xxx/ellauri087.html on line 707: Meksikon vallankumous eli Meksikon vuoden 1910 vallankumous oli väkivaltainen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen liike, jota värittivät sosialistiset, nationalistiset ja anarkistiset suuntaukset. Se alkoi Meksikon diktaattorin ja pitkäaikaisen presidentin Porfirio Díazin kukistumisella 1910 vaaliskandaalin jälkiseuraamuksena ja jatkui uuden perustuslain voimaantulon jälkeen vuonna 1917, kunnes PRI-puolue sai maan hallintaansa vuonna 1928.
xxx/ellauri087.html on line 717: Vallankumouksen alkuperäinen tarkoitus oli yksinkertaisesti lopettaa Díazin diktatuuri. Tämä yksinkertainen poliittinen liike laajeni kuitenkin valtavaksi taloudelliseksi ja sosiaaliseksi murrokseksi. Sen pitkän taistelun aikana kehittyi meksikolaisten kansallinen identiteetti, ja vallankumouksen aika vakiinnutti Meksikon politiikan suuntaviivat pitkälle tulevaisuuteen.
xxx/ellauri087.html on line 721: Presidentti Porfirio Díazin kaudella jako rikkaiden ja köyhien välillä leveni entisestään ja diktaattori keskitti sekä vallan että hyvinvoinnin harvojen käsiin. Kansa ei voinut ilmaista mielipiteitään tai valita johtajiaan. Köyhien turhautuminen ja poliittinen kiinnostus alkoi herätä ja useita uuden sukupolven nuoria johtajia olisi halunnut nousta politiikkaan mukaan, kuten Francisco I. Madero, joka kampanjoi ympäri maata Díazia vastaan.
xxx/ellauri087.html on line 727: Helmikuun 14. päivänä 1911 Madero ylitti Meksikon rajan johtaakseen joukkojaan. Vallankumousjoukot huomasivat seuraavien kuukausien aikana, kuinka rappeutuneeksi Díazin armeija oli tullut. Sitä johtivat iäkkäät kenraalit ja joukoilta puuttuivat niin kuri, järjestys, yhtenäisyys kuin tehokkuuskin. Vallankumoukselliset saivat tästä havainnosta uutta voimaa. Liittovaltion joukkojen komentajan antautuminen Juárezissa 10. toukokuuta merkitsi lopun alkua Díazille. Neuvotteluissa sovittiin, että Díaz eroaa ja Francisco León de la Barrasta tulee väliaikainen presidentti, joka järjestää vaalit. Díaz erosi 25. toukokuuta ja purjehti Pariisiin. Vallankumousjoukot määrättiin hajotettaviksi, mutta useat vallankumousryhmät, muun muassa Emiliano Zapatan johtama talonpoikaisarmeija, kuitenkin vastustivat hajotusmääräystä.
4