« Ce que j´aurais traité de fou, dit le Durtal d´En route, celui qui
ellauri033.html on line 286: tellement sage. Comme tous les élus, Durtal était visiblement
ellauri033.html on line 305: persévérance, Durtal se rendait semblable à ces grands sainls dont il
ellauri033.html on line 309:

Hélas! M. l´abbé Klein a beau faire de Durtal un nouvel Augustin, et
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 699: Là-bas did strike a serious blow to the public’s conception of Naturalism. The novel, which opens with a two-page invective against Naturalism, was serialized in L’Echo de Paris, beginning on February 16, 1891. Huysmans’s protagonist, Durtal, feebly defends himself against his friend, Des Hermies, who maligns Naturalism as “du cloportisme” (siiramaisuudesta) while accusing it of having sold out: “Il a vanté l’américanisme nouveau des moeurs, abouti à l’éloge de la force brutale, à l’apothéose du coffre-fort. Par un prodige d’humilité, il a révéré le goût nauséeux des foules, et, par cela même, il a répudié le style, rejeté toute pensée altière, tout élan vers le surnaturel et l’au-delà...” (XII, 1, 6-7).
ellauri145.html on line 701: Des Hermies leaves, and Durtal, a former Naturalist, weighs his friend’s criticism. Although he is fed up with the positivism and commercialism of Naturalism, he cannot envision a novel without its research, realistic details, and style. He hypothesizes about what could be done and concludes that Naturalism must change, it must broaden its horizons:
ellauri145.html on line 707: Durtal admires the documentation of Naturalism, yet wants to open it to the supernatural, to an exploration of both body and spirit: it will be a kind of “naturalisme spiritualiste” that will follow Zola’s route, but in the air.6 This tension between realism and the supernatural lies at the heart of Là-bas, a novel in which Huysmans follows Durtal’s spiritual transformation as he researches medieval and modern Satanism. Là-bas was a scandalous best-seller. It inspired a great deal of public debate, especially since it was published in the same review and at the same time as Jules Huret’s first Enquête sur l’évolution littéraire, a series of sixty-four interviews conducted with major French authors from March 3 to July 5, 1891.7 This series, which asked its interviewees whether Naturalism was dead, was a phenomenal success read by all of Paris.8 Huret caused every non-Naturalist writer to agree that Zola’s brand of Naturalism was obsolete because it neglected humanity’s soul.
ellauri161.html on line 887: Aivan päättömiä otteita. Jotain sekin todistanee. Ernest Hello est mentionné par Joris-Karl Huysmans dans son roman Là-bas en ces termes : « Le véritable psychologue du siècle, se disait Durtal, ce n´est pas leur Stendhal, mais bien cet étonnant Hello dont l´inexpugnable insuccès tient du prodige. »
10