ellauri074.html on line 270: Cioran aloitti filosofian opinnot Bukarestin yliopistossa 17-vuotiaana ja tutustui siellä vuonna 1928 Eugène Ionescoon ja Mircea Eliadeen. Hän valmistui kandidaatiksi 1932. Vuosina 1933–1935 Cioran opiskeli Berliinin yliopistossa, jossa hän tutustui Ludwig Klagesiin ja Nicolai Hartmanniin. Palattuaan Romaniaan hän opetti 1936–1937 filosofiaa Andrei Șagunan lukiossa Brașovissa.
ellauri074.html on line 274: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 321: Cioranin ja Mircea Eliaden yhteydet Romanian 1930- ja 1940-luvun äärioikeistolaisiin liikkeisiin ovat herättäneet paljon keskustelua, ja niistä kerrotaan seikkaperäisesti esimerkiksi Marta Petreun teoksessa An Infamous Past: E. M. Cioran and the Rise of Fascism in Romania.
ellauri074.html on line 412: Mircea Eliade ja Saul Bellow
ellauri074.html on line 414: Tähän väliin tekis mieli paasata vähän Mircea Eliadesta (1907 – 1986) ja sen Chicagon kollegasta Belovin Sakusta. Mirkkis on ilmitullut ex-fasisti ja antisemitisti, ja Saku tunnetttu semiitti. Mitenkähän ne oikein tulivat toimeen keskenään? Voisi kuvitella ettei kovinkaan hyvin. Väärin arvattu.
ellauri074.html on line 421: liikaa vaihtoehtoja. Aatteiden valintamyymälässä on helppo exyä karkkihyllylle. Eliade
ellauri074.html on line 428: Saku ja Mirkku tapaili useinkin sitku Sakun nai se romanialainen matemaatikko 1974, vaimo nro 4, Alexandra Bagdasar. Puhuttiin romaniaa ja kokattiin romanialaisia kotiruokia. Ero tuli vaimosta 1985 ja 1986 kuoli Eliade. Mirkun nazitouhut tuli ilmi vasta 1988. Mirkun 30-luvun kirjoituxet oli aika pahaa fasismia indeed. Sen kannattaman rautakaartin miehet listi silmittömästi jutkuja sakujen rinnalla. Sakua vähän hävetti eze oli kaveerannut tälläsen paskiaisen kaa. Se kirjotti sit Mirkun comic sidekickixi Bloomista kertovaan rompskuunsa Ravelstein: kohteliaasti pokkuroiva pikku romanialainen Radu Grielescu, sliipattu intellektuelli jolla oli antisemiitin rikosrekisteri. Aika noloa. Pääsipä kusettamaan Sakua oikein kunnolla.
ellauri222.html on line 177: But “Ravelstein” is a revenge novel, too. It’s not really about Ravelstein/Bloom. It’s about the narrator, a writer named Chick, who has been treated cruelly by his wife, Vela, a beautiful and brilliant physicist—a wicked caricature of Bellow’s fourth wife, the mathematician Alexandra Ionescu Tulcea. There are also a couple of drive-by take-downs along the way—of Mircea Eliade, a historian of religion at Chicago rumored to have been involved in the fascist Romanian Iron Guard, and of the owner of a restaurant on St. Martin, in the Caribbean, where Bellow contracted a case of food poisoning that nearly killed him. He brings them into the story just to skewer them.
ellauri341.html on line 263: Aloitettuaan kirjeenvaihdon Mircea Eliaden, tuolloin Yhdysvalloissa asuneen suuren romanialaisen uskontohistorioitsijan kanssa (sen Saul Bellowin vittumaisen naapurin), jota kommunistit pitivät "kansan vihollisena", Gregorian Bivolaru joutui salaisen poliisin ensimmäiseen kierrokseen kotonaan. vuonna 1971, ennen kuin hän täytti 20 vuotta. Absurdilla tekosyyllä etsiä kadonneita naisia varastosta, kolme salaisen poliisin agenttia sai tehtäväkseen ryöstää talon. Itse asiassa he halusivat pelotella häntä ja he ottivat pois kaikki hänen henkisyyttä käsittelevät muistikirjat, kaikki kopiokirjat, muistiinpanot sekä pornokuvat, joita vaihdettiin ulkomailta tulleiden ihmisten kanssa. Näin alkoi salaisen poliisin 19 vuotta kestänyt terrori ja häirintä - joulukuuhun 1989 asti, jolloin Ceausescun hallinto kaatui.
xxx/ellauri130.html on line 338: Mulla on joku Ionescon näytelmä, olen lukenutkin se. Siinä oli jotain huvittavaa sarvikuonoista, ne piti jotain hassua ääntä kun ne laukkasivat kaduilla. Märisi? No joo. Loput olen jo unohtanut. Cioran tapasi Eugenen Bukarestissa. Niin ja Mircea Eliaden, josta Saul Bellow teki pilkkaa jossain kirjassa. Mircealla oli jotain hämäriä nazitaustoja.
xxx/ellauri261.html on line 620: Altizer combined Kierkegaard and Mircea Eliade to concoct a mystical rather than ethical language for solving the problem of the death of God, or, as he puts it, in mapping out the way from the profane to the sacred. Which makes a rather rough reading, admits William Hughes Hamilton III (March 9, 1924 – February 28, 2012) who was a prominent theologian and proponent of the Death of God movement.
xxx/ellauri261.html on line 622: Eliade was Saul Bellow's colleague and a pain in the ass in Chicago. He was a leading interpreter of religious experience, who established paradigms in religious studies that persisted to his dying day. His theory that hierophanies form the basis of religion, splitting the human experience of reality into sacred and profane space and time, has proved influential. A hierophany (Mircea's own invention) is a manifestation of the sacred. Eliade argues that religion is based on a sharp distinction between the sacred and the profane. According to Eliade, for traditional man, myths describe "breakthroughs of the sacred (or the 'supernatural') into the World"—that is, hierophanies.
12