ellauri003.html on line 243: (en p-sanaa käytä, kuten Eino Leino.)

ellauri003.html on line 582: Tarkemmin sanoen siis Eino Leinolta.)
ellauri014.html on line 364: Joo sitä se oli sano äite ja vei tikun päässä pihalle. Pedagogisen ulvahduxen jälkeen palataan petipainiin tosimielessä. Julkku antaa Pröölle puistikossa yllättäen muiskun! Pröö jäykistyy, Julle ize pyörtyy. Melkoisen kovaa leikkiä, sanoisi Eino Poudiainen.
ellauri015.html on line 633: Toi jengi on vähän kuin Rousseau, tai Eino Leino:

ellauri019.html on line 383: Kuka välittää kuinka meitin käy. Ei ainakaan jumalat An ja Enkil. Ei enempää kuin Eino Poutiainen, tai Rabbe Enckell, den finlandssvenska poeten. Nike bara flyr i vindens klädnad, som
ellauri019.html on line 394: Kukaan ei ole inherentisti toista parempi, oikeammassa toista enemmän tai vähemmän. Me ollaan vaan omenia tai appelsiineja, saa ize valita. Valinnasta ei seuraa mitään erikoista. Leikki jatkuu. Melkoisen kovaa leikkiä, kuten Eino sanoi.
ellauri019.html on line 396: Eino Poutiainen. Suomalainen pienviljelijä Kiihtelysvaarasta. Isän maan mies jos kuka. Syntyi samana vuonna kuin Suomen tasavalta. Lean ikätoveri. Suoritti kanta-aliupseerikoulun jatkosodan aikana. Huonoissa väleissä unohtuneen kansan johtajaan Veikko Vennamoon. Jos oisi hengissä, oisko persu, hengaisiko linnan juhlissa.
ellauri020.html on line 472: Gaalaruuan kokkaa kestojulkkixet pienissä kojuissa essut eessä ja kokinhatut päässä. Siinä oli meitä poikia, siinä oli sanos nyt, niin Oprah Winfrey, Sylvester Cat, Roger Moore, Liz Taylor, Joan Collins, Julia Child, Patrick Suppes, the Beatles, Eput, Eino Gröhn ja Veli Vesselin Volvon vasen etulokasuoja. Niin ja Huuhkajat. Kiveshuoneessa (ballroom) rikkaat hytkyy rokkia rehupiiklesien tahdissa. Paikalle tuli mm. Goodmanit, Jensenit, Suikkaset ja jansenistejakin puolijoukke.
ellauri024.html on line 547: Hassuttelunimet ja nimikkeetValtakunnantoimittaja Eino-Mies Porkka-KoskiSäveltäjä Mikko-Ville Luolajan-Mikkola
ellauri024.html on line 1016: Kun kapteeni Teppo-Raimo lähti eläkkeelle, Eskin virka (no, tehtävä) siirretiin tuotantotalouteen osaxi työpsykologiaa. Sielunpaimen palaa Eino Kailan tielle. Se onkin ollut aina kiinnostuneempi filosofian sielunhoidollisista aspekteista kuin systemaattisista, niin systeemifilosofi kuin onkin. Lujaapierevän mustavalkoista valokuvaa seinällä se saa siellä kazella. Kohta roikkuu siinä ize vierellä. Tapettuna tapettiin.
ellauri025.html on line 444: (Eino Leino)
ellauri028.html on line 564: Odottelemme juuri parhaillaan eli täsmälleen tällä herran sekunnilla, tällä nimenomaisella hetkellä tai tällä kellonlyömällä odotamme Euroopan erikoisuuskirjeenvaihturimme Eino-Mies Porkka-Kosken raporttia reportaashshisarjaamme "Yhdentekevä Eurooppa". Kävelevä sinikantisemme uudisoi meille kohta Helsingin Pinaatintorilta suomalaisten sotavegetaarien 47:nnen teemaviikon paraatia. Aihehan on Eino-Miehelle erittäin tuttu. Mieshän on palvisodan vegetaareja. - Niin, hänhän sai palvisodassa Mannergeimilta neljännen luokan valkoisen ruusukaalin riparikunnan kunniamerkin. Sopan ja kauhan miehiä kerta kaikkiaan. Eikä siinä kaikki, Vuonna 55 hän oli reportterina seuraamassa Porkkanan luovutusta takaisin Suomelle. Toivottavasti hän ei ole tänä juhlallisena vegetaaripäivänä niin nakit silmillä, että joutuisimme taas kuulemaan sen iänikuisen baaritiskitarinan siitä, miten hän listi vielä välirauhaspäivänä 50 punajuuriarmeijan kaaleria itulinjassa paljain käsinein. - Herra jumala! Puhelinhan soi! Pane töpseli nopeasti seinään! Haloo haloo! Täällä alivaltiosihteeri! - Täällä Eino-Mies P-K tanassa ja Burana 200. Saisinko huonepalveluun, tarvizisin Burana 400:sta. Ja jos Suomesta soitetaan ja uzitaan, minua ei saa häiritä eikä vastustaa. Sanokaa vaikka, että minulla on Pipa kukkarossa ja Kippari-Calle taskussa.
ellauri030.html on line 101: Isommasta Catosta tuli Ciceron kirjan Mauno Mato, koska se eli vitun vanhaxi ja opetteli kreikkaa vielä oktogenaarina. Vaikkei kyllä enää oppinut. Se ei koskaan tykännyt kreikkalaisista, ne oli epäilyttäviä ja veteliä mamuja. Tää vanhempi Cato eli toista sataa vuotta ennen hernekauppiasta, et sille kirjoittelu on vähän kuin Eski puhuttelemassa Eino Leinoa.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri045.html on line 406: Samastuminen Eino Leinoon.

  • ellauri047.html on line 1020: Sorainen toimi ruotsin kielen opettajana. Hän väitteli 1927 tohtoriksi filosofi Søren Kierkegaardin personallisuusaatteesta ja julkaisi useita artikkeleita Kierkegaardista ja toisesta tanskalaisesta filosofista Harald Høffdingista. Sorainen haki 1953 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin virkaa, mutta Eino Kaila ja Oiva Ketonen katsoivat hänet virkaan epäpäteväksi.
    ellauri048.html on line 113:
    V. A. Koskenniemi savusti Eino S. Revon Uudesta Suomesta

    ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
    ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
    ellauri048.html on line 123: Eino S. Repo kirjoitti Ajan Kirjaan 2/50 artikkelin Arvostelijan vapauden puolesta. Siinä hän kritikoi vilpillisiä arvostelijoita. Hänen mielestään "on tärkeämpää olla rehellinen kuin erehtymätön". Repo otti esimerkiksi edellisenä syksynä ilmestyneen V. A. Koskenniemen runokokoelman Syksyn siivet saaman vastaanoton. Hän ei voinut ymmärtää sen saamaa ylistystä, varsinkin kun paljon parempiakin runokokoelmia oli ilmestynyt.*
    ellauri048.html on line 131: Koskenniemi jatkoi kirjeessään Lauri Aholle vuonna 1953 Eino S. Revon säälimätöntä arvostelua ja halusi tämän erotettavaksi myös Uuden Suomen radiotoimittajan tehtävästä. *
    ellauri048.html on line 426: (Eino Leino: Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, laulusta Confessio cordis )
    ellauri048.html on line 532: Ja reiluudesta VA Koskenniemi, joka savusti ulos Eino S. Repoa

    ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut. Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
    ellauri049.html on line 211: Toverihenkisyys ja ahdasmielisyys välittyivät näin lehden kautta Kailaan elämään. Yksinäisyyteen ja alemmuudentuntoon kääntyväinen Uuno sai toverien kaipuuseensa vastinetta ja tervettä narsismia. Samankaltaista yhteisöön kuuluvuutta, toveruutta sekä veljien ja sisarten kaipuuseen vastausta edusti Heinolan partio-osasto, joka toimi syksystä 1916 alkutalveen 1919 asti. Heinolan osaston perustaja ja johtaja Eino Salmelainen aloitti koululaisille suunnatut lausunta-ja runoanalyysi-illat. Nämä tilaisuudet ”johtivat hänen mielenkiintonsa kuvataiteellisista yrittelyistä runouteen”. Uuno sai myös ensi kosketuksiaan toimittajan työhön partion julkaisujen – Partiolainen ja Ole valmis - tiedotussihteerinä toimisen johdosta.
    ellauri051.html on line 3184: 76-vuotias Mäkelä on menestynyt kirjailija ja hänet on palkittu urallaan muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla, Finlandia-palkinnolla sekä Eino Leino palkinnolla. Mäkelällä on aikuinen yli 50-vuotias poika Lauri ensimmäisestä avioliitostaan lastenkirjailija Maikki Harjanteen kanssa ja 15-vuotias pojantytär Sade.
    ellauri053.html on line 61: 26. syyskuuta – Kuvanveistäjä Lauri Leppäsen muotoilema Eino Leinon patsas paljastettiin Esplanadin puistossa Helsingissä.

    ellauri053.html on line 276: Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.
    ellauri054.html on line 365: Teologit väänsi hemmetisti esseitä, varsinkin piispa Sormunen, mut ei niitä kauan luettu. Ei Hande ainaskaan. Kirjallisuuskritiikkiä myös aivan vitusti: Rafu K-mies, Eino Krohn, Kai Laitinen, Irma Rantavaara, Eila Pennanen, Annamari Sarajas, Pekka "Tuus" Tarkka. Mulla taitaa olla JA Hollon "Kohtaamiani", vähän aloitin, en jaxanut.
    ellauri055.html on line 999: Ja koska nyt kerran Forsmanit, joista sittemmin tuli hyviä ystäviäni, näin puheeksi tulivat, niin on minun elämäni kohtalossa kahdella sen suvun jäsenellä ollut erinomaisen tärkeä merkitys. Kun vanhempieni varat olivat minun viisi luokkaa lyseota käytyäni ehtyneet ja minä silti lähdin vielä kuudennelle, niin satuin tällöin jostakin syystä olemaan jonakin päivänä poissa koulusta, ja kerran saksan ja ranskan kielen opettajani Eino Sakari Yrjö-Koskinen eli Pekka pistäytyi katsomaan, mikä nuorta herra Sillanpäätä vaivasi. Ja vaikka vapaaherra kääntyikin sieltä (kortteeri-isäntäni) Davidssonin ja kolmen muun huushollin yhteiskeittiöstä takaisin luokseni tulematta, niin, ehkä asuntoni hukan proletaariset piirteet olivat häntä hämmentäneet, hän hankki minulle paikan silloiseen mahtavaan Liljeroosin perheeseen sen kuopuksen eräänlaiseksi henkiseksi imettäjäksi.
    ellauri055.html on line 1137: Monismi ei kelvannut Vaakulle. Dualismia se olla pitää. Sillanpää tykkäs biologiasta ja monismista. Bergsoninkin persepää pani lusikkansa keitoxeen, Eino Kaila käärmeöljyn piirimyyjänä Suomessa 1910. Elämä ja aurinko 1916 sis. Eino Kailan syvähenkistä elämää juoneen päälleliimattuna. Iso Masa sanoi isoa Paulia puoskarixi. Ei tykännyt. Puoskari tulee sanasta bardskärare, parturi. Niillä oli verilautanen suoneniskijöiden ammattikuntamerkkinä.
    ellauri055.html on line 1243: Kirjailijakolleegat tunnistivat Toopen lahjat vaikka neuvoskelivat. Esim kirjailijan välihuomautuxet eivät olleet enää eikä vielä muotia. Tärkeilevän Eino Kailan mielestä ne oli literatuuria. Musta ne on just hyviä.
    ellauri055.html on line 1298: Eno Kalan peruskäsitys todellisuudesta oli, että se oli olemassa (realismi) ja että se muodosti ykseyden (monismi). Toisaalta Kala oli kiinnostunut estetiikasta, mikä näkyi myös runouden harrastuksena. Kalan omaksui esteettiset käsityksensä Suomen kansallisromanttisen taiteen klassikoilta Juhani Aholta, Pekka Haloselta, Eero Järnefeltiltä, F. E. Sillanpäältä, Eino Leinolta ja Jean Sibeliukselta, joiden kanssa hän ystävystyi. Tussula MC.
    ellauri064.html on line 413: Paljosta saa meidän lapset olla kiitollisia Untolle. Mutta mitä sukua Unto oli Eino R. Wartiovaaralle? Samoja Weckmanneja olivat.
    ellauri064.html on line 415: Eino Rafael (17. huhtikuuta 1885 Anjala – 14. joulukuuta 1967) oli suomalainen metsänhoitaja ja kirjailija. Wartiovaara toimi myös saarnamiehenä Maria Åkerblomin johtamassa herätysliikkeessä ja hän oli liikkeen toinen johtaja Åkerblomin rinnalla.
    ellauri064.html on line 419: Wartiovaara tutustui 1919 horrosaarnaajana toimineeseen Maria Åkerblomiin ja Wartiovaaran perhe otti 20-vuotiaan Åkerblomin kasvattityttärekseen sen jälkeen, kun hän oli saanut horrostilassa tällaisen kehotuksen Jumalalta. Wartiovaarat ja Åkerblom muuttivat samana vuonna Kokkolaan, jonne he asettuivat asumaan. Kokkolassa Åkerblom piti Hakalahden rukoushuoneella horrossaarnoja, joita kävi kuuntelemassa parhaimmillaan satojakin ihmisiä. Wartiovaara osti Åkerblomille 100 000 markkaa maksaneen ratsuhevosen, kun Åkerblom oli saanut unessa tätä koskevan kehotuksen. Uskonliikkeelle rakennettiin Kokkolaan kaksikerroksinen asuintalo, ns. Marian palatsi. Mutta saiko Eino Marialta pillua?
    ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
    ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
    ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
    ellauri066.html on line 218: Runoilija Jöns Carlson on esittänyt vielä yhden tulkinnan Aaro Hellaakosken Hauen laulusta Mezästys ja kalastus-lehdessä. Hauen laulu, joka päättää Hellaakosken tärkeimmän runokokoelman Jääpeili (1928), kertoo hauesta, joka nousee puuhun laulamaan. Aaro peri Eino Leinon reissussa rähjääntyneen manttelin. Aaro oli kyllä kaikin puolin kunnollisempi mies. Ei ne olleet Kangasniemen miehiä, vaan pohjoisempia, Oton luona käymässä. Mökkiläisiä, paholaisen reestä pudonneita, ei aitoja. Hiski kyllä oli kangasniemisiä, sen pysti oli kylän rannassa.
    ellauri088.html on line 313: Einon pääteos, lähes tuhatsivuinen Vepsän kielen äännehistoria ilmestyi vasta 1946. Se on yhä eräs laajimmista suomalais-ugrilaisista kielistä kirjoitetuista monografioista.
    ellauri088.html on line 316: Eino Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin muun muassa Viroon. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa (Petroskoi) keruumatkalla. Sieltä löytyy vieläkin pikkutunkeloita.
    ellauri105.html on line 187: piteli mahaansa. Posti-Eino ja Kuittisen isäntä nostivat häntä
    ellauri110.html on line 522: Olen jo osannut antaa äitykälle anteeksi että se oli mitä oli. Joku mätäpää luki ennen radiosta uuden vuoden vaihtuessa ääneen joka vuosi Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Sitä inhosivat meidän perheessä lapset sekä vanhemmat. Se on varsinainen egoistin aamuhartaus. Sitäpaizi pitempi kuin Elvixen muna.
    ellauri110.html on line 625: Eino Leino
    ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
    ellauri110.html on line 797: Itsekö elämä oisit täytä, minkä tiedät, tahdot, Eino Leino
    ellauri110.html on line 825: Hilja, Eino ja Madetoja ja Hemingway oli kaikki rapajuoppoja. Niin oli Handekin kunnes lopetti. Kirjailijoissa on hurja määrä käyttäjiä. Siitä ei mulla vielä ole taulukkoa. TODO.
    ellauri110.html on line 866: Hermot hermot. Onnexi on viinaa. Helsingissä Hilja tapaili myös Einoa. Leevi joi izensä niin rapakuntoon että joutui Hankoon kuivatelakalle.
    ellauri112.html on line 31:
    Siinä oli meitä kulttuurikoneita, siinä oli Hande, Erkon Jussi, Eino">Eno Kala, vitaali muotifilosofi Bergson ja Renan Ernest. Hämärinä taustaheppuina Hyntti, Alpi ja Tuntti. Juopporemmistä jää uupumaan Matti Viikari ja Erno Pee.

    ellauri112.html on line 196: Tri Eino Kaila: Kannatan leijonalippua semmoisena kuin se näinä päiwinä on liehunut Senaatin ja Säätytalon katolla. Siihen woiwat kaikki puolueet yhtyä. Sen komeisiin wäreihin liittyy se määrä omaa waltiollista historiaa, joka Suomella jo aikaisempina wuosisatoina on ollut. (Taputuxia oikeistotaantumuxen penkeiltä.)
    ellauri161.html on line 252: * Uutuuksia: Johdatus filmiaikaan. Kirjoituksia valokuvaamisesta (2017) ja lastenkirja Eino ja suuri possukysymys (2018)
    ellauri192.html on line 525: Eikö Housukilvillä pestä pyykkiä kuin kerran kesässä? Mixei Eino pese ize runkkuisia kalsareitaan?
    ellauri238.html on line 707: Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa, ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta ihan koiruuttaan, vittuilumielessä.
    ellauri240.html on line 355: Olisi ollut edes Eino Leinon runokirja...voin sanoa, että 99% näistä menee roskiin. Ei edes kierrätykseen, vaan roskiin. Ihan siis kaatopaikalle.
    ellauri245.html on line 550: Elsa valmistui arkkitehdiksi helmikuussa 1949. Sen jälkeen hän työskenteli hetken aikaa Elsi Borgin ja Margareta Stigzeliuksen arkkitehtitoimistoissa. Kun työt siellä loppuivat, hän lähti kysymään töitä Alvar Aallon toimistosta. Toimisto sijaitsi Riihitiellä Munkkiniemessä, Aaltojen kodin yhteydessä. Pienessä työyhteisössä oli tuolloin vaikea tilanne, sillä Alvar Aallon ensimmäinen puoliso, lähin työtoveri ja yhtiökumppani Aino Aalto oli kuollut saman vuoden tammikuussa. Alvar Aalto joi suruunsa eikä saanut töitään kunnolla hoidettua. Kun Elissa sai töitä toimistosta, tilanne muuttui. Myöhemmin Aallon hovikuvaaja Eino Mäkinen oli kysynyt Alvarilta, miksi hän ei valinnut Maijaa. Alvarin vastaus oli: ”Jag måste ha litet skratt i mitt liv!” Elsa oli nuori ja iloinen. Moniin valokuviin on ikuistettu Alvar yrityxen ruorissa, mutta Elissan kerrotaan olleen miestään taitavampi kippari.
    ellauri249.html on line 415: Kenraali Xavierilla oli taivaansininen univormu. Kenraali Mannerheim piti valkoisesta (varsinkin naisten alusvaatteissa), kuten kertoo ruskokielinen runoilija Eino Leino:
    ellauri249.html on line 447: Eino Leino
    ellauri272.html on line 700: KuppaLeino Eino ja Kasimir
    ellauri282.html on line 208: Pierino Ronald "Perry" Como teki Caterina Valentinelle serenadilurituxen, joka on mainittu jo albumissa 220. Siinä on hauska missivideo. Siellä sanotaan että Lasse Mårtenson teki siitä coverin mutta tämä Eino Grönin versio on parempi. Lasse veisaa kuten aina vähän homahtavasti nenäänsä.
    ellauri282.html on line 210:
    ellauri285.html on line 425: Patti luovutti ja lopetti kirjallisuuden opinnot approbaturiin kun koki Eino Leinon Tumman liian omaxi. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Isättömyyttään syytteli kun ei jaxanut yrittää. Linkolakin jäi isättömäxi 9-vuotiaana. Ei ollut enää isärehtori kieltämässä heittämästä ohikulkijoita lumipallolla.
    ellauri285.html on line 437: Suoraselkäisiä keskustaoikeistolaisia, jotka istuivat 85 syytettyjen penkillä Patin julkaistua oman epäihmisen äänensä. Paizi E. Saarinen, joka ei jäänyt kiinni. Kuusi sanoo kiittävästi Eskistä: playboy ei lukisi Eino Kailan persoonallisuutta, mutta Eino Kailan tutkija voi leikkiä playboyta. Kuusi tykkäsi kun Eski haukkui Kailan loogista empiriokritisismiä. Eski ajoi ensimmäissen Finlandia-palkinnon lautakunnassa 1984 Eerno Paasilinnan esseekokoelman Yxinäisyys ja uhma Pimenoffin kauniin Helenan ohize. Miespaneeli vei voiton taas, Kuusi käänsi kelkkansa keskustaoikeistoveljien ja nazikaverin, lestadiolaisen Niels Nielsenin viitoittamalle ladulle. Eski ei ollutkaan meediajulkisuuden vuoxi älyllisesti epärehellinen etuvasemmalle, vaan juurikin päinvastoin, takaoikealle. Kuusi ei pitänyt AKS-läisenä ylioppilaana Eino Kailasta, koska se oli lipilaari ja sai silti kaikki kauniit filosofityttöset. Mutta kukahan maailman 100K korhosesta oli juuri Pulkin mainizema Korhonen? Patin äitikin oli os. Korhonen.
    ellauri285.html on line 439: Ernon Finlandia-voittajan toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle hyvin erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden, muttei sentään julkisuuden hinnalla. Ja silti, rakkaat lukijat, voin kuvitella Paasilinnan ajatelleen, olkaa varovaisia, sillä “on paljon helpompaa kirjoittaa hyvin kuin oikein“. Epäilkää, kyseenalaistakaa! Pankaa sormenne joka erälle ja kysykää: miksi - tämä - on - näin? Näistä Leino ja Linkola on oikislaisia, Haanpää vielä Noitaympyrässä vasuri vaikka kelkka taisi kääntyä Kiinan matkalla, ja Shukshin kodikkaita tuhnuja Suomi-filmityyppisiä leffoja ohjannut neuvostolainen elokuvaohjaaja. Entä Ernu ize? Joku mustanvihreä. Naipaul oli, vaikka 2. polven mamu, tunnettu kolonialismin puolustaja ja rasisti. Tyypillinen rasisti on ikääntynyt maalaisäijä tai vähän koulutettu nuori juippi. Patti lähti liikenteeseen juippina ja päätyi maailaisäijäxi. Franz Fanon, josta on paasattu mm. albumissa 96 joutui neekerinä Patin hampaisiin. Fanonin mielestä neekerien vihailu ja ihailu molemmat johtuvat niiden valtavista ruskeista vällykäärmeistä. Mean black snake sneaking in my back door, laulavat ne izekin. Patin mittausten mukaan kuukerin nelli on ihan samanmittainen kuin valkoisen ja tuntuukin naisten mukaan samalta. Mixikä se sitten kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa?
    ellauri308.html on line 222: Väinö Tanner heitti nurkanvaltausta yrittäneen hukkapätkä Tuomisen Koiton talolla niska peffa otteella kulisseihin. Kesällä 1921 Tuominen vieraili ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa, missä tapasi Kullervo Mannerin ja Eino Rähjän. Manner teki Tuomiseen hyvän vaikutuksen. Rähjät olivat Tuomisen mielestä epämiellyttäviä aina ulkoista olemustaan myöten. Matkallaan Tuominen pani huolestuneena merkille, että yläluokan entiset huvilat olivat kovin kuluneita ja likaisen kansan käytössä.
    ellauri308.html on line 226: Manner ja Kuusinen ottivat kiivaasti yhteen. Kumpikin syyllistyi karkeisiin henkilökohtaisiin solvauksiin. Eino Rähjä uhkasi likvidoida kuusislaiset ja ottaa näiden korvat todisteeksi; Karl Radek ja Lenin ilmaisivat tukensa Kuusiselle.
    ellauri308.html on line 281: Ampumapaikka "Kuusisen klubi" sijaitsi Pietarin Kammeno-Ostrovin katu 26–28:n viidennen kerroksen huoneistossa 116. Klubi oli nimetty Otto Wille Kuusisen kunniaksi, koska helmikuussa 1920 oli tullut tieto, että Kuusinen olisi ammuttu Suomessa. Sitä käytettiin suomalaisten kommunistien kokouspaikkana, kunnes se vuoden 1920 loppupuolella lakkautettiin ja siellä olleet Kuusisen kirjoittamat kirjat ja kaikki muistoesineet hävitettiin. Syynä oli Kuusisen maineen ryvettyminen keskuskomitean silmissä hänen ihmeteltyään klubin murhille julkisesti esitettyjä perusteluja. Kuusinen oli tässä vaiheessa hengenvaarassa, sillä Eino Rähjän johtama SKP:n sotilasjärjestö oli päättänyt Kuusisen surmaamisesta. Ylellinen talo rakennettiin vuosina 1910–1914, ja siinä asui lukuisia suomalaiskommunisteja.
    ellauri308.html on line 283: Juhana (Jukka) Rahja (19. heinäkuuta 1887 Kronstadt – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli pietarinsuomalainen seppä ja poliitikko. Jukka oli yksi kolmesta Rähjän bolševikkiveljeksestä. Muut veljekset olivat Eino ja Jaakko. Heistä varsinkin Jukka ja Eino vaikuttivat voimakkaasti Suomen kommunistisen puolueen (SKP) alkuaikojen linjauksiin. Jukka Rähjä kuului SKP:n johtajistoon puolueen perustamisesta (1918) kuolemaansa asti. Puolueoppositio murhasi Rähjän elokuussa 1920.
    ellauri308.html on line 287: Vuoden 1921 edustajakokous päättyi kompromissiin ja Kuusinen valittiin SKP:n johtoelimiin yhdessä vastustajansa Eino Rähjän kanssa. Miesten väliset mielipide-erot heijastelivat sitä jännitettä, joka SKP:tä perustettaessa syntyi ns. vanhojen (Pietarin) ja uusien (Suomesta paenneiden) bolševikkien välille. 1930-luvulla Kuusinen ajautui erimielisyyksiin SKP:n puheenjohtaja (1920–1935) Kullervo Mannerin kanssa. Voittajaksi selviytyi Kuusinen, ja Manner kuoli pakkotyöleirillä, mikä ei ollut harvinainen kohtalo Kuusisen vastustajalle tuona aikana. SKP:n johtoon siirtyi Mannerin jälkeen käytännössä Kuusinen. Kuusinen on pysyvästi muurattuna Kremlin muuriin.
    ellauri309.html on line 1057: Für Frauen ist beinahe alles etwas Symbolisches. Allamme on kuuma hiekka, kyrpä seisoo kuni miekka (Eino Leinon julkaisematon runo, Lähde: Yrjö). Kyrpä koskee kuumaa floiskaa. Tääkin tarina on se sama vanha: vanha raha vastaan hyvät siittiöt, geeni vaiko meemi, kas siinä pulma. Aina sama tematiikka, Jan Blomstedt sanoisi. Sekin on jo vanha mies. Kynäilijäsiskolla on sigmasuoli solmussa. Ei kyllä tää on lopun alkua, tai oikeammin lopun loppua. Nooran kirjasta on jälellä enää 20 sivua. Vittu näitä angloja, miten ne jaxaa aina kusettaa ja lasketella luikuria? Se on kauppamiesten tapa.
    ellauri313.html on line 132: Eino Ruutsalo oli suomalaisen taide-elokuvan yksinäinen susi – 100 vuotta syntymästä.
    ellauri325.html on line 417: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
    ellauri325.html on line 433: Kulissimies – Eino Repo
    ellauri325.html on line 640: Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi (Matin ja Pekan isäpappa), rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.
    ellauri325.html on line 656: Kuusi oli myös merkittävä raittiusliikkeen vaikuttaja. Hän toimi useiden raittiusseurojen ja raittiusjärjestöjen puheenjohtajana. Aarne Kuusen veli oli Eino Kuusi. Aarne Kuusi avioitui vuonna 1913 Alli Zidbäckin kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, näiden joukossa professori Matti Kuusi, arkkitehti Olli Kuusi ja pääjohtaja Pekka Kuusi.
    ellauri325.html on line 679: Esko Aaltonen. Tuomas Anhava. Veikko Anttila. Heikki Brotherus. Martti Haavio. Lauri Hakulinen. Lauri Hyvämäki. Kauko Kare. Paavo Kastari. Eino Kauppinen. Urho Kekkonen. Arvi Kivimaa. Yrjö Kivimies. Esko Koivusalo Simo Konsala. Matti Kuusi. Reino Kuuskoski. György Lako. Lino Leskinen. Kaarlo Marjanen. Jooseppi Mikkola. Paul Myllymäki. Osmo Mäkeläinen. Niilo Mäki. Eino Mäkinen. R.E. Nirvi. Tauno Nurmela. Ohto ja Päivo Oksala. Aarni Penttilä. Paavo Pitkänen. Jorma Pohjanpalo. Mikko Pohtola. Lauri Posti. Lauri Puntila. Sakari Pälsi. Eino S. Repo. Eero Saarenheimo. E.A. Saarimaa. Matti Sadleniemi. Lauri Simmonsuuri. Esko Suhonen. VJ Sukselainen. Paavo Saippa. Erkki Tanttu. Jussi Teljo. Hannes Teppo. Tuomo Tuomi. Ilmari Turja. Mauno Turunen. Tatu Vaaskivi. Oskari Wahervuori. Kosti Vasa. Torsti Verkkola. Kustaa Vilkuna. Toivo Vuorela.
    ellauri325.html on line 707: Kesäyliopiston sylttytehtaassa kuhisi oikeistolaisia. Eino S Revolla oli häntä kainalossa ja se tiesi kenen pussiin pelata.
    ellauri325.html on line 709: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
    ellauri327.html on line 492: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
    ellauri330.html on line 508: Vaakun tiimiin kuuluivat Erik Ahlman, Edwin Flinck (Linkomies), Gunnar Ekman, O. K. Kilpi, Ilmari Räsänen, Niilo Lehmuskoski, J. E. Salomaa, Uno Holmberg (Harva). Kirjallisia ystäviä oli vähemmän, eikä heitä toimituksessa nähnyt. Maila Talvio, Huugo Jalkanen (sekö espanjalaisen pukusaippuan jalkapuoli fasisti?) F. E. Sillinpää-setä, Kyösti Wilkuna ja Aaro Hellaakoski kuuluivat lehden avustajiin. Mutta muistan hyvin, kuinka V. A. K. kertoili istujaisistaan Eino Leinon kanssa; luullakseni he pelasivat joskus šakkiakin eivätkä yxinomaan ryypänneet.
    ellauri341.html on line 102: Markus Leikola heitti arpansa Ukrainan uurnaan 2022 kirjallaan Sodan ja rauhan kronikka. Teidän edestänne oli annettu koronatauolla 2020, Krimin sotien välissä. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen isoisänsä oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laiminlyöty Leidenius. Hänen isoäitinsä isä oli lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti.
    ellauri343.html on line 311: Haudalle kukat laski vielä Toimen Poikien puolesta lääkintäkapteeni Sven Otto Donner. Lisäksi Ylioppilaskunnan Laulajat laski kukkansa entisen kuorotoverinsa muistoksi. Aktivistien seppeleen laskivat Eino Kaila, Rainer Soppanen ja Nina Blomqvist. Aktivistien Suunta-lehden lähetystön puolesta puhui maisteri Henrik Tikkanen.
    ellauri349.html on line 155: Olli Järvinen oli paizi edesmennyt biologi myös E. Saarisen alias Anja Kaurasen prinssikirjassa. Harri Sirolan kämppä oli Kapteenin ja Merikadun kulmasssa. Anja ja Harri alkoi bylsiä Eino Leinon seuran turpasaunan iltana. En tainnut ehtiä ihan prinssikirjan loppuun saakka viime kerralla. Eskiä en siitä tunnistanut. Olin varmaan koko ajan MIT:ssä suihkussa.
    xxx/ellauri027.html on line 659: Eino Kailan kirjoittaman Syvähenkinen elämä -kirjan vanhahtava nimi ja käsitteistö on jälleen trendikästä (sanoo ainakin tää saarnamies). Kyseessä on elämän natustelu pintaa syvemmältä, monikerroksisesti (johtokunnan kerros ylinnä), laahusta laajemmasta perspektiivistä kuten Anna Maurasen yliopiston valistuneet bisnesjohtajat.
    xxx/ellauri027.html on line 1044: Eino Leino pyydettyään turhaan rahaa lainaxi tuttavalta papilta sai vexeliin nimen jostain muualta ja lähetti pastorille postikortin runonsäkeillä:
    xxx/ellauri027.html on line 1048: Kirjoittanut Eino Leino.
    xxx/ellauri044.html on line 75: Eino Leino
    xxx/ellauri044.html on line 95: Eino Leino
    xxx/ellauri044.html on line 342: Muutettuaan Helsinkiin, Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittamaan Päivälehteen sekä Suomen Kuvalehteen, taistellen sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa, opiskellen samaan aikaan puolan kieltä ja kääntäen suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen. Varmaan käänsi Ben Hurin, jonka luin poikasena vaikka se oli paxu kuin tyydyttämätön diplomaatinrouva.
    xxx/ellauri057.html on line 293: L.Onerva käsittelee Eino Leinon kanssa muhinointia runokirjassa Iltakellot. Tein siitä seuraavan hullunhauskan pastissin.
    xxx/ellauri057.html on line 523: Nimitys "jumalien keinu" on alunperin runoilija Eino Leinolta peräisin. Hän kärsi maanis-depressiivisestä mielialahäiriöstä, ja hän kuvasi tilaansa kuin "keinuksi maan ja taivaan välillä".
    xxx/ellauri057.html on line 526: Eino Leino
    xxx/ellauri057.html on line 551: Cheek on kertonut lainanneensa Keinu-kappaleen kertosäkeeseen idean Eino Leinon Jumalien keinu -runosta: ”Hän, joka keinussa jumalten keinuu, välillä taivaan ja helvetin heiluu. Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu”.
    xxx/ellauri057.html on line 571: Eino Leino
    xxx/ellauri057.html on line 684: Eino Leino oli elämänsä loppuun asti intohimoinen shakinpelaaja. Helsingin Shakkiklubin talviturnauksessa helmikuussa 1906 hän oli jopa voittanut ensimmäisen palkinnon. Loppupeleissä kosmis-mytologiset runonäyt liikkuivat ”milloin pakanallis-samanistisilla, milloin kristillis-panteistisilla, milloin teosofis-haaveellisilla linjoilla”. Mukana myös erotiikkaa.
    xxx/ellauri057.html on line 690: 1920-luvun alussa Eino Leinon voimat alkoivat ehtyä niin ruumiillisesti kuin henkisesti ja hän joutui viettämään pitkiä aikoja sairaalahoidossa. Osittain tähän oli syynä kauan jatkunut epäsäännöllinen elämä majatalojen ja lepokotien vaihdoksineen sekä ravintolailtoineen.
    xxx/ellauri057.html on line 713: Hänen viimeinen asuinpaikkansa oli Hyvinkään Nuppulinnassa (nyk. Tuusulaa) Riitahuhta-nimisessä talossa ystäväperheen alivuokralaisena. Siellä Eino Leino kuoli 47-vuotiaana kuppaan 10. tammikuuta 1926. Hänet haudattiin valtion kustannuksella, ja hautajaisiin osallistui presidentti reissu-Lassi ja muuta maan johtoa.


    xxx/ellauri059.html on line 580: on tämä Eino">Eno Kalan suomentama sitaatti Koala-sedältä:
    xxx/ellauri104.html on line 756: Seijan Saku-sedän diagnoosi oli toi sama. Se pelkäsi ihmisiä ja rynkäsi käden alta teeveen ääreen kuin säikähtänyt villisika. Senkin isä siis Seijan isoisä Wilho oli uskonnoll. fanaatt. Se "piirsi" kirjeen perään Wilho Pylkkänen, lähetyssaarnaaja. Uskovaiset sanoivat sitä pastorixi, poika Olkkari oli toimittaja. Saku oli perunkirjoissa vaan "herra". Herra Eino Sakari Pylkkänen. Siltä jäi oppikoulu kesken keskiluokilta. Se meni puutarhakouluun, niistä hommista se tykkäsi. Se oli hyvin paxu mutta lyhyt, ei sitä siitä pilkattu. Ei sanottu että penkille on noustava piätään kampoomaan, tai että tarvihtee kissansilityxeen jakkaran. Hyvä jotta jalat maahan yltäät.
    xxx/ellauri104.html on line 834: Maija oli natkuttanut Onnin juopumuxesta niin pahasti että Onni pani levyn soimaan kostoxi aina kun koulun lopettajaisista tuli puhe. Vangin laulu muistutti Maijan isän pula-aikaisesta linnareissusta. Tuomio oli ollut Posti-Einolle oikein Maijan mielestä kun se oli tuottanut Maijalle elinikäisen häpeän.
    xxx/ellauri120.html on line 384: Modernistit valitsivat Viljo Kajavan 1956 perustamansa Eino Leinon palkinnon ensimmäiseksi saajaksi ja määrittelivät hänet kuvien käytön esikuvalliseksi mestariksi. Hangon tsasounan Isä Kalevi oli kanssa toinen past master kuvainpalvonnassa.
    xxx/ellauri120.html on line 390: Viljo Kajava oli alun perin Eino Leinoa ihaileva romantikko. Hän kääntyi vapaan mitan kannattajaksi, kun nuoruudentoveri Nyrki Tapiovaara mojautti Olavi Paavolaisen runolla päähän ja sitten toiseen päähän kynnettömällä nyrkillä. (No ei vaitiskaan, kz. tunnustusta edellä.) Huomenna on Eino Leinon päivä 6.7., jona Mikko Roth on syntynyt. Mikon päivänä mentiin Riitan hoviväkenä Heinolaan juhlistamaan esikoisen syntymää saxalaisen mamun raflassa. Ostettiin sieltä sen vaimon pensselöimä taulu, se oli aika tuherrus.
    xxx/ellauri128.html on line 314: (Luritusta) lempi on ijäistä muu ei.Eino LeinoMFUCK!
    xxx/ellauri128.html on line 315: Rakkaus! sana suloinen. (Lisää luritusta)Eino LeinoMFUCK!
    xxx/ellauri128.html on line 424: Voitto Eino Ilmari Viro (3. helmikuuta 1914 Kankaanpää – 23. kesäkuuta 1999 Espoo) oli Lauttasaaren kirkkoherra ja kirkollinen keskustelija, joka suhtautui avarasti paitsi erilaisiin uskonnollisiin ja hengellisiin näkemyksiin myös rajatietoon ja parapsykologiaan.
    xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
    xxx/ellauri129.html on line 134:

    Eino ja Helena Pellisen yksi tärkeä mökkirutiini on päiväunet. Niille riittää paikkoja. Pari vuotta sitten lasitetulla kuistilla on näytteillä muistoja.

    xxx/ellauri129.html on line 744: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, selkänimeke Englannin kirjallisuuden kultainen kirja, on vuonna 1933 ilmestynyt englanninkielisen kirjallisuuden antologia. Se kuuluu eri kielistä kirjallisuutta esittelevään sarjaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Teoksen on toimittanut ja kirjailijaesittelyt kirjoittanut Eino Railo. Kirjan on vuonna 1933 kustantanut WSOY. Esipuheessa Railo toteaa:
    xxx/ellauri130.html on line 278: Oiska Ketonen muistaa opestaan Eino Kailasta, että se oli aika izetyytyväinen kaveri. Se luuli että J. antaisi anteexi sen monismin, kun se oli tapahtunut vilpittömässä pyrkimyxessä. Älä luule, ei anna. Ja typerä on myös loppukaneetti, et apinan perimmäinen motiivi uurastaa on vaan ezen täytyy. Paskapuhetta, tylsää kantilaisuutta, torjui iso mies.
    xxx/ellauri130.html on line 692: Ei se ijäx sammu ken elämästä lähti. Kai.Eino LeinoMKILL!
    xxx/ellauri139.html on line 1020: Gilbert haki D'Alembertilta kotiopen paikkaa, kylmää kättä sai. Vittuili sitten jossain epigrammissa sille ezen claim to fame oli vaan 1 esipuhe. vrt. Eino Leinon runo Lapin kappalaiselle. Vitun narsistista sentimenttiä.
    xxx/ellauri149.html on line 91: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
    xxx/ellauri178.html on line 252: Keskustelua elämän suurista kysymyksistä: (Eino Kailan "Syvähenkisen elämän" johdosta). Kirjapaja 1944
    xxx/ellauri201.html on line 56: Hyvin muistan senkin illan, kun Isokukko-Uljas meidän pirtin ovesta sisään astui. Oli sillä kokoa kerrakseen, semmoinen jyhkeä uros se oli, melkein kaksimetrinen. Jäi se Einokin sitä pienemmäksi, se metsätyömies, joka minua siihen aikaan omanaan piti ja minun kamarissani öisin kävi hoitamassa isännän hommia, kun ei siitä ukonturakkeesta, vanhasta aviollisesta miehenpuolestani Kustista, siihen hommaan ollut. Kun se Isokukko-Uljas talvitamineitaan siinä alkoi riisua ja tummapartaisen naamansa kaulahuivien alta näkyville toi, niin kyllä siinä semmoinen kunnioitus huokaisi läpi tuvan. Kyllä ne nuoremmat tukkisavotan miehet sitä heti ylöspäin katsoivat, oli se vaan semmoinen karju että. Eino niistä vaan uskalsi kyselemään, olikos tulija se uusi työmies, jonka oli kerrottu tulevan. Se ilmoitti Isokukko-Uljas olevansa, matala oli sillä ääni ja vakaat liikkeet. Veti sentään suutaan hymyyn ja jokaista se kädenpuristuksella tervehti. Minuakin puristi isolla kourallaan ja hymysi leveästi. Oli siinä vasta mies! Ai ai ai, en minä siihen ikään mennessä semmoista miestä ollut vielä nähnytkään. Ei ollut Einokaan sen veroinen kuin tämä uusi tulija. Sanoi nimekseen Uljas ja haukkumanimekseen vielä Isokukko-Uljas. Siitä se riemu repesi, kun muut työmiehet nauruun rähähtivät. Vanha ukkoni Kusti, se uivelo, kompuroi siihen kamaristaan ja alkoi marista, että enää ei meille yhtään savotan jätkää oteta kortteeriin. Vaan kun se Uljas ukonrutjakkeen eteen astui ja jyrähti, että hänelle oli paikka jo tästä talosta etukäteen luvattu, niin meni hiljaiseksi se minun eunukkini. Semmoinen kyvytön köntys kun olikin. Minuakin pienempi.
    xxx/ellauri201.html on line 60: Huomasinhan minä, että ei se Eino tästä Isokukko-Uljaksesta pitänyt. Kilpamiehekseen heti arvasi. Syytä olikin! Kyllä se tuommoinen mies pistää naisen kuin naisen lemmenvakosen kostumaan jo pelkällä olemuksellaan. Verevä nainen sen kyllä tuntee, kenestä on niihin hommiin! Eino hiippaili öisin minun sänkyyn entiseen tapaan, koetti kulkea hiljaa, mutta narisihan se lattia. Ja sänky aina rysähteli ja valitti, kun se minua hässi. Kyllä ne muut metsätyömiehet sen tupaan varmasti kuulivat. Vaan onneksi ei kuullut Kustin-ruoja sinne omaan peräkamariinsa. Koko ajan murentui siltä valta ja voima vanhuuden mukana. En minä sitä enää pelännytkään, semmoista käppänää. Eino se vaan minua polki voimissaan, oli sillä iso mollukka se terska! Kuin tatti. Ai ai ai, miten se teki hyvää ja minut sai aaltoilemaan ja sisukseni pirskahtelemaan. Monta kertaa se pyysi saada loppuun asti nussia, että olisi sisään siemenensä sylkäissyt, mutta en antanut. Totteli sentään. Kerran olin sen virheen tehnyt, ensimmäisellä kerrallani, ja nyt oli minulla sen seuraamuksena pieni poika äitini hoivissa kasvamassa.
    xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
    xxx/ellauri201.html on line 64: Kolmannen yönsä oli Isokukko-Uljas meidän talon tuvassa nukkunut muiden kortteerimiesten kanssa, ennen kuin rupesi naimisenasioista minulle haastamaan. Jättäytyi tupaan, kun muut miehet saunaan läksivät. Minä en sinä iltana välittänyt mennäkään, ja Kustin-tursake taas omiaan kamarissaan hääräsi, rahojaanko lie laskeskellut. Isokukko-Uljas kysäisi omaan reiluun tapaansa, että onkos tässä talossa tapana, että metsätyömiehet emännän sänkyä käyvät lämmittämässä, eikös isännästä enää ole siihen. Minä sitä vähän hämmästyin, ilokin pyrki pintaan, mutta koetin suutani vetää viivalle vaan. Sanoin siihen, että ei sitä kaikki sinne päässeet, emännän kamariin. Isokukko-Uljas kyseli, että Einokos se ainoastaan semmoista erityiskohtelua saapi. Minä siihen, että saa kuka saa. Oli se siinä vaiheessa jo päättänyt minua naida, kyllä sen näki silmistä. Ai ai ai, miten se katsoi raukeasti isoilla silmillään kuin viekas sonnimullikka! Kysyi se sitten, että jos hänellekin ensi yönä sitä herkkua riittäisi, kun oli jo viidettä päivää ilman joutunut olemaan. Kyllä minä jo siinä kohtaa semmoista himoa tunsin, että naurun päästin vastaukseksi, se riitti Isokukko-Uljakselle. Se sanoi yöllä saapuvansa ja käski sanoa entiselle sängynlämmittäjälle, että jättäisi se tulematta.
    xxx/ellauri201.html on line 68: Eino jurotti lauteella kuin äkäinen pässi, näki naamasta, ettei sitä miellyttänyt minun temppuni. Pekka sieltä lauteelta ensimmäisenä alas hyppäsi, että kellit heilahtivat! Nauroi vain minulle hilpeästi ja kävi alalauteelle mahalleen. Minä aloin pestä, kunnolla jynssäsin, hyvähän minä olin pesemään. Aina se Kustin-käppyräkin minua tässä hommassa kehui, vaikkei missään muussa oikein kehunutkaan. Isokukko-Uljas huusi ylälauteen hämäristä, että emäntä pesee etupuoleltakin. Pekkaa nauratti, kääntyi selälleen. Olin minä jo niin rohkeaksi tullut, etten pelännyt vaan pesin, kun käskettiin. Muut paikat pesin, mutta muniin jätin koskematta. Riitti sentään ja Pekka kiitosta antaen nousi alalauteelta. Heti sen perästä hyppäsi alas Hemmi, karvainen mies oli sekin. Hemmillä olikin semmoiset pallomunat. Ja minä pestessäni pohdiskelin, mahtoiko tuommoinen mulkku naimapuuhia varten kovinkaan kasvaa. Pieneltä se nyt ainakin näytti. Pienehköt rippuset oli sillä Villelläkin, nuorella miehellä, jonka minä seuraavaksi pesin, kuurasin kunnolla.
    xxx/ellauri201.html on line 70: Aatulla roikkui jo vehje pitemmällä, semmoinen pitkä ja suikea oli lerssi hänellä. Ja Mikolla oli myös laatuunkäypä kellotin. Naureskellen ne niitä minulle näyttivät, mokomat. Ja Mikolla näytti nykivänkin, meinasi eteen ruveta ottamaan, kun nuori hikinen nainen selänpesijäksi oli saatu. Olihan minulla vaatteet päällä sentään. Arvo, Eino ja Isokukko-Uljas olivat vielä lauteilla. Arvo se oli kohtelias nuorimies ja kysäisi, menisivätkö vanhemmat ukot ensin pestäväksi. Eino äkäisenä äyläisi, ettei häntä pestä tarvitse. Isokukko-Uljas käski Arvon mennä vaan, Arvo tuli alas. Minä kyllä silloin hämmennyin, miten oli nuorella miehellä kokoa enemmän kuin monella vanhemmalla. Olisi siinä rakosen täytettä ollut kerrakseen! Arvo vaan oli ujommansorttinen mies, eikä koskaan minun sänkyyni pyrkinyt.
    xxx/ellauri201.html on line 72: Eino ei pestäväksi tullut, oli vihainen kuin ampiainen, jolta oli pesä viety. Niinhän se olikin, pesä oli mieheltä nyt viety, Eino sen kyllä arvasi. Hyväntuulisesti Isokukko-Uljas laskeutui lauteilta minun viimeiseksi pestäväkseni. Muut miehet saunan ovella kyttäsivät, mitä minä tästä miehestä ajattelen. Meninhän minä, munaruokaa jo tuhdisti saanut nuori emäntä, hämilleni sen ilmestyksen edessä. Mies oli iso, lihaksinen ja tuuheakarvainen, korea ilmestys jo semmoisenaan. Vaan kaiken lisäksi oli sillä mahdottoman suuret vehkeet jalkovälissä, semmoiset pelit, ettei niitä oltu nähty edes naapurikylän sonnilla! Ai ai ai, mimmoiset komeat vitjamunat olikin! Semmoiset ne kovalla naimamiehellä kuuluukin olla, kunnon siemennysvälineet. Pussit roikkuivat raskaina ja täysinä, oli niillä mittaa ja painoa. Sisällä kaksi isoa murikkaa, kuin siellä perunat olisivat muhineet. Ja itse siitinkalu oli siinä riippuessaankin iso kuin mikä, paksu ja painava. Oman vaaksani ainakin saisi pituudeksi panna ja vaikka enemmänkin. Nahka oli päällä, terska kyrmötti kookkaana varren päässä, sai minulla vakosen märäksi. Miehet nauraa höröttivät. Sanoivat, ettei ollut emäntäkään semmoista ”kukkoa” ennen nähnyt, kun ihka tuppisuuksi menin. Enkä minä ollutkaan! Ai ai ai, kyllä se semmoinen kukko olikin että! Oli taas nimi miestä myöten tässäkin tapauksessa. Komea nimi, komea mies.
    xxx/ellauri201.html on line 74: Pesin Isokukko-Uljaksen leveän selän, oli silläkin mittaa ja vahva se oli kuin talonovi. Jo kääntyi mies ympäri ja pesin karvaisen rinnankin, oikein kunnolla hankasin. Miestä vaan nauratti. Isokukko-Uljas nousi seisomaan ja muut näköjään tiesivät, että ei minun koitokseni vielä ohitse ollut, kun kiilusilmin ovella viipyivät. Eino se yhä ärisi kiukkuaan lauteella. Isokukko-Uljas kysyi, että eikös tässä talossa sitä viimeistä soppea puhtaaksi pestäkään. Ei sitä passannut työmiehen antaa ikätoverinsa taliseksi tulla. Miehet nauraa hekottivat ja seurasivat minua silmä kovana, liekö jokin muukin ollut niillä kovana. Kyllä minä tiesin, mitä Isokukko-Uljas tarkoitti. Olin minä joskus arkana nuorikkona Kustin-rutaleen nahanaluksen joutunut huuhtomaan, siellä sitä haisevaa talia oli ollut. Siinä minä hetken aattelin, mitä pirskattia minä nyt tekisin, mutta niin minä vaan otin kädellä kiinni siitä isosta murikasta, vedin löysän nahkan terskan taakse ja aloin pestä. Puhdashan se oli, mutta puhtaana piti pysyäkin. Miehet nauroivat kuin viimeistä päivää, Isokukko-Uljas hörähteli tyytyväisenä. Silloin loikkasi Eino alas lauteelta kuin riivattu, seisahtui ja hyökätä aikoi Uljaksen päälle. Mutta kun oli vastassa niin iso mies, niin eipä uskaltanut ei, vaan paineli muita sivuun tyrkkien ovesta ulos. Miehet siitä vielä enemmän yltyivät nauramaan, sanoivat, että nyt vietiin Einoltakin vittu.
    xxx/ellauri201.html on line 78: Minä odottelin sängyssä jännityksissäni, kun tiesin saavani kohta isoa miestä. Jo nousi joku tuvassa, lattia narahteli. Vaan menivätkin äänet poispäin, porstuaan ja ulos. Joku meni tarpeilleen. Aina ne tahtoivat öisin kusta ovenpieleen, vaikka komensin kauemmas menemään. Jo narahteli lattia taas. Nyt tuli joku minun kamarini ovelle. Tumma haamu hiipi sisään ja minua kohti. Einohan se olikin! Mitä se nyt minun päälleni tunki, kun olin sille illan aikana kuiskannut, ettei tänä yönä tulisi. Eino alkoi puristella kovakouraisesti rintoja, koskihan se semmoinen minua. Se oli ihan raivopäinen, oli viinaakin hörpännyt, kun hengitys haisi. Se murisi, että Isokukko-Uljas oli mennyt kuselle tai mihin lie, ja siksi nyt vasta pääsi minun kamariin luikahtamaan. Alkoi jo kopeloida vittuani. Uhosi, että sille minä kuulun, muille en saisi alapäätä antaa. Halusi alkaa naimaan, työnsi jo kovaa häntäänsä hyvää vauhtia pilluani vasten. Minä levitin haaroja, en voinut vastaankaan laitella, kunhan miestä sain. Niin kovat oli halut minulla.
    xxx/ellauri201.html on line 80: Vaan sittenpä tapahtui se, mitä minä olin pelännyt. Isokukko-Uljas tuli sisään, suuntasi suoraan minun kamariin. Eino huomasi sen, hätkähti, lopetti painamisen, käänsi päätään tulijan suuntaan. Minä pelkäsin, että tulee tappelu. Isokukko-Uljas tarttui Einoon, reuhtaisi sen minun päältä, niin että kyrpä vitusta ulos nuljahti. Eino huusi ja kirosi, että olin muka hänen naitavansa. Mutta Isokukko-Uljas töytäisi sen hirsiseinää vasten, piti tiukasti otteessaan, eikä puhiseva Eino mitään sille mahtanut. Matalalla äänellä Isokukko-Uljas ilmoitti, että minun vittuni oli nyt hänen käytössään, eikä sille muut päässeet ellei hän niin sallisi. Kysyi, eikö Einoa kielletty tulemasta. Minäkin ehätin väliin sanomaan, että kielletty oli vaan kun ei uskonut. Kyllä tiesi Eino siinä paremmalle hävinneensä. Ei päässyt vastaan panemaan vaan alistui. Vahvin uros otti nartun omakseen, niin kuin tekevät nuo elikotkin. Isokukko-Uljas lähti niskasta retuuttamaan ilkialastonta Einoa pimeän tuvan läpi ja viskasi ovelta lumihankeen. Siinä oli Einolle opetusta kerrakseen. Vaan mitäs ei hyvällä uskonut, mokoma.
    xxx/ellauri201.html on line 84: Isokukko-Uljas kömpi sängyn jalkopäähän, levitti varmalla otteella haarani auki, sai eteensä märän pillun. Suu levisi korviin saakka, niin mielissään se oli. Veti nahkansa taakse ja minä näin taas ison terskan, kun se ohjasi kourallaan kovaa heppiään koloselle. Kuumalta tuntui jo huulia vasten. Alkoi työntää syvemmälle ja levitteli vitunhuulia toisella kädellään. Sai murikan sisään ja minä älähdin ääneen, pyysin varomaan. Isokukko-Uljas vaan nauraa hyrisi ja työnsi lisää, varmana ja julkeana. Iso oli toppa tällä miehellä, isompi kuin Einolla, jonka tattikin oli jo jonkinmoinen. Erimuotoinen tämä oli, semmoinen paksu ja vahvareunainen. Tiukkaa teki alusta saakka. Vittu levisi, antoi väkisin tilaa isolle siittimelle. Minä jo voihkin ja voivottelin, mutta Isokukko-Uljas jatkoi työntymistään. Riitti työnnettävää. Nuori vakoni oli täynnänsä miehen kyrpää, levisi tiukaksi ringiksi sen ympärille, koetti tottua ja vavahdella semmoisen mahtimulkun armoilla. Ei se kokonaan minuun mahtunut, vaikka syvälle meni. Ihan minulta vedet silmistä valuivat, kun niin tiukkaa teki, melkein kuin Mattia maalimaan vääntäessä. Isokukko-Uljas piti vähän aikaa sisässä, huilasi, ei liikkunut, antoi vakoni totutella. Kovasti se jo värisi, oli herkkänä ja norui mesiään. Jo kumartui Uljas antamaan suuta, hyväili taas rintaa. Hyvä mies se oli.
    xxx/ellauri201.html on line 96: Seuraavana päivänä oli minulla vittu niin kipeä että. Ikinä ei ole ollut yhtä kipeä kuin silloin oli. Ei kunnolla voinut istua, ei kävellä. Silloin tiesin taas saaneeni. Kipeämpi oli kuin ihka ensimmäisen naintikerran jäljiltä. Illalla miehet minulle virnuilivat. Kyselivät, että miten se emäntä yht’äkkiseltään ontumaan alkoi, iskivät silmää. Minä vaan takasin naurahtelin, vaikka hellänä oli tavara ja vaikea olla. Kustin-tura makasi kamarissaan, oli ottanut sydämestä. Siellä mietti, mimmoisen huor’akan kanssa oli naimisissa. Ja Eino se pakkasi nurkassa kimpsujaan ja kampsujaan, ilmoitti tukkikämpälle muuttavansa. Sinne se meni menojaan. Jouti minun puolesta mennäkin, semmoinen jurottaja. Siellä se ei sitten enää ulos vetänytkään, kuului emännöitsijä tulleen kohta tiineeksi. Vaan mistä sitä tiesi, kenen siemenet siellä itämään läksivät. Eino se kuitenkin vastuun kantoi, jäljet korjasi, ja vihille isovatsaisen emännöitsijän kuului myöhemmin vieneen.
    xxx/ellauri232.html on line 286: Toinen juoppo Eino Leino, jonka veli Kasimir oli kuppanen, kirjoitti Kramsun runoudesta teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden historia seuraavasti:
    xxx/ellauri239.html on line 82: Dao on monistinen käsite (kz. paasauxia Eino Kailasta ja Penti Siilistä). Dao on kaikkialla eikä kuitenkaan missään, se on kaikessa oleva maailmaa ylläpitävä ja sähköä johtava liima. Laozi sanoi sen kattavan samalla kaiken ja ei mitään. Se on hänen mukaansa ollut olemassa aina eikä kuitenkaan koskaan, ja se on selkeesti vanhempi kuin jumalat. Daosta voi ammentaa voimaa pohdiskeluun ja oikealla tiellä pysymiseen eli daon seuraamiseen. Jos on lusikalla annettu, daosta voi kauhalla pyytää.
    xxx/ellauri253.html on line 369: Turmeltumaton Marja oli nähty tulemassa turmeltuneelta Tokmannilta. Marjan tissit joutuvat pian oikeisiin töihin, sillä Antero on puskenut sen paxuxi. Antero lukee vinnillä Leinon Einon sota-ajan ralleja:
    xxx/ellauri253.html on line 512: Vaikka olympialaiset saivat odottaa, Helsingin stadionilla kilpailtiin kuitenkin heinäkuussa 1940. Kaatuneiden urheilijoiden puistokilpailuja seurasivat stadionin katsomossa muun muassa presidentti Kyösti Kallio ja marsalkka Mannerheim. Katsomo oli hiirenhiljaa, kun Suomen liput tekivät radalle kaatuneille jalkakamppeja puolitankoon laskeutuen. Näyttelijä Eino Kaipainen lausui Yrjö Jylhän juhlarunon Vaienneet voittajat:
    xxx/ellauri259.html on line 40: Eino_Leino_Orja-romaanit.jpg" width="100%" />
    xxx/ellauri259.html on line 44: Kari Hotakaisessa on jotain vakavasti vialla... mikähän se mahtaa olla... No tietysti! Se on narsisti! Karissa plus Eskissä on hurjasti samankaltaisuuxia. Olisko se toi kultahattuisuus, pikkukaupungin tyhjäntoimittajataustalta tehdään mahtavaa julkkisuraa. Sanotaan WSOY:n käytävällä toimitussihteerille: ettekö tiedä kuka minä olen? Olen kiro... en minä jaxa. Molemmat diggaavat Eino Leinoa, Eino Gröniä, VM Loiria, Rollareita ja Remu Aaltosen Roadrunner-levyä, erit. stykeä Get on. Remu Aaltonen on kuollut. He got on, eventually.
    xxx/ellauri259.html on line 50: Autokauppa on vapautta, rentoutta, riippumattomuutta, perheidylliä, urheilullisuutta, elämäntapaa ja naapurikateutta myyvä yritys. Keltainen Toyota Corolla vie Peran vapauteen. Eino Leinokaan ei elämässään pyrkinyt mihkään muuhun kuin vapauteen. Pera ajoi aplarinkeltaista vapaan miehen urheiluautoa, jonka mukana hän sai kaupanpäällisenä uhkean vaaleaverikön Cindyn. Pimpit, Pimpit! !Coños! !Coños!
    xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
    xxx/ellauri259.html on line 63: Vuonna 1966 Yrjö Larmola suoritti asevelvollisuutensa Savon prikaatissa. Hänet toimi RUK:n 122. kurssin puheenjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli yliluutnantti. Vanhan valtauksessa 1968 paikalle haastettuna päätoimittaja sai yksin puolustaa oikeistolinjaansa. Tohtoriksi hän väitteli 1990 Eino Leinon poliittisista ajatuksista. Larmola ajoi vahvasti moniarvoista koulua, mikä tarkoitti, että yksityiskoulujen tuli halutessaan voida jäädä yksityiseen omistukseen. Hänellä oli aina keskusteluun sopiva hauska anekdootti kerrottavanaan. Larmola avioitui Maija Turusen kanssa vuonna 1964. He olivat oiva yöpari: he saivat kolme poikaa. Kirjoittajat ovat Yrjö Larmolan ystävä ja nuorin poika.
    xxx/ellauri259.html on line 168: Hämäläisen hitaan Panun mielestä Eino Leinokin on itäsuomalaisia. Armas syntyi Paltamon Paltaniemellä, (aiemmin ruots. Paldamo), joka on Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan länsiosassa Oulujärven koillisrannalla, nykyisin osa Kajaania.
    xxx/ellauri259.html on line 170: Hänen isänsä oli valtion palveluksessa oleva maanmittari, joka viljeli samalla omistamaansa Hömelön tilaa. Oulujärven välittömässä läheisyydessä Houruloiden naapurissa sijaitseva maatila oli sama, jossa tuohivirsuinen Elias Lönnrot oli asunut Kajaanin vuosinaan nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Sekä isän että äidin Anna Emilian (o.s. Kyrenius, Syyrian ex-maaherran huonetta ja sukua) kautta Leinon sukujuuret juontavat Libanoniin ja Sortavalaan Karjalassa, äidin kautta lisäksi Varsinais-Syyriaan. Kymmenlapsisen perheen nuorimpana Eino Leinosta kasvoi hemmoteltu varhaisvanhapoika, joka omaksui aatteellis-kirjallisia vaikutteita vanhemmilta veljiltään Oskarilta, Kaarlolta, Viktorilta ja Kasimirilta. Varsinkin Kasimir Leino välitti sisaruksilleen ajan yleiseurooppalaisia kulttuurivaikutteita kuten lihan halun köyriä kuppaisia huoria.
    xxx/ellauri259.html on line 176: Helsinkiin saapunut Eino Leino löysi luontevan herrahenkisen kodin nuorsuomalaisen Päivälehden aateyhteisöstä. Eero Erkon, Juhani Ahon ja Arvid Järnefeltin aloitteesta 1889 perustettu sanomalehti ajoi äärioikeusuudistusta ja poliittisten oikeuksien laajentamista herrasväelle sekä vastusti vanhemman mytomaanipolven ahdasmielistä kielinazismia, maahanmuuttovihaa ja kirkollis-konservatiivista aatemaailmaa.
    xxx/ellauri259.html on line 403: Eino Leinoa on on sivalleltu paasauxissa Hande Mäkelän ja Hilja Onervan yhteydessä albumissa 57 ja 110. Mun työhypoteesi siitä päättäen että 3 niin suurta narsistia kuin Hande, Panola ja Eski Saarinen on olleet siitä essessään on että Eikka oli izekin narsistinen luikero, tollanen Amarāvikkhepika eli "ankeriaskiertelijä", joka teki kiemuroita viinan voimalla jumalien keinussa. Kenraali työntyi mehukkaasti tyttöön takaapäin. Eino Leinoa siteerataan humalassa, vähän ennen kuin aloitetaan Uralin pihlaja ai Päivänsäde ja menninkäinen.
    xxx/ellauri259.html on line 407: Eino Leino oli suuri runoilija, mutta myös suuri naistenmies – ainakin paperilla: ”Einolla riitti siementä vientiin asti”. Mixi Eino Leinon rakastamat taiteilijat muistetaan lähinnä Leinosta? Eiköhän sekin ole sitä misogyniaa.
    xxx/ellauri259.html on line 418: Nämä naiset Pinja Hahtola valitsi Eino Leinon exät -esitykseen 2019:
    xxx/ellauri259.html on line 457: Eino Leino (1878–1926) oli boheemi, valloittava seuramies, mielipidevaikuttaja – ja lähes yhtä suuri runoilija kuin Pena Saarikoski. Hänkin oli alkoholin suurkuluttaja, jolla naiset ja kodit vaihtuivat. Aika samanikäisinä tekivät kusilakon. Penan maxa sanoi pox, Eikan tappoi kuppa. Marja Pylkkänen kävi Eikan pumpussa 20-vuotiaana 1965. Turvo Artiainen pahoitteli että Leinon pazas asetettiin selin Topeliuxen tyttöihin.
    xxx/ellauri259.html on line 461: Pano Ranula on kirjoittanut Eino Leinosta Virvatuli-elämäkerran (WSOY), jossa hän kuvaa Leinon elämää entistä tarkemmin ja nostaa esille tuntemattomampaa tuotantoa. Kirja julkaistiin huhtikuussa 2017. Siinä vielä yxi narsisti nokkimassa Eikan rasvakäpyä.
    xxx/ellauri259.html on line 464: Matti Klinge haukkui 2002 päiväkirjateoksessaan Eino Leinon runoja: ”...loputon määrä aivan surkeaa, ajatuksellisesti tyhjää tai naiivia hölskyttelyä”.
    xxx/ellauri259.html on line 466: Freya huomasi olevansa naimisissa työnarkomaanin ja alkoholistin kanssa, Ranula kirjoittaa. Parin kihlaus oli purkaantunut 1903, jolloin molemmilla havaittiin syfilistartunta. Leinoa koskevassa kohdassa papereiden marginaaliin oli kirjoitettu: lueettinen krisiogastria (syfilisperäinen vatsasairaus). Kuppaan kaveri kai kuolikin, plus viinanlitkintään. Eino Leinon ensimmäinen avioliitto päättyi 1908. Kotona miestä ei juuri näkynyt. Ei edes kirjoituspöydän äärellä, sillä hän pystyi kirjoittamaan missä vain – jopa Hansassa.
    xxx/ellauri259.html on line 468: ”Leino oli läheisriippuvainen ja rakkausfriikki”, alan expertti Raju Panola kirjoittaa, mutta hän ei löytänyt juuri näyttöä siitä, että Leino olisi käytännössä nauttinut köyrinnästä. Eino Leinoa ei ilmeisesti seksi kiinnostanut. Isäksikään Leinosta ei ollut. Avioeron jälkeen hän ei montaa kertaa tytärtään tavannut. Hän oli parhaimmillaan kaukorakastajana. Hän rakasteli ennen muuta mustekynällä”, Ranula kirjoittaa. Toisin kuin Panula, joka rakasteli lyhyellä mutta hanakalla kyrvällä. Ilmiselvä narsisti.
    xxx/ellauri259.html on line 470: Ranula uskoo, että Leinolle oli kova pala, ettei hän saanut tarpeeksi arvostusta kollegoiltaan. Ei hän tosin sitä ansainnutkaan. – Leino hyökkäsi itse muita vastaan, mutta hän ei kestänyt hyökkäyksiä itseään vastaan. Eikka ei ollut mikään luja vasemmistoaatteen mies. Tuomas Vitikka -romaanissaan (1906) hän sätti luopioita ja juurettomia kapinallisia. Tunnoistaan vapaussodan aikana Leino kertoi Helsingin valloitus 1918 -kirjassaan. Kultakauden taiteellinen eliitti oli valkoisten puolella – erityisesti Eino Leino. Hän pettyi raskaasti ennen arvostamaansa työväestöön. Punaisille hän suostui tosin anomaan armahdusta, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
    xxx/ellauri259.html on line 498:

    Eino ja Kari vapautuvat etupäästä takapäästä


    xxx/ellauri259.html on line 500: Marraskuussa 1917 Eino Leino arvosteli pää punaisena (kuin Pera Corollassa) sosialisteja näiden lähtiessä ”ajamaan asiaansa kansalaisverellä ja vieraan valloittajan pistimillä”. Reportaasiromaanissa Helsingin valloitus (1918) hän tervehti Etelä-Suomeen tunkeutunutta ja Helsingin vierailla pistimillä valloittanutta saksalaista Itämeren-divisioonaa säkeillään vapauttajana.
    xxx/ellauri259.html on line 524: Tekisi mieli mennä runkkauxen sijasta opiskelijabileisiin, mutta siellä on vain rumia ja kiivaita vasemmistolaisia. Mieluummin runkkaan oikealla kädellä. Omatunto piinaa, mutta jos sen päälle kaataa viinaa, se sammuu kuin nuotio. V 1978 jouluna toistaiseksi tyydyttämätön Kari kuuntelee Loirin Eino Leino -lurituxia. Kari diggaa Jari Tervosta vaikka jäi runokilpailussa toisexi. Kari ei tahdo suojella luontoa koska on maalta kotoisin.
    xxx/ellauri280.html on line 346: Kulakinpojat poistettiin armeijasta kuin käenpojat. Vuonna 37 ammuttiin jo kananpojatkin. Herra on sittenkin kotona taivaassa, hän kävi täällä mutta lähti aikaisin. Einää vangit selviä yhtäkään päivää huumeitta, mahorkkaa on saatava. No Eino lainaa, hän on Latviasta. Siellä Toivo elää vieläkin. Kiittäessä kuuro panee käden sydämelle nyökäten: muistan että olen velkaa sinulle. Muito obrigado.
    xxx/ellauri296.html on line 580: Eila Kivikk'aho (Author of Pörriäinen lentää hämärissä), jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Eila Sylvia Sammalkorven (os. Lamberg ; 8.2.1921 – 21.6.2004), nimellä, oli suomalainen runoilija. Kivikk'aho syntyi Sortavalassa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Eino Leinon "Nocturno", joka julkaistiin jo esikoisteoksessa Sinikallio (1942).
    xxx/ellauri298.html on line 65: Patti alkoi opiskella venäjää ja kirjallisuutta. Luki Eino Leinon Tummaa izesäälin vallassa. Patti oli kuin Aku Ankka Savon murteella. "Mää matkoosi rumahinen! Ee tässä paljaalla leevällä eletäk!" Patti halusi tulla piippua sauhuttavaxi setäläisexi. Oikeasti Patti tahtoi olla romanihenkilö, vaikka Stavrogin. Tai Charlie Chaplin, eller Tarmo Manni. Kirjanpitoa ei oppinut mutta siivoamista ja postinkantoa.
    xxx/ellauri307.html on line 498: Soininen erotettiin helluntaiherätyksen työyhteydestä 1960 ilmiannon perusteella. Soinista syytettiin hyvin läheisestä ja suorastaan intiimistä suhteesta erääseen uskovaiseen naiseen. Myöhemmin on esitetty, että kyse oli kahden johtohenkilön keskinäisestä soitimesta, josta Eino I. Manninen selviytyi voittajana nousten vuorostaan ko. uskovaisen naisen pyrstölle.
    153