ellauri014.html on line 1184: Iltapäivällä vielä Wokulla ja Sirkalla on kimppakivaa terminaalipotilaansa kaa. Julle käy läpi uraansa, tarkoitan elämäänsä. Se kiittää taivasta että sillä oli niin mahtava pulla: hyvä sydän, terve järki, upee figuuri, hieno suku, sveitsin kansalaisuus, riitttävästi pätäkkää. Edelleen hyvät vanhemmat, joilta se onnekthi ei ole perblbrlinyt puhevikoja, eikä edes ääliömäisiä mielipiteitä (?), vaan tän kartanon, maat ja paroonin linnan. Edelleen oikee uskonto (kuten kaikilla, omasta miälestä).
ellauri016.html on line 537: Ja se on nenäkäs! Nenäkkyys on ominainen piirre snobille. Edelleen ylpeily, eli mahtailu, uhoilu, rehvastelu, herrastelu, ylvästely, leveily, tärkeily, kukkoilu, kunkkuilu, keekoilu, keulailu, komeilu, pöyhkeily, pröystäily, prameilu, isottelu, pullistelu, luulottelu, elvistely, sprettailu, spendailu, spräädäily, brassailu, ja doppailu. (Hizi tälle on synonyymeja kuin sukuelimille.) Ollaan aina ollaxeen, aina diivaillaan, ollaan olevinaan jotakin. Keulitaan, kerskutaan ja leuhkitaan. Öykkäröidään ja vähexytään muita. Tätä kyllä harrastaa muutkin kuin vaan snobit. Se on meillä nuorilla näät pahe ainainen.
ellauri037.html on line 518: Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)
ellauri051.html on line 1025: 437 Still nodding night -- mad naked summer night. 437 Edelleen nyökkäysyö -- hullun alaston kesäyö.
ellauri060.html on line 130: Pettymyxexeni havaizin kuitenkin aika pian, että Macron mielenkiinto sojotti aivan muualle. Kun aloitimme, olimme ainutlaatuinen pari: nainen ja mies (outoa!), ikäero 18 vuotta, täysin toisistaan poikkeava koulutus- ja ammattitausta, niin ja se pituusero. Nyt on markkinoille ilmestynyt muutamia nais-mies –pareja, kouluttajiakin tai konsultteja runsain määrin. Edelleenkin voimme ylpeinä sanoa: näin sitä ei tee kukaan muu!
ellauri060.html on line 1009: Edelleenkin totuus on että M toi Stefun väenvänkää julkisuuteen. Ja heti oli negatiivistä julkisuutta, ihan ilman Sofiaa. Se että sinä olet alkanut seurata vasta nyt, ei tarkoita etteikö hän olisi ollut julkisuudessa jo aiemmin.
ellauri066.html on line 314: Kabbalasta by the way, Tomppa ammentaa useankin kerran, se on yxi monista hörhölähteistä joita se käyttää yhtenään. Populääritiede ja okkultti on yhtä tärkeitä; molemmista on yhtä paljon apua "meidän" termiittiapinoiden alkuperän ja kohtalon uumoilussa. Edelleen legendat ja arkkityypit, kansanviisaus, sekopäisyydet. Kaikki saavat äänisensä kuuluville, matemaatikot ja ghostbusterit. Hautajaisia ja takaa-ajokohtauxia. Tää on amerikkalaista ohjelmistoa. Ilman takaa-ajokohtausta ei amerikkalaista ohjelmaa, ei amerikkalaista leffaa ilman car chasea. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.
ellauri070.html on line 259: nennen sie: Fruchtkranz. Dann, weiter, dem Pol zu: nimeltä Hedelmäkranssi. Edelleen, navemmaxi:
ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri150.html on line 84: ”Edelleenkään ei ole hyvä idea jakaa ihmisiä ihonvärin perusteella ryhmiin”, sanoi Perskannikka.
ellauri214.html on line 280: Edelleenkin ihmisten olisi hyvä miettiä, miksi hemmetissä Amerikan Yhdysvallat häärivät aseineen täällä Euroopassa? Onko heidän rajansa olleet nyt uhattuna? Pitääkö meidän osallistua heidän intressipiiriensä tukemiseen ja laajentumispyrkimyksiin tämän käynnissä olevan sodan avulla?
ellauri260.html on line 83: Karol Wojtyła kirjoitti, että Aquinas "tarjosi ainakin lähtökohdan personalismille yleensä". Boethius (n. 480–524) antoi jo varhain klassisen, perustavanlaatuisen ja puhtaasti filosofisen määritelmän, jonka personalistit edelleen hyväksyvät: "persona est naturae rationalis individua substantia". Edelleen: "Naturalia non sunt turpia." Kemia ei tunne likaa. Omne animal triste post coitum praeter gallum et mulierem.
ellauri278.html on line 496: Edelleen kehitelty PPD-40 (ППД-40, Pistolet-pulemjot Degtjareva, obrazets 1940 goda) oli ensimmäinen massatuotettu neuvostoliittolainen konepistooli, jota valmistettiin 86 986 kappaletta vuosina 1940–1941. Suurin rakenteellinen ero edeltävään malliin oli tukin muuttaminen kaksiosaiseksi, mikä mahdollisti "syöttökaulattoman" Suomi-konepistoolin rumpulippaan kopion käytön. Ase oli kuitenkin liian monimutkainen ja kallis todelliseen massatuotantoon, ja vuoden 1941 lopulla sen korvasi PPŠ-41, joka kuitenkin peri edeltäjältään rumpulippaansa.
ellauri288.html on line 531: Balladi kirjoitettu amphibrach, joka koostuu kolme jalkaa. On se linja 72, joka on jaettu 18 jakeita. Kussakin 4 riviä. Amphibrach rytmi luo yksitoikkoisuus, rutiinia murtuu intohimoa tai iloa. Usein toistoja, kahina, kuten meren aaltoja, luo olemassaolon kiertokulkuun. Jae osuu toisiinsa, kuten aaltoja meren hiekkaa, korostaen, että vuosittaiset rituaali. Keisari Way toistuu joka vuosi, mutta hän ei tiedä, mitä tapahtui maailmassa, hän etsii viimeiset: kutsuu omat sotilaat ja lennoilla, kääntyy hänen poikansa ja odottaa hänen saapuessaan. Hänet mitään valituksia sanottuna kukaan kutsuu nimeltä. Tämä on kutsu yksinäinen autiomaassa. Edelleen, muistot entistä erityisiin maantieteellisesti tarkkoja, mutta aika kuluu voitosta tappioon.
ellauri311.html on line 106: keskeinen teos. Edelleen uushenkisyyden keskiössä on tunne
ellauri343.html on line 355: Edelleen vaati NL Vuoksessa olevaa Vallinkoskea, joka kiistattomasti on kokonaan Suomen puolella. Meille ei korvauxexi kelpaa jotkut kiistattomasti ryssän puolelka olleet Repola ja Rukajärvi, ne olisivat vain tiellä matkallamme Uraliin.
ellauri362.html on line 534: Edelleen heiluu valtikka ja tuntee silti hullunsa;
xxx/ellauri354.html on line 612: Uusi Andersson: Henkisyys on niin hilseilevää, ettei sille ole edes määritelmää. Joten kaikella, jota väitetään suhteessa henkisyyteen, ei ole lainkaan uskottavuutta. Edelleen mitään ei tiedetä siitä, mitä mikään oletettu Jeesus (jos hän oli olemassa, koska tästä ei ole MITÄÄN todisteita) teki tai sanoi. Kukaan ei seurannut kiertäviä katusaarnaajia, jotka tallensivat, mitä he tekivät tai sanoivat. Väestö oli lukutaidottomia ja keskittyi selviytymään viikosta elossa perheensä kanssa. Jeesuksen tarinat ovat saaneet inspiraationsa Vanhasta testamentista, ja niitä on muokattu vastaamaan välitöntä tarvetta.
19