widow Irene Molloy, who owns a hat shop there. Dolly arrives in Yonkers and "accidentally" mentions that Irene's first husband might not have died of natural causes, and also mentions that she knows an heiress, Ernestina Money, who may be interested in Horace. Horace leaves for New York and leaves Cornelius and Barnaby to run the store.
xxx/ellauri261.html on line 466: Dolly arranges for Cornelius and Barnaby, who are still pretending to be rich, to take the ladies out to dinner to the Harmonia Gardens restaurant to make up for their humiliation. She teaches Cornelius and Barnaby how to dance since they always have dancing at such establishments ("Dancing"). Soon, Cornelius, Irene, Barnaby, and Minnie are happily dancing. They go to watch the great 14th Street Association Parade together. Alone, Dolly decides to put her dear departed husband Ephram behind her and to move on with life "Before the Parade Passes By". She asks Ephram's permission to marry Horace, requesting a sign from him. Dolly catches up with the annoyed Vandergelder, who has missed the whole parade, and she convinces him to give her matchmaking one more chance. She tells him that Ernestina Money would be perfect for him and asks him to meet her at the swanky Harmonia Gardens that evening.
xxx/ellauri261.html on line 476: Directed by Gene Kelly and written and produced by Ernest Lehman, the film stars Barbra Streisand, Walter Matthau, Michael Crawford, Danny Lockin, Tommy Tune, Fritz Feld, Marianne McAndrew, E. J. Peaker and Louis Armstrong (whose recording of the title tune had become a number-one single in May 1964). The film follows the story of Dolly Levi, a strong-willed matchmaker who travels to Yonkers, New York in order to find a match for the miserly "well-known unmarried half-a-millionaire" Horace Vandergelder. In doing so, she convinces his niece, his niece's intended and Horace's two clerks to travel to New York.
xxx/ellauri261.html on line 496: Judy Knaiz as Gussie Granger; Ernestina Semple
xxx/ellauri261.html on line 521: The clerks and the ladies go to watch the Fourteenth Street Association Parade together. Alone, Dolly asks her first husband Ephram´s permission to marry Horace, requesting a sign. She resolves to move on with life. After meeting an old friend, Gussie Granger, on a float in the parade, Dolly catches up with the annoyed Vandergelder as he is marching in the parade. She tells him the heiress Ernestina Simple would be perfect for him and asks him to meet her at Harmonia Gardens that evening.
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri306.html on line 231: Ernest Solvayn muistoksi . Vuonna 1861 hän kehitti ammoniakki-soodaprosessin
xxx/ellauri354.html on line 232: Ärsyttävä narsistinen tekniikka Ernestolla puhua muiden kautta pääasiassa izestään. Ize se vaan grunttaa ja mielistelee kaikkia ja kaikki on siitä siihen ihan lääpällään. To make a long story short, Henry panee Catherinen paxuxi vastoin lupaustaan ja karkaa kaiken kukkuraxi rintamalta. I enjoyed not being married really. There isn't any me, I'm you. Narsistin märkä uni. Loppuvizinä Catherine parka vielä kuolee lapsivuoteeseen. Cedric syö sillä aikaa kinkku-muna-annoxen ja juo monta pulloa demi- mondea. Catherinen kuoltua Cedric lähtee lätkimään aamuöiseen sateeseen. Cedric olisi halunnut tytön mieluummin. Mieluiten ei mitään. Ei kai tosta arvesta tule ruma. Can I get you anything? You'll be ok, I promise. Niin ja vielä 1 persepäinen piirre Ernstissä: se pitää vedonlyönnistä. Sen nuivat kommentit kun Katja kertoo pohjaanpalaneesta beibistä oli aika karuja. "You aren't angry are you darling?" Voi vinetto. "You always feel trapped biologically." Vitun trappi. Inhottava tenukeppi. Ei keltatauti ole sairaus vaan juoppo-oire. Kaveri on kolmen pointin tolvana ja kylmä murhamies.
xxx/ellauri354.html on line 238: Ernesto existentialistina
xxx/ellauri354.html on line 242: 1. "This is a study of the fictional world of Ernest Hemingway as it is related to the world view of Existentialism. properly speaking,
xxx/ellauri354.html on line 411: Viime aikoina on nautittu joka ilta monta tuntia länkkäriä väkivaltaviihdettä. Kaikki haluavat tuliaseita. Meganin luupää Tommylla on iso. Se hinkkaa asettaan yxinäisenä ja mustasukkaisena pöydän ääressä kun Megan heilastelee sitä selkeästi fixumpaa virologia. (Oikeasti kaveri on koulut keskenjättänyt ohiolaisen hizarin poika.) Ylifixut sarjamurhaajat jekuttavat toistuvasti ylifixuja skoudeja. Hän on jättänyt taas vihjeen. Olemme paikantaneet hänet hylättyyn teollisuuskiinteistöön. Pienet taskulamput mukaan ja autoihin! Poliisi! Drop the gun! BLAM! Oho hän kuoli. Nyt tuli poliisille paha mieli. Vinosuinen naurettavan ylipainoinen Mr. Jeeves parantaa Jerry Cottonin pahan omantunnon. Lipesikö roisto kädestä vai annoitko sen pudota? Mixi ammuit klovnia? Mixi teit sen? Se on rikki nyt. En tiedä BUAAAH. Tuo kuulostaa paremmalta. Rakenna mulle grilli ja käristä kilon pala pihviä niin saat terveen paperit. These babies cost fifty bucks a pop. Olikohan ne Jeffersonianin rodesta? Yxinjäänyt isä jonka tytön (aina "My baby") raiskasi nakumiljonääri, hullu saarnaaja ja söi kumialligaattori, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa ennenkuin kävi ampumassa oletetun pahantekijän. I'm sorry for your loss. Mixi anglosaxit aina virnuilee kyynelten lävize? Typerä maneeri. Onxe urheaa? Urhea kuolee 2000 kuolemaa muttei näytä sitä, sanoi Ernest Hemingway. Että jenkeissä on sairas meininki. Mutta kyllä pikku Suomi tulee perästä. Elintasokuilun kasvaessa täältäkin alkaa löytyä lasten ja muiden ruumiinosien myymälöitä ja roistoilulle sopivia slummeja. Neekereistä ja suurialaisista matuista sopii aloitella. We've got the coolest jobs.
xxx/ellauri354.html on line 433: Ernest Hemingway in his novel A Farewell to Arms (1929).
xxx/ellauri356.html on line 342: Ernest Hemingway
xxx/ellauri356.html on line 485: Célinen, Paul Morandin ja suurten amerikkalaisten kirjailijoiden – William Faulknerin, Ernest Hemingwayn, Henry Millerin, William S. Burroughsin, Jack Kerouacin ja Charles Bukowskin – lukemisen vaikutuksesta hän julkaisi Femmesin. Vanity Fairille se oli "hänen ainoa kirjallinen menestys".
xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
xxx/ellauri363.html on line 786: Jenkki Immanuel Wallerstein uskoi, että kapitalismi oli korvautumassa toisella maailmanjärjestelmällä. Haha. Marxilaisen taloustieteilijän Ernest Mandelin mukaan myöhäisen vaiheen kapitalismia hallitsevat rahoituspääoman juonittelut ( – tai ehkä paremmin, sujuvuus! huutaa Wallerstein taustalta) ja myös yhä useampien ihmiselämän alojen lisääntyvä kauppatavaramaisuus ja teollistuminen. Vladimir Lenin julisti kuuluisasti, että kapitalismille ei ole olemassa "täysin toivottomia tilanteita".
148 |