ellauri052.html on line 684: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri245.html on line 546: Helsinki huhtikuussa 1957. Englantilaisen Star-lehden reportteri on tullut haastattelemaan maailmankuulua arkkitehtia. Arkkitehtipariskunta Alvar ja Elissa Aalto on lopettelemassa äyriäislounastaan ravintola Savoyssa. Toimittaja kysyy Aallolta: ”Vaimonnekin on arkkitehti?”. Johon tämä vastaa: ”Kyllä, meillä Suomessa laki määrää, että arkkitehdit saavat naida vain arkkitehteja. Aina kun tarvitsen uuden rouvan, vilkaisen vain avustajia ja katson kenellä on näteimmät muodot – piirustuspöydällä tarkoitan.”
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri129.html on line 745: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, selkänimeke Englannin kirjallisuuden kultainen kirja, on vuonna 1933 ilmestynyt englanninkielisen kirjallisuuden antologia. Se kuuluu eri kielistä kirjallisuutta esittelevään sarjaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Teoksen on toimittanut ja kirjailijaesittelyt kirjoittanut Eino Railo. Kirjan on vuonna 1933 kustantanut WSOY. Esipuheessa Railo toteaa:
xxx/ellauri193.html on line 100: Englantilaisen äidin ja latvianjuutalaisen isän lapsi kasvoi lähellä Johannesburgia Transvaalissa. Häntä ei kasvatettu juutalaiseksi, vaan hän kävi anglikaanista nunnien koulua silloin, kun voi – sydänvikansa takia hän oli paljon poissa koulusta, äitinsä kotiopetuksessa. Hän opiskeli myöhemmin vuoden Witwatersrandin yliopistossa mutta jätti opinnot kesken. Gordimer alkoi kirjoittaa yhdeksänvuotiaana ja julkaisi ensimmäisen esseensä paikallislehdessä 14-vuotiaana.
xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
7