ellauri017.html on line 638: kuin Dostojevskin kirjeiden kirjoittaja.
ellauri025.html on line 872: Äidin kuoltua Monika velloi surussa viikkoja. Hän kuunteli autossa Leonard Cohenia ja kuvitteli, että se, mitä hän tunsi, oli surua. Tosiasiassa hän ei kyennyt tuntemaan mitään. Sen monen vuoden juominen oli tehnyt hänelle. Cohenin kuuntelu ja Dostojevskin pläräys.
ellauri025.html on line 895: "Opintojen aikana emme koskaan miettineet, millainen on hyvä ihminen. Se häiritsi minua. Kun sitten kerran käsittelimme eräällä kurssilla Dostojevskin ihmiskuvia, maailmani aukeni. Aloin lukea kirjallisuutta."
ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri033.html on line 516: Tää kokonaisuus > Sigma osat on musta ollut aina tyhmä fraasi, tän selvitin peliteorialla filsan sivulavissa. Tietystikään useimmat kokonaisuudet ei ole summia vaan muita rakenteita. Summa toteuttaa summan lait, kokonaisuudet yleensä ei. Mut sillä ei ole mitään tekemistä determinismin kaa. Eik determinismillä vapaan tahdon kaa. Tää on niin loppuun natustettu aihe et miten noi uskovaiset jaxavat. Muze on niille tosi tärkeä, sillä vapaan tahdon mukana menee synti, synnin mukana armo, ja armon mukana hierarkian leipäpuu. Höpsis! kaikki toimii ihan niinkuin ennenkin, vaik sen impin päästää karkuun laatikosta. Yhdet sooloilee, toiset rankasee, se toimii jos tyyppi ei oo sekopää, kaikki tikittää kuin JJ:n käkikello ilman Dostojevskin randomin vapaan tahdon väliintuloa.
ellauri035.html on line 1068: Kirjassa Anthropos today (2003) Rabinow kertoo, että anteroa vaivaa se että sillä on liian monta vaihtoehtoista totuutta izestään. Sillä on "too many logoi". No logoi on kyllä tosi paljon, on Pepsin, Coken ja ziljoonan muun paskan kaupizijan logot, amerikkalaiset ihan etupiässä. Tuleeko ajatuxet tunteista vai tunteet ajatuxista? Sitä pohti Dostojevskin "pelkkä" Dolgoruki (albumi 376). Olis kazonut Albert Liliuxen "Kasvien tunteet" kirjasta.
ellauri042.html on line 745: Dostojevskin romanttiset toilauxet oli sekoilevia. Sen eka avioliitto Maria Isajeva nimisen naisen kaa alkoi Odigitrijevskin kirkossa Kuznetskissa helmik. 6 1857, ja se oli dramaattinen ja eittämättä täynnä haasteita. (Minkälaisia? Täytyypä tutkia.)
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri111.html on line 39: Dostojevskin hauskimmassa kirjassa "Sedän uni" koomikkohahmot vittuilee Shakespearesta. Shakespearelta kuoli poika Hamnet, sen kuuluisimman julkaisun nimihenkilö on Hamlet. Dostojevskilta kuoli poika Aljosha, sen kuuluisin romaanihenkilö on Aljosha. Kumpi oli ennen, muna vaiko kana? Siinä selvitettävää.
ellauri111.html on line 761: Seuraava kirjotelma on otettu Dostojevskin kuuluisasta romaanista nimeltä "Veljekset Karamasoff", jonka hän kirjotti viimeiseksi ennen kuolemaansa. Se on välikohtaus ja esiintyy keskusteluna kahden veljeksen Ivanin ja Aljooshan välillä. Näistä on Aljoosha nuorempi, kristillinen mystikko, joka on kasvatettu luostarissa. Ivan taas on uudenaikainen materialisti ja ateisti.
ellauri111.html on line 770: Tässä kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuu mitä syvällisimpiä mietteitä, jotka koskettavat erityisesti roomalaiskatolisuutta ja sen kirkkojärjestelmää mutta suuressa määrin myös kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hylänneet Kristuksen alkuperäiset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopa vastakkaiselle perustalle. Tässäkin kirjotelmassa, kuten Dostojevskin muissa teoksissa ilmenee hänen tavaton voimakkuutensa ja hänen ajatustensa miltei pelottava syvällisyys.
ellauri111.html on line 896: Nää luonnehdinnat sopii Dostojevskin iivanaan kuin nenä naamaan:
ellauri152.html on line 579: Paikka paikoin Bet Dinin loppupuolella alkaa epäilyttää, että Bashevis on sittenkin kaikesta huolimatta narsisti. Se mm. näyttää mielellään lukevan Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta. Ja se manipuloi kavereitaan hederissä kuin Joosef veljiään. Thomas Mannin Joosef oli sekin ilmiselvä narsisti, niinkuin Tomppa izekin. Ja homokin se oli. Hmm.
ellauri192.html on line 871: Kohtaus, jossa isä Fjodor kaatuu polvilleen insinöörin eteen ja anoo tätä myymään kaikki kaksitoista tuolia, palaa jaksoon Dostojevskin romaanista "Idiootti": Juri Shtseglovin mukaan samalla tavalla miljonääri Afanasy Ivanovitš Totski yritti ostaa punaisia kamelioita vanhalta kauppiaalta Trepalovilta maakunnan rouva Anfisa Alekseevnalle:
ellauri203.html on line 191: Kaksoisolento on Dostojevskin toinen romaani, nuoren kirjailijan tuherrus. Suuret kertomukset odottivat vielä tuloaan. Ei kirjaa silti kannata jättää hyllyyn uinumaan. Länsimaisessa kirjallisuudessa kaksoisolento-aihe muodostaa oman traditionsa, ja sitä käsittelevissä tutkimuksissa viitataan yleensä täydellisyyden vuoxi Dostojevskiinkin.
ellauri203.html on line 195: Kaksoisolennossa on keskiössä ihmismielen, persoonallisuuden ja todellisuudentajun asteittainen täydellinen romahtaminen, jota nuori Dostojevski kuvaa mestarillisen tarkasti. Goljadkinin mielisairaudelle on tyypillistä se, että vaikka hän huomaa asioiden luisuvan pieleen, hän ei huomaa sen johtuvan hänestä itsestään. Dostojevskin oivallus on olla selittelemättä Goljadkinin toimintaa; hän antaa sekä lukijan että Goljadkinin olla epävarmoja siitä, mikä on totta ja mikä harhaa.
ellauri203.html on line 197: Dostojevskin Kaksoisolennon teemat ja teho eivät ole 165 vuodessa vähentyneet. Se on edelleen syvällinen pykologinen kuvaus yhden ihmisen kohtalosta, ja ainakin minua se kyllä kosketti, mutta minähän olenkin narsisti (siis ko. kriitikko).
ellauri203.html on line 482: Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi utopistisia vallankumouksellisia ja heidän toimintamallejaan.
ellauri203.html on line 669: Loppuarvosana Dostojevskin Riivaajista
ellauri210.html on line 101: Freud kirjoitti yleensä vain niin sanotuista "suurista" taiteilijoista. Hän analysoi parimurhaa Dostojevskin teoksissa, kirjoitti Leonardo da Vincin lapsuudesta ja pohti Michelangelon teosten emotionaalisia vaikutuksia. Mutta vuonna 1931 Freud puhui ystävälleen lähettämässään kirjeessä hieman Charlie Chaplinista.
ellauri236.html on line 358: Slim Grissonin tausta oli tyypillinen patologiselle tappajalle. Se oli ollut aina laiska koulussa, sillä oli ADHD diagnoosi, kieltäytyi avaamasta kirjoja. Se alkoi aikaisin haluamaan paalua. Se oli sadisti ja jäi usein kiinni eläinrääkkäyxestä. 18-vuotiaana se alkoi kehittää murhanhimoa. Siihen mennessä sen aivot oli surkastuneet. Joskus se oli normaali ja jopa nopea, mutta enimmäxeen käyttäytyi kuin Dostojevskin idiootti.
ellauri244.html on line 90: Harri Sirola, vielä 1 Heikki Herlinin perinnöllä siivestäjä, sykkipoika ja yhtä moukka kuin koko muukin puunaamainen Herliinien suku. Laila oli intelligentti, ei mikään vouhottaja, aidompi kuin Harrin äiti joka oli pseudonoske ja luki Dostojevskin "eepoxia". Höh ei Dostojevski kynäillyt mitään eepoxia, vaan psykologisia rompskuja. Miten tääkin kaveri voi olla näin kädetön? No nuorihan se oli. Isä oli pataoikeistolainen jolle metro oli vasemmiston juonia, ihaili Konrad Lorenzia, sitä nazia. Harri ize oli "ailahteleva", äänesti kokoomusta ja Aleniuxen Eleä vuorovuosina. Ahmi Vonnegutia, Milleriä, Hesseä, Waltaria, Nerudaa. Helposti sulavaa silavaa. Kadehdittavia heppuja, Hermanni ja Henry. Niillä tuskin oli turhanpäiväisestä naimisesta omantunnontuskia.
ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
ellauri276.html on line 442: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri277.html on line 461: Jokeri ei tavoittele rahaa, mainetta tai edes kontrollia. Hän sanoo haluavansa yksinkertaisesti "saaha käyttöön pienen anarkian", "järisyttää vakiintuneen järjestyksen". Mutta kierteellä tavalla, eikö tämä ole vapaan tahdon voitto – valinnan, joka on irrotettu lain, järjestyksen ja moraalin turvallisista laitureista? Tätähän tuumi Dostojevskin koronkiskurin nirhaaja kirjassa Rikos ja Rangaistus, että ämmän lyömisestä kirveellä alkaa se vapaus. 2 pahaa ei tee 1 hyvää, kai sen olisi se tiedettävä! Ja Batmaninkin myös, ei parane konniakaan huidella pesäpallomailalla! Tehdä sillä Dentsiin lommoja.
ellauri294.html on line 364: Homeroksen, jota kutsutaan Melesigenesiksi ja joka tarkoittaa "Melesin puron lasta", sanotaan syntyneen Smyrnassa 7. tai 8. vuosisadalla eKr. Yhdessä kirjallisten todisteiden kanssa yleisesti myönnetään, että Smyrna ja Chios esittivät vahvimmat perustelut väittäessään Homeroksen, ja pääasiallinen usko on (poliittisista syistä), että hän syntyi Ioniassa. Kuten kreikkalaiset kexivät myös zazikin ja viininlehtikääryleet. Meles-joki, joka edelleen kantaa samaa nimeä, sijaitsee kaupungin rajojen sisällä, but so what. No bridge-peli on sentään kehittynyt smyrnalaisesta "matkakhediivi" pelistä. Zorro ja kenraali salakuljettivat sen Lontooseen. Venäjällä sitä kuzuttiin "viesti" pelixi, jota pelasi mm. Dostojevskin vanha ruhtinas.
ellauri316.html on line 65: Natoa pidetään allianssin ulkorajojen haavoittuvimpana osiona ja mahdollisena Venäjän hyökkäyksen kohteena, koska Suwalki-käytävän valtaaminen itse asiassa katkaisisi Baltian maat (Viro, Latvia ja Liettua ) muista Naton jäsenistä. Eläkkeellä olevan eversti Viktor Barantsin mukaan jotkut Naton kenraalit uskoivat vuonna 2017, että Naton joukot pystyisivät estämään Venäjän hyökkäyksen Suwalki-käytävällä 36-60 tunnin ajan. Samanaikaisesti Dostojevskin Idiootin konnan Rogozinin vuonna 2013 antamien lausuntojen mukaan on muistettava, että tarkkuusase-Yhdysvallat pystyy teoriassa tuhoamaan Venäjän tärkeimmät infrastruktuurilaitokset ja riistämään sen kyvyn vastustaa 6 tunnin kuluessa, että eipä hätiä mitiä. Teoriassa.
ellauri326.html on line 241: A: Tämä on erittäin suuri aihe. Tässä on kysymys siitä, mitä venäläinen kulttuuri on ja että polku Buchaan kulkee venäläisen kirjallisuuden kautta. (Buchasta löytyi venäläisten lähdettyä epälukuinen määrä vähävenäläissiviilien ruumiita, joiden aikaansaajista ei tullut sopua, eikä siitä oliko niitä alle komppania vaiko yli pataljoona.) Ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti sitä, että Dostojevskin luettuaan "venäläiset pojat" juoksivat ryöstämään, raiskaamaan ja tappamaan. Sinun on vain ymmärrettävä, mitä venäläinen kulttuuri on. Tämä on täysin vieras olento tässä uluksessa. (Ulus on heimoyhdistys, jolla on tietty alue, khaanin tai johtajan alainen Keski- ja Keski - Aasian kansojen keskuudessa, tai hallinnollis-alueyksikkö burjaattien, kalmykkien ja jakuutien keskuudessa, tai historia-asutus turkkilais-mongolialaisten kansojen leiri Uralilla ja Siperiassa.)
ellauri326.html on line 283: Tai ehkä sinun on otettava seuraava askel? Löydätkö Kristuksen itsestäsi? Mikä Kristus, kysyy Dostojevski? Kristuksia on erilaisia. Mutta heillä oleva Kristus on väärässä. Mutta oikea on säilynyt todellisessa kristinuskossa. Todellinen Jumala on säilynyt vain ortodoksiassa, ja vain Venäjän kansa on Jumalan valittu kansa, jossa ortodoksisuus on säilynyt. Ja Venäjän kansan on kerrottava tämä hyvä uutinen koko maailmalle, ja sen väline on Venäjän valtio ja Venäjän kirkko. Tästä tämä Venäjän ortodoksinen fasismi alkaa. Slavistit eivät saavuta tätä Dostojevskin toista puoliskoa.
ellauri346.html on line 79: Lisäksi elokuva oli lähes kuuden vuoden ajan, tammikuusta 2008 lokakuuhun 2013, eniten tuottanut venäläinen elokuva, ja vasta vuonna 2013 se hävisi ennätyksen Fjodor Dostojevskin elokuvalle Stalingrad - Jatkuu.
ellauri386.html on line 55: Ensin vähän taustoja Uikipediasta. Doston suvun juuret juontavat Danilo Irtishchiin, jolle myönnettiin maata Pinskin alueella (vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä, nykyisen Valko-Venäjän alueella) vuonna 1509 hänen palveluksistaan paikallisen prinssin alaisuudessa. Hänen jälkeläisensä otti sitten nimi "Dostojevski" perustuu kylään nimeltä Dostojewo (johdettu vanhasta puolalaisesta dostojnik – arvovaltainen). Ei ne mitään maa-aatelia olleet aikapäiviin. Dostojevskin välittömät esi-isät hänen äitinsä puolelta olivat kauppiaita; hänen isänsä puoleinen mieslinja oli pappeja. Hänen molemmilla vanhemmillaan saattoi olla myös tataariverta. Senhän se on vähän näköinenkin.
ellauri386.html on line 62: Kun humalainen oli raiskannut yhdeksänvuotiaan tytön, Fedjaa pyydettiin hakemaan isäänsä hoitamaan häntä. Tapaus jäi vähän vaivaamaan, ja teema kypsän miehen halusta nuoren tytön haarukkaan esiintyy kirjoituksissa Pirut, Karamazovit , Rikos ja rikosseuraamus ja muissa kirjoituksissa. Vaikka Dostojevskin fyysinen rakenne oli ruipelo, hänen vanhempansa kuvasivat häntä kusipäiseksi, itsepäiseksi ja röyhkeäksi. Häntä kuvailtiin kalpeaksi, sisäänpäin kääntyneeksi unelmoijaksi ja karvakätisexi romantikoksi.
ellauri386.html on line 70: Kun The Double sai kielteisiä arvosteluja (mukaan lukien erityisen särkevä Belinski), Dostojevskin terveys heikkeni ja hänen kohtaukset yleistyivät, mutta hän jatkoi kirjoittamista. Dosto sai lohtua Petrashevsky Circlestä, jonka perusti Mihail Petrashevsky, joka oli ehdottanut sosiaalisia uudistuksia Venäjälle. Mihail Bakunin kirjoitti kerran Aleksanteri Herzenille, että ryhmä oli "mitä viattomin ja vaarattomin yhtiö" ja sen jäsenet "järjestelmällisesti vastustivat kaikkia vallankumouksellisia tavoitteita ja keinoja".
ellauri386.html on line 78: Yksi Dostojevskin ystävistä, Miljukov, neuvoi häntä palkkaamaan sihteerin. Dostojevski otti yhteyttä pietarilaiseen pikakirjoittaja Pavel Olkhiniin, joka suositteli oppilastaan, kaksikymmentävuotiasta Anna Grigorjevna Snitkinaa. Hänen pikakirjoituksensa auttoi Dostojevskia saamaan Pelinpelaajan valmiiksi 30. lokakuuta 26 päivän työn jälkeen. Hänellä oli vaaleanruskeat, hieman punertavat hiukset, hän käytti hiushoitoainetta ja kampasi kaljuaan ahkerasti... hänen silmänsä olivat erilaiset: toinen oli tummanruskea, toisella pupilli niin iso, että et voinut nähdä sen väriä. Silmien omituisuus antoi Dostojevskille salaperäisen vaikutelman, ja ne näyttivät epäterveiltä. Kuukauden koeajan jälkeen 15. helmikuuta 1867 Dostojevski avioitui Snitkinan kanssa Trinity-katedraalissa Pietarissa. Rikos- ja rangaistuksesta ansaitsema 7000 ruplaa ei kattanut heidän velkojaan, joten Anna joutui myymään arvoesineensä.
ellauri386.html on line 82: Venäjällä heinäkuussa 1871 perhe oli jälleen taloudellisissa vaikeuksissa ja joutui myymään jäljellä olevan omaisuutensa. Konstantin Pobedonostsev, tuleva kaikkein pyhimmän synodin keisarillinen päävaltuutettu, vaikutti Dostojevskin poliittiseen etenemiseen konservatismiin. Annan kurkkuun kehittyi paise. Heinäkuun tienoilla 1874 hän matkusti Emsiin ja meni lääkäriin, joka diagnosoi hänelle akuutin puhekatarrin. Oleskelunsa aikana hän aloitti The Adolescentin. Se käsittelee ensisijaisesti isän ja pojan suhdetta, josta tuli usein puhe Dostojevskin myöhemmissä teoksissa. Hänen poikansa Aljosha sai vakavan epilepsiakohtauksen ja siihen kuoli hän. Fedjalla oli keuhkoemfyseema. Vetiköhän se röökiä ihan ketjussa kuten Kristiina täti takavuosina?
ellauri386.html on line 86: Dostojevskilla ja Apollonia (Polina) Suslovalla oli lyhyt mutta intiimi suhde, joka huipentui talvella 1862–1863. Suslovan seurustelu espanjalaisen Manoliton kanssa myöhään keväällä ja Dostojevskin peliriippuvuus ja ikä päättivät heidän suhteensa. Hän piti (venäläistä) ortodoksiaa ihanteellisena kristinuskon muotona. Semipalatinskissa Dostojevski elvytti uskonsa katsomalla usein tähtiä.
ellauri386.html on line 89: Monien Dostojevskin teosten juutalaisten on kuvattu esittävän negatiivisia stereotypioita. Päiväkirjoissaan hän halveksi länsimaalaisia ja kaikkia, jotka vastustivat panslaavilaista liikettä.
ellauri386.html on line 91: Friedrich Nietzsche kutsui Dostojevskia "ainoaksi psykologiksi, jolta minulla oli jotain opittavaa". Ernest Hemingway totesi, että Dostojevskin teoksessa "oli asioita, jotka olivat uskottavia ja toisia joita ei kannata uskoa, mutta jotkut niin totta, että ne muuttivat sinua lukiessasi niitä; hauraus ja hulluus, pahuus ja pyhyys ja mitä uhkapelaamisen järjettömyydestä tuli tietää." Franz Kafka kutsui Dostojevskia "verisukulaisexi." Hermann Hesse nautti Dostojevskin teoksista ja sanoi, että hänen lukeminen on kuin "vilaus tuhoon". Norjalainen kirjailija Knut Hamsun oli siitä into piukeena. Häntä pidetään venäläisen symbolismin, ekspressionismin ja psykoanalyysin edelläkävijänä. Sigmund Freud sijoitti Dostojevskin toiseksi Shakespearen jälkeen luovana kirjailijana ja kutsui Karamazovin veljeksiä "upeimmaksi koskaan kirjoitetuksi romaaniksi". En ole jaxanut lukea, Aljosha on vitun epäuskottava persoona. Perumbadavam Sreedharanin kuuluisa malajalamromaani Oru Sankeerthanam Pole käsittelee Dostojevskin elämää ja hänen rakkaussuhdettaan Annaan.
ellauri386.html on line 131: Annan elämän alku aviomiehensä kanssa oli hellän rakkauden ja tulikivenkatkuisten haukkumisten paradoksi, jossa koskemattomasta Annasta tuli masentuneen ja velkaantuneen taiteilijan opiskelija ja tukijatke vyöllä. Anna Grigorijevna Dostojevskaja oli suuren venäläisen kirjailijan Fjodor Dostojevskin loistava vaimo, pikakirjoittaja ja liikekumppani, feministi. Anna oli miehekkäämmän näköinenkin kuin Fedja setä.
ellauri386.html on line 133: Kuten Andrew Kaufman, äskettäin julkaistun Pippelin vaimo: Tarina rakkaudesta ja riskistä naisesta, joka pelasti Dostojevskin, kirjoittaja sanoi, "ihmisten on ymmärrettävä, että he eivät ehkä pitäisi joitakin Dostojevskin mahtavimpia romaaneja käsissään, jos ne eivät olisi ilmestyneet." "Dostojevski oli melkein avuttoman umpikujan edessä, kun he tapasivat, mutta Anna oli auttanut häntä välttämään katastrofin älykkyydellään, työmoraalillaan ja emotionaalisella tukellaan", Kaufman kirjoitti. Annasta ei ole aiemmin julkaistu kirjaa englanniksi.
ellauri386.html on line 134: Dostojevskin pelastajaksi valittu Anna asettui miehensä elämään "radikaalilla myötätunnolla ja epäitsekkyydellä", Kaufman sanoi Russian Life -lehden haastattelussa. Dostojevski sanoi Annalle eräänä yönä Genevessä: "En voi elää ilman sinua, Anna. Sinun kaltaisiasi varten Kristus tuli.”
ellauri386.html on line 151: PST: Nuori, kirjoitettu vuonna 1874, kahdeksan vuotta Annan avioliitosta Dostojevskin kanssa, on romana klee.
ellauri386.html on line 153: Kun Anna kirjoitti muistelmiaan elämästään Dostojevskin kanssa, hän häivytti izensä taustalle. Anna halusi vakuuttaa maailman miehensä neroudesta ja onnistui luomaan tämän irvikuvan niin hyvin, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen rooliaan. Anna ei ollut riistetty pikkuvaimo vaan uurasti päättäväisesti aviomiehensä perinnön luomisessa ja sai suuren tyytyväisyyden vauraasta bisneksestä jääden samalla näkymättömäxi. "Hän oli oman menestyksensä teppo", Kaufman sanoi. Sen lisäksi, että hän nousi ensimmäisenä naispuolisena kustantajana ja kehitti yhden Venäjän historian ensimmäisistä kirjojen jakeluyhtiöistä, hän perusti Dostojevskin nimiin sairaaloita ja kouluja sekä talonpoikakoulun, joka valmistui tuhat tyttöä; loi Venäjän ensimmäisen kirjallisuuden museon; ja julkaisi Dostojevskin kokonaiset kokoelmateokset, joita levitettiin kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja piti huolen että hänen miesvainajansa pysyi venäläisen kulttuurin eturintamassa.
ellauri386.html on line 194: Joseph Frankin mukaan inkvisiittorin hahmon prototyyppi löytyy Schillerin Don Carloksesta: "Näytelmässä on sama perustelu pahuuden olemassaololle maailmassa, sama vastaus teodikian ongelmaan, eli Dostojevskin legendan sydän." Wait! wait! tekee mieli huutaa kuin Adrian Monk, selitäppä tarkemmin! Mikä se perustelu siis tässä oli? Eikai taas toi valintamyymälä-tematiikka? Eli ettei voi vapaasti valita hyvän ja pahan väliltä jos kaikki on vain hyvää? Mitä vittua? Mixi tarvizisi silloin valita? Mitä intrinsistä kivaa on valizemisessa? Onxe joku mezästäjä-keräilijän perustarve? Sitäpaizi mikä vapaus se nyt on jos väärästä valinnasta tulee heti näpeille? On vapaus valita vain K-kauppiaan osoittamasta laarista, muuten tulee sähköiskuja. Sori ei tää kyllä pelitä.
ellauri386.html on line 199: Aljosha, jolla on yhteinen nimi kirjailijan nuoren pojan kanssa, joka kuoli romaanin kirjoittamisen aikana, on Dostojevskin henkinen puoli, joka pyrkii saavuttamaan Dostojevskin oman henkisen ihanteen.
ellauri386.html on line 201: Dmitri on miehen intohimoinen puoli, jonka huulilta valuu säkeitä Dostojevskin suosikkirunoista ja jonka taloudelliset murheet vastaavat kirjailijan, joka kerran kirjoitti veljelleen siitä, kuinka hänen vahtivuorollaan "ruplat ryyppäävät kuin ravut kaikkiin suuntiin. Ohjeita?"
ellauri386.html on line 212: Toinen lukemisto selventää Vanjan poinzia seuraavasti. Dostojevskin näkemyksen mukaan, kun Jeesus käänsi Saatanan kolme kertaa pois, hän pakotti ihmiskunnan kantamaan hengellisen vapauden taakan, valinnan uskoa tai olla uskomatta, ja hengellinen vapaus on keskeinen osa Dostojevskin näkemystä Jumalasta, ihmisestä ja uskosta. Eli: ei leipää köyhille vaan nälistystä, ei tietoa uskon sijasta, ei kominterniä globaalikapitalismin asemesta. Kaikki nää on pahaa lääkettä, koska ne poistavat kaikkein tärkeimmän: yrittäjänvapauden. Tää on tosi pahaa oikeistopropagandaa Fedja setä!
ellauri386.html on line 506: Solovjov yritti kai sovittaa siihin Schellingiltä saamaansa saksalaisessa idealismissa juhlittua harhaoppista dualismia (subjekti-objekti). Vuonna 1877 Solovjov muutti Pietariin, jossa hänestä tuli kirjailija Fjodor Dostojevskin (1821–1881) ystävä ja uskottu. Ystävänsä vastakohtana Solovjov suhtautui myötätuntoisesti roomalaiskatoliseen kirkkoon (sen äisky oli polakki). Solovjovin teoksista käy selvästi ilmi, että hän hyväksyi paavin ensisijaisuuden yleismaailmalliseen kirkkoon nähden. Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen aktiivisena jäsenenä hän puhui hepreaa ja kamppaili sovittaakseen yhteen juutalaisuuden ja kristinuskon. The Jewish Encyclopedia kuvailee häntä "juutalaisten ystäväksi" ja toteaa, että "hänen sanotaan jopa kuolinvuoteessaan rukoileneen juutalaisten puolesta".
ellauri386.html on line 519: Yleisesti ajatellaan, että Solovjov oli yksi Dostojevskin hahmojen Aljosha Karamazovin ja Ivan Karamazovin lähteistä Karamazovin veljet -elokuvassa.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri390.html on line 169: Useat tutkijat ovat huomanneet Dostojevskin romaaneissa goottilaisen kirjallisuuden elementtejä. Sen iskä ja äiskä luki sille illalla Ann Radcliffea. Pikku Fedja näki niistä pahaa unta, pyöri sänkyvaatteet naruixi ja huusi unissaan.
ellauri390.html on line 204: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
ellauri391.html on line 44: Ei mitään uutta auringon alla. Sata vuotta sitten kirjoitti Dostojevskin mielirunoilija Vsevolod Krestovski Ukrainasta:
ellauri391.html on line 383: Stop tykkänään ennenkun mennään eteenpäin: eli mitä toi spontaanius tarkottaa? Eikai sitä Dostojevskin indeterminismiä, eli annetaan höpsismin ratkaista? Tahdotaan ihan mitä sylki suuhun tuo? Niin että käytöstä ei voi ennustaa, se on ihan herrassa?
ellauri405.html on line 298: Jokaisessa kaupungissa, joka synnytti Aleksanteri Puškinin, Mihail Bulgakovin, Fjodor Dostojevskin, Nikolai Gogolin ja Wassily Kandinskyn, on enemmän kuin kohtuullinen älykkyys, eikä Moskova varmasti petä. Ja lopuksi - Euroopan parhaimman näköiset naiset. 🔥
ellauri411.html on line 87: Tomin elämä oli Tomista kuin Middleton Murryn kirjoittama Dostojevskin romaani. Pojat älkää kirjoittako runoja, Tom sanoi koulunsa koulupojille. John Middleton Murry (6. elokuuta 1889 – 12. maaliskuuta 1957) oli englantilainen kirjailija. Hän oli tuottelias kirjailija, joka tuotti elämänsä aikana yli 60 kirjaa ja tuhansia esseitä ja arvosteluja kirjallisuudesta, sosiaalisista kysymyksistä, politiikasta ja uskonnosta. Merkittävä kriitikko Murry muistetaan parhaiten suhteestaan Katherine Mansfieldin kanssa, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1918 tämän toisena aviomiehenä, ystävyydestään DH Lawrencen ja TS Eliotin kanssa sekä ystävyydestään (ja lyhyestä suhteestaan) Frieda Lawrencen kanssa.
ellauri434.html on line 169: Tiktoker löysi Dostojevskin ja rakastui häneen!
xxx/ellauri086.html on line 740: Poella oli merkittävä ja laaja vaikutus moniin häntä seuranneihin kirjailijoihin. W. H. Audenin mukaan Poen kuvaukset epänormaaleista ja itsetuhoisista mielentiloista vaikuttivat Dostojevskin tuotantoon, hänen salapoliisisankarinsa oli Sherlock Holmesin esikuva, hänen tulevaisuuskertomuksensa vaikuttivat H. G. Wellsiin ja hänen seikkailukertomuksensa Jules Verneen ja Robert Louis Stevensoniin.
xxx/ellauri113.html on line 568: Miten Jeesus (jos se nyt edes oli Jeesus) teki luomistyön? Juu se sanoi fiat, ja Fiat tuli, eikä folkkari. Ei se testannut miljoonia vuosia jotain prototyyppejä. Sehän olis naurettavaa, ah mä nauran, hahaha. Aika ilotonta naurua. Pekka on kuvasta päättäen ikävä ihminen. Se ei yhtään muistuta Dostojevskin isä Mefodia, vai mikä sen rippi-isä-äijän nimi oli Karamazoveissa, ei se ole lempeä, iloinen eikä vakava. Hyvyys ja pyhyys on siitä kaukana, se puhuu pieru- ja kakkajuttuja. Se näyttää koleeriselta setämieheltä, ja varmaan onkin sellainen. Saarnaa leipääntyneesti, niistää kesken kaiken nenäänsä räkäiseen nenäliinaan, virnuilee ja huitoo käsillä. Koko aika mainostaa myymiänsä kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 130: Hyvä Levinas! Toiseuden lisäksi keskeinen teema Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu. Hmm. Kiinalaisista kasvoihin kuuluu noikin asiat, joiden menetystä ne pelkäävät. Passistakin kazotaan nimenomaan kasvoja. Kasvojen menetystä suri se uskonnollinen sähkömies [viite tarvitaan], tai venäläisen huoran pilluun kurkistanut suomalainen matkamies. Nykyään on musta mukava käydä kaupassa, kun on naamarit, ei tarvize kazoa kaikkien turveloiden pärstävärkkejä. Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:
xxx/ellauri121.html on line 562: Nytpä tahdon sanoa mixmusta toi Dostojevskin pikku reikämunkin syyllistyssitaatti on luotaantyöntävä. Siinä on takana sellainen ajatus, että mä jelpin jäihin joutunutta urheilijatoveria vaan six, että ohut jääkin on jotenkin mun syytä, josmä en lähde köyden kanssa auttamaan ja huutamaan "rauhallisesti vaan, kyllä me sut sieltä pois saadaan", niin taivaasta mua joku suuri nyrkki kohta kumauttaa. Eli motiivi on syyllisyys ja siitä koituva rangaistuxen pelko, sillä ei ole mitään tekemistä ize jäihin jääneen kanssa, vaan se on vaan mun ja mun superegon välinen asia. Sinne vilkuillen mä vyyhteän tätä köyttäkin. Sisäistän herruutta. Helskutin narsistista, mun mielestä.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri123.html on line 417: Vanhassa nojatuolissa, ennen kuin hän ehti ampua, hän nukahti ja näkee ihmeellisen unen: Tässä unessa hän ampuu itseään rintaan, hän kuoli, hänet haudattiin – hän on kuollut mutta kuitenkin hän tietää jatkuvasti, että hän on olemassa. Jotain kypsyy hänessä, ja vaikka hän ei voi puhua, hän kuitenkin koko olemuksellansa huutaa korkeampaa voimaa, korkeampaa älyä; – ovatko ne Dostojevskin sanoja, vai ovatko ne korkeammalta taholta? Unessa alkaa sitten tapahtua. Hauta avattiin, tumma hahmo vei hänet avaruuteen, sinne pienelle tähdelle, jonka hän on nähnyt pilven raossa. Siellä on maapallo, sama kuin meidän, kaikki on siellä kaunista. Ihmiset ovat iloisia, onnellisia, avuliaita. – Unissa hän näkee ihmiskunnan vanhan unen paratiisista, tai kultaisesta aikakaudesta, ajasta ennen syntiinlankeemusta. Hän näkee tämän kaiken pikkutarkasti, elää sen mukaan – menee tuhansia vuosia.
xxx/ellauri139.html on line 174: Jos toteamus on jostakin Dostojevskin teoksesta, millloin teos suomennettiin?
xxx/ellauri139.html on line 176: A: Tämä lause on Dostojevskin romaanista Idiootti, sen kolmannesta osasta sivulta 524 (vuoden 2004 painoksessa). Siinä Ippolit Terentjev sanoo näin:
xxx/ellauri139.html on line 189: Asko Jukka Korpela on essessään Dostojevskin Idiootista. Tää on varmaan se sama idiootti Jukka "Yucca" Korpela jolla oli netissä tietoa merkkijoukoista. Idiootti tarkoittaa yxityishenkilöä, originellia, joka ei lähe mukaan yhteisöllisyyteen. Tollasta kuin Philip Roth. Rothilla vilisee samoja kvasiuskonnollisia ällösanoja kuin Dostolla: ylpeys häpeä selitys merkitys. Merkitys on erityisen ällö. Semantiikkaa. Mikä on tän kaiken tarkoitus? Ken voi sen tietää. Kaikki tietävät. Doston armo ja nöyristely kyllä puuttuu kiivaalta juutalaiselta Rothilta. Kabulissa on jälellä 2 jutkua jotka on riidoissa, käy eri synagoogissa. Hyi häpeä. Pahempia kuin Antero. Teidän armonne. Saako olla pikkuleipiä?
xxx/ellauri139.html on line 231: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri139.html on line 259: Romaanissa on siis selkeästi kuvattu myös Dostojevskin maailmankatsomuksen heikkoja puolia: hänen omaksumaansa vitun nöyryyttä ja kärsimystä, kielteistä suhtautumista vallankumouksellisiin keinoihin ja taisteluvälineisiin.
xxx/ellauri139.html on line 264: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 272: Jevgeni Pavlovitshin ja Myshkinin ilmaisemat ajatukset ovat Dostojevskin omaksuman kannan ilmauksia. Hän kuvailee niitä kirjeissään vuosina 1867-1868 A.N. Maikoville ja N.N. Strahoville; ne sisältävät joukon 60-luvun liberaalien ja demokraattien vastaisia syytöksiä ja vihjauksia.
xxx/ellauri139.html on line 280: "Kansanjoukot, ehdottomasti kaikki, ovat ihastuksissaan! Kerhossa, pikku salongeissa, rautatievaunuissa (minä nimittäin jatkuvasti olen matkoilla ja tänäänkin tulin Tamborasta), kaikkialla ja kaikilta kuulee pelkkää yhtä ja samaa: joko luitte Dostojevskin viimeisimmän romaanin? sehän on aivan ihana, siitä ei pääse irti ennenkuin on viimeisellä sivulla". Koukuttava! Ei voi laskea käsistä!
xxx/ellauri139.html on line 284: Kuitenkin, kuten Myshkinin hahmo todistaa, tämä kriitikko ei ymmärtänyt Dostojevskin ajatusta. Hän näki Myshkinissä apinan, jolla oli "korkeita järjen ja sydämen saavutuksia", mutta samalla kuitenkin häneltä puuttuu "arkielämän tahdikkuutta", kykyä "sopeutua apinoihin ja tilanteisiin", ja sen takia muut häntä käyttävät hyväkseen.
xxx/ellauri139.html on line 288: Syvä psykologinen analyysi, joka on tunnusmerkillistä kaikille herra Dostojevskin teoksille ja erityisesti ja erikseen hänen romaanissaan Rikos ja rangaistus, on uudessa romaanissa viety täydellisyyden korkeuteen.
xxx/ellauri139.html on line 293: Vain V.P. Burenin "Pietarin sanomat"-lehdessä piti romaania Dostojevskin "epäonnistuneena" teoksena. Burenin piti romaania "kaunokirjallisena sepitelmänä, joka muodostui useista tyhmistä henkilöistä ja tapahtumista, joissa ei oltu kiinnitetty mitään huomiota niiden taiteelliseen tarkoitukseen". Burenin moitti kirjan tapahtumien ja näkymien luonnottomuutta ja satumaisuutta.
xxx/ellauri139.html on line 303: Shtshedrin kirjoitti, että sen tehtävän edessä, jonka Dostojevski otti suorittaakseen, tunnetussa määrin "kalpenevat kaikki mahdolliset kysymykset naisten työstä, arvojen määräytymisestä, ajatuksen vapaudesta"... "Tämä, kirjoittaa satiirikko, niin sanotusti lopullinen päämäärä, johon nähden kaikkein radikaaleimmatkin kaikkien muiden yhteiskuntaa kiinnostavien kysymysten ratkaisut vaikuttavat vain väliasemilta". Mutta samalla Shtshedrin osoitti kiivaasti kirkuvia ristiriitoja, joita esiintyy Idiootissa, kuten myös muissa kirjailijan teoksissa. "Ja mitä sitten? huolimatta sellaisen tehtävän säteilyvoimasta, joka sokaisee kaikki tilapäiset edistyksen muodot, herra Dostojevski, kirjoitti Shtshedrin, vähääkään ujostelematta tuhoaa itse asiansa saattamalla häpeään apinoita, joiden ponnistukset ovat suuntautuneet samaan suuntaan, johon ilmeisesti pyrkii myös tekijä erittäin pätevällä päättelyllään. Halpa niin sanotun nihilismin pilkka ja häiritsevä halveksunta, jonka syyt aina jäävät selvittämättä, kaikki tämä värittää herra Dostojevskin tuotantoa rokonarpiseksi, täysin hänelle vieraan, ja korkeasta taiteellisesta tasosta kertovien kuvien ohella loihtii esiin kohtauksia, jotka
xxx/ellauri139.html on line 1221: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
xxx/ellauri139.html on line 1225: Dobroselovasta piirtyy kuva järkevänä ja sivistyneenä neitona. Hän ennakoi Dostojevskin traagisia naistyyppejä, kuten Rikoksen ja rangaistuksen (1866) häväistyä Sonjaa, mutta on myöhempiin sisariinsa verrattuna arkinen. Kirjeissään Dobroselova on yhtäältä torjuva ja kiusaantuu, toisaalta kantaa huolta Devuškinin terveydestä ja pyytää miestä käymään useammin. Dobroselova kertoo myös nuoruudestaan, menetyksistään ja rakkaudestaan ylioppilas Pokrovskiin.
xxx/ellauri139.html on line 1230: Enemmän kuin katujen kieli romaanissa kaikuu viihderomaanien klangi. Hempeilevien ja korrektien ilmausten takaa kuultaa taloudellinen ja psyykkinen hätä, joka dostojevskilaisesti kiihtyy usein suggestiiviseksi, paljastavaksi ryöpyksi tajunnan peräkammarista, jossa haisee kiihko, kaikuu kärsimys ja jonka ovenkarmeissa riippuu tarkoituksettomuus. Devuškin joutuu nöyryytetyksi työpaikallaan, koska hänen vaatteensa ovat kehnot. Devuškin ja Dobroselova kärsivät, mutta tuska on Köyhässä väessä maallista, olosuhteista johtuvaa, eikä ylly Dostojevskin myöhemmän tuotannon metafyysiseen riutumukseen.
xxx/ellauri139.html on line 1232: Juuri kun Devuškinilla alkaa mennä paremmin, saapuu romahdus Bykovin, Dostojevskin niljakkaiden tilanomistajien prototyypin hahmossa; Bykov on selvästi sukua Rikoksen ja rangaistuksen Svidrigailoville. Bykov kosii Dobroselovaa, eikä sairaana riutuva nainen kauaa epäröi. Nuori Dostojevski on tässä ironisimmillaan: naisena Dobroselovaja valitsee miehen eli Bykovin (suom. ”härkänen”) eikä piipunrassia eli Devuškinia (suom. neitonen) – niin banaalia kuin se tavallaan onkin.
xxx/ellauri139.html on line 1240: Dostojevskin ja kirjallisuushistorian onneksi tulevan Venäjän kirjallisuuden kykloopin asuintoverina oli tuolloin aloitteleva kynäniekka Dmitri Grigorovitš, joka käsikirjoituksen luettuaan riensi näyttämään sitä muotirunoilija Nikolai Nekrasoville. Nekrasov itki ääneen. Hän ja Grigorovitš palasivat Dostojevskin luo neljältä aamuyöllä. Vielä samana aamuna Nekrasov koikkelehti käsikirjoitus kainalossaan aikakauden kirjallisen majakan, kriitikko Vissarion Belinskin luo karjuen: ”Uusi Gogol on syntynyt!”.
xxx/ellauri224.html on line 212: Fjodor Dostojevskin risupartainen muotokuva viisikymppisenä vuodelta 1872 Tretjakovin galleriasta Moskovasta, ihan Venäjältä. Takki on monta numeroa liian iso piipunrassilla. VCG WILSON/CORBIS GETTY IMAGESIN KAUTTA
xxx/ellauri224.html on line 217: Kun teloittajat nostivat kiväärinsä, hevonen ja kärryt nousivat esiin heiluttaen valkoista lippua. Tsaari Nikolai, sanansaattaja kertoi, oli säästänyt Dostojevskin hengen yhdessä hänen radikaalitovereidensa kanssa. Sen sijaan he viettäisivät seuraavat neljä vuotta Siperian pakkotyöleirillä, elävässä helvetissä äkillisen kuoleman sijaan.
xxx/ellauri224.html on line 250: [Fjodor Dostojevskin ruma pärstä taas, ei jaxa]
xxx/ellauri224.html on line 256: Dostojevskin elämä siihen asti ei ollut helppoa. Hän varttui Moskovassa ja vietti suurimman osan lapsuudestaan köyhien sairaalassa, jossa hänen isänsä oli lääkäri. Koulussa hän eksyi päiväunelmiin ja aristokraattisemmat luokkatoverit kiusasiat häntä. Dostojevskin äiti kuoli tuberkuloosiin, kun hiän oli 15-vuotias, ja hänen isänsä murhattiin syystä kyllä kaksi vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri224.html on line 262: "Pian Dostojevski joutui paljon vaarallisempaan, vallankumoukselliseen kirjailijaryhmään, jolla oli salonki, jossa he keskustelivat tsaarin haastavista ideoista, mikä oli valtava ei-ei", Christofi sanoo. Tästä alkoi Dostojevskin todelliset ongelmat.
xxx/ellauri224.html on line 267: Yllä oleva rivi on peräisin " Idiootista ", romaanista, joka julkaistiin vuosikymmeniä Dostojevskin läheisen teloituksen ja neljän vuoden koettelemuksen jälkeen Siperiassa, mutta se heijastaa sitä, kuinka hänen elämäänsä vaikutti ikuisesti hänen pidätys ja vankeus.
xxx/ellauri224.html on line 272: Vaikka emme voi tietää Dostojevskin tarkkoja ajatuksia kohdatessaan ampumaryhmän, "Idiootin" hahmo todistaa giljotiinilla suoritettavaa teloitusta ja asettuu tuomitun paikalle sanoen: "[V]in voimakkain kipu ei ehkä ole haavoissa, mutta kun tiedät varmasti, että tunnin, sitten kymmenen minuutin kuluttua, sitten puolen minuutin kuluttua, sitten nyt, tämä sekunti - sielusi lentää ulos kehostasi, etkä ole enää mies etkä piipunrassikaan."
xxx/ellauri224.html on line 274: Dostojevskin neljä vuotta Siperian vankilassa olivat sanoinkuvaamattoman kauheita. Hänet majoittivat vaarallisimmat rikolliset, ja hänen kätensä olivat kahleissa 24/7. Olosuhteet surkeissa, ahtaissa sellissä olivat aivan helvettiläiset, ja Dostojevskin mielestä kirjojen kielto oli ihan pahinta.
xxx/ellauri224.html on line 295: Tämä lainaus on poimittu kirjasta " Notes From Underground " (1864), Dostojevskin vastauksesta toisen venäläisen kirjailijan Nikolai Tšernyševskin villisti suosittuun filosofiseen romaaniin nimeltä "Mitä on tehtävä?"
xxx/ellauri224.html on line 301: Dostojevskin kokemuksen mukaan ihmiset eivät toimineet ollenkaan niin. Kuten yllä oleva lainaus osoittaa, joskus emme voi olla sanomatta, että kaksi ja kaksi ovat viisi, vain todistaaksemme, että voimme.
xxx/ellauri224.html on line 317: Stenografi Anna Snitkina [kuvassa] meni naimisiin Dostojevskin kanssa vuonna 1867 pian sen jälkeen, kun tämä auttoi hiäntä saamaan valmiiksi romaanin "Pelaaja", jonka hiän omisti hänelle. Mä naisin kyllä mieluummin Anna Snatkinaa (oik.)
xxx/ellauri253.html on line 382: Heikin hyllyissä oli rinnakkain Jylhän Kiirastuli ja Dostojevskin Pelurit. Tuuba tuuban vieressä. Ryssä karkotettu teryleenikankahilta, ja vapaa Adlercreutzin tie. Pitkän linjan miesten riemu kaikuu
xxx/ellauri253.html on line 497: Dostojevskin Kirillov piti kuolemanpelkoa uskonnon psykologisena juurena. Olipa omaperäinen läppä Dostolta. Mikähän tautta Fedja setä oli ylipäänsä niin innostunut svobodasta? Siinä ei ole juuri järkeä, mutta sama vika on ollut hirmu monilla narsistisilla oikislaisilla. Ville lastenkodissa yxinäisenä ja hylättynä ei tietäisi ezen isä oli ollut sekobolzi terroristi.
xxx/ellauri255.html on line 235: Tärkein motiivi Punanenän teoksissa: on se raskasta vaikeaa ja täynnä vaikeuksia ajatella maaseudun työntekijöiden elämää, sekä yrittää ymmärtää, miksi nämä yksinkertaiset ihmiset, joille syötetään maata niin jokin tauti, nälkä ja köyhyys. Runoilija teokset liittyivät selkeästi aikaansa. hän oli hyvin suosittu eri riveissä kuten demokraattisille nuorille, jotka kaipasivat suuria uudistuksia ja muutoksia. Mutta samaan aikaan arvostamme runoilijaa ja älymystöä. Tiedetään, että Dostojevskin arvosti Aikalaisen työtä: sieltä förbityt motiivit ilmestyi usein kuuluisamman kirjailijan teoksissa
xxx/ellauri298.html on line 100: Syylämunatestattuna joutomiehenä Patti kuvitteli olevansa Dostojevskin Riivaajien Stavrogin. Mulla on tästä määsterpiisistä pitkä paasaus albumissa 203 joka kyllä perustuu kokonaan toisen käden lähteisiin. Voimakas ja venynyt murrosikä, muttei merkkiäkään aggressiosta, ihmettelee testari. Patti vain höröttelee typerästi kuin joku lakukeppi. Riivaajien lopussa Stavrogin hirttäytyy. Patti kuolee perinteiseen viinanläträyxeen.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri305.html on line 106: Match Pointissa Allen siirtää teeman Dostojevskin parodiasta risuparran motiivien ja kertomusten suorempaan sitoutumiseen. Allen palaa joihinkin teemoihin, joita hän oli tutkinut Rikokset ja rikkomukset (1989), kuten oikeudenmukaisuuden olemassaolo maailmankaikkeudessa. What bullshit.
xxx/ellauri307.html on line 313: Monet hänen lainaamistaan filosofeista olivat mystikoita – Meister Eckhart, Angelus Silesius ja erityisesti Jacob Boehme. Dostojevskin vaikutus oli keskeinen hänen ajattelussaan. Siitä huolimatta Berdjajev ei ole naiivisti irrationaalinen ajattelija; hän tuo mukanaan valtavan kokoelman filosofista tietoa yhdistettynä oman ajatuksensa syvällisyyteen tukemaan hänen näkemystään olemassaolosta.
xxx/ellauri320.html on line 121: Adleriin vaikuttivat filosofi Hans Vaihingerin ikään kuin filosofia ja Dostojevskin ikään kuin kirjallisuus. Vielä Wienin psykoanalyyttisen seuran jäsenenä hän kehitti teorian orgaanisesta alemmuus- ja kompensaatiosta, joka oli prototyyppi hänen myöhemmälle kääntymiselleen kristinuskosta fenomenologiaan ja hänen kuuluisan käsitteensä, alemmuuskompleksin, kehitykselle.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
xxx/ellauri376.html on line 256: Tämä tarinan kirjoitti Druzhin 25-vuotiaana vuonna 1847 ennen kaikkia I. Turgenevin, L. Tolstoin, F. Dostojevskin suuria romaaneja ja oli erittäin suosittu lukijoiden keskuudessa. Tarina rakkauskolmiosta, jossa on epätavallinen esitys hahmojen välisistä suhteista ja uskomaton lopputulos 1800-luvulle. Opimme kaikista tapahtumista hahmojen kirjeenvaihdosta. Päähenkilön K. Sachsin sotilastoverista ja ystävästä Zaleshinista tulee kirjeenvaihtaja ja hänen vaimonsa Polinka kirjoittaa ystävällensä Annette Krasinskajalle, Galezkyn siskolle.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri385.html on line 102: Sanalla sanoen, Rozanov pyrki luomaan 1000 pixelin kokonaisvaltaisen kuvan "takaa maistuvasta" ryssästä, ja Dostojevskin jalanjäljissä hän löysi "venäläisen idean" Venäjän "kristillisen tehtävän" - kansojen yhdistämisen ja "ihmiskunnan muuttamisen" - toteuttamisessa. Rozanov peukutti Dostojevskia ajattelijana, joka "kokosi itseensä kaiken venäläisen roskan ja koko ihmishistorian ongelmat".
xxx/ellauri385.html on line 121: Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Apollinaria Suslova, joka oli aiemmin ollut osa Fjodor Dostojevskin elämää ja jota hän myöhemmin toistuvasti esitti teoksissaan erilaisten "femme fatal naisten" kuvissa.
xxx/ellauri385.html on line 129: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова), 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri385.html on line 137: Vuonna 1861 Suslova osallistui jo tunnetun kirjailijan Fjodor Dostojevskin luokille, jonka luennot olivat erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Dostojevski oli tuolloin 40-vuotias ja hän 21-vuotias. Tytär Ljubov Dostojevskaja (joka syntyi useita vuosia myöhemmin, paljon sen jälkeen, kun tapaus oli päättynyt) arvioi, että Suslova "pyöri Dostojevskin ympärillä ja yritti miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta Dostojevski ei huomannut häntä. Sitten hän kirjoitti hänelle rakkauskirjeen." Toinen versio on, että Suslova toi kirjoituksensa Dostojevskille ja kysyi neuvoa. Hänen tarinansa oli huono, mutta Dostojevskia houkutteli kaunis nuori tyttö ja lupasi opettaa hänelle kirjoittamista "kädestä pitäen". Vielä yksi selitys on, että Dostojevski oli lukenut Suslovan tarinan, piti siitä ja halusi tavata kirjailijan. Valize näistä omasi.
xxx/ellauri385.html on line 141: Toisin kuin Dostojevskin toinen vaimo Anna Snitkina, Polina Suslova luki harvoin hänen kirjojaan, ei kunnioittanut hänen töitään ja piti häntä yksinkertaisena tollona. Dostojevski kirjoitti hänelle kerran: "Rakas, en kutsu sinua halvaan välttämättömään onnellisuuteen." Heidän eronsa jälkeen hän poltti vaaralliset paperit, mukaan lukien heidän kirjeensä. Vuonna 1867 Fjodor Dostojevski meni naimisiin sihteerinsä Anna Snitkinan kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 143: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
111