ellauri017.html on line 795: Etelän päin on monda maacunda, nijncuin Egypti Ethiopia Arabia ja punainen meri, Edom ja Midian: Egypti on luodelännesä.
ellauri019.html on line 274: Mut kosto elää! ILoidze ja riemuidze sinä Edomin tytär, joca asut Uzin maalla: sillä sen calkin pitä myös sinulle tuleman, ja sinun pitä myös juopuman ja alasti tuleman.
ellauri019.html on line 278: Mikäs se olikaan tää Edom? Ahaa, Jehovan todistajlla on siitä pitkät turinat. (Tääkin on lyhennelmä...) Ei ihme, että Jeremiaalla oli jotain niitä vastaan hampaankolossa. Vaik ei kai se niiden vika ollu et Karhuvaari valtas Ankkalinnan. Mut varmaan ne vihelteli vahingoniloisina raunioissa ja keräs talteen Roopen säiliöstä karanneita mustuneita kultarahoja. Pahanilkisiä vanhempia veljiä, Esukan karvakätisiä poikia. Karhukoplan kumppaneita, Kroisos Pennosia. No saivat lopulta ansionsa mukaan. Jeremias veikkasi oikeata hevosta, kun kannusti kotijoukkuetta. Jos toisin oisi käynyt, nyt sit kai luettaisiin jotain kadonneita edomilaisia suosivia ennusteita.
ellauri019.html on line 290: Edom oli Esaulle, Jaakobin kaksoisveljelle, annettu toinen nimi tai lisänimi (1Mo 36:1). Se annettiin hänelle, koska hän myi esikoisoikeutensa punaisesta muhennoksesta (1Mo 25:30–34). Sattuvasti Esau oli ollut syntyessään hyvin punainen (1Mo 25:25) ja maa, jossa hän ja hänen jälkeläisensä myöhemmin asuivat, oli paikoitellen samanvärinen.
ellauri019.html on line 292: Seirin maa oli aiemmin ollut horilaisten aluetta (1Mo 14:6; 36:20–30), mutta Esaun pojat häätivät horilaiset šeikit ja valtasivat seudun (5Mo 2:12). Sittemmin maa tuli tunnetuksi Edomin maana, vaikka myös vanha nimi Seir oli yhä käytössä (4Mo 24:18).
ellauri019.html on line 294: Maantieteellinen kuvaus. Edomin n. 160 km pitkä alue ulottui Moabin vastaisella pohjoisrajalla olleesta Seredin purolaaksosta etelässä Akabanlahden rannalla sijainneeseen Elatiin (Elotiin) saakka (5Mo 2:1–8, 13, 14; 1Ku 9:26). Idässä edomilaisten maa-alue levittäytyi ilmeisesti Arabian aavikon reunamille, kun taas lännessä se ylsi Araban toiselle puolelle Sinin erämaahan ja käsitti Negevin ylänköalueen, joka ulottui Suolameren lounaiskolkasta Kades-Barneaan asti. Edomin länsiosasta tuli näin ollen Juudan alueen kaakkoisraja. (Jos 15:1; vrt. 4Mo 34:3.)
ellauri019.html on line 296: Edomin alueen keskeisin osa sijaitsi kuitenkin ilmeisesti Araban itäpuolella, sillä siellä korkea vuorijono, jonka jotkin huiput yltävät 1700 m:n korkeuteen, saa jonkin verran sadetta. Tämä johtuu siitä, että Araban länsipuolella oleva maa-alue, Negev, on huomattavasti alavampi, ja siksi Välimereltä tulevien myrskypilvien riekaleet pääsevät kulkemaan sen ylitse korkeammille Edomin vuorille, missä ne luovuttavat niihin jäänyttä kosteutta. Arkeologiset tutkimukset osoittavatkin asumusten ja linnoitusten ketjun kulkeneen muinoin pitkin kapeaa viljelymaakaistaletta pitkän ylätasangon korkeimmalla kohdalla, mutta ne häviävät mentäessä etelään kohti Akabanlahtea. Nykyisessä Tafilassa, joka sijaitsee n. 30 km Kuolleestamerestä (Suolamerestä) etelään, on suuria oliivilehtoja, jotka tosin saavat vetensä pääosin kahdeksasta erinomaisesta lähteestä; alueen vuotuinen sademäärä on vain n. 280 mm.
ellauri019.html on line 298: Hedelmällistä maata oli niukalti, mutta tässä jylhässä vuoristossa oli arvokkaita kupari- ja rautaesiintymiä; nykyisen Feinanin ympäristössä, n. 48 km Kuolleestamerestä etelään, oli kaivoksia ja sulattoja. Todisteet osoittavat, että siellä oli muinoin myös suurehkoja mäntymetsiä. Todennäköisesti Edomin vaurautta kasvattivat suuresti tullit, joita perittiin näillä teillä kulkeneilta kameli- ja aasikaravaaneilta. Aavikolta Edomiin saapuneet uupuneet matkaajat ovat lisäksi saattaneet maksaa ruoasta ja majapaikasta. Jeremia sanoo hyvästä syystä, että edomilaiset asuvat luottavaisesti ”kallion loukoissa”, ’pitävät hallussaan kukkulan korkeuden’ ja ovat kuin kotka pesässään (Jer 49:7, 16).
ellauri019.html on line 302: Edomin kansa. Esaun jälkeläisinä edomilaiset olivat pohjimmiltaan seemiläisiä, mutta heillä oli kuitenkin voimakkaita haamilaisia piirteitä. Tämä johtui siitä, että kaksi Esaun vaimoista oli haamilais-kanaanilaista syntyperää (heettiläinen ja hivviläinen); vain yksi nimeltä mainituista vaimoista oli osittain seemiläinen Abrahamin pojan Ismaelin kautta (1Mo 36:2, 3). Jos nimitys horilainen tarkoittaa yksinkertaisesti ’luolassa asujaa’, niin kuin jotkut tutkijat ajattelevat, Esaun hivviläinen vaimo Oholibama, Anan tytär, on voinut olla lähtöisin Seirin horilaisten asukkaiden keskuudesta (vrt. 1Mo 36:2, 20, 24, 25). Joka tapauksessa edomilaiset olivat Lootista polveutuvien moabilaisten ja ammonilaisten tavoin (huom. Da 11:41) sukua israelilaisille, ja alun pitäen ympärileikkaus kuului heidänkin tapoihinsa (Jer 9:25, 26; vrt. Hes 32:29). Jehova kutsui heitä Israelin ”veljiksi”, eivätkä israelilaiset saaneet loukata edomilaisten maanomistusoikeuksia vaeltaessaan erämaassa, koska Jehova oli antanut Seirinvuoren Edomin jälkeläisten omaksi (5Mo 2:1–8).
ellauri019.html on line 304: Job oli kotoisin Uzin maasta Se ei ole sama kuin Land of Oz; nimi Uz annettiin alkuaan eräälle aramealaiselle heimolle, ja sitä käytettiin jälleen aramealaisen Nahorin sukuhaarassa (Job 1:1; vrt. 1Mo 10:23; 22:20, 21). Jeremiadin 4:21:ssä Edomin sanotaan kyllä ’asuvan Uzin maassa’, mutta tässä raamatunjakeessa, joka on kirjoitettu satoja vuosia sen jälkeen kun Job luultavasti eli, Uzia ei samasteta Edomiin, etenkin kun Jeremian 25:20, 21:ssä ”Uzin maan kuninkaat” erotetaan Edomista. Jae viittaa kenties pikemminkin Edomin alueen laajenemiseen. (Ks. US nro 4.)
ellauri019.html on line 310: Egyptistä lähdöstä Juudan historian loppuvaiheisiin. Faraon joukkojen tuho ja Israelin ihmeellinen vapautus Punaisellamerellä vaikuttivat Edomiin samoin kuin koko Kanaaniin ja sen ympäristöseutuun (2Mo 15:14, 15). Siinain niemimaan erämaa-alueella Israel joutui ensi kerran kohtaamaan aseellista vastarintaa laajalle levittäytyneen edomilaisheimon, amalekilaisten, taholta; kautta aikojen he aiheuttivat Israelille vaikeuksia (2Mo 17:8–16; vrt. 1Mo 36:12, 16; ks. AMALEK, AMALEKILAISET). Erämaavaelluksen loppupuolella evättiin Mooseksen esittämä kunnioittava pyyntö saada kulkea Edomin läpi Kuninkaan valtatietä, ja nimeltä mainitsematon edomilaiskuningas järjesti voimakkaan joukon estämään israelilaisten maahantunkeutumisen (4Mo 20:14–21). Sen jälkeen kun Aaron oli kuollut Horinvuorella lähellä Edomin rajaa (4Mo 20:22–29), Israel kiersi Edomin ydinalueen, leiriytyi Seredin purolaakson liepeille ja taivalsi sitten kohti pohjoista Moabin itärajan ohi (4Mo 21:4, 10–13; Tu 11:18; vrt. 5Mo 2:26–29).
ellauri019.html on line 312: Israelille ennen kuolemaansa esittämässään runomuotoisessa siunauksessa Mooses kuvaili Jehova Jumalan ’tulleen Siinailta’, ’leimahtaneen Seiristä [Edomista]’ ja ’säteilleen Paranin vuoristosta’. Samantapainen kuvaus on Barakin ja Deboran laulussa sekä Habakukin profetiassa. (5Mo 33:2; Tu 5:4, 5; Hab 3:3, 4.) Tässä profeetallisessa kuvauksessa esitellään siis ilmeisesti näyttämö eli tapahtumapaikka, jossa Jehova oli tehnyt itsensä ilmeiseksi vastamuodostetulle kansakunnalleen valaisemalla sitä ikään kuin vuortenhuippujen yli loistavin valonleimahduksin.
ellauri019.html on line 314: Israelille oli esitetty kielto: ”Et saa inhota edomilaista, sillä hän on veljesi.” (5Mo 23:7, 8.) Mutta ei ainoastaan aggressiivinen amalekilaisten heimo, vaan koko Edom vastusti Israelia. Saul soti menestyksellisesti heitä vastaan (1Sa 14:47, 48). Saulin paimenten päällikkönä oli kuitenkin edomilainen Doeg, ja tämä mies antoi Daavidin ilmi Saulille. Kun Saulin miehet olivat haluttomia hyökkäämään Nobin pappien kimppuun, Saul käski Doegin surmata heidät kaikki. (1Sa 21:7; 22:9–18.)
ellauri019.html on line 316: Daavid sai kuninkaana ollessaan edomilaisista selvän voiton Suolalaaksossa (2Sa 8:13; ks. SUOLALAAKSO). Vaikka taistelun syttymissyytä ei mainitakaan, se aiheutui epäilemättä edomilaisten hyökkäyksestä; ehkä he ajattelivat, että Daavidin Syyrian-sotaretkien vuoksi hänen valtakuntansa eteläosa oli jäänyt suojattomaksi maahanhyökkäystä vastaan. 1. Aikakirjan 18:12:ssa kerrotaan Abisain ja psalmin 60 päällekirjoituksessa Joabin voittaneen edomilaiset. Koska Daavid oli armeijan ylipäällikkö, Joab hänen huomattavin kenraalinsa ja Abisai puolestaan Joabin alainen joukko-osaston päällikkö, voidaan ymmärtää, miksi voitto saatettiin lukea kertomuksissa eri henkilöiden ansioksi sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkasteltiin, aivan niin kuin nykyäänkin tehdään. Samaten näiden jakeiden erilaiset numerotiedot johtuvat todennäköisesti siitä, että kertoja on katsellut eri piirteitä tai sotaretkiä joltakin nimenomaiselta kannalta. (Vrt. 1Ku 11:15, 16.) Joka tapauksessa Daavid sijoitti kaikkialle Edomiin israelilaisten joukkojen varuskuntia, ja jäljelle jääneistä edomilaisista tuli Israelin alamaisia (2Sa 8:14; 1Ai 18:13). Jaakobin ”ies” painoi nyt raskaana Edomin (Esaun) niskaa (1Mo 27:40; vrt. 4Mo 24:18).
ellauri019.html on line 318: Salomo, jolla oli edomilaisia vaimoja (1Ku 11:1), käytti hyväkseen israelilaisten valvonnassa olevia Punaisenmeren edomilaisia rannikkokaupunkeja, Elotia (Elatia) ja Esjon-Geberiä, edistääkseen merenkulkuaan (1Ku 9:26; 2Ai 8:17, 18). Edomin harvalukuinen miesväki ei pystynyt nostamaan harteiltaan Israelin iestä, vaikka muuan Hadad-niminen pakolainen, jonka suonissa virtasi kuninkaallista verta, johtikin jonkinlaista vastarintaliikettä (1Ku 11:14–22).
ellauri019.html on line 320: Ei voida sanoa, jatkuiko tilanne tällaisena kokonaisen vuosisadan ajan Daavidin ensimmäisen voiton jälkeen. ”Ammonin poikien ja Moabin ja Seirin [Edomin] vuoriston” hyökkäys (2Ai 20:1, 2, 10, 22) on saattanut tapahtua ennen kuin Juudan, Israelin ja Edomin yhdistyneet joukot hyökkäsivät Moabin kimppuun (2Ku 3:5–9; ks. MOAB, MOABILAISET). Edom oli nähtävästi mukana kummassakin kolmiliitossa ja taisteli ensin toisella ja sitten toisella puolella. Lisäksi kerrotaan, että jolloinkin Josafatin hallituskaudella Edomissa ei ollut kuningasta; maata hallitsi valtuutettu, joka oli ilmeisesti vastuussa Juudan valtaistuimelle, joten Juudalla oli vapaa pääsy Akabanlahdelle ja sen satamaan tai satamiin (1Ku 22:47, 48). Liittoutuneiden sotajoukkojen leiripaikkana olleen aiemmin kuivan purolaakson ennustettu tulviminen Moabin vastaisella sotaretkellä on saattanut johtua korkealla ylätasangolla puhjenneesta aavikon rajuilmasta. Tämänkaltaiset myrskyt voivat nykyisinkin synnyttää vuolaita virtoja, jotka ryöppyävät wadeja pitkin kohti Arabaa. Tai vesi on voinut ilmaantua täysin ihmeen välityksellä. (2Ku 3:16–23.)
ellauri019.html on line 322: Edom kapinoi ja karisti Juudan ikeen niskoiltaan Josafatin pojan Joramin hallituskaudella ja perusti uudelleen itsenäisen monarkiansa. Vaikka Joram sai edomilaisista voiton sotilaallisessa yhteenotossa, he jatkoivat kapinoimista. (2Ku 8:20–22; 2Ai 21:8–10.) Amasjan hallituskauden (858–830 eaa.) alkupuoliskolla Suolalaakso oli jälleen Edomin sotilaallisen tappion näyttämönä, ja Amasja sai haltuunsa Edomin huomattavimman kaupungin Selan, mutta joutui Edomin voimattomien väärien jumalien palvonnan ansaan (2Ku 14:7; 2Ai 25:11–20). Hänen poikansa Ussia (Asarja) palautti Elatin Juudan valvontaan (2Ku 14:21, 22).
ellauri019.html on line 324: Syyria hyökkäsi Juudaa vastaan Ahasin hallituskaudella (761–746 eaa.) ja palautti Elatin, Punaisenmeren satamakaupungin, Edomin haltuun (2Ku 16:5, 6). Edomilaiset, jotka olivat ilmeisesti vapautuneet Juudan vallasta, tekivät muiden kansakuntien, mm. assyrialaisten, kanssa yllätyshyökkäyksiä Juudaan (2Ai 28:16–20; vrt. Ps 83:4–8).
ellauri019.html on line 326: Edomilaisten itsensä kirjoittamia asiakirjoja ei ole löydetty. Muiden kansakuntien maallinen historia kuitenkin mainitsee heidät. Eräässä egyptiläisessä papyruksessa, jonka otaksutaan olevan peräisin toiselta vuosituhannelta eaa., kerrotaan edomilaisten beduiiniheimojen tulleen Niilin suistoon etsimään laidunmaata karjalleen. Faraot Merenptah ja Ramses III väittivät hallinneensa Edomia, samoin kuin Assyrian monarkki Adadnirari III. Jolloinkin tämän viimeksi mainitun kuninkaan jälkeen Tiglat-Pileser III (Ahasin aikalainen) kehuskelee saaneensa pakkoveroa ”Edomin Kaušmalakulta”, kun taas Sanheribin seuraaja Assarhaddon mainitsee ”Qaušgabrin” edomilaisten vasallikuninkaiden luettelossa (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 282, 291).
ellauri019.html on line 328: Edom"/> Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 330: Edomista oli tuleva kuin Sodoma ja Gomorra, asumaton kaikiksi ajoiksi (Jer 49:7–22; vrt. Jes 34:9–15). Koska Edom ansaitsi Jehovan vihan, sitä nimitettäisiin ”jumalattomuuden alueeksi” ja ”kansaksi, jonka Jehova on asettanut tuomiojulistuksen alaisuuteen ajan hämärään asti” (Mal 1:1–5). Edom edustaa siis Jesajan 63:1–6:ssa ilmeisestikin Jumalan liittokansan taipumattomia vihollisia. Noissa jakeissa kuvaillaan verentahraamissa vaatteissa olevan jumalallisen Soturin, joka on polkenut Jumalan koston viinikuurnan, tulevan sopivasti Edomista (merk. ’punainen’) ja Edomin huomattavimmasta kaupungista Bosrasta (mahd. sanaleikki, sillä heprean sana ba·tsirʹ merkitsee ’viininkorjuuta’). (Vrt. Il 14:14–20; 19:11–16.)
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri019.html on line 334: Malakian kirjassa, joka kirjoitettiin satakunta vuotta Nabunaidin Edomin-sotaretken jälkeen, kerrotaan, että Jumala oli jo tehnyt Edomin ”vuoret autioiksi” ja antanut ”hänen perintönsä erämaan sakaaleille” (Mal 1:3). Edomilaiset toivoivat palaavansa ja rakentavansa hävitetyt paikat uudelleen, mutta heidän toiveensa ei toteutuisi (Mal 1:4).
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri058.html on line 711: Kuningas Herodes Suuri oli idumealainen. Eesaun jälkeläinen punaisesta Edomin maasta. Niiden jumala oli sateenkaari. Sateenkaarikansaa. Israel huijas siltä Juudean, muze sai sen sitte roomalaisten voimin takasin. Jutkut tykkäs siitä kuiteskin, kun se saneeras niiden temppelin. Laittoi uudet putkit ja kattotuoleja. Edomilaiset sulautu sittemmin nabatealaisiin rättipäihin.
ellauri061.html on line 829: matcustit Edomin kedolla: silloin maa

ellauri094.html on line 183: Tää tuli eteen Swinburnen Baabel-runon ansiosta alempana, Jönsyn mainittua yhden ikävystyttävämmän runon tältä algolagnilta. Ketä oli proffina Baabelin vankeusaikoina? No ainaskin se Jeremia, josta on aikaisemminkin paasattu. Palaan yli vuoden kuluttua näille jäljille kuin koira oxennuxelle. Alkuerissä oli Joel ja Aamos jotka nokitti kiukkusesti Eesaun Edom">Edomia. Loppuerissä sit vielä se Hesekiel, joka sai Hiljan veren kiehumaan Kolilla. Ja pikkuprofeetta Obadja.

 

ellauri094.html on line 237:   In Rabbinic literature, Babylon was one of a number of metaphors for the Jewish diaspora. Most frequently the term "Babylon" meant the diaspora prior to the destruction of the Second Temple. The post-destruction term for the Jewish Diaspora was "Rome", or "Edom".

ellauri094.html on line 414: kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat:

ellauri094.html on line 433: 7 Remember, O LORD, the children of Edom in the day of Jerusalem; who said,

ellauri156.html on line 792: 4 Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi napista. 5 Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon roskaruokaan." 6

ellauri160.html on line 600: 34:5 Sillä minun miekkani on taivaissa juovuksissa; ja katso, sen pitää tuleman alas Edomin päälle ja kirotun kansan päälle, sitä rankaisemaan. 


ellauri160.html on line 601: 34:6 Herran miekka on verta täynnä, ja on paksu lihavuudesta, karitsain ja kauristen verestä, ja jääräin munaskuiden lihavuudesta; sillä Herralla pitää oleman uhri Botsrassa, ja suuri teurastaminen Edomin maalla. 


ellauri160.html on line 647: According to legend, Agrat and Lilith visited King Solomon disguised as prostitutes. The spirits Solomon communicated with Agrat were all placed inside of a genie lamp-like vessel and set inside of a cave on the cliffs of the Dead Sea. Later, after the spirits were cast into the lamp, Agrat bat Mahlat and her lamp were discovered by King David. Agrat then mated with him a night and bore him a demonic son Ashm'dai and later Ashmodai, named after Asmodeus, who is identified with Hadad the Edomite.

ellauri164.html on line 941:   “And the Lord spoke to Moses and Aaron in Mount Hor by the border of the land of Edom, saying: 24 "Aaron shall be gathered to his people, for he shall not enter the land which I have given to the children of Israel, because you rebelled against My word at the water of Meribah.” (Num. 20:23-25).

ellauri171.html on line 896:     Qos, national god of the Edomites.

ellauri185.html on line 131: David captures Jerusalem and brings the Ark there. David wishes to build a temple, but Nathan tells him that one of his sons will be the one to build the temple. David defeats the enemies of Israel, slaughtering Philistines, Moabites, Edomites, Syrians, and Arameans.

ellauri256.html on line 119:    Edomilaiset ja moabilaiset ja basanilaiset ja amorilaiset hierottiin hiekkaan. He tuhosivat heidän alttarinsa, tuhosivat heidän korkeutensa ja kaatoivat heidän pyhät puunsa. Eikä kukaan jäänyt eloon. Ja he ottivat tavarat, karjaa ja naiset itselleen, ja nauttivat naisesta yöllä ja tappoivat hänet aamulla. He leikkaavat raskaana olevan naisen kohdun auki ja tappoivat sikiön, ja he ottivat naisen itselleen aamuun asti, - aamulla he tappoivat heidät. Ja kaiken parhaan välineistä, karjasta ja naisista Leevin heimo otti itselleen.

ellauri263.html on line 49:   Reuel or Raguel (Hebrew: רְעוּאֵל‎, Modern: Rəʿūʾel, Tiberian: Rŭʿūʾēl; Edomite: 𐤓𐤏𐤀𐤋, RʿʾL), eli "Jumala laiduntaa" tai oikeammin "El Zorro paimentaa" (kuin paimen laumaa) on juutalainen nimi monilla raamatullisilla häiskillä. Niitä ovat:

ellauri263.html on line 449: Hebron is considered one of the oldest cities in the Levant. According to the Bible, Abraham settled in Hebron and bought the Cave of the Patriarchs as a burial place for his wife Sarah. Biblical tradition holds that the patriarchs Abraham, Isaac, and Jacob, along with their wives Sarah, Rebecca, and Leah, were buried in the cave. Hebron is also recognized in the Bible as the place where David was anointed king of Israel. Following the Babylonian captivity, the Edomites settled in Hebron. During the first century BCE, Herod the Great built the wall which still surrounds the Cave of the Patriarchs, which later became a church, and then a mosque. With the exception of a brief Crusader control, successive Muslim dynasties ruled Hebron from the 6th century CE until the Ottoman Empire's dissolution following World War I, when the city became part of British Mandatory Palestine. A massacre in 1929 and the Arab uprising of 1936–39 led to the emigration of the Jewish community from Hebron. The 1948 Arab–Israeli War saw the entire West Bank, including Hebron, occupied and annexed by Jordan, and since the 1967 Six-Day War, the city has been under Israeli military occupation. Following Israeli occupation, Jewish presence was reestablished at the city. Since the 1997 Hebron Protocol, most of Hebron has been governed by the Palestinian National Authority.

ellauri332.html on line 709: Kun kuningas Daavid valloitti Eesaun Edomin, jolla oli siihen asti yhteinen raja Midianin kanssa, hän otti haltuunsa Eilatin, myös heidän yhteisen rajakaupungin. Egypti piti kaupallista satamakaupunkia ja kuparipohjaista teollisuuskeskusta yllä, kunnes Salomo rakensi sen uudelleen Esion-Geberinä  tunnetulle paikalle (1. Kuninkaiden kirja 9:26). 2.Kuninkaiden 14:21–22, monta vuosikymmentä myöhemmin, "Koko kansa otti Ussian, joka oli kuusitoistavuotias, ja teki hänet kuninkaaksi isänsä Amasjan huoneessa. Hän rakensi Elatin uudelleen ja palautti sen Juudalle, isänsä kuoleman jälkeen."Myöhemmin, 2. Kuninkaiden luvussa 16:6, kuningas Ahasin hallituskaudella: "Silloin Edomin kuningas palautti Elatin Edomille ja karkotti Juudan kansan ja lähetti edomilaiset asumaan sinne, kuten he tekevät tähän päivään asti."

ellauri370.html on line 88: According to the Hebrew Bible, Amalek was the son of Eliphaz (himself the son of Esau, ancestor of the Edomites and the brother of Israel) and Eliphaz's concubine Timna. Timna was a Whorite and sister of Lotan. According to a midrash, Timna was a princess who tried to convert to Judaism. However, she was rejected by Abraham, Isaac and Jacob. She replied she would rather be a handmaiden to the dregs of Israel than be a mistress of another gentile nation. To punish the Patriarchs for their attitudes, Timna birthed Amalek, whose descendants would cause Israel much distress. This Amalek was also the product of an incestuous union since Eliphaz was Timna's stepfather, according to 1 Chronicles 1:36, after he committed adultery with the wife of Seir the Horite, who was Timna's biological father. First-century Roman-Jewish scholar and historian Flavius Josephus refers to Amalek as a "bastard" (νόθος) in a derogatory sense. 'Amalek' oli vähän kuin 'Vanja' suomalaisille.

ellauri372.html on line 241: Idumea eli Edom (hepr. ‏אֱדוֹם‎, m.kreik. Ἰδουμαία, Idūmaia, lat. Idumaea) oli myöhäisrautakautinen valtakunta nykyisen Etelä-Israelin ja Lounais-Jordanian alueella. Se oli Juudan alaisuudessa noin vuoteen 850 eaa., jolloin se itsenäistyi. Vuosina 800–650 se oli Assyrian alaisuudessa. 6. vuosisadalla eaa. se oli hetken aikaa Babylonian provinssi. Sen jälkeen siitä tuli osa Persian valtakuntaa.

ellauri372.html on line 243: Edom tarkoittaa punaista. Nimi tulee todennäköisesti Aravanlaakson itäpuolisista punaisista hiekkakivivuorista. Tai size tulee Eesausta, joka syntyi punaisena yltä päältä. Edomilaisten pääjumala oli ”Quaus”, mikä tarkoittaa kaarta ja viittaa mahdollisesti Kannelmäen omaan kauppakeskus Kaareen. (tai size on Nooan sateenkaari.) Quaus oli sään jumala, joka sai myöhemmin myös sotaisia ominaisuuksia. Mahdollisesti Quausin ylivoimaisen aseman takia, ja koska Vanhassa testamentissa sateenkaari on Jumalan ja ihmisen liiton merkki, edomilaisia pidetään joissain paikoissa Raamatussa Jahven seuraajina.

ellauri372.html on line 246: "Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi." Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui jymäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Idumea kuitenkin pääsi päältäpäsmärixi. Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta. Edomin maita oli arabisodissa kiistelty Negevin autiomaa.

ellauri412.html on line 203:      1 King Solomon, however, loved many foreign      women besides Pharaoh’s daughter -      Moabites, Ammonites, Edomites, Sidonians      and Hittites. 2 They were from nations      about which the Lord had told the      Israelites, “You must not intermarry with      them, because they will surely turn your      hearts after their gods.” Nevertheless,      Solomon held fast to them in love. 3 He had      seven hundred wives of royal birth and      three hundred concubines, and his wives led      him astray. 4 As Solomon grew old, his      wives turned his heart after other gods,      and his heart was not fully devoted to the      Lord his God, as the heart of David his      father had been. 5 He followed Ashtoreth      the goddess of the Sidonians, and Molek the      detestable god of the Ammonites. 6 So      Solomon did evil in the eyes of theLord; he      did not follow the Lord completely, as      David his father had done. (1 Kings 11:1-6) 

xxx/ellauri114.html on line 268:       Jeremia ei järin pitänyt elamiiteista. No ei se pitänyt monista muistakaan naapurikansoista. Jeremia (c. 650 – c. 570 BC), "itkeskelevä profeetta", oli heprealaisen raamatun majuriprofeettoja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia väsäsi Jeremian kirjan, kuningasten kirjan, ja valitusvirret. Assistant editorina oli Baruch ben Neriah, Jeremian kirjuri ja opetuslapsi. Yahwehin, Israelin jumalan  monien profetioiden lisäxi kirjassa on meheviä yxityiskohtia profeetan elämästä, sen kokemuxista ja vankilatuomioista. Jeremian kirja on kanoninen, ja Jeremia majuriprofeetoista hopeasijalla (kuka sai kultaa? No Jesaja tietysti, ja Hesekiel tuli pronssille.) Musulmaanitkin siteeraa Jeremiaa. Mulla taitaa olla siltä useitakin sitaatteja, mm. Jeremiadia, Siinä kohtaa sivutaan myös Edomia (alla).

xxx/ellauri114.html on line 303: The Biblical people called by the names above once occupied the territory we know today as Jordan, the nation due east of Israel. Not many people realize that Edom, Moab, and Ammon were given their homelands by God himself (Deut. 2:5, 9, 19) just like Israel was. And just like Israel was told to clear the land west of the Jordan River of the people who lived there at the time, Edom, Moab, and Ammon were told to perform the same service for God on the Eastern side (Deut. 2:10-12, 20-22).

xxx/ellauri114.html on line 305:       One of the people groups they "eliminated" was the Rephaites (Rephaim), an ancient group of loosely related tribes of giants who are often thought to be descendants of the Nephilim, mentioned in Genesis 6. In fact, when the 12 Israelite spies first went into the promised land they reported seeing Nephilim there (Numbers 13:33). The Rephaites were a mysterious people about whom the Bible says very little, except that Israel, Edom, Moab, and Ammon were all given the task of destroying them and taking their land.

xxx/ellauri114.html on line 333:       Edom was the name given to the descendants of Jacob’s twin brother Esau. Having patched things up after their split over the way Jacob had tricked Isaac into giving him Esau’s blessing (Genesis 27), they returned to the area near Kiriath Arba (Hebron) where Isaac and Rebekah lived. Upon Isaac’s death the two brothers buried him and divided up their inheritance.

xxx/ellauri114.html on line 338: 400 years later, the Babylonians came as the Lord’s instrument of judgment against Israel. Edom, Moab, and Ammon all cheered for Babylon and made plans to carve up the Promised Land for themselves after the Babylonians carried Israel into captivity. This displeased the Lord and He had the Babylonians destroy them as well. Moab and Ammon ceased to exist as nations at that time (Ezekiel 25:10).

xxx/ellauri114.html on line 339: Edom was first welcomed as an ally in the Babylonian conquest of Judah, but Babylon soon turned on them and conquered them, too (Obadiah 1:7-9). God repaid Edom’s treachery against Israel (Obadiah 1:10-14) with Babylon’s treachery against Edom. The Edomites were destroyed and their lands were taken over by the Nabateans, a desert tribe from the south.

xxx/ellauri114.html on line 341:       So Edom, Moab, and Ammon ceased to be nations at about the same time that Judah was carried off to Babylon. After 70 years of captivity, Israel was restored. In Jeremiah 48:47 the Lord promised one day to restore the fortunes of Moab as well, and in Jeremiah 49:6 He made the same promise to Ammon. But He made no such promise to Edom.

xxx/ellauri114.html on line 343: EDOM, MOAB, AND AMMON IN THE END TIMES. Edom, Moab, and Ammon are listed in Psalm 83:6-7 among the participants in a scheme to destroy Israel and erase it’s name from people’s memories. By most accounts this battle has never taken place and will most likely be one of the next events on the prophetic horizon. The psalmist’s prayer is that the Lord will cause them to perish in disgrace.

xxx/ellauri114.html on line 344: Edom, Moab, and Ammon are also mentioned in a prophecy from Daniel 11:41. Speaking of the anti-Christ and his end times conquest of the Middle East, Daniel said,

xxx/ellauri114.html on line 345: “He will also invade the Beautiful Land. Many countries will fall, but Edom, Moab and the leaders of Ammon will be delivered from his hand.”

xxx/ellauri114.html on line 347: The Beautiful Land is Israel, and the timing of this prophecy is during the Great Tribulation. The fact that Edom, Moab and the leaders of Ammon will be delivered from the anti-Christ’s hand indicates he will have intended to conquer them but will be unable to do so.

xxx/ellauri114.html on line 348: Based on existing conditions in the world today we would interpret this prophecy as pertaining to Jordan. But this could all change with the Battle of Psalm 83 when Edom, Moab, and Ammon could come under Israel’s control again. Is that what will prevent the anti-Christ from conquering them, or is there more to it?

xxx/ellauri114.html on line 350:       Rev. 12:13-17 tells us that after Satan is confined to Earth he will go after “the woman”, symbolic of Israel. But the woman will be given the wings of a great eagle, enabling her to flee into the desert to a place prepared for her, where she will be taken care of for a time, times and half a time, which is 3 ½ years, the duration of the Great Tribulation. This agrees with Matt. 24:15-21 where the Lord warned the believing remnant of Israel to flee to the mountains to escape the Great Tribulation. The closest mountains to Jerusalem are in Moab and Edom.

xxx/ellauri114.html on line 352: And concerning the time of the 2nd coming, Isaiah wrote: Who is this coming from Edom, from Bozrah, with his garments stained crimson? Who is this, robed in splendor, striding forward in the greatness of his strength? “It is I, proclaiming victory, mighty to save.” Why are your garments red, like those of one treading the winepress? “I have trodden the winepress alone; from the nations no one was with me. I trampled them in my anger and trod them down in my wrath; their blood spattered my garments, and I stained all my clothing. It was for me the day of vengeance; the year for me to redeem had come. I looked, but there was no one to help, I was appalled that no one gave support; so my own arm achieved salvation for me, and my own wrath sustained me. I trampled the nations in my anger; in my wrath I made them drunk and poured their blood on the ground”

xxx/ellauri114.html on line 355: Bozrah was the capitol of Edom.  It’s name can either mean sheepfold or fortress. It’s often associated with the abandoned city of Petra, which is only twenty miles away.

xxx/ellauri114.html on line 357:       Combining these prophecies we have the anti-Christ, now indwelt by Satan, determined to rid the world of God’s people once and for all. Heeding the Lord’s 2,000 year old warning, the believing remnant will flee to the mountains of Edom where the city of Petra has been standing empty for centuries, as if in preparation. The phrase “wings of a great eagle” in Rev. 12:14 is reminiscent of Exodus 19:4 where the Lord used the same phrase to describe the way he delivered Israel from the Egyptians. This implies the same kind of supernatural assistance, such as when Satan spews out a river of water to sweep the woman away. But the Lord will open the earth to swallow the river and save the woman. This will enrage Satan, but he will leave the woman and go after other followers of Jesus (Rev. 12:15-17).

xxx/ellauri114.html on line 359:       These prophecies help us understand how Edom, Moab, and Ammon could escape the clutches of the anti-Christ. The Lord has chosen Petra as the city of refuge where He will protect His people throughout the Great Tribulation. In doing so, He will make sure the whole area stays out of the hands of His enemy. It also explains why, when He returns, He will first go to Edom to clear the way for His people to return to Jerusalem (Isaiah 63:1-6).

xxx/ellauri114.html on line 365:       We always spent a day in Petra, as well. We traveled south from Amman down the eastern side of the Dead Sea, through ancient Moab and into Edom. As we journeyed south we soon found ourselves in desert country, but it’s still far from being a wasteland. The highway was wide and well maintained, with light to moderate traffic in both directions, and we passed through several villages with pleasant rest stops before reaching Petra.

xxx/ellauri114.html on line 370: Here’s another hint that Moab and Ammon will yet fall back under the control of Israel. And Edom will receive an extra portion of the Lord’s wrath: 

xxx/ellauri114.html on line 371: My sword has drunk its fill in the heavens; see, it descends in judgment on Edom, the people I have totally destroyed. The sword of the Lord is bathed in blood, it is covered with fat—the blood of lambs and goats, fat from the kidneys of rams. For the Lord has a sacrifice in Bozrah and a great slaughter in the land of Edom. And the wild oxen will fall with them, the bull calves and the great bulls. Their land will be drenched with blood, and the dust will be soaked with fat.

xxx/ellauri114.html on line 373:       For the Lord has a day of vengeance, a year of retribution, to uphold Zion’s cause. Edom’s streams will be turned into pitch, her dust into burning sulfur; her land will become blazing pitch! It will not be quenched night or day; its smoke will rise forever. From generation to generation it will lie desolate; no one will ever pass through it again. The desert owl and screech owl will possess it; the great owl and the raven will nest there. God will stretch out over Edom the measuring line of chaos and the plumb line of desolation (Isaiah 34:5-11).

xxx/ellauri114.html on line 375:       Isaiah’s descriptive language calls up images of hell itself and has led more than one commentator to suggest Edom as the location of the Lake of Fire, where the unbelievers of all ages will spend eternity in torment.

xxx/ellauri114.html on line 377:       From the above we can see that it won’t be out of any consideration for Edom, Moab, and Ammon that God will protect them from the anti-Christ, but out of a need to preserve the believing remnant of Israel. After the 2nd Coming the homelands of these three antagonists of Israel will become desolate wastelands forever.

xxx/ellauri114.html on line 379: Edom, Moab, and Ammon stand as witnesses to the terrible end that comes to countries who take their stand against God and His people. It truly is a fearful thing to fall into the hands of the Living God (Hebrews 10:31). 01-24-15. God save us from such a fate! 

xxx/ellauri114.html on line 381: Edom or Elam?

xxx/ellauri114.html on line 382: Q: I have a question regarding the descendants of Edom. In Joel Rosenberg’s novel The Ezekiel Option, some Iranians claim that they are descended from the Edomites and that Iran is in danger of God’s judgment upon the edomites. Are some Iranians descended from Edom? And if so, could Obadiahs prophecy against Edom be a warning for Iran? Thanks for your ministry and God bless.

xxx/ellauri114.html on line 384: A: The Iranians are the modern day Persians who originated in Elam, not Edom. Edom was the birthplace of the Ammonites and the Moabites and was later inhabited by the family of Esau, Jacob’s brother. Edom got its name from Esau, and is called Jordan today. Elam was located further east on the other side of Iraq, where Iran is today. Obadiah prophesied against the Edomites who were driven out of their capital (Petra) by the Nabateans, a Bedouin people descended from Ishmael, in fulfillment of Obadiah’s prophecy. Many believe that during the Great Tribulation, the Jordanians will hide believing Jews in Petra where God will protect them against the anti-Christ. The area is called Bosrah in Isaiah 63. 

xxx/ellauri291.html on line 244: Kuka tuolla tulee Edomista,

xxx/ellauri293.html on line 281:     Mutta menkäämme vielä pidemmälle ja tiedustelkaamme, onko tämä kansa perillinen vai entinen; ja olkoon liitto meidän vai heidän kanssaan. Herrahan sanoi Rebekalle joka odotti kaxosia: : Sinun kohdussasi on kaksi kansaa, ja kaksi kansaa lähtee sinun ruumiistasi; ja toisella on valta toisiin nähden, ja suurempi (Edom) palvelee pienempää (Israel). Ymmärrä tässä kuka oli Iisak ja kuka oli Rebekka ja kenestä ennustettiin, että tämä kansa on suurempi kuin se. No höh tietysti Jeesus, juutalaiset ja kirstityt. Paavalia siteeraten: Ne, jotka ovat nahattoman lihan lapsia, eivät ole Jumalan lapsia, vaan ainoastaan tyhjän lupauksen lapset luetaan siemeneksi..." (Room 9:5) , 6-8, 10-16)

xxx/ellauri303.html on line 184: 17. Ja Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi'. Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. Ja he lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle, mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.

xxx/ellauri303.html on line 185: 18. Sitten he kulkivat erämaan kautta ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle; he eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja.

77