ellauri069.html on line 261: Holy shit: see also excrement. Eski Saarisen mielihokemia. Vanhaa hippilorea. Samaa judeokristillistä tabunväistöä kuin My giddy aunt! Enid Blytonin kirjoista tehdyssä tyttösarjassa Malory Towers. Paska onkin kyllä aidosti pyhää, sitä ei tohdi käsin koskea.
ellauri133.html on line 252: Tää luusereiden kerhohan on kuin Harry Potter ja kumppanit, tai vielä enemmän kuin Enid Blytonin find-outerit. Et mua väsyttää tämmöset musketööritiimit.)
ellauri133.html on line 349: Dodi! Mä arvasin! tää "Se" kirjan nimessä tarkoittaa tosiaankin "sitä"! Tää on luultavasti eka kirja Kurkon kronologisessa sarjassa miss voi osoittaa kynnettömällä sormella ja sanoa: "Tässä kohen toimittajat ei enää uskaltaneet sanoa Kurkolle et jätä hyvä mies noi sairaat jutut pois." Tiiliskivi muotoaan muuttavasta, lapsia jahtaavasta demarista nieltä Penninnussija on melkein 1100 sivua pitkä. Onhan siinä tollasta Enid Blyton meininkiä, lapsitiimejä ja lapsimielikuvituxen kekkeriä. Mut that being said, viemäreihin exyneen pojan voi nähtävästi pelastaa vaan niin että 6 11-vuotiastapoikaa gängfäkkää 11-vuotiasta tyttöä... sen "pyynnöstä", hehe. Voi HEMMETTI mikä parannettu painos Nabokovista!
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri171.html on line 499: Dinah oli yxi Enid Blytonin Salaisuussarjan lapsista. Sen veli oli Philip ja niillä oli papukaija jonka nimi oli Kiki. Kiki huusi aina jotain sattuvaa. Who was Dinah & what was her story?
ellauri207.html on line 204: Dentro de la novela se hace mención a varios escritores de fama, tales como: Astrid Lindgren, Enid Blyton, Agata Christie y Dorothy L. Sayers; así como Sue Grafton, Val McDermid, y Sara Paretsky.
ellauri334.html on line 117: Juu tällästä soopaa kazoo koirasapinat. Ja mikä kutittaa naaraspaviaanien perseitä? Tällä hetkellä se on misandria eli sarjat missä näytetään havainnollisesti miten kusipäitä miehet on, miten ne kusettavat naisia ja mätkivät niitä sitten sinipunaisixi apinan raivolla. Ezellasta viihdettä. No hopeaselät saavat mitä pyysivät. Esim se Enid Blytonin nelikko, jossa on vammanen britti isoäiti, laiha miehetön brittikuikelo, tanakka jenkki työväenluokan tyttö ja jyrsijännäköinen high yaller colored woman. Tämmöisiä tiimejä kyllä taas tarvitaan nyt kun Eurooppa on halennut ja kolonialistianglosaxien on pidettävä huoli toisistaan.
ellauri340.html on line 355: Seuraavassa näkyy koko koodi sellaisena kuin se oli vuonna 1954. Netflixistä näkyy että tää koodi on täysin murtumaton. Tuskin edes Enid Blytonin koodinsärkijät pystyisivät sitä purkamaan, homo Turingista puhumattakaan. Pientä jälkijättöä on siinä että sopimaton kielenkäyttö antaa 16+ merkinnän, julkipanosta tulee vähemmän, huumekaupasta, tapoista ja verisestä mätkinnästä ei midiä. Se on kodeissa ihan normipäivää, uusperheen arkea.
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
xxx/ellauri229.html on line 566: Vähän samanlainen reiluustematiikka on Enid Blytonin Malory Towersissa. Tiimihenkiset brittitytöt on kuin muskettikoirat kaikki 1:n ja 1 kaikkien puolesta. Nazihenkisempi Gwen ja paha japsu Ms. Johnson rakentavat mielivaltaan ja vakoiluun perustuvaa fasistista diktatuuria kiltin Miss Graylingin selän takana. Arvaahan sen kumpi approach pääsee voitolle loppupeleissä. Kuten japsuilkiö leukavasti laukaisi, vapautta ei voi olla ilman luottoa, eikä rikkautta ilman lottokuponkia.
xxx/ellauri230.html on line 618: While the cherry blossom is the flower that most people associate with Japan, the chrysanthemum, or kikuli, is more intrinsically linked to the country’s culture and history. Enid Blytonin Fabulous Fiven Dick on nimetty uudelleen Prickixi, koska Dick on nyttemmin yxinomaan kikuli.
11