ellauri146.html on line 361: Eloa"/>But who is Eloa?
ellauri146.html on line 365: Eloa comes from the throne of God, and proclaims that now the Redeemer is led to death, on which the angels of the earth form a circle round Mount Calvary, also nam'd Golgotha. Then, having consecrated that hill, he worships the Messiah. Gabriel conducts the souls of the fathers from the sun to the Mount for olives, and Adam addresses the earth. Satan and Adramelech, hovering in triumph, are put to flight by Eloa. Jesus is nail'd to the cross. The thoughts of Adam. The conversion of one of the malefactors. Uriel places a planet before the sun, and then conducts to the earth the souls of all the future generations of mankind. Eve, seeing them coming, addresses them. Eloa ascends to Heaven. Eve is affected at seeing Mary. Two angels of death fly round the cross. Eve addresses the Saviour, and the souls of the children yet unborn. Claptrap does a lot of addressing in the epos. Hope the letters reach the sender, unlike Elvis's:
ellauri146.html on line 396: Alfred de Vigny's Eloa: A Modern Myth
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri146.html on line 402: As any reader of Vigny's poem knows, Eloa descends from heaven to console and save Satan. It is suggested that if she had succeeded, evil might have ceased to exist, but Vigny does not permit this to happen. Instead, Satan seduces Eloa and causes her to fall with him to the depths of hell. Despite the failure of Eloa's attempt, the fact remains that Vigny lays out the essential elements of what I call the myth of the angel woman and the end of evil; he links together the divine feminine principle and the redemption of humanity. This constitutes one of the major original elements of Eloa.
ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri146.html on line 406: The second reason we tend not to see Eloa in this light is the emphasis scholars have placed on the Romantic rehabilitation of Satan. We have not had adequate corresponding emphasis on the concomitant rehabilitation of women. Kyllä kai. Eloa löytyy albumista Eloa" />405.
ellauri402.html on line 558: yksittäiselle Eloahille, jota käytetään
ellauri408.html on line 66: Ainiin, Vignya on suolistettu jo Peit Klop-albumissa Eloa">146, se oli se Henriä 2v nuorempi militäärirunoilija joka tuhri miehistöteltan kokoisen kappansa noilla runkkutahroilla kirjoittaessaan saatanan panopuusta Eloasta. Vigny piti päiväkirjaa vielä kauemmin (40v) kuin Henry (30v) mutta oli hapan kuin etikkakurkku, siitä ei tullut bestselleriä kuten Henristä.
ellauri408.html on line 68: Nimimerkki "Samarian Sue" kirjoittaa Eloasta Redditissä nimettömät märkänä:
ellauri408.html on line 70: Näyttää siltä, että ajatus Paholaisen "lunastuksesta" rakkauden kautta on kaukana uudesta! Ihmettelen, ovatko ohjelman kirjoittajat lukeneet tämän runon. Suosittelen alkuperäistä ranskankielistä versiota, jos voit lukea sen: Runoudelle on ominaista, että se menettää jotain käännöksessä. "Eloaa" on kutsuttu kauneimmaksi ranskalaisromanttisista runoista. Kuvasto on upea. Tarina kertoo, että uusi enkeli, Eloa (huomaa nimen samankaltaisuus klassisen ranskalaisen romanttisen sankaritar Heloisen kanssa), syntyy Jeesuksen Lasaruksen kuollessa vuodattamasta kyynelestä. Hän nousee liittyäkseen enkelien joukkoon taivaassa, missä häntä varoitetaan langenneesta kaverista. Mutta sen sijaan että tuomitsisi hänet, hän on surullinen ajatuksesta, että joku on niin täysin yksinäinen ja rakastamaton. Ei hyvä merkki taivaan näkökulmasta!
ellauri408.html on line 74: Tietysti Eloa vietellään ja viedään alas helvettiin nuohottavaxi. Luciferia romanttisella aikakaudella ympäröivien kuvien moniselitteisyydestä pitäisi kirjoittaa kirja, jos ei ole jo tehty. Voit nähdä sen Liegen Luciferissa (julkaistu useita kertoja subissa), Rapisardin "Luciferossa", Cabanelin L'Ange Déchussa ja muualla. Piirretyt yhteydet vanhoihin pakanajumaliin ja Prometheus-myyttiin. Puhumattakaan Eroksesta ja Psykestä. Tämä epäselvyys Paholaisesta saattoi hyvinkin olla heijastus 1800-luvun levottomasta omastatunnosta: Kristinuskon ja vallankumouksen välisen jännitteen aikakaudesta. Suurin osa ihmisistä uskoi edelleen, mutta tietyt perinteisen kristillisen opetuksen näkökohdat olivat yhä ongelmallisempia, kuten panokielto. Kristinusko opettaa alistumista oleville voimille. Se opettaa alistumista maailmalle sellaisena kuin se on, koska tärkeintä on tuonpuoleinen elämä ja kaikki mikä tapahtuu on Jumalan tahtoa (sota, orjuus, julmuus mukaan lukien). Demokraattinen ja jopa humanitaarinen muutos voidaan nähdä jossain mielessä pirullisena. Tosiasia, jonka amerikkalaiset abolitionistit huomasivat epämiellyttävästi, kun he etsivät Raamatusta heidän kantaansa tukevia kohtia ja tulivat melkein tyhjin käsin takaisin: Hyvä kirja on ylivoimaisesti orjanomistajan puolella. Kaikille, jotka ovat edelleen kanssani, anteeksi tämän viestin pituus. Mutta se on todella kiehtova aihe.
ellauri408.html on line 77: Eloa">Eloa
ellauri408.html on line 81: Heprean sana Eloah on runollinen sana "Jumalalle"; mahdollisesti de Vigny piti tätä mielessään rakentaessaan runon takana olevaa alkuperäistä tarinaa; runossa puhutaan siitä, että hän on rakastajan jumala. (Nimi Eloá on muuten Brasiliassa melko yleinen naisten etunimi, joka on epäilemättä saanut inspiraationsa heidän mieltymyksestään sänkypainiin.)
ellauri408.html on line 86: huomata, että enkelit ovat innokkaimpia toteuttamaan jumalallista tahtoa – kuten oikeamieliset ihmiset! – mutta heillä on kuitenkin vapaa tahto; ja tämä voi saada heidät vakaviin ongelmiin. Eloan syntymän huomaa nopeasti langennut enkeli, joka etsii häntä väsymättä ja lopulta ilmestyy hänelle ja meille ujon, viehättävän jätkän hahmona, joka tarjoaa hänelle kannustimia heittää arpa hänen kanssaan ja liittyä harmonisesti heidän ikuiseen elämäänsä liekkimajassa – seurauksia määrittelemättä. Mitä ne ovat, hiän saa selville, valitettavasti, liian myöhään. Hiänen olisi todella pitänyt tarkistaa hänet, mutta hiänen puhdas viattomuutensa oli tiellä. 'Se on aina näin.'
ellauri408.html on line 90: Eloa on blondi, sen letit jakautuu kun pullapitkot, mekon alta vilkkuu jotain vaaleaa. Hänen valkoiset jalkansa vuorotellen näkyy ja piiloutuu. Hetkinen, eihän enkeleillä pitänyt olla sitä yhtä paikkaa? Takapuolikin piti vallan puuttua!
ellauri408.html on line 94: Rohkea matkustaja vierailee palmussa, kysyy, mitä aarteita hänellä oli tarjottavana. Eloa vastasi yhdellä sanalla: "He sanovat, että tämä yksi... balsamoitu mansikka nurmikon keskellä." Ilmapallo, josta Jumala hengittää kimittäen korkealla äänellä, sammuttaa kiihkomme puolestamme. Mutta aurinkojemme jälkeen ja ilmakehän alla, jossa karvaiset pallomme kapeassa ympyrässä heiluvat kuin auton taustapeilissä, avaruus on autio, surullinen, tumma ja uurteinen. Epäilyttävä ja kalpea päivä valaisee pilven turhaan: Sen alla on Kaaos ja tuntematon yö, Ja kun ruskea tuuli murtaa sen syvät syvyydet, Voimme arvata käsittämättömän ja pohjattoman tyhjyyden.
ellauri408.html on line 113: Modesty Blaise, mistä olet kotoisin? Puhdas vaate on rintaliivisi koristeltu, Eevalla ennen vällykäärmettä ei ollut sitä. Eloa sanoi puhumatta: "Olen sinun; » Ja tumma enkeli sanoi ääneen: "Ole vaan! Lopulta, taitava läsnäolosi hurmaamassa minua, paljasti minulle, että osaan nussia. Ei se edes ole vaikeaa. Olen kulkenut universumin läpi kolme kertaa itkien. Tai no, kaksi ja puoli. Kuin pappi, joka tuntee Jumalansa puhuvan. No ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, totesi Eloa, muttei kuivasti.
ellauri408.html on line 117: Jälkeenpäin alkaa Elohim taas vekuttaa. Helvetti, se alkaa taas. Taikaviitta heittää suunnattoman siipinsä ja haluaa paeta. Kultaisessa nesteessä hän ui hetken väkevästi, siittiöiden keskellä heilui hetken, mutta nyze on taas ohi. Ilmasexi riistettynä hänen penixensä pettää hänet; tyhjäx imettynä se vajoaa ja sykkii. Kirottu enkeli taivutti mustat hiuksensa ja sanoi Eloalle muka helvetin murheellisena:
ellauri408.html on line 122: Hän mietiskelee jo iskurepliikkejä, joita hän aikoo antaa. Mutta miten olis vielä yxi varvi läxiäisixi? Eloaan tulee eloa, hiän tulee melkein heti ja itkee; he puhuvat keskenään näin: Valitettavasti! sano, pitäisikö meidän sittenkin naida vielä kerran? — Kyllä, tule päälleni, koska en voi kiivetä ylös. Et ole vielä ymmärtänyt rintojen yhteen puristamisen viehätystä kyrvän kyyneleiden piilottamiseksi. – Rakastan sinua ja tulen päällesi. Mutta mitä taivaat sanovat? — Veikkaan et Hyi häpeä! – Näytit niin hyvältä! Voi! mitä olen tehnyt? — Rikoxen. – Tulitko onnellisemmaksi ainakin, oletko onnellinen? – Surullisempi kuin koskaan. — Kuka sinä sitten olet? Saatana. — Voi saatana, mitä helvettiä, olisit heti sanonut. Mä en ala.»
xxx/ellauri091.html on line 813: John R Mott oli aikanaan maailmanlaajuisesti hyväxytyin kristitty. Niin oli Jeesuskin niin kauan kuin se oli ainoa. Paras mahdollinen kristitty. Mott ei ehkä ajanut nimellisesti Amerikan asiaa, mutta globalisaation apostolina se kulki jeesussandaalit jalassa. Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsixeni! Kõige maade kristlased ühinege! Make Christ the King! se villizi nuorisoa huolimatta maasta, kansasta ja ihonväristä. Samaan laarin se sataa kumminkin, minun isäni talossa on monta kauppahuonetta. Eloa on paljon mutta työväkeä on vähän. Työnantajalle win-win tilanne.
xxx/ellauri174.html on line 420: Hohhoijaa, vielä 170 sivua tavaamatta. Alfred de Vigny (se Eloa">Eloan kynäilijä) töräyttää tässä kohtaa mottona: sukupuolet kuolevat huoneiston eri päissä, heittäen toisiinsa ärtyneitä kazeita. No kyllä kai, kun toinen ei tee enää muuta kuin kääntyilee, huokailee ja piereskelee. Kyllä siinä aika äkkiä pannaan sängyt ensin L-asentoon ja sitten eri päähän taloa. Vigny oli yxi 19. vuosisadan kuuluisimpia pehmopornoilijoita. Niitä piisasi. 19. vuosisata oli pehmopornon loistoaikaa. Olis menneet silikoninuket hyvin kaupaxi. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne Salminen.
xxx/ellauri303.html on line 288: Sukkot (katoxet eli majat) on 1 juutalaisen miehen 3 jalasta, regel. 2 muuta ovat pesah Elli pääsiäinen ja šavuot eli helluntai. Helluntaiystävät siirsi oman illanviettonsa syysjuhlaxi tehdäxeen pesäeron kirkollisempiin kiistanalaisiin. Šavuot ja Sukkot ovat molemmat elonkorjuujuhlia. Eloa on paljon, vaan työmiehiä vähän. Työnjohtajia kyllä piisaisi.
xxx/ellauri416.html on line 472: tetragrammaton JHWH ja kuusi muuta nimeä, jotka ovat El (”Jumala”), Eloah (”Jumala”), Elohim (”Jumalat”), Shaddai (”Kaikkivaltias”), Ehje (”minä olen”) ja Tsevaot (”sotajoukot”). Muita nimiä pidetään pelkkinä epiteetteinä tai nimityksinä, jotka heijastavat erilaisia Jumalan piirteitä, mutta usein ollaan vielä halakhan vaatimuksiakin varovaisempia, ja esimerkiksi saatetaan kirjoittaa ”J-la” sanan ”Jumala” sijasta myös suomen kielellä, tai heprealainen luku 15 ilmaistaan sanomalla tet – vav (kirjaimellisesti ”9-6”) jod – he:n sijasta (kirjaimellisesti ”10-5”, hepreaksi myös yksi Jumalan nimistä eli ”Jah”). Jah jah de ä Gösta här.
24