ellauri117.html on line 47: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
ellauri196.html on line 109: Eemelin elokuvassa esittämä laulu "Oho, sanoi Eemeli" oli aikanaan hyvin suosittu. Helismaan sanoittama kappale on vuonna 1959 julkaistun singlen A-puolella, B-puolella on "Taas Rovaniemen markkinoilla".
ellauri196.html on line 112: Vaikka yleisö otti elokuvan innokkaasti vastaan, aikalaisarvostelijat suhtautuivat siihen nuivasti. Paula Talaskivi linjaa, että satiirinen pohjaidea on onnistuttu piilottamaan hyvin. Bengt Pihström (Nya Pressen) ei näe mitään humoristista ilmeettömin kasvoin esiintyvässä ja ilmeettömällä äänellä laulavassa Eemelissä: "Omaperäistä komiikkaa? Ehkä. Kenties." Pohjois-Suomen kriitikoilta tuli sentään joku ymmärtävä sana. Eero Krekelä (Kaleva) kirjoittaa: Eemelin "totinen torvensoittaja -huumori edustaa omintakeista mallia vuosien saatossa kuluneiden farssikoomikkojemme joukossa."
ellauri196.html on line 121: Pentti Irjalan esittämä postinkantaja Taneli Torvi astelee vahingossa turkismetsästäjä Eemelin ansaan. Eemeli ryhtyy hoitamaan kylän postinjakelua kunnes Torven jalka paranee. Elokuvassa on juonen lomassa hyvin paljon soittoa ja laulua. Mukana on myös paikkakunnan mahtimiehen tyttären ja paikallisen sepän rakkaustarina.
ellauri408.html on line 903: Nahjus piti Laveleyen kirjoista. Eemeli de Laveleye oli lipilaari belgi. Katolisessa uskossa kasvatettuna hän kehittyi kohti protestanttisuutta. Mutta jo silloin, kun hän oli katolinen, hän oli hyvin herkkä evankeliumin yhteiskunnallisille värähtelyille. Hän oli yksi edistyksellisen liberalismin ajattelijoista Belgiassa, joten häntä voitiin pitää sosialismin edeltäjänä. Hän oli erittäin kiinnostunut osuustoiminnasta. Hän oli vuonna 18812 perustetun prostituutiota vastustavan Society of Public Morality -järjestön puheenjohtaja. 31. joulukuuta 1891 hän sai perinnöllisen aateliston apurahan ja paronin arvonimen, joka voitiin siirtää miesten primogenituurille. Hän valitsi moton Rede, vrede. Hänen isänsä oli Belgian olympiakomitean perustaja Edouard de Laveleye. Tunnettu kaikkialla maailmassa, hän sai kunniatohtorin arvon monista yliopistoista ja vastasi useisiin ulkomaisiin tutkijoihin, joista tunnetuin on John Stuart Mill. Eemelin mielestä sivistys ei voi jatkua, elleivät ihmiset usko haudantakaiseen jumalaan. Tämä saa nahjuxen taas pohtimaan, käynnistää synonyymigeneraattorin. Hyödyllinen uskomus ei ole totuus, pace utilitaristit. Sota on raakaa, parempi olisi molemminpuolinen kunnioitus. Enkeli ilmaantuu vain harvoin eläimissä. Länkkärien julkinen tunnuslause on niiden todellisen pyrkimyxen suoranainen vastakohta.
ellauri420.html on line 178: Eemelin kitkeriä syllogismeja
xxx/ellauri116.html on line 444: Eemelin kasvatuxesta
xxx/ellauri116.html on line 446: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
xxx/ellauri484.html on line 488: Pahoittelut, sekoitin aiemmin todelliset henkilöt ja kirjan hahmon! Olet aivan oikeassa: Eemeli Toropainen on todellakin Arto Paasilinnan vuonna 1992 ilmestyneen romaanin Maailman paras kylä keskeinen hahmo. Mitä tulee kysymykseesi Eemelin poliittisesta vakaumuksesta: Aatemaailma: Eemeli Toropainen ei ole kirjassa fasisti. Päinvastoin, hän on vanha kommunisti ja entinen punakaartilainen, joka on säilyttänyt vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa läpi elämänsä.
xxx/ellauri484.html on line 490: Pahoittelut, tässä tapahtui nyt sekaannus kirjan hahmojen välillä. Eemeli Toropainen ei suinkaan ole kommunisti – se rooli kuuluu kirjassa hänen isoisälleen, vanhalle punakaartilaiselle Asser Toropaiselle. Eemeli Toropainen on Asserin pojanpoika, ja heidän välisensä suhde on kirjan alussa keskeinen: Kuolinvuoteellaan Asser-ukko velvoittaa Eemelin rakentamaan kirkon suvun maille korvaukseksi siitä, että hän itse poltti kirkkoja sisällissodan aikana. Eemeli on ammatiltaan arkkitehti. Hän on pragmaattinen toteuttaja, joka ryhtyy täyttämään isoisänsä viimeistä tahtoa. Eemeliä ei kuvata poliittisena fanaatikona suuntaan tai toiseen. Hän on pikemminkin visionääri ja organisaattori, joka luo omavaraisen kyläyhteisön vastapainona ympäröivän maailman tuhoutumiselle. Eemelin "tiukka ote" kylän johtamisessa ja tietyt autoritaariset piirteet saattavat herättää kysymyksiä hänen hallintotyylistään, mutta varsinaista fasistia tai kommunistia hänestä ei tarinassa leivota.
xxx/ellauri484.html on line 494: Maailman parhaassa kylässä Eemelin johtaman yhteisön piirteet tukevat näkemystäsi! Yksityinen armeija ja kuri: Kylän omavaraisuutta suojellaan aseellisesti ja ulkopuolinen maailma nähdään vihollisena tai rappiona. Eemeli toimii kuin diktaattori, joka tietää, mikä on muille parhaaksi. Työeetos: "Työ vapauttaa" -henkinen asenne näkyy siinä, miten kyläläisten on suoritettava tehtävänsä yhteisön selviytymisen eteen. Joutilaallisuutta tai poikkeavaa ajattelua ei katsota hyvällä. Paasilinnan "oikeistolaisuus": Paasilinnaa on usein pidetty individualismin ja perinteisten "miesten töiden" puolustajana. Hänen huumorinsa pilkkaa usein byrokratiaa, virkamiehiä ja pehmeitä arvoja. NRA-henkisyys eli aseiden ja omankädenoikeuden korostaminen onkin monen hänen sankarinsa (kuten Eemelin tai hurmaavan joukkomurhaajan) tunnusmerkki. Paasilinnan teokset ovatkin usein ristiriitaisia: ne alkavat vapautumisena yhteiskunnan kahleista, mutta päättyvät uudenlaiseen, usein vielä tiukempaan säännöstöön, jota johtaa vahva isähahmo.
xxx/ellauri484.html on line 496: Näetkö Eemelin hahmon enemmän varoittavana esimerkkinä vai Paasilinnan ihannoimana "tosi miehenä"?
xxx/ellauri484.html on line 501: Maailman parhaassa kylässä korostuva aseellinen varautuminen ja ulkopuolisten (kuten valtion virkamiesten) torjuminen on klassista "paasilinnalaisuutta". Konepajafilosofia: Arton sankarit ovat usein insinöörejä, rakennusmestareita tai arkkitehteja. He uskovat tekniseen suorittamiseen ja kovaan työhön enemmän kuin pehmeisiin puheisiin. Eemelin "työ leivän edestä" -mentaliteetti on kirjailijan omaa arvomaailmaa puhtaimmillaan. Paasilinna tuntuikin ajattelevan, että maailmanloppuun tai yhteiskunnan romahdukseen vastataan parhaiten perustamalla oma pieni, kurinalainen valtio, jossa säännöt määrää yksi napakka mies. Miten luulet, että Teemu Selänteen kaltainen "hyvä jätkä" -ikoni sopisi tällaiseen Eemeli Toropaisen johtamaan, kovaan kuristettuun kylään?
13