ellauri001.html on line 388: Ja siihen loppuu klippi -- The End,

ellauri003.html on line 676: Auli. Maisu vauva. Mulle myös. Joulu. Kinkku North Endistä. Lithuanian health bread. Boston Globe. State housen kultaisen kupolin alta. Teris. Paavien kuvat. Kimmo. . Synnytysvalmennus. Ranskalaiset.
ellauri014.html on line 856: End of season IV.
ellauri015.html on line 792: Der Schriftsteller Maxim Biller zählte Eilenberger in Die Welt am 16. Februar 2019 dagegen zu den "Linksrechtsdeutschen": Biller warf Eilenberger vor, dass er in Zeit der Zauberer die Sympathien des Philosophen Martin Heidegger zum Nazi-Regime unter den Tisch fallen lasse. Eilenberger, so Biller, "schreibt einen Mega-Bestseller über die vier Philosophen Heidegger, Cassirer, Benjamin und Wittgenstein und schildert darin die für den Aufklärer, Neukantianer und Juden Ernst Cassirer existenzielle Auseinandersetzung mit dem Trachtenjacken-Nazi Martin Heidegger lediglich als eine Art intellektuelles Fußballspiel, mehr nicht, voller Bewunderung für die Technik und Performance des am Ende dann doch irgendwie deutscheren, virileren, vermeintlich tiefgründigeren der beiden Spieler."
ellauri015.html on line 1093: End of Eternity.
ellauri033.html on line 585: Toi Vallez kuulostaa kiinnostavalta, äärivasemmistolainen Pariisin kommuunista, kuoli keski-ikäisenä 53v (rautakauppias 54v), ei saanut omaelämäkertaa valmiixi. Tai no sai ja sai, tyngäx jäi kuten elämä. Ehdinköhän mä The Endiin saakka. Konec. No tietysti. Siitä ei ole vielä kukaan myöhästynyt. Vallesilla oli myös kiinnostava aisapari Severine, suffragetti feministi. Hauska tutustua. Enchante. Encantada, sanoi naiset la Republicassa. Sisäänlaulettu. Johnin suosikkibiisissä Tor i Helheim aasojen kuoleman jumalatar Hel laulaa Torin tervetulleexi sisään helvettiin.
ellauri033.html on line 695: Penalta kuoli äiskä Ana 6-vuotiaana. Iskä Miguel otti uuden, sllä ehti olla 3, joista Ana oli keskimmänen. Benton äidinkieli oli dago, se kirjoitti latinax. Latinanope van Enden oli ateisti ja pillo pikku Baruchin. Kun Pentistä tuli ateisti joku hörhö yritti puukottaa sen. Pena säästi reijitetyn nahkatakin muistona.Tulee mieleen E.Saarinen. 23 vuotiaana jutkut julisti Pentin pannaan "samalla kirouxella kuin Elisa", siis ne karhunsyömät pikkupojat. Jehovan kanssa ei pelleillä.
ellauri037.html on line 675: Gedanken: "Das Verhältnis der Geschlechter ist der unsichtbare Mittelpunkt aller Handlungen. Es ist die Ursache des Krieges und das Ende des Friedens. Je mehr ich von Männern sehe, desto weniger gefallen sie mir. Wenn ich bloss dasselbe von Frauen sagen könnte, wäre alles gut."
ellauri038.html on line 61: Dieser Ratschlag ist wahrscheinlich der bekannteste Satz von Friedrich Nietzsche, und wird von misogynen Männern, die nie ein Buch von Friedrich Nietzsche gelesen haben, gerne zitiert. Dieser Satz, der etwas anders in Nietzsches "Also sprach Zarathustra" steht, ist Rollenprosa, drückt also nicht die Meinung des Autors aus, sondern die einer Figur in einer Dichtung, hier die einer alten Frau (einem "alten Weiblein"), die Zarathustras Gedanken über Frauen lobt und am Ende ihres Treffens ihm noch den Ratschlag mit auf den Weg gibt.
ellauri039.html on line 768: Edward Morgan Forster OM CH (1 January 1879 – 7 June 1970) was an English novelist, short story writer, essayist and librettist. Many of his novels examine class difference and hypocrisy, including A Room with a View (1908), Howards End (1910) and A Passage to India (1924). The last brought him his greatest success. He was nominated for the Nobel Prize in Literature in 16 different years.
ellauri039.html on line 770:

Howards End is a novel by E. M. Forster, first published in 1910, about social conventions, codes of conduct and relationships in turn-of-the-century England. Howards End is considered by many to be Forster´s masterpiece. The book was conceived in June 1908 and worked on throughout the following year; it was completed in July 1910. In 1998, the Modern Library ranked Howards End 38th on its list of the 100 best English-language novels of the 20th century.
ellauri039.html on line 774: John Galsworthy OM (/ˈɡɔːlzwɜːrði/; 14 August 1867 – 31 January 1933) was an English novelist and playwright. Notable works include The Forsyte Saga (1906–1921) and its sequels, A Modern Comedy and End of the Chapter. He won the Nobel Prize in Literature in 1932.
ellauri039.html on line 780: Forsyten taru meni telkassa sarjana 70-luvulla. Soames oli siinä epämiellyttävä kuikelo. Ize kirjassa oli muistaaxeni se Galsworthyn alter ego, rivo vanha turso, paljon ellottavampi. Howards End menee Netflixissä nyt 20-luvulla. Katoin molemmat leffana ennenkuin luin kirjan. Se saattaa todistaa näistä koomikoista jotakin.
ellauri039.html on line 782: Heis veis, kääntyy Jackyn What ho! Eila Pennasen Howards Endin käännöxessä. Alemman keskiluokan puhekieltä. Kalle Ankassa sanoi Långben hej svejs. Heisulivei ja heippa sun heiluvilles sanoi Hessu Aku Ankka-piirretyssä. Mikki, Aku ja kumpp. järsii maissintähkiä vuorta alas syöxyvässä matkailuvaunussa kuin kirjoituskoneet, kilahtaen kun kela tulee rivin loppuun. CR-LF. Hyvä lopun aikojen embleemi.
ellauri041.html on line 513: Doch das Ende ist nicht Heiter!

ellauri041.html on line 1920: AK käytti murresanaa jalavosa. Se tarkoitti jaloissa. Netflixissä joka kirjottaa nimensä mun tyylillä on menossa Forsterin kermaperse-epookki Howard's End. Only Connect, joka netissä tarkottaa lähes yxinomaan samannimistä brittitietokilpailua (perhanan 20M kärpästä, niitä saa koko ajan olla hätistelemässä kuin Gary Larsonin vanha mies, kieli tarttuneena kärpäspaperiin) on siitä kirjasta.
ellauri041.html on line 1924: Connect the dots. Lassi ei perusta pisteenyhdistelypiirustuxista, pitääkö siinä muka noudattaa jotain järjestystä. Ja tuloxena on vaan joku säälittävä ankka. Lassi on taas kerran ihan oikeassa, ne on syvältä. Forsterin laskukas saxalainen vanhapiika on kylästynyt olemaan kulturelli köyhimys ja palastelemaan toimeentulonsa. Se haluu millä hinnalla hyvänsä rikkaisiin naimisiin Howard's Endin omistavan törkymöykyn kolonialistin kanssa. Se haluu yhdistää 2 pistettä: oman kyldyrellin köyhyyden ja Hen-äijän vulgäärit rahat. Oma tyyli ja toisen toimeentuloturva. Taitaa mennä pieleen kuin Lassilla mä veikkaan. Pisteistä ei tule ankka vaan jänis. Vaikken ole lukenut kirjaa enkä nähnyt kaikkia osia. Tää on tällästä varovaista charityhenkistä yhteiskuntakritiikkiä. Jaloja villejä kadun varjosalta puolelta ja piknikkejä jalavoiden varjossa Howard's Endissä. Taattua brittikamaa, brexithenkistä. Ivana Trump Atlantin itäpuolelta.
ellauri042.html on line 268: Ei ruozalaisten Endlösungia voi verrata Suomen lukuihin,

ellauri051.html on line 448: Endurance, resolution, to the last.) Siitä ja sen kestävyydestä on puhe loppuun asti.)
ellauri051.html on line 1067: 477 Endless unfolding of words of ages! 477 Aikojen sanojen loputon avautuminen!
ellauri053.html on line 938: At the same time Satish Roy’s voice rang out with the opening stanza of Barsha-Shes, the well-known poem of my father on a stormy ‘Year End’ :
ellauri054.html on line 159: But above all, beleeve it, the sweetest Canticle is Nunc dimittis, when a Man hath obtained worthy Ends and Expectations. Death hath this also, That it openeth the Gate to good Fame, and extinguished Envie. Vanha Simo sanoi nyt päästät palvelijasi lepoon, nähtyään vihdoin Jeesus-lapsen synagoogassa. Jouti kuolemaan. No siitä samoinkuin Pekonista tuli vainajana kuuluisa. Kyllä käy kateexi. Lisää pekonin lurjustelusta albumissa 223.
ellauri062.html on line 46: Minulla on sarvikuonojen ampumisen maailmanennätys ja ehkä myös leijonien (vaikka emme pitäneet tarkkaa kirjaa ensi vaiheissa ammuttujen luvusta), ja olen ampunut yli tuhatneljäsataa norsua. En suinkaan kerro näistä ennätyxistä ylvästellen. Se työ täytyi tehdä, ja minä satuin olemaan se mies, joka teki sen. Olen savannien Hitler, Himmler, Heydrich, Eichmann ja Göring yxissä nahoissa. Endlösung eläinkunnalle.
ellauri062.html on line 288: Serena has been sleeping on her couch. Mark brings her some pizza from Toronto as a treat despite it being contraband. He also brings her several magazines and a newspaper. Serena pays Mark in nature for the hospitality. Mark Tuello brings Serena Waterfront some coffee. The End. Fuck you don't realize how blessed you are, American women!
ellauri064.html on line 91: Am Ende seines Lebens, sich auf der Flucht vor dem Faschismus und dabei in einer zunehmend aussichtslosen Lage befindend, greift er die gängige Fortschrittsmetapher auf: »Marx sagt, die Revolutionen sind die Lokomotiven der Weltgeschichte. Aber vielleicht ist dem gänzlich anders. Vielleicht sind die Revolutionen der Griff des in diesem Zug reisenden Menschengeschlechts nach der Notbremse.« Sehr ähnlich klingt es, wenn Greta Thunberg bei der UN-Klimakonferenz in Katowice davon spricht, dass es die einzig vernünftige Sache sei, die Notbremse zu ziehen. Walter veti hätäjarrusta ja sen juna pyhästyi. Matkalaukku tosin joutui hävyxiin. Arthur Koestler koitti samaa muttei älynnyt vetää vetimestä tarpeexi kovaa. Vuonna 83 se koitti uudestaan Ebba vaimon kanssa ja onnistui.
ellauri064.html on line 107: Die Postmoderne erklärte das Ende der großen Erzählungen solange, bis nichts und niemand mehr übrig war, für das es sich zu kämpfen lohnte. Schließlich riefen Neokonservative das Ende der Geschichte aus und hinterließen nichts als Leere an jenem Ort des Bewusstseins, an dem sich einst die Hoffnung auf eine bessere Zukunft befand.
ellauri064.html on line 112: Konstruktive, kreative Köpfe sollen es richten: Ein paar Erfindungen hier, ein paar schlaue Ideen da – so kann das Ende der Menschheit vielleicht doch noch verhindert werden. Doch auch Tausende Hackathons werden nicht helfen, wenn die gesellschaftlichen und ökonomischen Ursachen des Klimawandels unangetastet bleiben, also die kapitalistische Produktionsweise, die dem Profit grundsätzlich den höchsten Stellenwert einräumt, nicht beendet wird.
ellauri064.html on line 116: Grüne Kapitalistinnen und Kapitalisten hoffen gemeinsam mit dem solutionistischen Flügel der globalen Klimabewegung auf ein Licht am Ende des Tunnels. Slavoj Žižek appelliert in seinem Buch Mut zur Hoffnungslosigkeit, die Ausweglosigkeit der Lage konsequent zu Ende zu denken. Wahrer Mut bestehe darin, »einzugestehen, dass das Licht am Ende des Tunnels wahrscheinlich die Scheinwerfer eines entgegenkommenden Zuges sind«.
ellauri064.html on line 120: Ohne Notbremsung wird der Zug entgleisen. Wenn wir den Untergang der Menschheit wirklich noch verhindern wollen, kommen wir nicht umhin, dem Profitstreben auf Kosten der Menschen und der Natur ein Ende zu setzen. Vorsichtig auf dem Gang! Mind your step! Nicht hinauslehnen! E pericoloso sporgersi!
ellauri064.html on line 278: Einige Tage vor der deutschen Kapitulation stellte der Völkische Beobachter Ende April 1945 sein Erscheinen ein. Die letzte Ausgabe vom 30. April 1945 wurde nicht mehr ausgeliefert.
ellauri071.html on line 85: Sachs. die Enden der Parabel. Vois olla myös Die Enden der Gauss-Verteilung.
ellauri071.html on line 100: He reappeared in Peter Pan the following year, and in 1915 he was again in Where the Rainbow Ends.
ellauri071.html on line 220: Junior G-Men was an American counterpart to Hitler Jugend, a boys club and popular culture phenomenon during the late 1930s and early 1940s that began with a radio program and culminated with films featuring the Dead End Kids. After leaving the Federal Bureau of Investigation and a brief stint in Hollywood, Melvin Purvis hosted a children's radio program called "Junior G-Men" in 1936. Purvis had become a national hero for his record as an FBI agent during the so-called "war on crime" in the early 1930s, most notably for leading the manhunt that ended with the death of John Dillinger. As a result of this fame, Purvis was seen as a real-life counterpart to the fictional detectives, such as Dick Tracy, that proliferated in the popular culture targeting boys during this period. As part of the radio program, listeners could join a "Junior G-Men" club and receive badges, manuals, and secret agent props. Shortly thereafter, Purvis became the face of breakfast cereal Post Toasties promotional detective club. The cereal company's fictional "Inspector Post" and his "Junior Detective Corps" metamorphosed into an image of Purvis inviting boys and girls to become "secret operators" in his "Law and Order Patrols."
ellauri073.html on line 408: Olen vit- tarkoitan whittler, sanoi myyntimiesmäinen väkäleuka noitaämmä skottityttöpiirretyssä. Vaimoni on noita-sarjan vakiovieraana esiintyi Samanthan äiti Endora (Agnes Moorehead), joka paheksuu tyttärensä avioliittoa "kuolevaisen" kanssa. Vierailulla kävi usein myös muita Samanthan sukulaisnoitia ja velhoja, mm. ovennuppeja keräilevä täti Clara ja "käytännön piloja" (sic) harrastava setä Arthur. Stephensit saavat toisella tuotantokaudella tyttären, Tabathan, joka on perinyt äitinsä noitavoimat. Myöhemmin he saivat myös pojan, Adamin joka vaikuttaa isänsä tapaan olevan kuolevainen.
ellauri074.html on line 662: Wallace was deeply suspicious of the media infrastructure that was, when he died, still largely known as “the Net”—“I allow myself to Webulize only once a week now,” he once told a grad student—and he remarked to his wife, as they were moving computer equipment into their house, “thank God I wasn't raised in this era.” Having written his first big stories on a Smith Corona typewriter, Wallace disliked digital drafts and e-publishing in general. He took particular pleasure in the fact that his house in Indiana, the one recreated in The End of the Tour, had the elegantly atavistic address of “Rural Route 2.” He preferred to file his students’ work not on computers, but in a pink Care Bears folder.
ellauri079.html on line 282: Pleasure as an End of Action. James D. Wallace - 1966 - American Philosophical Quarterly 3 (4):312 - 316.
ellauri082.html on line 112: What Happens at the End of Infinite Jest? (or, the Infinite Jest ending explained)
ellauri088.html on line 51: Tulokas vie apainaköörin mystiselle, ja aika ajoin pelottavalle matkalle, mutta loppuu sentään optimistisella nuotilla (eihän se muuten Hollywood-raina olisikaan). Filmin lopussa (siis sen toisessa päässä, voishan sen kelata lopusta alkuunkin), kaikki maailman proletaarlaset yhinöivät yhteen, huomattuaan että ne ja niiden seizenjalkaiset kaverit on kaikki humanisteja ja osa paljon suurempaa universumia. (Eikö ne muka tienneet sitä ennestään?) Mikä tärkeintä, apinarotu - Louisa Banx etunenässä - on ottanut naisen askeleen joka olisi ollut liian iso miehelle, se on evolvoinut pitemmälle kuin kukaan, sillä se on ratkaissut matukielen arvoituxen, ja pystyy kelaaman ajan videota eteen ja takaisin ihan vapaasti, hitaasti ja nopeasti ja vaikka pysäytyskuvalla. Se on kyllä katastrofaalinen ajatus peliteoriaan perustuvalle yritteliäisyydelle. Mitä kanzii jännätä ja pinnistää jos voi etukäteen kelata filmin The Endin kohdalle? Kamala spoileri.
ellauri089.html on line 198: The story examines religion through the eyes of Alex, a Christian political activist who is corrupted by Margrethe, a Danish Norse cruise ship hostess and loves every minute of it. Enduring a shipwreck, an earthquake, and a series of world-changes brought about by Loki (with Jehovah's permission), Alex and Marga work their way from Mexico back to Kansas as dishwasher and waitress.
ellauri090.html on line 226: Det går ett spöke runt i Europa: folkkapitalismens spöke. Ordet "folkkapitalism" är inte väldigt allmänt, men dyker upp här och där i rapporteringen om sparande, investerinagar och privatekonomi. Ofta framhåller man den så kallade 4-procentsregeln, som säger att man i genomsnitt kan räkna med 4 procents avkastning på sitt kapital. Under järnvägstiden var det 5%. På 1800-talet var det miljoner människor som levde på aktiekapitalets räntor. Nästan de sista var de tyska konstälskande syskonen i London i E.M. Forster's bok Howard's End. 1800-talet var en fin tid för romanförfattare, så många uttråkade välbärgade människor som inget bättre görsmål hade än att bläddra i romaner och diskutera dem. (Touché? Ingalunda!)
ellauri092.html on line 366: Moldessa oli varmasti upeet maisemat paizi oli sumuista kuin Lontoossa. Ehdimme sentään nähdä Axel Enden kuulun alttaritaulun Kvinderne ved graven (kz. kuva) ennenkuin kirkko paloi taas.
ellauri095.html on line 169: Hopkins composed two poems about Dolben, "Where art thou friend" and "The Beginning of the End". Robert Bridges, who edited the first edition of Dolben's poems as well as Hopkins's, cautioned that the second poem "must never be printed," though Bridges himself included it in the first edition (1918). Another indication of the nature of his feelings for Dolben is that Hopkins's high Anglican confessor seems to have forbidden him to have any contact with Dolben except by letter. Hopkins never saw Dolben again after the latter's short visit to Oxford during which they met, and any continuation of their relationship was abruptly ended by Dolben's drowning two years later in June 1867. Hopkins's feeling for Dolben seems to have cooled by that time, but he was nonetheless greatly affected by his death. "Ironically, fate may have bestowed more through Dolben's death than it could ever have bestowed through longer life ... for many of Hopkins's best poems – impregnated with an elegiac longing for Dolben, his lost beloved and his muse – were the result." Hopkins's relationship with Dolben is explored in the novel The Hopkins Conundrum.
ellauri097.html on line 132: Frank Kermode´s The Sense of an Ending (1967) was an early mention of Vaihinger as a useful methodologist of narrativity. He says that "literary fictions belong to Vaihinger’s category of 'the consciously false.' They are not subject, like hypotheses, to proof or disconfirmation, only, if they come to lose their operational effectiveness, to neglect."
ellauri101.html on line 393: (the End).
ellauri109.html on line 43: Der Tod ist das Tor zum Licht am Ende eines mühsam gewordenen Weges.
ellauri109.html on line 45: Der Tod ist das Licht am Ende des Tunnels.
ellauri109.html on line 61: …Und am Ende meiner Reise hält der Ewige die Hände und er winkt und lächelt leise –
ellauri109.html on line 62: und die Reise ist zu Ende.
ellauri110.html on line 769: Muuten owat monet muutkin ihmiset kuulleet kerrottawan, kuinka on olemasfa henkilöitä, jotka useisfa paikoisfa owat nähneet ja puhutelleet tätä juutalaista, joka ilman lepoa ja rauhaa kuljekfii maasta toifeen, aina tuomiopäivään faakka. The End.
ellauri115.html on line 168: Wer würde glauben, dass diese Bestrafung in der Kindheit, erlitten im Alter von acht Jahren von hand eines alten Jungfer von dreissig Jahren (tatsächlich war er elf und sie vierzig) meinen Geschmack, meine Wünsche, meine Leidenschaften, mein ganzes Selbst bis ans Ende meines Lebens bestimmen würde?
ellauri117.html on line 542:

Sitois vielä toi kudostyyppi: Mesomorph, Endomorph, Ectomorph, ja ayurvedalainen dosha: Pitta, Kapha, Vata. Mut nehän näyttää olevan prikulleen samoja kuin noi kolme ekaa Klezmeriä. (Dysplastinen eli muotopuoli on jätetty pois liian nolona.)
ellauri119.html on line 539: Extreme examples of mania in popular culture include yandere anime and manga characters. Additionally, manic love is a central theme in the films Endless Love, Fatal Attraction, Misery, Play Misty for Me, Swimfan, and Taxi Driver.
ellauri132.html on line 56: Nach langjähriger Tätigkeit im Dienst des Ordens wurde Eckhart erst in seinen letzten Lebensjahren wegen Häresie (Irrlehre, Abweichung von der Rechtgläubigkeit) denunziert und angeklagt. Der in Köln eingeleitete Inquisitionsprozess wurde am päpstlichen Hof in Avignon neu aufgenommen und zu Ende geführt. Eckhart starb vor dem Abschluss des gegen ihn eingeleiteten Verfahrens.
ellauri132.html on line 157: Der Philosoph Descartes glaubte in seiner berühmten Aussage: "Ich meine, also bin ich" die grundlegendste Wahrheit gefunden zu haben. Tatsächlich hatte er den grundlegendsten Fehler ausgesprochen: Denken mit Sein und Identität mit Denken gleichzusetzen. Der zwanghafte Denker, also fast jeder, lebt in einem Zustand scheinbarer Isolation, in einer wahnsinnig komplexen Welt ständiger Probleme und Konflikte, einer Welt, die die wachsende Zersplitterung des Geistes widerspiegelt. Erleuchtung ist ein Zustand der Ganzheit, „in einem“ und somit in Frieden. In einem Leben in seinem manifestierten Aspekt, mit der Welt, sowie mit deinem tiefsten Selbst und unmanifestierten Leben – mit einem Wesen. Erleuchtung ist nicht nur das Ende des Leidens und des ständigen Konflikts innen und außen, sondern auch das Ende der schrecklichen Versklavung des unaufhörlichen Denkens. Was für eine unglaubliche Befreiung es ist! Kein Quatsch mehr zwischen den Ohren. Ich bin nur!
ellauri132.html on line 701: Resoluutio. Tää on stoorin loppu. Ei siitä sen enempää. Konec. The End. Ruudussa pyörii loppumaton lista mitättömyyxien nimiä ja työnkuvia. Voi helkutti olix tää Freitagin lisäys joteskin tärkeä? Lisää mitättömyyxiä mitättömyyxiltä.
ellauri133.html on line 610: Ohjaaja Stanley Kubrickin tyylin mukaisesti elokuva ei anna missään vaiheessa suoraa selitystä tapahtumille. Äkkiä ruutuun lävähtää vaan sanat "The End".
ellauri143.html on line 932: Enduring long, is most excelling grace
ellauri147.html on line 286: Andrea Bertorelli’s tumultuous relationship with Phil Collins began back when they were just 11 years old. Long before he became a rock star, Collins was a child actor, starring in Oliver!, the West End musical.
ellauri147.html on line 318:

What Ended Their Marriage?

ellauri147.html on line 731: Reiche sieht in der nostalgischen Verklärung „der intakten Neurose in einer intakten Familie in einer intakten Kultur“(11) einen mit Endzeitstimmungen verbundenen Ursprungsmythos des – historisch verschwindenden – autonomen Ichs, das ohne angemessene Internalisierung von Autorität und Wertorientierung nicht mehr konflikt- und sublimierungsfähig sei und sich in Gestalt früher narzisstischer Störungen ausdrücke – und er erkennt darin vor allem die Abhängigkeit der diagnostischen Zuordnung vom latenten Weltbild des Psychoanalytikers.
ellauri147.html on line 808: Diesem Profil fügt er eine dynamische Dimension hinzu, auf der er sichtbare von verdeckten/larvierten Merkmalen unterscheidet. Die so beschriebenen Profilkategorien wirken aber am Ende so überladen, beliebig und disparat, dass es schwerfällt, damit eine präzise differentialdiagnostische Abgrenzung der narzisstischen Persönlichkeitsstörung mit Hilfe ihrer klinischen Merkmale zu leisten. So führt Akhtar etwa unter der Kategorie ‘Interpersonale Beziehungen/verdeckt’ das skurrile Merkmal ein: „Tendenz, Briefe nicht zu beantworten“ oder unter derselben Kategorie/sichtbar die schwer operationalisierbare : „Unfähigkeit, wirklich authentisch (Hervorhebung von mir, M.A.) an Gruppenaktivitäten teilzunehmen“.
ellauri147.html on line 835:
Ich komme allmählich zum Ende
ellauri147.html on line 839: Die Seele hat ihren Sitz im Körper – an dieser Vorstellung hat sich auch dadurch nichts geändert, dass wir sie seit dem Ende des 19. Jahrhunderts 'Psyche' nennen und die Störungen des Seelenlebens mit fremd klingenden Namen wie 'Neurasthenie', 'Neurose' oder 'Psychose'‘ belegen. Die reizbare Schwäche der Nerven galt bei der inzwischen schon vorletzten Jahrhundertwende als Leitsymptom einer epidemisch sich ausbreitenden Befindlichkeitsstörung, die es uns heute gestattet, von dieser Epoche als einem „Zeitalter der Nervosität“ zu sprechen. -->
ellauri147.html on line 844: Es spricht einiges dafür, dass wir für die Erforschung und Behandlung der vorherrschenden Identitätsstörungen im „Zeitalters des Narzissmus“ (Lasch 1995), das in der Endphase des letzten Jahrhunderts ausgerufen worden ist, ein intersubjektives Paradigma brauchen. Dazu nötigt uns schon der Zeitgeist. Die nach innen gerichtete Selbstvergewisserung des 'cogito, ergo sum', cartesianisches Vorbild der Introspektion, wird in einer medialen Welt durch den identitätsstiftenden Blick auf das Publikum abgelöst, der uns in den Talk-shows und den theatralen Inszenierungen von Politik vorgeführt wird: 'videor, ergo sum'. Big Brother ist ein Labor zur Herstellung postmoderner Identität. Die Sehnsucht nach der Spiegelung in der allgegenwärtigen Kamera zeigt uns etwas vom intersubjektiven Charakter der conditio humana. Wer wir sind, erfahren wir in den Rückmeldungen der Umwelt.
ellauri155.html on line 444: Elimelech (hebräisch אֱלִימֶלֶךְ, „mein Gott ist König“) ist nach dem Buch Rut der Mann der Noomi und Vater zweier Söhne, Machlon und Kiljon. Er wandert wegen einer Hungersnot von Bethlehem in das Land Moab aus. Dort sterben er und seine beiden Söhne. Seine Frau Noomi kehrt nach Ende der Hungersnot mit ihrer einen Schwiegertochter Ruth wieder nach Betlehem zurück, während die andere, Orpa (Oprah Winfield), in Moab bleibt. (Rut 1,1-3 EU), (Rut 4,3 EU)
ellauri160.html on line 347: Fukuyama is known for his book The End of History and the Last Man (1992), which argues that the worldwide spread of liberal democracies and free-market capitalism of the West and its lifestyle may signal the end point of humanity´s sociocultural evolution and become the final form of human government. However, his subsequent book Trust: Social Virtues and Creation of Prosperity (1995) modified his earlier position to acknowledge that culture cannot be cleanly separated from economics. Fukuyama is also associated with the rise of the neoconservative movement, from which he has since distanced himself.
ellauri160.html on line 833: Born into a theater family and cutting his teeth on stage in the 1890s, Lauri Wylie (1880-1951) penned Dinner for One, also known as The 90th Birthday, during the 1920s. It opened in London’s West End in 1948, and made it to Broadway in 1953. Prior to his success with Dinner, he co-wrote revues and operettas, some with his brother. These include a parody of Gilbert and Sullivan, the reigning kings of popular operettas.
ellauri161.html on line 990: Bloy was noted for personal attacks, but he saw them as the mercy or indignation of God. He acquired a reputation for bigotry because of his frequent outbursts of temper. Soon, Bloy could count such prestigious authors as Émile Zola, Guy de Maupassant, Ernest Renan, and Anatole France as his enemies. Bloy is quoted in the epigraph at the beginning of Graham Greene´s novel The End of the Affair, though Greene claimed that "this irate man lacked creative instinct." Bloy is also quoted at the beginning of John Irving´s A Prayer for Owen Meany, another turd. Some pope quoted him, yet another turd.
ellauri172.html on line 587: Il faisait son devoir, mais il ne faisait jamais plus que son devoir. Je l’ai rencontrée très frappante dans un des bustes d’Antinoüs… tenez ! Antinoushan oli homo! Ce n’était pas Endymion : c’était un tigre, ristiverinen… Endymion oli kreikkalaisessa mytologiassa komea paimen, joka perusti Eliin kaupungin, jonka kuningas hän oli. Endymion, johon kuun jumalatar Selene rakastui, oli Zeuksen pojanpoika. Tarun mukaan jumalatar Selene rakastui Endymioniin ja synnytti hänelle viisikymmentä tytärtä. Taas tuli halkiohaara! Niitä typeriä epyllejä taas.
ellauri185.html on line 499: Ei kyllä tässä Lexa lipsahtaa pahasti marxisti-leninistien linjoille, niin aatelismies kuin onkin. Nehän koittivat houkutella köige maade proletaarlase yhinöimään siskonpetissä. Vaan pieleen meni, hahaa! Kapitaalilla yhdistyminen sensijaan on mennyt mainiosti: pääoma purjehtii sujuvasti liputtomilla laivoilla, eikä rahalla ole passin tarvetta. Isänmaita puretaan uutterasti vapaakauppasopimuxilla, ja kohta kaikki solkkaavat huonoa englantia. End of history, Fukuyama, Pinker ja Harari lyövät kättä Tolstoin ja Leninin luiden yli.
ellauri196.html on line 932: Damit hat der sexualisierte Gewaltakt ein Ende gefunden. Er zeigt aber noch Spuren, die in den Abschnitten sechs, sieben und acht deutlich werden. Es ist naheliegend, dass es sich um die Beine der zitierten Frauenfigur handelt, an denen das Ejakulat als „sein saft“ herabrinnt. „ein blasser nagel lieb / im frauen weiß / noch steckt / im talg“.
ellauri203.html on line 313: A Song On The End Of The World Laulu maailmanlopusta
ellauri204.html on line 70: Da sagte der König: "Was du versprochen hast, das mußt du auch halten; geh nur und mach ihm auf." Sie ging und öffnete die Türe, da hüpfte der Frosch herein, ihr immer auf dem Fuße nach, bis zu ihrem Stuhl. Da saß er und rief: "Heb mich herauf zu dir." Sie zauderte, bis es endlich der König befahl. Als der Frosch erst auf dem Stuhl war, wollte er auf den Tisch, und als er da saß, sprach er: "Nun schieb mir dein goldenes Tellerlein näher, damit wir zusammen essen." Das tat sie zwar, aber man sah wohl, daß sie's nicht gerne tat. Der Frosch ließ sich's gut schmecken, aber ihr blieb fast jedes Bißlein im Halse. Endlich sprach er: "Ich habe mich sattgegessen und bin müde; nun trag mich in dein Kämmerlein und mach dein seiden Bettlein zurecht, da wollen wir uns schlafen legen." Die Königstochter fing an zu weinen und fürchtete sich vor dem kalten Frosch, den sie nicht anzurühren getraute und der nun in ihrem schönen, reinen Bettlein schlafen sollte. Der König aber ward zornig und sprach: "Wer dir geholfen hat, als du in der Not warst, den sollst du hernach nicht verachten." Da packte sie ihn mit zwei Fingern, trug ihn hinauf und setzte ihn in eine Ecke. Als sie aber im Bett lag, kam er gekrochen und sprach: "Ich bin müde, ich will schlafen so gut wie du: heb mich herauf, oder ich sag's deinem Vater." Da ward sie erst bitterböse, holte ihn herauf und warf ihn aus allen Kräften wider die Wand: "Nun wirst du Ruhe haben, du garstiger Frosch."
ellauri204.html on line 782: Nyt ollaan Rikun kirjassa ihan ihan kalkkiviivoilla. Pekko pelaa Frogin kanssa rottashakkia. Eero varmaan niistää Frogin nenän. Oli aikakin. Sami Lukander. Vai oliko se Saku, en vittu muista. Asuu Lonttisissa. No ei, armo saa taas käydä oikeudesta, edes kavaljeerispanielia ei tapeta. Frogi kuolee omia aikojaan huumehörhöyttään. All is well muzize tyhmä Lari menee poliisille tunnustamaan ihan vaan kostaaxeen Eerolle. Eero saa varmaan tuomion avunannosta. The End.
ellauri210.html on line 497: Sein künstlerisches Werk verrät in dieser Zeit einigen Einfluss von Stefan George. Van Hoddis wurde Ende dieses Jahres „wegen Unfleißes“ von der Universität zwangsexmatrikuliert.
ellauri210.html on line 507: Wegen zunehmender Konflikte mit seiner Familie zog er sich Anfang September selbst in die Kuranstalt in Wolbeck bei Münster zurück, die er Mitte Oktober aber „fluchtartig“ verließ, um nach Berlin zurückzukehren. Hier wurde er derart auffällig, dass er Ende Oktober in die Heilanstalt „Waldhaus“ in Nikolassee bei Berlin verbracht werden musste, so dass sich Erwin Loewenson an einen langjährigen Freund von Kurt Hiller, den Psychiater Arthur Kronfeld in Heidelberg, mit der Bitte um Unterstützung wandte. Unter dem Titel Gewaltsam ins Irrenhaus war diese Zwangseinweisung Anlass für ein Medienecho – zu einer Zeit allerdings, als van Hoddis schon aus der Anstalt „entwichen“ war. Außerdem studierte er noch die griechische Mythologie und deren Fabelstrukturen. Jedoch hörte er vor dem Ausbruch seiner Krankheit im Herbst 1914 völlig mit der Nutzung der mythologischen Terminologie auf.
ellauri210.html on line 511: Im Jahr der nationalsozialistischen „Machtergreifung“ 1933 emigrierte van Hoddis’ Mutter mit seinen Schwestern Marie und Anna ebenfalls nach Palästina. Van Hoddis mussten sie aufgrund seines Zustandes zurücklassen. Am 29. September 1933 wurde van Hoddis in die „Israelitischen Heil- und Pflegeanstalten“ Bendorf-Sayn bei Koblenz verlegt. In dieser Anstalt wurden ab 1940 der größte Teil von jüdischen psychiatrischen Patienten im deutschen Reich konzentriert. Zu diesem Zeitpunkt war Hoddis wegen seiner hebephrenen Schizophrenie im Endstadium nicht mehr ansprechbar.
ellauri210.html on line 589: „Demokratie heißt: Herrschaft jeder empirischen Mehrheit; wer wollte bestreiten, daß die Mehrheit des italienischen Volkes seit langem treu hinter Mussolini steht? […] Mussolini, man sehe sich ihn an, ist kein Kaffer, kein Mucker, kein Sauertopf, wie die Prominenten der linksbürgerlichen und bürgerlich-sozialistischen Parteien Frankreichs und Deutschlands und anderer Länder des Kontinents es in der Mehrzahl der Fälle sind; er hat Kultur. […] Wenn ich mich genau prüfe, ist mir Mussolini, dessen Politik ich weder als Deutscher noch als Pazifist noch als Sozialist ihrem Inhalt nach billigen kann, als formaler Typus des Staatsmannes deshalb so sympathisch, weil er das Gegenteil eines Verdrängers ist. Ein weltfroh-eleganter Energiekerl, Sportskerl, Mordskerl, Renaissancekerl, intellektuell, doch mit gemäßigt-reaktionären Inhalten, ist mir lieber, ich leugne es nicht, als ein gemäßigt-linker Leichenbitter, der im Endeffekt auch nichts hervorbringt, was den Mächten der Beharrung irgend Abbruch tut.“
ellauri217.html on line 258: Yasser Arafat olikin egyptiläinen ellen väärin muista mokkeri Steinbockin kirjasta. No helkkari, se oli palestiinalainen Gazasta! Tyypillistä farisealaista vääristelyä. Tässä se on Harry Potter tyyppinen velho eli peikkomies. Ilmeisesti niinkö tiedemies. Jaaha, nyt marssitetaan sadun misu esille, nätti vaikka huppu päällä toistaisexi. Pitää popup kahvilaa tossa vastapäätä. Nimi oli Ratafia, Fittavaan tai jotain sellasta. Se ei nyt ole niin tärkeetä. Arafat tahtoo selata luonnon suurta kirjaa niin kauan kun virsikirjan kannet ovat auki. Endoscopy fuck the pussy, to get the cervix point of view. It´s not strange for a bastard to look with all his force for an ancestor. Jöns-setä on tästä esimerkkinä.
ellauri219.html on line 250: Along with Huntz Hall (No.13), Leo Gorcey was one of The Bowery Boys, a group of on-screen hoodlums who grew out of The Dead End Kids and The East Side Kids. Their movie franchise ran throughout the 40s and 50s, and totaled 48 films. As the gang’s leader, Gorcey was a prototype street thug who set the template for many to follow, though he refused to let The Beatles use his image unless they paid him a fee, which was declined.
ellauri219.html on line 643: After a mayor marries Michael and Carole in a civil marriage ceremony, the couple are signing the marriage certificate when Michael calls the young female registrar "Pussycat", infuriating Carole. They leave and Fassbinder attempts to court her instead. End of story. Fun, or what?
ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971.
ellauri241.html on line 47: Fanny's flirtatious personality contrasts with Keats' notably more aloof nature. She begins to pursue him after her siblings Samuel and Toots obtain his book of poetry, "Endymion". Her efforts to interact with the poet are fruitless until he witnesses her grief for the loss of his brother, Tom. Keats begins to open up to her advances while spending Christmas with the Brawne family. He begins giving her poetry lessons, and it becomes apparent that their attraction is mutual. Fanny is nevertheless troubled by his reluctance to pursue her, on which her mother (Kerry Fox) surmises, "Mr. Keats knows he cannot like you, he has no living and no income."
ellauri241.html on line 919:
Endymionin ase on lepoasennossa. Selene miettii kärsiskö herätellä. Onx toi valkonen ruilake tossa runkkua?

ellauri241.html on line 922: Runsas 200 vuotta sitten John Keats kirjoitti pitkän romanttisen runoelman Endymion. Endymion on nuori paimenkuningas, joka rakastuu kuun jumalattareen, Cynthiaan. Hänet tuomitaan elämään nukkuen ikuisesti nuorena pysyen luolassa kuun jumalattaren rakastajana. Ei mitenkään paha tuomio, verrattuna Turun Kakolaan!
ellauri241.html on line 932: Keatsin Endymion-teoksen suomentaja Timo Leinonen selostaa seikkaperäisesti runoelman juonen kulun.
ellauri241.html on line 934: Illan lopuxi runonäytelmien Endymion, Eetu Meriö esittää runomonologeja teossarjan kolmesta ensimmäisestä osasta.
ellauri241.html on line 936: Esityksen jälkeen Marita Airakorven poka haastattelee suomentajaa Timo Leinosta ja Endymionin roolin esittäjää Eetu Meriötä.
ellauri241.html on line 946: Kiizin Endymion on haimaa äärimmilleen rasittava sokeripläjäys, kuin vanhuxen 70-vuotispäivien kerrostäytekakku. Se on liian paxu nautittavaxi kokonaan saati suolistettavaxi, sixi alla vaan joitain pelleimpiä kohtia.
ellauri241.html on line 982: Enter Endymion: His "youth' was fully blown,

ellauri241.html on line 1030: Where sat Endymion and the aged priestess

ellauri241.html on line 1045: Thus, in her bower, Endymion was calm'd to life again,

ellauri241.html on line 1051: She saw Endymion's spirit melt away again and thaw

ellauri241.html on line 1089: But but, muttered Endymion:

ellauri241.html on line 1112: Kakkosjaxosta alkaa ilmetä mixi naislukijat innostuivat Endymionista ja vanhat setämiehet oli vastaavasti käreitä: täähän on ihan Camilla Läckberg-luokan karkkia ja pehmopornoa!
ellauri241.html on line 1142: No, nymphets aren't good enough for Endymion,

ellauri241.html on line 1202: Endymion feels it, and no more controls

ellauri241.html on line 1259: Endymion! dearest! Ah, unhappy me!

ellauri241.html on line 1296: —I am pain'd down there, Endymion:

ellauri241.html on line 1319: Endymion sat down, and 'gan to ponder

ellauri241.html on line 1371: To find Endymion sprawled

ellauri241.html on line 1459: Endymion started back

ellauri241.html on line 1557: —“Then,” cried the young Endymion, overjoy'd,

ellauri241.html on line 1582: “Endymion! Ah! still wandering in the bands

ellauri241.html on line 1615: Oh no, this was just too much for Endymion.

ellauri241.html on line 1631: The speaker's introduction at the beginning of Book 4 is significantly shorter than in the previous three books. He speaks to his muse of his native land whose great days are now over as anyone can tell from Endymion. The shepherd-prince overhears a distressed Indian Maiden who longs for someone to love. Endymion finds himself instantly smitten with the Maiden. He is desperately conflicted because he now appears to be in love with the three women Cynthia, Diana, and the Indian Maiden.
ellauri241.html on line 1635: Endymion has an intense love for the goddess of his dreams but he professes his love to the Indian Maiden. He believes that his declaration of love seals his death and he asks for the goddess to sing a song to him so he can die peacefully. Within her song is the story of how she ended up wandering the forest alone. She says that she joined the god Bacchus and his cult of followers and traveled across countries. She witnessed people of multiple nations fall to Bacchus and decided to flee on her own. The Maiden ended up in the woods where she and Endymion have met.
ellauri241.html on line 1637: Endymion declares that he will let go of the possibility of immortality so that he can love and adore the Maiden instead. The god Mercury appears and strikes the ground with his magic wand. Winged horses arrive to fly Endymion and the Indian Maiden into the sky where the shepherd-prince dreams that he is in Olympus which is the sanctuary of the gods. He is conflicted when he suddenly sees Diana who is also known as Phoebe and she looms over him. Endymion looks over at the sleeping Indian Maiden and "could not help but kiss her: then he grew / Awhile forgetful of all beauty save / Young Phoebe's, golden hair'd; and so 'gan crave Forgiveness." Once again he looks at the Maiden with adoration, but Phoebe begins to fade away, and he protests in panic. The noise awakens the sleeping Maiden next to him. In this moment Endymion chooses to abandon Diana and immortality as he professes to the Maid, "I love thee! and my days can never last. I always love the one that is readily available, she is the best." They soar through the sky and the Indian Maiden grows pale and suddenly vanishes before Endymion's eyes. Ow fuck! He cries out in surprise and grief as he finds himself alone yet again.
ellauri241.html on line 1639: The Maiden reappears to the shepherd-prince as he returns to earth. Endymion is overcome with relief and joy and says that he has wasted too long searching for nothing but a dream and wants to start a life with the Maiden. She tells him that they cannot be together because he is forbidden to her. They wander through the forest and are quiet and somber until Endymion sees his sister Peona in the distance. They rush together and embrace. Peona implores Endymion to "weep not so" and "sigh no more" for the Indian Maiden can be his queen of Latmos. Endymion responds that "a hermit young, [he will] live in mossy cave" but Peona can visit him regularly. The resigned shepherd-prince leaves behind a confused Peona and Maiden and visits the altar of Diana to "bid adieu / To her for the last time." Peona and the Indian Maiden arrive. Endymion watches in stunned disbelief as the Indian Maiden transforms into his beloved Diana. It is revealed that Cynthia, Diana, and the Indian Maiden are the same woman. Actually Peona too! For all practical purposes, all women are the same: one hole up front and two more in the pants. Endymion swoons and after "three swiftest kisses" they vanish together leaving Peona who walks home in wonderment.
ellauri241.html on line 1643: Endymion shows penile growth in Book 4 in the sense that he understands that there is value and beauty in mortal love but he has not truly learned how to live a blissful existence without the love of a beautiful (wo)man. Endymion, Adonis, Alpheus, and Glaucus are subject to a life of isolation and impotence without the presence of their beloved. Never mind, much worse is impotence in their presence!
ellauri241.html on line 1645: The poem has been criticized for its inconsistencies and its somewhat disappointing conclusion. Seems Keaz whisked the guy away at the end quickly before he could get into any more mischief. He was probably thoroughly fed up with him. But then again Jack was just 22. Endymion presents many problems to its interpreters, as it did to Jack himself. Critics have, however, been able to agree that the poem contains considerable eroticism.
ellauri243.html on line 284: and celebrity...... Movies That Ended Actor Marriages. Celeb Breakups in
ellauri243.html on line 726: Disraeli wrote novels throughout his career, beginning in 1826, and published his last completed novel, Endymion, shortly before he died at the age of 76. Endymion tuli mainituxi albumissa Endymion">127, sehän oli se Keazin 50 sheidiä.
ellauri243.html on line 730: Endymion is very like Benjy´s autobiography, with his boring English politics woven into the thread of the story. The action and conversations are distributed between characters who had figured in English politics and the fashionable romances of Europe during the last forty years.
ellauri243.html on line 732: Endymion is Disraeli in his youth except in the story he is a true-blood British aristocrat. Zenobia, a queen of fashion, is based on his Lady Blessington with a combination of some other great lady. She was Benjamin Disraeli´s first great patroness, who opened the avenue of his wonderful career. Zenobia later retires to the background to give place to Lady Montfort. She is a combination of Lady Blessington and Mrs. Wyndham Lewis (the latter Disraeli married) so we have in Lady Montfort at once the patroness and the wife. It would be interesting to know if the rabbis got to cut Benjy´s prepuce before the falling-out with the synagogue? Maybe that is what the fight was all about?
ellauri243.html on line 734: St Barbe, the journalist in " Endymion " is an intended caricature of Thackeray, and Gushy is Dickens. Vigo, a minor character of the novel, is a combination of Poole, the tailor, and George Hudson, the Sunderland railway king, as he was styled in his time. Prince Florestan is probably a sketch of Louis Napoleon in his early days in England. He is constantly presented as a child of destiny wailing for the European revolution of ´48 to give him back his throne.
ellauri245.html on line 174: Lepakkomiehen norjalaisen poliisin nimi on sattuvasti Harry Hole. Se menee ausseihin selvittämään jotain murhajuttua. Kolleega Andrew on Australian neekeri (norjalaisten lempinimi). Spermaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitä löytyy Camillan kirjasta, tai Keazin Endymionin karvoista. Spermaa ei löytynyt kuten sanottu, koska norjalaisen puoli-TV-julkkisnaisen (23v, blondi, nätti elävänä) kohtu oli viilletty auki kuin norjalainen kalafilee. Ehkä sei koiranruokalaatuna. Toisen Harry Hole -romaaninsa Torakat (1998) Nesbø kirjoitti Bangkokissa, jonne myös teos sijoittuu. Tässä taitaa olla joku sapluuna? Onko Nesbö sarjamatkaopas? Sehän se. Mutta jäbään ei ole luottamista pitemmälle kun sen jaxaa heittää, Torakassa se väittää mm että Kiinassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Se ei ole muuta kuin tietämätön tolvana.
ellauri247.html on line 123: According to Australian linguist R.M.W. Dixon ("The Languages of Australia," Cambridge, 1980), the word probably is from Guugu Yimidhirr (Endeavour River-area Aborigine language) /gaNurru/ "large black kangaroo."
ellauri247.html on line 129: Cape Tribulation was named by British navigator Lieutenant James Cook on 10 June 1770 (log date) after his ship scraped a reef north east of the cape, whilst passing over it, at 6pm. Cook steered away from the coast into deeper water but at 10.30pm the ship ran aground, on what is now named Endeavour Reef. The ship stuck fast and was badly damaged, desperate measures being needed to prevent it foundering until it was refloated the next day. Cook recorded "...the north point [was named] Cape Tribulation because "here begun all our troubles".
ellauri247.html on line 131: James Cook, RN named the river in 1770 after he was forced to beach his ship, HMS Endeavour, for repairs in the river mouth, after damaging it on Endeavour Reef. Joseph Banks named the river the Endeavours River but the form Cook used, Endeavour River, has stuck.
ellauri247.html on line 244: Traditionell ist der Schelmenroman eine (fingierte) Autobiographie mit satirischen Zügen, die bestimmte Missstände in der Gesellschaft thematisiert. Sie beginnt oft mit einer Desillusionierung des Helden, der die Schlechtigkeit der Welt erst hier erkennt. Er begibt sich, sei es freiwillig, sei es unfreiwillig, auf Reisen. Die dabei erlebten Abenteuer sind episodenhaft, d. h., sie hängen nicht voneinander ab und können beliebig erweitert werden, was bei Übersetzungen oft der Fall war. Das Ende ist meist eine „Bekehrung“ des Schelms, nach der er zu einem geregelten Leben findet. Es besteht auch die Möglichkeit einer Flucht aus der Welt, also aus der Realität.
ellauri254.html on line 459: Ab 1882 besuchte er das Ludwig-Georgs-Gymnasium in Darmstadt. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.
ellauri254.html on line 534: Der Engels ist Führer des Dichters, der seinerseits Jünger um sich schart, ein Paradigmenwechsel, der den Beginn des Werkes charakterisiert und sich kritisch-rückblickend auf das epigonale weibliche Paradigma im Jahr der Seele bezieht. Die nichtdomestizierte weibliche Sexualität stelle für George eine Bedrohung dar: Er verbinde den erfüllten (heterosexuellen) Geschlechtsakt mit Zersetzung und Dekadenz, im übertragenen Sinne mit Epigonalität oder Ästhetizismus. In Die Fremde etwa, einem Gedicht aus dem Teppich des Lebens, versinkt die Frau als dämonische, im Mondlicht mit „offenem haar“ singende Hexe im Torf, ein „knäblein“, „schwarz wie nacht und bleich wie lein“ als Pfand zurücklassend, während in den als sprachlich verunglückt eingestuften Gewittern die „falsche Gattin“, die sich „in den wettern tummelt“ und „zügellosen rettern“ preisgegeben ist, am Ende verhaftet wird.
ellauri257.html on line 371: Ende 1968, kurz vor seinem Tod, notiert er: „Stark gewachsenes Prestige, der Nobelpreis in greifbarer Nähe.“
ellauri257.html on line 447: No siinä kävi sitte niin että paxu Waclav kävi puikkaamassa Siemianin ja Karol puikotti epähuomiossa Waclavin. Mut hetkinen Retuko sitten puikotti Joosefin? Vizi mäen ymmärrä näitä murhavideoiden juonia. Ne on sitten sekavia, ja sitäpaizi täysin epäkiinnostavia. Aivan sama kuka tuikkaa ketäkin. Mitä vähemmän jää pystyapinoita pystyyn sen parempi. KONEC. The End. Olipa paska kyhhäys homolta pedofiilitä.
ellauri263.html on line 617: The book is a comedy about the birth of the son of Satan and the coming of the End Times. There are attempts by the angel Aziraphale and the demon Crowley to sabotage the coming of the end times, having grown accustomed to their comfortable surroundings in England. One subplot features a mixup at the small country hospital on the day of birth and the growth of the Antichrist, Adam, who grows up with the wrong family, in the wrong country village. Another subplot concerns the summoning of the Four Horsemen of the Apocalypse, each a big personality in their own right. With Armageddon averted, Crowley and Aziraphale muse that this was God's plan all along and speculate that the real apocalyptic conflict will be between humanity and the combined forces of Heaven and Hell. In 2003, the novel was listed at number 68 on the BBC's survey The Big Read.
ellauri264.html on line 389:
ellauri266.html on line 256: Knew nothing about the characters. Nothing made sense. Nothing was believable. Ending was awful and left me and my wife in shock as to what we even watched. The movie was dragged out and extremely boring. I was not inspired and got nothing out of this movie. The acting was good however, but the story was one of the worst. If I got to come up with my own assumptions, then you did something wrong.
ellauri269.html on line 692: Litsikuninkaan satu jatkuu. Liittoutuneet riitelevät ruualla mitä tehdä örkkisotavangeille. Ruokana on kilpparikeittoa, lohtapa nyt ja vihannexia. Guantanamo tulee kalliiksi, ja El-Alissa on liikaa naaraita ja poikasia. Halvimmaxi tulisi vaan viedä koko paska teuraalle. Endlösungia kannattaa kontratenori viranhaltija. Ei örkit aina olleet tälläsiä, kertoi Barona. Ne putosivat sinikeltaiseen maaliämpäriin ja niistä tuli vihreitä, ja ilkeitä. Niillä on punatähdet silminä vanhaa perua. Niillä on vieroitusoireita demonisesta Das Kapitalista. Barona on kuraverinen, siihen ei ole luottaminen, mumisevat porukat.
ellauri269.html on line 725: Lamed is comprised of a kaf and a vav: 20 and 6=26. Twenty-six is the gematria of G‑d's name, the Tetragrammaton Yud-Hei-Vav-Hei. Eikös se ollut myös Leninin peitenimi neuvostojuutalaisten parissa? Stalin oli Samekh. Shin also stands for the word Shaddai, a name for God. Because of this, a kohen(priest) forms the letter Shin with his hands as he recites the Priestly Blessing. In the mid-1960s, actor Leonard Nimoy used a single-handed version of this gesture to create the Vulcan hand salutefor his character, Mr. Spock, on Star Trek. Larry Tye, kirjan Superman: The High-Flying History of America's Most Enduring Hero kirjoittaja, vertasi Supermanin eettisiä sääntöjä – "Truth, Justice, and the American Way" - Mishnan arvoihin "totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus". Paizi supermiehellä "rauhasta" oli tullut Pax Americana.
ellauri272.html on line 254: Ender's Game by Orson Scott Card
ellauri277.html on line 127: Kamila ja hänen lapsensa asettuivat Bostonin South Endiin, joka oli tuolloin toiseksi suurin syyrialais-libanonilais-amerikkalainen yhteisö Yhdysvalloissa.
ellauri277.html on line 161: Jättäen huomioimatta suuren osan klassisen arabian perinteisestä sanastosta ja muodosta, hän alkoi kehittää tyyliä, joka heijasti tavallista kieltä, jonka hän oli kuullut lapsena South Endissä. Runo "Sinulla on kielesi ja minulla on omani" (1924) julkaistiin vastauksena hänen arabian kielensä ja tyylinsä kritiikkiin.
ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
ellauri282.html on line 464: Merton tutustui ensimmäisen kerran itämaisiin uskontoihin ja kiinnostui niistä, kun hän luki Aldous Huxleyn Ends and Means -kirjan vuonna 1937, vuosi ennen hänen kääntymistään katolilaisuuteen. Koko elämänsä ajan hän opiskeli buddhalaisuutta, konfutselaisuutta, taolaisuutta, hindulaisuutta, sikhismiä, jainismia ja surfismia akateemisten ja luostariopintojensa lisäksi.
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
ellauri301.html on line 123: Endast manliga afrikaaner godtogs som medlemmar; inledningsvis fanns även ett krav att avsäga sig medlemskap vid en viss ålder. Detta avspeglar afrikaanernationalisternas dominerande ställning över sydafrikansk politik under hela apartheidepoken, och indirekt in i våra dagar.
ellauri309.html on line 56: nur wagt zu träumen und an seinen Träumen festzuhalten, man am Ende die
ellauri310.html on line 696: Bei sachgemäßem Einsatz (panzergünstiges Gelände, Infanterie- und Artillerieunterstützung) und kompetenter Truppenführung beherrschten auch kleinere Verbände mit dem T-55 das Gefechtsfeld bis Ende der 1960er Jahre (siehe Vietnamkrieg).
ellauri315.html on line 119: Dann müßt ich zum Meister wandern, der wohnt am Ende wohl weit,
ellauri325.html on line 118: Andrei Kolesnikov, vanhempi Venäjä-stipendiaatti Carnegie Endowment for International Peace -järjestöstä, myöntää, että kultainen miljardi – ja ydinkatastrofi sen ytimessä – vetoaa uusiin maailmansodan kannattajiin niin lännessä kuin lännen ulkopuolella, missä heitä onkin.
ellauri332.html on line 535: Vähäisen polttoainemäärän vuoksi Cooper ja Brand käyttävät Gargantuaa painovoimalinkona päästäkseen Edmundsin planeettalle, mutta mustan aukon läheisyyden vuoksi he menettävät jälleen 51 vuotta. Cooper ja TARS irtautuvat Endurancelta omissa kapseleissaan Gargantuan ytimeen, jossa kaksikko päätyy äärettömän tesseraktin (tämä ihme on takuulla förbitty Sikiön Wallulta) sisälle. Cooper ymmärtää rakennelman olevan kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luoma. Hän siirtyy ajassa taaksepäin, jolloin hän näkee Murphin lapsuudenhuoneeseen kirjahyllyn läpi ja huomaa voivansa vaikuttaa rajallisesti huoneen painovoimaan. Hän siirtyy ajassa eteenpäin ja löytää aikuisen Murphin tutkimasta vanhaa huonettaan. Cooper lähettää Murphille datan, jonka TARS on kerännyt tapahtumahorisontin sisäpuolelta, morsettamalla sen hänelle huoneeseen jättämänsä rannekellon sekuntiviisarin avulla. Tästä näperryxestä tesserakti romahtaa. Myöhemmin Cooper herää Saturnusta kiertävässä avaruussiirtokunnassa. Hän tapaa vanhuuteen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Murph oli onnistunut Cooperin lähettämien tietojen avulla suorittamaan loppuun Brandin laskelmat ja ratkaisemaan painovoimapropulsioteorian. Tämän ansiosta tähtien välisen matkustamisen hallitseva ihmiskunta voitiin evakuoida tuhoutuvalta planeetalta. Murph muistuttaa Cooperia siitä, että Amelia on yksin CASEn kanssa Edmundsin planeetalla. Cooper ja TARS lähtevät kohti Edmundsin planeettaa, jossa ilkialasti ilman avaruuspukua kävelevä Amelia valmistautuu Adam-nimisen apinan kaa uuden siirtokunnan perustamiseen.
ellauri332.html on line 711: Orpo sanoo olevansa "huolissaan" Lähi-idän tilanteesta. ”Jokainen näkee, miten humanitaarinen tilanne pahenee. Tässä on suuri vaara tilanteen eskaloitumiselle. Siksi haluan korostaa, että Yhdysvaltojen ja muiden vahvojen toimijoiden on ajettava samaan aikaan myös rauhanprosessia kun juutalaiset tahollaan toteuttavat Endlösungia.” Uhri huputettiin ja sitten otettiin esiin sähkölamautin. Huputettu mies huusi kivusta, kun kaksi järjestyksenvalvojaa istui hänen päällään ja antoi sähkölamauttimella iskuja.
ellauri340.html on line 637: Baudrillardille kylmän sodan päättyminen ei edustanut ideologista voittoa; pikemminkin se osoitti sekä poliittisen oikeiston että vasemmiston yhteisten utopististen visioiden katoamista . Antaessaan lisätodisteita vastustavansa marxilaisia visioita globaalista kommunismista ja liberaalista näkemystä globaalista kansalaisyhteiskunnasta, Baudrillard väitti, että heidän toivomansa päämäärät olivat aina olleet illuusioita; itse asiassa, kuten The Illusion of the End väittää, hän ajatteli, että ajatus itse päämäärästä ei ollut muuta kuin pelkkää nenästävetoa. Siinä se oli kyllä ihan oikeassa. Apinoiden koko historia itsessään on roskakori. Se on aina ollut paskaläjä, ja se on tehnyt koko planeetasta apinoiden jättimäisen roskakorin.
ellauri341.html on line 160: Kasztner war überzeugt, dass dies das Ende des Mordprogramms einleiten würde, und Transporte von Juden in die angebliche Freiheit folgen würden. So ging Ende Juni 1944 ein Zug mit 1.685 Juden, die von einem Ausschuss der Gemeinde ausgesucht worden waren, aus Ungarn ab. Kasztner persönlich war an diesem Auswahlprozess maßgeblich beteiligt und wählte Rabbiner, Professoren, Opernsänger, Journalisten, zionistische Führer, aber auch Krankenschwestern und Bauern, 252 Kinder, 388 Juden aus seiner Heimatstadt, darunter seine Familie und viele seiner Verwandten. Versprochen wurde, dass dieser Zug entweder in die Schweiz oder nach Spanien gehen sollte; stattdessen kamen seine Passagiere im KZ Bergen-Belsen an. Adolf Eichmann ließ sie als Geiseln monatelang festhalten.
ellauri341.html on line 179: Becher baute sich mit den Verhandlungen langsam eine Position auf, die ihn nach dem Krieg in einem günstigeren Licht erscheinen lassen sollte. Seine Uneigennützigkeit bei den Verhandlungen war lange Jahre ein Thema. Doch scheint es aus heutiger Sicht, dass Becher systematisch an seiner Nachkriegslegende gearbeitet hat. Schließlich wurde er am Ende des Krieges, am 9. April 1945, noch zum „Reichssonderkommissar für sämtliche Konzentrationslager“ ernannt. Praktisch hatte er zu diesem Zeitpunkt jedoch keinen Einfluss mehr auf die Geschehnisse in den Lagern. Doch Becher nutzte die Zeit, um sich auf das Kriegsende vorzubereiten.
ellauri341.html on line 185: In revisionistischen Kreisen wird Becher oft als Zeuge genannt, wenn es um die Relativierung von Opferzahlen in den Konzentrationslagern ging. Andererseits war er einer der wenigen, die von Himmlers Versuchen wussten, mit den Alliierten ins Gespräch zu kommen und so einen Sonderfrieden abzuschließen. Bis zum Ende seines Lebens war Becher daher auch immer Ziel diverser Spekulationen. Er wohnte zuletzt in Bremen in der Blumenthalstraße und starb 1995 im Alter von 86 Jahren als reicher Mann, ohne je für seine Taten vor Gericht gestanden zu haben.
ellauri341.html on line 465: Adolf Eichmann (19. maaliskuuta 1906 Saksan keisarikunta Solingen, Preussi, Saksa - 31. toukokuuta 1962 Ramla, Israel) oli Endlösungin kansliapäällikkö. Eichmannia (56 vuotta) pidetään holokaustin (”lopullinen ratkaisu”, saks. Endlösung) toteutuksen organisoijana. Hän järjesti keskitysleireille lähetettävien ihmisten tunnistamisen ja kuljetukset. Eichmann toimi päätöksentekijänä ja toteuttajana Saksan juutalaiskysymyksissä, häntä on pidetty kulissien takana toimivana pääpyövelinä, ja hänet tuomittiin sen vuoksi Israelissa kuolemaan.
ellauri341.html on line 502: Tiennäyttäjä löytyi Kef Biristä, Endoria kiertävästä merikuusta, mutta sen tuhouduttua Reyn ja Kylon välisessä valosapelitaistelussa ja Reyn lähdettyä yksin pois, Poe, Finn, Chewbacca, BB-8 ja C-3PO palaavat mukanaan Ochin alukselta löytynyt droidi D-O sekä Kef Birillä tapaamansa Jannah ja tämän heimo Vastarinnan tukikohtaan viidakkokuu Ajan Klossille, missä heille paljastuu, että Leia oli kuollut kutsuessaan poikaansa Voiman kautta saadakseen tämän palaamaan valoisalle puolelle. Poe ylennettiin Vastarinnan virkaa tekeväksi kenraaliksi, mutta ei tuntenut olevansa valmis johtamaan koko Vastarintaa. Lando rohkaisee häntä kertomalla, etteivät Leia, Luke ja Han olleet itsekään täysin valmistautuneita omiin taisteluihinsa ja että heillä oli silloin ainakin toisensa. Poe ylentää Finnin ("suomalaisen!") Vastarinnan toiseksi kenraaliksi ja saatuaan D-O:n kertomana sekä Ahch-Tolta lähteneen Reyn ohjaaman Luken vanhan X-siipihävittäjän signaalin kautta Exegolin sijainnin selville ja miten sitä ympäröivän punaisen kaasun sekä planeetan kaoottisen ilmakehän läpi pääsee, he johtavat Vastarinnan laivaston hyökkäykseen sinne tuhoamaan Ensimmäisen ritarikunnan ja Palpatinen sith-laivaston yhdistymisestä syntyneen Viimeisen ritarikunnan. He lähettivät Landon pyytämään galaksin vapaita kansoja saapumaan avuksi taisteluun, uskoen näiden uskaltavan taistella vastaan, jos Vastarinta johtaa heitä siihen. Aluksi hyökkäys näyttää onnistuvan, mutta kun Poen ystävä Temmin ”Snap” Wexley kuolee taistelussa, hän alkaa menettää toivonsa, mutta sitten Lando saapuu mukanaan lukuisia Vastarinnan tukijoita eri puolilta galaksia, mukaan lukien Zorii ja Wedge Antilles. Nää on niikö Amerikan overseas liittolaisia, jotka tulee apuun suojaamaan sen vital interestejä. Palpatinen ja Ben Soloksi kääntyneen Kylon kuolemien jälkeen Vastarinta onnistuu tuhoamaan Viimeisen ritarikunnan kaikki tähtihävittäjät. Poe nähdään lopuksi juhlimassa voittoa Ajan Klossilla, Zoriin nyökätessä hänelle etäältä, mutta kieltäytyessä mistään sen enemmästä kanssakäynnistä, kuten bylsinnästä.
ellauri341.html on line 504: Shattered Empire -sarjakuvan mukaan Poe syntyi kaksi vuotta Yavinin taistelun jälkeen. Hänen molemmat vanhempansa olivat Kapinaliiton jäseniä. Poen äiti oli A-siipilentäjänä toiminut luutnantti Shara Bey ja hänen isänsä kersantti Kes Dameron, joka kuului Endorin taistelussa Han Solon johtamaan iskuryhmään.
ellauri345.html on line 274: Stefan George galt als verschlossenes, eigenbrötlerisches Kind, das schon früh zur Selbstherrlichkeit neigte. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.
ellauri349.html on line 768: Heilig und heiter ist mir sein Ende. Mutta pyhäisen hilpeää on sen loppupää.
ellauri351.html on line 694: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri360.html on line 509:
ellauri365.html on line 486: På våren 1889 utkom Heidenstams roman Endymion, som är ytterligare ett vittnesbörd om Heidenstams svärmeri för Orienten. Keats Endymion blev klar tvåa I jämförelse. Heidenstam framställer Palestine som en plats där man lever för dagen, medan framtiden ligger i Västerlandets materialism.
ellauri370.html on line 483: Kansainvälinen painostus ei estä maahyökkäystä Rafahiin, sanoo Netanjahu. Endlösungia tässä haetaan eikä mitään kostoa. Nää on meidän maita, ei tänne ole oravilla mitään asiaa. Minähän ne oravat myrkytin.
ellauri381.html on line 451: 1960-1970-luvulla Neuvostoliitossa toteutettiin kampanja Solženitsyniä vastaan, ja Solženitsyniä - "parjaajaa" ja "kirjallista vlasovilaista" - vastaan ​​esitti erityisesti Mihail Šolohov ja Dean Reed sekä Stepan Shchipachev (Literaturnaja Gazetan artikkelin "The End of the Literary Vlasovite" kirjoittaja).
ellauri383.html on line 71: Matt. päättyi Lutherilla sanaan Ende: Und siehe, ich bin bei euch alle Tage bis an der Welt Ende. Bedeutungen: umgangssprachlich: (ungewollt) zu Ende gehen, kurz vor dem Ruin stehen, nicht mehr zu retten sein. Beispiel: Herr Dr. Matthäi, haben Sie Annemarie und mich in Ihr Haus genommen, um diesen Mörder zu finden? Oder sie nur so zeitweise gelegentlich ein bissel bumsen? Daß ein Mensch, ein Berner, unter fremdem Namen, in einem Vernichtungslager bei Danzig seinem blutigen Handwerk nachging - ich wage nicht näher zu beschreiben, mit welcher Bestialität -, entsetzt uns, daß er aber in der Schweiz einem Spital vorstehen darf, ist eine Schande, für die wir keine Worte finden, und ein Anzeichen, daß es nun auch bei uns wirklich Matthäi am letzten ist. Johanna Krain sah erstaunt, wie hemmungslos gefräßig sich der hundgesichtige Dr. Matthäi der Russin bemächtigte. Ja, jetzt ist Matthäi am letzten, konstatierte gutmütig Pfisterer.
ellauri391.html on line 540:
Dao Lord End

ellauri392.html on line 591:
End of chase. Cynthia Chase '75 tänään poikansa William Culler-Chasen kanssa.

ellauri392.html on line 797: Wenn einer in den Spiegel siehet, ein Mann, und siehet darin sein Bild, wie abgemalt; es gleicht dem Manne. Augen hat des Menschen Bild, hingegen Licht der Mond. Der König Oedipus hat ein Auge zuviel vielleicht. Diese Leiden dieses Mannes, sie scheinen unbeschreiblich, unaussprechlich, unausdrücklich. Wenn das Schauspiel ein solches darstellt, kommt’s daher. Wie ist mir’s aber, gedenk‘ ich deiner jetzt? Wie Bäche reißt das Ende von Etwas mich dahin, welches sich wie Asien ausdehnet. Natürlich dieses Leiden, das hat Oedipus. Natürlich ist’s darum. Hat auch Herkules gelitten? Wohl. Die Dioskuren in ihrer Freundschaft haben die nicht Leiden auch getragen? Nämlich wie Herkules mit Gott zu streiten, das ist Leiden. Und die Unsterblichkeit im Neide dieses Lebens, diese zu teilen, ist ein Leiden auch. Doch das ist auch ein Leiden, wenn mit Sommerflecken ist bedeckt ein Mensch, mit manchen Flecken ganz überdeckt zu sein! Das tut die schöne Sonne: nämlich die ziehet alles auf. Die Jünglinge führt die Bahn sie mit Reizen ihrer Strahlen wie mit Rosen.
ellauri398.html on line 1255: For more on this subject, refer to Ja'acov’s article entitled, “Is America in End-Times Bible Prophecy?” (http://www.hoshanarabbah.org/pdfs/america.pdf). What Scripture Prophecies Will Happen To America Just Prior To The Second Coming? By Ja´acov Natan Lawrence, Waters In The Wilderness, A Teaching Ministry of Hoshana Rabbah Messianic Discipleship Resources.
ellauri402.html on line 404: Abraham "Bram" Stoker (8 November 1847 – 20 April 1912) was an Irish author who is best known for writing the 1897 Gothic horror novel Dracula. During his lifetime, he was better known as the personal assistant of actor Sir Henry Irving and business manager of the West End's Lyceum Theatre, which Irving owned.
ellauri411.html on line 165: Sanotaan, että yksi silloin vielä anonyymi Jumala ilmoitti itsensä Aabrahamille tuulispäänä ja teki erityisen liiton hänen kanssaan. Hän ja hänen jälkeläisensä olivat valittu kansa, joka loisi suuren valtakunnan. Jumala kutsui heidät jättämään kotinsa ja asettumaan Kanaanin maahan, luvattuun maahan. Gaza oli silloin vielä väärällään filistealalisia. Endlösung on vieläkin vähän vaiheessa, mutta nyt jo näyttää aika luppoovalta.
ellauri418.html on line 258: Israelissa asuva kirjailija Jarkko Tontti: ”Konfliktiin ei yksinkertaisesti ole ratkaisua”. (Except Endlösung eli filistealaisten kansanmurha.) Koko Israel on traumatisoitunut Hamasin 7. lokakuuta tekemästä hirvittävästä iskusta. N.h. Jarkko Tontti on niin n.h. Erik Gullmanin oloinen että edellistä voisi luulla jälkimmäisen nuoruudensynnixi. N h. Tontti esiintyy somekuvissa sen seizemän yhtä turhan tai vielä turhemman mulkkixen parina, mm. Juha Raitio, Make Eskelinen, Jari Ehrnrooth, Vesa Haapala, Antti Kauppinen, Matti Apunen, Tarmo Paunu, Pekka Virkki, Tuomas Timonen, Heikki Aittokoski, Pekka Sauri, Hannu Luntiala, Marko Kulmala, Heikki Haatainen, Arvid Järnefelt, Czesław Miłosz, Anja Kauranen ---
ellauri418.html on line 460: Kaikki eepoxet on hervotonta paskaa, inhottavaa mölyapinöiden kärhämöintiä. Todella harmillista että ristiä heiluttavat peltipoliisit pääsi joholle edes väliaikasesti luvatulla maalla. Israelin rahaministerillä on idea miten tyhjentää Gazan väestöstä puolet vapaaehtoisesti pikkurahalla. Endlösung! Sama ajatushan juolahti veli Aatulle. Ihan vapaaehtoisesti lähtivät tuppikullit junanvaunuista suihkun kautta Puolan taivaalle. Eikä tullut kalliixi kun potilailla oli sekeli jos toinen piilossa sukanvarressa.
ellauri432.html on line 117: Endvidere tog jeg en uddannelse som børnehavelærerinde på Kursus for småbørnspædagoger. Min mand og jeg arbejdede derefter som pædagoger ved Skolepsykologisk Kontors Observationskolonier.
ellauri433.html on line 113: In the final third, it became pretty predictable and all a bit boring. Ended up skipping through the final few pages… there’s only so many paragraphs of icy hill climbs and mortar explosions on frozen lakes you can manage.
ellauri434.html on line 564: Nyt puhuvat ne jotka saavat jättieläkettä: Kyse on moraalista ja reiluudesta. Siitä puhe mistä puute. Israel pitää Gazassa nälkää pelinappulana. Hitleriltä jäi Endlösung kesken pahasti. Saxa aikoo taas rakentaa Ruroopan mahtavimman armeijan.
ellauri443.html on line 78:
Installaationäkymä: The End of Otherness -näyttely pop-up-galleriassa osoitteessa 28 rue Saint-Gilles, Paris, huhtikuu 2022. Artists's LinkedIn.

ellauri443.html on line 239: Hän nimesi elämänsä (life) kaksitoista väkivaltaisinta kirjaa: Samuel Taylor Coleridge's Biographia Literaria, Virginia Woolf's Diaries, Ford Madox Ford's Parade's End, James Joyce's Ulysses, Thomas Mann's The Magic Mountain, Franz Kafka's A Country Doctor and Other Stories, Gustave Flaubert's Letters, Colette's Break of Day, W. B. Yeats's The Tower, William Faulkner's The Sound and the Fury, Stein's Three Lives and William Gaddis's The Recognitions.
ellauri445.html on line 83: Ryssien drone-hyökkäys oli "ensimmäinen kerta, kun miehistö selvisi useista osumista ollessaan vammaisen Abramsin sisällä", panssarin komentaja kertoi Rob Leelle ( @RALee85 ), Foreign Policy Research Instituten vanhemmalle tutkijalle, ja Michael Kofmanille ( @KofmanMichael ), Carnegie Endowmentin vanhemmalle tutkijalle. "Oikeastaan ​​suoria osumia tuli 4-6. Miehistö selvisi hengissä ja jopa ilman vammoja. Jumala siunatkoon Amerikkaa."
ellauri445.html on line 436: Viidentoista vuoden ajan Albert Camus ja Maria Casarès tarttuivat kyniinsä kirjoittaakseen lähes 1000 sivua kirjeitä, jotka ilmaisivat heidän välisen siteensä täyden voimakkuuden. Eron aiheuttaman sydänsurun ja luovien impulssien välimaastossa tämä kirjeenvaihto korostaa kahden pyhän hirviön läheisyyttä taiteensa huipulla. Teatteri ja rakkaus ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa. Se on huimaavaa luettavaa. Tässä yhteydessä sunnuntai-iltapäivänä 1. lokakuuta esitetään Elisabeth Kapnistin erinomainen dokumenttielokuva "Maria Casarès, Albert Camus, Toi ma vie" ohjaajan läsnä ollessa. Rencontresin kohokohta on perjantai-iltana 29. syyskuuta, jolloin Lyna Khoudri ja Sabrina Ouazani lukevat kaksiäänisesti otteita novelleista L'Envers et l'Endroit ja L'Exil et le Royaume. Izo Diopin säestyksellä (kitara) ja Abd Al Malikin äänenkäytön ansiosta.
ellauri448.html on line 195: Der Carlo Iso-Masala sieht sehr militärisch aus. Wie er voraussagt, wenn Russland gewinnt, geht alles im Eimer. Um dem zu vorbeugen, müssen wir viel Geld der Wehrmacht geben. Dann wird man in anderen Bereichen kürzen müssen, d.h. mehr Geld von den armen Greisen und Gastarbeitern nehmen. Am Ende geht es um die Art und Weise, wie wir Wohlhabenden leben und leben wollen.
ellauri449.html on line 279: Uuden seelannin oikeistoperkeleet yrittivät istua ruttoisella takapuolella maori aboriginaalien naamalle. Maorien haka tanssi parlamentissa oli täysin ansaittu. Kaikki maailman oikeistopirut sietäisi listiä. HS jonka otimme ilmaisena irtonumerona aluspaperixi ikkunoiden raaputuxelle on oikeistolaisempi kuin entisajan Uusi Suomi. Alex Stubbin revaa nuollaan leveällä livalla. Töröhammas näyttää kansalle korruption mallia pikku Oliverin avulla. Palestiinan tunnustaminen ei tuo lisäarvoa. Israel joka on lyönyt ciwiin yli 15K pikku päätä on "ylittänyt omat rajansa." Siitähän tässä on koko ajan ollut kyse, Endlösung luvatun maan squattereille. Kaikkein traagisinta on että bensan hinta Suomessa voi nousta. SDP tahtoo polkumiinat takas itärajalle. Tämän pitemmälle ei jaxa tätä paskaa kahlata. Jasper Pääkkösen perseen saisi nylkeä ja vetää kalsareineen sille päähän hupuxi.
ellauri456.html on line 783: tunne yksi kappale Happy Endings jopa
ellauri468.html on line 247: Ende 1918 bildete Volin mit anderen die anarchistische Föderation der Ukraine. Im Jahr 1919 stieß er bei Odessa zur Bauernarmee Nestor Machnos. Nachdem die Machno-Bewegung 1919 gegen die zarentreue Weiße Armee kämpfte, wurde sie Mitte Januar 1920 von der Roten Armee angegriffen. Auch Volin wurde festgenommen und war seit März in Moskau inhaftiert. Trotzki (auch Jude) drohte ihm die Hinrichtung an.
ellauri468.html on line 257: Ohne gültigen Pass waren sie gezwungen, bis zum Ende des Zweiten Weltkriegs im Land zu bleiben. Hildegard deutete die Phase der Emigration mit ihrem Lebenspartner in der Sowjetunion später als verlorene Jahre: „Ein Weg, der immer wieder Flucht gewesen war, ein Weg durch vierzehn Jahre hindurch. Ich bin auf diesem langen Weg immer nur eine Randfigur gewesen.“ Sie unterstützte in der Emigration die literarische Tätigkeit ihres Lebensgefährten und beschäftigte sich mit der Zucht von Hunden. Nach der Scheidung von Toot schrieb sie "Ich und meine Hunde" und diverse Erinnerungen .
ellauri480.html on line 410: The Ainur (angels) were not omniscient and there were some things beyond their comprehension; those were the creation of the Elves and Men, who are directly the Children of Ilúvatar (Eruhíni) created without the delegation of the Ainur. Other things known by Eru alone are their destiny, and the End itself. According to some sages among the Edain of the First Age, Eru would someday enter Eä itself to save his beloved Children. It is said that after the End of Days, Eru will unite the Ainur and the Secondborn to create music even greater than Beatles.
xxx/ellauri044.html on line 406: Am Ende des Romans wird der anfangs von Narziß geführte Goldmund selbst zum Führer, als dieser im Sterben liegt und seinen Freund fragt, wie dieser einmal sterben könne, denn: „Ohne Mutter kann man nicht lieben und ohne Mutter kann man nicht sterben.“
xxx/ellauri044.html on line 467: Untolta jäi se ja moni muu aivopähkinä ratkaisematta, vaikka se löysikin Endlösungin

xxx/ellauri057.html on line 1446: Romskut, sakut, britit, jenkit, mokkerit, kaikki koittaa vuorollaan Endlösungia. Veri roiskuu Herodexen palazin alusmuureihin ja revittyjen suolenkappaleiden ja ulosteiden löyhkä käy painostavaxi. Ei onnaa, kanta eeku vahvenee. Kukistettu ja hajotettu mutta nujertamaton rotu. Daniel Deronda pitäs lukea.
xxx/ellauri075.html on line 94: Schestow behauptet niemals, dass das Leben einen Sinn hat, dass es „ein Licht hinter dem Vorhang“ gibt. Das Licht am Ende des Tunnels is der Scheinwerfer eines annähernden Zuges. Er widerspricht auch nicht dem Wort, dass alles Kämpfen zu einer Niederlage führt. Aber Schestow beharrt darauf, dass man weiter gegen das Schicksal und die Notwendigkeit ankämpfen solle, selbst wenn kein Erfolg mehr möglich ist.
xxx/ellauri084.html on line 332: Selene and Endymion (Greek)
xxx/ellauri121.html on line 33: Bodies are just as much a product of habit and behavior as they are DNA and genetic structure. Understanding the different physiological body types can give you insight into how yours works best. The hormonal body types are Adrenal, Thyroid, Liver and Ovary, the structural types are Ectomorph, Endomorph and Mesomorph, and the Ayurvedic types (sometimes called the Doshas) are Pitta, Vata, and Kapha. >
xxx/ellauri122.html on line 748: Ja, die Notwendigkeit. Robel ist schließlich kein Träumer. Er weiß, was nötig ist. Das Land braucht Kohle, auf Gedeih und Verderb Kohle. Und wenn der Preis auch hoch ist, man muß ihn zahlen. Man muß ihr, der bitteren Notwendigkeit, ein Landschaft in den Rachen werfen. Robel selbst ruft alle diese Zwänge hervor. Er will auf guten Asphalt- oder Betonstraßen fahren, er will es warm haben, wenn er im Winter Bier trinkt, warm auch vor dem Fernseher, warm im Bett, er will sein gutes Geld und die Gewißheit, einen Trabant kaufen zu können wenn er es nur wollte: Er will überhaupt leben, wie ein Mensch in Mitteleuropa nur leben kann. Kein Jota will er abstreicher keine Unbequemlichkeit in Kauf nehmen, keinen Pfennig nachlassen; und dieser Wille ist es, der, millionenfach vermehrt, der Landschaft hier das Genick brechen wird. Robel weiß das. Und trotz alledem hätte er gern den Mann bei sich der das letzten Endes entscheidet. Der den Strich zieht und das Urteil im Namen der Millionen spricht. Er würde ihm gern das Dorf zeigen, würde ihm von den Bäumen und dem Fenster erzählen, von der Wirtsfrau, die über seinem Knie gelegen hat.Er würde den Namen des Hundes nennen, der gerade bellt. Und dann würde er sehen, ob dem Mann die Entscheidung leicht fällt.
xxx/ellauri122.html on line 911:
'Ender's Game' by Orson Scott Card

xxx/ellauri122.html on line 913: In Orson Scott Card's militarised science-fiction universe, children are trained as soldiers in a series of games to prepare for future attacks from insect-like aliens. One child in particular, Ender Wiggin, becomes the tactical genius of the group as the story unfolds.
xxx/ellauri122.html on line 914: Ender suffers greatly from the isolation, rivalry, pressure, and fear that's present in this artificial community of young soldiers. Never even heard of this piece of shit. Sounds like the teenage girlie assassin series that had a honeysucking film based on it, Hunger Games. Insect like aliens, my foot. Termite like monkeys are much worse.
xxx/ellauri127.html on line 704: Endymion" />
xxx/ellauri127.html on line 709: Endymion tarkottanee puolisukeltajaa. Kuuhullu astronomi tai sit paimen vaan. Astronomi mainitaan merenneitopätkässsä. Octopussy's garden in the waves. The 4th century Babylonian god of the sea was known as Oannes who was portrayed as a man with a fish tail in place of legs. Oannes would appear out of the ocean every day as a fish-human creature to share his wisdom with the people along the Persian Gulf, then return to the sea at night. There was also Atargatis, a Syrian moon and sea goddess, her story tells us that after causing the death of her mortal lover she fled to the sea and took the form of a woman above the waist and a fish below, for this reason she became known as a mermaid goddess. During medieval times mermaids were considered as matter-of-factly alongside other aquatic animals, such as whales and dolphins. The goddess Venus is sometimes depicted as a mermaid, being born from a giant clam shell.
xxx/ellauri127.html on line 711: Endymion" is a poem by John Keats first published in 1818 by Taylor and Hessey of Fleet Street in London. John Keats dedicated this poem to the late poet Thomas Chatterton. Thomas Chatterton (20 November 1752 – 24 August 1770) was an English poet whose precocious talents ended in suicide at age 17. He was an influence on Romantic artists of the period such as Shelley, Keats, Wordsworth and Coleridge. Chatterton was born in Bristol where the office of sexton of St Mary Redcliffe had long been held by the Chatterton family. The poet's father, also named Thomas Chatterton, was a musician, a poet, a numismatist, and a dabbler in the occult. Tom got one over on his uncle the sexton: han var sjutton när han dog.
xxx/ellauri127.html on line 717: The poem begins with the line "A thing of beauty is a joy for ever". Endymion is written in rhyming couplets in iambic pentameter (also known as heroic couplets). Keats based the poem on the Greek myth of Endymion, the shepherd beloved of the moon goddess Selene. The poem elaborates on the original story and renames Selene "Cynthia" (an alternative name for Artemis). It starts by painting the typical rustic scene of trees, rivers, shepherds, and sheep. The shepherds gather around an altar and pray to Pan, god of shepherd pies and cocks. As the youths sing and dance, the elder men sit by the rivers of Babylon and bleat about what life would be like in the shades of Elysium.
xxx/ellauri127.html on line 719: However, Endymion, the "brain-sick shepherd-prince" of Mt. Latmos, is in a trancelike state, and not participating in their discourse. His sister, Peona (Fanny), takes him away and brings him to her resting place where he sleeps. After he wakes, he tells Peona of his encounter with Cynthia (Fanny B.), and how much he loved her. The poem is divided into four books, each approximately 1,000 lines long. TLDR, quips Peona. 
xxx/ellauri127.html on line 721: Book I gives Endymion's account of his dreams and experiences, as related to Peona, which provides the background for the rest of the poem. In Book II, Endymion ventures into the underworld in search of his love. He encounters Adonis and Venus—a pairing of mortal and immortal—apparently foreshadowing a similar destiny for the mortal Endymion and his immortal paramour. Book III reveals Endymion's enduring love, and he begs the Moon not to torment him any longer as he journeys through a watery void on the sea floor. There he meets Glaucus, freeing the god from a thousand years of imprisonment by the witch Circe. Book IV, "And so he groan'd, as one by beauty slain."
xxx/ellauri127.html on line 723: Anyway, Endymion falls in love with a beautiful Indian maiden. Both ride winged black steeds to Mount Olympus where Cynthia awaits, only for Endymion to forsake the goddess for his new, mortal, love. Endymion and the Indian girl return to earth, the latter saying she cannot be his love. He is miserable, 'til quite suddenly he comes upon the Indian maiden again and she reveals that she is in fact Cynthia. She then tells him of how she tried to forget him, to move on, but that in the end, "'There is not one,/ No, no, not one/ But thee.'"
xxx/ellauri127.html on line 736: Fanny Brawne met Keats, who was her neighbour in Hampstead, at the beginning of his brief period of intense creative activity in 1818. Although his first written impressions of Brawne were quite critical, his imagination seems to have turned her into the goddess-figure he needed to worship, as expressed in Endymion, and scholars have acknowledged her as his muse. On se vähän intiaanin näköinen.
xxx/ellauri127.html on line 743: Endymion received scathing criticism after its release, and Keats himself noted its diffuse and unappealing style. Keats did not regret writing it, as he likened the process to leaping into the ocean to become more acquainted with his surroundings; in a poem to J. A. Hessey, he expressed that "I was never afraid of failure; for I would sooner fail than not be among the greatest." However, he did feel regret in its publishing, saying "it is not without a feeling of regret that I make it public." Not all critics disliked the work. eg. the poet Thomas Hood.  Henry Morley said, "The song of Endymion throbs throughout with a noble poet's sense of all that his art means for him. What mechanical defects there are in it may even serve to quicken our sense of the youth and freshness of this voice of aspiration." Meaning: Dig it mon. Endymionin jälkeen Keaz kommentoi sen vastaanottoa seuraavasti.
xxx/ellauri127.html on line 854: Tylyt kriitikot kirjoittivat: Surullisina seuraamme herra John Keatsin tapausta. Hän työskenteli muutama vuosi sitten kaupungin apteekissa harjoittelijana. Mutta yhtäkkiä kaikki kämmähtyi äkilliseen sairauteen. Jonkin aikaa toivoimme, että hän selviäisi kohtauksella tai kahdella, mutta myöhäisoireet ovat hirveät. Kokoelman "Poems" kiihko oli jollain tavalla paha, mutta se ei herättänyt meitä puoliksikaan niin vakavasti kuin ”Endymionin” tyyni, rauhallinen, järkähtämätön höpisevä typeryys. On parempi ja viisaampaa nähdä nälkää apteekkarina kuin nälkiintyneenä runoilijana; siis palatkaapa apteekkiin, herra John, takaisin 'laastareiden, pillerien ja voidepurnukoiden pariin".
xxx/ellauri127.html on line 860: Näyttää siltä, että 18-vuotias Brawne oli käymässä Dilkeillä Wentworth Placessa, joskaan ei vielä asunut siellä. Brawne oli Lontoosta, kuten Keats – syntynyt West Endissä lähellä Hampsteadia 9. elokuuta 1800. Hänen isoisällään oli ollut Lontoossa kapakka, kuten Keatsin isälläkin, ja hän oli samalla tavalla menettänyt useita perheenjäseniä tuberkuloosiin. Hänellä oli sama etunimi kuin Keatsin sisarella ja äidillä. Hän oli ompelutaitoinen, kielitaitoinen ja sanavalmis. Hän kirjoitti itsestään: "En lue erityisen innokkaasti runoja" mutta "teatteri kiinnostaa".
xxx/ellauri128.html on line 130: World events thereafter moved against the Conservatives. Controversial wars in Afghanistan and South Africa undermined his public support. He angered British farmers by refusing to reinstitute the Corn Laws in response to poor harvests and cheap imported grain. With Gladstone conducting a massive speaking campaign, his Liberals defeated Disraeli´s Conservatives at the 1880 general election. In his final months, Disraeli led the Conservatives in Opposition. He had written novels throughout his career, beginning in 1826, and he published his last completed novel, Endymion, shortly before he died at the age of 76. Russell pelkäsi pienenä Gladstonen setää.
xxx/ellauri129.html on line 51: Doch allmählich traten die Differenzen zwischen beiden deutlicher hervor. Ende 1912 führte dies zum Bruch, nachdem Jung sein Buch Wandlungen und Symbole der Libido publiziert hatte. Er kritisierte darin Freuds Libidobegriff, «der von der vorrangigen Bedeutung des Geschlechtstriebes ausging, welche aus der Kindheit des jeweiligen Individuums herrühre», während er der Auffassung war, «dass die Definition erweitert werden, der Libidobegriff ausgedehnt werden müsse, sodass auch universelle Verhaltensmuster, die vielen unterschiedlichen Kulturen in unterschiedlichen geschichtlichen Perioden gemein waren, von ihm erfasst würden». Freud erklärte daraufhin, «dass er die Arbeiten und Ausführungen der Schweizer nicht als legitime Fortsetzung der Psychoanalyse ansehen könne».
xxx/ellauri136.html on line 552: The End.
xxx/ellauri137.html on line 652: John has just published another beautifully prepared edition of the "North Atlantic Review," a literary magazine with choice offerings in poetry, essays, short stories, and photos. Endorsed by Edward Eriksson, Literary Presentations, July 11, 2011, Edward worked with john in the same group.
xxx/ellauri138.html on line 215: Wylie's final novel, The End of the Dream, was published posthumously in 1972 and foresees a dark future where America slides into ecological catastrophe.
xxx/ellauri148.html on line 167: And these are things which are explicitly stated in the Torah, and they comprise all the things which are said by the prophets. Even in the section “Balaam” it is said and there he prophesied about the two Messiahs: about the first Messiah who was David who saved Israel from the from the hands of its enemies, and about the last Messiah, who will arise from among David’s children and who will save Israel at the End. And there he says:
xxx/ellauri148.html on line 177: The sages said that the only difference between this world and the days of the Messiah will be with regard to the enslavement to the kingdoms. It appears from the plain meaning of the words of the prophets that at the beginning of the days of the Messiah, there will be the war of Gog and Magog. And that prior to the war of Gog and Magog, a prophet will arise to straighten Israel and prepare their hearts, as it is written, Behold, I will send to you Elijah the prophet before the coming of the great and terrible day of the Lord (Mal. 4:5) And he will come not to declare the pure impure, or the impure pure; not to declare unfit those who are presumed to be fit, nor to declare fit those who are held to be unfit; but for the sake of peace in the world….And there are those among the sages who say that prior to the coming of the Messiah will come Elijah. But all these things and their likes, no man can know how they will be until they will be. For they are indistinct in the writings of the prophets. Neither do the sages have a tradition about these things. It is rather, a matter of interpretation of the Biblical verses. Therefore there is a disagreement among them regarding these matters. And in any case, these are mere details which are not of the essence of the faith. And one should definitely not occupy oneself with the matter of legends, and should not expatiate about the midrashim that deal with these and similar things. And one should not make essentials out of them. For they lead neither to fear nor to love [of God]. Neither should one calculate the End. The sages said, “May the spirit of those who calculate the End be blown away” But let him wait and believe in the matter generally, as we have explained.
xxx/ellauri148.html on line 201: According to Jewish scripture and tradition, at the End of Days the nations of the world come against Jerusalem in the battle of Gog and Magog. Messiah ben Joseph leads the armies of Israel in battle and dies in the process. Both Elijah and Messiah ben Joseph are forerunners to Messiah ben David, who will come after a period of struggle and trying for the descendents of Israel. Messiah ben Joseph is seen as the pierced Messiah of Zechariah 12:10.
xxx/ellauri148.html on line 209: The fifth house [in the heavenly Paradise] is built of onyx and jasper stones, and inlaid stones, and silver and gold, and good pure gold. And around it are rivers of balsam, and before its door flows the River Gihon. And [it has] a canopy of all trees of incense and good scent. And[in it are] beds of gold and silver, and embroidered garments. And there sits Messiah ben David and Elijah and Messiah ben Ephraim. And there is a canopy of incense trees as in the Sanctuary which Moses made in the desert. And all its vessels and pillars are of silver, its covering is gold, its seat is purple. And in it is Messiah ben David who loves Jerusalem. Elijah of blessed memory takes hold of his head, places it in his lap and holds it, and says to him: “Endure the sufferings and the sentence of your Master who makes you suffer because of the sin of Israel.” And thus it is written; He was wounded because of our transgressions, he was crushed because of our iniquities (Isaiah 53:5) until the time when the comes. (“Midrash Konen” BhM 2:29-30)[13]
xxx/ellauri148.html on line 240: Two men remained in the camp. The name of one of them was Eldad, and then name of the other Medad. And the Holy Spirit descended upon them…and both prophesied as one and said: “In the End of Days, Gog and Magog and their armies will fall into the hands of King Messiah, and for seven years the Children of Israel will light fire form the shares of their weapons; they will not go out to the forest and will not cut down a [single] tree.. (Targum. Yer. To Num. 11;26)[18]
xxx/ellauri148.html on line 377: 23 April World Book End and Copyright Expiration Day
xxx/ellauri154.html on line 108: George Sand is portrayed by Merle Oberon in A Song to Remember, by Patricia Morison in Song Without End, by Rosemary Harris in Notorious Woman, by Judy Davis in Impromptu and by George Who? in a 1973 French biographical film.
xxx/ellauri167.html on line 496: I write under the Signature of Cicero. Whether my Endeavours shall benefit the Public Time alone can evince. Harm I am conscious I do not design. Should your Excellency have Leisure to peruse the Piece, I shall deem it a peculiar Favour to receive your Opinion upon it”
xxx/ellauri173.html on line 250: Ende 1753 löste Sophie die Verlobung mit Wieland und heiratete den kurmainzischen Hofrat Georg Michael Anton La Roche (1720–1788). Dies sowie ein längerer Aufenthalt im pietistisch geprägten Haus der Familie Grebel in Zürich trugen dazu bei, dass Wieland noch eine Zeit lang an seiner „frommen“ Sprache festhielt.
xxx/ellauri179.html on line 145: Kikkelitön Kake sanoo hyvästit pillulliselle Brettille ja ryömii peiton alle. End of book I.
xxx/ellauri179.html on line 1036: End of book 2. Enää onnexi lyhyt book 3 jälellä. Ai tänhän mä luin heti ekaxi nähdäxeni alkaako Kaken muna ehkä toimahdella loppupeleissä. Mutta ei. Tää kirja on tragedia. Eli mä oon läpi!
xxx/ellauri193.html on line 699: Loppu: Lopullinen Lopun Loppu.(The End, suom. Marja Helanen-Ahtola 2007)
xxx/ellauri199.html on line 749: The End!
xxx/ellauri229.html on line 101: 21. The Knowledg of the First Attesters is ascertain’d by what has been prov’d. §. §. 15.16. Their Veracity must be prov’d by shewing there could be no Apparent Good to move their Wills to deceive us; and the best proof (omitting the Impossibility of joyning in such an Universal Conspiracy to deceive, the Certain loss of their Credit to tell a Lie against Notorious Matters of Fact &c.) is the seen Impossibility of Compassing their Immediate End, which was to Deceive. Which reason is grounded on this, that no one man, who is not perfectly Frantick, acts for an End that he plainly sees Impossible to be compassed. For example, to fly to the Moon (LOL), or to swim over Thames upon a Pig of Lead. (Except a really Big Hollow Pig of Lead.)
xxx/ellauri232.html on line 165: Er ist daher für Goldhagen auch keine Tat der Nazis (oder gar nur der SS), sondern der Deutschen (was nicht heißt, dass jeder Deutsche in gleichem Maße tatsächlich schuldig wurde. z.B. die Juden). Der deutsche Antisemitismus, das ist Goldhagens zentrale These und Schlussfolgerung, war die Hauptursache der Endlösung.
xxx/ellauri233.html on line 222:

Ending Big Government 💰💩
xxx/ellauri233.html on line 228: Look inside this book! Michael Dahlen: Ending Big Government: The Essential Case for Capitalism and Freedom. 4.7 out of 5 stars (29) Reviews. Kindle Price: $6.59.
xxx/ellauri233.html on line 240: As Michael Dahlen shows in Ending Big Government: The Essential Case for Capitalism and Freedom, the only rational alternative to statists and the only antidote to the problems they cause is free-market, laissez-faire capitalism. This is the system of limited government, the system of economic and political freedom. It is a system that has created more wealth, offered more opportunity, and lifted more rich people out of the dredges of poverty than any other system.
xxx/ellauri233.html on line 244: A provocative cesspool of history, philosophy, and political economy, Ending Big Government shows that laissez-faire capitalism is incontestably superior to anything. Read less, believe more!
xxx/ellauri235.html on line 452: Brian Perett has written a book The Real Hornblower: The Life and Times of Admiral Sir James Gordon, GCB, ISBN 1-55750-968-9, presenting the case for a different inspiration, namely James Alexander Gordon. In his work "The Hornblower Companion", however, Forester makes no indication of any historical influences or inspiration regarding his character. Rather, he describes a process whereby Hornblower was constructed based on what attributes made good sales for a typical Hornblower story, namely "A Happy End" (published in America as "Beat them to Smithereens").
xxx/ellauri239.html on line 233:
  • Jesus on The End Times
    xxx/ellauri259.html on line 601: Bis 1500 wurden die Begriffe Schleswig und Süderjütland rund fünfhundert Jahre synonym auf deutsch und dänisch gebraucht, doch wurde das Herzogtum seit der Herrschaft der Schauenburger Herzöge Ende des 14. Jahrhunderts überwiegend nach der Residenzstadt Schleswig benannt, dies wurde in der frühen Neuzeit schließlich der gebräuchlichere Ausdruck. Erst im Zuge des aufkommenden Nationalismus im 19. Jahrhundert wurde der Begriff Sønderjylland/Süderjütland von dänischer Seite wieder verstärkt verwendet. 1895 wurde die Verwendung des Begriffs schließlich von preußischer Seite verboten.
    xxx/ellauri281.html on line 504: Toisen maailmansodan aikana muiden ährätessä pommikuopissa Arttu kirjoitti käsikirjoituksen Cowanin puuhaamalle armeijan opetuselokuvalle. Millerin mukaan Cowan halusi "tehdä sotilaista kuvan, jonka sotilaat istuvat loppuun asti nauramatta kertaakaan halveksivasti". Saavuttaakseen tällaisen materiaalin luotettavuuden nuori kirjailija päätti Pylen esimerkin mukaisesti kerätä materiaalia luonnollisissa olosuhteissa - ei sentään rintamalla edessä, vaan täällä takana valmisteluprosessissa. Jonkin ajan kuluttua Cowan kuitenkin erotti Millerin - ilmeisesti johtuen radikaaleista näkemyseroista tulevaisuuden kuvan ideologiasta - ja korvasi hänet useiden kokeneempien kirjoittajien ryhmällä. Se kannatti, sillä tämän seurauksena elokuva julkaistiin vuonna 1945 nimellä "The Story of G.I.Joe". ja sen käsikirjoittajat Leopold Atlas , Guy Endor ja Philip Stevenson tulivat Oscar - ehdokkaiksi. Arttu nuoli kiukkuisena näppejä kazomossa.
    xxx/ellauri291.html on line 100: Tri Spock alias Leonard Simon Nimoy syntyi 26. maaliskuuta 1931 irlantilaisessa osassa West Endiä Bostonissa, Massachusettsissa juutalaisille maahanmuuttajille Iziaslavista Ukrainasta. Hänen vanhempansa lähtivät Iziaslavista erikseen, hänen isänsä käveli ensin rajan yli Puolaan, kun hänen äitinsä ja isoäitinsä salakuljetettiin pois Neuvostoliitosta hevosvaunussa piiloutumalla heinäpaalien alle.
    xxx/ellauri296.html on line 669: Mythos ist die Kunst dem Affen „seine am tiefsten verwurzelten Instinkte, seine Hoffnungen und seine Furcht“ auszudrücken und zu organisieren. Und am Ende werden „unsere Gefühle in Werke umgewandelt“, in Faustschlägen und Grillfeste. Sadut työstää apinoiden ur-angsteja, kuten myös juutalainen Freud termensi. Sexiä ja kuolemaa, vähän förbimistä, petkutusta ja toisten annosten ahmimistakin. Matelijanaivot ja aivokuori kiistelevät parhaasta pelitavasta. Sisään vaan vaikkei seisokkaan! huutaa liskoihminen. Älähän hättäile, toppuuttelee homo sapiens, naatitaan. Odotellaan kunnes aseet on täydessä juhlakunnossa. Tuntuu jo toimahtelevan.
    xxx/ellauri296.html on line 674: Da die größte menschliche Angst die vor dem Tod ist, drückt auch sie sich vornehmlich im Mythos aus. Ein Leben nach dem Tod bieten auch diverse antike Mystizismen. Ein gutes jenseitiges „Leben“ ist hier aber an noch schärfere Prämissen gebunden, als in der christlichen Heilslehre. Und während der antike Stoizismus noch versuchte den lebenden menschlichen Geist von der Furcht vor dem Tod zu befreien, löst am Ende erst die christliche Offenbarung den Konflikt, indem sie ein Leben nach dem Tod verspricht. Eines versprechen und anders liefern ist die grösste symbolische Tat des zivilisierten Affens.
    xxx/ellauri312.html on line 207: Suuri narratiivi (myös meta-narrative ja grand récit ; ranskaksi : métarécit tai grand récit) on kertomus historiallisen merkityksen, kokemuksen tai tiedon kertomuksista, joka tarjoaa luokkayhteiskunnalle legitimiteetin (vielä toteutumattoman) kapitalismin pääidean odotetun valmistumisen kautta. End of history, lännen murskavoitto yms.
    xxx/ellauri312.html on line 449: The U.S. Army, Navy, Air Force, and Marine Corps are replacing the M9 with the SIG Sauer M17 and M18. Die SIG SAUER AG, bis Ende 2019 unter dem Namen SAN Swiss Arms AG eingetragen, ist ein Schweizer Waffenhersteller in Neuhausen am Rheinfall, der den im Jahr 2000 von der Schweizerischen Industrie-Gesellschaft (kurz: SIG) abgespaltenen Waffenbereich übernommen hat.
    xxx/ellauri312.html on line 558: Kierkegaard’s view was that one’s relation to a deity is irreducible to a creed (TRR, pp. 391–392). Instead of belief, what is vital is the religious romance. Willy to believe. The intimacy between a lesser being and a greater being is something we find in Keats' Endymion. Rorty analogizes religious faith with the experience of lovemaking. Unfair relations are valuable if they are able to deepen an individual’s unique life experience. They redeem the believer and the lover by helping them grow meaningfully, not by stretching uncomfortably. Religious connections range from "one of adoring obedience, or ecstatic communion, or quiet confidence, or some combination of these". Sounds a lot like Al Bundy's Love And Marrage.
    xxx/ellauri312.html on line 849: Ans Ende kommet das Korn, loppupäähän jyvät,
    xxx/ellauri312.html on line 872: Von selbst, und eilend geht es zu Ende. ihan zie, ja kiiruhtaa loppuun noppelaan.
    xxx/ellauri312.html on line 930: Sitten kaikki varmaan puhuisivat amerikanenglantia. End of history. In your dreams, Daffy Duck.
    xxx/ellauri312.html on line 1018: Überraschend aber folgt er im zweiten Band dem Aufruf Alabandas, sich am Freiheitskampf der Griechen zu beteiligen. Als er sieht, dass seine Truppen – ganz im Gegensatz zu seinen Idealen – plündern, zieht er sich zurück. Der Tod Alabandas und Diotimas besiegelt sein Scheitern auf der politischen und privaten Ebene. Hyperion verlässt sein Heimatland und begibt sich auf eine Reise, an deren Ende die Scheltrede auf Deutschland steht. Schließlich lässt er sich auf der Insel Salamis nieder, wo er – keineswegs resigniert, dem Zuspruch des Göttlichen folgend – das Leben eines zurückgezogenen Einsiedlers führt.
    xxx/ellauri337.html on line 55: Leni lernt den sowjetischen Kriegsgefangenen Boris Lvovitich Koltovskij kennen. Die beiden beginnen, obwohl dies verboten und außerordentlich gefährlich ist, eine Liebesbeziehung, und Leni bekommt kurz vor Ende des Krieges ein Kind von Boris. Boris gerät durch unglückliche Umstände, für einen deutschen Kriegsgefangenen gehalten, in ein alliiertes Kriegsgefangenenlager und stirbt in einem "französischen" Bergwerk in Lothringen. Lenis Liebe zu dem russischen Kriegsgefangenen Boris, die ihr die Verunglimpfung „blonde Sowjet-Hure“ eingetragen hat. Leni zeigt sich unberührt von gesellschaftlichen Tendenzen, bestimmte Personengruppen auszugrenzen und „abfällig“ zu behandeln. „Abfall“ und „Abfälligkeit“ sind nach Aussage des Autors Schlüsselwörter des Romans. (Wikipedia de)
    xxx/ellauri337.html on line 135: Leni wird dienstverpflichtet und kommt in die Kranzbinderei von Walter Pelzer. Dieser halb kriminelle Wendehals hat von KPD bis SA, von Schwarzhandel bis Zuhälterei schon alles gemacht. Sein kriegswichtiger Betrieb bietet den unterschiedlichsten Menschen Unterschlupf: Nazis arbeiten mit untergetauchten Juden und Kommunisten zusammen. Unter anderem trifft Leni hier Liane Hölthohne, die sie nach Kriegsende bei sich aufnehmen und ihr 24 Jahre lang, bis 1970, Arbeit in ihrem eigenen Blumengeschäft geben wird. Leni ist eine begabte Floristin, mit ihrer Sinnlichkeit und ihrem ästhetischen Empfinden erweist sie sich als „Naturgenie der Garnierung “. Wegen ihrer Vorliebe für geometrische Muster kann ihr allerdings auch mal ein Davidstern aus Margeriten unterlaufen. Was es mit Nazis und Juden auf sich hat, kapiert sie erst Ende 1944.
    xxx/ellauri337.html on line 142: Die Liebesaffäre zwischen Boris und Leni beginnt Ende Dezember 1943 mit einer Tasse Kaffee. Sie bietet ihm, dem Sowjet, dem Untermenschen, vor aller Augen und mit großer Selbstverständlichkeit eine Tasse Kaffee an. Der Betriebsnazi schlägt mit seiner abgestellten Beinprothese Boris die Tasse aus der Hand. Inmitten des plötzlichen Schweigens – von den Zeugen „Lenis Entscheidungsschlacht“ genannt – nimmt Leni die heil gebliebene Tasse, wäscht sie seelenruhig, trocknet sie, füllt sie erneut und reicht sie Boris. Leni teilt von nun an ihren Kaffee täglich mit Boris. Eines Tages legt sie dabei ihre Hand auf die seine, eine erotisch und politisch kühne Tat. Es durchfährt beide wie ein elektrischer Schlag – mehr noch, sie erleben einen Orgasmus!
    xxx/ellauri337.html on line 173: Klementina wird von ihrem Orden nach Würzburg strafversetzt, wo der Verfasser sie besucht. Mit durchschlagendem Erfolg: Sie legt ihre Haube ab und geht mit ihm. Endlich begegnet der Verfasser Leni einmal persönlich. Er ist mehr als angetan von ihr, die schüchtern wirkt und wortkarg bleibt. Sie ist von ihrem türkischen Mieter Mehmet schwanger und will mit ihm eine Lebensgemeinschaft eingehen. Zum Abschied äußert sie einen kryptischen Satz, auf den sich nicht einmal die Literaturwissenschaftlerin Klementina einen Reim machen kann: Man müsse „mit irdischem Wagen, unirdischen Pferden weiterzukommen versuchen“. Das Rosenwunder ist beendet: Der Klostergärtner spritzt solche Mengen Gift, dass dagegen die sterblichen Überreste von Schwester Rahel nichts auszurichten vermögen.
    xxx/ellauri337.html on line 177: Der Roman beginnt mit einer ungewöhnlichen Widmung: „Für Leni, Lev und Boris“ – also für die Hauptfiguren der Geschichte. Es handelt sich beim Gruppenbild mit Dame um die Rekonstruktion eines Lebens anhand von Zeugenaussagen, Erinnerungen und Dokumenten. Böll vermischt Fakten mit erfundenen „Originaldokumenten“, er entwirft eine fiktive Handlung unter Bezugnahme auf historische Ereignisse, zum Beispiel den Bombenkrieg, die Nürnberger Prozesse, Adenauers Reise nach Moskau 1955. Die Romanstruktur ist nicht strikt chronologisch, sondern sprunghaft, episodisch, wie die Zeugenaussagen voller Wiederholungen und Ungenauigkeiten und daher oftmals verwirrend. Als Erzähler tritt ein namenloser Verfasser auf, der sich oft mit Beschreibungen von Interieurs und Interviewsituationen aufhält und ein Faible für Abkürzungen und Initialen hat, was dem Leser viel Aufmerksamkeit abverlangt. Der Roman hat Längen da, wo all die Erinnerungen und subjektiven Bewertungen der Beteiligten vorbeiziehen, nimmt aber im letzten Fünftel, als die Handlung auf ihr Happening-artiges Ende zuläuft, deutlich Tempo auf. Böll nutzt das Potenzial der deutschen Sprache für Schachtelwörter zu kreativen sozialkritischen Neuprägungen. Vielerorts ist er sarkastisch, ätzend, bissig. Er schreibt häufig in indirekter Rede und hat sich von der schlichte Prosa seiner Trümmerliteratur und Kurzgeschichten weit fortentwickelt.
    xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
    xxx/ellauri337.html on line 229: Die Befriedung der Welt durch eine einzige Großmacht sah er als ausgeschlossen an. Ein Ausgleich im Geist der "aller menschen werden Brüder" wäre die einzige Endlösung. Diese Möglichkeit wird von anderen Philosophen verneint.
    xxx/ellauri337.html on line 254: Ernst Cassirer (Jude) und Martin Heidegger (Nazi) stellen fest, dass Scheler kein neuer Entwurf philosophischer Anthropologie gelungen sei. Max sei bipolar gewesen. "Der Mensch ist ein so breites, buntes, mannigfaltiges Ding, dass die Definitionen alle ein wenig zu kurz geraten. Er hat zu viele Enden (mindestens 2).“
    xxx/ellauri337.html on line 257:
    2 schöne Enden an sich. Yummy. Tätä lihaa Merleau-Pontykin olisi mieluusti muokannut.

    xxx/ellauri366.html on line 150: Lars Endel Roger Vilks
    xxx/ellauri400.html on line 256: 1226 führte der französische König einen neuerlichen Angriff in Südfrankreich. Offiziell stand dieser Krieg immer noch im Rahmen des vom Papst ausgerufenen Kreuzzuges, wobei die Interessen des Königs jedoch vorrangig in der Einverleibung der südfranzösischen Provinzen lagen. Zwar starb Ludwig noch im selben Jahr, der Krieg wurde jedoch von seinem Sohn Ludwig IX. auch 1227 unvermindert fortgesetzt. 1228 gab Graf Raimund VII. von Toulouse nach einem zermürbenden und zerstörerischen Krieg von fast 20 Jahren den Widerstand auf. Am 12. April 1229 schloss er den Vertrag von Paris mit der französischen Krone. Darin wurde die Eingliederung Okzitaniens in den französischen Staat besiegelt, Raimund VII. musste große Gebietsverluste hinnehmen. Ebenfalls 1229 fand in Toulouse eine kirchliche Synode statt, die sich mit dem weiteren Vorgehen gegen die Katharer befasste. Damit war der Albigenserkreuzzug offiziell beendet. Die Inquisition und weitere militärische Feldzüge vernichteten schließlich die Katharer bis zum Ende des 13. Jahrhunderts.
    xxx/ellauri410.html on line 209: C.S. Lewis betrayed his conservatism in his now infamous refusal to publish any “Words Ending in -Uck, -Unt, and -Ugger” (Pound 8). It is ironic that, except for “bugger”, “fuck” and “cunt,” other words ending in those syllables do not occur in Eliot's poems.
    xxx/ellauri410.html on line 260:

    Eliot määritteli uusklassisismin oleellisilta osiltaan uskoxi perisyntiin - ankaran kurin tarpeellisuuteen. Hän puhui Ranskan kirjallisuudesta uskomattoman kuivasti ja innottomasti, huulet tuskin liikkuivat. Peräsynnissä se sai apua T.E. Hulmelta. Thomas Ernest Hulme (1883 Endon, Staffordshire, Britannia – 1917 Oostduinkerke, Belgia) oli brittiläinen filosofi ja kriitikko. Hän oli imagistisen liikkeen perustajia. Hulme esitteli Englannissa Henri Bergsonin filosofiaa ja tuki Ezra Poundia kirjoittamalla ennen ensimmäistä maailmansotaa artikkeleita imagismista. Kaikexi onnexi Hulme kuoli ensimmäisen maailmansodan taistelussa Oostduinkerkessa.

    Vaasalainen kansakoulunopettaja Hannu Pertti Nieminen suomensi kokoelman Hulmen runoja. "Näin punertavan kuun nojaavan pensasaitaan kuin punanaamainen farmari." Hulmen runouden tutkiminen usein vieraantumisen, eristyneisyyden ja merkityksen etsimisen teemoja pirstaloitussa maailmassa. Hän uskoi, että runouden tulisi olla "kuivaa ja kovaa", painottamalla sanan selkeyttä ja suoraa kalua. Eliot oli kuiva mutta jäi uupumaan jälkimmäisessä suhteessa.
    xxx/ellauri414.html on line 61: Die DDR ist kein demokratischer Staat gewesen, jedoch ist im heutigen kapitalistischen System keine echte Demokratie möglich. Echte Demokratie hat mit "pursuit of happiness" nichts zu tun. 2016 äußerte sie über den russischen Militäreinsatz in Syrien gegenüber Russia Today, es brauche für einen Frieden „mehr Kooperation mit Russland und nicht mehr Konfrontation“, sie fordere für eine weltweite Sicherheitsordnung unter Einbezug Russlands die Auflösung der NATO. Ein zentraler Grund für das schlechte Verhältnis zwischen Russland und dem Westen sei die NATO-Osterweiterung. Ende Januar 2024 forderte sie erneut ein Ende der Sanktionen gegen Russland sowie der Waffenlieferungen an die Ukraine. Wagenknecht on myös huomauttanut, että Saksa ostaa nyt öljyä muun muassa Jemenissä sotaa käyvältä Saudi-Arabialta. Iso-Markku korostaa, että Wagenknechtilla tai muilla äärilaidan ehdokkailla ei ole realistisia mahdollisuuksia eikä välttämättä edes halua nousta päättäviin asemiin. Pikku-Markku nyökyttelee takapiruna. Ei Jeesuskaan oikeasti halunnut messiaaxi, tuulenpyörre pakotti. Lääkelasi oli pakko tyhjentää. Pikku-Markun peppu edes lohdutti.
    xxx/ellauri415.html on line 56: Morbid as this story seems, Hartman feels it sends an important feminist message. "The male voice jumps back in like, ‘and then she was punished.'" End of story.
    xxx/ellauri417.html on line 552: Med stor spenning og forventning gikk jeg inn i ARK-butikken på Trondheim Torg en fredag i slutten av oktober. Hele uken hadde jeg sett frem til dette, å kunne gå inn i en bokhandel og kjøpe Knausgård sin nye bok. Det høres kanskje ikke så spesielt ut, men det er ikke ofte man har slike opplevelser innenfor litteraturens verden, til det er det alltid altfor mange bøker som burde blitt lest for lenge siden. De sitrende følelsene ga meg en glede i seg selv, og nå i etterkant er det denne hendelsen, de forventningsfulle skrittene bort til nyhetshyllen i ARK-butikken, som vil være mitt beste minne knyttet til denne boken. Til selve lesingen er det knyttet langt mindre gledesfulle minner. Det er en lang bok Knausgård har utgitt. Altfor lang. Bare ett år etter den nesten 700-sider lange Morgenstjerne kommer en bok på nesten 800-sider. Imponerende, kan man fort tenke, men det er det overhodet ikke. For selv om Ulvene fra evighetens skog er lang, er den på ingen måte omfattende. I løpet av første 400-sidene skjer det nærmest ingenting. Vi følger den 19-år gamle Syvert gjennom noen ørkesløse uker i en Sørlandsby på slutten av 80-tallet. Han er nettopp kommet hjem fra militærtjeneste, og bruker dagene til å spille fotball, loke rundt på eiendommen, lage middag, henge med venner, gå på byen. Et helt vanlig ungdomsliv, fylt av helt vanlige ungdomstanker. Banalt og uinteressant, slik det skal være. Men hvorfor skrive om det i over 400-sider? Hvorfor utbrodere i hver minste detalj hva denne vanlige, altså selvsentrerte og korttenkte, ungdommen foretar seg i løpet av en dag? Den ekstreme hverdagsrealismen vi kjenner så godt fra Knausgårds tidligere verk, med sin langsomme dveling omkring ubetydelige gjøremål og suggererende nyanserikdom i skildringen av hverdagslige hendelser er tatt i en ennu mer banal og uinteressant retning i denne boken. Der vi tidligere har kjent oss igjen i Karl Oves opplevelser og følelser, blitt overrasket av hans tanker og refleksjoner, latt oss imponere av den språklige rikdommen og de skarpe beskrivelsene, er det stort sett bare kjedsommelig selvfølgeligheter formidlet gjennom en livløs prosa som kommer ut av den 19-år gamle Syvert. Det er så banalt og omfattende på samme tid at det nærmer seg det parodiske, hvis det ikke allerede har tippet over. Rundt s. 420 kommer det heldigvis et vendepunkt. Plutselig befinner vi oss i Russland, i hodet til en småkriminell lastebilsjåfør. Hoppet i rom og tid er så voldsomt at man nesten blir litt lammet, hva skjedde egentlig nå? Men nå kommer endelig de 400 sidene med livløs prosa til sin rette, for her, inne i hodet til en erfaren lastebilsjåfør ute på en forblåst og hvitkledd russisk motorvei, fortsetter Knausgård i nøyaktig samme stil og tone. Dette skaper en uventet nærhet til et menneske som i utgangspunktet er så langt borte fra meg og mitt. Litteraturens magiske potensial blir med andre ord virkelig realisert. Endelig lever teksten, lettelsen og gleden er enorm og følger meg utover kvelden. Den nesten delen av boken utspiller seg i Russland, vekslende mellom ulike karakterer og stemmer, men hovedsakelig befinner vi oss i hodet til en middelaldrende biologiprofessor i Moskva. Hennes refleksjoner og menneskemøter åpner opp boken, slipper inn lys fra både evolusjonsteorien og den russiske kulturhistorien. Mange spennende tanker og situasjoner, formidlet gjennom en karakter jeg har langt mer sympati og forståelse for - til tross for at hun befinner seg i en helt annen verden enn min egen. I det siste partiet møtes disse to karakterene, i et kokvarmt Moskva preget av den samme feberaktige tåken som preget miljøet i Morgenstjernen. Vi er med andre ord tilbake i den realistiske, mystiske og spennende apokalypse verdenen vi forlot i forrige bok. La oss håpe Knausgård starter her neste gang.
    xxx/ellauri422.html on line 276: Historian loppu on poliittinen ja filosofinen käsite, joka olettaa, että tietty poliittinen, taloudellinen tai sosiaalinen järjestelmä voi kehittyä, joka muodostaisi ihmiskunnan sosiokulttuurisen evoluution päätepisteen ja lopullisen ihmisen hallintomuodon. Useat kirjailijat ovat väittäneet, että tietty järjestelmä on "historian loppu", mukaan lukien Thomas More Utopiassa, Georg Wilhelm Friedrich Hegel, Vladimir Solovjov, Alexandre Kojève, Karl Marx ja sokerina pohjalla Francis Fukuyama vuoden 1992 kirjassa The End of History and viimeinen mies.
    xxx/ellauri442.html on line 397: Ausdauer: Ausdauernde Menschen streben danach, begonnene Arbeiten zu Ende zu führen, auch wenn Schwierigkeiten auftauchen. Sie lassen sich nicht durch innere und äussere Faktoren ablenken und erleben eine Zufriedenheit in der Aufgabenerfüllung.
    xxx/ellauri472.html on line 306: Greene led a remarkable lifestyle, he drank heavily, smoked opium, enjoyed extra marital affairs and visits to brothels whilst assuming the role of world travelling author, spy and journalist. His fame granted him audiences with the rich and powerful across the globe, his books sold in the millions and his name found itself on the big screen with, amongst others, Brighton Rock (two versions), The Quiet American (two versions) The End of the Affair (two versions) The Fugitive, The Fallen Idol and many more. Greene struck up a close friendship with the author Norman Douglas, a man whose fame outstripped his talent as an author and someone who became notorious on the island for not only his homosexuality but also his brazen fondness for young Italian boys. Douglas was on record for indecent assault on a young boy as far back as 1916 and he courted publicity with poems and limericks which were of an overtly paedophiliac nature yet greatly amused Greene. Elizabeth Moor who would prove to be the inspiration for Aunt Augusta in Travels with my Aunt by Greene confided in her close friend how Greene enjoyed occasional homosexual encounters and was very close to another known homosexual paedophile friend of Douglas, a certain Baron Ekkehard Von Schack. Juu ällöttävä pedofiili paska oli tääkin katoliikki.
    257