ellauri051.html on line 3242: Je suis le souverain d’Égypte Mä oon Egyptin yxinvaltias
ellauri053.html on line 51: 18. kesäkuuta – Egypti julistettiin tasavallaksi.
ellauri055.html on line 280: - Entä sitten, sanoi dervissi, jos onkin pahaa ja hyvää? Kun hänen korkeutensa lähettää jonkin aluxen Egyptiin, piittaako hän siitä ovatko rotat laivassa tyytyväisiä vai eivät?
ellauri062.html on line 212: Jaakobin poikien isän pojat Ruben Simeon Leevi Juuda Gaad Asser Daan Naftali Isaskar Sebulon Joosef ja Benjamin tietävät että "'better' never means better for everyone, it's always worse for some". Joosef ei saanut omaa lääniä kun se asui Egyptissä, mutta sen pojat Manasse ja Efraim saivat omat tontit osituxessa. Ei mene onnen lahjat tasan eikä edes win-win kuten Alexis Kanto koitti uskotella, vaan tää on nollasummapeliä, kuten sai tuta Alexis Kivi Lapinlahdessa ja kuolinmökissä. Lupaan kautta kiven ja kannon. Ei pitäs luvata niin paljon, se ei ole uskottavaa.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri071.html on line 411: Rohtopähkämöä kasvaa Euroopassa. Suomessa se on luonnonvaraisena leviävä vakiintunut tulokas. Laji on hyvin vanha ja arvostettu lääkekasvi: jo muinaisessa Egyptissä ja Kreikassa se tunnettiin yleisrohtona mitä moninaisimpiin vaivoihin. Sillä on hoidettu niin haavoja, suolistovaivoja kuin hengitystiesairauksiakin, ovatpa tupakanpolttajatkin koettaneet päästä paheestaan eroon rohtopähkämön lehtiä polttamalla. Hyvien lääkeominaisuuksien lisäksi sen uskottiin pitävän pahan loitolla. Keski-Euroopassa rohtopähkämö on säilyttänyt arvostuksensa rohtokasvina meidän päiviimme saakka. Nykyaikana rohtopähkämö sopii myös perennapenkkiin – koristekasvina se on helppohoitoinen, useimmiten hyvin viihtyvä ja komeasti kukkiva.
ellauri074.html on line 143: 1552 BC Eber papyrus. The most complete record of Egyptian medicine. Hemorrhoid remedies described.
ellauri080.html on line 427: The material I will use to justify my claims comes from three time-honored traditions: sacred geometry as practiced by the ancient Egyptians, the inner structure of the I Ching, and the house arrangement of astrology. All these disciplines attempt to give meaningful order to what may appear at times to be a chaotic human existence, as is Jung’s typology.
ellauri083.html on line 677: Another humorous episode happened in the book of Numbers, when the People of Israel were complaining in the desert. They called out like a petulant child, “O that we had meat to eat! We remember the fish we ate in Egypt for nothing, the cucumbers, the melons, the leeks, the onions, and the garlic, but now our strength is dried up, and there is nothing at all but this manna to look at” (Numbers 11:4-6).
ellauri093.html on line 750: Hyvä esimerkki huonosta uskosta on Dickin Hiljalle kertoma "Geschichte", joka "jännittävyydessään oli salapoliisitarinan veroinen": Nuori tanskalainen papintytär oli lähetetty Helene rouvan johdolla oppimaan suurtalousemännän taitoja Helenen Fine tyttären kanssa. Hän menestyi hyvin taloustoimissa kunnes eräänä yönä oli kadonnut, samoinkuin muuan juutalaisista luopiopojista. Nuoret olivat rakastuneet toisiinsa ja yhdessä karanneet. Minne ei kukaan tietänyt. Sähkötettiin tytön isälle (ja juutalaispojan äidille? Denkste!) ja Dolmen matkusti suoraa päätä Lontooseen, jonne jäljet näyttivät johtavan. Monien seikkailujen jälkeen heidät tavoitettiin juuri kun he aikoivat astua Egyptiin lähtevään laivaan. Jälleen kerran Dick Dolmen oli kexeliäs ja uskomattoman kestävä käytännöllisissä rakkauden toimissa (vrt. yllä); sitäpaizi tällä kertaa jumalakin nosti perseensä pilveltä ja vaivautui osoittamaan pelastavan ihmevoimansa. Helene puolestaan oli aivan ymmällään. Hän oli ollut erinomaisen tyytyväinen nuoreen tanskalaistyttöön, asetti sen esikuvaxi Fine tyttärellensä - eikä vähintäkään aavistanut, mitä hameen alla oli liikkunut. Täähän on aivan arkipäiväistä herrasväen reviirinvalvontaa, ei tässä ole jumalalla mitään osuutta. Tai paremminkin: tähänhän se vanhurskaus ja laupeus lopultakin jämähtää, tätähän se on loppupeleissä.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 231: In the Hebrew Bible, the captivity in Babylon is presented as a punishment for idolatry and disobedience to Yahweh in a similar way to the presentation of Israelite slavery in Egypt followed by deliverance. The Babylonian Captivity had a number of serious effects on Judaism and Jewish culture. For example, the current Hebrew alphabet was adopted during this period, replacing the Paleo-Hebrew alphabet.
ellauri094.html on line 280: Gedaliah the Babylonian-appointed governor of Yehud Province assassinated.
Many Jews flee to Egypt and a possible fourth deportation to Babylon
ellauri097.html on line 45: On pääsiäislauantai, pesachin sapatti, Egyptistä pääsyn pyhän kaunein päivä. Juhlimme sitä hetkeä, kun Läski-Mooses johdatti valizemansa kansan Suezin kanavasta kohti pyhää maata. Pikku kauhakuormaaja irrotti GT-sählämien konttilaivan rättipäiden mudasta.
ellauri098.html on line 212: SPOILERI: Nun /ˈnʊn/, in the Hebrew Bible, was a man from the Tribe of Ephraim, grandson of Ammihud, son of Elishama, and father of Joshua (1 Chronicles 7:26–27). Nun grew up in and may have lived his entire life in the Israelites´ Egyptian captivity, where the Egyptians "made life bitter for them with harsh labor at mortar and bricks and with all sorts of tasks in the field" (Exodus 1:14). In Aramaic, "nun" means "fish". Thus the Midrash tells: "[T]he son of him whose name was as the name of a fish would lead them [the Israelites] into the land" (Genesis Rabba 97:3).
ellauri100.html on line 1303: Väitöskirjan jälkeen Egyptiin tyttökouluun opettamaan tyttösille liettuaxi äännettyä ranskaa. Sieltä Ankaraan ja Konstantinoopeliin, josta maakuntakierros päättyi Poitiersiin. 1965 se sai professuurin EHESS:istä Pariisista, ja siellä se istui neljännesvuosisadan ja vaihtoi postimerkkejä muiden semiootikkojen kaa. Se kuoli 1992 ja haudattiin Konowiin.
ellauri102.html on line 471: The Problem: Controversy for this ad campaign arose in many different ways. The first was the use of world leaders without their consent. In fact, one of the ads features Pope Benedict XVI kissing a top Egyptian imam which was quickly removed after being condemned by the Vatican.
ellauri105.html on line 261: The Hebrew prophets frequently compared the sin of idolatry to the sin of adultery, in a reappearing rhetorical figure.[2]:317 Ezekiel's rhetoric directed against these two allegorical figures depicts them as lusting after Egyptian men in explicitly sexual terms in Ezekiel 23:20–21:[3]:18
ellauri105.html on line 263: And she doted upon concubinage with them, whose flesh is as the flesh of asses, and whose issue is like the issue of horses. Thus thou didst call to remembrance the lewdness of thy youth, when they from Egypt bruised thy breasts for the bosom of thy youth.
ellauri105.html on line 279: 3. He harjoittivat haureutta Egyptissä; nuoruudessaan he haureutta harjoittivat. Siellä heidän rintojansa likisteltiin ja heidän neitsyellisiä nisiänsä puristeltiin.
ellauri105.html on line 284: 8. Mutta Egyptin-aikaista haureuttansa hän ei jättänyt, sillä he olivat maanneet hänen kanssansa hänen nuoruudessaan, olivat puristelleet hänen neitsyellisiä nisiänsä ja vuodattaneet hänen ylitsensä haureuttaan.
ellauri105.html on line 302: 19. Mutta hän yhä enensi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa.
ellauri105.html on line 303: 2. Kun. 18:21 Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.
ellauri105.html on line 306: 21. Ja sinä teit häpiäs, niinkuin nuoruudessas, kuin Egyptissä sinun rintaas pideltiin, ja sinun nuoruutes nisiä taputeltiin.
ellauri105.html on line 307: Hes. 17:15 Mutta hän kapinoi häntä vastaan ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin, että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä. Menestyyköhän se, pelastuukohan se, joka tällaista tekee? Pelastuuko se, joka liiton rikkoo?
ellauri105.html on line 314: 27. Niin minä teen lopun sinun iljettävyydestäsi, jo Egyptin-aikaisesta haureudestasi; etkä sinä sitten luo silmiäsi heihin etkä enää muistele Egyptiä.
ellauri108.html on line 32: Princes shall come out of Egypt, Ethiopia shall stretch forth her hand unto God.
ellauri108.html on line 148: Princes shall come out of Egypt, Ethiopia shall stretch forth her hand unto God. Oh thou God of Ethiopia, thou God of divine majesty, thy spirit come within our hearts to dwell in the parts of righteousness. That the hungry be fed, the sick nourished, the aged protected, and the infant cared for. Teach us love and loyalty as it is in Zion.
ellauri109.html on line 408: Flaubert oli nähtävästi kaappihomo. Se teki osallistuvaa havainnointia sodomiasta Egyptin reisulla.
ellauri112.html on line 462: Seth ja Horus kunnioittavat Ramses II:sta Abu Simbelin temppelissä. Seth seivästää Apep-käärmeen manalassa. Seth oli muinaisessa Egyptissä palvottu aavikon ja kaaoksen jumala. (Seth oli Johnin nimimerkki D&D-pelissä.
ellauri112.html on line 792: Not according to which covenant? Jeremiah says the covenant “in the day that I took them by the hand to lead them out of the land of Egypt, My covenant which they broke” (31:32). Again which covenant is this? Exodus says “And He wrote on the tablets the words of the covenant, the Ten Commandments” (Exo. 34:28). Christ’s covenant is “not according to the covenant that I made with their fathers”, but “In that He says, ‘A new covenant,’ He has made the first obsolete. Now what is becoming obsolete and growing old is ready to vanish away” (Heb. 8:13). The Old Covenant of the 10 commands with the Sabbath keeping is obsolete and vanishing away in the 1st century.
ellauri135.html on line 210: After the Crimean War ended, Nikolai Vasilyevich went to the Caucasus where he witnessed the capture and arrest of Imam Shamil. He then traveled to Italy as a correspondent of The Russian Messenger to report on the progress of Giuseppe Garibaldi's army. He spent 1860-1862 traveling through Syria, Palestine, and Egypt. As the January Uprising in Poland began Nikolai Vasilyevich went to Warsaw as a correspondent for the Saint Petersburg magazine Vedomosti and stayed there for the rest of his life, teaching Russian language and literature at Warsaw University beginning in 1868, then editing the newspaper The Warsaw Diary (Varshavsky Dnevnik) from 1874 to 1877.
ellauri140.html on line 528: With timely pride above the Aegyptian vale, Aika ajoin pitkin Egyptian peltoja,
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri150.html on line 577: The countenance of the Egyptian softened; something like a smile played about her lips. She looked at the children upon the floor.
ellauri153.html on line 87: Saadi kävi vieraisilla useissa Anatolian ja Aasian osissa matkojensa aikana, Egyptistä Intiaan. Matkustettuaan n. 30v, hän teki paljon ystäviä ja pari vihollista matkalla. Hän intiimisti oppi miesten ja naisten rökityxistä yrittäessään selvitä mongolien mukanaantuomista onnettomuuxista.
ellauri155.html on line 434: När Abraham kom till Gerar talade han om sin hustru Sara som sin syster och en historia snarlik den som enligt kapitel 12 utspelat sig i Egypten beskrivs: Avimelek fattade tycke för Sara och hämtade henne till sig. Gud ingrep och anklagade Avimelek för att ha tagit en annan mans hustru. Abraham ställdes till svars och det hela klarades ut. Abraham ingick senare ett förbund med Avimelek på en plats som därmed fick namnet Be'er Sheva (באר שבע, "edsbrunnen").
ellauri155.html on line 456: Egyptin ja Gerarin tapahtumien vertailua teemalla: "Hän on minun sisareni".- Jumalan suhtautuminen avioliiton pyhyyteen.- Abraham tekee tiliä valhe...
ellauri156.html on line 226: 14”Minun oli uhrattava siveysuhri, tänä päivänä täytin lupaukseni. 15 Sen tähden lähdin ulos sinua vastaan, minä etsin sinua ja olen löytänyt sinut. 16 Olen levittänyt leposijalleni peitteitä, monivärisiä Egyptin liinavaatteita. 17 Vuoteelleni olen pirskottanut mirhaa, aaloeta ja kanelia. 18 Tule, juopukaamme lemmestä, nauttikaamme aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta. 19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle. 20 Rahakukkaron hän otti mukaansa. Hän tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi.”
ellauri156.html on line 792: 4 Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi napista. 5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon roskaruokaan." 6
ellauri159.html on line 53: Raamattu mainitsee, että israelilaiset leiriytyivät Siinain erämaahan kaksi kuukautta Egyptin orjuudesta vapautumisensa jälkeen. Ensimmäisellä kerralla, kun Mooses meni vuorelle, Tooran mukaan Jumala puhui Moosekselle nämä sanat: Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille. Mooses vei sanoman kansalleen ja kansa vastasi siihen sanoen: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme", jonka Mooses meni ilmoittamaan Jumalalle vastaukseksi. Eli diili tuli.
ellauri160.html on line 681: In a Kabbalistic treatise by Nathan Spira (died in 1662), it is explained that Mahlat was daughter to Ishmael and his wife, who was herself daughter of Egyptian sorcerer Kasdiel. Mother and daughter were exiled to the desert, where the demon Igrathiel mated with Mahlat and engendered Agrat or Igrat. Mahlat later became Esau's wife.
ellauri163.html on line 124: Suur-Israel. Tässä luvussa suunnitellaan suurvalta-Siionia kuin Suomen oikeisto jatkosodassa. Vienanlahdelta Laatokkaan miekalla piirrämme rajan. Ja sitten Uraliin! Eihän tää Jordanin länsiranta nyt yhtä hyötevä tontti ole kuin Egyptissä, mutta silti vittu, oma on aina oma (tai siis, kohta oma.)
ellauri163.html on line 152: Hassuja lakeja. Jos mies potkaisee vaimon pihalle, niin se ei saa toisen miehen jälkeen ottaa sitä uudestaan, koska se on saastunut. Karta spitaalisia, ettei käy niinkuin Mirjamille. Muista mitä herra sinun jumalas teki Mirjamille, tiellä kun te Egyptistä läxitte. Pilvi siirtyi pois teltan yläpuolelta, ja Mirjam oli spitaalista valkoinen kuin lumi! Kun Aaron kääntyi Mirjamiin päin, hän näki, että tämä oli saanut spitaalin! Niin Mirjam pantiin karanteeniin leirin ulkopuolelle viikoxi, eikä kansa purkanut leiriä ennenkuin hänet oli tuotu takaisin.
ellauri163.html on line 373: There wasn't a King for hundreds of years after the blessing before the first king of the tribe of Judah (before Saul and David). Tthere was that whole slavery period in Egypt for hundreds of years, then Moses, then Joshua, then the judges long before Saul the firs tking of the tribe of Judah.
ellauri163.html on line 385: BTW from Genesis 49 when Jacob makes this statement there were 400 years of slavery in Egypt, a few more hundred years when we had the Judges and the Phillistines before we had ANY king from the line of Judah sitting on a throne.
ellauri163.html on line 887: What essential difference is there between an assembly of Christians celebrating the principal dates in the life of Christ, or of Jews remembering the exodus from Egypt or the promulgation of the Decalogue, and a reunion of citizens commemorating the promulgation of a new moral or legal system or some great event in the national life? (1954, p. 427). Two men say they´re Jesus, one of them must be wrong.
ellauri164.html on line 483: Moses is one of the most prominent figures in the Old Testament. While Abraham is called the “Father of the Faithful” and the recipient of God’s unconditional covenant of grace to His people, Moses was the man chosen to bring redemption to His people. God specifically chose Moses to lead the Israelites from captivity in Egypt to salvation in the Promised Land. Moses is also recognized as the mediator of the Old Covenant and is commonly referred to as the giver of the Law. Finally, Moses is the principal author of the Pentateuch, the foundational books of the entire Bible. Moses’ role in the Old Testament is a type and shadow of the role Jesus plays in the New Testament. As such, his life is definitely worth examining.
ellauri164.html on line 485: We first encounter Moses in the opening chapters of the book of Exodus. In chapter 1, we learn that, after the patriarch Joseph rescued his family from the great famine and situated them in the land of Goshen (in Egypt), the descendants of Abraham lived in peace for several generations until there rose to power in Egypt a pharaoh who “did not know Joseph” (Exodus 1:8). This pharaoh subjugated the Hebrew people and used them as slaves for his massive building projects. Because God blessed the Hebrew people with rapid numeric growth, the Egyptians began to fear the increasing number of Jews living in their land. So, Pharaoh ordered the death of all male children born to Hebrew women (Exodus 1:22).
ellauri164.html on line 487: In Exodus 2, we see Moses’ mother attempting to save her child by placing him in a basket and putting it into the Nile. The basket was eventually found by Pharaoh’s daughter, and she adopted him as her own and raised him in the palace of the pharaoh himself. As Moses grew into adulthood, he began to empathize with the plight of his people, and upon witnessing an Egyptian beating a Hebrew slave, Moses intervened and killed the Egyptian. But that was not a sin because the guy was just an Egyptian. In another incident, Moses attempted to intervene in a dispute between two Hebrews, but one of the Hebrews rebuked Moses and sarcastically commented, “Are you going to kill me as you did the Egyptian?” (Exodus 2:14). Realizing that his criminal act was made known, Moses fled to the land of Midian where he again intervened—this time rescuing the daughters of Jethro Tull from some of Uriah Heep's bandits. In gratitude, Jethro (also called Reuel) granted his daughter Zipporah to Moses in marriage (Exodus 2:15–21). Moses lived in Midian for about forty years.
ellauri164.html on line 489: The next major incident in Moses’ life was his encounter with God at the burning bush (Exodus 3—4), where God called Moses to be the savior of His people. Despite his initial excuses and outright request that God send someone else, Moses agreed to obey God. God promised to send Aaron, Moses’ brother, along with him. The rest of the story is fairly well known. Moses and his brother, Aaron, go to Pharaoh in God’s name and demand that he let the people go to worship their God. Pharaoh stubbornly refuses, and ten plagues of God’s judgment fall upon the people and the land, the final plague being the slaying of the firstborn. Prior to this final plague, God commands Moses to institute the Passover, which is commemorative of God’s saving act in redeeming His people from bondage in Egypt.
ellauri164.html on line 491: After the exodus, Moses led the people to the edge of the Red Sea where God provided another saving miracle by parting the waters and allowing the Hebrews to pass to the other side while drowning the Egyptian army (Exodus 14). Moses brought the people to the foot of Mount Sinai where the Law was given and the Old Covenant established between God and the newly formed nation of Israel (Exodus 19—24).
ellauri164.html on line 495: The book of Deuteronomy shows Moses giving several sermon-type speeches to the people, reminding them of God’s saving power and faithfulness. He gives the second reading of the Law (Deuteronomy 5) and prepares this generation of Israelites to receive the promises of God. Moses himself is prohibited from entering the land because of his sin at Meribah (Numbers 20:10-13). At the end of the book of Deuteronomy, Moses’ death is recorded (Deuteronomy 34). He climbed Mount Nebo and is allowed to look upon the Promised Land. Moses was 120 years old when he died, and the Bible records that his “eye was undimmed and his vigor unabated” (Deuteronomy 34:7). The Lord Himself buried Moses (Deuteronomy 34:5–6), and Joshua took over as leader of the people (Deuteronomy 34:9). Deuteronomy 34:10–12 says, " Since then, no prophet has risen in Israel like Moses, whom the Lord knew face to face, who did all those signs and wonders the Lord sent him to do in Egypt—to Pharaoh and to all his officials and to his whole land. For no one has ever shown the mighty power or performed the awesome deeds that Moses did in the sight of all Israel."
ellauri164.html on line 498: So, now, what can we learn from Moses’ life? Moses’ life is generally broken down into three 40-year periods. The first is his life in the court of Pharaoh. As the adopted son of Pharaoh’s daughter, Moses would have had all the perks and privileges of a prince of Egypt. He was instructed “in all the wisdom of the Egyptians, and he was mighty in his words and deeds” (Acts 7:22). As the plight of the Hebrews began to disturb his soul, Moses took it upon himself to be the savior of his people. As Stephen says before the Jewish ruling council, “[Moses] supposed that his brothers would understand that God was giving them salvation by his hand” (Acts 7:25). From this incident, we learn that Moses was a man of action as well as a man possessed of a hot temper and prone to rash actions. Did God want to save His people? Yes. Did God want to use Moses as His chosen instrument of salvation? Yes. But Moses, whether or not he was truly cognizant of his role in the salvation of the Hebrew people, acted rashly and impetuously. He tried to do in his timing what God wanted done in His timing. The lesson for us is obvious: we must be acutely aware of not only doing God’s will, but doing God’s will in His timing, not ours. As is the case with so many other biblical examples, when we attempt to do God’s will in our timing, we make a bigger mess than originally existed.
ellauri164.html on line 502: Another thing we see from Moses during his time spent in Midian is that, when God finally did call him into service, Moses was resistant. The man of action early in his life, Moses, now 80 years old, became overly timid. When called to speak for God, Moses said he was “slow of speech and tongue” (Exodus 4:10). Some commentators believe that Moses may have had a speech impediment. Perhaps, but then it would be odd for Stephen to say Moses was “mighty in words and deeds” (Acts 7:22). Perhaps Moses just didn’t want to go back into Egypt and fail again. This isn’t an uncommon feeling. How many of us have tried to do something (whether or not it was for God) and failed, and then been hesitant to try again? There are two things Moses seemed to have overlooked. One was the obvious change that had occurred in his own life in the intervening 40 years. The other, and more important, change was that God would be with him. Moses failed at first not so much because he acted impulsively, but because he acted without God. Therefore, the lesson to be learned here is that when you discern a clear call from God, step forward in faith, knowing that God goes with you! Do not be timid, but be strong in the Lord and in the power of his might (Ephesians 6:10).
ellauri164.html on line 504: The third and final chapter in Moses’ life is the chapter that Scripture spends the most time chronicling, namely, his role in the redemption of Israel. Several lessons can be gleaned from this chapter of Moses’ life as well. First is how to be an effective leader of people. Moses essentially had responsibility over two million Hebrew refugees. When things began to wear on him, his father-in-law, Jethro Tull, suggested that he delegate responsibility to other faithful men, a lesson that many people in authority over others need to learn (Exodus 18). We also see a man who was dependent on the grace of God to help with his task. Moses was continually pleading on behalf of the people before God. If only all people in authority would petition God on behalf of those over whom they are in charge! Moses was keenly aware of the necessity of God’s presence and even requested to see God’s glory (Exodus 33). Moses knew that, apart from God, the exodus would be meaningless. It was God who made the Israelites distinct, and they needed Him most. Moses’ life also teaches us the lesson that there are certain sins that will continue to haunt us throughout our lives. The same hot temper that got Moses into trouble in Egypt also got him into trouble during the wilderness wanderings. In the aforementioned incident at Meribah, Moses struck the rock in anger in order to provide water for the people. However, he didn’t give God the glory, nor did he follow God’s precise commands. Because of this, God forbade him from entering the Promised Land. In a similar manner, we all succumb to certain besetting sins which plague us all our days, sins that require us to be on constant alert.
ellauri164.html on line 506: These are just a handful of practical lessons that we can learn from Moses’ life. However, if we look at Moses’ life in light of the overall panoply of Scripture, we see larger theological truths that fit into the story of redemption. In chapter 11 the author of Hebrews uses Moses as an example of faith. We learn that it was by faith that Moses refused the glories of Pharaoh’s palace to identify with the plight of his people. The writer of Hebrews says, “[Moses] considered the reproach of Christ greater wealth than the treasures of Egypt” (Hebrews 11:26). Moses’ life was one of faith, and we know that without faith it is impossible to please God (Hebrews 11:6). Likewise, it is by faith that we, looking forward to heavenly riches, can endure temporal hardships in this lifetime (2 Corinthians 4:17–18).
ellauri164.html on line 508: As mentioned earlier, we also know that Moses’ life was typological of the life of Christ. Like Christ, Moses was the mediator of a covenant. Christ too was a little recalcitrant, so he got crucified. Again, the author of Hebrews goes to great lengths to demonstrate this point (cf. Hebrews 3; 8—10). The Apostle Paul also makes the same points in 2 Corinthians 3. The difference is that the covenant that Moses mediated was temporal and conditional, whereas the covenant that Christ mediates is eternal and unconditional. Like Christ, Moses provided redemption for his people. Moses delivered the people of Israel out of slavery and bondage in Egypt and brought them to the Promised Land of Canaan. Christ delivers His people out of bondage and slavery to sin and condemnation and brings them to the Promised Land of eternal life on a renewed earth, like Azrael in the forthcoming third season of His Dark Materials. Like Christ he returns to consummate the kingdom He inaugurated at His first coming. Like Christ, Moses was a prophet to his people. Moses spoke the very words of God to the Israelites just as Christ did (John 17:8). Moses predicted that the Lord would raise up another prophet like him from among the people (Deuteronomy 18:15). Jesus and the early church taught and believed that Moses was speaking of Jesus when he wrote those words (cf. John 5:46, Acts 3:22, 7:37). In so many ways, Moses’ life is a precursor to the life of Christ. As such, we can catch a glimpse of how God was working His plan of redemption in the lives of faithful people throughout human history. This gives us hope that, just as God saved His people and gave them rest through the actions of Moses, so, too, will God save us and give us an eternal Sabbath rest in Christ, both now and in the life to come. But don't get your hopes too high, you may not be among the chosen after all.
ellauri164.html on line 524: Now there was no water for the congregation. And they assembled themselves together against Moses and against Aaron. And the people quarreled with Moses and said, “Would that we had perished when our brothers perished before the Lord! Why have you brought the assembly of the Lord into this wilderness, that we should die here, both we and our cattle? And why have you made us come up out of Egypt to bring us to this wretched place which has neither grain nor figs nor vines nor pomegranates? Here there is not even water to drink!” But Moses and Aaron went way from the assembly to the entrance of the meeting tent, where they fell prostrate.
ellauri164.html on line 560: AGAIN the congregation of Israel was brought into the wilderness, to the very place where God proved them soon after leaving Egypt. The Lord brought them water out of the rock, which had continued to flow until just before they came again to the rock, when the Lord caused that living stream to cease, to prove His people again, to see if they would endure the trial of their faith or would again murmur against Him.
ellauri164.html on line 564: They angrily inquired, "Why have ye brought up the congregation of the Lord into this wilderness, that we and our cattle should die there? And wherefore have ye made us to come up out of Egypt, to bring us in unto this evil place? it is no place of seed, or of figs, or of vines, or of pomegranates; neither is there any water to drink. What the fuck, you call this a promised land?
ellauri164.html on line 572: This necessity for the manifestation of God's power made the occasion one of great solemnity, and Moses and Aaron should have improved it to make a favorable impression upon the people. But Moses was stirred, and in impatience and anger with the people, because of their murmurings, he said, "Hear now, ye rebels, must we fetch you water out of this rock?" In thus speaking he virtually admitted to murmuring Israel that they were correct in charging him with leading them from Egypt. God had forgiven the people greater transgressions than this error on the part of Moses, but He could not regard a sin in a leader of His people as in those who were led. He could not excuse the sin of Moses and permit him to enter the Promised Land.
ellauri164.html on line 574: The Lord here gave His people unmistakable proof that He who had wrought such a wonderful deliverance for them in bringing them from Egyptian bondage, was the mighty Angel, and not Moses, who was going before them in all their travels, and of whom He had said, "Behold, I send an Angel before thee, to keep thee in the way, and to bring thee into the place which I have prepared. Beware of Him, and obey His voice, provoke Him not; for He will not pardon your transgressions: for My name is in Him." Ex. 23:20, 21.
ellauri164.html on line 576: Moses took glory to himself which belonged to God, and made it necessary for God to do that in his case which should forever satisfy rebellious Israel that it was not Moses who had led them from Egypt,
ellauri164.html on line 577: but God Himself. The Lord had committed to Moses the burden of leading His people, while the mighty Angel went before them in all their journeyings and directed all their travels. Because they were so ready to forget that God was leading them by His Angel, and to ascribe to man that which God's power alone could perform, He had proved them and tested them, to see whether they would obey Him. At every trial they failed. Instead of believing in, and acknowledging, God, who had strewed their path with evidences of His power and signal tokens of His care and love, they distrusted Him and ascribed their leaving Egypt to Moses, charging him as the cause of all their disasters. Moses had borne with their stubbornness with remarkable forbearance. At one time they threatened to stone him.
ellauri164.html on line 643: Moses had always done exactly as God commanded – UNTIL NOW. Moses was devastated when God pronounced his judgment (Numbers 20:12). He had obeyed God’s call to go to Egypt to free the Israelites from bondage. God had worked mighty miracles through him.
ellauri164.html on line 654: God called Moses to lead His people out of slavery in Egypt. The Law was given to show people their bondage to sin in the world, and their need for the shed blood of a sacrificial Passover lamb to cover for their sin. Moses was condemned by the very law he gave. He shot himself in the foot.
ellauri164.html on line 723: Question: Please tell me what exactly is "Moses' sin." I thought it was the killing of the Egyptian when he was younger. Or was it the revolt of the Levi tribe toward the end? What reason kept him out of the Promised Land?
ellauri164.html on line 725: Answer: Psalms 106:32-33 states that the people angered Moses at the waters of strife, that it went ill with Moses, and that he sinned with his mouth. The incident in question occurred in Numbers 20:7-13. Miriam had just passed on. The very next verse states that the people were complaining about the lack of water. This had happened many times during their wilderness experience. And like the other times, the people railed against Moses and Aaron, whining that they would have been better off if they had stayed in Egypt. Moses and Aaron responded by falling face down. They had also done this several times. Maybe they were tired of hearing the same old complaints, or maybe this was their posture of prayer. In any event, God responded quickly, telling Moses to speak to the rock in front of all the people. Water would come gushing out -- enough water for everyone.
ellauri164.html on line 733: In reality, the people who were writing this story knew that Moses did not lead them into the Promised Land. In fact, he had completed his assignment long ago. God had instructed him to lead the people out of Egypt (Ex. 3:10). They were out of Egypt. His job was done. So maybe this wasn't a punishment at all; maybe it was a reward! He was roughly 120 years of age at this point. They all knew that settling into the Promised Land would have its challenges. That land was fully occupied, and many battles were ahead of them. Surely it was time to let Joshua take over. It was time for Moses to rest. Granted, there might have been other ways for God to accomplish this, but the writers of the story chose to tell it like this. The end result is that Moses was free of his responsibility to the people, free to be with God on the mountaintop.
ellauri164.html on line 802: In the first month the whole Israelite community arrived at the Desert of Zin, and they stayed at Kadesh. There Miriam died and was buried. (2) Now there was no water for the community, and the people gathered in opposition to Moses and Aaron. (3) They quarreled with Moses and said, "If only we had died when our brothers fell dead before the LORD! (4) Why did you bring the LORD's community into this desert, that we and our livestock should die here? (5) Why did you bring us up out of Egypt to this terrible place? It has no grain or figs, grapevines or pomegranates. And there is no water to drink!" (6) Moses and Aaron went from the assembly to the entrance to the Tent of Meeting and fell facedown, and the glory of the LORD appeared to them. (7) The LORD said to Moses, (8) "Take the staff, and you and your brother Aaron gather the assembly together. Speak to that rock before their eyes and it will pour out its water. You will bring water out of the rock for the community so they and their livestock can drink." (9) So Moses took the staff from the LORD's presence, just as he commanded him. (10) He and Aaron gathered the assembly together in front of the rock and Moses said to them, "Listen, you rebels, must we bring you water out of this rock?" (11) Then Moses raised his arm and struck the rock twice with his staff. Water gushed out, and the community and their livestock drank. (12) But the LORD said to Moses and Aaron, "Because you did not trust in me enough to honor me as holy in the sight of the Israelites, you will not bring this community into the land I give them." (13) These were the waters of Meribah, [1] where the Israelites quarreled with the LORD and where he showed himself holy among them.
ellauri164.html on line 871: This pattern shows itself again in the beginning of Numbers 20 after the death of Miriam. Once more Israel rebels against Moses and Aaron, this time over a lack of water in the desert of Zin. They claim that it would have been better to have died with Korah’s rebellion rather than wander without food and water, and they express regret over leaving Egypt, a land of “grain, figs, vines, and pomegranates.” This might seem a bold claim, since in our reading Korah has just died a few chapters earlier. Careful reading, however, indicates that there’s actually been a quiet time skip; Numbers 33:38 indicates that Aaron died in “the fortieth year after the sons of Israel had come from the land of Egypt, on the first day in the fifth month.” Given that Aaron’s death is recorded in Chapter 20, just a few verses after the episode at Meribah, this would indicate that the episode at Meribah occurred in year 38 of the 40 year wandering in the wilderness (remember that Israel had spent more than a year at Sinai in addition to travel time from Egypt to Sinai and from Sinai to the Promised Land before the wandering). This means that this rebellious generation of Israelites aren’t referencing a recent event, but instead wishing they had died nearly forty years earlier with Korah! Moses and Aaron have been dealing with this wicked and hard group of people for a very long time, and they are now claiming it would have been better to have died with Korah: a fate they were only spared because of Moses and Aaron’s own intercession!
ellauri164.html on line 923: Moses’ sin occurred in the final years of his life. After faithfully leading Israel out of Egypt, and after their rebellion in the matter of the 12 spies, he also faithfully led them during the forty years of wandering in the wilderness. Yet near the very end of that wandering, in a moment of anger and a lapse of judgment, Moses sinned, and God recorded that it led Him to refuse to allow Moses to enter the promised land. It is difficult to imagine the anguish and remorse Moses must have felt when God revealed this punishment. His failure to give God the proper respect and reverence, though provoked by the wicked rebellion and faithless murmurings of Israel, was a public sin and God chose to publicly and openly punish him for it.
ellauri164.html on line 927: The events leading up to and ending in his sin are recorded in Numbers 20:1-13. The children of Israel were bitterly angry about not having enough water, so “they gathered together against Moses and Aaron,” and “contended with Moses.” They cast all the blame on him. “Why have you brought up the assembly of the LORD into this wilderness,” “why have you made us come up out of Egypt, to bring us to this evil place?” This was part of the murmuring that we are strictly charged not to imitate (1Cor. 10:10). Israel blamed Moses and Aaron for all their problems and bitterly complained and grumbled about it. They were so bitter and angry they wished they were dead. In all previous acts of rebellion, Moses had always conducted himself in a holy and godly manner. He had warned Israel that their murmuring was against God and never took it personally before.
ellauri164.html on line 963: But wait. Didn’t we already learn a similar story back in Exodus? In fact, the first story of thirst came very soon after the crossing at the Sea of Reeds (Shemot 17:4). Since that was at the very beginning of the sojourn in the wilderness, before the events that led to God’s decision to delay the Israelites’ entry to the Land—and this story is at the end of the forty years—we can see the two stories as forming a kind of a framework around the whole saga of the wandering. In the first story, the Israelites were the first generation of those who left Egypt. In this story, they are the children and grandchildren of that generation. When we see this kind of framework, we look for the similarities and differences between the bracketing stories. At the same time, we understand that they suggest a theme for the stories between them.
ellauri164.html on line 965: First the comparison: this generation’s complaint about the lack of water is very different from that of the first generation. Although in both cases the people ask rhetorically why they have been brought out of Egypt, in this case, they bitterly object that in ” . . . this wretched place, a place with no grain or figs or vines or pomegranates. There is not even water to drink!” (Num. 20:5). This is a generation that is ready to enter the Land, and is worried that it will not live to do so.
ellauri164.html on line 975: The Israelites had a history of trusting in God because of what they saw. The most famous example, which we repeat in the daily morning service, quotes their experience after the crossing of the Sea of Reeds: “Israel saw the wondrous power which God had wielded against the Egyptians, the people feared God; they had faith in God and in God’s servant, Moses” (Exod. 14:31). They have needed this public, indisputable evidence of their eyes ever since. God knows that what they see is what is most important. And what he wants them to see is Moses speaking—not striking the rock, as he was commanded to do on the former occasion.
ellauri171.html on line 131: Mirjamilla, Mooseksen sisarella, oli tärkeä rooli juutalaisten pakossa Egyptistä, mutta hänen ylpeytensä sai hänet vaikeuksiin. Kun hänen pikkuveljensä kellui alas Niilijokea korissa paetakseen egyptiläisten kuolemaa, Mirjam puuttui faraon tyttären kanssa ja tarjosi Jokebedia sairaanhoitajakseen.
ellauri171.html on line 417: The Israelites flourished in Egypt:
ellauri171.html on line 426: This meant a good survival rate for their children. But too many foreign workers can pose a threat. Pharaoh certainly thought so. ‘The Egyptians came to dread the Israelites.’ (Exodus 1:12)
ellauri171.html on line 427: The problem was made worse by the fact that the Israelites occupied border territory. If there was an invasion, they might defect to the enemy. This could mean the collapse of the Egyptian Empire. Just like the Ukrainians. So off with them. Wait! Pharaoh did not want to eject them from Egypt – they were too valuable as workers. So he sought to control their numbers by forced labour and by child slaughter. Hmm. Mitähän opetuxia tästäkin tarinasta voisi ottaa?
ellauri171.html on line 432: But the midwives feared God, and did not do as the king of Egypt commanded them, but let the male children live. So the king of Egypt called the midwives, and said to them, “Why have you done this, and let the male children live?” The midwives said to Pharaoh, “Because the Hebrew women are not like the Egyptian women; for they are vigorous and are delivered before the midwife comes to them.”
ellauri171.html on line 659: . . . Then he placed her on the donkey; and the man arose and went to his home. When he entered his house, he took a knife and laid hold of his concubine and cut her in twelve pieces, limb by limb, and sent her throughout the territory of Israel. All who saw it said, “Nothing like this has ever happened or been seen from the day when the sons of Israel came up from the land of Egypt to this day. Consider it, take counsel and speak up!” Judges 19:28b-30 (NASB)
ellauri171.html on line 929: The Late Bronze Age collapse was a time of societal collapse between c.1200 and 1150 BCE, preceding the Greek Dark Ages. The collapse affected a large area covering much of Southeast Europe, West Asia and North Africa, comprising the overlapping regions of the Near East and Eastern Mediterranean, with Egypt, eastern Libya, the Balkans, the Aegean, Anatolia, and the Caucasus. It was a transition which historians believe was violent, sudden, and culturally disruptive for some Bronze Age civilizations during the 12th century BCE, along with a sharp economic decline of regional powers.
ellauri171.html on line 931: The palace economy of Mycenaean Greece, the Aegean region and Anatolia that characterized the Late Bronze Age disintegrated, transforming into the small isolated village cultures of the Greek Dark Ages, which lasted from around 1100 BCE to the beginning of the Archaic age around 750 BCE. The Hittite Empire of Anatolia and the Levant collapsed, while states such as the Middle Assyrian Empire in Mesopotamia and the New Kingdom of Egypt survived but were considerably weakened. Conversely, some peoples such as the Phoenicians enjoyed increased autonomy and power with the waning military presence of Egypt and Assyria in the Levant.
ellauri171.html on line 962: Archaeological investigations at the site of Tell es-Safi have found the remains of donkeys, as well as some sheep and goats in Early Bronze Age layers, dating to 4,900 years ago which were imported from Egypt in order to be sacrificed. One of the sacrificial animals, a complete donkey, was found beneath the foundations of a building, leading to speculation this was a 'foundation deposit' placed before the building of a residential house. Me syötiin Kiinan teevuorilla kerran aasikeittoa. Ei se pahaa ollut.
ellauri180.html on line 181: Anthropologists do not agree on the origins of circumcision. The English egyptologist, Sir Graham Elliot Smith, suggested that it is one of the features of a heliolithic' culture which, over some 15 000 years ago, spread over much of the world. Others believe that it may have originated independently within several different cultures; certainly, many of the natives that Columbus found inhabiting the New World' were circumcised. However, it is known that circumcision had been practised in the Near East, patchily throughout tribal Africa, among the Moslem peoples of India and of south-east Asia, as well as by Australian Aborgines, for as long as we can tell. The earliest Egyptian mummies (1300 BCE) were circumcised and wall paintings in Egypt show that it was customary several thousand years earlier than that.
ellauri180.html on line 187: Others believe that circumcision arose as a mark of defilement or slavery (fig. 1). In ancient Egypt captured warriors were often mutilated before being condemned to the slavery. Amputation of digits and castration was common, but the morbidity was high and their resultant value as slaves was reduced. However, circumcision was just as degrading and evolved as a sufficiently humiliating compromise. Eventually, all male descendents of these slaves were circumcised. The Phoenicians, and later the Jews who were largely enslaved, adopted and ritualized circumcision. In time, circumcision was incorporated into Judaic religious practice and viewed as an outward sign of a covenant between God and man (Genesis XVI, Fig. 2).
ellauri180.html on line 191: Furthermore, was it always doctors who performed the procedure in ancient times? Probably not: in biblical times it was the mother who performed the ceremony on the newborn. Gradually mohels took over; men who had the requisite surgical skill and advanced religious knowledge. After prayer, the mohel circumcised the infant and then blessed the child, a practice little changed today (Fig. 4a-d). In ancient Egyptian society, the procedure was performed by a priest with his thumb-nail (often gold-impregnated) and throughout mediaeval times it appears to have been largely kept in the domain of religious men.
ellauri184.html on line 86: Mailer spent a longer time writing Ancient Evenings, his novel of Egypt in the Twentieth Dynasty (about 1100 BC), than any of his other books. He worked on it for periods from 1972 until 1983. It was also a bestseller, although reviews were generally negative. Harold Bloom, in his review said the book "gives every sign of truncation", and "could be half again as long, but no reader will wish so", while Richard Poirier called it Mailer's "most audacious book".
ellauri184.html on line 269: There were important defeats along the way but it is interesting to observe that commanders often escaped repercussions for their militawy incompetence and it was usually the soldiers who bore the blame for defeat. Though a legionawy could theoretically come from any province within the Empire, the requirement of Woman citizenship had consequences for demographics: legionawies were more likely to speak Latin than non-citizen soldiers, they were usually wecwuited from the most heavily Womanized cities and provinces, their citizenship held inherent prestige that afforded them privilege over both civilians and other soldiers, etc. Legions primarily garrisoned in major imperial provinces, such as Syria, Pannonia, and post-War Judaea. With the exception of Egypt, all provinces with at least one legion were required to have a governor with Senator status. Legions primarily consisted of infantry soldiers, with a few cavalry or archers present among their ranks. Roughly 30 legions were active at any given time within the Empire and each consisted of approximately 5400 soldiers and officers, a standing army of ca. 150-300K total, though not all with a weceived Latin pwonunciation.
ellauri184.html on line 277: There were also royal forces that did not directly serve Wome, but were under the authority of a client king. The periphery of the Woman Empire was peppered with kingdoms allied with Wome that maintained their own militawies independent of the Empire proper (e.g., Herod the Great’s Judaea, Antipas’ Galilee, Cleopatra’s Egypt). These armies differed from kingdom to kingdom with respect to their hierarchies, pay scale, wecwuitment strategies, and so on. Wome occasionally expected kings to contribute soldiers to militawy campaigns as part of their reciprocal loyalty. Because kings could not offer their veterans Woman citizenship, the matter was irrelevant. With little invested in Womanness, royal soldiers spoke the local lingua franca and rarely had knowledge of Latin or other aspects of Woman culture.
ellauri184.html on line 289: Thus, while Wome did not conscript Jews into militawy service against their will, there is no indication that this pwevented them from serving on their own accord. Several tax receipts of Jewish decurions named Jesus, Hananiah, Benjamin and a diploma to Aggaeus Bar-Callippus, a Jewish veteran who retired to the Syrian city of Samosata. We should not forget the famous example of Tiberius Julius Alexander, governor of Judaea and Egypt, a Jewish officer who led the assault on the Jerusalem temple in the Jewish War.
ellauri184.html on line 518: The Book of Genesis explains circumcision as a covenant with God given to Abraham,[Gen 17:10] In Judaism it "symbolizes the promise of lineage and fruitfulness of a great (???) nation," the "seal of ownership (???) and the guarantee of relationship between peoples and their god." Some scholars look elsewhere for the origin of Jewish circumcision. One explanation, dating from Herodotus, is that the custom was acquired from the Egyptians, possibly during the period of enslavement. An additional hypothesis, based on linguistic/ethnographic work begun in the 19th century, suggests circumcision was a common tribal custom among Semitic tribes (Jews, Arabs, and Phoenicians).
ellauri184.html on line 524: In 167 BCE Judea was part of the Seleucid Empire. Its ruler, Antiochus IV Epiphanes (175–165 BCE), smarting from a defeat in a war against Ptolemaic Egypt, banned traditional Jewish religious practices, and attempted to forcibly let the Jews accept Hellenistic culture. Throughout the country Jews were ordered, with the threat of execution, to sacrifice pigs to Greek gods (the normal practice in the Ancient Greek religion), desecrate the Shabbat, eat unkosher animals (especially pork), and relinquish their Jewish scriptures. Antiochus´ decree also outlawed Jewish circumcision, and parents who violated his order were hanged along with their infants.[1Mac 1:46-67] According to Tacitus, as quoted by Hodges, Antiochus "endeavoured to abolish Jewish superstition and to introduce Greek civilization."
ellauri184.html on line 777: Everyone knows more or less about the birth of Jesus: the manger, the donkey and the ox, the three wise men, all that, all that. Adult life, too, moreover: without a Christian education, one has a vague idea of preaching, miracles, crucifixion and resurrection. And between the two, childhood, adolescence? Well, we don´t know: the bible does not say anything about it, and no credible source exists on the subject (although some myths (trip to Egypt, Asia, England) emerged later.
ellauri185.html on line 68: Mitäs tapahtui samaan aikaan toisaalla? Kreikassa 600-500-luvulla eKr Solon ym arkista puuhastelua. Sisämerten kolonisointia kilpaa Foinikian kaa. Millonkas se Iisebelin Tyros lytättiin? Jezebel esiintyy 800-luvulla, jälkeen Salomonin 970–931 BCE. Daavid osti tontin jolle Salomo rakensi ekan temppelin. Temppeli hävitettiin 589-587 Nebukadnesarin toimesta ja taparikolliset vietiin tällä kertaa Babylonin linnaan 597-539. Hizi kun olisi se seinätaulu jossa on raamatun tapahtumat aikajanalla. Millos se Moosexen konvoi palas Ebyktistä? Joidenkin Raamatun pohjalta tehtyjen laskujen mukaan israelilaiset palasivat Egyptistä noin 1300–1200 eaa. He joutuivat sotaan filistealaisia ja kanaanilaisia kanssa valloittaen Ain, Jerikon ja Hazorin. Arkeologien mukaan Jeriko ja Ai tuhoutuivat noin 1550 eaa. keskipronssikauden lopussa. Monien tutkijoiden mukaan Egyptissä kävi vain pieni joukko, ja israelilaiset olivat eräänlainen Kanaanin maan alakulttuuri, joka eli paimentolaisina maassa, jossa kaupunkilaiset palvoivat muun muassa israelilaisten uskovaisten epäjumalina pitämiä Baalia ja Astartea. Eräässä vaiheessa nämä paimentolaisheimot alkoivat vallata Israelia. Israelilaiset voittivat viimeiset kanaanilaiset noin 1140 eaa. David Rohlin kiistanalaisen revisioidun kronologian mukaan Jerikon ja Ain tuhoutuminen osuu samaan aikaan israelilaisten Egyptistä-paluun kanssa, ja Raamatun kertomus on mahdollinen kuvaus tapahtumista.
ellauri185.html on line 381: No ei, janoamme elämämme tarkoitusta, tunnustaa Tiffany O'Really. Carlo Rövelli lohduttaa: Olisi varsin hölmöä elättää minkäänlaisia kuvitelma siitä, että ihmiskunta olisi jotenkin merkityxellinen maailmanjärjestyxelle, sen enempää kuin rottien viihtyvyys Kreikka-Egypti laivareitillä. Victor Stretcher tutkii merkityxellisyyden tärkeyttä hyvinvoinnille yhdysvaltalaisessa Michiganin yliopistossa. On vikatikki sitoa omaa merkitystään kosmiseen. Kosmos on sitäpaizi venäläisten tonttia, meillä on astronautit. Mutta, Carlo huomauttaa, vähäpätöisyytemme astraalitasolla ei millään muotoa vähennä tärkeyttämme izellemme. Pikemminkin päinvastoin! Olemme ize merkityzemme ja halujemme lähde. Sellaisexi evoluutio meidät muokkasi, izekkäixi (kz. kohta 36). Ranskalainen filosofi Albert Camus huomasi, että kiven pyöritys vuorelle josta se vierii heti alas takaisin motivoi tosi vahvasti. Elämä on kurjaa mutta onnexi olemme sentään pidentäneet sitä. Elämä on merkityxellistä, koska se on rajallista, sanoo nämä tiedemiehen pakanat. Pitää tähdätä asioihin, joita ize sattuu arvostamaan eniten. Ei mitään yli-inhimilistä! Jos meillä ei ole mitään vaikutusta maailmankaikkeuden järjestyxeen, niin mitä väliä sillä on.
ellauri185.html on line 749: Salen chicagolaiset heimoveljet tuli pääsiäisenä parhaat päällä synagoogasta "rukousvälineet" siistissä samettiaskeissa. Muistelivat mieluisasti Egyptin 10 vizausta. Siinähän saivat Nasserin porukat vizaa oikein paljaalle pyllylle!
ellauri185.html on line 751: Mitä vittua? Mikä juttu tää oli? Why did the firstborn of Egypt died?
ellauri185.html on line 757: Why did the firstborn of Egypt died?
ellauri185.html on line 761: What was the plague that killed the firstborn of Egypt?
ellauri185.html on line 765: What were the 7 plagues in Egypt?
ellauri185.html on line 779:
Why did the firstborn of Egypt died?
ellauri185.html on line 781: In this scene from the biblical book of Exodus, Moses and Aaron (upper right) visit the pharaoh, who is mourning his son. The Egyptian ruler’s son had died from one of the plagues sent by God to secure the Israelites’ release from Egypt. The gloom of the painting reflects the father’s intense grief.
ellauri185.html on line 785:
What was the plague that killed the firstborn of Egypt?
ellauri185.html on line 791: Killing of the firstborn was the best. In the 10th, and last plague, Moses tells the Pharaoh that all the firstborns in the land of Egypt would perish.
ellauri185.html on line 793:
What were the 7, no 10, plagues in Egypt?
ellauri189.html on line 465: MLM on pyramidihuijaus 21. vuosisadan kielellä. Plus ca change, plus c'est la meme chose. Esinahkakukkulat ei muutu mixikään. Juutalaiset harrasti pyramidihuijausta jo Egyptissä. Pintselsabad, sutihännät, oli Edgar Walterin virolainen kuvakirja rohutirtsin lisäxi. Siansaparot, karvakärsät, terveisiä luvatusta maasta. Kuolleen meren suolaa naamaan ja mutaa tukkaan, valmistuskustannuxet olemattomat. Levitystä hoitelevat hölmöt toimii maxumiehinä.
ellauri189.html on line 815: First, being Israelis is a source of pride. It means you are the children of Prophet Yaakov. It means you were the first to believe in the one and only God, more that 1500 years before the Arabs. Your ancestors prayed to the one and only God while the Arabs were complete pagans, bowing to all sorts of idols who don’t have power over anything. It is also very likely that other prophets are your forefathers. For example, it is very likely you are descendants of Prophet Moses himself if you are Lewani. Your great great… great grandfather might have been Moses’ best student – prophet Yehoshua if you are Afridi, etc. Your ancestors saw with their eyes what God did to Egypt – stuff that no other nation but the Egyptians themselves have witnessed. They heard God talking to them on Mount Sinai, etc.
ellauri190.html on line 195: Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.
ellauri190.html on line 344: Thutmose III, Napoleon of Egypt
ellauri190.html on line 463: Saladin was the first Sultan of Egypt and Syria and the founder of the Ayyubid dynasty. A Muslim of Kurdish origin, Saladin led the Muslim opposition to the European Crusaders in the Levant. At the height of his power, his sultanate include...
ellauri191.html on line 1551:
Egypt.svg/23px-Flag_of_Egypt.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fe/Flag_of_Egypt.svg/35px-Flag_of_Egypt.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fe/Flag_of_Egypt.svg/45px-Flag_of_Egypt.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Egypti" title="Egypti">Egypti
ellauri194.html on line 63: Nähtävästi kirjaimellista ”Megiddon vuori” -nimistä paikkaa ei ole ollut Luvatussa maassa eikä sen ulkopuolella, ei ennen näyn muistiin kirjoittaneen apostoli Johanneksen päiviä eikä hänen päivinään. Har-Magedon-nimen merkitys juontuu näin ollen ilmeisesti muinaiseen Megiddon kaupunkiin liittyneistä tapahtumista. Se sijaitsi kauppareittien risteyksessä, joten sen tärkeyden takia siitä on mainintoja Egyptin kirjoituksissa sekä Raamatussa. Se sijaitsee nykyisessä Israelissa Afulan kunnassa (38 900 asukasta) ja sinne voi ajaa valtatie 66:ta pitkin.
ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio.
ellauri194.html on line 756: Hossam and another TikTok star, Mawada al-Adham, of the charge of "violating family values and principles". It sentenced them to two years in prison and fined them 300,000 Egyptian pounds ($16,100; £12,400).
ellauri194.html on line 760: The women were accused of "using girls in acts contrary to the principles and values of Egyptian society with the aim of gaining material benefits". Local media reported that it was related to a group Hossam had promoted on Likee and videos that Adham had posted on Instagram and TikTok.
ellauri194.html on line 764: For the Egyptian state to instrumentalize "human trafficking" charges to exert control over the expression & socioeconomic mobility of young women is deeply disturbing. There are real and serious cases of human trafficking that must be prosecuted--these TikTok cases are not it.
ellauri194.html on line 766: Human rights activists say the two women have been prosecuted as part of a crackdown by Egyptian authorities targeting female social media influencers on charges that violate their rights to privacy, freedom of expression, non-discrimination and bodily autonomy.
ellauri194.html on line 775: You may also be interested in these Egyptian family values:
ellauri194.html on line 777: (October 2018) Five Egyptian women shared their stories of sexual harassment and abuse.
ellauri198.html on line 77: 7. Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8. On ollut vähän kiireitä, mutta olen tullut nyt vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja aidssilaiset, filistealaisista puhumattakaan. 9. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Maxavat huonosti velkansa ja vittuilevat päälle.
ellauri198.html on line 79: 10. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." 11. Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä? Johan sain sinne porttarin 40v sitten." 12. Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle tämän hihamerkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt. Kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa eli siis minua tämän vuoren juurella. Nyt on teidän vuoro päästä sortamaan filistealaisia."
ellauri198.html on line 83: Kun Mooses puolusti juutalaista orjaa, ja tappoi egyptiläisen miehen (2. Moos. 2:11–15), hän joutui pakenemaan autiomaahan, Midianiin (Egyptistä itään), jossa oli nyt ollut jo 40 vuoden ajan. Mooseksen CV oli siis tällainen: 40 vuotta faraon hienostohovissa ja 40 vuotta autiomaassa paimenena. Nyt hän sai vielä uuden tehtävän, jossa kuluisi seuraavat 40 vuotta. Kumpaakin edellistä työkokemusta tarvittiin tässä uudessa tehtävässä.
ellauri198.html on line 87: Mooses oli ollut poissa Egyptistä jo 40 vuotta ja toiminut appensa lammaspaimenena. Mitä luulet Mooseksen nyt ajatelleen entisestä asuinmaastaan ja faraon hovista, jossa hän oli kasvanut? Vituttikohan?
ellauri210.html on line 1366: Joyce Mansour nee Joyce Patricia Adès, (25 July 1928 – 27 August 1986), was an Egyptian-French author, notable as a surrealist poet. She became the best known surrealist female poet, author of 16 books of poetry, as well as a number of important prose and theatre pieces. Ei ehtinyt mukaan Piha-Anteron humoristeihin, mutta Antero kirjoitti siitä erillisiä puffeja.
ellauri210.html on line 1372: Mansour was born in Bowden in England, to Jewish-Egyptian parents and lived in Cheshire for a month before her parents moved the family to Cairo, Egypt. During her youth, Mansour excelled as a runner and a high jumper. She also competed in equestrian competitions.
ellauri210.html on line 1378: Mansour’s first published collection of poems, titled: Cris, was published in Paris in 1953 by Pierre Seghers. This collection of work references male and female anatomy in explicit language that was unusual for the time. Religious language can also be found. However, it is inverted, replacing what would be Christ with the lover. References of Egyptian mythology are also present in Cris. Mansour references the White Goddess as well as Hathor.
ellauri213.html on line 350: Over the years, Iraq has provided safe haven to terrorists such as Abu Nidal, whose terror organization carried out more than 90 terrorist attacks in 20 countries that killed or injured nearly 900 people, including 12 Americans. Iraq has also provided safe haven to Abu Abbas, who was responsible for seizing the Egyptian ship Achille Lauro and killing an American passenger. Following the murder of Leon Klinghoffer, the Klinghoffer family founded the Leon and Marilyn Klinghoffer Memorial Foundation, in cooperation with the Anti-Defamation League.
ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.
ellauri214.html on line 245: Myrina was said to have conquered most of Libya, from where she led her army east toward Egypt. When she reached Egypt, she befriended the king before going on to defeat the Bedouin and Syrian peoples and conquering some of west Asia. Although the people of Cilicia (part of modern Turkey) were not defeated, they were willing to accept her rule. The Amazons also captured the island of Lesbos in the Aegean Sea, where Myrina founded the city of Mitylene, named for her sister. While sailing across the Aegean, Myrina got caught in a storm. The queen prayed to the Mother Goddess to save her and was guided to a deserted island, which she named Samothrace. Myrina’s good fortune, however, did not last forever: she died in battle against the Thracians and Scythians, led by the Thracian Mopsos. Without their great leader, the Amazons lost a series of battles to Mopsos. Eventually their empire collapsed and they withdrew back to Libya. Back to the drawing board. 2 thousand years later Myrinä's compatriot Muammar Gaddafi says in Swedish: Han är nöjd.
ellauri216.html on line 152: Proklos syntyi rikkaaseen lyykialaiseen perheeseen Konstantinopolissa noin vuosina 410–412. Marinos johti Prokloksen syntymäpäivän hänen horoskoopistaan, jonka vuoksi synnyinvuosia ei voida pitää täysin luotettavina. Prokloksen isä oli korkea-arvoinen virkamies Bysantissa. Hän varttui Ksanthoksessa ja opiskeli retoriikkaa, filosofiaa ja matematiikkaa Aleksandriassa Egyptissä, tarkoituksenaan tulla virkamieheksi kuten hänen isänsäkin. Hän palasi Konstantinopoliin opettajansa mukana, jolla oli asioita hoidettavana siellä. Proklos toimi jonkin aikaa menestyksekkäänä lakimiehenä.
ellauri216.html on line 533: Ippolitilla puhutaan luostareista ja niiden merkityksestä. Puolustamme Dimitrin kanssa kiihkeästi luostareita ja niiden merkitystä sielunpelastuskilpajuoxussa. Opettaja ei jostakin syystä suosi luostareita. Suutahdan mielessäni, kun hän lausuu usein aikaisemminkin ihmisten suusta kuulemani lauseet: Entäs sitten, jos kaikki menisivät luostariin? Kuin kas sitten käy? Ihmissuku pääsee loppumaan! Kukaan ei pääse kulkemaan! Elukoillehan on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa! Vielä hän jatkaa: »Muistan pyhien elämäkerroista, taisi olla pyhittäjä Makarios Egyptiläisen elämästä, opetuksen kahdesta naisesta, jotka avioelämän ja sen vaivojen kestämisen kautta saavuttivat erakkoja korkeamman kunnian. Siinä teille erinomaisuus!
ellauri216.html on line 541: Jumalankantajaisä Makarios syntyi Egyptin suistomaa-alueen kylässä vuoden 300 tienoilla. Nuoruudessaan hän työskenteli kamelinajajana. Jumala kutsui häntä kuitenkin toisenlaiseen elämään ja Makarios vastasi kutsuun kuuliaisesti. Hän vetäytyi kylässään keljaan ja aloitti yksinäisen rukous- ja paastokilvoituksen. Kun ihmiset tahtoivat tehdä hänestä papin, hän pakeni toiseen kylään. Siellä raskaaksi tullut tyttö alkoi syyttää Makariosta häpäisemisestään. Makarios otettiin kiinni ja häntä raahattiin pitkin katua. Häntä lyötiin ja solvattiin, mutta hän ei sanonut sanaakaan puolustaakseen itseään vaan päinvastoin lupasi tehdä työtä hankkiakseen elatuksen naiselle ja lapselle. Makarios piti tilannetta Jumalan lähettämänä. Hän oli tuolloin noin 30 vuoden ikäinen. Kun Makarioksen syyttömyys tuli aikanaan ilmi, kylän väki lähti joukolla hänen luokseen pyytämään anteeksi. Mitenkä totuus tuli ilmi? No, when the woman's delivery drew near, her labor became exceedingly difficult. She did not manage to give birth until she confessed Macarius's innocence. She confessed that she had slandered the hermit, and revealed the name of the real father. (Who was it?) A multitude of people then came asking for his forgiveness, but he fled to the Nitrian Desert to escape all mundane glory.
ellauri216.html on line 560: Pyhän Makarioksen maine levisi pian koko Egyptiin. Erämaahan alkoi saapua yhä useampia pyhiinvaeltajia. Makarios otti kaikki tulijat vastaan ystävällisesti. Hän ei tuominnut ketään vaan antoi jokaiselle sitä mitä tämä tarvitsi, toisille opettavaisen sanan, toisille rukouksen. Vieraita kunnioittaakseen hän tarjosi heille tilkan viiniä ja joi heidän kanssaan, mutta yksin jäätyään hän korvasi tämän siten, että oli kokonaan juomatta yhden päivän jokaista maistamaansa viinitilkkaa kohti. Puolet vuodesta tuli näin nenänvalkaisupäiviä ja puolet punanenäpäiviä.
ellauri216.html on line 573: Pyhän Makarioksen ja hänen oppilaidensa maine sekä pyhän Antonioksen opetukset houkuttelivat erämaahan pyhiinvaeltajia kaikkialta Egyptistä ja eri puolilta Rooman valtakuntaa. Näistä monet tahtoivat jäädä erämaahan elämään enkelielämää. Skiitan erämaa muuttui 300-luvun kuluessa hengelliseksi kaupungiksi, jossa oli satoja kilvoittelijoita. He kokoontuivat jumalanpalveluksiin neljässä eri kirkossa.
ellauri216.html on line 579: Kun pyhä Makarios tunsi loppunsa lähenevän, hän vieraili oppilaidensa kanssa viimeisen kerran Nitriassa hakemassa nitroja. Pian sen jälkeen tämä erämaan hengellinen isähahmo antoi sielunsa takaisin Herralle 90 vuoden ikäisenä. Hänen reliikkejään siirrettiin paikasta paikkaan 600-luvulla sitä mukaa kuin muslimit valtasivat Egyptin. Nykyään ne ovat kuitenkin taas omalla paikallaan koptilaisessa Pyhän Makarioksen luostarissa, joka sijaitsee hänen hyppypaikallaan. Pyhää Makariosta muistellaan nimeltä koptilaisen ja armenialaisen liturgian rukouksissa.
ellauri217.html on line 181: Muhammedin pako (arab. هِجْرَة, hijra tai hidžra) Median juutalaisten suojiin toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen shiialaisen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä. Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin.
ellauri217.html on line 249: Kassin voitettua erä-ja ottelupallon se hyppää verkon yli kättelemään kristityt ja mokkerit. Se on muuten tolkun mies mutta vaimoja se keräilee kuin trofeita. Eikä siinä mitään, Egyptin babiaanipiireissä se on koiraan suurin kunnia. Sevverran Osku islamista, tuosta alistettujen uskonnosta ja sen kexijästä. Siinäkin oli ilmeisesti puolet liikaa, ellei enemmän.
ellauri219.html on line 163: Thelema on brittiläisen okkultistin Aleister Crowleyn vuonna 1904 Egyptissä perustama uskonto. Crowleya pidetään theleman profeettana Terry Pratchettin ohella. Nykyisin thelemaa harjoittaa ainakin Ordo Templi Orientis. Theleman tärkein pyhä kirja on Crowleyn Liber AL vel Legis eli Lain kirja, jonka Crowleyn mukaan Achwas-niminen henki, aioni, saneli hänen Rose-vaimonsa kautta ("tuntuu jo lopettelevan"). Theleman harjoittajia kutsutaan "thelemiiteiksi".
ellauri221.html on line 419: "Nimenomaan, siis ei-teolliset yhteisöt ja alkuperäiskulttuurit. Eurooppalaisessa kulttuurissa on tuhansia vuosia jo vallinnut luonnolle hanttiinpanemisen ajatus, joka ei ole kovin tuore, varmaan jossain Egyptissä peltokapitalismin seurannaisena keksitty."
ellauri222.html on line 117: “I am an American, Chicago born” begins the famous first sentence of “The Adventures of Augie March.” The author of that sentence was actually an illegal immigrant, Canada born, and the words were written in Paris. Bellow’s father, Abraham Belo, was born in a shtetl inside the Pale of Settlement. He began his career in St. Petersburg as a produce broker, specializing in Egyptian onions and Spanish fruit. The family seems to have been quite well off. Abraham had used a forged document to work in St. Petersburg, and, when this was discovered, he was arrested and convicted. He may have gone to prison. But he managed to escape and, in 1913, to get his family to Canada.
ellauri222.html on line 868: Egyptin hiekkaisessa hiljaisuudessa, aivan yksin,
ellauri222.html on line 886: Ozymandias (/ˌɒziˈmændiəs/ oz-ee-MAN-dee-əs; real name Adrian Alexander Veidt) is a fictional anti-villain in the graphic novel limited series Watchmen, published by DC Comics. Created by Alan Moore and Dave Gibbons, named "Ozymandias" in the manner of Ramesses II, his name recalls the famous poem by Percy Bysshe Shelley, which takes as its theme the fleeting nature of empire and is excerpted as the epigraph of one of the chapters of Watchmen. Ozymandias is ranked number 25 on Wizard's Top 200 Comic Book Characters list and number 21 on IGN's Top 100 Villains list. No, wait, Ozymandias was a Greek name for the pharaoh Ramesses II (r. 1279–1213 BC), derived from a part of his throne name, Usermaatre. In 1817, Shelley began writing the poem "Ozymandias", after the British Museum acquired the Younger Memnon, a head-and-torso fragment of a statue of Ramesses II, which dated from the 13th century BC. Earlier, in 1816, the Italian archeologist Giovanni Battista Belzoni had "removed" the 7.25-short-ton (6.58 t; 6,580 kg) statue fragment from the Ramesseum, the mortuary temple of Ramesses II at Thebes, Egypt. The reputation of the statue fragment preceded its arrival to Western Europe; after his Egyptian expedition in 1798, Napoleon Bonaparte had failed to acquire the Younger Memnon for France. Although the British Museum expected delivery of the antiquity in 1818, the Younger Memnon did not arrive in London until 1821. Shelley published his poems before the statue fragment of Ozymandias arrived in Britain, and the view of modern scholarship is that Shelley never saw the statue, although he might have learned about it from news reports, as it was well known even in its previous location near Luxor.
ellauri243.html on line 722: Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
ellauri245.html on line 340: Gypsies are from Egypt.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri254.html on line 95: Athanasios Suuri ja Serapion olivat ortodoksisen uskon kirkkaimmat valot tuon ajan Egyptissä. Athanasios arvosti pyhää Serapionia erittäin paljon. Hän jopa pyysi tätä korjaamaan tai lisäämään hänen kirjoituksiinsa asioita, jos Serapion ajatteli, että niissä oli jotain virheitä tai puutteita. Serapion varoi tarkasti tekemästä sitä virhettä.
ellauri256.html on line 58: Muoti alkoi vaihtua vuoden välein vasta teollisen vallankumouxen jälkeen kun äveriäillä porukoilla oli tuottavuuden parannuttua ja kapitaalin kasaannuttua riittävästi ylimääräistä eli lyxiä heittää ihan käyvät vaatteet lumpuixi tai ainakin muodistaa ne joka vuosi. Egyptissä muoti vaihtui dynastioiden välillä. Ensin status näkyi koruista. Köyhillä oli tissit ja genitaalitkin paljaana, rikkaat alkoi piilotella aarteitaan.
ellauri256.html on line 60: The Egyptian word for gold was nub, and once the land to the south had been conquered, it came to be called Nubia for the vast amounts of gold found there.
ellauri256.html on line 62: Women were the first cultivators of flax and initiated the manufacture of clothing. Evidence for this claim is the oldest depictions of textile production showing women at work, not men, and women continuing in textile production even when the industry was run by males. This is not at all unusual as women were the first brewers in Egypt and, most likely, the first healers who predated the rise of the medical profession. And the first professionals in the entertainment business, see Capitani and Lady Ceepu.
ellauri256.html on line 109: Kun ei ollut enää voimaa lähteä, kun hiekka poltti jalkoja ja aurinko iholla, eikä vettä ollut, kun he söivät aasinlihaa ja joivat aasin virtsaa, niin Israel meni Mooseksen luo itki ja uhkaili: "Kuka syöttääkö meille lihaa ja antaa meille vettä juotavaksi?" "Muistamme Egyptissä syömämme kalat ja kurkut ja melonit ja sipulit ja sipulit ja valkosipulit. Minne sinä johdat meitä? Missä on tämä maitoa ja hunajaa vuotava maa? Missä on sinun Jumalasi, joka meitä johtaa? Emme halua pelätä Häntä. Haluamme palata Egyptiin." Ja vastauksena Mooses, Israelin johtaja, riivautui, taisteli lavalla, hänen suustaan löi vaahtoa, ja kuultiin kirosanoja, käsittämättömiä, mutta kauheita. Aaron, hänen veljensä, purppuraan ja helakanpunaiseen pukeutumiseen, seisoi lähellä ja uhkasi ja huusi: "Tapa ne, jotka napisevat!" Ja ne, jotka napisivat, tapettiin.
ellauri256.html on line 111: Jos Israel jatkoi nurinaa ja huudahdusta: "Eikö se riitä, että toit meidät pois Egyptin maasta tuhotaksesi meidät erämaahan? Älkäämme menkö, ei, emme mene!" - sitten Aaron sanoi sukulaisilleen Leevin heimosta: "Vedä miekkasi ja mene kansan sekaan." Ja Leevin heimon pojat vetivät miekkoja ja kulkivat kansan seassa ja tappoivat kaikki, jotka seisoivat tiellä. Israel huusi ja itki pelosta, koska Mooses puhui Jumalan kanssa, ja leeviläisillä oli miekat.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 425: Zuz on drakma eli dinaari eli neljännessekeli, noin 15g hopeaa, jonka markkina-arvo olisi tällä haavaa max 50c/gramma eli jotain 7 egeä. Eli neizeen "ketuban" hinta olis siinä 1500e. Kamelin käypä hinta länkkäreissä on 5K ja 20K euron välillä. Egyptissä pienen kamelin saa jo kolmella sadalla. Keniassa "One camel costs 36 goats or sheep. One camel costs three donkeys or 12 cows," he answers. Länsivaluutassa jotain 700e, saman verran kuin lesken ketuba. Varmaan samaa luokkaa käyttöarvolta. Vähänhän tää on kuin ostais käytettyä autoa. Siinäkin arvo putoaa 30% jo kun auto rullaa ulos hallista.
ellauri263.html on line 439: Ja he lähtivät Etelämaahan ja tulivat Hebroniin, jossa asuivat Ahiman, Seesai ja Talmai, Anakin jälkeläiset. Mutta Hebron oli rakennettu seitsemän vuotta ennen Egyptin Sooania.
ellauri263.html on line 527: Hän kertoi myös oleskelleensa Egyptissä koptilaisen papin Paulos Atamonin oppilaana ja liittyneensä druusien salaseuraan. Kaksi vuotta kestäneistä Etu-Intian niemimaan matkoistaan Blavatsky kirjoitti sadunomaisen artikkelisarjan Moskovskije vedomostille nimimerkillä Radda-Bai. Hän väitti myös matkustaneensa vuonna 1852 Quebeciin tapaamaan intiaaneja sekä sieltä New Orleansiin tutustumaan voodoo-kulttiin. Seuraavana vuonna hän yritti kahden amerikkalaisen kanssa päästä Nepalin kautta Tiibetiin, mutta rajan ylitys estettiin. Rahaa tuntui piisaavan. Pappa betalar.
ellauri263.html on line 539: Heinäkuussa 1871 Blavatsky oli matkalla Pireuksen satamasta höyrylaiva Eunomialla Egyptiin, kun laivalla ollut ruutivarasto räjähti ja 30 matkustajaa kuoli. Blavatsky selvisi vahingoittumattomana mutta menetti käteisvaransa ja matkatavaransa. Viimein perille päästyään hän herätti jälleen huomiota seurapiireissä esittelemällä psyykkisiä ilmiöitä. Hän perusti myös spiritismiseuran nimeltä Société Spirité, jossa pian ilmeni huijaustapaus. Kirjeessä tädilleen Blavatsky kertoi, että oli yllättänyt Suezin kanavalta hankkimansa meediot petkuttamasta seuran jäseniä. Pian Kairoon saapui myös Agardi Metrovich, jota Helenan täti Nadežda oli pyytänyt poikkeamaan Kairon kautta tavatakseen Blavatskyn. Pian saapumisensa jälkeen Mitrovich kuitenkin sairastui lavantautiin ja kuoli, ja Blavatsky järjesti hänen hautajaisensa.
ellauri264.html on line 132: Kek", from "kekeke"/"ㅋㅋㅋ", a Korean onomatopoeia of laughter used similarly to "LOL", is the Korean equivalent of the English "haha". Bet it comes from Aristophanes' Frogs' refrain kerekekex koax koax. Or else they both come from Esoteric Kekism, also called "the Cult of Kek", is a parody religion worshipping Pepe the Frog, which sprang from the similarity of the slang term for laughter, "kek", and the name of the ancient Egyptian frog god of darkness, Kek. Kekistan is a fictional country created by 4chan members that has become a political meme and online movement. The flag of Kekistan was carried by supporters of Donald Trump during the 2021 storming of the United States Capitol.
ellauri277.html on line 149: Gibran esitti kopion kirjastaan Egyptissä asuneelle libanonilaiskirjailijalle May Ziadehille ja pyysi tätä arvostelemaan sitä. Hiänen vastauksensa 12. toukokuuta 1912 ei täysin hyväksynyt Gibranin rakkausfilosofiaa. Pikemminkin hiän pysyi kaikessa kirjeenvaihdossaan melko kriittisenä Gibranin länsimaisia ajatuksia kohtaan. Silti heillä oli vahva emotionaalinen kiintymys neiti Ziadehiin kuolemaansa asti. Taaskaan ei muka pistetty, pantu eikä laitettu sitä sinne. Uskokoon ken haluaa.
ellauri283.html on line 269: Nykyaikainen Sudanin tasavalta perustettiin vuonna 1956, ja se peri rajansa vuonna 1899 perustetusta anglo-egyptiläisestä Sudanista. Vuotta 1899 edeltävinä aikoina "Sudan" koski pääasiassa Turkin Sudania ja Mahdivaltiota, ja laajemminkin vaihtelevaa aluetta pohjoisen Egyptin ja etelän nykyisen Ugandan, Kenian ja Etiopian naapurialueiden välillä.
ellauri283.html on line 271: Niilin alueella Pohjois-Sudanissa sijainneen Kushin kuningaskunnan varhainen historia kietoutuu muinaisen Egyptin historiaan, jonka kanssa se oli poliittisesti liittoutunut useiden hallituskausien aikana. Egyptin läheisyyden ansiosta Sudan osallistui Lähi-idän laajempaan historiaan, kun Egyptin tärkeä 25. dynastia ja kolme Nubian kuningaskuntaa, Nobatia, Makuria ja Alodia, kristillistyivät kuudennella vuosisadalla. Kristillistymisen seurauksena vanha nubian kieli on vanhin tallennettu Niilosaharan kieli (varhaisimmat tiedot 800-luvulta koptilaisiiin aakkosiin mukautettuna). Neekeri oli egyptixi Ne-hash-Kush ("ne haisevat kuselta"), väitti Wettenhovi-Aspa, osoittaaxeen että egyptiläiset puhuivat keskenänsä suomea.
ellauri283.html on line 273: Vaikka islam oli läsnä Sudanin Punaisenmeren rannikolla ja sitä ympäröivillä alueilla jo 700-luvulta lähtien, Niilin laakso islamisoitui pahasti vasta 1300-1400-luvulla kilttien kristittyjen kuningaskuntien rappeutumisen jälkeen. Näitä valtakuntia seurasi Sennarin sulttaanikunta 1500-luvun alussa, joka hallitsi julmasti suuria osia Niilin laaksosta ja itäisestä autiomaasta, kun taas Darfurin valtakunnat hallitsivat Sudanin länsiosaa. Eteläisillä alueilla syntyi kaksi pientä valtakuntaa, Shillukin kuningaskunta vuonna 1490 ja Taqali vuonna 1750 lähellä nykyaikaista Etelä-Sudania., mutta Egyptin Muhammad Ali valtasi sekä pohjoiset että eteläiset alueet 1820-luvulla. Muhammad Alin ja hänen välittömien seuraajiensa sortavan hallinnon ansiona pidetään sitä, että se herätti kaunaa viattomia turko-egyptiläisiä ja brittiläisiä hallitsijoita kohtaan ja johti Mahdivaltion perustamiseen, jonka Muhammad Ahmad perusti, ilkeä kun oli, vuonna 1881 .
ellauri283.html on line 277: Kahdeksannelle vuosituhannelle eaa. neoliittisen kulttuurin ihmiset olivat asettuneet istuvaan elämäntapaan siellä linnoitettuihin savitiilikyliin joissa he täydensivät Niilin metsästystä ja kalastusta viljankeruulla ja karjanhoidolla. Viidennellä vuosituhannella eKr. muuttoliikkeet kuivuvasta Saharasta toivat Niilin laaksoon neoliittisia ihmisiä maatalouden ohella. Tästä kulttuurisesta ja geneettisestä sekoittumisesta syntyneestä väestöstä muodostui seuraavien vuosisatojen aikana sosiaalinen hierarkia, josta tuli Kushin kuningaskunta (pääkaupunki Kerma) 1700 eaa. Antropologiset ja arkeologiset tutkimukset osoittavat, että dynastista edeltävänä aikana Ala-Nubia ja Magadanin ylä-Egypti olivat etnisesti ja kulttuurisesti lähes identtisiä, ja näin ollen samalla kehittyivät faaraoiden kuninkuusjärjestelmät vuoteen 3300 eaa. mennessä. Yhdessä muiden Punaisenmeren maiden kanssa Sudania pidetään todennäköisimpänä sen maan sijaintipaikkana, jonka muinaiset egyptiläiset tunsivat Punt -nimellä (tai "Ta Netjeru ", joka tarkoittaa "Jumalan suunnitelmaa"), jonka ensimmäinen maininta on peräisin 1000-luvulta eaa.
ellauri283.html on line 281: Pohjois-Sudanin varhaisimmat historialliset tiedot ovat peräisin muinaisista egyptiläisistä lähteistä, jotka kuvailivat ylävirran maata Kushiksi. Egyptin vanhalla kuningaskunnalla ( n. 2700–2180 eKr.) oli yli kahden tuhannen vuoden ajan hallitseva ja merkittävä vaikutus eteläiseen naapuriinsa, ja sen jälkeenkin egyptiläisten kulttuuristen ja uskonnollisten esittelyjen perintö säilyi tärkeänä.
ellauri283.html on line 283: Kauppa kehittyi vuosisatojen kuluessa. Egyptiläiset karavaanit kuljettivat viljaa Kushiin ja palasivat Assuaniin mukanaan norsunluuta, suitsukkeita, vuotia ja karneolia (kiveä arvostettiin sekä koruina että nuolenkärkinä ) kuljetettavaksi jokea pitkin. Egyptin kuvernöörit arvostivat erityisesti kultaa Nubiassa ja mustia sotilaita faraon armeijassa. Egyptiläiset sotilasmatkat tunkeutuivat Kushiin ajoittain vanhan valtakunnan aikana. Silti alueelle ei yritetty saada pysyvää läsnäoloa ennen Keski-valtakuntaa (n. 2100–1720 eKr.), jolloin Egypti rakensi linnoitusverkoston Niilin varrelle etelään Samnahiin asti Ala-Egyptissä.vartioimaan kultavirtausta Wawatin kaivoksista, ensimmäisen ja toisen kaihin väliseltä alueelta.
ellauri283.html on line 285: Noin 1720 eKr. Hyksoksiksi kutsutut kanaanilaiset nomadit valloittivat Egyptin, lopettivat Keski-valtakunnan, katkaisivat yhteydet Kushiin ja tuhosivat Niilin varrella sijaitsevat linnoitukset. Täyttääkseen Egyptin vetäytymisen jättämän tyhjiön al-Karmahiin, lähellä nykyistä Dongolaa, syntyi kulttuurisesti erottuva alkuperäiskansojen kushilainen valtakunta. Kun Egyptin valta elpyi Uuden kuningaskunnan aikana (n. 1570–1100 eKr.), faarao Ahmose I sisällytti Kushin Egyptin hallitsemaan maakuntaan, jota hallitsee varakuningas. Vaikka Egyptin Kushin hallinnollinen valvonta ulottui vain neljänteen kaihiin, egyptiläiset lähteet luettelevat sivujokialueita, jotka ulottuvat Punaisellemerelleja ylävirtaan Sinisen Niilin ja Valkoisen Niilin jokien yhtymäkohtaan. Egyptin viranomaiset varmistivat paikallisten päälliköiden uskollisuuden kutsumalla heidän lapsensa palvelemaan sivuja faaraon hovissa. Egypti odotti myös paikallisilta kushien päällikköiltä kultaa ja työntekijöitä.
ellauri283.html on line 287: Kun Egypti oli saavuttanut poliittisen ja sotilaallisen vallan Kushissa, virkamiehiä, pappeja, kauppiaita ja käsityöläisiä asettuivat alueelle. Egyptin kieltä käytettiin laajalti jokapäiväisessä toiminnassa. Monet rikkaat kushilaiset ryhtyivät palvomaan egyptiläisiä jumalia ja rakensivat heille temppeleitä. Temppelit olivat virallisen uskonnollisen palvonnan keskuksia, kunnes kristinusko tuli alueelle kuudennen vuosisadan aikana. Kun egyptiläinen vaikutus väheni tai antautui vieraan vallan herruuteen, Kushipää-eliitti piti itseään keskusvaltana ja uskoi olevansa egyptiläisen kulttuurin ja uskonnon idoleita. Ja syystä kyllä!
ellauri283.html on line 289: Sillä 1000-luvulle eKr. tultaessa Uuden kuningaskunnan dynastioiden arvovalta oli heikentynyt, mikä mahdollisti jaetun hallinnon Egyptissä ja lopetti egyptiläisten vallan Kushissa. Kun egyptiläiset vetäytyivät, Kushilta lakkasi olemasta kirjallisia tietoja tai tietoja alueen toiminnasta seuraavien kolmensadan vuoden aikana. Kahdeksannen vuosisadan alussa eKr. Kush kuitenkin nousi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi napakka aggressiivinen monarkkilinja, joka laajensi hitaasti vaikutusvaltaansa Egyptiin. Noin 750 eaa., Kushilainen kuningas nimeltä Wilho valloitti Ylä-Egyptin ja hänestä tuli Theban hallitsija noin vuoteen 740 eKr. asti. Hänen seuraajansa Pive kukisti Niilin suistonja valloitti Egyptin ja aloitti siten 25. dynastian. Pive perusti kuninkaiden linjan, joka hallitsi Kushia ja Thebea noin sata vuotta. Dynastian puuttuminen Assyrian vaikutuspiiriin Lähi-idässä aiheutti vastakkainasettelun Egyptin ja voimakkaan Assyrian valtion välillä, joka hallitsi valtavaa valtakuntaa, joka käsitti suuren osan Lähi-idästä, Anatoliasta, Kaukasuksesta [ tarvitaan lainaus ] ja itäisen Välimeren altaasta heidän kotimaassaan Ylä-Mesopotamiassa. Taharqan, (688–663 eKr.), viimeisen kusilaisten faaraon, voitti ja ajoi pois Lähi-idästä Assyrialainen Sanherib toimekkaana. Sanheribin seuraaja Esa Shariola meni vielä pidemmälle käynnistäen täyden hyökkäyksen Egyptiin vuonna 674 eKr., kukistaen Taraqan ja valloittaen nopeasti maan. Torakka pakeni takaisin Nubiaan, ja assyrialaiset asettivat alkuperäiset egyptiläiset ruhtinaat Esa Shaddonin vasalliksi. Tarakka pystyi kuitenkin palaamaan joitakin vuosia myöhemmin ja kaatamaan osan Egyptistä aina Thebaan asti Assyrian väpelöiltä egyptiläisiltä vasalliruhtinailta. Esa Shaddon kuoli kaikexi onnexi pääkaupungissaan Ninivessä valmistautuessaan palaamaan Egyptiin ja karkottamaan taas kushilaiset.
ellauri283.html on line 291: Esarhaddonin seuraaja Ashurbanipal lähetti kenraali Xavierin pienen armeijan kanssa, joka kukisti ja karkoitti Taharqan Egyptistä. Taharqa kuoli pettyneenä Nubiassa kaksi vuotta myöhemmin. Hänen seuraajansa Tantamani yritti saada Egyptin takaisin. Hän voitti menestyksekkäästi Nekke I:n, Ashurbanipalin asettaman nukkehallitsijan ja otti Theban mukaan. Assyrialaiset lähettivät sitten voimakkaan armeijan etelään. Tantamani syrjäytettiin hyvin voimakkaasti, ja Assyrian armeija potki Thebaa siinä määrin, että se ei koskaan toipunut. Alkuperäinen nukkehallitsija, Psamtik I, asetettiin Ebyktin valtaistuimelle Ashurbanipalin vasalliksi, mikä päätti Kushipäiden Nubian valtakunnan.
ellauri283.html on line 293: Egyptin seuraava dynastia ei onnistunut saamaan Kushin täyttä hallintaansa. Noin 590 eKr. Egyptin armeija kuitenkin potkaisi napakasti Napataa, mikä pakotti kushilaisen hovin siirtymään turvallisempaan paikkaan etelämpänä Meroëssa, lähellä kuudetta kaihia. Useiden vuosisatojen ajan sen jälkeen Meroliittinen valtakunta kehittyi riippumattomasti egyptiläisestä vaikutuksesta ja herruudesta, joka sillä aikaa siirtyi peräkkäin Iranin, Kreikan ja lopulta Rooman vallan alle. Vallansa huipulla toisella ja kolmannella vuosisadalla eKr. Meroë ulottui alueen yli kolmannesta kaihista pohjoisessa Zhobaan, lähellä nykyistä Khartumia etelässä. Egyptiläisvaikutteinen faaraoninen perinne säilyi Meroën hallitsijoiden joukossa, jotka pystyttivät stela-kuvia tallentaakseen hallituskautensa saavutuksia ja pystyttivät nubialaisia pyramideja haudoillensa. Voisi sanoa että ne olivat ebyktiläisempiä kuin eebyktiläiset ize. Nämä esineet ja Meroën palatsien, temppelien ja kylpylöiden rauniot todistavat keskitetystä epädemokraattisesta poliittisesta järjestelmästä, joka käytti käsityöläisten taitoja ja johti suuren työvoiman työtä. Hyvin hoidettu kastelujärjestelmä mahdollisti alueen suuremman asukastiheyden kuin myöhempinä ajanjaksoina oli mahdollista. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. egyptiläisten hieroglyfien käyttö teki tietä meroitilaiselle aakkostolle, joka oli mukautettu nubian kielelle mitä alueen mustat miehet puhuvat.
ellauri283.html on line 298: Meroën ja Egyptin suhteet eivät aina olleet rauhanomaiset. Vastauksena Meroën tunkeutumiseen Ylä-Egyptiin roomalainen armeija muutti etelään ja tuhosi Napatan napakasti vuonna 23 eaa. Roomalainen komentaja hylkäsi alueen kuitenkin nopeasti pitäen sitä liian köyhänä oikeuttamaan kolonisoinnin.
ellauri283.html on line 300: Toisella vuosisadalla jKr muuan Nobatia miehitti Niilin länsirannan Pohjois-Kushissa. Heidän uskotaan olleen yksi useista hyvin aseistetuista hevos- ja kamelien kantamien soturien joukoista, jotka myivät taitonsa Meroëlle suojelukseksi; lopulta he menivät naimisiin ja vakiintuivat Meroitic kansan keskuudessa sotilaallisena aristokratiana. Lähes viidennelle vuosisadalle saakka Rooma tuki Nobodyja ja käytti Meroëa puskurina Egyptin ja Blemmyjen välillä.
ellauri283.html on line 311: Viidennen vuosisadan vaihteessa Blemmyt perustivat lyhytaikaisen valtion Ylä-Egyptiin ja Ala-Nubiaan, luultavasti Talmin ( Kalabshan ) ympärille, mutta ennen vuotta 450 nobatialaiset ajoivat heidät pois Niilin laaksosta. Viimeksi mainitut perustivat lopulta valtakunnan itsenäisesti, Nobatian. 6. vuosisadalla oli yhteensä kolme Nubian valtakuntaa: Nobatia pohjoisessa, jonka pääkaupunki oli Pakurikääpä (Faras); Keski-valtakunta, Makuria, jonka keskusta on Tungulissa (Vanha Dongola), noin 13 kilometriä (8 mailia) etelään nykyisestä Dongolasta; ja Alodia, vanhan kushilaisen valtakunnan sydämessä, jonka pääkaupunki oli Zhoba (nykyisen Khartumin esikaupunki). Vielä kuudennella vuosisadalla he kääntyivät kristinuskoon. Seitsemännellä vuosisadalla, luultavasti jossain vaiheessa vuosien 628 ja 642 välillä, Nobodia liitettiin Makulaan.
ellauri283.html on line 313: Vuosina 639–641 Rashidunin kalifaatin muslimi - arabit valloittivat Bysantin Egyptin. Vuonna 641 tai 642 ja uudelleen vuonna 652 he hyökkäsivät Nubiaan, mutta heidät torjuttiin, mikä teki nubalaisista yhden harvoista, jotka onnistuivat voittamaan arabit islamilaisen laajentumisen aikana. Myöhemmin Makulian kuningas ja arabit sopivat ainutlaatuisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka sisälsi myös vuotuisen joululahjojen vaihdon, mikä tunnusti Makulian itsenäisyyden. Vaikka arabit eivät onnistuneet valloittamaan Nubiaa, he asettuivat Niilin itäpuolelle, missä he lopulta perustivat useita satamakaupunkeja ja menivät sitten naimisiin paikallisten ex-blemmyjen kanssa.
ellauri283.html on line 315: 800-luvun puolivälistä 1100-luvun puoliväliin Christian Nubia koki kultakautensa, jolloin sen poliittinen valta ja kulttuurinen kehitys saavuttivat huippunsa. Vuonna 747 Makulatuuri tunkeutui Egyptiin, joka kuului tuolloin parahultaisesti taantuville Umayyadeille ja teki niin jälleen 960 - luvun alussa, kun se työntyi pohjoiseen Akhmimiin asti. Makurialla säilyi läheiset dynastiset siteet Alodiaan, mikä ehkä johti kahden valtakunnan väliaikaiseen yhdistämiseen yhdeksi valtioksi. Keskiaikaisten nubialaisten kulttuuria on kuvattu " afrobysanttilaiseksi ", ja "afrikkalaisen" komponentin merkitys kasvaa ajan myötä. Myös arabien vaikutuksen lisääntyminen on havaittu. Valtion organisaatio oli erittäin keskitetty perustuen 6. ja 7. vuosisadan bysanttilaiseen byrokratiaan. Taide kukoisti keramiikkamaalausten ja erityisesti seinämaalausten muodossa. Noobit kehittivät kielelleen oman aakkoston, Old Noobin, joka perustui koptilaisiin aakkosiin, mutta käytti myös kreikkaa, koptia ja arabiaa. Naiset nauttivat ihanasti korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta: heillä oli mahdollisuus saada koulutusta, he voivat omistaa, ostaa ja myydä maata ja käyttivät usein omaisuuttaan kirkkojen ja kirkkomaalausten lahjoittamiseen. Jopa kuninkaallinen perintö oli matrilineaarista, jopa kuninkaan sisaren poika oli laillinen perillinen!
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 329: Vuodesta 1805 lähtien Egyptissä tapahtui nopea modernisaatiokausi Muhammad Ali Pashan johdolla, joka julisti itsensä matkakreditiivixi uhmaten nimellisesti suvereenia ottomaanien sulttaania. Muutamassa vuosikymmenessä Muhammad Ali muutti Egyptin laiminlyötystä ottomaanien maakunnasta käytännössä itsenäiseksi modernixi valtioksi. Toistaen hänen edeltäjiensä mamelukkien lähestymistapaa Egyptin keskiaikaisessa sulttaanivaltiossa Muhammad Ali pyrki laajentamaan Egyptin rajoja etelään Sudaniin, sekä keinona taata Egyptin turvallisuus että päästäkseen käsiksi Sudanin melleviin luonnonvaroihin. Vuosina 1820–1821 Egyptin joukot Muhammad Akun ja veljenpoikien komennossa valloittivat ja yhdistivät Sudanin pohjoisosan. Egyptin jatkuvan de jure -uskollisuuden vuoksi ottomaanien sulttaania kohtaan Egyptin hallinto tunnettiin nimellä Turkiyah. Historiallisesti Suddin ruttosuot estivät laajentumisen maan syvemmälle etelään. Vaikka Egypti valloitti koko nykyisen Sudanin suurimman osan 1800-luvusta ja perusti provinssin Equatoria Etelä-Sudanissa tämän tavoitteen edistämiseksi, se ei pystynyt saamaan tehokasta valvontaa koko alueelle. Sixi Turkkiyahin myöhempinä vuosina brittiläiset lähetyssaarnaajat pääsivät matkustamaan nykypäivän Keniasta Sudaniin kääntääkseen paikalliset heimot kristinuskoon.
ellauri283.html on line 333: Mahdi kuoli kesäkuussa 1885. Häntä seurasi Abdallahi ibn Muhammad, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Khalifan nimellä, joka aloitti Sudanin alueen laajentamisen Etiopiaan. Voittojensa jälkeen Itä-Etiopiassa hän lähetti armeijan hyökkäämään Egyptiin, missä britit voittivat sen Toshkyssa. Britit olivat tietoisia Sudanin heikkoudesta ja iloizivat siitä.
ellauri283.html on line 335: Lord Kitchenerin johtama englantilais-egyptiläinen joukko lähetettiin vuonna 1898 Sudaniin. Sama Kitchener epäilemättä joka seikkaili kenraali Bobsin kanssa maalla, merellä ja ilmassa. Sudan julistettiin osakehuoneistoksi vuonna 1899 Britannian ja Egyptin hallinnon alaisuudessa. Esimerkiksi Sudanin kenraalikuvernööri nimitettiin "Khedivaatin asetuksella" eikä pelkästään Ison-Britannian kruunun toimesta, mutta säilyttäen yhteisen hallinnon vaikutelman Brittiläinen imperiumi muotoili politiikkaa ja toimitti suurimman osan johtajista hengiltä.
ellauri283.html on line 341: Vuodesta 1898 lähtien Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti hallitsivat koko nykyistä Sudania anglo-egyptiläisenä Sudanina, mutta Pohjois- ja Etelä-Sudania hallittiin taloyhtiön erillisinä provinsseina. Hyvin 1920-luvun alussa britit hyväksyivät suljettujen piirien säädökset, joissa määrättiin, että kahden vyöhykkeen välillä matkustamiseen vaadittiin passit ja vaadittiin lupia liiketoiminnalle vyöhykkeeltä toiselle, ja täysin erilliset hallinnot vallitsivat.
ellauri283.html on line 355: Helmikuussa 1953 Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti tekivät sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Siirtymäkausi kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen parlamentin virkaanastumisesta vuonna 1954. 18. elokuuta 1955 Etelä-Sudanin Toritissa puhkesi armeijan kapina, joka vaikka tukahdutettiin nopeasti, johti entisen eteläisen sissikapinaan. kapinallisia ja merkitsi Sudanin ensimmäisen sisällissodan alkua. 15. joulukuuta 1955 Sudanin pääministeri Ismail al-Azhari ilmoitti, että Sudan julistaa yksipuolisesti itsenäisyyden neljän päivän kuluttua. Sudanin parlamentti julisti yksipuolisesti ja yksimielisesti 19. joulukuuta 1955 Sudanin itsenäisyyden. Ison-Britannian ja Egyptin hallitukset tunnustivat Sudanin itsenäisyyden 1. tammikuuta 1956. Yhdysvallat oli ensimmäisten ulkomaisten valtojen joukossa, jotka tunnustivat uuden valtion. Arabien johtama Khartumin hallitus kuitenkin petti eteläisille annetut lupaukset liittovaltiojärjestelmän luomisesta, mikä johti eteläisen armeijan upseerien kapinaan, joka aiheutti 17 vuotta kestäneen sisällissodan (1955–1972). Sodan alkuvaiheessa satoja etelässä palvelevia pohjoisen byrokraatteja, opettajia ja muita virkamiehiä murhattiin.
ellauri283.html on line 373: Sudan luotti useisiin maihin asetoimituksissaan. Armeijaa olivat itsenäistymisestä lähtien kouluttaneet ja toimittaneet britit, mutta suhteet britteihin katkesivat Arabi-Israelin kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967. Samaan aikaan katkesivat myös suhteet Yhdysvaltoihin ja Länsi-Saksaan. Vuodesta 1968 vuoteen 1971 Neuvostoliitto ja itäblokin maat myivät suuria määriä aseita ja tarjosivat teknistä apua ja koulutusta Sudanille. Tällä hetkellä armeija kasvoi 18 000 miehestä noin 60 000 mieheen. Suuri määrä tankkeja, lentokoneet ja tykistö hankittiin tuolloin, ja ne hallitsivat armeijaa 1980-luvun lopulle asti. Osapuolten suhteet kylmenivät vuoden 1971 oikeistovallan kaappauksen jälkeen, ja Khartumin hallitus pyrki monipuolistamaan toimittajiaan. Egypti oli 1970-luvun tärkein sotilaallinen kumppani, joka toimitti ohjuksia, miehistönkuljetusaluksia ja muuta sotilaallista laitteistoa.
ellauri283.html on line 375: Länsimaat aloittivat toimitukset Sudanille uudelleen 1970-luvun puolivälissä. Yhdysvallat aloitti Sudanin suuren määrän varusteiden myynnin vuoden 1976 tienoilla. Sotilasalan myynti oli huipussaan vuonna 1982, 101 miljoonaa dollaria. Allianssia Yhdysvaltojen kanssa vahvistettiin Ronald Reaganin johdolla. Yhdysvaltain "apu" kasvoi 5 miljoonasta dollarista vuonna 1979 200 miljoonaan dollariin vuonna 1983 ja sitten 254 miljoonaan dollariin vuonna 1985, pääasiassa sotilasohjelmiin. Sudanista tuli siten toiseksi suurin Yhdysvaltojen Afrikalle avun saaja (Egyptin jälkeen). "Päätettiin" rakentaa neljä lentotukikohtaa Rapid Deployment Force -yksiköille ja tehokas kuunteluasema CIA:lle Port Sudanin lähelle.
ellauri283.html on line 379: Maaliskuussa 1985 ilmoitus perustarpeiden hintojen noususta IMF:n "pyynnöstä", jonka kanssa hallitus neuvotteli, laukaisi ensimmäiset mielenosoitukset. Huhtikuun 2. päivänä kahdeksan ammattiliittoa vaati mobilisaatiota ja "yleistä poliittista lakkoa nykyisen hallinnon lakkauttamiseen asti". 3. päivänä massiiviset mielenosoitukset ravistelivat Khartumia, mutta myös maan tärkeimpiä kaupunkeja; lakko halvaansi instituutiot ja talouden. Huhtikuun 6. päivänä 1985 joukko sotilaita, joita johti kenraaliluutnantti Abd ar Rahman Siwar adh Dhahab, kaatoi Nimeirin, joka pakeni Egyptiin. Kolme päivää myöhemmin Dhahab valtuutti perustamaan 15 miehen siirtymäkauden sotilasneuvoston (YMCA) hallitsemaan Sudania.
ellauri283.html on line 385: Sisällissota on syrjäyttänyt yli 4 miljoonaa etelän asukasta. Jotkut pakenivat eteläisiin kaupunkeihin, kuten Juba; toiset vaelsivat pohjoiseen Khartumiin ja jopa Etiopiaan, Keniaan, Ugandaan, Egyptiin ja muihin naapurimaihin. Nämä ihmiset eivät kyenneet kasvattamaan ruokaa tai ansaita rahaa ruokkimaan itsensä, ja aliravitsemus ja nälkä yleistyivät. Investointien puute etelässä johti myös siihen, mitä kansainväliset humanitaariset järjestöt kutsuvat "kadonneeksi sukupolveksi", jolla ei ole koulutusmahdollisuuksia, pääsyä perusterveydenhuoltopalveluihin ja vähäiset mahdollisuudet tuottavaan työllisyyteen etelän pienissä ja heikkoissa talouksissa. Pohjoinen rulaa taas.
ellauri283.html on line 427: Tigrayn sodan 2020–2021 aikana Sudan osallistui myös sivutoimiin. 18. joulukuuta 2020 Sudanin armeija olisi edennyt kohti kiistanalaista Etiopian ja Sudanin raja-aluetta. EEPPA - raportissa todettiin, että Sudanin ylikomentaja Abdel Fattah al-Burhan vieraili alueella. Egypti tuomitsi Etiopian rauhanturvajoukkojen Sudaniin tekemän rajahyökkäyksen ja ilmoitti olevansa täysin solidaarinen Sudanin kanssa ja vaati kaikkia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaiset tapahtumat eivät toistu. EEPPA Raportissa todettiin, että Sudanin hallitus on 18. joulukuuta 2020 syyttänyt Etiopian hallitusta tykistön käytöstä raja-alueella operaatioita suorittavia sudanilaisia joukkoja vastaan. Epistä Joni heittää KOKO AJAN! Jännitteet ovat lisääntyneet maiden välillä viime viikkoina sen jälkeen, kun Sudan valtasi uudelleen maat, jotka sen mukaan etiopialaiset maanviljelijät olivat miehittäneet. Etiopian hallitus ei ole toistaiseksi kommentoinut asiaa.
ellauri290.html on line 54:
ellauri290.html on line 57:
ellauri290.html on line 65: 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui konfliktiksi Israelin ja arabivaltioiden välillä Israelin edellisenä päivänä antaman itsenäisyysjulistuksen seurauksena. Egypti, Transjordan, Syyria ja retkikunta Irakista saapuivat Palestiinaan. Hyökkäysjoukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaisia siirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen Britannian mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa useiden aselepojaksojen keskeyttäen.
ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 77: Tammikuusta alkaen operaatiot tulivat yhä militarisoidummiksi, kun joukko arabien vapautusarmeijan rykmenttejä osallistui Palestiinassa, kukin aktiivinen useilla eri aloilla eri rannikkokaupunkien ympärillä. He vahvistivat läsnäoloaan Galileassa ja Samariassa. Abd al-Qadir al-Husayni tuli Egyptistä useiden satojen pyhän sodan armeijan miehien kanssa. Rekrytoiessaan muutaman tuhannen vapaaehtoisen al-Husayni järjesti saarron Jerusalemin 100 000 juutalaiselle. Tämän torjumiseksi Yishuv-viranomaiset yrittivät toimittaa kaupunkiin jopa 100 panssaroidun ajoneuvon saattueet, mutta operaatiosta tuli yhä epäkäytännöllisempi, kun avustussaattueiden uhrien määrä kasvoi. Maaliskuuhun mennessä Al-Hussaynin taktiikka oli tuottanut tulosta. Melkein kaikki Haganahin panssaroidut ajoneuvot olivat tuhoutuneet, saarto oli täydessä toiminnassa, ja sadat Haganahin jäsenet, jotka olivat yrittäneet tuoda tarvikkeita kaupunkiin, tapettiin. Tilanne niille, jotka asuivat juutalaisten siirtokunnissa erittäin eristetyssä Negevissä ja Galilean pohjoispuolella, oli vielä kriittisempi.
ellauri290.html on line 108: Suezin kriisi oli 29. lokakuuta – 7. marraskuuta 1956 käyty lyhyt sota Egyptin, sekä Ison-Britannian, Ranskan ja Israelin liittouman välillä. Egyptiin hyökänneet Britannia, Ranska ja Israel olivat alkaneet suunnitella sotaa Egyptin Gamal Abdel Nasserin ilmoitettua maan kansallistavan tuolloin brittiläis-ranskalaisen Suezin kanavan. Britannia ja Ranska päättivät palauttaa kanavan länsimaiseen hallintaan ja Israel osallistui sotaan miehittäen Siinain niemimaan. Kylmän sodan suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tuomitsivat hyökkäyksen pakottaen hyökkääjät vetäytymään alueelta. Britannialle ja Ranskalle kriisin päätös merkitsi niiden suurvalta-aseman loppua.
ellauri290.html on line 118: Palestiinan alue eli "pyhä maa" sijaitsee Aasian mantereen länsireunalla, Välimeren itäosassa, leveysasteiden 29°30' ja 33°15' pohjoista leveyttä ja 34° pituusastetta välillä 15' ja 35°40' itäistä pituutta. Se rajoittuu pohjoisessa Libanonin ja Syyrian tasavaltaan, lännessä Välimereen, etelässä Egyptin Siinain maakuntaan ja idässä kuningaskuntaan Jordaniasta.
ellauri290.html on line 124: a) Meren tasango, joka ulottuu pohjoiseen Egyptin rajalta ja päättyy Carmel-vuorelle, aivan Haifan kaupungin eteläpuolelle. Tämän tasangon pohjoisosaa kutsuttiin "Sharonin tasangoksi";
ellauri290.html on line 230: Israelin joukkojen sotilasyksiköiden mieletön hyökkäys Siinain niemimaalle viime lokakuussa räjäytti myytin siitä, että Israel oli arabien aggression uhri. Sionistit eivät tyytyneet "pysäyttämään Nasseria" - mitä tahansa tämä kyseenalainen selitys heidän Egyptiin kohdistuneelle hyökkäykselleen tarkoittaisikaan. He olivat päättäneet pitää hallussaan egyptiläisiä alueita, jotka olivat kolme kertaa suurempia kuin nykyinen Israelin miehittämä Palestiinan alue ja joista ei voitu esittää edes "historiallista väitettä".
ellauri290.html on line 377: *** Agreements signed between Israel and Egypt on 24th February 1949
ellauri290.html on line 380: Avoimet vihollisuudet päättyivät virallisesti vuonna 1949, kun Israelin ja Egyptin, Jordanian, Libanonin ja Syyrian arabivaltiot allekirjoittivat aseleposopimukset. Näiden sopimusten mukaan israelilaiset saivat pitää hallussaan ylimääräistä aluetta, jonka he olivat miehittäneet "juutalaiselle valtiolle" vuoden 1947 jakosuunnitelman mukaisesti myönnetyn alueen ulkopuolella. Aseleposopimuksissa julistettiin, että "aselevon demarkaatiolinjat" rajattiin sitten ne "sanellettiin yksinomaan sotilaallisista syistä", eikä niitä "ei tullut tulkita missään mielessä poliittiseksi tai alueelliseksi rajaksi."* Aseleposopimusten seurauksena aluetta ja väestöä koskeva tilanne on nyt seuraava:
ellauri290.html on line 487: In Egypt5,000
ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
ellauri290.html on line 872: Panee vähän miettimään, mixi nimenomaan juutalaisia on aina ahdisteltu. Abraham sai lähtöpassit hyväkasvuisilta 2x-virroilta karuille beduiinimaille. Egyptiläiset rahtasivat jostain syystä konkonenät palveluxeensa mutta päästivät rettelöizijät sitten lähtemään. Babylonialaiset kyllästyivät Joakim von Ankan niskurointiin ja ottivat sen vangixi. Persialainen Ahasverus työntyi Esteriin mehukkaasti takaapäin, Kyyros päästi juutalaiset kotiin, Alexanteri turhaan koitti helleenistää niitä, roomalaiset hajotti ne kuin akanat kaikkiin ilmansuuntiin, espanjalaiset antoi porttikiellon, zaari ahdisteli pogromeilla, Hitler holokaustilla, ja nyt sitten tämä.
ellauri294.html on line 403: Kavallan kaupunki on (oli) Makedonian röökiteollisuuden keskus, "The Mecca of Tobacco". Tupakkatyöläiset ovat (olivat) kovia kommunisteja. Egyptin pashan Mehmed Alin (s. 1769 Kavala) razastajapazas vlta 1934 otettiin pressuista vasta 1949. Muslimeille oltiin kauhu kaunaisia, vaikka Mehmed oli vain vaatimaton tupakkakauppias. Pyhä Nikolaos eli joulupukki on (oli) panttilainaajien suojelija. Ei ihme että Paavalille rakennettu kirkko omistettin uudelleen Santalle.
ellauri297.html on line 128: 11:1: Kun Israel oli nuori ja hyvännäköinen, rakastin sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani; terveyssiteillä heitä vedin, sidoin lemmen köysiin, sidoin onnehen iäisehen. Hei, Karjalasta heilin minä löysin, löysin heilin niin hellän herttaisen.
ellauri297.html on line 310: niinkuin sinä päivänä, jona hän Egyptin maasta läksi.
ellauri299.html on line 95: The Free Gaza Movement (FGM) was a coalition of human rights activists and pro-Palestinian groups formed to break Israel´s blockade of the Gaza Strip and publicise the situation of the Palestinians there. FGM challenged the Israeli–Egyptian blockade by sailing humanitarian aid ships to Gaza. The group had more than 70 endorsers, including Desmond Tutu and Noam Chomsky. Hagit Borer oli siellä Nompan kanssa samassa veneessä.
ellauri300.html on line 258: Svaren på dessa frågor finns i Haggadah, en bok som innehåller berättelsen om uttåget från Egypten och annan påskrelaterad information. Genom de fyra frågorna uppmuntras den yngsta personen som är närvarande att delta i Sedern och lära sig om högtiden.
ellauri300.html on line 302: Seeder-illan keskeinen mitsva on Egyptistä lähtemisen muistaminen. 1 Raamattu sisältää myös kolme yksittäistä mitsvaa: matsan syöminen, maror ja pääsiäislammas (lammasta ei enää syödä).
ellauri300.html on line 308: Mietitkö, miksi syömme tätä tavaraa? Olet tekemässä jotain. Pääsiäissederin aikana kysymme juuri tämän kysymyksen. Haggadan teksti vastaa lainaamalla Tooran säettä : "He katkeroittivat elämämme kovalla työllä." 2 Yrttien katkera maku muistuttaa meitä Egyptin orjuutemme katkeruudesta.
ellauri300.html on line 350: Seder- iltojen aikana (yksi Israelissa ja kaksi diasporassa), kun olemme syöneet matsan, valmistaudumme syömään maroria. Ensin otamme kezayit (oliivin tilavuus) marorista ja upotamme sen charosetiin, 14 joka on perinteinen omenoista, pähkinöistä, viinistä ja muista makeista ainesosista koostuva seos. Tämä tehtiin alun perin tappaakseen yrteistä löytyneen vaarallisen madon. 15 Jotkut sanovat, että syy siihen, miksi teemme niin edelleen, on se, että charoset muistuttaa sementtiä, jota meidän oli pakko käyttää Egyptin kaupunkien rakentamiseen. 16 Vaikka kastamme katkeranmaror makeassa charosetissa, älä anna marorin viipyä charosetissa, jotta se ei laimenna makua, ja ravista charoset heti pois.
ellauri300.html on line 372: Tämän artikkelin alussa 27 esitimme muutamia asioita, jotka näyttävät olevan vaikea ymmärtää. Ensinnäkin totesimme, että maror on vain "valmistelu" pääsiäislammasta. Miksi niin? Totta, Toora yhdistää heidät jakeessa, mutta miksi Toora tekee toisen riippuvaiseksi toisesta? Sanoimme silloin, että nykyään, koska ei ole pääsiäislammasta, ei ole raamatullista käskyä syödä maroria – eikä siksi ole mitään syytä syödä maroria orjuuden muistoksi. Sen sijaan syömme sen vain muistuttaaksemme meitä temppelistä. Jälleen kerran tämä näyttää vaikealta ymmärtää – vain koska meillä ei ole raamatullista käskyä, meidän ei pitäisi syödä maroria muistuttaakseen meitä orjuudesta? Orjuutemme Egyptissä on varmasti jotain muistamisen arvoista! Mutta temppeli? Mitä itua siinä muka on?
ellauri300.html on line 374: Tämän selittämiseksi on tarpeen käyttää hetki Seder-yön analysointiin – ja aloittaa polku kohti syvällisempää marorin ymmärtämistä. Ulkoisesti Seder näyttää jakautuneen kahteen erilliseen osaan. Ensin kokoamme perheemme yhteen ja kerromme tarinan ajastamme Egyptissä, eläen jälleen kerran yhden historiamme tärkeimmistä luvuista. Sitten kun se on tehty, palaamme nykyhetkeen ja täytämme yön fyysiset mitsat – syömme matzaa ja maroria. Näillä kahdella osalla näyttää olevan vähän yhteyttä toisiinsa.
ellauri300.html on line 376: Lubavitcher Rebbe, rabbi Menachem M. Schneerson, vanhurskas muisti, selittää kuitenkin, että tämä näkökulma on pinnallinen. Kun alamme analysoida Sederiä, ymmärrämme, että näillä kahdella osalla on yhteinen lanka; ne ovat yhden näytelmän kaksi näytöstä, joista kumpikin työskentelee synkronoituna toistensa kanssa tuodakseen esiin Seder-illan teeman. Se teema on Egyptin muistaminen. Ensin istumme alas Maggidille, Sederin askelmalle, kun käytämme puhe-, luovuus- ja mielikuvituslahjojamme kertoaksemme tarinamme orjuudestamme ja lunastuksestamme. Mutta se ei riitä; tarina rajoittuu edelleen vain mieleemme. Joten kun olemme valmiita, otamme pääsiäisruoat sisäistääksemme tuon vapauden tunteen toimillamme. Kun syömme maror, karvas maku antaa meille arvostuksen esi-isiemme kärsimistä vaikeuksista, ja ihannetapauksessa, jos voisimme maistella pääsiäislammasta, sen runsas makeus osoittaisi meille seuranneen vapauden. Piparjuuren ja endiivin syönti mahtoi olla kova vizaus.
ellauri300.html on line 380: Nykyään meillä ei kuitenkaan ole pääsiäisen karitsan vapautta. Olemme edelleen maanpaossa. Sen vuoksi marorin katkeruus ei anna meille vapautemme suurempaa arvostusta – meillä ei vielä ole sellaista vapautta. Päinvastoin: sen katkeruus vain korostaa nykytilanteemme katkeruutta. Siksi ei ole enää käskyä muistaa Egyptin katkeruutta vaan pikemminkin länsirannan ja Gazan stripin.
ellauri301.html on line 387: Kurt Wallender selvittää jo 1960- ja 1970-luvulla monta mystistä kuolemantapausta. Tutkimusten yhteydessä hän joutuu useaan otteeseen hengenvaaraan ja hänen omassakin elämässään tapahtuu paljon: avioituminen Monan kanssa, Lindan syntymä, isän sairastuminen ja lopulta avioliiton "kariutuminen". Kertomus Pyramidista vie Wallanderin Egyptiin, ja tarina päättyy tammikuussa 1990 samaan aamuun, josta ensimmäinen Wallander -romaani Kasvoton kuolema alkaa.
ellauri308.html on line 630: Punaisenmeren jalankulkija Australia juutalaiset Juutalainen, Mooseksen tarinasta, joka johdatti juutalaisen kansan pois Egyptistä Exodus-kirjassa.
ellauri317.html on line 179: Sinä Babylonian lakeija, Makedonian kärrynkorjaaja, Jerusalemin oluenpanija, Aleksandrian lampaannussija, Suuremman ja Pienemmän Egyptin sikopaimen, armenialainen sika, podolialainen rosvo, Tataarikunnan portto, Kamjanetsin hirttomies, ja koko maailman ja maanalaisen narri, idiootti Jumalan silmissä, käärmeen pojanpoika ja kouristus kullissamme. Sian kärsä, tamman perse, teurastamon piski, ristimätön harjas, nussi äitiäsi!
ellauri321.html on line 309: The people at the top of the government in Ukraine as well as those in the governments of the collective West add immensely to their bank accounts. Zelenskyy, for example, just purchased a multimillion dollar estate in Egypt to go along with the multimillion dollar villas in Italy and Switzerland, the multimillion dollar townhouse in London, the multimillion dollar beachfront house in Miami, among others. In this way, he replaced the multimillion dollar property in Crimea that was confiscated by Russia to be sold and the money was donated to children who have been orphaned by the conflict.
ellauri328.html on line 377: Raamattumuseon hallituksen puheenjohtaja Steve Greenback, joka on myös Hobby Lobby -myymälöiden puheenjohtaja, ilmoitti, että museo palauttaa yli yksitoista tuhatta esinettä Egyptiin ja Irakiin. Kokoelma sisältää tuhansia papyrusjätteitä ja muinaisia savikappaleita. Greenback myönsi: "Tiesin vähän keräilymaailmasta... Virheistäni johtuva museota kohtaan esitetty kritiikki oli oikeutettua." Manchesterin yliopiston papyrologi Roberta Mazza totesi, että Greenbackin perhe "kaatoi miljoonia laillisille ja laittomille antiikkimarkkinoille ilman aavistustakaan esineiden historiasta, aineellisista piirteistä, kulttuurisesta arvosta, hauraudesta ja ongelmista".
ellauri328.html on line 391: Lisäiskuna Raamatun uskottavuudelle hallituksen puheenjohtaja Steve Greenback, joka on myös Hobby Lobby -myymälöiden johtaja, ilmoitti museon palauttavan yli yksitoista tuhatta esinettä Egyptiin ja Irakiin. Kokoelma sisälsi tuhansia papyrusjätteitä ja muinaisia savikappaleita.
ellauri328.html on line 403: Lokakuussa 2019 Papyriprojektia hallinnoivan voittoa tavoittelemattoman British Egypt Exploration Society -järjestön virkamiehet väittivät, että Oxfordin akateemikko Dirk Obbink varasti ja myi "ainakin 11 muinaista raamatunpalaa Greenbackin perheelle, Hobby Lobbyn omistajille. jotka pitävät raamattumuseota ja hyväntekeväisyysjärjestöä Washingtonissa." Museo ilmoitti palauttavansa palaset Egypt Exploration Societylle ja Oxfordin yliopistolle.
ellauri331.html on line 381: Osa sen tavoitteena oli puuttua Yhdysvaltojen 2020 vaaleihin tarkoituksenaan auttaa Donald Trumpia tulemaan uudelleen valituksi kukistamalla demokraattien ehdokas Joe Biden ja hänen ehdokaskaverinsa Kamala Harris. Tavoitteena oli vähentää kannatusta Biden-Harris-lipulle liberaalien äänestäjien keskuudessa. Sosiaalisen median analytiikkayrityksen Graphikan mukaan vain noin 5 prosenttia verkkosivuston englanninkielisestä sisällöstä koski Yhdysvaltain vaaleja, mutta "operaation tämä puoli viittaa yritykseen rakentaa vasemmistolainen yleisö ja ohjata se pois Bidenin kampanjasta". Se kohdistui myös Ison-Britannian vasemmistoäänestäjiin, ja se sisälsi hävyttömiä artikkeleita Algeriasta, Egyptistä ja Turkista. Sivusto palkkasi Yhdysvaltoihin aavistamattomia toimittajia sekä keksi vääriä henkilöitä tietokoneella luoduilla luomisilla avatarilla. Näihin väärennettyihin henkilöllisyyksiin kuului Graphikan mukaan kolme verkkosivustolla lueteltua pysyvää työntekijää, jotka siis olivatkin botteja. Niiden selkäpuolelta roikkui kasa telltale johtoja.
ellauri332.html on line 709: Kun kuningas Daavid valloitti Eesaun Edomin, jolla oli siihen asti yhteinen raja Midianin kanssa, hän otti haltuunsa Eilatin, myös heidän yhteisen rajakaupungin. Egypti piti kaupallista satamakaupunkia ja kuparipohjaista teollisuuskeskusta yllä, kunnes Salomo rakensi sen uudelleen Esion-Geberinä tunnetulle paikalle (1. Kuninkaiden kirja 9:26). 2.Kuninkaiden 14:21–22, monta vuosikymmentä myöhemmin, "Koko kansa otti Ussian, joka oli kuusitoistavuotias, ja teki hänet kuninkaaksi isänsä Amasjan huoneessa. Hän rakensi Elatin uudelleen ja palautti sen Juudalle, isänsä kuoleman jälkeen."Myöhemmin, 2. Kuninkaiden luvussa 16:6, kuningas Ahasin hallituskaudella: "Silloin Edomin kuningas palautti Elatin Edomille ja karkotti Juudan kansan ja lähetti edomilaiset asumaan sinne, kuten he tekevät tähän päivään asti."
ellauri336.html on line 606: Of course, it’s entirely understandable that Thunberg would sympathize with the plight of the people of Gaza. No one denies that the conditions they are facing are horrendous. (Yawn.) The real debate is whether that’s truly Israeli’s fault who chase them out of their homes into Egypt and bomb them like crazy, causing 1000% overkill, or whether the blame lies with Hamas, which controls the Gaza Strip? Tulta ja tulikiveä! Polttava tuuli olkoon malja, joka heidän on juotava! 7. 11:7 . Ps. 17:15,27:4,63:3 Matt.
ellauri338.html on line 89: Israelilaiset ( / ˈ ɪ z r ə l aɪ t s, - r i ə -/ ; heprea : בְּנֵי יִשְׂרָאֵל , Bɪ ēl ' ryhmän Israel, transl. seemiläinen- puhuvia heimoja muinaisessa Lähi-idässä, jotka asuttivat rautakaudella osan Kanaanista. Israelin nimi esiintyy ensimmäisen kerran muinaisen Egyptin Merneptah Stelessä, joka on päivätty noin 1200 eaa. Moderni arkeologia viittaa siihen, että israelilaiset haarautuivat muista kanaanilaisista (Ham ja Jahvetti?) kehittämällä Jahwismin, joka on selkeä yksipuolinen – ja myöhemmin yxijumalainen – uskonto, jonka keskipisteenä on kansallisjumala Jahve. He puhuivat arkaaista heprean kielen muotoa, joka oli kanaanilaisten kielen alueellinen muunnelma, joka tunnetaan nykyään Raamatun hepreana. Rautakaudella syntyivät Israelin ja Juudan valtakunnat. Israelin kuningaskunta, jonka pääkaupunki on Samaria, kaatui Uus-Assyrian valtakunnalle noin vuonna 720 eaa.; Uusi- Babylonian valtakunta tuhosi Juudan kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin, mutta palasi Israeliin Kyros Suuren valloitettua alueen.
ellauri338.html on line 91: Raamatun mukaan israelilaiset ovat Jaakobin jälkeläisiä, joka myöhemmin nimettiin Israeliksi. Kanaanin ankaran kuivuuden jälkeen Jaakob ja hänen kaksitoista poikaansa pakenivat Egyptiin, missä he lopulta muodostivat Israelin kaksitoista heimoa. Israelilaiset karkasivat myöhemmin pois Egyptin orjuudesta ja vielä myöhemmin Mooses toi heidät takaisin Kanaaniin; he lopulta valloittivat Kanaanin Joosuan johdolla. Useimmat nykyajan tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Toora ei anna autenttista selvitystä israelilaisten alkuperästä, vaan pitävät sitä heidän kansallisen myyttinsä meeminä. Yleisesti oletetaan kuitenkin, että kertomuksella voi olla "historiallinen ydin". Kenties veljensä sopan syönyt Jaakko oikeasti voitti enkelin pystypainissa kiivettyään tikapuita pitkin taivaaseen.
ellauri338.html on line 96: Merneptah Stele, joka tunnetaan myös nimellä Israel Stele tai Victory Stele of Merneptah, on Merneptahin, muinaisen Egyptin faaraon, joka hallitsi vuosina 1213–1203 eaa., kirjoitus. Flinders Petrie löysi sen Thebassa vuonna 1896, ja se sijaitsee nykyään Egyptin museossa Kairossa. Stele edustaa varhaisinta tekstiviittausta Israeliin ja ainoaa viittausta muinaiseen Egyptiin. Siinä seisoo: Israel on hävitetty – sen siementä ei ole enää; jokainen joka oli levoton on sidottu lepositeisiin.
ellauri341.html on line 67: Huolimatta hänen menestyksekkäästä sotilasurasta isänsä hallituskaudella, Nebukadnessarin hallituskauden ensimmäisellä kolmanneksella ei saavutettu juurikaan suuria sotilaallisia saavutuksia, ja erityisesti tuhoisa epäonnistuminen Egyptin hyökkäysyrityksessä. Näinä vuosia kestäneen laimean sotilaallisen suorituskyvyn näki, että jotkut Babylonin vasalleista, erityisesti Levantissa, alkoivat epäillä Babylonin valtaa ja pitivät Uus-Babylonin valtakuntaa "paperitiikerina " pikemminkin kuin aidosti Uus-Assyrian valtakunnan tason voimana. Tilanne paheni niin vakavaksi, että ihmiset itse Babyloniassa alkoivat olla tottelemattomia kuninkaalle ja jotkut jopa kapinoivat Nebukadnessarin hallintoa vastaan.
ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
ellauri341.html on line 525: Siksi, kun puhumme sivilisaation alusta, meidän on ymmärrettävä suotuisten olosuhteiden kilpailu, jossa ihmisen luomis- ja keksintötyö kehittyi erinomaisesti. Tästä näkökulmasta katsottuna tähän mennessä tunnetut tosiasiat näyttävät osoittavan Egyptin ja Kaldean alueen, jossa ensimmäinen ratkaiseva askel kohti sivilisaatiota tapahtui. Neoliittisesta aikakaudesta lähtien ihmisestä on tullut "ruoan tuottaja" - ratkaiseva tekijä sivilisaation rakentamisessa. Ihmisellä on ylijäämää, joka suojelee häntä huomisen epävarmuudelta. Taloudellinen ja ennakoiva henki kehittyy, mikä muuttaa jokapäiväistä elämää. Kertyy hrahahlaareja. Kasautuu kapitalisteja.
ellauri341.html on line 539: Leonid Grinin väittää, että viljellyistä kasveista riippumatta, maatalouden keksinnöstä riippumatta, se tapahtui aina erityisissä luonnonympäristöissä (esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa). Viljojen viljelyn oletetaan alkaneen jossain Lähi-idässä: Palestiinan tai Egyptin kukkuloilla. Joten Grinin ajoittaa maatalouden vallankumouksen alun 12 000 - 9 000 eKr., vaikka joissakin tapauksissa ensimmäiset viljellyt kasvit tai kotieläinten luut ovat jopa vanhempia, 14-15 tuhatta vuotta sitten.
ellauri343.html on line 47: Talvisodassa jouduimme polttamaan Kannaxelta kokonaisia kyliä. Gazan selkkauxessa jouduimme pommittamaan tuusannuuskaxi kaupunkeja ja ottamaan hengiltä 15K mattopilottia, kun ne ei muuten ymmärrä että on aika hipsiä orjuuteen Egyptiin. Los Angelesissa joku joutuu tappamaan öisin kodittomia. Ei kannattaisi öiziä yxin kadulla. Sudet tappoivat mezästyskoiran Köyliössä. Talo on surua täynnä. Valitettavasti joudumme nyt surmaamaan ne pahantekijät.
ellauri348.html on line 113: Egyptiläinen Horus on yxi vanhimpia jumalia. Hän oli haukkapäinen mies, joka piteli kädessään ach was- sauvaa, ja ankh morpork-symbolia. Se on kaikkea kengännnauhasta avaimeen, jolla pääsee tuonpuoleiseen. Ihmisen kolmas silmä avautuu, kun hengen ja sielun silmät yhdistyvät. (Sielusta ja hengestä on meillä aikaisempi paasaus albumissa 345.) Apinan kolmas silmä on kyllä takapuolessa. Horus liittyy tähän sillä että se oli erittäinkin toiveikas. Horuxesta mesosi se Crowley joka kexi uskonnon nimeltä Thelema.
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri351.html on line 92: Syntynyt Kafr el-Sheikhissä Egyptin Niilin suistossa ja kasvanut Kairossa. Isä lakimies
ellauri351.html on line 688: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri362.html on line 559: Oi, onnellinen pappi! jonka Jumala, kuten Egyptin, on yhtä aikaa jumaluus ja uhri.
ellauri364.html on line 62: Aikaisin dokumentoitu hysteria oli Egyptissä 1900-luvulla eaa. Egyptiläiset uskoivat, että hysteria johtuisi kohdun näivettymisestä tai liikkumisesta väärään asentoon. Hysterian saatettiin katsoa johtuvan myös liian ohuista hermoista tai mustasta sapesta. Sukupuolielimiin liittyvät teoriat hylättiin ja hysterialla alettiin tarkoittaa erilaisia ruumiillisia oireita, joille ei löytynyt selvää somaattista syytä. Tästä syystä niiden ajateltiin olevan psykiatrisen häiriön oireita. Vuonna 1859 Paul Briquet määritteli hysterian koomisena syndroomana, joka aiheuttaa useita selittämättömiä oireita ympäri vartaloa [lähde?] Ainakin epilepsiaa ja syfilistä pidettiin historiallisesti hysteriasta johtuvina sairauksina, koska niille ei kyetty löytämään muuta selitystä. Lääkärin kuppainen kyrpä ei kelvannut selityxexi.
ellauri365.html on line 335: Rakeet, kuten Sananlaskut 11:14 , jossa sanotaan "Missä ei ole ohjausta, siellä kansa kaatuu, mutta neuvonantajien runsaudessa on turva", osoittavat johtajien arvon. Esimerkixi Mooses, joka johti israelilaiset pois Egyptistä palestiinalaisten tontille, ei tehnyt sitä omaksi kunniakseen vaan kuuliaisuudesta ja halusta palvella Jumalaa ja hänen kansaansa.
ellauri365.html on line 341: MoosesUrosJohti israelilaiset pois Egyptistä ja erämaan halki.Johtajuus on itsensä ohjaamista ja toisten uhraamista.
ellauri365.html on line 346: JosephUrosHallitsi Egyptin resursseja pelastaakseen Gazan ihmisiä nälänhädältä.Tehokas johtaminen edellyttää hyvää taloudenhoitoa ja ennakointia.
ellauri368.html on line 303: When he (Scrooge McDuck) gave a coin in alms to a poor man, he shouted at him this: 'Why do you sit with thy hands folded? The sleep of the laborer is sweet; go, then, till the earth and live with the labor of thine own hands. Thy hands are not bound, nor are thy feet put into fetters. By Jehovah, all of you are poor, because you hold your hands akimbo. If you had in your possession all the gold of my money bin, you would squander it. Do you perhaps wait for manna to come down from beaven, as it did for those who went out of Egypt, or for the earth to bring forth white bread and garments of fine wool, colored and embroidered, or do you wait for God to open windows in heaven?
ellauri369.html on line 143: Gera (tarkoittaa viljaa), viitaten Joosefin asumiseen viljavassa maassa (Egypti),
ellauri369.html on line 148: Huppim (tarkoittaa avioliiton katoksia) viitaten siihen, että Joosef oli naimisissa Egyptissä, kun Benjamin ei käynyt siellä naisissa,
ellauri369.html on line 153: Kuollessaan patriarkka Jaakob siunailee nuorinta poikaansa: "Benjamin on raateleva susi; aamulla hän kuluttaa vihollisen, ja illalla hän jakaa saaliin". Useat raamatuntutkijat epäilevät, että Joosefin heimo (mukaan lukien Benjaminin) olivat ainoita israelilaisia, jotka menivät Egyptiin ja palasivat, muut kökkivät koko ajan Kaanaalla.
ellauri370.html on line 58: Another thing that sets Esther's story apart is it takes place in Persia. Not in Israel, nor was she a woman living in Ancient Egypt. It's in a super exotic land that wasn't always accessible to the Jews or on their radar. Now it is.
ellauri370.html on line 90: As a people, the Amalekites are identified throughout the Hebrew Bible as a recurrent enemy of the Israelites: In Exodus 17:8–16, during the Exodus from Egypt, the Amalekites ambush the Israelites encamped at Rephidim, but are defeated. Moses orders Joshua to lead the Israelites into battle, while Moses, Aaron and Ben Hur watch from a nearby hill. When Moses' hands holding his staff are raised, the Israelites prevail, but when his hands are lowered, the Israelites falter. He sits with his hands held up by Aaron and Ben Hur until sunset, securing the Israelite victory.
ellauri370.html on line 92: In Deuteronomy 25:17–19, The Israelites are specifically commanded to "blot out the remembrance of Amalek from under heaven" once they have taken possession of the Promised Land in retribution for "what Amalek did to [them] on the way as [they] were coming out of Egypt", a reference to the Amalekite ambush on the Israelites at Rephidim. Earlier, in Deuteronomy 7:1–16 and Deuteronomy 25:16–18, they are commanded to utterly destroy all the inhabitants of the idolatrous cities in the promised land and their livestock; scripture purports that King Saul ultimately loses favor with Yahweh for failing to kill King Agag and the best livestock of the Amalekites in 1 Samuel 15 in defiance of these commandments.
ellauri370.html on line 96: In 1 Samuel 15:1–9, Samuel identifies Amalek as the enemy of Israelites, saying "Thus says the Lord of hosts: I will punish Amalek for what he did to Israel, how he ambushed him on the way when he came up from Egypt," a reference to Exodus. God then commands Saul to destroy the Amalekites, by killing man, woman, infant and suckling.This massacre is believed to be a retelling of the raids in 1 Samuel 14:48, although it additionally specifies that it occurred in the "city of Amalek", which was believed to be the "principal place of arms" or the "metropolis" of Amalek. In 1 Samuel 15:33, Samuel identifies king Agag of Amalek as an enemy and killer, saying "As your sword has made women childless, so shall your mother be childless among women." If this doesn't smack of genocide whar does? And it gets only worse, withess Gaza now.
ellauri370.html on line 125: Midianites' sale of Joseph into slavery in Egypt
ellauri370.html on line 254: I fordom tid gick deras väg från Babylon till Kaanaan, därifrån till Egypten, därifrån till det förlovade landet, tillbaka till Babylon, sen till Spanien, vidare till Turkiet, till Nordafrika eller norrut till Holland, England, Polen och Ryssland samt i våra dagar till Amerika och tillbaka till det förlovade landet. Å nej, inte ni igen, sade filistinerna.
ellauri370.html on line 270: Egyptiin jäi miljoonittain juutalaisia Monsieur Mossen porukoiden lähtiessä kultineen "luvattuun" maahan. Assyrialainen Tiglatpilsneri kuskasi juudalaiset vankilaan 700-luvulla eKr, eivätkä he koskaan palanneet. No jotkut pojanpojat palasivat, ei se vankeus kestänyt kauempaa kuin Neuvostoliitto. Tiglatpileser III (oik. Pulu) oli Assyrian kuningas vuosina 745–727 eaa. Hän oli luultavasti vallananastaja, joka kuulostaakseen uskottavammalta otti vanhan kuuluisan hallitsijanimen. Tiglatpileser aloitti Assyrian valtapiirin laajentamisen. Hänestä voidaan katsoa alkaneen Assyrian toisen suurvaltakauden. Pian valtaannousunsa jälkeen hän valloitti Urartun (nykyisessä Armeniassa). Lisäksi hän kävi sotaa Juudaa vastaan, josta on maininta Aikakirjoissa. Hän myös alisti Babylonian Assyrian vallan alle. Tiglatpileser valtasi 736 eaa. Meedian ja laajensi valtakuntansa nykyiseen Iraniin saakka. Assyria käsitti tuolloin koko Mesopotamian ja Levantin. Valtakunta ulottui Persianlahdelta, Iraniin ja Välimerelle. Kuningas Nabonassarin kuoleman jälkeen Babylonissa syttyi 729 eKr. kapina. Kuningas oli ollut luotettava vasalli, ja Tiglatpileser joutui kukistamaan kapinan. Hän myös teloitti usurpaattorin ja kruunautti itsensä Babylonian kuninkaaksi nimellä Pulu. Tiglatpileserin nuorempi poika Sargon II anasti vallan 722 eaa. Sargon ei juurikaan laajentanut Assyriaa, mutta hän kehitti valtakunnan taloutta ja siirsi väestöä tuottavuuden kehittämiseksi.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri372.html on line 318: James C. VanderKam kirjoittaa: " Salomon psalmien päivämäärää ei voida määrittää tarkasti. Tärkeimmät vihjeet ovat peräisin psalmeista 2, 8 ja 17, jotka tarjoavat jotain historiallisesta ympäristöstä, jota vastaan ainakin nämä kolme runoa kirjoitettiin. Puhutaan originelleista johtajista, jotka eivät olleet laillisia hallitsijoita ja joiden aikaa leimasi massiivinen korruptio ja paha. Heitä syytetään temppelin ja kultin rikkomisesta. Nämä näyttävät olevan Hasmonealaisia eli simoniittoja. Jumala nosti heitä vastaan vieraan valloittajan, joka toivotettiin tervetulleeksi joidenkin toimesta Jerusalem, mutta joka silti joutui valloittamaan kaupungin väkisin. Hän meni temppeliin, mutta tapasi myöhemmin kuolemansa Egyptissä, missä hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle (ks. 2:26-27). Kuvaus sopii Pompeuksen toimintaan noin klo 1/2 Jerusalemissa ja tapaan, jolla hän sai loppunsa vuonna 48 eaa. Psalmi 2 (jossa 8 ja 17) olisi silloin kirjoitettu tämän tapahtuman jälkeen; ehkä muutkin runot olivat niin, mutta se ei ole varmaa. Koska siitä ei puhuta mitään temppelin tuhoutumisesta, on todennäköistä, että Salomon psalmit kirjoitettiin ennen vuotta 70 jKr. On väitetty, että Barukin kirjoittaja lainasi nykyisestä teoksesta, koska Psalmit Salomon 11:2-5 ja Baruk 5:5-8 ovat läheisesti rinnakkaisia, mutta Salomon psalmien versio on yhtenäisempi ja tiiviimpi. Lisäksi jotkut tutkijat ajattelevat, että Baruk 5:5-8 on lisäys tähän kirjaan. Lainaamisen suunta on kuitenkin tuskin ilmeinen, ja on yhtä todennäköistä, että molemmat perustuvat yhteiseen runoperinteeseen." ( An Introduction to Early Judaism , s. 129)
ellauri372.html on line 320: M. de Jonge kirjoittaa: "Tämä johtaa meidät päivämääräkysymykseen. PssSol ei kuvaa historiallisia tapahtumia, vaan heijastaa niitä. Ne vastustavat selvästi Hasmonealaisia, jotka eivät täyttäneet pappivelvollisuuksiaan asianmukaisella tavalla (1: 8; 8:11-13, 22) ja anastivat ylipappeuden (8:11) sekä kuninkaallisen auktoriteetin (17:5j). Psalmi 8 kuvaa selvästi Pompeuksen tuloa Jerusalemiin vuonna 63 eaa. sekä siihen johtaneita tapahtumia ja sen jälkeen (jakeet 15-21; vrt. 17:7-14) Ps. 2:1f mainitsee kaupungin valloittamisen ja temppelin saastuttamisen (niin myös 17:13f). Psalmi 2 kuvaa hänet ensin ja ennen kaikkea ylpeänä ja röyhkeänä syntisenä, joka ei noudata rajoja, jotka hänelle on asetettu Herran välineenä ja jättää huomiotta Jumalan voiman ja tuomion (vrt. jakeet 23-37) Tälle psalmin kirjoittaja rukoilee vapautusta ja hänelle näytetään, kuinka röyhkeä rikkoja makaa surmattuina Egyptin vuorilla ilman päätä, eikä ketään hautaa häntä (2:26). Vaikka kieli on perinteistä, voimme nähdä tässä viittauksen Pompeuksen kuolemaan Egyptissä vuonna 48 eaa." (Vanhan testamentin pihan puolella, s. 160-161)
ellauri372.html on line 332: Pompeius Suuri oli avainpelaaja Rooman tasavallan myrskyisillä viimeisillä vuosilla, ja hänen elämänsä oli sotilaallisten voittojen ja poliittisten liittoutumien pyörretuuli. Kuitenkin hänen traaginen loppunsa Egyptissä sinetöi hänen kohtalonsa ja korosti antiikin Rooman vallan ja uskollisuuden julmaa todellisuutta.
ellauri372.html on line 334: Caesar saavutti varhaisia voittoja myöhemmässä sisällissodassa kukistamalla Pompeuksen armeijan Italiassa ja Espanjassa, mutta myöhemmin hänet pakotettiin vetäytymään Kreikkaan. Elokuussa 48 eaa. Pompeuksen ollessa takaa-ajossa Caesar pysähtyi Pharsaloksen lähelle ja perusti leirin strategiseen paikkaan. Kun Pompeiuksen senaattorijoukot joutuivat Caesarin pienempään armeijaan, ne tuhottiin kokonaan ja Pompeius pakeni Egyptiin.
ellauri372.html on line 336: Sodan ratkaiseva taistelu käytiin Pharsaloksessa Kreikassa 9. elokuuta 48 eaa. Huolimatta siitä, että Caesarin joukot olivat ylimääräisiä, ne saavuttivat hämmästyttävän voiton, suurelta osin ylivoimaisen taktiikan ja Caesarin veteraanilegioonien julmuuden ja uskollisuuden ansiosta. Pompeuksen viimeinen yritys oli paeta Egyptiin.
ellauri372.html on line 339:
ellauri372.html on line 343: Pompeius pyrki epätoivoisesti turvallisuudesta ja tuesta Egyptiin, valtakuntaan, joka ei ole vielä täysin Rooman hallinnassa ja jota hallitsi nuori farao Ptolemaios XIII ja hänen kaunis sisarensa Kleopatra VII. Pompeius toivoi, että egyptiläinen tuomioistuin, johon hänellä oli aikaisemmat diplomaattiset suhteet, tarjoaisi hänelle turvapaikan ja apua hänen taistelussaan Caesaria vastaan.
ellauri372.html on line 345: Pompeius toivoi, että kuningas Ptolemaios, hänen entinen asiakkaansa, auttaisi häntä, mutta Egyptin kuningas pelkäsi loukata voittoisaa keisaria. Syyskuun 28. päivänä Pompeius kutsuttiin jättämään alukset ja tulemaan maihin Pelusiumissa. Kun hän valmistautui astumaan Egyptin maaperälle, Ptolemaioksen upseeri löi hänet petollisesti ja tappoi.
ellauri372.html on line 414: Saapuessaan Aleksandrian rantojen lähelle syyskuussa 48 eaa. Pompeius lähetti lähettiläitä kuninkaalliseen hoviin pyytämään lupaa laskeutua ja hakea turvaa. Egyptin tilanne ei kuitenkaan ollut läheskään vakaa. Ptolemaios XIII:n neuvonantajat, jotka pelkäsivät, että Pompeiuksen tukeminen saattaisi herättää Caesarin vihan ja horjuttaa entisestään heidän omaa valtaansa, tekivät hyytävän päätöksen. Ptolemaios XIII:n neuvonantajat, mukaan lukien valtionhoitaja Achillas ja retorikko Theodotos Khios, laskivat, että eliminoimalla Pompeius he voisivat osoittaa uskollisuutensa Caesarille ja suojella omia epävarmoja asemaansa.
ellauri372.html on line 416: Kun Pompeius valmistautui poistumaan aluksestaan lähellä Pelusiumin rannikkoa, häntä tervehti pieni valtuuskunta, johon kuuluivat Akhillas ja Lucius Septimius, Pompeyn oman armeijan entinen upseeri. Pompeius uskoi, että hänet saatettiin tapaamiseen faaraon kanssa, ja hänet johdettiin pieneen veneeseen. Vain muutaman hänen seuraajansa seurassa hänet soutettiin rantaa kohti. Kun hän astui Egyptin maaperälle, hänen kimppuunsa hyökättiin yhtäkkiä. Septimius, petti entisen komentajansa, iski ensimmäisen iskun, jota seurasi Akhillas ja muut valtuuskunnan jäsenet. Hetkessä Pompeius oli kuollut, hänen päänsä leikattiin, jotta se esitettiin lahjana Caesarille.
ellauri372.html on line 420: Pompeiuksen salamurha Egyptissä korosti Rooman politiikan häikäilemätöntä luonnetta ja vallan epävarmuutta. Kerran suuri kenraali, joka oli johtanut armeijoita ja nauttinut voitoista, kohtasi traagisen ja arvottoman lopun kaukana kotoa, raitistava muistutus meille amerikkalaisille onnen hauraudesta ja sisällissodan seurauksista. Juutalaiset olivat tietysti tickled pink. Palvele häntä oikein! Serve him right!
ellauri373.html on line 548: keisari Wilhelm II:n ("Äiti"), joskus Britannian hallituksen kanssa, joskus hänmiehen kanssa. Egyptin ihme, joka pyrkii
ellauri374.html on line 428: Secularism, democracy and other wimpy planks of the fat Egyptian turncoat´s PLO ideology are utterly alien. Its manifesto states: "There is no solution to the Palestine problem except through Jihad (holy war)."
ellauri375.html on line 70: Israel on luvannut ottaa huomioon Yhdysvaltain huolen Rafahista. Sinne on kuitenkin ihan pakko hyökätä, sillä siellä Gazan suurin rättipääkeskittymä varvistamassa Egyptin rajalla. Rafah ( arabia : رفح Rafaḥ [rafaħ] ; heprea : רָפִיחַ Rafiaḥ [ʁaˈfi.aχ] ) on palestiinalainen kaupunki Gazan kaistan eteläosassa . Se on Palestiinan osavaltion Rafahin kuvernöörin pääkaupunki , joka sijaitsee 30 kilometriä (19 mailia) lounaaseen Gazan kaupungista . Vuonna 2017 Rafahin väkiluku oli 171 889. Israelin Gaza Cityssä ja Khan Yunisissa Israelin ja Hamasin välisen sodan aikana tekemien massiivisten pommitusten ja maahyökkäysten seurauksena noin 1,4 miljoonan ihmisen uskotaan olevan turvassa Rafahissa helmikuussa 2024. Mutta ei kauan! Kohta ne on ajettu Ebyktiin kuin Joosef, tai sitten vaan turvalleen autiomaan turvalliseen hiekkaan.
ellauri375.html on line 85: Egyptin rajalla sijaitsevassa kaupungissa asuu nyt yli 1,5 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on joutunut jättämään kotinsa Israelin hyökkäyksen vuoksi. Rafah on myös humanitaarisen avun pääportti alueelle. Yhdysvaltain viranomaiset ovat varoittaneet , että maaoperaatio Gazassa olisi "virhe" ja korostaneet, että kaupungissa loukkuun jääneillä siviileillä ei ole minnekään mennä.
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 160: Egyptiläisten suhtautuminen juutalaisten Exodus-tarinaan oli laajalti kielteinen koska se loukkasi heidän jumaliaan ja iloosteli heidän kärsimyksillään. Näin se inspiroi egyptiläisiä teoksia, jotka kertovat tarinan uudelleen, mutta muuttivat sen yksityiskohtia pilkatakseen juutalaisia ja korottaakseen Egyptiä ja sen jumalia.
ellauri377.html on line 194: Marian evankeliumi on yksi apokryfisistä evankeliumeista. Se on gnostilainen kirjoitus, joka löydettiin Akhmimista, Egyptistä vuonna 1896 ja kuuluu Berliinin koodeksiin
ellauri383.html on line 288: Egyptiläiset pitivät näitä tähtiä kunnianosoituksena kuolleiden ja alamaailman jumalalle Osirikselle.
ellauri383.html on line 370: Egypt's help is worthless and empty; therefore I have called her “Rafah who sits still.”
ellauri384.html on line 301: Solonin julkaisemat lait kirjoitettiin tauluille. Jokainen johtavista kansalaisista vannoi julkisesti tarkkailevansa niitä. Mutta nyt Solonia piirittivät joka päivä ihmiset, jotka pyysivät tulkintaa jostakin määräyksestä tai valittivat siitä, kuinka laki vaikuttaa heihin. Solon päätti, että hänen pitäisi jättää ateenalaiset hetkeksi, jotta he lopettaisivat hänen häiritsemisen ja selvittäisivät asiat itse. Hän sai luvan lähteä Ateenasta ja lähti laivalla Egyptiin [590 eKr.].
ellauri384.html on line 324: Egyptin papit kertoivat Solonille muinaisen tarinan Atlantiksen kadonneesta mantereesta. Solon käänsi Atlantiksen tarinan kreikkalaiseksi säkeeksi, koska hän ajatteli, että kreikkalaisten olisi hyvä tietää se. Atlantiksen tarinan loppuun saattaminen osoittautui Solonille liian suureksi tehtäväksi hänen vanhuksessaan. Sen sijaan, kuten hän kirjoitti:
ellauri389.html on line 75: The essay's preoccupation with porcelain is a striking contrast to the way Chinese porcelain appears jumbled among the Japan lacquer, Javanese coffee, and Jamaican sugar that appear in Alexander Pope's Rape of the Lock (1712, 1714), and it is similarly distinguished from the Chinese pagodas promiscuously mingling with Egyptian crocodiles and Indian Buddhas in Thomas De Quincey's more contemporary orientalist work, Confessions of an English Opium-Eater (1821).
ellauri390.html on line 193: Vuonna 1863 hän matkusti Varsovaan tehdäkseen useamman tunnin muistiinpanoja romaaniinsa Panurgen lauma (1869), joka kertoo tammikuun kansannoususta. Vuonna 1874 hän kirjoitti toisen romaanin, May The Force Be With you, samasta aiheesta. Molemmat romaanit olivat luonteeltaan taantumuksellisia. Myöhemmin Krestovski julkaisi avoimen juutalaisvastaisen trilogian Tma Jegipetskaja (”Egyptin pimeys”, 1888), Tamara Bendavid (1889–1890) ja Toržestvo Vaala (”Baalin juhlat”, 1891–1892).
ellauri390.html on line 250: Romaani "Egyptian Darkness" julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 "Russian Herald" -lehdessä ja ilmestyi sitten erillisenä painoksena vuonna 1889.
ellauri395.html on line 481: Tim Bagwell, 29, on kulkenut pitkän ja kansainvälisen polun nuorisopastoriksi Suomeen. Egyptissä olin amerikkalainen, ja palattuamme Yhdysvaltoihin suhtautuminen minuun muuttui, kun kuultiin, että olin elänyt muualla. Yhtäkkiä olinkin egyptiläinen, Tim Bagwell muistelee.
ellauri398.html on line 52: After God commanded Moses to return to Egypt to free the Israelites, Moses took his wife and sons and started his journey. On the road, they stayed at an inn, where God came to kill Moses. Zipporah quickly circumcised her son with a sharp stone and touched Moses' feet with the foreskin, saying "Surely you are a husband of blood to me!" God then left Moses alone (Exodus 4:24–26). The details of the passage are unclear and subject to debate.
ellauri398.html on line 59: VASTAUS Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta palaamaan Egyptiin ja johtamaan heprealaiset ulos orjuudesta. Muutamien vastalauseiden jälkeen Mooses hyväksyi Jumalan tahdon, pakkasi perheensä ja aloitti matkansa länteen. Sitten tapahtui jotain outoa ja huolestuttavaa: " Herra tapasi matkan varrella olevassa majoituspaikassa Mooseksen ja oli tappamassa hänet" (2. Moos. 4:24). Tätä huolestuttavaa tapausta, jossa Jumala aikoi tappaa Mooseksen, ei ole täysin selitetty tekstissä, mutta voimme koota yhteen käsityksen siitä, mitä tapahtui. Tässä vihjeitä: - Jumala yritti tappaa Mooseksen - Zipporah, Mooseksen vaimo, otti piikiviveitsen ja ympärileikkasi heidän poikansa - leikkauksen jälkeen Zipporah kosketti Mooseksen jalkoja esinahalla - Zipporah kutsui miestään "veriseksi sulhaseksi" viitaten ympärileikkauxeen - siinä vaiheessa "Herra antoi hänen olla" (2. Moos. 4:26).
ellauri398.html on line 72: Ongelmana oli, että Mooses oli menossa Egyptiin pelastamaan ympärileikattua Jumalan kansaa ympärileikkaamattomilta egyptiläisiltä. Orjien ja sortajien välillä oli jyrkkä ero, mutta Mooses, Jumalan kansan johtaja, hämärsi eroa omassa perheessään. Lisäksi Mooseksen oli määrä olla Israelin lainantaja, eikä lainantajalle kelpaisi olla lainrikkoja. Osa laista vaatisi ympärileikkausta (3. Moos. 12:3). Jos Mooseksella olisi ympärileikkaamaton poika, se olisi räikeän tekopyhyyttä – eikä tekopyhyys ole koskaan hyvästä kansallisessa johtajassa. Mooseksen henkilökohtaisen elämän oli oltava kunnossa, ennen kuin hän pystyi ohjaamaan heprealaisten hengellistä elämää. Olivatpa läskimoosexet laiminlyöneet niin tärkeän rituaalin mistä tahansa syystä, hänen syntinsä teki hänestä sopimattoman palvelemaan hengellisenä johtajana. Tilanne oli korjattava esinahan hätäpoistolla ennen kuin hän pystyi suorittamaan tehtävänsä. Jumala oli tappamassa Mooseksen, mutta Mooses jäi eloon, koska Jumala salli parannuksen ja anteeksiannon. Ylistäkää Herraa, että "armo voittaa tuomion" (Jaak. 2:13).
ellauri398.html on line 90: Mooseksen vaimo hänen 40-vuotisen Egyptistä
ellauri398.html on line 161: lapset Egyptistä, Sipporan täytyi ensin
ellauri401.html on line 143: Rosicrucian Egyptian Museum – museo San Josessa, Kaliforniassa
ellauri401.html on line 638: Ervast lausui lopettajaisiksi muutamia sanoja kuin Dumbledore Tylypahkassa. "Hän puhui tulevasta työstään, jolle oli varannut kaksi vuotta, mielessään väikkyvästä uudesta matkasta, joka tulisi suuntautumaan Egyptiin ja Palestiinaan, kristinuskon syntymäpaikoille." Virren Sun haltuus, rakas Isäni Petteri vielä väreillessä temppeliaulassa Ervast siunasi läsnäolijat ja toivotti tapaamista: ”Näkemiin ensi vuosikokouksessa!” Gerdan poika Georg vei autolla nuhaisen Pekan kotiinsa.
ellauri402.html on line 316:
ellauri402.html on line 344: muinaiseen Egyptiin liittyviä teemoja.
ellauri402.html on line 386: Egyptin mysteereihin asti; toiset yrittävät tuoda sen
ellauri405.html on line 45: Sanoman varman sai hän pohtiakseen: Egyptin herra matkalla jo on ja Gazan lujan linnan vallatakseen hän Syyrialle tuottaa ahdingon.
ellauri406.html on line 274: China wants peace, and that’s why they are preparing for war. China wants security and safety of its merchant fleet, so it is ensuring no international bully would get away with threatening their vessels. China wants to maintain its integrity and solidarity, so they are preparing for war. China has witnessed the disintegration of USSR and they have also witnessed how ‘trustworthy’ the verbal assurances from European and American leaderships are. NATO will not expand to the east, they told dumbass Gorbachev. Even he was not dumb enough to believe a word of it. China has also observed how social and religious wedges were sponsored and manipulated into civil wars in Libya, Egypt, Syria and Serbia. They are preparing for war because they have seen what happens to the countries who are too weak to fight back against Western bullies. Libya dismantled its weapons program and look how it ended up for the country. And most importantly, China is building and installing weapon systems because they have seen in Iraq 2003 what happens to countries who DO NOT have weapons of mass destruction.
ellauri408.html on line 306: The Bible has “prophecies” that can never come true, such as the ones about Nebuchadnezzar sacking tanwall Tyre and Egypt, which never happened and never can happen because Nebuchadnezzar is long gone. The prophet in question, Ezekiel, even admitted his mistake about Tyre, then immediately issued a second false prophecy about Egypt!
ellauri408.html on line 315: “Son of man, Nebuchadnezzar king of Babylon drove his army in a hard campaign against Tyre; every head was rubbed bare and every shoulder made raw. Yet he and his army got no reward from the campaign he led against Tyre. Therefore this is what the Sovereign Lord says: ‘I am going to give Egypt to Nebuchadnezzar king of Babylon, and he will carry off its wealth. He will loot and plunder the land as pay for his army. I have given him Egypt as a reward for his efforts because he and his army did it for me,’ declares the Sovereign Lord. On that day I will make a horn grow for the Israelites, and I will open your mouth among them. Then they will know that I am the Lord.”
ellauri408.html on line 317: Despite the flop of the Tyre prediction, Ezekiel confidently predicted that Egypt would become a desolate wasteland at the hands of Nebuchadnezzar:
ellauri408.html on line 319: “Therefore this is what the Sovereign Lord says: ‘I will bring a sword against you and kill both man and beast. Egypt will become a desolate wasteland. Then they will know that I am the Lord.’”
ellauri411.html on line 173: The story of the Exodus and liberation from Egyptian enslavement is something that binds the Jewish people even closer together. The story goes that ancient Israel was suffering from great droughts. Thus, the ancient Israelites went down to ancient Egypt in search of sustenance. They were a minority in the Egyptian population and were enslaved by the Egyptian pharaohs. However, God intervened through the prophet Moses. He sent down the plagues to trouble the Egyptians and Moses led the Israelites away from Egypt.
ellauri411.html on line 175: The Israelites, being freed from slavery, journeyed through the wildernesses of Egypt and Canaan. Moses led them across the Red Sea and when they reached Mount Sinai, they received divine instruction from God there – the ten commandments. Ultimately, they reached the promised land once again. This was the area where Abraham, Isaac, and Jacob had resided generations ago.
ellauri411.html on line 177: Whether the Exodus from Egypt actually happened or not, it left the Israelites from 1000 BCE with a powerful feeling of bonding and community. They were personally invested in that history. The story of the liberation from Egypt gave them a powerful feeling of patriotism and it bound them together as one people.
ellauri411.html on line 181: Of the twelve tribes, the northern ten tribes made up Israel and the two southern tribes made up the tiny kingdom of Judea. Although the latter survived the conquest of the Assyrian Empire, what with Hosea paying them tons of silver in tribute, they received a severe blow when the Empire of Babylon conquered it. This could have been the end of the Jewish religion since the Babylonians were in the habit of destroying the cultures of the places they invaded and conquered. However, many Jews fled to different parts of the Middle East and Egypt. This led to the beginning of the Jewish diaspora.
ellauri411.html on line 193: This was especially true in Egypt, where tensions were brewing between all the different factions that lived there. The Roman conquerors saw the inhabitants of the conquered territories as either Romans or non-Romans. The Greek immigrants in various territories, who had become used to being treated as superior, were enraged at having their ‘rights’ taken away. In Alexandria alone, the Romans compromised that the Greeks and Jews could retain their privileges. In the rural areas, they were classified as foreigners and had all their privileges wiped away.
ellauri411.html on line 195: The Greeks did not think it fair that the Jews should be included in this compromise. They saw them as being lawless and uncivilized. They even accused them of hating God and having secret rituals where they cannibalized other humans. They accused the Romans of taking away privileges from the Greeks and giving them to Jews instead. The local people of Egypt, resentful of all outsiders, also bought into this false narrative and became increasingly anti-Jewish as well.
ellauri411.html on line 197: This ended in the destruction of the Jewish community in Egypt. Attacks, riots, and mobs became more and more common in the Jewish quarter through the first century CE. The Romans took away their land and the entire Jewish population in Egypt was gradually eliminated.
ellauri411.html on line 433: Paavalin teologiassa vielä yksi hyve oli rakkaus kuolemaan ja sexikielteisyys, (2. Kor. 5 : 6 , Filipp . 1:21 ), koska maallista elämää pidettiin vankilana ( gnostilaisuuden elementti). Ensimmäisen neljän vuosisadan aikana meillä on kristittyjen aaltoja, joista tuli erakoita, askeetteja, erakoita, pylväspyhimyxiä, hyväntahtoisia troglodyyttejä, munat nyrhineitä eunukkeja (esim. Egyptin ekratistien ja valesialaisten lahkot, teologi Origenes Aleksandrialainen, Dorotheos Tyroksen piispa , Meliton piispa kuinka paljon Sardeon jne. Matteus iii : 12:n mukaan, mutta vastoin 1. Mooseksen kirjan iii: 1-11 henkeä ja Mooseksen lain Mooseksen kirja iii: 16-23, Mooseksen kirja iii: 2 jne.), nunnat , munkit, munkit, repaleiset, mutaiset jne.
ellauri412.html on line 112: Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa semaforina kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, sillä hänen asuinsijaansa ympäröi menestyxen hohde. Hän kohottaa viisarinsa kansoille, hän korjaa kasoihin Israelista pois ajamansa arabit ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut gt-sählämit maailman neljältä kulmalta. Rinta rinnan he ryntäävät länteen, Filisteaan, yhdessä he saalistavat idän heimojen alueilla Irakissa, heidän valtansa yltää Egyptiin ja Iraniin, ja libanonilaisista tulee heidän alamaisiaan. Herra kuivaa Eufratin kuten Aral-järven, jotta koukkunokat pääsee kuivin jaloin ylize. Voitokkaat juutalaiset veisaa kiitosvirren, jota ei jaxa tässä toistaa.
ellauri412.html on line 135: Entäs nuubialaiset ja muut mutakuonot sitten? Kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne, kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan ilman housuja, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa, sen käy köpelösti senkin. Turhaan lähettävät Mr. Sebaotille lahjoja. Ebyktistä puhumattakaan! Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle kuin muumi keveästi kiitävällä pilvellä! Hän saapuu Egyptiin, ja Egyptin epäjumalat vapisevat hänen edessään ja Egyptin sydän jähmettyy.
ellauri412.html on line 136: Egyptin talous stagnoituu Mr. Sebaotin ankarista pakotetoimista. Niilin vedet ehtyvät, koko virta surkastuu ja kuivuu, kanavien vesi alkaa lemuta, virran haarat kuivuvat ja umpeutuvat, kaislat ja ruo’ot ovat mustanaan täitä, ja kaikki kaislikko Niilin varrella ja suistossa, kaikki Niilin laakson viljava maa kuivuu, lentää tuulen mukana jäljettömiin. Niilin kalastajat valittavat ja murehtivat, lainat erääntyvät, kaikki jotka heittävät koukkunsa virtaan ja kaikki jotka leväyttävät verkkonsa veteen katoavat joelta. Pellavanviljelijät joutuvat kerjuulle, kalpeiksi käyvät pellavanharjaajat ja kankaankutojat. Egyptin purjeentekijät ovat luopuneet toivosta, jopa oluenpanijoiden mieli on maassa.
ellauri412.html on line 137: Egypti hoippuu kuin oksenteleva humalainen. Sen vuoksi Egypti ei enää kykene tekemään mitään, ei pää eikä häntä, ei palmunlatva eikä kaislanvarsi. Mikä pahinta, Egypti muuttuu naisen kaltaiseksi. Se säikkyy ja vapisee, kun Herra Sebaot heristää sille viisaria. Aina kun Juudan maa mainitaan, egyptiläiset säikähtävät. Loppupeleissä egyptiläiset oppivat tuntemaan Herran, ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein ja tekevät hänelle uhrilupauksia ja täyttävät ne. Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Näkis vaan. No odottakeepa vielä vähän!
ellauri412.html on line 139: Nyt palatkaamme profeettaan. Jesaja oli tehnyt kuten Herra käski ja kulkenut 3v vaatteetta ja paljain jaloin. Assyrian kuningas kuljettaa sotavankeja Egyptistä ja pakkosiirtolaisia Nubiasta, nuoria ja vanhoja, alastomina, jalat ja pakarat paljaina, ihan Jesajan vetimissä. Miten noloa! Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn, tuskat tarttuvat minuun kuin synnyttäjän tuskat. Pöytää siellä katetaan, istuintyynyjä asetellaan, syödään ja juodaan. Silloin kuuluu: – Jalkeille, ruhtinaat, öljytkää kyrpänne juhlakuntoon! Jumala, Hra Sebaot, kutsui sinä päivänä teitä itkiäisiin ja valittajaisiin. Hän kehotti teitä ajamaan molemmat päänne paljaaksi ja vyöttäytymään säkkivaatteeseen.
ellauri412.html on line 169: Tämän jälkeen alkaa tulla sevverran toistoa, että asialla saattaa olla 2. tai 3. Jesaja. Mitä muuten ovat aserapaalut? Jotain epäjumalien totemeja takuulla. Ašera on seemiläinen äitijumalatar, jota palvottiin laajalti Syyrian ja Palestiinan alueella. Ašera on Dagonin puoliso ja Baalin äiti. Sinä päivänä Herra karistaa tähkistä irti jyvät Eufratilta aina Egyptin rajapurolle saakka, ja jyvä jyvältä teidät poimitaan talteen, te Israelin lapset. Pakanat älkööt vaivautuko. No shirts, no shoes, no service. Ja sinä päivänä puhalletaan suureen torveen, ja Assyrian maahan kadonneet ja Egyptin maahan hajaantuneet tulevat ja pyllistävät Herralle Jerusalemin pyhällä vuorella.
ellauri412.html on line 282: Halki vaivan ja ahdistuksen maan, naarasleijonan ja murisevan jalopeuran maan, halki hietakyyn ja siivekkään liskon maan, he kuljettavat rikkauksiaan aasien selässä ja aarteitaan kamelien kyttyröillä tuolle kansalle, josta ei hyötyä ole. Egypti ei ole yhtään mitään, sen apu on turhaa. Siksi olen antanut sille nimeksi »Maansa myynyt Rahab». Rahabilla oli runsaat kannut.
ellauri412.html on line 368: Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut Keneltä ja millä hinnalla? No keltä milloinkin, Babylonilta nyt viimexi. Minä annan lunnaiksi Kyyroxelle sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat. Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas,
ellauri412.html on line 771: »Ihminen, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä, ja he harjoittivat haureutta Egyptissä. Jo nuorina he siellä harjoittivat haureutta: miehet likistelivät heidän tytönrintojaan, hivelivät heidän nännejään. Heistä vanhempi oli nimeltään Ohola, ja hänen sisarensa oli Oholiba. He tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. Tätä tarkoittavat heidän nimensä: Ohola on Samaria, Oholiba on Jerusalem.
ellauri412.html on line 773: »Mutta Ohola, vaikka oli minun, harjoitti yhä haureutta. Hänen verensä veti assyrialaisiin, heidät hän otti rakastajikseen, nuo soturit, joilla oli purppuraviitat, nuo käskijät ja päälliköt, nuo komeat nuorukaiset, jotka ajoivat sotavaunuilla. Heille hän lahjoitti irstaan lempensä, kaikille noille Assyrian valiomiehille. Hän makasi jokaisen kanssa, johon tunsi halua, ja saastutti itsensä heidän epäjumalillaan. Hän jatkoi rietasta elämäänsä, jonka nuorena oli Egyptissä aloittanut – jo silloin miehet makasivat hänen kanssaan, hivelivät hänen tytönrintojaan ja purkivat himonsa häneen. Sen tähden minä jätin hänet rakastajiensa armoille, annoin hänet assyrialaisille, joihin hänen himonsa paloi. He riisuivat hänet alasti, veivät pois hänen poikansa ja tyttärensä ja surmasivat hänet miekalla lyöden. Näin he panivat hänen rangaistuksensa täytäntöön, ja hänestä tuli varoittava esimerkki kaikille naisille.
ellauri412.html on line 774: »Oholiba, hänen sisarensa, näki kaiken tämän. Mutta siitä hänen himonsa vain yltyi, ja hän ryvetti itsensä irstailuissa vielä pahemmin kuin hänen sisarensa. Hän himoitsi assyrialaisia, noita käskijöitä ja päälliköitä, noita upeasti pukeutuneita taistelijoita ja sotavaunujen ajajia, kaikkia noita komeita nuorukaisia. Minä näin, miten hänkin ryvetti itsensä – samaa tietä he kulkivat molemmat. Mutta hän meni haureudessaan vieläkin pitemmälle. Hän näki seinillä miehenkuvia, punavärillä piirrettyjä Kaldean miehiä. Niillä oli vyötäisillään lannevaate ja päässä muhkea päähine, ja niillä oli soturin ylväs näkö. Ne olivat Babylonian poikia, Kaldean maan kasvatteja, ja ensi näkemältä hänen himonsa syttyi. Hän lähetti sananviejiä heidän maahansa Kaldeaan, ja niin babylonialaiset tulivat, tulivat hänen vuoteeseensa ja makasivat hänen kanssaan. He saastuttivat hänet irstaudellaan, ja kun hän ryvettyi heistä, hänen himonsa sammui. Mutta hän oli tuonut haureutensa kaikille julki ja paljastanut kaikille häpynsä, ja niin hän kävi minulle vastenmieliseksi, niin kuin oli käynyt hänen sisarensa. Silti hän jatkoi entistä menoaan. Hän muisteli nuoruutensa päiviä, irstasta elämäänsä Egyptissä, ja hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi.
ellauri412.html on line 776: »Sinä kaihosit syntistä nuoruuttasi, tuota aikaa, jolloin Egyptin miehet hivelivät nännejäsi ja likistelivät nuoria rintojasi. Sen tähden, Oholiba, sanoo Herra Jumala: Minä yllytän rakastajasi sinua vastaan, nuo jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi. Joka taholta minä tuon heidät sinun kimppuusi: babylonialaiset ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Soan ja Koan miehet ja heidän kanssaan kaikki assyrialaiset, nuo komeat nuorukaiset, kaikki käskijöitä ja päälliköitä, maineikkaita sankareita ja ylväitä vaunusotureita kaikki. He käyvät kimppuusi pohjoisesta, tuovat jyrisevät vaununsa ja eri kansoista kokoamansa sotajoukon, ja niin olet kohta saarroksissa, joka puolella on kilpeä ja kypärää. Minä annan heille tuomiovallan, ja he tuomitsevat sinut omien lakiensa mukaan. Minä annan sinun tuntea vihani, annan heidän purkaa kaiken raivonsa sinuun. He leikkaavat sinulta nenän ja korvat, ja sotajoukkosi rippeet kaatuvat miekkaan. He vievät pois poikasi ja tyttäresi, ja jäljelle jääneet palavat tulessa. He raastavat vaatteet yltäsi ja repivät korusi pois ja bylsivät vielä lähtiäisixi. Niin minä teen lopun iljettävistä teoistasi, riettaudesta, jota Egyptistä alkaen harjoitit. Enää et niitä kaihoa, enää et kaipaa Egyptiin.
ellauri412.html on line 792: Libanonin kauppiaille olemme aivan erityisen kateita. Egyptiläiset ovat epäluotettavia Kaikki Egyptin asukkaat saavat tietää,että minä olen Herra.
ellauri429.html on line 927: The idea is widely accepted among writers that provocation in literature is not a right but is a duty. Nobel prize winners Wole Soyinka of Nigeria and Naguib Mahfouz of Egypt, both attacked Khomeini, and both received death threats as a result, with Mahfouz later getting stabbed harmlessly in the neck by a Muslim fundamentalist.
ellauri431.html on line 92: Jefta lähetti sanansaattajansa takaisin Ammoniin selittämään, että kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, he eivät olleet ottaneet yhtään maata Moabilta tai Ammonilta. He eivät olleet edes tulleet Moabin alueelle. Sen sijaan he olivat taistelleet Siihonia, amorilaisten kuningasta vastaan, voittaneet hänet ja ottaneet haltuunsa hänen alueensa.
ellauri431.html on line 125: Moshe. Pronounced: moe-SHEH, Origin: Hebrew, Moses, whom God chooses to lead the Jews out of Egypt. Support My Jewish Learning. Help us keep Jewish knowledge accessible to millions of people around the world.
ellauri432.html on line 495: The four were Cassander, reigning in Greece and the West, Lysimachus in Thrace and Asia Minor, Ptolemy in Egypt and Seleucus in Syria.
ellauri433.html on line 248: Ahmed Subhy Mansour ( arabia : أحمد صبحي منصور ; syntynyt 1. maaliskuuta 1949) on egyptiläinen amerikkalainen aktivisti ja koranistitutkija, joka käsittelee islamin historiaa, kulttuuria , teologiaa ja politiikkaa. Hän perusti pienen egyptiläisen koraaniryhmän, joka ei ole sunni eikä shiia. Vuonna 1987 hänet erotettiin Al-Azharin yliopistosta, kun hän oli ilmaissut koranistiset näkemyksensä. Vain yksi hänen kollegansa islamilainen tutkija Al-Azharin yliopistossa, Sheikh Jamal Tahir, omaksui saman Koraanin kannan. Mansour karkotettiin Egyptistä, ja hän asuu Yhdysvalloissa poliittisena pakolaisena. Yhdysvalloissa hän perusti Ahl-Alquran -verkkosivuston.
ellauri433.html on line 256: Se on sitäpaizi selkeästi länkkärien agentti, työskenteli mm. stipendiaattina The Woodrow Wilson Centerissä. 13. huhtikuuta 2011 Mansour palveli todistajana edustajainhuoneen pysyvässä tiedustelukomiteassa, terrorismin, HUMINTin, analyysin ja vastatiedustelupalvelun alakomiteassa, jossa hän esitti asiantuntijalausuntonsa Muslimiveljeskunnasta ja salafiryhmistä Egyptissä ja muslimimaailmassa. Oikein paha luopio. Hänen opetuksensa ovat ansainneet hänelle kymmeniä fatvoja muilta muslimipapeilta. Vielä ovat silmät tallella.
ellauri434.html on line 526: Yksistään orjuuden maassa Egyptissä jokaista kahdeksaa miljoonaa talonpoikaa kohti oli miljoona juutalaista. Hän oli värväävä nämä uskonveljet koston ja pelastuksen legiooniksi. Payback time on tulossa. Messias? Missä hän on, missä hän luuraa? Miksi hän ei ilmesty? Lässyn Jeesuxen tultua 15. rukous hypätään yli synagoogissa.
ellauri434.html on line 528: Was God being evil when He killed all the firstborn in Egypt? Given the huge disparity in the scale, intent, nature, and effects of these two actions (the Tenth Plague, Pharaoh's death-labor and infanticide programs), and in light of the universal principles of moral governance, delayed judgment, and reciprocal morality, I have to conclude that God was acting well within the bounds of propriety in this action, and indeed, was 'unreasonably' lenient in this judgment on Pharaoh and Egypt. In terms of tit for tat, he could have fairly genocided the lot of the Egyptians. Christian thinktank com. Juutalaisten tammuz kuukausi (noin heinäkuu) oli sumerilaisen Adonixen nimikkokuu.
ellauri434.html on line 577: Misraim מִצְרַיִם / מִצְרָיִם, käännös Mitzráyim) oli Raamatun Vanhan testamentin mukaan Haamin toinen poika. Egyptiläisten uskotaan olevan Misraimin jälkeläisiä. Simon Makkabealainen veljenpoikineen listittiin Jerikon linnassa, tai oikeammin linnakkeessa. Simonin vävy Ptolemaios koitti aavekynttilän valossa turhaan pestä verta pois linnan pitosalista.
ellauri434.html on line 585: Makkabealaiset kapinoivat vastaan seleukidejä. Juutalaiset häsläsivät ihan simona. Liitto oikeistolaisen lännen Rooman tasavallan kanssa auttoi takaamaan heidän itsenäisyytensä kointähden enkelin, helelin enkelin eli idän ja vasemmiston mustaksi korventuneiden siipien varjossa. Herodexella ei ollut täitä vaan uremia, munuaiset paskana. Esilukijalla oli suu viivana. Hänen hapan, raskasmielinen, äreä sielunsa vihasi taateleitakin. Esseistit ottivat oppia Egyptin terapeuteilta. He nakersivat hiljaisilla aterioillaan vehnäsämpylöitä. Heidän apottinsa joi myrkyllistä kolokvinttiä. Sen täytyi olla ilkeätä mehua, mietti Jairus. Heitä seurasi pieni ryhmä kiinteitä aamuruskon neitseitä. Alku- ja loppukohtana olivat falloksen muotoiset viheriät kivikeilat.
ellauri444.html on line 116: Hänen menestysromaani Courtney-sarjansa, joka on pisimpään julkaistu kaikkien aikojen julkaisuissa, seuraa Courtney-perheen seikkailuja ympäri maailmaa sukupolvien ja kolmen vuosisadan ajan kriittisten ajanjaksojen läpi siirtomaa-Afrikan alusta Yhdysvaltain sisällissotaan ja käänteiseen apartheidiin Etelä-Afrikassa. Wilbur samaistui kuitenkin vahvimmin Taitavaan, ylistetyn Egyptin-sarjansa lylleröön Pelle-Peloton tyyppiseen eunukkiin, ja Joe's God on edelleen yksi hänen rakastetuimmista romaaneistaan.
ellauri447.html on line 128:
Egyptologiaa
ellauri447.html on line 130: Wilbur Smith's Taita stories are hilarious. His Egyptians sound like anglo saxon crooks. Back Her! Her Back! koptit huutavat. Climb on her back, back in and out her ass. Näissä fiktiivisissä kertomuksissa muinaisen Egyptin viisaus paljastuu nuoren Her-Bakin, Sisätemppeliin vihkiytymiskokelaan, silmin. Kirjaan liittyvät tapahtumat sijoittuvat XX ja XXI dynastioiden välille. Wilbur was pushing LXX when he wrote Warlock, no wonder all his heroes are equalizer age. All the same, little round buttocks of preteen girls still interest him enough to warrant a close inspection. Even the old men looked at her avidly. Samaan aikaan toisaalla prinssi ja ex-läski eunukki syö joka aterialla gazellipaistia. Vitun jenkkipastorit. Niiden on ihan pakko possessoida kaikki elukat. Evil men machinate, the just and good strive and sacrifice. Females just twerk their buttocks. What bullshit.
ellauri447.html on line 134: Isha Schwaller de Lubicz vietti nuoruutensa opiskellen kristillistä, hindulaista, buddhalaista ja heprealaista teologiaa ja mystiikkaa. RA Schwaller de Lubiczin oppilaana ja myöhemmin hänen vaimokseen tultuaan hän jatkoi muiden uskontojen ja filosofisten järjestelmien, kuten taolaisuuden ja islamin, tutkimista. Merkittävin työnsä tapahtui Egyptissä, jossa hän asui viisitoista vuotta temppeleiden ja hautojen keskellä. Siellä kärsivällinen työ ja poikkeukselliset olosuhteet mahdollistivat hänelle hieroglyfien salaisen symboliikan tunkeutumisen. Hänen löytönsä herätti merkittävän egyptologin Alexandre Varillen innostuksen, joka omisti elämänsä viimeiset kymmenen vuotta sen käytännön sovelluksen todentamiseen ja kehittämiseen. Näin paljastui viisaus, joka oli tuhansien vuosien ajan opettanut ihmisille elämän tiedettä... ja sen voittoa kuolemasta. Setin temppelin alkuaikoina kikherneen tarina oli lähes kaikkien työn opas, vaikka viime vuosina siitä on tullut vähemmän keskeinen.
ellauri447.html on line 148: Vuonna 1936 vieraillessaan Ramses IX:n haudalla Aleksandriassa Schwaller sai eräänlaisen ilmestyksen. Kuvassa faarao oli esitetty suorakulmaisena kolmiona, jonka mittasuhteet olivat 3:4:5, ja hänen kohotettu kätensä lisäsi siihen yhden yksikön. Schwallerin mielestä se osoitti Pythagoraan lauseen vuosisatoja ennen Pythagoraan syntymää. Kuvasta kävi hänelle selväksi, että keskiaikaisten muurareiden tiedon juuret olivat muinaisessa Egyptissä. Seuraavat viisitoista vuotta, vuoteen 1951 asti, Schwaller de Lubicz pysyi Egyptissä tutkien todisteita siitä, mitä hän piti muinaisena psykologisen, kosmologisen ja hengellisen tiedon järjestelmänä.
ellauri447.html on line 249: As a word, Hyksos is simply the Greek version of an Egyptian title, Heka Khasut, meaning “rulers of foreign lands/hill countries.” Kun Hekalta loppui käteinen se kävi pankissa hakemassa lisää. While much is misunderstood, we know the Hyksos comprised a small group of West Asian individuals who ruled Northern Egypt, especially the Delta, during the Second Intermediate Period.
ellauri447.html on line 251: Why did ancient Egyptians hate shepherds? Culturally speaking, the Egyptians hated shepherds because they were typically associated with a nomadic, lower-class of people. The shepherds raised large herds of cattle for meat. Because the shepherds raised cattle for meat they were abhorred by the Egyptians. They ate meat on the one hand and wiped their arses with sand on the other.
ellauri447.html on line 253: The term Hyksos never appears in Scripture so we cannot point to a specific people group so named. Ben Carson says he thinks Joseph built the pyramids, but the Egyptian records and experts say it was Imhotep, who, no, is not Joseph. Could Imhotep, builder of the pyramids, and Joseph, the Biblical savior of the Pharaoh and Egypt from famine, have been one and the same? No way, say the experts.
ellauri447.html on line 255: The Torah devotes more than four books to the proposition that the 'I$rael'ites came to Canaan after having been subjugated in Egypt for generations, and yet there is no archaeological evidence to support that they were ever in Egypt. The Book of Genesis records Joseph being given the name ZAPHENATH PAANEAH in Egypt.
ellauri447.html on line 261: Egyptillä oli huomattavaa valtaa näihin kanaanilaisiin kuninkaisiin. Yhdessä Babylonian kuninkaan nimeltä "Burra-Buriyas" kirjoittamassa kirjeessä valitetaan babylonialaisten kauppiaiden tappamista Kanaanissa ja muistutetaan Egyptin faaraota, että "Kanaanin maa on sinun maasi ja sen kuninkaat ovat sinun palvelijoitasi". (Käännös Brandon Benzin kirjasta "Maa ennen 'I$rael'in valtakuntaa".)
ellauri448.html on line 380: Osmanivaltakunnan laajeneminen itään johti konfliktiin Safavidien Persian kanssa. Sulttaani Selim I (hallitsi 1512-1520) löi safavidit Čalderanin taistelussa (1514) ja osmanit anastivat Itä-Anatolian ja pohjoisen Mesopotamian. Yli sata vuotta myöhemmin vuonna 1639 solmittu rauha antoi osmaneille Bagdadin ja Irakin ja Iranille Kaukasuksen ja piirsi nykyaikaan asti säilyneet rajat. Selim I:n (1512–1520) aikana vuosina 1516 ja 1517 osmanit valloittivat mamelukkien hallitseman Egyptin, Syyrian ja Hijazin eli Mekan ja Medinan alueet. Suleiman I Suuren (1520–1566) aikana osmanit saivat Bagdadin (544), Basran (1538) ja Bahrainin (1554) sekä Pohjois-Afrikan alueita.
ellauri448.html on line 396: 1600-luvun lopulla paremmilla tulikepeillä varustetut Habsburgit ja Venäjä alkoivat saavuttaa voittoja osmaneista. Wienin piiritys vuonna 1683 raukesi, ja Habsburgit valtasivat alueita Unkarin suunnassa, Venetsia Dalmatiassa, Puola Ukrainassa ja Venäjä Krimillä. 1700-luvulla Venäjä valtasi Romanian ja Krimin ja eteni Georgiaan. Vuonna 1798 Napoleon teki invaasion Egyptiin.
ellauri448.html on line 413: Ensimmäisessä maailmansodassa Osmanien valtakunta taisteli Saksan rinnalla keskusvaltojen puolella. Venäjä julisti sodan osmaneille 5. marraskuuta 1914, ja seuraavana päivänä sotaan liittyivät Ranska ja Britannia. Puolessa vuodessa osmanien 800 000 miehen armeija oli neljän rintaman sodassa. Sota kesti osmanien osalta neljä vuotta, ja siihen osallistui kaikkiaan 2,8 miljoonaa miestä, joista 325 000 kuoli taisteluissa. Britannia ja Ranska jakoivat Sykes-Picot-sopimuksen nojalla osmanien Lähi-idän keskinäisiin vaikutusalueisiin. Ranskan mandaatista perustettiin Libanon ja Syyria, Britannian mandaatista Palestiina, Transjordania (myöhempi Jordania) ja Irak. Saadakseen arabien tuen osmaneja vastaan britit lupasivat arabeille itsenäisen valtion. Vuonna 1917 Balfourin julistuksessa kaxinaamaiset britit lupasivat myös juutalaisille kansallisen kodin Palestiinasta. Palestiinan mandaatista erotettiin Jordan-joen itäpuolinen alue Transjordaniaksi. Jäljelle jääneestä Palestiinan alueesta tuli juutalaisten ja arabien kiistakenttä. Egypti irtautui Britannian protektoraattina Turkin vallasta.
xxx/ellauri084.html on line 301: Isis and Osiris (Egyptian)
xxx/ellauri091.html on line 827: The World’s Student Christian Federation was founded in 1895 under his leadership at a meeting held in Vadstena Castle1. Following this happy event, Mott departed on his first missionary journey. He wanted to organize student associations all over the world. On this journey he visited twenty-four countries, founded seventy new associations, created national associations of Christian students in India, Ceylon, New Zealand, Australia, China, and Japan, and selected corresponding members of the world federation in Egypt, Hawaii, and in many European countries.
xxx/ellauri114.html on line 357: Combining these prophecies we have the anti-Christ, now indwelt by Satan, determined to rid the world of God’s people once and for all. Heeding the Lord’s 2,000 year old warning, the believing remnant will flee to the mountains of Edom where the city of Petra has been standing empty for centuries, as if in preparation. The phrase “wings of a great eagle” in Rev. 12:14 is reminiscent of Exodus 19:4 where the Lord used the same phrase to describe the way he delivered Israel from the Egyptians. This implies the same kind of supernatural assistance, such as when Satan spews out a river of water to sweep the woman away. But the Lord will open the earth to swallow the river and save the woman. This will enrage Satan, but he will leave the woman and go after other followers of Jesus (Rev. 12:15-17).
xxx/ellauri114.html on line 542: Susan on Elamin pääkaupunki. Susan on täydellisten naisten nimi, epätoivoisten kotirouvien. Persian "Liljankukka", Egyptin sšn and koptin shoshen "lootuskukka", hebrean Shoshana tarkoittaen "lilja" (in modernissa hebreassa "ruusu" ja kukka yleensä), Greek Sousanna, Latin Susanna, Old French Susanne. Apokryfikirjan Susan oli saada kahtakin ryppyistä penistä.
xxx/ellauri114.html on line 697: Nooan poikien perintöosat selviää muinaisen Egyptin hieroglyyfeistä, on selvittänyt yxi hurahtanut horisija.
xxx/ellauri123.html on line 454: 19 He vastasivat: "Egyptiläinen mies auttoi
xxx/ellauri123.html on line 1148: Mater dolorosa (lat) on Neitsyt Marian kärsimyksiin liittyvä kristillisen taiteen aihe. Kuvatyyppi esittää Marian seitsemän surua, jotka ovat Betlehemin lastenmurha, pako Egyptiin, kadonneen 12-vuotiaan Jeesuksen etsintä, ristinsaatto, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, ristiltäotto ja Jeesuksen hautaaminen. Toisinaan suruja kuvataan hänen sydäntään lävistävien seitsemän miekan avulla, jotka viittaavat Simeonin profetiaan. Toisinaan Maria kuvataan vain surullisena tai kyynelissä. Tässä listassa ei mainita defloraatiota, menstruaatiota, synnytystuskia eikä väkisinmakuuta. Eikä SM Swinburnen peukuttamaa huulten pureskelua ym algolagniaa.
xxx/ellauri128.html on line 128: He maintained a close friendship with Queen Victoria, who in 1876 elevated him to Earl of Beaconsfield. Disraeli´s second term was dominated by the Eastern Question—the slow decay of the Ottoman Empire and the desire of other European powers, such as Russia, to gain at its expense. Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
xxx/ellauri134.html on line 489: Your Zodiac Sign As An Egyptian God: Aries to Virgo
xxx/ellauri134.html on line 490: Your Zodiac Sign as an Egyptian God: Aries to Virgo
xxx/ellauri134.html on line 491: Egypt
xxx/ellauri134.html on line 492: Your Zodiac Sign As Egyptian God: Libra to Pisces
xxx/ellauri136.html on line 108: Sophia is female, about 50, with a cowboy hat, Professional Artist and Author. BA in Ancient Egypt & Geology, University of Pennsylvania, Graduated 1984, 249.6K content views20.1K this month.
xxx/ellauri148.html on line 49: November 21, 2021 is the 49th annual World Hooray Day. Anyone can participate in World Hooray Day simply by starving ten countries and threatening them with dire consequences if they don't behave (= humor us). This demonstrates the importance of military communications for securing peas. World Hooray Day was a response to the successful conflict between Egypt and Israel in the Fall of 1973. Since then, World Hooray Day has been observed by Sionistic people in 180 countries.
xxx/ellauri148.html on line 116: The Yom Kippur War, also known as the Ramadan War, the October Revolution, the 1973 Arab–Israeli War or the Fourth Arab–Israeli War, was an armed conflict fought from 6 to 25 October 1973 between Israel and a coalition of Arab states led by Egypt and Syria. The majority of combat between the two sides took place in the Sinai Peninsula and the Golan Heights — both of which were illegally occupied by Israel in 1967, and still are — with some fighting in African Egypt and northern Israel. Egypt's initial objective in the war was to seize a foothold on the eastern bank of the Suez Canal and subsequently leverage these gains to negotiate the return of the rest of the Israeli-occupied Sinai Peninsula.
xxx/ellauri148.html on line 118: Following the outbreak of hostilities, both the United States and the Soviet Union initiated massive resupply efforts to their respective allies during the war, which led to a near-confrontation between the two nuclear-armed superpowers. After the 1967 six day war, the Egyptians said that a lasting peace could not be achieved without "withdrawal of the Israeli armed forces from all the territories occupied since 5 June 1967."
xxx/ellauri148.html on line 120: Golda Meir reacted to the overture by forming a committee to examine the proposal and vet possible concessions. When the committee unanimously concluded that Israel's interests would be served by full withdrawal to the internationally recognized lines dividing Israel from Egypt and Syria, returning the Gaza Strip and, in a majority view, returning most of the West Bank and East Jerusalem, Meir was angered and shelved the document next to her stash of knotted french letters and Joshua's foreskin collection. The United States was infuriated by the cool Israeli response to Egypt's proposal, and Joseph Sisco informed Yitzhak Rabin that "Israel would be regarded responsible for rejecting the best opportunity to reach peace since the establishment of the state." Israel responded to Jarring's plan also on February 26 by outlining its readiness to make some form of withdrawal, say in some New York bank, while declaring it had no intention of returning to the pre-June 5, 1967 lines.
xxx/ellauri148.html on line 126: Other developed nations [who? were there any?], being more dependent on OPEC oil, took more seriously the threat of an Arab oil embargo and trade boycott, and had stopped supplying Israel with munitions. As a result, Israel was totally dependent on the United States for military resupply, and particularly sensitive to anything that might endanger that relationship. After Meir had made her decision, at 10:15 am, she met with American ambassador Kenneth Keating in order to inform the United States that Israel did not intend to preemptively start a war. It would be just an accident. An electronic telegram with Keating's report on the meeting was sent to the United States at 16:33 GMT (6:33 pm local time). A message arrived later from United States Secretary of State Henry Kissinger saying, "Don't preempt." At the same time, Kissinger also urged the Soviets to use their influence to prevent war, contacted Egypt with Israel's message of non-preemption, and sent messages to other Arab governments to enlist their help on the side of moderation. These late efforts were futile. According to Henry Kissinger, had Israel struck first, it would not have received "so much as a nail".
xxx/ellauri148.html on line 128: The Soviets started an airlift of arms to Syria and Egypt. The American global interest was to prove that Soviet arms could not dictate the outcome of the fighting, by supplying Israel. Kenneth Pollack is a Jew so I would not trust his accounts of the war events. Saad el Shazly was on the other side, so hardly more trustworthy as a witness. Pientä epäselvyyttä oliko Egyptin 3. armeijakunta oikeasti aivan motissa, vai oliko mukana ehkä Kissingerin juonittelua, eze saisi kunnian Israelin pysäytyxestä ja tällä lailla Egyptin lipsumaan jenkkipuolelle. Mikä sitten ajan kanssa onnistuikin.
xxx/ellauri148.html on line 288: The Roman historian Dion Cassius noted that the Christian sect refused to join the revolt. The Jews took Aelia by storm and badly mauled the Romans' Egyptian Legion, XXII Deiotariana. The war became so serious that in the summer of 134 Hadrian himself came from Rome to visit the battlefield and summoned the governor of Britain, Gaius Julius Severus, to his aid with 35,000 men of the Xth Legion. Jerusalem was retaken, and Severus gradually wore down and constricted the rebels' area of operation, until in 135 Bar Kokhba was himself killed at Betar, his stronghold in southwest Jerusalem. The remnant of the Jewish army was soon crushed; Jewish war casualties are recorded as numbering 580,000, not including those who died of hunger and disease. Judaea was desolated, the remnant of the Jewish population annihilated or exiled, and Jerusalem barred to Jews thereafter. But the victory had cost Hadrian dear, and in his report to the Roman Senate on his return, he omitted the customary salutation “I and the Army are well” and refused a triumphal entry.
xxx/ellauri154.html on line 111:
Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen
xxx/ellauri154.html on line 113: Eräs tiedonlähde Marian elämästä on Ballsackin pornokirja. Toinen on pyhän Jerusalemin patriarkka Sophroniuksen (n. 560 – 11. maaliskuuta 638) kirjoittama Vita, jonka Napolin kirkon diakoni Paulus Diaconus käänsi latinaksi nimellä Vita. Oman kertomansa mukaan pyhä Zosimus Palestiinalainen (460–560) oli pyhän Egyptin Marian henkilökohtainen hyvä ystävä ja elämäkerturi.
xxx/ellauri154.html on line 115: Pyhittäjä-äiti Maria syntyi Egyptissä 500-luvun alussa. 12-vuotiaana hän lähti kotikylästään Aleksandriaan, jossa hän eli ilotyttönä seuraavat 17 vuotta. Hän ansaitsi elantonsa kehräämällä ja kutomalla kangasta, joten köyhyys ei pakottanut häntä siveettömään elämään. Hän kertoi myöhemmin, että häntä poltti kyltymätön himo, joka sai hänet antautumaan kenelle tahansa miehelle. Eräänä päivänä hän näki joukon egyptiläisiä ja libyalaisia menossa satamaan. Hän nousi laivaan heidän kanssaan ja maksoi matkansa “palveluillaan”. Laiva oli menossa Pyhälle maalle. Matkan päänä oli Jerusalem ja Ristin ylentämisen juhla, jota vietetään syyskuun 14. päivänä.
xxx/ellauri154.html on line 121: Ensimmäiset 17 vuotta olivat täynnä kiusauksia. Muisto Egyptin liha- ja kalaruoista kiusasi Mariaa. Vesikin oli erämaassa tiukalla; Egyptissä hän oli juonut helmeilevää viiniä. Marian vaatteet kuluivat riekaleiksi, eikä hänellä enää ollut mitään, millä suojata itseään sen enempää päivän hehkuvalta auringolta kuin erämaan kylmiltä öiltäkään. Välillä hänen mieleensä muistui kevytmielisiä lauluja, joita hän huomaamattaan vanhasta muistista hyräili, ja entiset synnit alkoivat houkutella. Silloin hän siirsi ajatuksensa Jumalanäitiin, jota hän piti takaajanaan ja turvanaan. Heti olo helpottui, valo ympäröi hänet ja sopimattomat ajatukset katosivat. Jos himon houkutukset kävivät kestämättömiksi, Maria heittäytyi itkien tuntikausiksi maahan kasvoilleen eikä noussut ennen kuin näki Jumalanäidin lähettämän valon ilmestyvän.
xxx/ellauri154.html on line 123: Maria Egyptiläinen oli Zosiman tavatessaan jo pyhä ihminen. Rukoillessaan hän nousi maanpinnan yläpuolelle ja tunsi Raamatun sanat sydämellään, vaikkei ollut koskaan lukenut tai kuullut riviäkään pyhästä kirjasta.
xxx/ellauri154.html on line 135: Palattuaan luostariinsa Zosima kertoi muillekin Jumalan ihmeistä niitä kohtaan, jotka kääntyvät pois synneistään ja tulevat Hänen luokseen. Mariasta, joka oli ollut häikäilemätön ja paatunut syntinen, on tullut toivon lähde ja kääntymyksen esikuva kaikille syntitaakkansa alle musertuville. Siksi hänen muistoaan vietetään hänen kuolinpäivänsä lisäksi myös suuren paaston viidentenä sunnuntaina, jota kutsutaan Maria Egyptiläisen sunnuntaiksi. Suuri paasto on katumuksen aikaa, ja Maria on paras esimerkki siitä, että katumus voi kohottaa suurimmankin syntisen pyhyyden korkeuksiin. Ei siihen tarvita edes lukutaitoa. Aiempi kokemus on suotavaa, muttei vaatimus. Egyptiläinen ja Magdaleena tekee tälläkin hetkellä pilven päällä haifaiveja. Ne ja pyhä neizyt asuu kolmistaan kolmen Marjan mökissä.
xxx/ellauri165.html on line 39: Belgian nude model Marisa Papen, who describes herself as a 'free-spirited and wildhearted exhibitionist', became the centre of a worldwide controversy 2017 when she was sent to prison for a photoshoot in the temple complex of Karnak near the Egyptian city of Luxor. 'In their eyes it was porn, or something like that.' 'The first cell we encountered was packed with at least 20 men, some were passed out on the floor, some were squeezing their hands through the rails, some were bleeding and yelling. 'Our judge was browsing with his big thumbs through these books looking as old as the pyramids. 'Eventually, he gave us a warning and told us never to do something so foolishly shameful ever again. We nodded simultaneously.' In the end, Papen and Walker managed to stay out of trouble by bribing them with £15.Thanks to her quick-witted reaction during her arrest, Papen is now able to proudly share her amazing arse in Walker´s magnificent pictures of the nude Egyptian photoshoot.
xxx/ellauri166.html on line 36: When Moses told him, Aaron held out the staff in his hand and struck the dust on the ground. It turned into gnats that bit people and animals. All the dust on the ground everywhere in Egypt turned into gnats.
xxx/ellauri166.html on line 52: Moses and Aaron appear before the pharaoh, and Aaron's rod is transformed into a serpent. Pharaoh's sorcerers are also able to transform their own rods into serpents, but Aaron's rod swallows their rods (Exodus 7:10-12). Aaron's rod is again used to turn the Nile blood-red. It is used several times on God's command to initiate the plagues of Egypt.
xxx/ellauri166.html on line 70: According to an unidentified identifying document [citation needed] at the Hagia Sophia in Istanbul, Moses's staff would supposedly be on display today at the Topkapı Palace, Istanbul, Turkey. The Topkapi Palace holds other reputedly holy relics, most notably those attributed to the Islamic prophet, Muhammad. (Such as his bow, his sword, his footprint, and even a tooth.) Topkapı Palace was officially designated a museum in 1924, and the holy relics were placed on public view on 31 August 1962. It is said that Sultan Selim I (1512–1520) brought the holy relics to Topkapi Palace after conquering Egypt in 1517.
xxx/ellauri166.html on line 315: Shechinah is a Chaldee word meaning resting-place, not found in Scripture, but used by the later Jews to designate the visible trace of Cod's presence in the tabernacle, and afterwards in Solomon's temple. When the Lord led Israel out of Egypt, he went before them "in a pillar of a cloud." This was the symbol of his presence with his people. For references made to it during the wilderness wanderings, see Exodus 14:20 ; 40:34-38 ; Leviticus 9:23 Leviticus 9:24 ; Numbers 14:10 ; Numbers 16:19 Numbers 16:42 .
xxx/ellauri168.html on line 216: Cisco Caramballa on vuosien kokemus Monark-tyyppisestä ohjelmoinnista. Fritz on kirjoittanut useita kirjoja. Vuosien myötä hän on käyttänyt tuhansia tunteja tutkien Illuminatia, maailman tiedustelupalveluja, sekä okkultistista maailmaa yleensä. Ilman mielenhallintaa (MPD) nämä organisaatiot eivät kykenisi suorittamaan pahoja tekojaan salassa. Perustekniikka on kehitetty saksalaisten, skotlantilaisten, italialaisten ja englantilaisten illuminaatti-perheiden parissa ja sitä on hyödynnetty vuosisatojen ajan. Jotkut raportoivat että jotkut tekniikoista ovat peräisin muinaisesta Egyptistä ja muinaisesta Babyloniasta, niiden mysteeri-uskonnoista. Natsien tiedetään opiskelleen muinaisia egyptiläisiä kirjoituksia tutkiessaan mielenhallintaa. Pahoja vanhan maailman juippeja koko porukka. Tiedot näistä ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Esim. MPD ohjelmointikielen sivut University of Arizonassa on korutiininomaisesti tuhottu, käy vaikka kazomassa ize.
xxx/ellauri173.html on line 213: Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa muuttuneen kyynisexi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen. Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä. Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”. Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.
xxx/ellauri186.html on line 239: Cuneiform evidence from Babylon proves that Cyrus died around December 530 BC, and that his son Cambyses II had become king. Cambyses continued his father's policy of expansion, and captured Egypt for the Empire, but soon died after only seven years of rule. He was succeeded either by Cyrus's other son Bardiya or an impostor posing as Bardiya, who became the sole ruler of Persia for seven months, until he was justifiably killed by Darius the Great.
xxx/ellauri187.html on line 151: As for the centerpiece of Freedman's argument for Rilke's sexism--he "abandoned" Clara and their daughter, Ruth--here he portrays Clara, too, as if she were Tess of the D'Urbervilles. On the contrary. Clara enthusiastically seconded Rilke's definition of two artists wedded as each, in Rilke's cautiously ambiguous phrase, "the guardian of the other's solitude." After Rilke left for Paris, she placed Ruth with her wealthy and supportive parents and went on a pilgrimage to Egypt, among other places. Like Rilke, the adventurous Clara had a fascinating life--I don't know why Freedman didn't write her biography. Women artists suffered in Rilke's society, but not because of Rilke.
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 472: Mahfouz tuki Egyptin presidentin Anwar Sadatin Israelin kanssa vuonna 1978 solmimaa Camp Davidin rauhansopimusta. Sen takia häntä boikotoidaan monissa arabimaissa.
xxx/ellauri208.html on line 1025: They asked Prophet Idris: "If we leave Babylon, where will we find a place like it?" Prophet Idris said: "If we immigrate for the sake of Allah, He will provide for us." (By now the West is full of these immigrants.) So the people went with Prophet Idris and they reached the land of Egypt. They saw the Nile River. Idris stood at its bank and mentioned Allah, the Exalted, by saying: "Subhan Allah." For three days of the week, Idris would preach to his people and four days he would devote solely to the worship of God.
xxx/ellauri232.html on line 269: Luulen kuitenkin, että rabbi Soloveitchik ei ole saavuttanut täyttä lunastusta, koska hän väittää, että ihminen on lunastettu, kun hän pystyy muodostamaan sanoja ja huutamaan Jumalan puoleen. Rabbi Soloveitchikin malli on israelilaisten orjuusaika Egyptissä. Aluksi oli hiljaisuus (tarvetietoisuuden puuttuminen), sitten ääni ja sitten sana – rukouksen syntymä ( 2. Moos. 2:23–24 ).
xxx/ellauri281.html on line 834: Islamilaiseen jihadiin kuuluneet sotilaat murhasivat Egyptin presidentin Anwar Sadatin paraatissa hänen Israelin kanssa neuvottelemansa rauhasopimuksen vuoksi.
xxx/ellauri287.html on line 530: Saladin (arabiaksi: صلاح الدين يوسف بن أيوب, Ṣalāḥ al-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb, kurdiksi: سهلاحهدین ئهیوبی, Selah'edînê Eyubî , persiaksi: صلاحالدین ایوبی, Salāh-ed-Dīn-e Ayyūbī) (noin 1138 Tikrit – 4. maaliskuuta 1193 Damaskos) oli kurdilainen muslimihallitsija, joka perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeläisiä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan sekä hassusta yli neljän tuulen riepuhatustaan.
xxx/ellauri287.html on line 534: Saladin oli siis syntyjään kurdi. Vuonna 1152 hän astui Syyrian hallitsijan Nur al-Dinin palvelukseen ja osoitti pian pätevyytensä taisteluissa ristiretkivaltioita vastaan. Hänen sedästään Shirkuhista tuli 1169 Egyptin visiiri, mutta setä kuoli kahden kuukauden kuluttua, ja Saladin otti hänen paikkansa. Saladin teki Egyptistä aijubidien vasallivaltion Egyptin fatimidihallitsijoiden valituksista huolimatta. Hän syrjäytti Egyptin kalifaatin 1171 ja otti sulttaanin arvonimen ja hassun hatun.
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri292.html on line 47: In Rahab, Woman of Jericho, readers discover a Rahab who is a descendent of the tribe of Ephraim, one of the ten lost tribes of Israel. Her clan left Egypt and settled in Canaan before the Hebrews were enslaved. Although they did not wander in the desert with Moses for forty years, nor did they hear the laws that the Lord gave to His people, they still worshipped the one true God, though without the fringes.
xxx/ellauri292.html on line 49: Rahab marries Radames, a young Egyptian officer, who is to become the new governor of Jericho. They live in the Egyptian embassy set in the city wall. When the Israelites approach Canaan with their army, pharaoh sends word that he is withdrawing his troops. Radames fabricates a story to tell Jericho’s king, but the babylonian lawmaker Hammurabi doesn’t believe it…and he has his eye on the beautiful Rahab.
xxx/ellauri292.html on line 111: Saint Tekla was an Ethiopian saint and monk mostly venerated as a hermit. He was the Abuna of Ethiopia who founded a major monastery in his native province of Shewa. He is significant for being the only Ethiopian saint popular both amongst Ethiopians and outside that country. Tekle Haymanot "is the only Ethiopian saint celebrated officially in foreign churches such as Rome and Egypt." His feast day is 30 August (Nehasə 24 in Ethiopian calendar), and the 24th day of every month in the Ethiopian calendar is dedicated to Tekle Haymanot.
xxx/ellauri292.html on line 167: A: Juutalainen kansa oli orjina Egyptissä 116 vuotta, sanovat tavallisesti asioista perillä olevat juutalaislähteet.
xxx/ellauri292.html on line 169: Egyptiläiset orjuuttivat israelilaiset pian sen jälkeen, kun viimeinen Jaakobin pojista – Leevi, joka eli 137 vuotta – kuoli.4 Leevi oli 43-vuotias, kun hänen isänsä toi koko perheensä Egyptiin paetakseen nälänhädän vaivaamaa Kanaanin maata. Tämä jättää 116 vuotta orjuutta ennen kuin heidät vapautettiin yhteensä 210 vuoden jälkeen Egyptissä. Mitä vitun orjuutta? Ne oli tavallisia normimamuja. Ebyktiläisetkin kylästyivät niihin kun ne aina eriseuraisina keulivat.
xxx/ellauri292.html on line 247: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri292.html on line 249: Matkalla Kairoon alus kohtasi myrskyn ja haaksirikkoutui Rodoksella. Kun kaikki omaisuutensa oli poissa, puolue lainasi turkkilaisia vaatteita. Stanhope kieltäytyi käyttämästä hunnua ja valitsi turkkilaisen miehen puvun : viitta, turbaani ja tossut. Kun brittiläinen fregatti vei heidät Kairoon, hän käytti edelleen englantilaiselle naiselle äärimmäisen epätavallisia vaatteita: hän osti purppuraisen samettiviitan, kirjailtuja housuja, liivin, takin, satulan ja sapelin. Tässä asussa hän meni paavin istuimelle pashalle. Kairosta hän jatkoi matkojaan Lähi -itään. Kahden vuoden aikana hän vieraili Gibraltarilla, Maltalla ja Joonianmeren saarilla, Peloponnesos, Ateena, Konstantinopoli, Rodos, Egypti, Palestiina, Libanon ja Syyria. Hän kieltäytyi käyttämästä hunnua edes Damaskoksessa. Jerusalemissa Pyhän haudan kirkko puhdistettiin vierailijoista ja avattiin uudelleen hänen kunniakseen.
xxx/ellauri292.html on line 472: MUTTA riittää tästä. Hänen sankarinsa esitellään meille jumalallisena miehenä, joka omaksuu syntymästään lähtien meren demonin hahmon ja persoonallisuuden. Sillä hän sanoo, että hänen äidilleen, kun tämä oli synnyttämässä lastaan, ilmestyi meren demonin hahmo, nimittäin Proteus, joka Homeroksen tarinassa aina muuttaa muotoaan. Mutta (toisin kuin Mary) hiän ei millään tavalla peloissaan kysyi häneltä, mitä hiän tällä kertaa synnyttäisi; ja hän vastasi: "Minut itseni." Sitten hiän kysyi: "Ja kuka sinä olet?" "Proteus", hän vastasi, "Egyptin." Ja sitten hän kirjoittaa tietystä niitystä ja joutsenista, jotka auttoivat naista synnyttämään lapsensa, tosin kertomatta meille, mistä hän tämän sai; sillä hän ei varmasti lue tätä tarinaa assyrialaisen kirjailijan Damisin ansioksi. Ehkä Yeazilta.
xxx/ellauri292.html on line 497: Ja hän kertoo, kuinka keisari Vespasianus esitti hänelle rukouksia aivan kuin hän olisi jumala, sillä saamme tietää, että Vespasianus sanoi rukouksen sävyllä: "Tee minusta keisari", minkä jälkeen Apollonius vastasi: "Olen tehnyt sinusta sellaisen." Mitä muuta kukaan voi tehdä, kuin vihata tätä lausetta sen kerskailevuuden vuoksi, niin se melkein lähestyy suoraa hulluutta, joku, joka oli laivan luotsi Egyptissä, kerskua olevansa jo jumala ja kuninkaiden tekijä? Sillä Apollonius itse on kertonut meille vähän aikaisemmin intiaanien kanssa käydessään keskustelun, että hänen sielunsa oli aiemmin ollut lentäjän sielu.
xxx/ellauri292.html on line 510: Sitten kuulemme nuoresta, jota hullu koira puri. Apollonius pelastaa hänet ahdingosta, joka siirtyy välittömästi jumalalliseen, kenen sielu koiralla oli sisällään; ja opimme, että se oli Amasis, entinen Egyptin kuningas, sillä viisaan ihmiskunta ulottui koiriin.
xxx/ellauri293.html on line 291: Ja Herra sanoi Moosekselle: Mooses, Mooses, astu alas nopeasti, sillä kansa, jonka sinä johdat Egyptin maasta, on tehnyt pahaa.
xxx/ellauri293.html on line 638: Turkit lhti liikkeelle Berliinin suojeluksessa purjehtimalla Goebenilla ja Breslaulla Mustallemerelle 28. lokakuuta 1914. Siellä he pommittivat Venäjän laivastotukikohtia Odessassa ja Novorossiskissa, provosoiden Venäjän sodanjulistuksen, joka annettiin 1. marraskuuta. Britannia ja Ranska seurasivat esimerkkiä muutama päivä myöhemmin. Vuoden 1914 lopulla Turkin liittyminen sotaan keskusvaltojen puolella ei kuitenkaan ehkä näyttänyt Antantille niin onnettomalta kuin myöhemmin. Kun Turkki ja Saksa on voitettu, väsyttävä itämainen kysymys voidaan ratkaista lopullisesti. Iso-Britannia saattaisi saada Mesopotamian öljykentät kiistattomasti hallintaansa; tiettyjen ottomaanien alueiden – kuten Egyptin – todellisen brittiläisen hallinnan poikkeama voitaisiin ratkaista ja salmien ja Konstantinopolin kysymys voitaisiin ratkaista sovinnollisesti voittajien kesken. Tästä näkökulmasta katsottuna jopa tapa, jolla Turkki astui sotaan, oli edullinen; se oli Turkki, joka oli lyönyt ensixi, jolloin Antente vaikutti loukkaantuneena osapuolena, jotain, jota sekä britit että ranskalaiset pitivät tärkeänä suhteissaan miljooniin valtakuntiensa muslimeihin. Intian toimiston vastustus veneen keinuttamista vastaan syntyi pelosta, että kaikki puuttuminen Ottomaanien valtakuntaan ja erityisesti sekaantuminen Konstantinopolin asemaan islamin kalifin kotipaikkana vaikuttaisi "häiritsevästi" miljooniin muslimeihin brittiläisessä imperiumissa.
xxx/ellauri293.html on line 658: Aika, josta tämä teos saa erityistä tietoa, on jaettu kuuteen ajanjaksoon, joista toiseen, 80-120 jKr., sisältyy "Ihmeiden aika", jonka historia tulee olemaan spiritualisteja kiinnostava keinona. vertaamalla aikamme näkymättömien älykkyyden ilmenemismuotoja samankaltaisiin tapahtumiin välittömästi kristinuskon käyttöönoton jälkeen. Apollonius Tyanaeus oli tuon ajanjakson merkittävin henkilö, ja hän näki tusinan Rooman keisarin hallituskauden. Ennen syntymäänsä Proteus, Egyptiläinen jumala ilmestyi äidilleen ja ilmoitti, että hänen oli määrä inkarnoitua tulevaan lapseen. Hiän meni unessa annettujen ohjeiden mukaan niitylle keräämään kukkia. Siellä ollessaan joutsenparvi muodosti kuoron ympärille ja lauloivat yhteen ääneen taputtaen siipiään.Heidän kihloissaan ja hellävaraisen sefiirin puhaltaessa ilmaa syntyi Apollonius. Mieleen juolahtaa Yeazin runo britti jouzenesta Irlannin Ledan pukilla.
xxx/ellauri295.html on line 146: Berenike II (m.kreik. Βερενίκη Ευεργέτις, Berenikē Euergetis, lat. Berenice; noin 247–221 eaa.) oli Egyptin kuningatar. Hän oli syntyjään Kyrenen kuningas Magan tytär.
xxx/ellauri295.html on line 148: Berenike meni naimisiin Demetrios I:n pojan Demetrioksen kanssa noin vuonna 249 eaa. Demetrioksen kuoleman jälkeen Berenikestä tuli Egyptin kuningatar, koska hän meni naimisiin Egyptin kuninkaan Ptolemaios III:n kanssa ja muutti puolisonsa luo Aleksandriaan. Se oli noussut helleenisen maailman tärkeimmäksi kulttuuri- ja merenkulkukaupungiksi Ptolemaioksen hallitsijasuvun aikana. Ptolemaios ja Berenike saivat ainakin kolme lasta: Ptolemaios IV, Arsinoe III ja Berenike.
xxx/ellauri296.html on line 134: Ilmestysmaja eli tabernaakkeli (hepreaksi Mishkan, Ohel) oli siirrettävä puhelinteltta, jonka Mooses rakennutti Toisessa Mooseksen kirjassa kuvattujen ohjeiden mukaan. Maja oli juutalaisen uskonnon keskeisin palvontapaikka sinä aikana, kun juutalaiset pakenivat Egyptistä Luvattuun maahan, siihen saakka kun sen osat siirrettiin osaksi Salomon temppeliä, joka korvasi majan. Leeviläisten tehtävä oli kantaa ilmestysmajaa ja sen kaikkea kalustoa. Sixi niillä ei ollut pyssyjä eikä maata. Seizemän veljexen Simeoneja. Huviteltan sälät toi Titus Roomaan voitonmerkkinä rutattuaan juutalaisten 2. temppelin 70 jKr (fig. 2).
xxx/ellauri296.html on line 144: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri303.html on line 179: 13. Niin ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Ottihan Israel tullessaan Egyptistä minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti; anna se nyt hyvällä takaisin".
xxx/ellauri303.html on line 183: 16. Sillä tullessaan Egyptistä Israel kulki erämaan kautta Kaislamerelle saakka ja tuli Kaadekseen.
xxx/ellauri305.html on line 352: Esim. 13:8 - Kertomaan Egyptistä tuona yönä tapahtuneesta pakosta
xxx/ellauri305.html on line 1306: Deut. 17:16 - Ei asua pysyvästi Egyptissä
xxx/ellauri305.html on line 1518: Deut. 25:19 - Unohtamatta Amalekin julmuuksia ja väijytystä matkallamme Egyptistä autiomaassa
xxx/ellauri337.html on line 292:
Egyptin 10 vitsausta (merkitys ja tieteellinen selitys)
xxx/ellauri337.html on line 296: Egyptin kymmenen vitsausta (järjestyksessä) ovat: veden muuttaminen vereksi; sammakkorutto; hyttystartunnat (täit tai kirput); hevoskärpästartunta (kärpäset); karjan rutto; haavaumat; rakeet; heinäsirkka rutto; pimeys ja esikoisten kuolema.
xxx/ellauri337.html on line 298: Egyptin vitsaukset olivat sarja onnettomuuksia, jotka Raamatun mukaan joutuivat Egyptin valtakuntaan sen jälkeen, kun he kieltäytyivät vapauttamasta heprealaisia. Tarina löytyy Exoduksen kirjan luvuista 7-12, Vanhasta testamentista.
xxx/ellauri337.html on line 300: Egyptin vitsausten merkitys keskittyy kolmeen pointtiin:
xxx/ellauri337.html on line 309: Ymmärtääksesi yksityiskohtaisesti, katsotaanpa yhteenvetoa Egyptin vitsauksista, sen tieteellinen selitys ja kunkin raamatullinen merkitys erikseen.
xxx/ellauri337.html on line 327: Ensimmäistä Jehovan voiman osoitusta Egyptin epäjumalia ja faaraota vastaan, joka väitti olevansa jumalallinen. Alkuperäiset uskoivat, että jumalat Osiris, Hatmehyt, Khnum, Hapi, Satet ja Sotis suojelivat Niilia.
xxx/ellauri337.html on line 331: Egyptin poliittiseen ja taloudelliseen valtaan kohdistuva isku, joka haavoitti faraon ylpeyttä. Niili oli Egyptin taloudellinen keskus ja tärkein viestintäkanava.
xxx/ellauri337.html on line 339: Egyptiläiset papit matkivat häntä. Farao pyysi veljiä karkottamaan tartunnan vastineeksi siitä, että he saivat uhrata uhrinsa Jehovalle erämaassa. Veljet rukoilivat Jahvea ja hän suostui, mutta farao ei pitänyt sanaansa.
xxx/ellauri337.html on line 357: Egyptiläiset papit yrittivät matkia ihmelapsia kolmannen kerran, mutta epäonnistuivat. Silloin he tunsivat Jehovan voiman. Mutta faarao ei halunnut kuunnella Moosesta tai omia pappejaan.
xxx/ellauri337.html on line 367: Yhtäältä hyttysrutto on ensimmäinen murtuminen Egyptin poliittisen ja uskonnollisen vallan välillä, koska farao kieltäytyi kuuntelemasta omia pappejaan, jotka olivat vakuuttuneita Jahven vallasta.
xxx/ellauri337.html on line 377: Kun rutto puhkesi, farao suostui antamaan heprealaisten uhrata uhrinsa autiomaassa niin kauan kuin he eivät tehneet niin, he eksyvät liian pitkälle Jahve poisti ruton ja pelasti Egyptin, mutta farao rikkoi lupauksensa jälleen.
xxx/ellauri337.html on line 383: Jotkut asiantuntijat uskovat, että hevoskärpästartunta oli reaktio Egyptissä tapahtuneeseen ilmastkokatastrofiin. Kärpäsille ja muille vastaaville hyönteisille on ominaista, että ne aiheuttavat eläimille ja ihmisille puremia, jotka voivat aiheuttaa vakavia sairauksia. Itse asiassa hevoskärpäsillä on kyky synnyttää kasvaimia.
xxx/ellauri337.html on line 401: Tutkijat ehdottavat, että eläimiä tuhonnut tauti saattoi olla karjarutto. Tämän taudin aiheuttaa Yersinia pestis -niminen bakteeri, jonka välittävät hyönteiset, kuten kärpäset. Viisi tuhatta vuotta aikaisemmin tauti olisi saapunut Egyptiin Aasiasta kauppareittejä pitkin. Kun otetaan huomioon saniteettiolosuhteet ruttojen alkamisesta lähtien (vesivessoja ei ollut, porukat paskansivat pelloille pylly paljaina), se olisi voinut löytää suotuisan ympäristön leviämiselle.
xxx/ellauri337.html on line 405: Nautarutto edustaa toisaalta toinen isku Egyptin valtakunnan taloudelliselle ja kyberturvallisuudelle tuolloin. Toisaalta se viittaa Hathorin kukistumiseen, jumalattaren, joka esitetään lehmänä, jolla on aurinkokiekko ja joka liittyy uusiutumiseen ja hedelmällisyyteen.
xxx/ellauri337.html on line 419: Toinen väittää, että kyseessä oli viruksen aiheuttama isorokon leviäminen. On todellakin todisteita siitä, että Egyptissä puhkesi isorokko yli kolme tuhatta vuotta sitten. Tällaisia todisteita löytyy joistakin faarao Ramses V:n muumiosta ja muista tuon ajan muumioista löydetyistä jälkistä.
xxx/ellauri337.html on line 423: Haavaumat voidaan tulkita rangaistukseksi siitä että egyptiläiset kielsivät heprealaisten lepäämisen (mukaan lukien oikeus raapia). Egyptiläiset pakottivat heidät myös valmistamaan kylvyt kuumalla vedellä, mikä oli erittäin työlästä. Sairastuessaan haavaumiin egyptiläiset kärsivät korjaamattomasta kutinasta eivätkä kyenneet käymään kylvyssä.
xxx/ellauri337.html on line 429: Uudessa haastattelussa faraon kanssa Aaron ja Mooses varoittivat häntä, että Egyptiin tulisi ukkosmyrsky ja rakeita. Jos he halusivat pelastua, heidän piti turvautua sisätiloihin, mutta kaikki eivät uskoneet. Näin pellava ja ohra tuhoutuivat, mutta vehnä ja speltti pelastuivat, koska ne eivät olleet kukoistaneet.
xxx/ellauri337.html on line 437: Tutkimukset näyttävät osoittavan, että lähellä Egeanmerellä sijaitsevaa Kreetan saarta tapahtui Santorinin tulivuoren purkautuminen noin 3 500 vuotta sitten. Vulkaanista tuhkaa on todennäköisesti puhallettu Egyptin alueelle. Paikalle tyypillisiin myrskyihin sekoittuneena siitä on voinut muodostua jäästä ja vulkaanisesta aineesta muodostunutta rakeita.
xxx/ellauri337.html on line 466: Jumala käski Moosesta ojentaa hänen käsi niin, että pimeys peitti Egyptin taivaan kolmeksi päiväksi. Tänä aikana ei näkynyt ketään. Vain heprealaisten taloissa oli valaistus.
xxx/ellauri337.html on line 474: Egyptin yllä olevalle pimeyden ilmiölle ei ole vielä saatu lopullista vastausta. Hyväksytty teesi väittää, että se olisi voinut olla auringonpimennys, koska on olemassa dokumentteja tämäntyyppisestä ilmiöstä, joka tapahtui noin vuonna 1223 eaa.
xxx/ellauri337.html on line 480: