ellauri032.html on line 225: Eliot piti James Joycea arroganttina. Joycesta näät Eliotin runous ei ollut kovin kummosta. Kun ne vakuuttui toistensa julkkislätkistä, niistä tuli Pariisissa henkilökohtaisia hyviä ystäviä, niinkuin paljon myöhemmin Tomista ja Grouchosta pen pälejä.
ellauri032.html on line 229: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
ellauri032.html on line 248: Eliotin mielestä on epähienoa uskoa jeesuxen sanaan ihmeiden voimalla, pikemminkin päinvastoin, pitäis uskoa ihmeisiin koska jeesus sanoo niin. No ei se kyllä niinpäin mennyt jeesuxen aikana, tää on myöhempien aikojen pyhistelijöiden sievistelyä. Et jeesus ois sanonu: Kato mä kävelen järvellä! ja kazomo ois vaan nyökkinyt, jes, jes, indeed sir, if you say so. Valitettava tosiseikka on, ettei Eliotin kaltaiset tolkun ihmiset usko ihmeisiin, ne on lastensatua. Ne poimii uskonnoistakin vaan helpoiten sulavia haarukkapaloja. Rusinat niinku pullasta.
ellauri041.html on line 1828: T.S. Eliotin Autio maa on käännetty uudelleen joutomaaxi. Puovo on Suomen T.S.Eliot, patakonservatiivi modernisti. Paizi Eliot oli perintörikasta sukua, Puovo keräs humisevat mezät omista otrajauhoista.
ellauri041.html on line 1830: Nyt on vuosi kulunut täyteen siitä kun aloitin runoilun. Vuosi sitten huhtikuussa pyörittelin tätä samaa aihetta, Eliotin runoa huhtikuusta, muiden muassa. Sehän meni näin:
ellauri052.html on line 197: Salella oli opiskelukaveri Rosenfeld, Hendersonin Dahfu. Pojat parodioi Eliotin Prufrockin Chicagon jiddischixi Der shir hashirim fun Mendl Pumshtok. Siantappojuippeja. Humboldt muka levitti huhua Eliotin homostelusta.
ellauri053.html on line 1162: Modernimman TS Eliotin teki mieli sanoa just noin muttei sanonut, koska teki mieli suklaamunaa. Mit vit? Oliko Jästillä myös suhe Ezran kaa? Olix tää joku Y.M.C.A.? TS Eliot kolmantena junamiehenä. Tiedä häntä noita häntyreitä.
ellauri069.html on line 410: Tää paranoidi/antiparanoidi lukutapa ulottuu kirjaimellisestä symboolitasolle: Ihankuin kaima Tomppa Eliotin Kaatopaikassa, Nipsulla on suorastaan naurettava määrä mystisiä ja metafyysisiä zydeemejä juonen päälle, ml Kabbala, joulukalenteri, saxalaiset legendat, Herero myytit, taivaanmerkit ja tarot-kortit, josta kaikki, mikä tahansa, tai ei mikään voi olla tölkkiavain novellin karkailevaan merkkipelehdintään.
ellauri246.html on line 463: Persoonallisuus, jättäen tyhjyyttä, mutta kulttuuriperintö - Tämä ongelma ilmenee Thomas Stearnz Eliotin kuolemasta. Runko alkaa surullisena requiemina ja päättyy juhlalliseen apuoksaan miehelle, joka teki niin paljon, kaksi kulttuuria. Kaksi kotimaata kuvaa Brodskia Petrofied Gratkesilaisten muodossa, jotka seisovat haudan sivuilla.
ellauri262.html on line 283: Kerran viikossa Inklingit lukivat Lewisin asunnossa ääneen kirjoituxiaan ja vinoilivat niistä. Tolkien puhui ryöpsähtelevästi säkättäen, ja kun hän lisäksi tärkeään kohtaan tullessaan sysäsi hampaiden väliin piipun tutixi, hänen textinsä luki selvyyyden vuoxi kuopuspoika. Muun ajan pohdittiin tärkeitä ajankohtaisia kysymyxiä, kuten onko koiralla sielua, onko parempaa siideriä kuin Kotkassa, onko Eliotin runoiilla arvoa (ei) ja onko polttohautaus pakanallista. Sota-ajan sanomalehdistä Lewis ja Tolkien ratkaisivat vain ristisanat. "Keskustelumme mittaan meille avutuu koko maailma ja jotakin maailman tuolta puolen, jos on onnea. Kenelläkään ei ole mitään vaatimusta toisilta eikä mitään vastuuntaakkaa keneltäkään, vaan kaikki oomme vapaita miehiä ja tasa-arvoisia. Karhun elämää, saa mettä kämmentää. Eedit! tuo lisää olutta! Eedit! EEDIT!" "Minä olen ize asiassa hobitti", Tolkien oli sanonut. Tolkien ja Lewis pukeutuivat, käyttäytyivät ja asennoituivat vanhanaikaisesti, viettivät ikävää urautunutta elämää. Lewis tokaisi: minä pidän pitkäveteisyydestä! Ron piti kirjavista liiveistä kuin Bilbo Baggins. Matti Pulkkinen vertaa salaa Vuokko vaimoa milloin Etheliin, milloin Tolkienin Lukittareen, ize se on kaljanhajuinen Tolkien matkalla hilpeänä kotiin bubista kuin Wagner-sika. Tolkien käy messussa masennuslääkkeenä. Ethel ei lähde, miettii kääntymistä takaisin luteraanixi, siellä naisilla on enemmän sananvaltaa, voivat jopa erotakin.
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri340.html on line 60: George Eliot tunnettiin huomiota herättävän rumana. Sen isäkin piti sitä hevosen näköisenä. Oletko nähnyt hevosen? Sitten olet nähnyt George Eliotin! Haahaha haahahaa!
ellauri392.html on line 954: Hänen opiskelualueensa oli englantilainen ja amerikkalainen kirjallisuus, ja hän painotti Edgar Allan Poen, Nathaniel Hawthornen, Herman Melvillen ja TS Eliotin kirjallisuutta. Hän julkaisi lukuisia kriittisiä esseitä julkaisuissa The Sewanee Review, The Southern Review ja Modern Language Studies, joita hän myös toimitti. Hänen kirjapituisia julkaisujaan ovat Todellisuus ja idea varhaisessa amerikkalaisessa romaanissa (1971) (väitöskirjan perusteella) ja Critical Essays on TS Eliotin "The Waste Land" (1991), toimitettu yhdessä Lois Cuddyn kanssa.
ellauri409.html on line 182: Pascal hyökkäsi väkivaltaisesti jesuiittojen kimppuun, jota syytettiin moraalisen löysyyden puolustamisesta. Nämä kirjeet, joita rouva Sévigné kuvaili "jumalillisiksi" , olivat kampanja yleisen mielipiteen muuttamiseksi, mikä käänsi yleisön pois teologisista kysymyksistä jesuiittojen oletetun moraalisen löyhyyden halveksumiseen. Tietyt jansenistit eivät ottaneet tätä hyvin vastaan, koska he näkivät kirjeissä olevissa hyökkäyksissä kristillisen rakkauden puutetta. Se tuntuu olevan TS Eliotinkin helmasyntinä.
ellauri409.html on line 214: Kun Markku Lehto hälisi latinan tai kreikan tunnilla Omppu "jyrähti" kuin Sale Salosta: Tace Luce. Peter Ackroyd paljastaa kynäilemässään TS Eliotin biossa että suvun deviisi oli Tace et fac. Take and fuck. Nytpä ajattelin selvittää Pezkun avulla mikä sai amerikkalaisen unitaarin kääntämään kelkkansa britti katoliikixi ja kirjoittamaan Paskalin penseisiin tuhnun apologian. Alun perin ne kyllä olivat paavin palvojia normanneja, jotain de Eliatteja.
ellauri411.html on line 87: Tomin elämä oli Tomista kuin Middleton Murryn kirjoittama Dostojevskin romaani. Pojat älkää kirjoittako runoja, Tom sanoi koulunsa koulupojille. John Middleton Murry (6. elokuuta 1889 – 12. maaliskuuta 1957) oli englantilainen kirjailija. Hän oli tuottelias kirjailija, joka tuotti elämänsä aikana yli 60 kirjaa ja tuhansia esseitä ja arvosteluja kirjallisuudesta, sosiaalisista kysymyksistä, politiikasta ja uskonnosta. Merkittävä kriitikko Murry muistetaan parhaiten suhteestaan Katherine Mansfieldin kanssa, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1918 tämän toisena aviomiehenä, ystävyydestään DH Lawrencen ja TS Eliotin kanssa sekä ystävyydestään (ja lyhyestä suhteestaan) Frieda Lawrencen kanssa.
ellauri411.html on line 89: Mansfieldin kuoleman jälkeen Murry toimitti hänen töitään. Marxilaisena aloittaneen Murryn pasifistiset mielipiteet herättivät usein kiistoja. Hän suututti monia vasemmistolaisia (mukaan lukien George Orwell ja Vera Brittain ) väittämällä, että natsi-Saksan pitäisi antaa pitää hallussaan Manner-Eurooppaa. Murry uskoi, että vaikka natsien valta oli tyrannimainen, se oli parempi kuin täydellisen sodan kauhut. Tomin toiveet juutalaisten puzauxesta olis toteutuneet vielä paremmin. Murry "luopui pasifismistaan vuonna 1948 ja... kehotti ennaltaehkäisevään sotaan Neuvostoliittoa vastaan, ja päätti päivänsä konservatiivisena äänestäjänä ". Murrysta tuli myös antifemimisti. Hänen näkemyksensä yhtyivät Eliotin näkemyksiin: hän kannatti elitismiä, jota Samuel Taylor Coleridgen papisto esikuvasi ja jota Matthew Arnold puolusti. Hänen tätinsä kutsui häntä 11-vuotiaana "pieneksi vanhaksi mieheksi".
ellauri412.html on line 49: Eliotin Tomista Jesajan ja Hesekielin textit oli ihan parasta. Jesaja (hepr. יְשַׁעְיָהוּ) oli juutalainen profeetta. Hän vaikutti Jerusalemissa noin vuosina 740–700 eaa. Siis vähän myöhemmin kun näkövammainen Homeros kynäili Troian sodasta.
xxx/ellauri120.html on line 355: Opin ton Pentti Kaariposken jostain käännöskirjasta. Se oli varmaan just toi homorunoilija Thomas "Steariinikynttilä" Eliotin sitaatti kirjassa Rakentamaton tontti. Olen osannut sen tosi kauan. Tota Huhtikuu on kuukausista julmin - kohtaa käytin vuosikaudet käännösteknologian kurssitehtävänä. Käänsin sen Googlella ja panin opiskelijat arvioimaan tulosta. Ei ollut hääppönen. Kaariposki näyttää kääntäneen myös Philip Rothin kohukirjan Portnoyn tauti. Vittu tolla Phillulla ei ollut kuin 1 tarina, Phillu Rothin autofiktio. Vois vielä lukea sen huonoimman kirjan jossa ei ole yhtään jutkua, ton When She Was Good.
xxx/ellauri354.html on line 183: Lauri Viljasen kanssa Kaizu toimitti T. S. Eliotin runojen suomennoskokoelman (1949) ja kirjoitti Puolitiessä-esseekokoelmassaan (1958) siihen mennessä laajimman suomenkielisen esittelyn Franz Kafkasta. Laitinen oli myös uuden ruotsinkielisen kirjallisuuden esittelijä ja puolestapuhuja.
xxx/ellauri410.html on line 272: Hulmen painotus kuvan tärkeydestä vaikutti rankasti muihin runoelimiin, kuten Ezra Poundin paxuun mutta lyhköseen ja T.S Eliotin puoliveteiseen. Hulme sai apua Bergsonilta imagismiin ja Gustave Kahnilta loppusoinnuttomaan runoiluun. Loppusoinnuttomuus oli aikamoinen vallankumous. Ancient Greek and Roman poetry did not rhyme, and early European poetry did not rhyme either. In the West, rhyme began to emerge during the medieval period. In other countries, such as China, rhyming occurred much earlier. In fact, the earliest surviving evidence of rhyming dates back to China in the tenth century BC. Rhyme, as a tradition, probably came into English through the French influence following the Norman invasion of England. It may be that the Latin based languages of Europe took the idea of rhyme from the Arabic during the period that the Moors ruled in much of the Iberian Peninsula.
xxx/ellauri410.html on line 306: Eliot oli poikasena naisille hirmu kauhuinen ja kauhu kaunanen. Hart Crane was so certain that Eliot was a homosexual like himself that he referred to him, according to Allen Tate, as the “prime ram of our flock.” Ezra kirjoitti tämmöisen saatteen Eliotin homorunoille:
xxx/ellauri410.html on line 313: Mään oli luultavasti Tompan homppakaveri Verdenal. Siisteissä Quatrainsissa "Sweeny Erect" vangitsee ihmisen sivilisaation monimutkaisen paisuntatilan edistyneen modernin maailman ja suuren sodan tuhojen keskellä. Tämä on Emma Baldwinin analysoima runo (BA englanti sivuaine: Creative Writing, BFA Fine Art, BA Art Histories). Pöljä Emma ei ymmärtänyt puoliakaan Eliotin läpistä.
xxx/ellauri410.html on line 315: "Sweeney jäykkänä" kirjoitettiin ja julkaistiin vuonna 1919 Eliotin kokoelmassa "Poems". Siellä Sweeney debytoi. Eliot käytti Sweeneyä myöhemmin runoissa, kuten " Sweeney among the Nightingales " ja "Mr. Eliotin sunnuntaiaamuerektio." Hänet mainitaan lyhyesti myös The Waste Landissa.
xxx/ellauri410.html on line 396: TS Eliotin "Sweeney jäykkänä" esittelee yhden Eliotin tunnetuimmista hahmoista, Sweeneyn, bordellissa epileptisen naisen rinnalla. Runo vie lukijan myrskyisän henkisen ja emotionaalisen maiseman läpi, joka johtaa Sweeneyn huoneeseen bordellissa. Siellä hän seisoo täyspitkässä peilissä ja ajaa parranajoa samalla kun nainen, jonka kanssa hän oletettavasti nukkui, kiemurtelee sängyllä. Hän ei osoita kiinnostusta hänen kärsimykseensä ja hoitaa asioitaan niin rauhallisesti kuin voi. Runo päättyy siihen, että muut naiset puuttuvat asiaan ja yrittävät elvyttää naista tuoksuvilla suoloilla.
xxx/ellauri410.html on line 400: TS Eliotin Sweeney Erect on kahdentoista säkeistön runo,
xxx/ellauri410.html on line 430: Eliotin runot (1920) -kokoelmassa julkaistu Sweeney jäykkänä on yksi merkittävimmistä teoksista, joissa hän käyttää Sweeneyn hahmoa. Eliot käyttää Sweeneyn hahmoa muutamissa teoksissaan tutkiakseen ihmisten epäinhimillisyyden, moraalisen ja seksuaalisen alenemisen, vieraantumisen ja pettymyksen teemoja epävarmassa ja kulttuurisesti rappeutuneessa modernissa maailmassa; 'Sweeney Erect' tutkii samanlaisia teemoja runsain höyläyxin ja viilauksin, joissa on Eliotille tyypillinen viittausmenetelmä.
xxx/ellauri410.html on line 549: Hyvä yritys pelastaa Eliotin vene kaveri, muttei sikaaria. Toinen kriitikko uumoilee sentään hämärästi että aika vittuiluahan tää nyt oli.
xxx/ellauri410.html on line 880: Kristillishenkiset kriitikot olivat "erityisen innostuneita "Tuhka-keskiviikosta ". Edwin Muir väitti, että " "Tuhka-keskiviikko" on yksi hänen [Eliotin] kirjoittamista koskettavimmista runoista ja ehkä täydellisin." Muilla tahoilla se ei saanut hyvää vastaanottoa. Monien maallisempien kirjailijoiden keskuudessa sen hymistely oli kiusallista.
xxx/ellauri410.html on line 882: Ensimmäisessä osiossa Eliot esittelee luopumisen ajatuksen Cavalcantin lainauksella , jossa runoilija ilmaisee omistautumisensa naiselleen kuoleman lähestyessä. Dante Gabriel Rossetti käänsi sen nimellä Ballata, Written in Exile at Sarzana, ja käänsi ensimmäisen rivin "Koska en toivo palaavani". Näin tuodaan esille myös ajatus Eliotin immigraatiosta. Ei siitä koskaan tullut oikeata brittiä vaikka yritti peräpukamien hinnalla. Ei pitäisi nostaa vahtisotilaille bowlerhattua.
xxx/ellauri410.html on line 886: Kun runo julkaistiin ensimmäisen kerran, siinä oli omistus "Vaimolleni", joka viittaa Eliotin ensimmäiseen vaimoon, Vivienne Haigh-Wood Eliotiin, jonka kanssa hänellä oli kireät suhteet ja josta hän aloitti oikeudellisen asumuseron vuonna 1933. Omistus ei ilmestynyt enää myöhemmissä painoksissa.
31