ellauri014.html on line 485: Austenin jotkut sankarittaret otti vanhan hienon herran. Elizabeth Bennet sai lottovoiton, se kesytti tumman, tuhman ja rikkaan lopulta kiltiksi. Vanhan ja hienon se saa siitä sitten lopuksi, kun on itsekin vanha hieno, ja niistä tulee dekkareita. Varo ottamasta liian vanhaa, voi tulla ei-toivottua vaipanvaihtoa.
ellauri014.html on line 1728: But granted these are different poems, we are left with the curious problem of where Montgomery found the Alpine Path poem. Surprisingly, after reading a dozen or so academic articles on Emily of New Moon and Montgomery’s vocation as an author–as well as a couple of good biographies–scholars have not pinned down the reference. After an extensive internet search, it seems to me that blogger Faith Elizabeth Hough may have begun to work it out. She includes the longer version of the poem here:
ellauri020.html on line 721: However unlikely it seemed, Ivana was now considered a tabloid heroine, and her popularity seemed in inverse proportion to the fickle city’s new dislike of her husband. “Ivana is now a media goddess on par with Princess Di, Madonna, and Elizabeth Taylor,” Liz Smith reported. Months earlier, Ivana had undergone cosmetic reconstruction with a California doctor. She emerged unrecognizable to her friends and perhaps her children, as fresh and innocent of face as Heidi of Edelweiss Farms. Although she had negotiated four separate marital-property agreements over the last fourteen years, she was suing her husband for half his assets. Trump was trying to be philosophical. “When a man leaves a woman, especially when it was perceived that he has left for a piece of ass—a good one!—there are 50 percent of the population who will love the woman who was left,” he told me.
ellauri028.html on line 106: During his prolific period Mark wrote many minor items, most of them rejected by Howells, and read extensively in one of his favorite books, Pepys' Diary. Like many another writer Mark was captivated by Pepys' style and spirit, and “he determined,” says Albert Bigelow Paine in his 'Mark Twain, A Biography', “to try his hand on an imaginary record of conversation and court manners of a bygone day, written in the phrase of the period. The result was 'Fireside Conversation in the Time of Queen Elizabeth', or as he later called it, '1601'.
ellauri028.html on line 112: It was sometimes a wonderful and fearsome thing to watch Mr. Clemens play billiards,” relates Elizabeth Wallace. “He loved the game, and he loved to win, but he occasionally made a very bad stroke, and then the varied, picturesque, and unorthodox vocabulary, acquired in his more youthful years, was the only thing that gave him comfort. Gently, slowly, with no profane inflexions of voice, but irresistibly as though they had the headwaters of the Mississippi for their source, came this stream of unholy adjectives and choice expletives."
ellauri028.html on line 128: Elizabeth's cup-bearer. He is supposed to be of ancient and
ellauri042.html on line 885: Devotions upon Emergent Occasions, or in full Devotions Upon Emergent Occasions, and severall steps in my Sicknes, is a prose work by the English metaphysical poet and cleric in the Church of England John Donne (22 January 1572 - 31 March 1631) , published in 1624. It covers death, rebirth and the Elizabethan concept of sickness as a French visit from God, reflecting internal sinfulness. The Devotions were written in December 1623 as Donne recovered from a serious but unknown illness – believed to be relapsing fever or typhus. Having come close to death, he described the illness he had suffered from and his thoughts throughout his recovery with "near super-human speed and concentration". Registered by 9 January, and published soon after, the Devotions is one of only seven works attributed to Donne which were printed during his lifetime.
ellauri042.html on line 891: Jane Dunn is the author of Elizabeth and Mary: Cousins, Rivals, Queens; Moon in Eclipse: A Life of Mary Shelley; Virginia Woolf and Vanessa Bell: A Very Close Conspiracy; and Antonia White: A Life. She is a fellow of the Royal Society of Literature, is married to the linguist and writer Nicholas Ostler, and lives in Bath, England.
ellauri042.html on line 939: Donne was born in London in 1571 or 1572, into a recusant Roman Catholic family when practice of that religion was illegal in England.[7] Donne was the third of six children. His father, also named John Donne, married to one Elizabeth Heywood, was of Welsh descent and a warden of the Ironmongers Company in the City of London. However, he avoided unwelcome government attention out of fear of persecution.
ellauri042.html on line 941: His father died in 1576, when Donne was four years old, leaving his mother, Elizabeth, with the responsibility of raising the children alone.[2] Heywood was also from a recusant Roman Catholic family, the daughter of John Heywood, the playwright, and sister of the Reverend Jasper Heywood, a Jesuit priest and translator.[2] She was also a great-niece of Thomas More. A few months after her husband died, Donne's mother married Dr. John Syminges, a wealthy widower with three children of his own.
ellauri042.html on line 943: Donne's style is characterised by abrupt openings and various paradoxes, ironies and dislocations. These features, along with his frequent dramatic or everyday speech rhythms, his tense syntax and his tough eloquence, were both a reaction against the smoothness of conventional Elizabethan poetry and an adaptation into English of European baroque and mannerist techniques. His early career was marked by poetry that bore immense knowledge of English society. Another important theme in Donne´s poetry is the idea of true religion, something that he spent much time considering and about which he often theorised. He wrote secular poems as well as erotic and love poems. He is particularly famous for his mastery of metaphysical conceits.
ellauri042.html on line 953: Anne gave birth to twelve children in sixteen years of marriage, (including two stillbirths—their eighth and then, in 1617, their last child); indeed, she spent most of her married life either pregnant or nursing. The ten surviving children were Constance, John, George, Francis, Lucy (named after Donne´s patroness Lucy, Countess of Bedford, her godmother), Bridget, Mary, Nicholas, Margaret, and Elizabeth. Three (Francis, Nicholas, and Mary) died before they were ten. In a state of despair that almost drove him to kill himself, Donne noted that the death of a child would mean one mouth fewer to feed, but he could not afford the burial expenses. During this time, Donne wrote but did not publish Biathanatos, his defense of suicide. Anne died on 15 August 1617, five days after giving birth to their twelfth child, a still-born baby. Donne mourned her deeply, and wrote of his love and loss in his 17th Holy Sonnet.
ellauri054.html on line 475: Browning on myös viktoriaaninen runoilijapariskunta, Elizabeth Barrett ja Robert Browning. Joidenkin mielestä rouva oli parempi runoilija kuin pömpöösimpi miehensä. Mies pääsi rouvan hännän alta vasta tämän kuoltua. Eli vielä neljännesvuosisadan leskenä eikä mennyt uusiin naimisiin. Kerta riitti. Sitäpaizi on syytä epäillä että Roope oli koko ajan hieman peräreijän perään (kz. runoa Childe Roland albumissa 198).
ellauri054.html on line 479: Elizabeth Browning 6 March 1806 – 29 June 1861 os. Moulton-Barrett oli 6v Roopea vanhempi vanhapiika runotar joka asui invaliidi-isän kanssa Wimpole Streetillä. Isä teki sen perinnöttömäxi kun se nai Roopen 30-vuotiaana 1846. Roope oli siis 24. Elizabeth on kuvissa sievän näköinen. Siitä melkein tuli laureaattipoetessa (ensimmmäinen sellainen) Wordsworthin jälkeen mutta ei, kalkkiviivoilla Tennyson meni ohize. Hahaa, hyvä veljet! Italiassa elelivät mukavasti rouvan perintörahoilla. (Höh? Ei siis jäänyt aivan pennittömäxi kuitenkaan? No ehkä peri äidin puolelta. Joo niin perikin. Äiti keräs talteen kaikki Liisan runot ihan pienestä.)
ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri054.html on line 483: After the séance, Browning wrote an angry letter to The Times, in which he said: "the whole display of hands, spirit utterances etc., was a cheat and imposture." In 1902 Browning's son Pen wrote: "Home was detected in a vulgar fraud." Elizabeth, however, was convinced that the phenomena she witnessed were genuine, and her discussions about Home with her husband were a constant source of disagreement.
ellauri054.html on line 507: 
Elizabeth_Barrett_Browning_and_Robert_Browning.jpg" width="50%" />
ellauri054.html on line 511: Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli brittiläinen runoilija, joka on erityisesti tunnettu dramaattisista monologeistaan kuten ”Porphyria’s Lover” ja ”My Last Duchess”. Browning on yksi tunnetuimmista viktoriaanisen ajan runoilijoista. Browning avioitui 1846 Elizabeth Barrettin kanssa, ja pari asui 1840-luvulta alkaen Firenzessä, Italiassa.
ellauri054.html on line 565: In 1846 Browning married the older poet Elizabeth Barrett and went to live in Italy. By the time of her death in 1861 he had published the crucial collection Men and Women (1855). The collection Dramatis Personae (1864) and the book-length epic poem The Ring and the Book (1868-1869) followed, and made him a leading British poet. He continued to write prolifically, but his reputation today rests largely on the poetry he wrote in this middle period.
ellauri063.html on line 295: Screenwriter Deborah Moggach initially attempted to make her script as faithful to the novel as possible, writing from Elizabeth's perspective while preserving much of the original dialogue. Joe Wright, who was directing his first feature film, encouraged greater deviation from the text, including changing the dynamics within the Bennet family. Wright and Moggach set the film in an earlier period and avoided depicting a "perfectly clean Regency world", presenting instead a "muddy hem version" of the time. Chickenbutt Knightley was well-known in part from her role in the Pirates of the Caribbean film series. It was marketed to a younger, mainstream audience; promotional items noted that it came from the producers of 2001's romantic comedy Bridget Jones's Diary before acknowledging its provenance as an Austen novel.
ellauri066.html on line 302: “Älytöntä mätystystä” oli kuulemma Painovoiman sateenkaaren työnimi (osuva nimi kyllä). Nimi kuvaa toista Tompan tuotannon koukuttavaa piirrettä: sexiä, huumeita ja rokkia, ja muuta popsälää piisaa Tompalla. Pynchon on aina Pynchon, nää älyttömät mätystyxet on aina samanlaisia: orgioita, paskansyöntiä (joo selaa sinne kaikin mokomin, s. 308) sexin nimissä, kexittyjä huumeita, ja onnettomia lyriikoita (ei kaikki rock’n’rollia ikävä kyllä) joita sen hahmot pälähtää laulamaan kuin musikaalihahmot Broadwaylla. Vittu että jenkit on jenkkimäisiä, vaikka ne voissa paistaisi. (Jos et ole koskaan kuullut Amy Fisheristä, ei ylläri. Amy Elizabeth Fisher (s. 1974) on amerikkalainen nainen joka tuli kuuluisaxi 1992 Long Islandin Lolitana kun se 17-vuotiaana ampui pahasti Mary Jo Buttafuocoa joka oli sen luvattoman rakastajan Joey Buttafuocon puoliso. Oho! Kazo myös kuvat! Päästyään vankilasta 1999 Amysta tuli kirjailija, webimannekiini ja pornotähti. Kyllä kannatti.)
ellauri073.html on line 406: Vaimoni on noita (Bewitched) on vuosina 1964–1972 tehty yhdysvaltalainen television komediasarja. Sen päähahmoja olivat nuori aviopari, mainosmies Darrin ja kotirouva Samantha Stephens (Elizabeth Montgomery), joka on oman äitinsä tavoin noita.
ellauri073.html on line 414: 
Elizabeth_Montgomery_1968.jpg" height="200px" />
ellauri073.html on line 514: She is survived by her daughter, Amy Wallace-Havens; son-in-law, Kenneth Wallace; grandchildren, Lydia Havens and Max Wallace; daughter-in-law, Karen Green; sister-in-law, Elizabeth Foster; nieces, Penny Rand and April Foster; nephew, Michael Foster; as well as seven great-nieces and -nephews and five great-great-nieces and -nephews.
ellauri077.html on line 257: Elizabeth Harper Neeld - Grief Expert
ellauri077.html on line 259: Dr. Elizabeth Harper Neeld offers wisdom and practical insights born of personal experience to people rebuilding their lives after suffering grief and loss. As an internationally recognized and accomplished consultant, advisor, and author of more than twenty books - including Tough Transitions and Seven Choices: Finding Daylight After Loss Shatters Your World - she is committed to work that helps lift the human spirit.
ellauri077.html on line 261: Articles by Elizabeth Harper Neeld:
ellauri078.html on line 135: Emily Elizabeth Dickinson was born in Amherst, Massachusetts, on December 10, 1830 to Edward and Emily (Norcross) Dickinson. At the time of her birth, Emily’s father was an ambitious young lawyer. Educated at Amherst and Yale, he returned to his hometown and joined the ailing law practice of his father, Samuel Fowler Dickinson. Edward also joined his father in the family home, the Homestead, built by Samuel Dickinson in 1813. Active in the Whig Party, Edward Dickinson was elected to the Massachusetts State Legislature (1837-1839) and the Massachusetts State Senate (1842-1843).
ellauri082.html on line 45: Elizabeth Lee Wurtzel (July 31, 1967 – January 7, 2020) was an American writer and journalist, known for the confessional memoir Prozac Nation, which she published at the age of 27. Her work often focused on chronicling her personal struggles with depression, addiction, career, and relationships. Wurtzel's work drove a boom in confessional writing and the personal memoir genre during the 1990s, and she was viewed as a voice of Generation X. In later life, Wurtzel worked briefly as an attorney before her death from breast cancer.
ellauri082.html on line 72: One of his best short stories is about Elizabeth Wurtzel.
ellauri095.html on line 159: He influenced such poets as W.H. Auden, Dylan Thomas, Theodore Roethke, Elizabeth Bishop, John Berryman, Robert Lowell, Ted Hughes, Sylvia Plath, Denise Levertov, and the Nobel Laureate Seamus Heaney. In the 1920s and 30s, he was a darling of the British and American “New Critics” who prized and probed his poems’ rich “texture.”
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri098.html on line 493: Alfred Adler, Yassar Arafat, Elizabeth Bennett, Bono, Cicero, Sean Connery, William Cullen Bryant, kuningas Daavid, Catherine Earnshaw (Hum. harju), Erasmus Rotterdamilainen, Erich Fromm, Goebbels, J.W.v. Goethe, Gorbachev, Havel, paavi Johannes Paavali Kakkoineen, Michael Jordan, M.L. King, Meeta Mellark, Barack Obama, Perikles, Nancy Reagan, Nelson Mandela, Amy March (Little Women), Abraham Maslow, Freddie Mercury, Mitterrand, Oprah Winfrey, Emma Woodhouse (Emma),
ellauri098.html on line 568: Christina Aguilera, Pamela Anderson, Marie Antoinette, Fred Astaire, David Beckham, Yogi Berra, Bjork, David Bowie, prinsessa Diana, Bob Dylan (taas), Lady Gaga, Paris Hilton, Michael Jackson, Mick Jagger, Erwin "Magic" Johnson, Jimi Hendrix, Audrey Hepburn, Paul McCartney (taas), Marilyn Monroe, Jim Morrison (taas), W.A. Mozart, keisari Nero, Brad Pitt, Prince, Leni Riefenstahl, Rihanna, Keith Richards (taas), Auguste Rodin, Britney Spears, Elizabeth Taylor, Justin Timberlake (taas), Thich Nhat Hanh (vietn. pasifisti), John Travolta, Pharrell Williams
ellauri099.html on line 152: | Elisabeth Gaskell | pelikaani | veri | Athletiker | |  Elizabeth_Gaskell_1832.jpg/260px-Elizabeth_Gaskell_1832.jpg" height="100px" /> |
ellauri100.html on line 678: Rusetin kuuluisin kokoelma, Menninkäisten marketti ja muita runoja, ilmestyi 1862, kun se oli 31. Se sai laajaa kiitosta ja teki siitä aikansa toisexi etevimmän NAISrunoilijan (paitzi Elizabeth Käsiasetta). Epäilyttävät homot ja väpelöt Hopkins, Swinburne ja Tennyson kiitti sitä, ja kun Käsiase (Elizabeth Barrett Browning) vihdoin ymmärsi kuolla 1861 se pääsi kalifixi kalifin paikalle. Kokoelman nimiruno on 1 Rusetin parhaiten tunnettuja. Vaikka siinä on nähtävästi kyse 2 siskon huonoista kokemuxista menninkäisten kaa, kriitikot on saaneet selville, että sen voikin tulkita useillakin tavoilla, eli se on moniteholääke, polyvalentti! Se vois olla allegoria kiusaajista (menninkäiset ois niinku Jari Sairasvyön "kiusoja"!) ja pelastavasta salvasta, tai size vois olla kommentaari Viktorian sukupuoliroolista ja naistoiminnsta, tai sit eroottisesta halusta ja yhteiskunnallisesta lunastuxesta (whatever that is).
ellauri105.html on line 37: Seija ihmettelee mixi näissä paasauxissa on niin paljon kerrassaan naurettavia juttuja. Sitä pelottaa, eikai tuo ole jo hullun naurua. They're going to take me away, hahaa, hiihii, hahaa. No Koska se on koko poinzi. Sanon kuin Elizabeth">Elizabeth Bennetin isä: mitä varten me apinat olemme täällä murheen laaxossa ellemme nauramassa toisille ja joskus (tosin harvemmin) jopa vähän izelle. Naura sinäkin.
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri109.html on line 666: On 1 December 1663 Dryden married the royalist sister of Sir Robert Howard—Lady Elizabeth. Dryden's works occasionally contain outbursts against the married state but also celebrations of the same. Little is known of the intimate side of his marriage. Lady Elizabeth bore three sons and outlived her husband. Se sai sitten luritella tota abit onusta, kun anus-Jussi kuoli ensinnä.
ellauri109.html on line 668: On 1 December 1663 Dryden married Lady Elizabeth Howard (died 1714). The marriage was at St. Swithin's, London, and the consent of the parents is noted on the licence, though Lady Elizabeth was then about twenty-five. She was the object of some scandals, well or ill founded; it was said that Dryden had been bullied into the marriage by her playwright brothers. A small estate in Wiltshire was settled upon them by her father. The lady's intellect and temper were apparently not good; her husband was treated as an inferior by those of her social status. Oi, monitoinikone! Olli, minä olen mistelin alla! (Doris ja sen menestynyt mies on etelässä joululomalla.)
ellauri109.html on line 669: Lady Elizabeth Dryden survived her husband, but went insane soon after his death. Their 3 children did not continue the line.
ellauri110.html on line 355: Samuel Pepys führte ein Tagebuch von 1.25M Wörtern vom Alter 27 (1660) bis 36 (1669). Er stammte aus armen Verhältnissen. Im Alter von 25 heiratete er ein 15-jähriges Mädchen Elizabeth StMichel als Faktotum seinem Vetter, Richard Montague, Earl of Sandwich. Er stieg auf in der Marineverwaltung. Er wurde für Pabstliche Einstellungen im Tower eingestellt. Er rang mit seinem noch zu bezähmenden Geschlechtstrieb.
ellauri117.html on line 610: John Locke (1632-1704) was a close friend of the First Earl and an advisor to the family for years to come after the First Earl’s death. Locke was the personal physician and general advisor to the First Earl. He supervised the childhood medical care of Shaftesbury’s father, the degenerate Second Earl (1652-1699). He also helped find a wife for the Second Earl and he cared for her during her pregnancy with the Third Earl. Most significantly for our purposes, Locke supervised the Third Earl’s education. He personally chose Shaftesbury’s governess Elizabeth Birch and designed a curriculum for her to follow in her instruction of the child. This experience was, presumably, the basis for Locke’s later work Thoughts Concerning Education. Under Birch’s tutelage, Shaftesbury received a strong education in the Classics and became fluent in Greek and Latin by the age of eleven. Locke continued to check on Shaftesbury’s progress over the years. Locke served as a primary advisor to the young Shaftesbury, though Shaftesbury did not always follow Locke’s advice. Shaftesbury had many "philosophical" conversations with Locke, some of which are preserved in correspondence. "Mautonta!" huusi 3. Shaftersburyn Jaarli vähän väliä.
ellauri118.html on line 956: "She was so astonishing in her audition," Miller said. "She made me feel sorry for Serena Joy, which is seemingly an impossible task. I felt bad for her. She was so wonderful and terrifying. And she's quite tall, so that works really well with Lizzie who is more small. Serena Joy wears heels and Lizzie doesn't. To have this towering viking standing over her ... she's physically intimidating." Yvonne is a whip-strong woman. Lizzie [Elizabeth Moss] is also quite strong but on the pudgy side. The two of them together, you feel like, 'I'd love to see them go toe-to-toe in a cage match.'" A mud fight with nothing on, now that would be the thing. Maybe in the next season, stay tuned.
ellauri131.html on line 421: Salaisuus-sarjan Larry (Laurence Daykin), Fatty (Frederick Trotteville), Pip (Philip Hilton), Daisy (Margaret Daykin), Bets (Elizabeth Hilton) and Buster, Fatty's dog, kertovat elämää suuremmista kokemuxista:
ellauri140.html on line 126: Scubamour M+, the lover of Amoret. His name means "Diving gear of love". This character is based on Sir James Scudamore, a jousting champion and courtier to Queen Elizabeth I. Scudamour loses his love of Amoret to the benefit of the sorcerer Busirane. Though the 1590 edition of The Faerie Queene has Scudamour united with Amoret through Britomart´s assistance, the continuation in Book IV has them separated, never to be reunited.
ellauri140.html on line 138: Throughout The Faerie Queene, Spenser creates "a network of allusions to events, issues, and particular persons in England and Ireland" including Mary, Queen of Scots, the Spanish Armada, the English Reformation, and even the Queen herself. It is also known that James VI of Scotland read the poem, and was very insulted by Duessa – a very negative depiction of his mother, Mary, Queen of Scots. She was a crocodile in the book. The Faerie Queene was then banned in Scotland. This led to a significant decrease in Elizabeth's support for the poem. Within the text, both the Faerie Queene and Belphoebe serve as two of the many personifications of Queen Elizabeth, some of which are "far from complimentary". Through their ancestor, Owen Tudor, the Tudors had Welsh blood, through which they claimed to be descendants of Arthur and rightful rulers of Britain.
ellauri140.html on line 140: Though it praises her in some ways, The Faerie Queene questions Elizabeth's ability to rule so effectively because of her gender, and also inscribes the "shortcomings" of her rule. There is a character named Britomart who represents married chastity. This character is told that her destiny is to be an "immortal womb" – to have children. Here, Spenser is referring to Elizabeth's unmarried state and is touching on anxieties of the 1590s about what would happen after her death since the kingdom had no heir. No vittu ei ole maailma mixkään muuttunut, just samanlaista tuubaa kirjoitti Suomenmaa just Sanna Marinista.
ellauri140.html on line 203: By 1594, Spenser's first wife had died, and in that year he married a much younger Elizabeth Boyle, a relative of Richard Boyle, 1st Earl of Cork. He addressed to her the sonnet sequence Amoretti. The marriage itself was celebrated in Epithalamion. They had a son named Peregrine. Ei ollut varmaan yhtä hyvä laulamaan kuin Susan Boyle, mutta ehkä nätimpi. Did you prick his Boyle? MY GOODNESS!
ellauri144.html on line 287: Avrom Hirsch Goldbogen (aka Michael Todd) (born June 22, 1909 – March 22, 1958) was a JEWISH American theater and film producer, best known for his 1956 production of Around the World in 80 Days, which won an Academy Award for Best Picture. He is known as the third of Elizabeth Taylor's seven husbands, and is the only one whom she did not divorce (because he died in a private plane accident a year after their marriage).
ellauri144.html on line 296: On March 22, 1958, Todd's private plane the Liz crashed near Grants, New Mexico. "Ah, c'mon," he said. "It's a good, safe plane. I wouldn't let it crash. I'm taking along a picture of Elizabeth, and I wouldn't let anything happen to her."
ellauri146.html on line 648: But it is dangerous to attempt to separate any historical figure from his setting. No individual can ever be understood fully until the subtle influences of his formal education, his reading, his associates, and his time and country (with his heredity) are traced and synthesized. Too much has been said, perhaps, about Poe’s “detachment” from his environment and too little about his background—his heritage from Europe and the influences of his early life in Virginia. Elizabeth Arnold, Poe’s mother, was born in England in 1787 and was brought to this country when she was a girl of nine. “In speaking of my mother,” Poe wrote years later to Beverley Tucker of Virginia, “you have touched a string to which my heart fully responds.” Judging from his spirited defense of Elizabeth Poe, it appears that Poe never became unmindful of his immediate English origins on the maternal side.
ellauri147.html on line 145: I have found strength where one does not look for it: in simple, mild, and pleasant people, without the least desire to rule—and, conversely, the desire to rule has often appeared to me a sign of inward weakness: they fear their own slave soul and shroud it in a royal cloak (in the end, they still become the slaves of their followers, their fame, etc.) The powerful natures dominate, it is a necessity, they need not lift one finger. Even if, during their lifetime, they bury themselves in a garden house! Like my sister Elizabeth för instance! Now there is a Willenmensch if ever there was one! I hardly dare to sneak to the loo for a jerk from our Gartenhaus.
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri155.html on line 960: also a decent person and a particular friend of mine, is “Elizabeth of the
ellauri160.html on line 221: Angered by the carnage of World War I, Pound blamed the war on finance capitalism, which he called "usury". He was completely right. He moved to Italy in 1924 and through the 1930s and 1940s promoted an economic theory known as social credit, wrote for publications owned by the British fascist Sir Oswald Mosley, embraced Benito Mussolini's fascism, and expressed support for Adolf Hitler. During World War II and the Holocaust in Italy, he made hundreds of paid radio broadcasts for the Italian government, including in German-occupied Italy, attacking the United States, Franklin D. Roosevelt, Great Britain, international finance, munitions makers and mongers, and Jews, among others, as causes, abettors and prolongers of the world war, as a result of which he was arrested in 1945 by American forces in Italy on charges of treason. He spent months in a U.S. military camp in Pisa, including three weeks in an outdoor steel cage. Deemed unfit to stand trial, he was incarcerated in St. Elizabeths psychiatric hospital in Washington, D.C., for over 12 years. Nothing has changed: this sounds precisely like the U.S. decades long persecution of Assange.
ellauri160.html on line 223: While in custody in Italy, Pound began work on sections of The Cantos that were published as The Pisan Cantos (1948), for which he was awarded the Bollingen Prize for Poetry in 1949 by the Library of Congress, causing enormous controversy. After a campaign by his fellow writers, he was released from St. Elizabeths in 1958 and lived in Italy until his death in 1972. His economic and political views have ensured that his life and work remain controversial. He is popular with the alt-right but his opinions about usury forever condemn him in the circles of New York money liberals.
ellauri171.html on line 243: 17 of 20 Elizabeth: Johannes Kastajan äiti
ellauri171.html on line 245: :max_bytes(150000):strip_icc():format(webp)/<span style=)
Elizabeth-Mary-GettyImages-91727095-570fb7035f9b588cc25ab683.jpg" />
ellauri171.html on line 250: Koska hän uskoi vakaasti Jumalan hyvyyteen, hänellä oli osansa Jumalan pelastussuunnitelmassa. Elizabeth opettaa meille, että Jumala voi astua toivottomaan tilanteeseen ja kääntää sen ylösalaisin hetkessä. Kuten näette, porttoja lukuun ottamatta naisen päätehtävä ja claim to fame on voittaa hedelmättömyys ja synnyttää vauvoja patriarkoille.
ellauri182.html on line 115: Some reviewers thought Kitchen was superficial in style and substance, and overly sentimental. Todd Grimson in the Los Angeles Times Book Review wrote that, ‘“Kitchen’ is light as an invisible pancake, charming and forgettable ... The release of information to the reader seems unskilled, or immature, weak in narrative or plot.” Elizabeth Hanson of the New York Times Book Review took issue with the overall effect of the book, writing that “the endearing characters and amusing scenes in Ms. Yoshimoto’s work do not compensate for frequent bouts of sentimentality.” Hanson added that the book’s main appeal for English-language readers “lies in its portrayal of the lives of young Japanese who are more into food and death than sex. EAT! KILL! but do not FUCK!".
ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
ellauri184.html on line 60: Morales moved in with Mailer during 1951 into an apartment on First Avenue near Second Street in the East Village, and they married in 1954. They had two daughters, Danielle and Elizabeth. After attending a party on Saturday, November 19, 1960, Mailer stabbed Adele twice with a two-and-a-half inch blade that he used to clean his nails, nearly killing her by puncturing her pericardium. He stabbed her once in the chest and once in the back. Adele required emergency surgery but made a quick recovery. Mailer claimed he had stabbed Adele "to relieve her of cancer". He was involuntarily committed to Bellevue Hospital for 17 days. While Adele did not press charges, saying she wanted to protect their daughters, Mailer later pleaded guilty to a reduced charge of assault saying, "I feel I did a lousy, dirty, cowardly thing", and received a suspended sentence of three years' probation. In 1962, the two divorced. In 1997, Adele published a memoir of their marriage entitled The Last Party, which recounted her husband stabbing her at a party and the aftermath. This incident has been a focal point for feminist critics of Mailer, who point to themes of sexual violence in his work.
ellauri184.html on line 78: Mailer wrote his fourth novel, An American Dream, as a serial in Esquire magazine over eight months (January to August 1964), publishing the first chapter two months after he wrote it. In March 1965, Dial Press published a revised version. The novel generally received mixed reviews, but was a best seller. Joan Didion praised it in a review in National Review (April 20, 1965) and John W. Aldridge did the same in Life (March 19, 1965), while Elizabeth Hardwick panned it in Partisan Review (spring 1965).
ellauri184.html on line 127: The Bible stated that Mary and Elizabeth, the mother of John the Baptist, were cousins. While this appears to be a clear cut answer, there is more than meets the eye as to how Mary and Elizabeth were related.
ellauri184.html on line 129: The word “Cousin” in Greek is “suggenis” which means “kinswoman” or “relative.” The word “suggenis” does not necessarily mean “cousin.” It simply implies that Mary and Elizabeth were relatives, with no indication as to degree of relationship.
ellauri188.html on line 388: Melvillestä tuli paikallinen kuuluisuus Lansingburghissa hänen Tyynenmeren tarinoidensa ansiosta. Ystävät ja kylänmiehet innostivat häntä kirjoittamaan seikkailuistaan kuin Muumipappa, ja hänen ensimmäinen teoksensa Taipii – kappale polynesialaisten elämää julkaistiin 1846. Kirjasta tuli suosittu, vaikka yhdysvaltalainen Harper and Brothers ei suostunutkaan julkaisemaan sitä. Kirja julkaistiin Lontoossa, ja sitä myytiin noin 6 000 kappaletta myös Yhdysvalloissa. Kirjaa myös pääasiassa kehuttiin, vaikka esimerkiksi Britanniassa sen todenmukaisuutta epäiltiin ja Yhdysvalloissa vastustettiin sen esittämää kritiikkiä lähetystyöntekijöitä kohtaan. Vuonna 1847 Melville avioitui Elizabeth Shaw’n kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
ellauri188.html on line 424: In 2011, Lucas co-starred with Elizabeth Taylor in the film Red Dog, based on the true story of an Australian kelpie. Lucas won an Inside Animal Award for his role as the dog. For this part, he gainede more than 100 lbs in weight.
ellauri198.html on line 695: In 1845, at 32, Browning met the poet Elizabeth Barrett, 38, six years his senior, who lived as a semi-invalid in her father's house in Wimpole Street, London. They began regularly corresponding and gradually a romance developed between them, leading to their marriage and journey to Italy (for Elizabeth's health) on 12 September 1846.
ellauri198.html on line 697: From the time of their marriage and until Elizabeth's death, the Brownings lived in Italy, residing first in Pisa, and then, within a year, finding an apartment in Florence at Casa Guidi (now a museum to their memory). Their only child, Robert Wiedemann Barrett Browning, nicknamed "Penine" or "Pen", was born in 1849. In these years Browning was fascinated by, and learned from, the art and atmosphere of Italy. He would, in later life, describe Italy as his university. As Elizabeth had inherited money of her own, the couple were reasonably comfortable in Italy, and their relationship together was happy. However, the literary assault on Browning's work did not let up and he was critically dismissed further, by patrician writers such as Charles Kingsley, for the desertion of England for foreign lands.
ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri198.html on line 701: In 1861, Elizabeth died in Florence. Among those whom he found vaguely consoling in that period was the novelist and poet Isa Blagden, with whom he and his wife had a voluminous correspondence. The following year Browning returned to London, taking his Pen with him, who by then was 12 years old.
ellauri198.html on line 703: According to some reports Browning became romantically involved with Louisa Caroline Stewart-Mackenzie, Lady Ashburton, but he refused her proposal of marriage, and did not remarry. In 1878, he revisited Italy for the first time in the seventeen years since Elizabeth's death, and returned there on several further occasions.
ellauri213.html on line 176: Ei ole mikään ylläri et PDA termi on kexitty briteissä. Pathological Demand Avoidance -termin otti käyttöön brittiläinen psykologi Elizabeth Newson 1980-luvulla kuvaamaan laajaa osaa lapsuudenaikaisen tottelemattomuusdiagnoosin saaneista lapsista. Tod.näk. pääosin britti kontrollifriikkien vanhempien omaa aiheutusta ja vääristelyä lapsi syntipukkina.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth-Lulu.jpg">Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri219.html on line 198: Branded a "sick comic", Bruce was essentially blacklisted from television, and when he did appear, thanks to sympathetic fans like Hefner and Steve Allen, it was with great concessions to Broadcast Standards and Practices. Jokes that might offend, like an extremely boring routine on airplane-glue-sniffing teenagers that was done live for The Steve Allen Show in 1959, had to be typed out and pre-approved by network officials. On his debut on Allen's show, Bruce made an unscripted comment on the recent marriage of Elizabeth Taylor to Eddie Fisher, wondering, "Will Elizabeth Taylor become bat mitzvahed?"
ellauri222.html on line 105: So even “Dangling Man,” an awkwardly written book about which Bellow later said, “I can’t read a page of it without feeling embarrassed,” was received as a sign that the novel might after all be up to its historic task. “Here, for the first time I think, the experience of a new generation has been seized,” Delmore Schwartz wrote, in Partisan Review. In The New Yorker, Edmund Wilson called “Dangling Man” a “testimony on the psychology of a whole generation.” When Bellow’s second novel, “The Victim,” came out, in 1947, Martin Greenberg, in Commentary, explained that Bellow had succeeded in making Jewishness “a quality that informs all of modern life . . . the quality of modernity itself.” In Partisan Review, Elizabeth Hardwick suggested that Bellow might become “the redeeming novelist of the period.”
ellauri222.html on line 665: William Moulton Marston (May 9, 1893 – May 2, 1947), also known by the pen name Charles Moulton (/ˈmoʊltən/), was an American psychologist who, with his wife Elizabeth Holloway, invented an early prototype of the lie detector. Two women, his wife Elizabeth Holloway Marston, and their polygamous life partner, Olive Byrne, greatly influenced Wonder Woman's creation. She was inducted into the Comic Book Hall of Fame in 2006.
ellauri222.html on line 677: William Moulton Marston died of cancer on May 2, 1947, in Rye, seven days before his 54th birthday. After his death, Elizabeth and Olive continued to live together until Olive's death in 1990, aged 86; Elizabeth (The Wonder Woman) died in 1993, aged 100.
ellauri222.html on line 1045: Sir Walter Raleigh was one of the most famous explorers of Elizabeth I's reign. His courage and good looks made him a favourite of the Queen's, and she rewarded him for his handsomeness. Raleigh was also a scholar and a poet, but he is usually remembered for introducing the essential potato, and the addictive tobacco.
ellauri222.html on line 1064: Marie Corelli, alun perin Mary Mackay (1855 Lontoo, Britannia − 21. huhtikuuta 1924 Stratford-upon-Avon, Warwick, Britannia) oli brittiläinen kirjailija. Hän syntyi Lontoossa skotlantilaisen runoilija Charles Mackayn ja hänen palvelijattarensa Elizabeth Millsin aviottomana lapsena. Marie Corelli kirjoitti suosittuja viihderomaaneja, joissa oli usein okkultisia aiheita. Teoksissaan hän vastustaa naisliikkeen liioitteluja.
ellauri223.html on line 184: About this time, he again approached his powerful uncle for help; this move was followed by his rapid progress at the bar. Despite his assignations, he was unable to gain the status and notoriety of others. In a plan to revive his position he unsuccessfully courted the wealthy young widow Lady Elizabeth Hatton. His courtship failed after she broke off their relationship upon accepting marriage to Sir Edward Coke, a further spark of enmity between the men. Things went better with Coke than with a BLT.
ellauri223.html on line 188: When he was 36, Bacon courted Elizabeth Hatton, a young widow of 20. Reportedly, she broke off their relationship upon accepting marriage to a wealthier man, Bacon's rival, Sir Edward Coke. Years later, Bacon still wrote of his regret that the marriage to Hatton had not taken place.
ellauri245.html on line 730: The Duchess of Sussex has prompted anger over her "mocking" demonstration of a curtsy to Elizabeth II. Royal author Gyles Brandreth, a friend of the royals, told TalkTV: "It's embarrassing, because it is mocking - and nobody curtsies to the Queen like that, and nobody would have advised her to do it that way." He added of Harry: "He would know that the bow, as it were, is a brief nod and the curtsy is to show respect for the sovereign, and in the case of the Queen - a lady in her 90s who actually had earned respect through a lifetime of service, and that was it. To do this sort of mocking thing is uncomfortable, but it is a cultural difference. It's like you would do a curtsy if you were playing in Snow White." Harry näyttää hitaalta neandertaliraukalta jonka ympärillä cromagnon-apina tekee piruetteja.
ellauri247.html on line 331: Johnson remained with his close friend Harry Porter during a terminal illness, which ended in Porter's death on 3 September 1734. Porter's wife Elizabeth (née Jervis) (otherwise known as "Tetty") was now a widow at the age of 45, with three children. Some months later, Johnson began to court her. William Shaw, a friend and biographer of Johnson, claims that "the first advances probably proceeded from her, as her attachment to Johnson was in opposition to the advice and desire of all her relations," Johnson was inexperienced in such relationships, but the well-to-do widow encouraged him and promised to provide for him with her substantial savings.
ellauri247.html on line 419: Called the “Queen of the Blues”, Elizabeth Montagu led and hosted the Blue Stockings Society of England from about 1750. It was a loose organization of privileged women with an interest in education, but it waned in popularity at the end of the 18th century. It gathered to discuss literature, and also invited educated men to participate. Talk of politics was prohibited; literature and the arts were the main subjects. Many of the bluestocking women supported each other in intellectual endeavors such as reading, art work, and writing. Many also published literature. Dr. Johnson once wrote about Montagu, that “She diffuses more knowledge than any woman I know, or indeed, almost any man. Conversing with her, you may find variety in one“.
ellauri260.html on line 393: In 1896 Frazer married Elizabeth "Lilly" Grove, a writer whose father was from Alsace. She would later adapt Frazer's Golden Bough as a book of children's stories, The Leaves from the Golden Bough. Frazer was not widely travelled. His prime sources of data were ancient histories and questionnaires mailed to missionaries and imperial officials all over the globe. His vision of the annual sacrifice of the Year-King has not been borne out by field studies. His wife Lady Frazer published a single-volume abridged version, largely compiled by her, in 1922, with some controversial material on Christianity excluded from the text. Sigmund Freud, the founder of psychoanalysis, cited Totemism and Exogamy frequently in his own Totem and Taboo:
ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]
ellauri262.html on line 78: Elizabeth Yates kirjoitti Sir Gibbiestä : "Se liikutti minua samalla tavalla kuin kirjat, kun lapsena kirjallisuuden suuret portit alkoivat avautua ja ensimmäiset kohtaaminen jalojen ajatusten ja lausumien kanssa olivat sanoinkuvaamattoman jännittäviä."
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri267.html on line 1347: Elizabeth oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hänen vanhempansa olivat Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Alice ja Hessenin suurherttua Ludvig IV. Hänen sisarensa oli Aleksandra, Venäjän tsaaritar, Suomen sortajan tsaari Nikolai II:n vaimo. Elisabet oli todellakin tärkeä tekijä siinä, että hänen sisarensa meni naimisiin tsaarin kanssa, mitä hän saattoi kyllä myöhemmin katua. Elizabeth meni naimisiin Venäjän suurherttua Sergei Aleksandrovitšin kanssa, viimeisen tsaarin sedän kanssa. Se oli rakkausottelu ja muuten onnistunut, vaikkakin lapseton avioliitto, joka päättyi, kun Serge murhattiin traagisesti.
ellauri267.html on line 1349: Leskeus avasi toisaalta Elizabethille rahahanat. ja mahdollisuuden luoda hurskauden ja hyväntekeväisyyselämän. Hän varttui luterilaisena kotimaassaan, mutta Venäjällä ollessaan hän rakastui Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja kääntyi sinne. Huolellisen harkinnan jälkeen hän alkoi käyttää huivia ja rakensi luostarin ja yhteisön hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen Moskovan köyhiä. Tämä oli kukoistava yhteisö ja teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä. Oli erittäin valitettavaa, että Romanovien dynastian kukistuminen ja kommunismin nousu vaikuttivat vahingollisesti yhteisöön ja Elisabetin elämään.
ellauri270.html on line 298: In The Daemon Lover, James (Jamie) Harris, a handsome author, deserts his dowdy 34-year old fiancée. The plot of this short story may be indebted to “The Demon Lover” by Elizabeth Bowen, whom Jackson ranked with Katherine Anne Porter as one of the best contemporary short story writers. When Jamie Harris disappears, he shatters his bride’s dreams of living in a “golden house in-the-country” (DL 12). Her shock of recognition that she will never trade her lonely city apartment for a loving home mirrors the final scenes of “The Lottery” and “The Pillar of Salt” as well as many other stories in which a besieged woman suffers a final and often fatal blow.
ellauri270.html on line 527: Alfred Lordi Tennysonin Enoch Arden oli toinen samanlainen joihkaus albumissa 52. Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. Olikohan Eenokki sukua Elizabeth Ardenille jonka poskivoide pelasti Harryn kruununjalokivet naparetkellä?
ellauri272.html on line 423: Elizabeth Lund of the Christian Science Monitor criticized Ammons for his tendency to jump “unexpectedly from one image or idea to another.” It is simply a kind of disposable diaper poetry.
ellauri272.html on line 591: Elizabeth Morgan : Anan SIP-SIP SÖP-SÖP kollega ja Jack Hyden rikoskumppani.
ellauri272.html on line 647: Anastasia teeskentelee sairautta ja palaa kotiin paeta henkivartijaansa Sawyeria. Hän ottaa aseen ja menee pankkiin. Kerääessään rahoja epäilyttävä pankinjohtaja soittaa Christianille, joka uskoo, että Ana jättää hänet. Suojellakseen Mian henkeä Ana valehtelee Christianille ja sanoo jättävänsä tämän kasvattamaan vauvaa yksin. Hyde käskee Anaa jättämään puhelimensa, mutta hän huijaa häntä ottamalla sen sijaan pankinjohtajan puhelimen ja pudottamalla sen roskakoriin. Hän lähtee takaoven kautta odottavaan autoon järkyttyneenä siitä, että Hyden rikoskumppani on Elizabeth Morgan, hänen työtoverinsa. Luovuttaessaan rahoja Hyde yrittää tappaa Anan kostosta työnsä menettämisen vuoksi, mikä saa Elizabethin tuntemaan syyllisyyttä sekaantumisesta. Suututtunut hänen käytöksestään ja hänen loukkaavasta Anastaan, Elizabeth riitelee Hyden kanssa. Maassa ja mustelmilla Ana ampuu Hydeä jalkaan.
ellauri272.html on line 662: Seuraavana päivänä raivoissaan kristitty saa selville Walesista, että Elenan entinen aviomies Eric Lincoln oli pelastanut Jackin vankilasta huolimatta hänen suhteestaan Christianin kanssa. Christian kertoo Analle, että saatuaan tietää tapauksesta Eric hakkasi Elenan ankarasti ja erosi hänestä. Christianin kehotuksesta huolimatta Elena kieltäytyi nostamasta syytteitä Ericia vastaan syyllisyyden vuoksi tapaukseen. Christian kosti ostamalla Eric Lincolnin hakkuuyhtiön myydäkseen sen. On myös saatu selville, että Elizabeth tunnusti poliisille, että Hyde kiristi hänet rikoskumppanikseen. (Hänen lopullinen kohtalo on kuitenkin edelleen mysteeri.)
ellauri272.html on line 702: | Tubi | Barrett Elizabeth, Keats John |
ellauri275.html on line 640: Benito Juarez | 137 | | Mexico | | David Ben Gurion | 152 | | Israel | |
Mahmoud Ahmadinejad | 157 | | Iran | |
Abdelaziz Bouteflika | 159 | | Algeria | |
Kim Yong Ill | 160 | | Korea (North) | |
Dmitry Medvedev | 163 | | Russia | |
Queen Elizabeth II | 163 | | UK | |
Cristina Fernandez de Kirchner | 164 | | Argentina | |
Nicolas Sarkozy | 165 | | France | |
Angela Merkel | 165 | | Germany | |
Silvio Berlusconi | 165 | | Italy | |
Josef Stalin | 165 | | Russia | |
Vladimir Lenin | 165 | | Russia | |
Margaret Thatcher | 165 | | UK | |
Julia Eileen Gillard | 166 | | Australia | |
Napoleon | 168 | | France | |
Winston Churchill | 168 | | UK | |
Benito Mussolini | 169 | | Italy | |
Yasuo Fukuda | 169 | | Japan | |
François Hollande | 170 | | France | |
Vladimir Putin | 170 | | Russia | |
Tarja Halonen | 172 | | Finland | |
François Mitterrand | 172 | | France | |
Adolf Hitler | 173 | | Germany | |
Harold Wilson | 173 | | UK | |
Hugo Chávez | 173 | | Venezuela | |
Gerhard Schröder | 174 | | Germany | |
Viktor Orban | 174 | | Hungary | |
ellauri282.html on line 227: Anders syntyi 11. elokuuta 1892 isälleen Albert Andersille ja äidilleen Elizabethille (tyttönimi Tauchert) Krośniewice -Błonien kylässä, 96 kilometriä (60 mailia) Varsovasta länteen, silloisen Venäjän osana. Imperiumi. Hänen molemmat vanhempansa olivat baltisaksalaista alkuperää ja hänet kastettiin Puolan protestanttisen evankelis-Augsburgin kirkon jäseneksi. Hänellä oli kolme veljeä - Karol, Tadeusz ja Jerzy, jotka kaikki myös jatkoivat uraa zaarin armeijassa.
ellauri300.html on line 583: Don McLean's (1945) grandfather and father, both also named Donald McLean, were of Scottish origin. McLean's mother, Elizabeth Bucci, was Italian, originated from Abruzzo in central Italy. He has other extended family in Los Angeles and Boston.
ellauri300.html on line 591: McLean was raised in the Catholic faith of his mother, Elizabeth McLean; his father, Donald McLean, was a Protestant. His father died when McLean was 15. McLean grew up in a physically abusive household, and was abused by both his parents and his sister. His second marriage was to Patrisha Shnier McLean, of Montreal, Canada, from 1987 to 2016. They have two children, Jackie and Wyatt, and two grandchildren, Rosa and Mya. In 2018, McLean confirmed his romantic relationship with model and reality star Paris Dylan, who is 48 years his junior. McLean sang a duet of his song "Vincent" with Ed Sheeran.
ellauri301.html on line 240: She returned to the mainland on 30 September 1668 with her three children. Suffering from alcoholism, she left the Castle in the settlement to be with her family in their kraals. In February 1669 she was imprisoned unjustly for immoral behavior at the Castle and then banished to Robben Island. This was likely the result of the strict anti-alcohol laws the VOC had passed to govern the local population after they introduced higher proof European liquors. One of Van Riebeeck´s nieces, Elizabeth Van Opdorp, adopted Krotoa´s children after she was banished. She returned to the mainland on many occasions, only to find herself once more banished to Robben Island. In May 1673 she was allowed to baptise a child on the mainland. Three of her children survived. She died 31 years old on 29 July 1674 in the Cape and was buried on 30 September 1674 in the Castle in the Fort. However, roughly a hundred years later, her bones were removed to an unmarked grave.
ellauri301.html on line 244: She returned to the mainland on 30 September 1668 with her three children. Suffering from alcoholism, she left the Castle in the settlement to be with her family in their kraals. In February 1669 she was imprisoned unjustly for immoral behavior at the Castle and then banished to Robben Island. This was likely the result of the strict anti-alcohol laws the VOC had passed to govern the local population after they introduced higher proof European liquors. One of Van Riebeeck´s nieces, Elizabeth Van Opdorp, adopted Krotoa´s children after she was banished. She returned to the mainland on many occasions, only to find herself once more banished to Robben Island. In May 1673 she was allowed to baptise a child on the mainland. Three of her children survived. She died on 29 July 1674 in the Cape and was buried on 30 September 1674 in the Castle in the Fort. However, roughly a hundred years later, her bones were removed to an unmarked grave.
ellauri309.html on line 521: In 2011, when asked if he would have done things differently, Billy said he would have spent more time at home with his family, studied more, fucked more, and preached less. Additionally, he said he would have participated in fewer conferences. Graham had a steamy relationship with Queen Elizabeth II. Graham was outspoken against communism and supported the American Cold War policy, including the Vietnam War. In 2009, more Nixon tapes were released, in which Graham is heard in a 1973 conversation with Nixon referring to Jewish journalists as "the synagogue of Satan". He further stated that the role of wife, mother, and homemaker was the destiny of "real womanhood" according to the Judeo-Christian ethic. Graham's daughter Bunny recounted her father denying her and her sisters higher education. Graham regarded homosexuality as a sin, and in 1974 described it as "a sinister form of perversion". AIDS oli ehkä jumalan designoima rangaistus pyllyhommista.
ellauri321.html on line 49: None of Wotton's poetry was published during his lifetime and it was not until 1651 that his collected works were issued as Reliquiae Wottonianae. Among these, Elizabeth of Bohemia, Upon the Sudden Restraint of the Earl of Somerset, and The Character of a Happy Life are the most memorable. Izaak Walton's biography of Sir Henry Wotton, written in 1670, clearly depicts his powerful intellect, forthright character, and the esteem in which he was held.
ellauri321.html on line 233: Og herr Winckelmann trekker Helene mot døren og jeg må bare sitte stille og se på mens herr Winckelmann tar min kjære Helene fra meg, herr Winckelmann drar min kjære Helene bort fra meg for alltid, han drar min kjære Helene med seg, han drar henne ut av rommet jeg leide i fru Winckelmanns leilighet, han tar hardt tak i armen til min kjære Helene og drar henne vekk fra meg, og mens herr Winckelmann trekker min kjære Helene vekk fra meg, står fru Winckelmann bare i døråpningen og ser på. Min kjære Helene blir dratt ut av rommet etter armen. Og det kan han ikke gjøre. Og jeg må bare sitte her. Og far står ved vinduet og ser herr Winckelmann trekke Helene ut av rommet. Min far stirrer på herr Winckelmann som drar min kjære Helene ut av rommet. Min kjære Helene blir dratt ut av rommet for alltid, vekk fra meg, borte fra meg for alltid. Og far sier ingenting, han bare står der med capsen i hånden, i treskoene står han der og ser herr Winckelmann trekke min kjære Helene bort fra meg. Og Elizabeth, min kjære søster Elizabeth, hvorfor står du bare der og ser opp på Mr. Winckelmann??
ellauri323.html on line 121: Yet, though a Greek would have railed at her asymmetry, and an Elizabethan have called her “gipsy,” Miss Dobson now, in the midst of the Edwardian Era, was the toast of two hemispheres.
ellauri332.html on line 301: Grindhouse-elokuva tuo kaiken mahdollisen toiminnan ja kauhun. Tarantinon ohjaamassa elokuvassa Kurt Russell näyttelee stuntman Mike McKayta ja hänen pahoja pyrkimyksiään viedä nuoria naisia lavastettuihin auto-onnettomuuksiin hänen "kuolemankestävässä" autossaan. Abernathy (Rosario Dawson), Kim (Tracie Thomas) ja Lee (Mary Elizabeth Winstead) yrittävät selviytyä hullun hyökkäyksestä tässä uuden aallon tutkimustrillerissä Tarantino-faneille ei ole vieras katsoa elokuvia, jotka työntävät väkivallan ja väkivallan rajoja, mutta tämä elokuva näytti vievän sen liian pitkälle. Tämä elokuva sai jopa kaikkein sitkeimmät fanit tuntemaan olonsa levottomaksi ja kiihottuneexi elokuvan liian väkivaltaisissa kohtauksissa.
ellauri338.html on line 132: Isabella - Elizabeth vai Jezebel?
ellauri338.html on line 134: Molemmat alkuperät ovat oikeita. "Isabel" on Elizabethin latinalainen muoto, ja se löytyy eri muodoissa kielillä, kuten espanjaksi, italiaksi, ranskaksi ja katalaaniksi. Se on kuitenkin olemassa myös muodossa, joka ei liity täysin Elizabethiin (hepreaksi Elisheva), Iisebelin murteellisena muunnelmana. Väitä vain ensimmäinen alkuperä, älä toista, jos haluat käyttää Isabelia.Sekä Isabelin että Iisebelin Wikipedia-sivut selittävät tämän. Toivottavasti se auttoi!
ellauri339.html on line 565: Ensimmäiset naiset ja herrat: Elena Zelenska Andra Levite Diana Nausediene Amelie Derbodrangien Michel Michal Herzog Elke Budenbender Emine Erdogan Doris Schmidauer Rossana Maria Briseño Annick Pedders Mareva Grabowski-Mitsotakis Sofia Maria de Lourdes Soodeau Ferna Gréda Eliza Eliza Gréfi Maria Benso Eliza zavet ja Elizabeth Bavaria Gheorgievska Agata Kornhauser-Duda Tamara Vucic Jill Biden Laura Bush Brigitte Macron Lidia Djukanovic. Moderaattori: Hanna Homonai Pers Morgan.
ellauri342.html on line 568: Tähtisotien Prinsessa Leijakin oli 50% juutalainen, vaikka sen äiti Debbie Reynolds oli skotti. Isä Eddie Fisher, joka nai myös Lizzie Tayloria, sensijaan oli tuppikulli, Tischin perheestä jotka oli Venäjän immigrantteja. Fisher's good looks and strong, melodious tenor voice made him a teen idol and one of the most popular singers of the early 1950s. Hänellä oli elämänsä aikana viisi vaimoa, joista kolme ensimmäistä olivat tunnettuja näyttelijöitä: Debbie Reynolds, Elizabeth Taylor ja Connie Stevens. Fisher kuoli 22. syyskuuta 2010 lonkkaleikkauksen komplikaatioihin 82 vuoden iässä. Ei olis kannattanut.
ellauri342.html on line 570: Edwin Jack Fisher (August 10, 1928 – September 22, 2010) was an American singer and actor. He was one of the most popular artists during the 1950s, selling millions of records and hosting his own TV show, The Eddie Fisher Show. Actress Elizabeth Taylor was best friends with Fisher's first wife, actress Debbie Reynolds. After Taylor's third husband, Mike Todd, another entertainment Jew, was killed in a plane crash over Mexico 1958, Fisher divorced Reynolds and he and Taylor married that same year.
ellauri350.html on line 101: Vuonna 1977, 64-vuotiaana, Kohut kirjoitti artikkelin, jonka otsikko oli "The Two Analyzes of Mr. Z." Tämä teksti oli alun perin tarkoitettu The Restoration of the Self -lehden saksalaiseen painokseen , jossa se korvasi "Hra X:n" tapauksen. Tarina on omaelämäkerrallinen, vaikka Kohut itse ei koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Alkuperäinen herra X alkoi vaatia köyhtyneeltä Kohutilta lisää rahoja, minkä johdosta Kohut vaihtoi izensä sen tilalle hra Z:xi. Mr. Z. esitetään potilaana, jota Kohut oli analysoinut kahdesti neljän vuoden ajan, ensin freudilaisessa kehyksessä ja viiden vuoden tauon jälkeen Kohutin uudessa itsepsykologian viitekehyksessä. Molemmat analyysit kestivät viisi vuotta. Kohut ei keskustellut Z:n tapauksesta vaimonsa Elizabethin tai poikansa Thomasin kanssa, eikä hän lukenut artikkelia heille, mitä hän yleensä teki kaikkien teoksiensa kanssa. Elizabeth ja Thomas lukivat artikkelin vasta Kohutin kuoleman jälkeen ja saivat hyvät naurut.
ellauri350.html on line 306: 2Toinen musta nainen, Elizabeth Alexander, lausui runonsa " Ylistyslaulu päivälle " presidentti Barack Obaman virkaanastujaisissa vuonna 2009.
ellauri350.html on line 451: Professori Friedman on saanut UCR:n Distinguished Teaching Award -palkinnon sekä Western Psychological Associationin (WPA) Outstanding Teacher -palkinnon. Vuonna 2012 hänelle myönnetty Elizabeth Hurlock Beckman Award Trust -palkinto "oppilaiden inspiroimisesta vaikuttamaan yhteisöön".
ellauri353.html on line 313: Elizabeth Hobbs Keckley (helmikuu 1818 – toukokuu 1907) oli afro-amerikkalainen ompelija, aktivisti ja kirjailija, joka asui Washington DC:ssä. Hiän oli Mary Todd Lincolnin henkilökohtainen treenari ja uskottu. Hiän kirjoitti omaelämäkerran.
ellauri353.html on line 331: Elizabeth Aston's "Les Filles de Mr. Darcy"
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 48: 
Elizabeth-Aston_1697.jpeg" />
ellauri362.html on line 49: Elizabeth Aston oli suloton väkäleuka. Né Chili 1948, Mort(e) Oxford 2016.
ellauri362.html on line 51: Siis aivan toisenlainen kuin Elizabeth Bennet! Tukevahko mutta suloinen Jennifer Ehle on ainoa oikea Elizabeth Bennet. (Jennifer Anne Ehle is an American actress, the daughter of English actress Rosemary Harris and American author John Ehle.) Elizabethia pidetään ihailtavimpana ja rakkaimpana Austenin sankarittarista. Häntä pidetään yhtenä brittiläisen kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista monimutkaisuutensa vuoksi. Austen itse kuvaili Elizabethia "yhtä ihastuttavana olentona kuin on koskaan painettu". Mr. Darcy oli onnen Pekka päästessään painamaan sitä Pemberleyssä. Ei suotta Colin Firth virnistele hääkieseissä matkalla neizytkammioon!
ellauri362.html on line 57: Vuoteen 1818 sijoittuva tarina on jatkoa Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumille. Fitzwilliam Darcy lähtee Konstantinopoliin aloittaakseen diplomaattisen tehtävän vaimonsa Elizabeth Bennetin kanssa. Heidän poissa ollessaan parin viisi varakasta tytärtä jäävät Lontooseen serkkunsa herra Fitzwilliamin luo. 21–16-vuotiaat sisarukset ovat prime ja kunnollinen Letitia, nokkela Camilla, kevytmieliset kaksoset Georgina ja Isabelle sekä musiikillinen ihmelapsi Alethea. Kaksi nuorempaa veljeä jää Darcyn kartanolle Pemberleyyn.
ellauri362.html on line 89: Ballissa Bingley pyytää innokkaasti esittelyjä ja tanssii läpi yön paikallisten tyttöjen kanssa. Hän ihastuu nopeasti 22-vuotiaaseen neiti Jane Bennetiin. Darcy kieltäytyy olemasta esitelty paikallisille tytöille, koska Jane on ainoa "komea" paikallinen tyttö, ja sen sijaan tanssii vain Bingleyn sisarusten kanssa. Kun Bingley ehdottaa Darcylle, että tämä tanssiisi Janen nuoremman 20-vuotiaan sisaren Elizabethin kanssa, joka istuu parhaillaan tanssia, Darcy tyrmää häntä arviollaan - "Hän on siedettävä, mutta ei tarpeeksi komea houkutellakseen minua; enkä ole tällä hetkellä kyllin huumorintajuinen tehdäkseni ikäviä seurauksia nuorille naisille, joita muut miehet halveksivat." Valitettavasti Elizabeth Bennet kuulee kommentin.
ellauri362.html on line 91: Ballin jälkeen Bingleyn sisaret iloitsevat suuresti paikallisten, erityisesti rouva Bennetin, muotista ja keskustelusta. Vaikka Darcy ei olekaan yhtä ylimielinen kuin sisarukset, hän on heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että Elizabeth on maineikkaina kauneutena yliarvostettu – ” Hän on kaunotar? Sanoisinko hänen äitiään yhtä pian nokkelaksi?"
ellauri362.html on line 93: Seuraavien kahden viikon aikana Bingleyn bileet ja Darcy osallistuvat useisiin yksityisiin tutustumistapahtumiin, joihin kuuluu aina suosittu Bennet-perhe Longbournista (vain 2 000 puntaa vuodessa) – herra ja rouva Bennet, Jane, Elizabeth ja kolme nuoremmat tyttäret, Mary, Kitty ja Lydia. Näiden tapahtumien aikana Darcy alkaa uskoa, että hän antoi lähtöpassit Lizzylle liian noppelasti. Hän huomaa, että hiänellä on nokkeluutta, armollisuutta, myötätuntoa, älykkyyttä ja, toisin kuin hänen äitinsä ja nuoremmat sisarensa, käytöstapoja. Hän huomaa myös hänen kauneutensa, joka jäi alun perin huomaamatta, koska hän oli tylyllä tuulella. Lisäbonuksena hiän laulaa upeaa sopraanoa sunnuntain jumalanpalveluksissa. (Häh?!)
ellauri362.html on line 95: Erilaisten epävirallisten tapahtumien aikana Darcylla on tilaisuus keskustella Elizabethin kanssa, ja vaikka hän aikoo osoittaa vaatimatonta kiinnostusta häneen, hän muuttaa keskustelut poikkeuksetta sanalliseksi miekkailuksi. Tämä on Elizabethin toimintatapa aina, kun hän on tekemisissä Caroline
ellauri362.html on line 98: Koska Charles on selvästi kiinnostunut Miss Jane Bennetistä, Bingleyn sisaret kutsuvat hänet Netherfieldiin lounaalle, mutta kolmen mailin matkalla hän joutuu rankkasateeseen ja vilustuu, mikä vaatii hänen toipumista Netherfieldissä lähes viikon ajan. Elizabeth kävelee Netherfieldiin ja jää koko ajan hoitamaan Janea. Oleskelun aikana Elizabeth ja Darcy jatkavat sanallista miekkailua, mutta hän ei voi olla vaikuttunut naisen ominaisuuksista ja luonteesta. Darcy kirjoittaa kirjeen 15-vuotiaalle sisarlleen Georgianalle Pemberleyssä ja huomauttaa merkittävästä vierailijasta, neiti Elizabeth Bennetistä, joka saa hänet kuulostamaan ja käyttäytymään typerästi.
ellauri362.html on line 100: Darcy alkaa torjua Caroline Bingleyn jatkuvaa kritiikkiä Elizabethista, koska se ei ole houkutteleva. Kun Janen ja Elizabethin oleskelu Netherfieldissä on loppumassa, Darcy ja Elizabeth sattuvat jakamaan kirjastoa jonkin aikaa, ja Elizabethin lähdön jälkeen Darcyn uteliaisuus saa hänestä parhaansa ja hän löytää kirjan, jota Elizabeth luki, Miltonin kadonnut paratiisi. ja ryöstää kirjontalankakirjan merkkinsä muistoksi.
ellauri362.html on line 104: Darcy aikoo käyttää pallojaan mahdollisuutena saada uusi alku Elizabethin kanssa. Vähän ennen juhlaa Elizabeth kuitenkin tutustuu Darcyn lapsuudenystävään George Wickhamiin, joka panettelee Darcya törkeillä valheilla. Koska Wickham on hurmaava roisto ja koska Darcy on ollut suhteellisen epämiellyttävä ensimmäisestä vaikutuksestaan Elizabethiin, hän päättää uskoa Darcysta pahinta ilman minkäänlaista vahvistusta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethia tanssimaan Netherfieldin ballissa, hän hyväksyy sen sivistyneesti, mutta aloittaa sitten erittäin epämiellyttävän keskustelun.
ellauri362.html on line 106: Darcyn ja Elizabethin tanssimisen aikana heidät keskeyttää paikallisesti tunnettu Sir Lucas, joka luulee olevansa palkitseva julistaessaan heidät komeaksi pariksi ja ehdottaessaan Charles Bingleyn ja neiti Jane Bennetin tulevaa liittoa. Myöhemmin, tanssin jälkeisellä illallisella, Darcy kuulee rouva Bennetin äänekkäästi kerskailevan, että hänen tyttärensä Jane menee pian naimisiin Darcyn rikkaan ystävän Charles Bingleyn kanssa.
ellauri362.html on line 108: Ballin jälkeen Darcy ja Bingleyn sisko Caroline keskustelevat veljensä ihastumisesta Janeen ja ovat yhtä mieltä siitä, että tällainen liitto tulee olemaan hänelle tuhoisa. Estääkseen liittouman he sopivat edelleen saavansa hänet takaisin Lontooseen, ja siellä ollessaan Darcy vakuuttaa hänet, että tunneyhteys on vähäinen ja käytännön haitat ovat valtavat. Vaikka Darcy tuntee edelleen vetoa Elizabethiin, hänen ongelmansa Elizabethin kanssa saavat hänet ajattelemaan, että hän tekee Bingleylle palveluksen erottamalla hänet Hertfordshirestä ja Bennetsistä.
ellauri362.html on line 114: Darcy ja hänen serkkunsa Richard Fitzwilliam matkustavat joka kevät Kentiin auttamaan tätiään Lady Catherinea tämän Rosings Parkin kartanon kevätsiivouxessa. Lady Catherine Bourgh inhoaa kevätsiivousta yhtä paljon kuin Kaislikossa suhiseen myyrä. Heidän linja-automatkallaan Lontoosta Fitzwilliam huomaa Darcyn surkeasti sormeilevan Elizabethin kirjontalangan kirjanmerkkiä, ja hän haluaa kuulla siihen liittyvän romanttisen tarinan. Välttääkseen kertomasta Fitzwilliamille totuutta Darcy päättää nopeasti tarjota hänelle vaihtoehtoisen tarinan siitä, kuinka hän pelasti yhden parhaista ystävistään harkitsemattomasta avioliitosta. Tarina tyydyttää Fitzwilliamin uteliaisuuden ja lisää hänen arviotaan Darcysta.
ellauri362.html on line 116: Saapuessaan Darcy ja Fitzwilliam saavat tietää, että heidän tätinsä rehtorilla William Collinsilla on vierailija Hertfordshiresta, neiti Elizabeth Bennet. Viikon aikana Darcy tulee ihailemaan Elizabethia entisestään illallisilla, teellä, pappilavierailuilla ja erityisesti yhteisillä kävelyillä Rosingsin tontilla. Vaikka Elizabeth jatkaa hänen kiusoittelemista seurassa, hänen sanojensa terävä reuna on kadonnut. Ja heidän yksityiskeskustelunsa ovat sivistyksellisiä ja aitoja.
ellauri362.html on line 118: Kaikki seikat huomioon ottaen (Darcy syyttää itseään toimimisesta kuin "kurja kirjanpitäjä, joka laskee yhteen naisensa varat kirjanpidon toiselle puolelle") Darcy tekee johtopäätöksen, että (1) hän ihailee Elizabethia, (2) hän on kiinnostunut hänestä, (3) häntä kiehtovat hänen keskustelunsa ja nokkeluutensa, ja lopulta (4) hän rakastaa häntä. Ja kun hän ajattelee kielteisiä tekijöitä, hän muistutti Shakespearen: "Älkää antako minun myöntää todellisten mielien avioliittoon esteitä."
ellauri362.html on line 120: Darcy alkaa pelätä, että jos hän ei ryhdy toimiin, hän menettää tämän aarteen. Hänen on toimittava nyt. Huolimatta Elizabethin kanssa naimisiin liittyvistä sosiaalisista haitoista Darcy päättää tarjota kätensä, mutta jälleen kerran hänen ajoituksensa ei voisi olla huonompi, koska tarjousta edeltävänä päivänä hiän oppii Fitzwilliamilta (tahattomasti) Darcyn hallitsevasta roolista Bingleyn tarkoituksellisessa erottamisessa hänen sisarestaan Janesta. Siten, kun Darcy pyytää Elizabethin kättä, tämä hylkää hänet käsistä ensisijaisesti hänen roolistaan Janen ja Bingleyn erottamisessa ja myös hänen skandaalimaisen Wickhamin kohtelunsa vuoksi.
ellauri362.html on line 122: Aamulla sen jälkeen, kun Elizabeth oli hylännyt kätensä, Darcy antaa Elizabethille pitkän kirjeen, jossa hän yrittää selittää toimiaan Bingleyä ja Wickhamia kohtaan, joista jälkimmäistä hän pitää paljon vakavampana. Darcyn mukaan hänen toimintansa Bingleyä kohtaan tehtiin parhaalla aikomuksella suojella ystäväänsä harkitsemattomalta käytökseltä. Se oli tuomio. Sitä vastoin Elizabethin tiedot Wickhamista ovat täysin ja objektiivisesti vääriä, ja jokainen, joka on kiinnostunut tietämään totuuden, voi helposti tarkistaa tämän. Darcy lähtee Rosings Parkista kirjeen jälkeisenä päivänä puhumatta Elizabethille, ja Elizabeth lähtee muutamaa päivää myöhemmin odottamatta näkevänsä toisiaan enää.
ellauri362.html on line 124: Ei ole yllättävää, että Darcy on synkkä, masentunut sotku Lontoossa ja Pemberleyssä. Lontoossa hän hoippuu humalassa vanhan collegeystävänsä Dyn broughamissa ja itkee olueensa Elizabethin hylkäämisestä hänen huolistaan huolimatta tekemänsä ehdotuksensa. Pemberleyssä Darcy käyttäytyy töykeästi ja röyhkeästi ja selittää lopulta Georgianalle, että hänen huono käytöksensä johtuu hänen pettymystään Elizabethin hylkäämisestä. Kuvattuaan Rosings Parkissa tapahtuneen Georgiana myötätuntuu Darcysta, mutta hänellä ei ole syytä toivoa.
ellauri362.html on line 126: Viikkoja myöhemmin Darcy palaa Pemberleyyn Lontoosta ja huomaa Elizabethin ja hänen tätinsä ja setänsä Gardinerin kiertämässä Pemberleyn tontteja. He ovat kesälomamatkalla Derbyshiressä ja sen suurissa kartanoissa, ja he päättivät kiertää Pemberleytä sen jälkeen, kun Elizabeth vahvisti, että sen isäntä Darcy on poissa Lontoosta. Darcy opastaa Elizabethin ja Gardinersin ystävällisesti lopun kartanon läpi ennen kuin hän kysyy, voiko hän esitellä hänet sisarelleen Georgianalle kahden päivän kuluessa, kun tämä palaa Lontoosta. Elizabeth ja Gardiners ovat samaa mieltä, ja lopulta he tapaavat Georgianan. Tänä aikana Elizabeth huomaa, että jäykkä, ylpeä herrasmies, jonka hän oli nähnyt Hertfordshiressä, ei ole enää jäykkänä. Ja jopa ylpeä mies Rosings Parkista on poissa. Sen sijaan hän näkee hyvätapaisen, huomaavaisen ja arvostetun herrasmiehen.
ellauri362.html on line 128: Darcy on hyvää vauhtia hahmokuntoutumassa, kun Elizabeth saa kotoa kiireellisiä kirjeitä, joissa kerrotaan, että ilkeä Wickham on vietellyt hänen 15-vuotiaan vauvasisarensa Lydian ja on kadonnut. Hämmentynyt Elizabeth paljastaa ahdinkonsa Darcylle ja palaa sitten Gardinerien kanssa Hertfordshireen katsomaan, mitä voidaan tehdä.
ellauri362.html on line 133: Pian Lydian avioliiton jälkeen Bingley ilmoittaa Darcylle, että Netherfieldin vuoden vuokrasopimus on päättymässä. Darcy ehdottaa, että he katsoisivat kiinteistön uudelleen, ja Bingley suostuu nopeasti. Bingley ei koskaan maininnut mitään Janesta, että se olisi alueella, eikä Darcy koskaan mainitse mitään Elizabethista alueella.
ellauri362.html on line 135: Palattuaan Hertfordshireen Bingley ja Darcy kutsuvat Bennetsit virallisesti Longbourniin. Vierailun aikana Darcy ja Elizabeth käyttäytyvät muodollisesti, mutta Bingley ja Jane köyrivät siivouskomerossa ja alkavat nopeasti uudelleen kiintyä toisiinsa. Seuraavan vierailun aikana Darcy vakuuttuu siitä, että Bingleyn ja Janen kiintymys on aitoa ja kestävää, ja tämän jälkeen hän tunnustaa Bingleylle aiemman petoksen parin erottamisessa. Näiden uusien tietojen perusteella Bingley pyytää Janea välittömästi tekemään hänestä onnekkain mies, ja hän hyväksyy. Koska Elizabeth ei ole antanut Darcylle mitään merkkejä siitä, että hänen tunteensa häntä kohtaan olisivat muuttuneet, Darcy palaa Lontooseen. Hän ei ole halukas satuttamaan toista hylkäämistä.
ellauri362.html on line 137: Lontoossa ollessaan Darcy myötätuntoi jälleen kekkulissa ex-poikaystävänsä Dyfedin broughamissa. Kun Darcy on kuvaillut mitä Longbournissa tapahtui, Dy rohkaisee häntä ajattelemaan, että Elizabeth oli kohdellut häntä varauksella, koska hän oli edelleen nolostunut ja että siihen on vielä mahdollisuus.
ellauri362.html on line 139: Palattuaan Erewhon-taloonsa Lontooseen Darcy löytää Lady Catherinen odottavan häntä. Ilmeisesti Janen välitön avioliitto Bingleyn kanssa oli saanut muut Merytonin yhteisössä uskomaan, että Darcyn ja Elizabethin häät eivät ole enää kaukana, ja nämä perusteettomat huhut pääsivät Rosings Parkiin, jossa Darcyn täti Lady Catherine oli kauhuissaan, koska hänellä on avioliittosuunnitelmat tyttärelleen ja Darcylle. Kun Elizabeth Longbournissa ei poistanut Lady Catherinen huolia, hän matkusti Lontooseen kohtaamaan Darcyn, joka yrittää rauhoittaa tätiään huomauttamalla, että tällaiset huhut eivät ole ennennäkemättömiä. Mutta kun Lady Catherine myöntää, että hän on jo puhunut Elizabethin kanssa, Darcy kiihtyy. Ja kun Lady Catherine myöntää, että Elizabeth kieltäytyi sanomasta hylkäävänsä ehdotuksen, Darcysta tulee erittäin kiinnostunut. Voisiko siihen olla mahdollisuus, hän ajattelee.
ellauri362.html on line 141: Darcy kaxoisnelistää Longbourniin ja lähtee kävelylle Elizabethin kanssa. Darcy - "Olet liian antelias vähättelemään kanssani. Jos tunteesi ovat edelleen samat kuin viime huhtikuussa, kerro se minulle heti. Kiintymykseni ja toiveeni ovat ennallaan, mutta yksi sana sinulta hiljentää minut tästä aiheesta ikuisiksi ajoiksi." Elizabeth – "Mr. Darcy. Pyydän… tunteeni… Tunteeni ovat kokeneet niin merkittävän muutoksen tuon valitettavan päivän jälkeen viime keväällä, että voin vain vilpittömästi kiitollisin mielin ja mitä syvimmällä ilolla ottaa vastaan vakuutuksesi, että sinun jatkuu samoin.”
ellauri362.html on line 143: Darcy pyytää isältä herra Bennetiltä Elizabethin kättä. Isä ei voi uskoa sitä. Ottaako minun Lizzy tuollaisen kylmän kapakalan? Kymppitonni vuodessa sinne tai tänne..
ellauri362.html on line 145: Darcy ja Elizabeth käyvät hurmaavaa ja leikkisää keskustelua rakkaudestaan. Elizabeth – ”Milloin aloit rakastua minuun? Ymmärrän kulkusi hurmaavasti, kun olit kerran aloittanut; mutta mikä saattaisi sinut alun perin ilahduttaa?" Darcy - "En voi kiinnittää tunteja, paikkaa, ilmettä tai sanoja,
ellauri362.html on line 146: jotka loivat perustan. Se on liian kauan sitten. Olin keskellä ennen kuin tiesin aloittaneeni." Elizabeth – ”Kauneuteni, jonka olit jo varhain kestänyt, ja mitä tulee käytökseeni – käytökseni sinua kohtaan oli ainakin aina sivistymättömän rajalla, enkä koskaan puhunut sinulle ilman, että olisin halunnut mieluummin aiheuttaa sinulle kipua kuin ei. Ole nyt vilpitön; ihailitko minua piittaamattomuudestani?" Darcy – "Tein sen mielesi elävyyden vuoksi." "Minä taas taisin rakastua Pemberleyssä siihen kymppitonnin hintalappuun."
ellauri362.html on line 148: Kaksoisavioliitto Merytonin kirkossa – Jane Bennet ja Charles Bingley; Elizabeth Bennet ja Fitzwilliam Darcy. Darcy virnuilee yhtä leveästi kuin Bingley. Bennezeistä puhumattakaan! 15 000 puntaa vuodessa! Täähän on kuin Bonesin pieni Hodges ja iso Angela. I LOVE YOU sanottuna katkaravuilla.
ellauri370.html on line 122: 
Elizabeth_Taylor%2C_late_1950s.jpg/440px-Elizabeth_Taylor%2C_late_1950s.jpg" />
ellauri370.html on line 123: Dame Elizabeth Taylor opetti Michaelille kabbalaa. Nätit tissit Lizzillä, kaxin kabbalein. Onkohan sen isokainalokin ajeltu?
ellauri374.html on line 206: Karkea musiikkikulkueet ovat hyvin todistettuja keskiajalla rangaistuksina oletetun sukupuolinormien rikkomisesta. Miehet, jotka olivat antaneet äkillisten vaimojensa dominoida itseään, joutuivat todennäköisesti kohteen kohteeksi, ja Somersetin Elizabethanin kartanon Montecute Housen friisi kuvaa juuri tällaista tapahtumaa. Kuitenkin 1800-luvulla käytäntö näyttää olevan jossain määrin keskittynyt uudelleen; kun alkuaikoina karkeaa musiikkia käytettiin usein miehiä vastaan, jotka eivät olleet onnistuneet puolustamaan auktoriteettiaan vaimoilleen, kun taas 1800-luvun lopulla se kohdistui enimmäkseen miehiin, jotka olivat ylittäneet auktoriteettinsa lyömällä heitä.
ellauri378.html on line 123: As professors Elizabeth Dunn and Michael Norton point out in their very useful book, Happy Money, money provides access to things—products, experiences, and services—that improve happiness levels.
xxx/ellauri013.html on line 850: Elizabeth-täti,
xxx/ellauri059.html on line 401: In the way Shakespeare ends the play he shows how deeply-rooted anti-Semitism was in his time. A Twenty-first century audience will feel sorry for Shylock but an Elizabethan audience would probably have cheered.
xxx/ellauri086.html on line 199: Ezin tätä Leavittia netistä, ensin löytyi kaljupäinen asunnonvälittäjä Nevadasta, sitten joukko samannimisiä feministisiä naisia alkaen 1800-luvulta. Ei kai vaan Troy ole vihainen jollekin Elizabeth-tädille? Lopulta löytyi youtubesta kyseinen limaska, jonka isotissisillä kuminaisilla kuvitettu pumaska sen izensä eloisasti väkyttämällä demagogialla oli just sellaista mitä saattoi odottaa. Se tekee elävistä ihmisistäkin pelihahmoja ja pompittaa niitä sinne minne sen sairas mieli johdattaa. Karmea esimerkki Amerikan ja pelimaailman mädättävästä vaikutuxesta apinaan. Kaikista hupaisin oli sen esiin marssittama "tiedemies" joka koitti perustella naisten lytistyxen "lajinomaisella dimorfismilla". Miehet nyt vaan ovat perseestä ja naiset anuxesta, ei sille voi mitään, Darwin käski niin. Ei se mun vika oo, mä noudatan vain annettuja käskyjä.
xxx/ellauri086.html on line 698: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement. Paskiaisten sukua kuten Pynchonkin.
xxx/ellauri086.html on line 719: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri091.html on line 342: In review, The New Yorker uses strong emotionally loaded headlines such as “Don’t Underestimate Elizabeth Warren and Her Populist Message” and “Is Fraud Part of the Trump Organization’s Business Model?” The New Yorker also publishes satirical articles from satirist Andy Borowitz through his Borowitz Report, such as “Trump Offers to Station Pence at Border with Binoculars in Lieu of Wall.” The Borowitz Report always favors the left and mocks the right. Further, The New Yorker provides original in-depth journalistic reporting such as this: Four Women Accuse New York’s Attorney General of Physical Abuse. The result of this investigation led to the Attorney General resigning just hours after the New Yorker published the story. In general, both wording and story selection tends to mostly favor the left.
xxx/ellauri116.html on line 188: Elizabeth’s mother was raised as a Roman Catholic in a middle class upbringing, and later converted to Judaism following her marriage. She raised Élisabeth in the Jewish faith. Elisabeth and her two sisters were raised by parents who believed in the equality of the sexes. Jag har nog längre sladd än famo!
xxx/ellauri121.html on line 356: Mikä muu on toisin? No June on 168 cm eli 5´6´´ hilkka päässä ja kassi kädessä, 2 tuumaa pitempi kuin Peggy ja 3 tuumaa pitempi kuin Elizabeth Moss. Sen tukka on ruskea pro blondattu, Aunt Lydia ei ole luiseva ja kulmikas kuten kirjassa vaan amerikkalaisittain small fat kokoa. Serena Joy ei ole vanha kääkkänä vaan paljon Junea näyttävämpi tshekkikaunotar. Commander Fred Waterford on kirjassa harmaaselkä eikä yhtä luikero kuin leffan irkku hipsterwiixi rajajooseppi.
xxx/ellauri125.html on line 525: gentle art." Queen Elizabeth said, "It is the bulwark of
xxx/ellauri128.html on line 143: Though his reputation has declined since, Fletcher remains an important transitional figure between the Elizabethan popular tradition and the popular drama of the Restoration.
xxx/ellauri129.html on line 640: Maurice Houber Remarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri129.html on line 642: Elizabeth Parsons Ware Packard (28 December, 1816 – 25 July, 1897), also known as E.P.W. Packard, was an American advocate for the rights of women and people accused of insanity. She was wrongfully confined by her husband who claimed that she had been insane, for more than three years. At her trial, 3 yrs later, a jury took just seven minutes to find her not insane. Pezku koitti samaa Kikalle Hangossa heikommin tuloxin, valkotakit veivät Petterin.
xxx/ellauri129.html on line 644: At the insistence of her parents, Elizabeth Parsons Ware married Calvinist minister Theophilus Packard, fourteen years her senior and said to be "cold and domineering", on 21 May 1839. The couple had 6 at least 6 times cause they had 6 children. She later founded the Anti-Insane Asylum Society, campaigning for divorced women to retain custody of their children.
xxx/ellauri129.html on line 646: Theophilus, however, held quite decisive religious beliefs. After many years of marriage, Elizabeth Packard outwardly questioned her husband's beliefs and began expressing opinions that were contrary to his. While the main subject of their dispute was religion, the couple also disagreed on child rearing, family finances, and the issue of slavery, with Elizabeth defending John Brown, which embarrassed Theophilus. What was worst, she also worked as a teacher in Jacksonville, Illinois.
xxx/ellauri129.html on line 648: When Illinois opened its first hospital for the mentally ill in 1851, the state legislature passed a law that within two years of its passage was amended to require a public hearing before a person could be committed against his or her will. There was one exception, however: a husband could have his wife committed without either a public hearing or her consent. In 1860, Theophilus Packard judged that his wife was "slightly insane", a condition he attributed to "excessive application of body and mind". He arranged for a doctor, J.W. Brown, to speak with her. The doctor pretended to be a sewing machine salesman. During their conversation, Elizabeth complained of her husband's domination and his accusations to others that she was insane. Dr. Brown reported this conversation to Theophilus (along with the observation that Mrs. Packard "exhibited a great dislike to me"). Theophilus decided to have Elizabeth committed. She learned of this decision on June 18, 1860, when the county sheriff arrived at the Packard home to take her into custody.
xxx/ellauri129.html on line 650: Elizabeth Packard spent the next three years at the Jacksonville Insane Asylum in Jacksonville, IL (now the Jacksonville Developmental Center). She was regularly questioned by her doctors but refused to agree that she was insane or to change her religious views. In June 1863, due, in part, to pressure from her children, who wished her released, the doctors declared that she was incurable and discharged her. Upon her discharge, Theophilus locked her in the nursery of their home and nailed the windows shut. Elizabeth managed to drop a letter complaining of this treatment out the window, which was delivered to her friend Sarah Haslett. Sarah Haslett in turn delivered the letter to Judge Charles Starr, who issued a writ of habeas corpus ordering Theophilus to bring Elizabeth to his chambers to discuss the matter. After being presented with Theophilus' evidence, Judge Starr scheduled a jury trial to allow a legal determination of Elizabeth's sanity to take place.
xxx/ellauri129.html on line 652: At the subsequent trial of Packard v. Packard, which lasted five days, Theophilus's lawyers produced witnesses from his family who testified that Elizabeth had argued with her husband and tried to withdraw from his congregation. These witnesses concurred with Theophilus that this was a sign of insanity. The record from the Illinois State Hospital stating that Mrs. Packard's condition was incurable was also entered into the court record.
xxx/ellauri129.html on line 654: Elizabeth's lawyers, Stephen Moore and John W. Orr, responded by calling witnesses from the neighborhood that knew the Packards but were not members of Theophilus' church. These witnesses testified they never saw Elizabeth exhibit any signs of insanity, while discussing religion or otherwise. The final witness was Dr. Duncanson, who was both a physician and a theologian. Dr. Duncanson had interviewed Elizabeth and he testified that while not necessarily in agreement with all her religious beliefs, she was sane in his view, arguing that "I do not call people insane because they differ with me. I pronounce her a sane woman and wish we had a nation of such women.
xxx/ellauri129.html on line 656: The jury took only seven minutes to find in Elizabeth's favor. She was legally declared sane, and Judge Charles Starr, who had changed the trial from one about habeas corpus to one about sanity, issued an order that she should not be confined. "Scholar" Kathryn Burns-Howard quipped: "We will never know Elizabeth's true mental state or the details of her family life."
xxx/ellauri129.html on line 658: When Elizabeth Packard returned to the home she shared with her husband in Manteno, Illinois, she found that the night before her release, her husband had rented their home to another family, sold her furniture, had taken her money, notes, wardrobe and children, and had left the state. She appealed to the Supreme Courts of both Illinois and Massachusetts, to where her husband had taken her children, but had no legal recourse, as married women in these states at the time had no legal rights to their property or children (see Coverture). As such, the Anti-Insane Asylum Society was formed.
xxx/ellauri129.html on line 662: Elizabeth petitioned the Illinois and Massachusetts legislatures, and in 1869 legislation was passed in those states allowing married women equal rights to property and custody of their children. Upon this being passed, her husband voluntarily ceded custody of their children back to Elizabeth, and her children came to live with her in Chicago.
xxx/ellauri129.html on line 664: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri129.html on line 767: Elizabeth_Barrett_Browning" title="Elizabeth Barrett Browning">Elizabeth Barrett Browning
xxx/ellauri129.html on line 802: Elizabeth_Gaskell" title="Elizabeth Gaskell">Elizabeth Gaskell
xxx/ellauri148.html on line 95: The founder of his own holiday, the author of several of Mahatma Gandhi's books, and the one-time pen pal of figures as diverse as M/S Queen Elizabeth II and Whoopi Goldberg, McCormack knows exactly what comes next.
xxx/ellauri165.html on line 107: Venäläinen prinsessa 1802 näyttää Elizabeth Bennettiltä. Saxalaisella kuningattarella 1801 on pushup-liivit. Liivitön typy ei ole käynyt salilla. Assumption of Virgin Mary. Oh lord, I assume I´m coming!
xxx/ellauri169.html on line 90: Robertson tuomitsee jyrkin sanoin evoluutioteorian. Hän on väittänyt evolutionismia ateistien ”uskonnoksi” ja rikkomukseksi ensimmäistä käskyä vastaan. Hän on jopa julistanut evolutionismin kultiksi ja sen aktiiviset kannattajat fanaatikoiksi. Hänelle myönnettiin vuoden 2011 matematiikan Ignoble -palkinto. Hän oli ennustanut maailmanlopun tapahtuvan laskelmien mukaan vuonna 1982. Samalla palkittiin myös muun muassa Elizabeth Clare Prophet (maailmanloppu 1990) ja Harold Camping (mm. 2011).
xxx/ellauri169.html on line 199: The Church Universal and Triumphant is an international New Age religious organization founded in 1975 by Elizabeth Clare Prophet. It is an outgrowth (and is now the corporate parent) of The Summit Lighthouse, founded in 1958 by Prophet's husband, Mark L. Prophet. Its beliefs reflect features of the traditions of Theosophy and New Thought. The church's headquarters is located near Gardiner, Montana, and the church has local congregations in more than 20 countries.
xxx/ellauri169.html on line 201: The church's theology is a syncretistic belief system, including elements of Buddhism, Christianity, esoteric mysticism and alchemy, with a belief in angels and elementals (or spirits of nature). It centers on communications received from Ascended Masters through the Holy Spirit. Many of the Ascended Masters, such as Sanat Kumara, Maitreya, Djwal Khul, El Morya, Kuthumi, Paul the Venetian, Serapis Bey, the Master Hilarion, the Master Jesus and Saint Germain, have their roots in Theosophy and the writings of Madame Blavatsky, C.W. Leadbeater, and Alice A. Bailey. Others, such as Buddha, Confucius, Lanto and Lady Master Nada, were identified as Ascended Masters in the "I AM" Activity or the Bridge to Freedom. Some, such as Lady Master Lotus and Lanello, are Ascended Masters who were first identified as such by Elizabeth Clare Prophet. All in all, she identified more than 200 Ascended Masters that were not identified as Masters of the Ancient Wisdom in the original teachings of Theosophy.
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri170.html on line 328: Elizabeth Nightingale found peace and tranquility on her nightly walks through the rich, dense forests surrounding Myfleet Manor. But the peace she treasured was shattered one night when she found death waiting in the woods. Chief Inspector Wexford and his colleague Inspector Burden find a most unsavory case on their hands -- and must use all their wit and wisdom to solve it . . . Less.
xxx/ellauri170.html on line 330: When Elizabeth Nightingale is murdered, DCI Wexford has to sort his way through quite a number of suspects - from the gardener to the household staff, to a permanent Dutch house guest, to the husband Quentin and the victim's brother and his wife. While trying to figure out what really happened on that fateful night that cost Elizabeth's life, Reg Wexford uncovers that the Nightingales' marriage was not as happy as it seemed and that there is a dark secret to be revealed.
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri186.html on line 78: After the war, Beecher supported social reform causes such as women's suffrage and temperance. He also championed Charles Darwin's theory of evolution, stating that it was not incompatible with Christian beliefs. He was widely rumored to be an adulterer, and in 1872 the Woodhull & Claflin's Weekly published a story about his affair with Elizabeth Richards Tilton, the wife of his friend and former co-worker Theodore Tilton. In 1874, Tilton filed charges for "criminal conversation" against Beecher. The subsequent trial resulted in a hung jury and was one of the most widely reported trials of the century. Tolstoi olisi ollut tyytyväinen siihen että syyllinen vapautettiin ja valamiehet hirtettiin.
xxx/ellauri186.html on line 88: In a highly publicized scandal, samana vuonna kuin K.S. Laurila näki päivänvalon, Beecher was tried on charges that he had committed adultery with a friend's wife, Elizabeth Tilton. In 1870, Elizabeth had confessed to her husband, Theodore Tilton, that she had had a relationship with Beecher. The charges became public after Theodore told Elizabeth Cady Stanton and others of his wife's confession. Stanton repeated the story to fellow women's rights leaders Victoria Woodhull and Isabella Beecher Hooker.
xxx/ellauri186.html on line 577: Kekä runoilija on muka sanonut että lapset ovat maailman paras asia? Ei ainaskaan Browningin Elizabeth. Sillä olikin vaan "Pen" josta piti tulla tyttö niinkuin äidistä mutta tulikin keskikertainen kynämies kuten isänsä.
xxx/ellauri186.html on line 595: by Elizabeth Barrett Browning
xxx/ellauri199.html on line 291: Have you read these poets? Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale • Paul Laurence Dunbar • Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke
xxx/ellauri199.html on line 299: Have you read these poets? Christina Georgina Rossetti • Jose Marti • Robert W Service • Allen Ginsberg • Judith Wright • Siegfried Sassoon • Wilfred Owen • Elizabeth Bishop • Nissim Ezekiel • Billy Collins • Lewis Carroll • Nizar Qabbani • Sir John Betjeman • Richard Brautigan • Henry Van Dyke • George Gordon Byron • Jose Rizal • Thomas Hardy • William Carlos Williams • Ezra Pound
xxx/ellauri199.html on line 312: Have you read these poets? Anne Sexton • Sarojini Naidu • John Keats • Walt Whitman • Henry Wadsworth Longfellow • Elizabeth Barrett Browning • William Stafford • Kenneth Slessor • Ralph Waldo Emerson • Theodore Roethke • Thomas Hood • Sir Walter Scott • Henry David Thoreau • Kabir • Percy Bysshe Shelley • Ted Hughes • Walter de la Mare • Dorothy Parker • Max Ehrmann • Sara Teasdale
xxx/ellauri225.html on line 357: There are stunning passages from literature that have moved him for decades. There is poetry, prose, and criticism from John Milton, Dr. Samuel Johnson, Phil Collins, Thomas Gray, Blake, Wordsworth, Coleridge, Shelley, Keats, Tennyson, Browning, Swinburn, Elizabeth Bishop, John Ashbery and James Merrill Hintikka. Bloom meditates on the Hebrew prophets, the Kabbalah, Psalms, Job, the Song of Songs, and Ecclesiastes. And of course, his beloved Shakespeare.
xxx/ellauri292.html on line 246: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri293.html on line 497: Myöhemmin Elizabeth M. Koppitz otti käyttöön useita Huttin ja Briskinin pisteytystekijöitä myöhemmässä työssään, The Bender-Gestalt Test for Young Children.
xxx/ellauri293.html on line 505: Bender-II:lle kehitettiin useiden pisteytysjärjestelmien empiirisen tutkimuksen perusteella. Maailmanlaajuinen pisteytysjärjestelmä liittyi tangentiaalisesti Benderin alkuperäiseen pisteytysmenetelmään ja Braniganin 1980-luvulla kehittämään järjestelmään, ja se valittiin luotettavuus- ja validiteettitutkimusten sekä sen helppokäyttöisyyden ja rakenteen selkeyden perusteella. Elizabeth Koppitz, kliininen lastenpsykologi ja koulupsykologi (joka työskenteli suurimman osan urastaan New Yorkissa), kehitti 1960-luvulla pisteytysjärjestelmän, joka oli omistettu arvioimaan lasten visuaalisten motoristen taitojen kypsymistä, pysyen uskollisena Benderin kokeen tavoitteelle, ja popularisoi sen käyttöä kouluissa. Vuosikymmenten ajan Koppitz-versio, joka tunnettiin nimellä Bender-Gestalt Test for Young Children, oli yksi eniten käytetyistä Bender-Gestaltin pisteytysjärjestelmistä Yhdysvalloissa. Koppitzin kuoltua 1980-luvun alussa menetelmän käyttö säilytti suosionsa 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin se poistui markkinoilta julkaisuyhtiöiden konsolidoinnin seurauksena.
xxx/ellauri307.html on line 342: Kuzmina-Karavaeva kohtasi helmikuun vallankumouksen innokkaasti ja liittyi maaliskuussa 1917 sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen . Hän vietti suurimman osan vuodesta 1917 Anapassa, valittiin apulaispormestariksi ja vastasi koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Helmikuussa 1918 pormestari N. I. Morev erosi, ja Elizabeth valittiin hänen tilalleen. Kun lyhyen kaksoisvallan jakson jälkeen bolshevikit otti täysin vallan kaupungissa, Kuzmina-Karavaeva, vaikka hän ei jakanut bolshevikkien ideologiaa, otti terveydenhuollon ja julkisen koulutuksen komissaarin viran yrittäen suojella väestöä ryöstöiltä ja terrorilta. Toukokuussa 1918 hän osallistui Oikeiston SR-puolueen kongressiin Moskovassa ja johti maanalaista bolshevikkien vastaista työtä, palasi syksyllä Anapaan, missä Denikinin vastatiedustelu pidätti hänet - häntä uhkattiin kuolemanrangaistuksella "komissaarin" puolesta. ja osallistuminen yksityisomaisuuden kansallistamiseen. 15. maaliskuuta 1919 hänen tapauksensa käsiteltiin Jekaterinodarin alueellisessa sotilaspiirioikeudessa, ja vain taitavasti organisoidun puolustuksen ansiosta vastaaja sai vain kahden viikon pidätyksen. Odesski Listok -lehti julkaisee avoimen kirjeen Kuzmina-Karavajevan puolustamiseksi, jonka ovat allekirjoittaneet M. Voloshin, A. Tolstoi, Vera Inber ja muut.
xxx/ellauri307.html on line 888: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri307.html on line 943: Rikkaimmat "kirjailijat" - Elizabeth Badinter.
xxx/ellauri319.html on line 327: Elizabeth Barrett Browning, poet, died of tuberculosis in 1861
xxx/ellauri320.html on line 225: Unconventional to the last, she elected to be buried in a cardboard coffin in the grounds of Camfield Place, under an oak tree planted by Queen Elizabeth I, to the strains of Perry Como singing I Believe.
xxx/ellauri320.html on line 259: | Elizabeth Badinter | Ranska | 1.5G | feminismi | Pilu | Merci papa! |
xxx/ellauri357.html on line 449: Tuolloin Shelleyllä oli myös intensiivinen platoninen suhde Elizabeth Hitchenerin, 28-vuotiaan naimattoman edistyneiden näkemysten opettajan, kanssa, jonka kanssa hän oli ollut kirjeenvaihdossa. Hitcheneristä, jota Shelley kutsui "sieluni sisareksi" ja "toiseksi itseksini", tuli hänen uskottunsa ja älyllinen kumppaninsa, kun hän kehitti näkemyksiään politiikasta, uskonnosta, etiikasta ja henkilökohtaisista suhteista. Shelley ehdotti, että hän liittyisi hänen, Harrietin ja Elizan kanssa yhteiseen talouteen, jossa kaikki on yhteistä kuin eväät uskovaisilla.
xxx/ellauri379.html on line 159: and "the Bob Dylan of our age". Swift on tukenut monia brändejä ja yrityksiä, hän on lanseerannut vaatepuita Paul ja Stella McCartneyn kanssa, suunnitellut terveisiä Amerikasta -kortteja ja Jakke Pacific -nukkeja, julkaissut useita tuoksuja Elizabeth Ardenin isokainalosta ja allekirjoittanut monivuotiset sopimukset AT&T:n ja Pääoma Ykkösen kanssa. Hän oli National Hockey Leaguen Nashville Predatorsin ja Sony Cyber-threat -digitaalikameroiden trollaaja, ja hänestä tuli New York Cityn kansainvälinen lähettiläs vuonna 2014 ja levykauppapäivätapahtuma vuonna 2022.
208