ellauri022.html on line 698: Pikku naisten äidinisä, Emersonin symppari Bronson Alcott oli aina pummaamassa Rafulta. Sen perustama transsendentalisti kommuuni Fruitlands (paremminkin Fruitcakes) meni perseelleen. Se oli jotain esiveganismia. Emerson haistoi vararikon alun alkaen, jäi sekoilusta pois "sad at heart". "Their whole doctrine is spiritual", he wrote, "but they always end with saying, Give us much land and money".
ellauri030.html on line 34: Filosofiassa roomalaiset eivät keksineet yhtään mitään. Ei kyllä amerikkalaisetkaan, paizi Emersonin höpötyxet ja vähän pragmatismia. Valtion alkuvuosina niiden energiat meni järjestäytymiseen ja valtauxiin. Yxinkertaisina jä ryppyozaisina niitä ei kiinnostanut spekuloida arkiryskeen ohella. Mutta valloitusten loppuessa tuli muutos. Vallattujen alueiden rikkaudet, ziljoonat orjat ja yläluokan kasvu aiheutti suuren vallankumouksen. Yläluokat ei teeskennelleetkään enää uskovansa jumaliin, ja muuta kimppakivaa kaivattiin. Rahan ja vapaa-ajan mukana tuli tilaisuus ja halu kyldyyriin. Kreikasta löytyi taidetta, kirjallisuutta ja filosofiaa karkeille valloittajille valmiina hyllyltä. No täähän on just kun Amerikan sodanjälkeinen tarina.
ellauri051.html on line 490: Whatman kirjoitti työnsä lomassa runoja. Hän julkaisi 12 runon kokoelman Ruohoa (Leaves of Grass) vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Runot syntyivät osittain Whatmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija Ralph Waldo Emersonin ihailun inspiroimina. Whatman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta. Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whatman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua muiden kaatuneiden etunenässä. Walt jatkoi puuhailua veteraanien perässä.
ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista. Entäs TS Elliotin alaleukapartainen vaari ja Tom ize ennen pyllistymistä? Pyllistivät kolminaisuusopille ja perisynnille.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri369.html on line 291: Tiesittekö että: Carlylella oli keskeinen asema viktoriaanisessa kulttuurissa, ja häntä ei pidetty ainoastaan Ralph Waldo Emersonin sanoin "englanninkielisten kirjainten kiistattomana päänä", vaan myös takapuolena. Ketä ne ovat kysyi Sepukka. En tietäisi izekään ilman Uikipediaa. Niin katoaa teeren kunnia.
ellauri369.html on line 349: Huolimatta Emersonin, Millin ja muiden varhaisesta tunnustuksesta, Sartor Sartorius vastaanotettiin yleensä huonosti, jos ollenkaan.
ellauri369.html on line 479: Kz. Myös Waldon coveri Representative Men. Ralph Waldo Emersonin seitsemän luennon kokoelma julkaistiin esseekirjana vuonna 1850. Ensimmäinen essee käsittelee "suurmiesten" roolia yhteiskunnassa , ja loput kuusi ylistävät yhden kuudesta miehestä. Emersonin mielestä loistavia olivat:
ellauri369.html on line 490: Irlannissa hänen havainnot katolisesta köyhyydestä torjuivat kardinaali Nymanin. Hän kääntyi yhä enemmän kirjailijoiden, kuten Spinozan, David Friedrich Straussin, Ralph Waldo Emersonin , Goethen ja erityisesti Thomas Carlylen epätavallisiin uskonnollisiin näkemyksiin.
ellauri429.html on line 1014: Noin vuonna 1841 James (Henry sr, ei Hervey) alkoi kiinnostua swedenborgianismista luettuaan lontoolaisessa Monthly Magazinessa JJ Garth Wilkinsonin artikkeleita aiheesta. Wilkinsonista tuli myöhemmin yksi Jamesin läheisimmistä ystävistä. Etsinnällään hän tapasi ja ystävystyi Ralph Waldo Emersonin kanssa, mutta ei löytänyt paljon tyydytystä Emersonin ajatuksista. Iso ylläri. Ville jr. taisi pitää Fittipaldista.
ellauri429.html on line 1024: James oli ankara kriitikko amerikkalaisen yhteiskunnan "karkeaa materiaalisuutta" kohtaan ja piti Fourierin ajatuksia hyödyllisinä kritiikin lähteinä. Hän piti useimpia aikansa johtavia kirjailijoita vähäarvoisina, lukuun ottamatta mahdollisesti homopetteriä Walt Whitmania, vaikka hän tapasi ja vaali monia heistä, kuten Emersonin, Bronson Alcottin, Henry David Thoreaun ja William Makepeace Thackerayn.
ellauri429.html on line 1034: Tapasin Henry Jamesin eräänä iltana Emersonin luona alcottilaisessa keskustelussa, jossa Alcott ei kuitenkaan puhunut paljon, koska Jamesin vastustus häiritsi häntä. Jälkimmäinen on kylläkin sydämellinen mies, jonka kanssa voi olla tyydyttävästi eri mieltä sekä oppiensa että hyvän luonteensa ansiosta. Hän esittää lähes hyväntekeväisyysoppaita metafyysisessä puvussa, mutta ne ovat käytännössä hyvin raakoja. Hän syyttää yhteiskuntaa kaikesta tehdystä rikoksesta ja ylistää rikollista sen tekemisestä. Mutta mielestäni kaikki hänen päänsä päähän perustuvat parannuskeinot – sillä hän ei mene pidemmälle, vaikka onkin sydämellinen – jättäisivät meidät suunnilleen siihen pisteeseen, missä nyt olemme. Sillä hän ei tietenkään aio käännyttää rikollista antamalla kiitospäivänä kalkkunoita, vaan osoittamalla aitoa myötätuntoa jokaista kohtaan – häntä, muiden joukossa, joka valehtelee ja kertoo maailmalle hirsipuusta, ettei yksikään kuolevainen ole kohdellut häntä ystävällisesti syntymänsä jälkeen. Mutta ei ole niin helppoa tuntea myötätuntoa toista kohtaan, vaikka sinulla saattaa olla siihen parhaat valmiudet.
ellauri429.html on line 1042: (Kekä Dobson? En ymmärrä, selittäkääpä tarkemmin! Selvästikin James oli Thoreausta lällykkä. Sillä riitti massia. Thoreau oli varaton. Terotti kyniä suvun kynätehtaalla. Elinaikanaan hänen kirjansa myivät melko huonosti. Kuoli tuberkuloosiin 45-vuotiaana. Hän oli keskinkertainen, ei terävin kynä Emersonin penaalissa. Callella oli sen skogsliv vid Walden. Pelkäsin että Calle saa sydänkohtauxen kun se juoxi häthätää Walden Pondille kazomaan Thoreaun kuolinmökkiä vastoin Pirkon tahtoa.)
ellauri429.html on line 1064: On hyvin tiedossa, että William James piti itseään Ralph Waldo Emersonin hengellisenä perillisenä. Heidän elämänsä olivat kietoutuneet toisiinsa: Emerson oli Jamesin kummisetä, ja Emerson oli niin läheinen Jamesin perheen kanssa, että yksi huone heidän New Yorkin talossaan nimettiin "herra Emersonin huoneeksi" tiheiden vierailujen vuoksi.
ellauri429.html on line 1067: Mikä oli Emersonin pääviesti?
ellauri429.html on line 1070: Emersonin tärkeimmät perinnöt ovat hänen painotuksensa omavaraisuuteen ja mukautumattomuuteen, hänen puolustamansa autenttinen amerikkalainen kirjallisuus, ja hänen vaatimuksensa jokaisen yksilön alkuperäisestä suhteesta Jumalaan ja lopulta hänen horjumaton optimisminsa, että "elämä on rajaton etuoikeus". Yllättävää kyllä Nietzsche kuvailee Emersonia "kaxossielukseen".
ellauri429.html on line 1075: Emersonin periaatteet?
ellauri429.html on line 1079: Vaikuttaa todennäköiseltä, että Emersonin tila diagnosoitiin reumatulehdukseksi ja että sen perimmäinen syy oli tuberkuloosi – tauti, joka oli vaivannut hänen isäänsä, tappanut kaksi hänen veljeään, vienyt hänen vaimonsa ja lopettanut hänen suojattinsa, Henry David Thoreaun, elämän.
xxx/ellauri410.html on line 421: Tom on enemmän Emersonin ja Sweeneyn kuin naisen puolella, mikä käy selväksi hänen kuvauksistaan naisen ällöstä vääntelehtimisestä sängyllä.
20