ellauri030.html on line 882: Bertrand Russell oli tommonen standup koomikko. Filosofian pointti on lähteä jostain arkipäiväisyydestä ja päätyä johonkin niin päättömään ettei kukaan usko sitä. Samaa sdradegiaa noudattavat monet mytomaanit, kuten Aglaja Ivanova Jepantshin Doston Idiootissa ja Riitta Roth. Filosofi ei pelkää absurdia enempää kuin kemisti likaa, tai lingvisti rumia sanoja. Tässä vielä Russellin onelinereita:
ellauri042.html on line 747: Sillä oli myöhemmin seikkailu toisen naisen kanssa jonka nimi oli Appolinaria Suslova (no joo, Apollinaria, stiplu), nuori nainen johon se oli ankarasti pihkassa. Vaikka se oli kovasti siihen rakastunut, Doston pelihimo yhdistettynä mirrin flirttailuun jonku toisen miehen kaa teki lopun niiden suhteesta.
ellauri042.html on line 753: Pitämissäni kekkereissä Dostojevski esiintyi charmikkaana persoonana. Se kertoi kaskuja, heitti vizejä ja läppiä, ja puheli tavallisia epätavallisiaan. Mutta kun joku uusi naama tuli huoneeseen, Dosto vaikeni hetkexi ja näytti kuoreensa vetäytyvältä etanalta, tai hiljaiselta pahansuovalta pakanakuvalta. Tätä jatkui kunnes tulija teki häneen hyvän vaikutuxen... Jos tuntematon lähti Doston kanssa juttusille, Dosto tavallisesti heitti jonkun töykeän huomautuxen, tai näytti hapanta naamaa.
ellauri042.html on line 759: Olin usein paikalla sellasissa miiteissä. Nykyaikainen nainen tuli huoneeseen. Se ei huomannut tympeää ilmettä Doston naamalla. Se ei kuullut sen kyimää äänensävyä tai töykeää kysymystä: Mitäs sä olet vailla? Nainen jolla oli oma onki vedessä alkoi kertoa sille jotain juttua silmät säteillen ja posket hehkuen.
ellauri106.html on line 673: Lasse Pöysti ja Suomisen perhe jenkixi. Nää nuorukaiset oli Phillun mielestä vähemmän jaloja kuin Doston Riivaajat tai Karamazovit joissa oli jäyhempiä goy-perheriitoja.
ellauri110.html on line 637: Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.
ellauri110.html on line 1073:

Monologia Doston kaa

ellauri110.html on line 1083: George Pattison on ilmeisesti uskovainen kirjallisuus tms. proffa ja Dosto-fani joka on tapailevinaan kuolleista hetkexi hereille hätkähtänyttä Dostoa ruokapöydän ääressä. Nää kexustelut on pitkiä kuin Elvixen muna, niitä pitää vähän tiivistää. Ne on siitä hyviä että niistä näkyy hyvin minkäläistä porukkaa Doston kirjat keräävät. Se on kanssa yhden tyypin narsisti, joka haluis ehkä olla vähemmän izekeskeinen ja sosiaalisempi, muttei millään pysty. Sen pitää tehdä siitäkin joku iso numero, pohtia ja vaikeroida, mikä on vaan sitä samaa paskaa toisenvärisessä paperissa. Eikun tikulla pihalle. George onkin teologi, olishan se pitänyt heti arvata:
ellauri110.html on line 1112: Setämiehen uni oli Doston eka kyhhääs linnareisun jälkeen. Suht äkkiä se huomasi että huumori ei ole sen vahvinta osaamista. Se joutui mukavuusalueensa ulkopuolelle. Angstaus ja hymistely sopi sille paljon paremmin.
ellauri151.html on line 380: Hämärä ja vielä hämärämpi. Herakleitos kazoo yläpilven päältä kateudesta vihreenä. Ludi luki myös Dostoa ja pohdiskeli Doston selitystä Kaanan häistä. Mixei Jeesus tehnyt hyvää viiniä heti juhlan alussa? Ludin mielestä Jeesuxen panolatempaus oli ihme vain jos Jeesus teki samalla jonkin hypnoottisen eleen. Muuten se olis ollut vaan harvinainen tapaus.
ellauri203.html on line 47: Tällänen ajatus tule mieleen Doston Riivaajista: Kirjailijat jonka henkilöt tai sankarit on edes jossain suhteessa poikkeusihmisiä, saati jotain supermiehiä, on narsisteja, ehkä vähän, todennäköisemmin ihan.
ellauri203.html on line 94: Kontin paperback-laatikosta löytyi Doston slavofiilin taantumuspolitiikan perusteos englannixi eli Riivaajat. Doston mukaan pahat nihilistit oli yhtä pahojen länkkärimielisten liberaalien poikia. Tämän päivän näkökannalta Dosto on ihan Putin miehiä. Taitaa anglosaxeja nyt kaduttaa että tuli sitä niin hurrattua kommarien aikana.
ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848.
ellauri203.html on line 143: Herzenille Dosto kirjoitti 1845: sanoissa jumala ja uskonto näen pimeää, hämärää, kettinkiä ja solmuruoskan. Doston näkö kyllä parani loppupeleissä, se näki tunnelin päässä pilkottavan valoa.
ellauri203.html on line 243: Demoneita onko heitä? Mulatti Pushkin arveli että on, ja Jeesus siellä Kenneretin järven vastarannalla teki niillä ilman lupaa selvää pakanoiden sikalaumasta. Kääntäjien mielestä Doston pointti on ettei heppulit ole ize pahoja, vaan niille tulee vaan joku demoni. Uskokoon ken haluaa, ja jaxaa. Doston ajatus on että kunnon venäläinen musikka kyllä paranee kun nihilistit siat saadaan ajetuxi jorpakkoon. Nihilistit on sikoja, ja demoneita niiden pahat meemit kuten ateismi ja länkkärien liberaali vasemmistolaisuus.
ellauri203.html on line 410: Pölhö dostokääntäjä väittää vastoin parempaa tietoa että apinaveljen nirhaus olis sääntökirjan pahin ilkityö. Ei läheskään, sehän on 10 käskystä 5:nnellä sijalla, Doston sääntöversiossa vasta 6:nnella.
ellauri203.html on line 492: Verkhovensky Jr on joku mestarivehkeilijä eli pahis. Stavrogin on aatelinen toisin sanoen hyvis. Se on nähtävästi taas joku Doston alter ego. Vittu miten Dosto on iso narsisti. Plus pedo, kz. sensuroitua lukua Tihonin pakeilla.
ellauri203.html on line 523: Ryssiin palattuaan Shitov on tehnyt täyskäännöksen (vrt Dostoa) ja puolustaa nyt putinismia. Se on nyttemmin Doston hyvis sivupersoona. Pochvennichestvo on jotain ton ajan persuilua. Slaavilaisuus hyvä, länkkäriys paha. Tohon jälkimmäiseen voi kyllä yhtyä.
ellauri203.html on line 538: Verhojanski senior on nuhjannut emäntänsä Varvaran hameissa 20v uskaltamatta tunnustella hameenalusta. Se harmittaa Varvaraa. Hämäriä naimakauppoja ja ilmaisia panoja kuin kauniissa ja rikkaissa. Pjotr, Verhojanski jr, tulee yllättäen paikalle. Sen perään hiippailee Stavrogin. Sillä on messissä joku Marja, tyypillinen Doston damsel in distress jonka Dosto-avataari Stavro on muka pelastanut, bylsimättä sitä kovin pahasti. Sähläystä Verho Sr:n naimakaupoista jonkun Darjan (ilmeisesti Stavron isän ex-kanasen) kaa. Shatov hipsii näyttämölle ilman puheosaa. Se menee vaan ja vetää mitään sanomatta lättyyn Stavroa. Stavro ei ole moxiskaan, ja Shitov lähtee lätkimään eri nolona.
ellauri203.html on line 570:

Tää on siis Doston manuskasta sensuroitu luku. Eikä ihme, on se aika paxu jopa nykypäivän mittapuulla, saati 150 vuotta sitten.
ellauri203.html on line 575: Ei ihme että Sigismund Riemu oli innostunut tästä Doston sensuroidusta luvusta. Tiihonhan on selvä psykoanalyytikko ja Stavro on sen narsisti psykopaatti asiakas. Se ei ole puoliveteinen ja hailakka kuten laodikealaiset, vaan äkäinen kuin ampiainen. Mistä tiesitte että olen vihainen, se ärähti terapeutille pää punaisena. En aio tunnustaa teille mitään! Mutta transferenssi oli ehtinyt jo tapahtua, kyynelehtivä tunnustus ei voi olla kaukana. Homahtavan Tiihonin ei tarvihe kuin odotella.
ellauri203.html on line 577: Lammas ei pidä haaleasta uhrista, se syö mieluummin kylmiä paloja tai kuumia. Kääntymisen tarvitaan tunnemyrskyä, koska se ei tunnu täällä (Foggin neekerisheriffi osoittaa umpiluista päätä) vaan täällä (ruskea sormi sojottaa kohti genitaaleja). Doston roistolla on terriibilejä aikomuxia. Turgenevista terriibeleintä elämässä oli sen mitäänsanomattomuus. Vitun löysimyxet, tuo on tuota samaa nauseata kuin ranskixilla existenssikermaperseillä. Ne haluu tappaa izensä kun niillä ei ole mitään kivaa tekemistä. Olisivat menneet oikeisiin töihin, olis loppunut toi valitus.
ellauri203.html on line 579: Doston roistoilla on aina kokonainen pakka kynäiltyjä tunnustuxia, jotka kaikkien (siis nimenomaan kaikkien) pitäisi lukea ja/tai kuunnella. Samanlainen oli Ippolitilla. Narsistista esiintymishalua kuin Kristina tädillä. Doston äiti kuoli kun se oli 15vee, varmaan ikävystymiseen kun Fedja aina luki sille näitä tunnustuxia.
ellauri203.html on line 591: Doston mielestä vasta tää luku selvitti Stavro-paran motiivit. Se koitti epätoivoisesti saada tätä lukua kirjaan takaisin, mutta Katkov oli liian kauhistunut. Sigmund Freud sai siitä ainesta kokonaiseen esseeseen.
ellauri203.html on line 599: Lisää pervoilua: Seuraavana päivänä Nikkeä vaan suututti se pikkupillu niin eze olis vaikka voinut tappaa sen, muzitten taas sitä pelotti niin kovasti ezen pipu kutistui aivan ruttanaxi. Varmaan Doston seko iskä oli kohdellut Dostoa vastaavalla tavalla.
ellauri203.html on line 603: Kumma jos ei patologi muka huomannut että pikkupillu oli täynnä Stavron runkkua. Mut täähän onkin vaan Doston fiktiivistä herkuttelua. Samanlaisia virheitä löytyy anglosaxien poliisisarjoista.
ellauri203.html on line 607: Doston ulkomailla näkemässä taulussa Äkistys ja Maitotyttö valmistautuu bylsinään kädetkin ojossa äkistyxen teltassa Klasu Lothringenilaisen kuvassa. Missäs luuraa yxisilmäinen jättisiitin joka kohta litistää ne pannukakuxi?
ellauri203.html on line 612: Tämän kuvan nähtyään ja sillä sivun verran herkuteltuaan Nikke muistaa että pissiliisa olikin vaan 10-vuotias. Onnexi Doston muna oli viiriäisen kokoa eze mahtui edes sisälle. No olihan se vähän noloa mutta sisään työntyminen tuntui silti pirun hyvältä. Sitä ihmistä en unohda koskaan, en sitä stondia enkä sitä fiiwistä.
ellauri203.html on line 632: Doston mielestä pahin paikka Jee-suxelle ei ollutkaan se naulaus vaan tolvanoiden pilanteko sen muka jättimäisestä henk.koht. uhrauxesta. Jumalapilkka onkin sääntökirjassa ihan ensimmäisenä, ennen muita EAT! tyypin reviiripykäliä.
ellauri203.html on line 638: Mä veikkaan että Tiihon pyytää Nikkeä rupeamaan joxkin taantumuxen äänitorvexi, se olis Jee-suxen joukoille isompi palvelus kuin tollanen pelkkä izepaljastus. (Tää on varmaan Doston kynällisen toiminnan oma peitetarina.) No melkein oikein: Tiihon haluaisi päästä donizixi samaan munkkiselliin kohomunkin kaa. Komia kukkohan se on.
ellauri203.html on line 670: Mitäs tuumasitte Doston suorituxesta? Hypyn pituus ja tyylipisteitä? No voi vittu, mä sanoisin. Käsittämätöntä soopaa, sairaan pään tulostamaa. Mikä tässä nyt on muka hienoa? Paizi tietysti että kommarit saa kyytiä.
ellauri203.html on line 685: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä.
ellauri249.html on line 346: Hruštšovin vuoden 1956 puoluekokouksessa pitämää puhetta seurasi niin sanottu suojasää. Kulttuuripolitiikkaa on luonnehdittu: ”kaksi askelta taaxepäin ja yksi eteenpäin.” Aleksandr Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä sai julkaisuluvan ja Dostojevski tuli jälleen sallituksi. Ivan Denisovitšin päivää seurasi vyöry samankaltaisia leirikuvauksia, jotka kuitenkin jätettiin julkaisematta. Doston
ellauri254.html on line 426: Jo Gott der Herrin avauspuheenvuorossa vahvistuu Unski Remexen mainizema Doston Kirillovin pogo, että kuolemanpelko on uskonnon paras tylppä astalo. Spoileri:
ellauri288.html on line 283: Suositellaan klassisten venäläisten kirjailijoiden, kuten Doston ja Pasternakin, ystäville sekä niille, jotka nauttivat nykyajan klisheisistä tarinoista himosta ja petoksesta. Library Journal Review, Yhdysvallat
ellauri374.html on line 436: Doston vastaus maaorjien emansipaatioon oli pohtia, kuinka kouluttaa maaorjia. Pietari Suuri oli lähtenyt pahasti hakoteille länkkäröinnissä.
ellauri374.html on line 438: Samaa mieltä on Sergei Aksakov teoxessa En familjekrönika, jota luin Peijaxen sairaalassa verta virzassa. Jotenkin pidin Aksakovin büchleinista, toisin kuin Doston angstauxista. Sixikö että Aksakov on vanha hölmö vaiko sixi että on niin helpottavaa olla ilman virzakiveä? Vaikea sanoa. Vankka maaorjuusscheisse ja tympeä miesshovinismi siinä ei kyllä napannut. Voivottelevat kauniit mordvalaistytöt mehukkaine pullineen olisi ollut kiva nähdä.
ellauri376.html on line 172: Ei nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
ellauri376.html on line 341: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
ellauri376.html on line 343: Ronald Hingley, author of Russians and Society and a specialist in Dostoevsky´s works, thought this novel a bad one, whereas Richard Pevear (in the introduction to his and Larissa Volokhonsky´s 2003 translation of the novel), vigorously said it´s a good one. Herman Hesse, another teenage novelist, liked it too. Ei kyllä Doston paikka oli loukossa, eihän sillä edes parta kasvanut kunnolla. Vitun pedofiili.
ellauri378.html on line 229: Dosto teininä oli Päivi Räsäsluokan ryppyoza kristitty, häpeämättömän taantumuxellinen porvari (punastuu). Ainoa syy olla solidaarinen toisille olisi että siitä saa kuonpuoleisessa jotain etua. Se ei halua kasarmeja, yhteisasumista eikä lapsettomia yhteisiä vaimoja. Se haluaa päättää ize mikä on mukavinta, se olisi ainakin mukavampaa. Leivänkannikasta ja ilmaisesta lämmityxestä vaaditte vastalahjaxi koko minun persoonallisuuteni, yxilöllisyyteni. Jos "vain" Pitkäkäden biologinen isä oli kääntynyt katolismiin, se olisi pahempi kuin pakana. Helkkari mikä ääliö toi Fedja setä oli. Voimakastahtoisilla ihmisillä on erityisen suuri alistumistarve. He valizevat Jumalan ettei tarvi alistua rupusakin tahtoon. Doston näyttää vaivanneen ennen kaikkea talousliberalismin hyöky Venäjällä 1800-luvun lopulla. Kuin lasaretissa maannut länsisotilas V-päivänä se koki sekä hyvää mieltä että hätää, kun ei saanut olla mukana riemuizemassa kaduilla. "Minun ideani on tämä: haluan tulla Rothschildixi." Tai oikeammin Roope Ankaxi, syödä pelkkää leipäkeittoa ja kerätä maailmanluokan kerän narunpätkistä. Tää on tää jälleen trendaava FIRE ajatus: financial independence, retire early. Säästämistä, pörssikeinottelua. Kun on markan tulot niin 95 pennin mänöt.
xxx/ellauri104.html on line 1355: Hohhoijaa. Olen väsynyt olemaan koko ajan ilkeä. Koitan nyt suhtautua suopeammin kirjailijoihin ja heidän sepustuxiinsa. Esim Doston Setämiehen uni on muka-komiikan alla suht tarkkasilmäistä sielutiedettä. Eikä se ole puiseva kuten pelkäsin. Pitkäripsisestä Zinasta tulee mieleen joku venäläinen kaunotar, oliskohan Igor Kudashevin rouva Irina. Vaikka sittemmin Juha Janhusen pikkurouva Katjakin oli kaunotar anatomian laitoxen aikoina. Jälkeenpäin ajatellen sillä oli ehkä haku päällä. Mutta molemmat on blondeja.
xxx/ellauri139.html on line 189: Asko Jukka Korpela on essessään Dostojevskin Idiootista. Tää on varmaan se sama idiootti Jukka "Yucca" Korpela jolla oli netissä tietoa merkkijoukoista. Idiootti tarkoittaa yxityishenkilöä, originellia, joka ei lähe mukaan yhteisöllisyyteen. Tollasta kuin Philip Roth. Rothilla vilisee samoja kvasiuskonnollisia ällösanoja kuin Dostolla: ylpeys häpeä selitys merkitys. Merkitys on erityisen ällö. Semantiikkaa. Mikä on tän kaiken tarkoitus? Ken voi sen tietää. Kaikki tietävät. Doston armo ja nöyristely kyllä puuttuu kiivaalta juutalaiselta Rothilta. Kabulissa on jälellä 2 jutkua jotka on riidoissa, käy eri synagoogissa. Hyi häpeä. Pahempia kuin Antero. Teidän armonne. Saako olla pikkuleipiä?
xxx/ellauri139.html on line 209: Mix jenkeillä on niin vitusti noita TLDR neuvokkeja just Doston Idioottiin? Jotenkin se on niille tuiki tärkeä. Tää on nuortenkirja, siitä ei ole epäilystä. Joka iikka haluu olla joku Jeesus nuorukaisena tai neitosena. Ja vastustaahan Dosto siinä nihilismiä. Eikä hölmö altruistikaan selviä täysin ilman risuja, joutuuhan se takas Sveiziin hermoparantolaan.
xxx/ellauri139.html on line 233: Tää parannettu painos on varmaan Doston omakuva rasvatusta peilistä.
xxx/ellauri139.html on line 1204: Doston typerä jatkosarja jossain viikkolehdessä. Doston oli jo ollut lusimassa Siperiassa. Suht palasina se sieltä palasi. He planned to explore the moral and psychological dangers of the ideology of "radicalism", and felt that the project would appeal to the conservative publisher Katkov.
xxx/ellauri224.html on line 209: Kirjoittaja: Dave Roos | 9. marraskuuta 2021 | tyypillistä jenkkipropagandaa Doston kustannuxella
xxx/ellauri239.html on line 348: Mihinkään tälläseen pelurointiin mulla ei ole vähäisintäkään taipumusta, vaikka tein gradun peliteoreettisesta semantiikasta. Emmä edes sillonkaan tykännyt peliteoriasta enkä peleistä. Mulla ei ole uskoa, luottoa eikä toivoa. Ne on kaikki aivan syvältä. Tässä yhteydessä kanzis ehkä lukaista toi Doston Pelurit. Tai mixei Pascalin veto tai 419 scam, ne on vielä kreisimpiä. Mixhän Nääsböön ällö Harrykin oli pelimiehiä? Jotain romanttista siinäkin on olevinaan kaiketi.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri307.html on line 356: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri319.html on line 254: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri361.html on line 218: William Jamesin mielestä tää ja Doston Karamazovit oli "lapsellisia". Neuvostokriitikot näki siinä "pirstoutumista ja päättelyn puutetta." Brian Aldiss kuzui sitä suurimmaksi Tolstoin romaaniksi. Pötyä, Sota ja Rauha on paljon paxumpi. Kenji Mizoguchi sanoi: "Kaikki melodraama perustuu Tolstoin ylösnousemukseen." Mitä tollanen japsu filminikkari nyt ylipäänsä ymmärtää. Hänen elokuviensa toistuva teema oli naisten sortaminen historiallisessa ja nykypäivän Japanissa.
52