ellauri055.html on line 1130: En 1895, il rencontre la cantatrice Georgette Leblanc, sœur de Maurice Leblanc, avec laquelle il tient, vers 1897, un salon parisien fort couru dans la villa Dupont : on y croise, entre autres, Oscar Wilde, Paul Fort, Stéphane Mallarmé, Camille Saint-Saëns, Anatole France, Auguste Rodin.
ellauri111.html on line 328: Posted in Äärikarismaattisuus, tagged ajan merkit, äärikarismaattisuus, Bill Johnson, Bob Jones, demonit, ehtoosade, eksytys, enkelikohtaamiset, enkelit, harhaopit, hengelliset kokemukset, henkien koetteleminen, henkivallat, ihmeet ja merkit, Joelin armeija, John Arnott, Jumalan Ilmestyslapset, juopuminen, karismaattisuus, Kenneth Copeland, Kenneth Hagin, kundaliini, Lakelandin parantumisherätys, Latter Rain, lopunaika, manifestaatiot, Manifested Sons of God, Marc Dupont, Mike Bickle ...
ellauri164.html on line 346: Morfiiniriippuvaista valelääkärä vaivasi Hodkinin tauti kuten Jane Austenia. Se ja pappipaha olivat kuin Dupont ja Dupond. Le plupart des agonies sont euphoriques. Rien que jeter tout espoir et expirer, quoi de mieux. Il faut mourir peu a peu, prendre l'habitude. Decet imperatorem stantem mori. (Vespasianus, non pas Motocyclettianus.)
ellauri217.html on line 725: In conclusion, therefore, it appears that the least unsatisfactory solution of the complicated textual and exegetical problems of the Apostolic Decree is to regard the fourfold decree as original (foods offered to idols, strangled meat, eating blood, and unchastity—whether ritual or moral), and to explain the two forms of the threefold decree in some such way as those suggested above. An extensive literature exists on the text and exegesis of the Apostolic Decree. According to Jacques Dupont, "Present day scholarship is practically unanimous in considering the 'Eastern' text of the decree as the only authentic text (in four items) and in interpreting its prescriptions in a sense not ethical but ritual (whatever that means)".
xxx/ellauri173.html on line 931: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri472.html on line 374: I Am Charlotte Simmons is a 2004 novel by Tom Wolfe, concerning sexual and status relationships at the fictional Dupont University. Wolfe researched the novel by talking to students at North Carolina, Florida, Penn, Duke, Stanford, and Michigan. Wolfe suggested it depicts the American university today at a fictional college that is "Harvard, Yale, Princeton, Stanford, Duke, and a few other places all rolled into one." Tom Wolfesta olen muistavinani sen verran, että maxapalaan runkannut Phil Roth thought him the cat's whiskers. Paizi hei se jamppa oli ERI Thomas Wolfe kuin tämä! Tämä Tom ja Phillu kuolivat samana keväänä 2018 mutta Tomppa 3v vanhempana. Kirjan lopussa Charlotten poikaystävä, "jättimäinen" paleface Jojo muka hakkaa "häikäisevän mustat" pelaajat parikollossa. Älä unta nää.
xxx/ellauri472.html on line 398: Tarinamme sijoittuu kuvitteelliseen Dupontin yliopistoon: noihin olympialaisten tiedesaleihin, joissa asuu Amerikan nuoriso, ruusunpunaiset goottilaiset tornit ja hoidetut nurmikot, jotka ovat täynnä perinteitä... Tai siltä ainakin näyttää kauniille, loistavalle Charlotte Simmonsille, suojaisalle fuksiopiskelijalle Pohjois-Carolinasta. Mutta Charlotte oppii pian kasvavaksi kauhukseen, että Dupontin ylemmän luokan oppilaille seksi, coitus ja olut ovat aina akateemisen saavutuksen edellä.
xxx/ellauri472.html on line 400: Charlotte kohtaa Dupontin etuoikeutetun eliitin esikuvia – kämppiksensä, Grotonissa koulutetun brahminilaisen Beverlyn, joka jahtaa innokkaasti lacrosse-pelaajia; Jojo Johanssenin, ainoan valkoisen aloitussyöttäjän Dupontin jumalaisessa koripallojoukkueessa, jonka asemaa uhkaa projektien kovaotteinen musta fuksiopiskelija; Saint Rayn veljeskunnan nuori turkkilainen Hoyt Thorpe, jonka päihdyttävä oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen vallan tunne kiristyy hänen vahingossa tapahtuneeseen tappeluunsa Kalifornian kuvernöörin henkivartijan kanssa; ja Adam Geller, yksi yliopiston "itsenäistä" sanomalehteä pyörittävistä Millennial Mutant -mutanteista, jotka pitävät itseään seksihullulla, urheiluhullulla kampuksella olevan älyllisen pyrkimyksen viimeisenä linnakkeena – hän viehättyy yhdynnän päihdyttävään loistoon, ja hän pettää sekä arvonsa että kasvatuksensa ennen kuin hän tajuaa erilaisuuden voiman – ja oman menetetyn viattomuutensa eksoottisen lumovoiman.
xxx/ellauri472.html on line 410: Charlotte nousi esiin jostakin, mikä kuulostaa hobitinkololta Länsi-Pohjois-Virginiassa, ja laskeutui Duken, tarkoitan Dupontin yliopistoon, jossa kaikki naiset ovat rikkaita sisarkuntatyttöjä, radikalisoituneita lesboseparatisteja tai groteskeja kätyreitä, jotka nöyristelevät ja kuolaavat asuntolan käytävillä öisin kuin jokin suuri pesemätön keskiaikaisten spitaalisten joukko. Ja jossa kaikki miehet ovat hemmoteltuja opiskelijaraiskaajia, itsepetoksia, likaisia vasemmistolaisia tai tervehenkisiä (valkoisia!) koripalloilijoita, jotka rakastavat äitejään. Haluaisin haastaa jokaisen, joka on käynyt yliopistoa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, löytämään "Charlotte Simmonsista" jotain, mikä on edes etäisesti uskottavaa. Asun noin viidentoista minuutin päässä Wolfen Dupont Universityn mallista ja kasvoin Länsi-Pohjois-Carolinassa, ja voin kertoa, että tämä kirja voisi yhtä hyvin sijoittua Marsiin.
9