ellauri008.html on line 852: Hans Dominik, Jules Verne, Joseph Conrad, Rudyard Kipling, Edgar Burroughs, Herbert Strang, Horatio Alger.
ellauri020.html on line 342: “In fifty years Donald and I will be considered old money like the Vanderbilts,” she once told the writer Dominick Dunne. Aku on muka kaikessa ykkönen. Oikea the Don on kärkeä vaan kerskailussa. Akkari lähettää Iinexelle 72 ruusua, "tietenkin" Mynhhenin kalleimmasta kukkakaupasta. Mix se on näille rahantunteville niin "tietenkin", et ne syö ja ostaa izelleen aina kalleinta? Se on se sama killer instinct joka ajaa ne ryöstämään vastustajat, asiakkaat ja alaiset putipuhtaixi. Iivana koittaa selittää ettei 72 kukkaa näytä extravagantilta, mut kun seuraavat 72 tulee, ne on "another extravagant arrangement". Pääpointti on just tää tuhlailu, Aku mezo näyttää koppelolle et sillon kapassiteettiä, niinkuin riikinkukolla. Vittu apinat on eläimellisiä. Mut mixei olis, nehän ON eläimiä.
ellauri021.html on line 892: Schlafly argued that the article on the Renaissance does not give sufficient credit to Christianity, that Wikipedia articles apparently prefer to use non-American spellings even though most users are American, that the article on American activities in the Philippines has a distinctly anti-American bias, and that attempts to include pro-Christian or pro-American views are removed very quickly. Schlafly also claimed that Wikipedia´s allowance of both Common Era and Anno Domini notation was anti-Christian bias.
ellauri062.html on line 380: Dominik Ardouin oli tosiaan joku 1961 syntynyt höynähtänyt ranskalainen hiihtäjätär joka mamutti 90-luvulla Suomeen ja koitti 2x hiihtää täältä pohjoisnavalle huonolla menestyxellä. Ekalla kerralla meni varpaat toisella kokovartalo. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
ellauri063.html on line 232: Lancea et Clavus Domini: The Holy Lance, also known as The Spear of Destiny. Oldest part of the Regalia of the Holy Roman Empire and allegedly the spear that pierced the side of Christ on the Cross, with one of the Nails set into it. Hitler was particularly interested in this relic. Other Theories Are Available. Now in the Kaiserliche Schatzkammer of the Hofburg, Vienna.
ellauri063.html on line 292: Abdelazer, Abdelazar, /æbdɛləˈzɛər/ or /æbdəˈlɑːzə/ or The Moor's Revenge is a 1676 play by Aphra Behn, an adaptation of the c. 1600 tragedy Lust's Dominion.
ellauri063.html on line 293: Aphra Behn (/ˈæfrə bɛn/;[a] bapt. 14 December 1640[1] – 16 April 1689) was an English playwrightess, poetess, translatress and fiction waitress from the Restoration era. As one of the first Englishwomen to earn her living by her writing, she broke glass ceilings as a mannequin for later auctresses. Lusťs Dominion relies on the racist stereotype of the lustful, scheming, and bloodthirsty Moor, with the new Prince Philip ordering the expulsion of all the immigrant Moors from Spain because of their wickedness.
ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population.
ellauri109.html on line 218: Horatio Alger-poikakirjat ovat tulleet vastaan jossakin. Se oli Hans Dominikin tyyppinen poikakirjailija, joka piti pojista useammalla kuin yhdellä tavalla.
ellauri132.html on line 54: Als Jugendlicher trat Eckhart in den Orden der Dominikaner ein, in dem er später hohe Ämter erlangte. Sein Hauptanliegen war die Verbreitung von Grundsätzen für eine konsequent spirituelle Lebenspraxis im Alltag. Aufsehen erregten seine unkonventionellen, teils provozierend formulierten Aussagen und sein schroffer Widerspruch zu damals verbreiteten Überzeugungen. Umstritten war beispielsweise seine Aussage, der „Seelengrund“ sei nicht wie alles Geschöpfliche von Gott erschaffen, sondern göttlich und ungeschaffen. Im Seelengrund sei die Gottheit stets unmittelbar anwesend. Vielfach griff Eckhart Gedankengut der neuplatonischen Tradition auf. Oft wird er als Mystiker charakterisiert, in der Forschung ist die Angemessenheit dieser Bezeichnung allerdings umstritten.
ellauri150.html on line 606: When we return, it's Anno Domini XXVI - A.D. 26. Messala, a Roman who grew up in Judea but spent most of his life in more traditional Roman enclaves, is accepting an important position in Jerusalem under the new governor of Judea; it's a hard job, since the Jews don't want the Romans there, but he feels up to it. He is visited by his childhood friend, and our hero, Judah Ben-Hur, a very important and influential Jew. They try to pick up the friendship where it left off, but there's one big problem: they no longer have anything in common besides their shared past. They are in denial about this for a while, and Judah agrees to try to get people to accept the Romans.
ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä.
ellauri226.html on line 237: Dominicans, Hondurans, Ecuadorians, and Salvadorians. Arrgh.
ellauri236.html on line 108: According to Brazil's Superior Electoral Court, Positivo Tecnologia, a Brazilian company, won the most recent bid to produce electronic voting machines for this year's election. Smartmatic and Dominion confirmed their equipment is not being used in Brazil. But the voting machine claims resurged this month, both in WhatsApp messages in Brazil about Smartmatic and in English-language posts on U.S. social media sites claiming, incorrectly, that Dominion or Smartmatic machines were used in Brazil.
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri282.html on line 359: Niiden vaikutuksesta hän päätti omistaa elämänsä tylsimysten viitoittamalle askeesille ja suorittaa tylsiinvaelluksen Jerusalemiin. Varsinkin Fransiskus Assisilaisen ja Tylsän Dominicuksen elämäntarinat tekivät Loyolaan suuren vaikutuksen.
ellauri284.html on line 779: Dominick Chilcott kertoi, että kuningatar Victoria perusti Irlannin kaartin vuonna 1900 osoituksena irlantilaisten sotilaiden panoksesta toiseen buurien sotaan, mahdollisesti Bobsin idean seurauksena.
ellauri309.html on line 569: Now -teologiaan, Dominion-teologiaan, viisinkertaiseen palvelusajatteluun
ellauri353.html on line 586: 1Filmissä Moineau Rouge (2018) punavakoojatar kääntää takkia. Dominika Egorova est une jeune danseuse étoile au Bolchoï. À fin des comptes, elle décide de rester à Moscou avec sa mère afin de continuer l'entente secrète avec les services secrets américains.
ellauri391.html on line 467: Varsinainen perkeleen kexintö oli kirjapainotaito. Se oli uuden ajan paperinen some. Dominikaanimunkki Johann Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Ei helvetissä vilahda!"
ellauri406.html on line 158: D: Kongon demokraattinen tasavalta, Tanska, Dominikaaninen tasavalta
ellauri420.html on line 569: Julie va, en effet, apparaître aux yeux de la marquise comme une véritable rivale sur le double plan professionnel et affectif. Comme la « journée », si l’on peut dire, de madame du Deffand commençait de plus en plus tard, certains invités avaient pris l’habitude de venir rue Saint-Dominique une ou deux heures avant l’ouverture officielle du salon. Ils n’avaient qu’à gagner l’entresol au-dessus de l’appartement et descendaient plus tard par le petit escalier intérieur dans le salon de la marquise qui découvrit le manège en avril 1764. Sa déception fut terrible et Julie dut supporter des scènes épouvantables.
ellauri443.html on line 362: Lopuxi kaikki menee päin peetä but kynäilijän insight wins. Tylsyys ja mitättömyyys on arvokkaampaa kuin sovinnaisuus. Se 1 lämmin ja eläväinen paikka siellä kaipasi jännitystä. Luc tahtoi Dominiquen lovea muttei lovea. Hän oli enemmän kuin frank. Elämä on yhtä karvakolmiodraamaa, huokaa Skunk. Très esthétique.
ellauri459.html on line 277: Lisäksi tämä Pius antoi 24. maaliskuuta 1564 paavin härän nimeltä Dominici Gregis Custodiae, joka esitti kirjojen kieltämistä koskevat säännöt, mukaan lukien sen, että Vanhan testamentin kansankielellisen käännöksen lukeminen rajoittui oppimattomiin ja hurskaallisiin miehiin, joilla oli episkopaalinen lupa. Kihtinen Pius IV kuoli 9. joulukuuta 1565 virtsatieinfektioon. Hän paransi Vatikaanin vesihuoltoa.
ellauri475.html on line 226: Vuonna 1870 presidentti Ulysses S. Grant esitti senaatille Santo Domingon (Dominikaanisen tasavallan) valtausta sävyllä, joka kuulostaa nykykorviin tutulta: ”Santo Domingon kansa ei kykene huolehtimaan asioistaan nykyisessä tilassaan”, Grant sanoi. ”He kaipaavat meidän vapaiden instituutioidemme suojelusta – – meidän edistystämme ja sivistystämme. Kiellämmekö ne heiltä?” Silloinen senaatti ei ollut presidentin talutusnuorassa vaan torjui hankkeen. 1800-luvun loppupuolella Yhdysvallat jatkoi laajenemistaan. Merkittäviä etappeja olivat Alaska vuonna 1867, Havaiji vuonna 1898 ja Filippiinit niin ikään vuonna 1898. Yhdysvallat osti Alaskan Venäjältä. Havaiji liitettiin pakottamalla, paikallisen väestön vastustuksesta piittaamatta. Alaskasta ja Havaijista tuli myöhemmin Yhdysvaltain osavaltioita. Filippiineistä taas tuli puolen vuosisadan ajaksi Yhdysvaltain siirtomaa. Liittäminen oli seurausta Yhdysvaltain ja Espanjan sodasta. Itsenäisyystahtoiset filippiiniläiset panivat kampoihin, mutta Yhdysvallat kukisti heidät julmin ottein. Yhdysvaltalainen kirjailija William Miller kertoi 1950-luvulla julkaistussa Yhdysvaltain historia -kirjassaan (WSOY, suom. Heikki Eskelinen), kuinka valloitushalu perustui eräänlaiseen valtiotasoiseen darwinismiin. Miller siteerasi 1900-luvun taitteen diplomaattia John Barrettia: ”Sääntö, jonka mukana sopeutuvin jää eloon, koskee kansakuntia samalla tavoin kuin eläinkuntaa”, Barrett kirjoitti. ”Se on julma ja säälimätön periaate, joka toteutuu mahtavien voimien julmassa, säälimättömässä kilpailussa; ja nämä voimat polkevat meidät jalkoihinsa ilman myötätuntoa tai tunnontuskia, jollemme ole harjaantuneet kestämään ja riittävän voimakkaat pitääksemme puolemme.”
xxx/ellauri075.html on line 474: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri075.html on line 476: Jean Rhys syntyi Dominican saarella. Hän oli viidestä lapsesta toiseksi vanhin. Hänen isänsä William Rees Williams oli walesilainen lääkäri, joka toimi Länsi-Intian saarilla hallinnollisissa tehtävissä. Hänen äitinsä oli skottilaissyntyinen kreoli Minna Lockhart, jonka perhe oli viljellyt saarella sokeriplantaaseja monen sukupolven ajan. Gwen oli yksinäinen lapsi, joka kirjoitti runoja ja näytelmiä. Hän kävi luostarikoulua, mutta kuusitoistavuotiaana hänet lähettiin Clarice-tätinsä luokse Englantiin. Cambridgessä hän kävi Persen tyttökoulua, mutta jätti sen yhden lukukauden jälkeen. Hän suostutteli isänsä panemaan hänet Lontoon kuninkaalliseen draamakouluun 1909. Isän kuoltua hän jätti teatterikoulun yhden lukukauden jälkeen. Tytär ei halunnut palata kotiin, vaan hän teki sekalaisia töitä kuorotyttönä, mannekiinina ja haamukirjoittajana. Vaihdettuaan nimeä monta kertaa hän päätyi Jean Rhysiin.
xxx/ellauri076.html on line 695: Hänellä oli myös poikapuolia kaksi avioliitostaan Schneiderin kanssa (kirjailija Dominique Schneiderin nuorempi sisar ja Schneider-Creusotin teräs- ja aseistusyrityksen perillinen) sekä aikuisia lapsipuolia Barraultin ensimmäisestä avioliitosta Daniel Toscan du Plantierin kanssa, joka oli myös Vadimin ystävä, joka kutsui häntä "onnelliseksi mieheksi. Hän oli joku, jossa oli niin paljon tyytyväisyyttä hänen elämänsä loppuun asti. Elokuvat vain heijastivat hänen pano-onneaan." Nathalie, hänen vanhin tyttärensä toisesta äidistä, kertoi Fondan elämäkerran kirjoittajalle Patricia Bosworthille: "Jane oli isäni elämän rakkaus." Uskokoon ken haluaa.
xxx/ellauri125.html on line 86: 
Dominique_Ingres_-_Reclining_Venus_-_Walters_372392FXD.jpg/1024px-Jean-Auguste-Dominique_Ingres_-_Reclining_Venus_-_Walters_372392FXD.jpg" height="330px" />
xxx/ellauri128.html on line 200: Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt. (→ siehe Artikel Salon der Rahel Varnhagen). Dominiert wurden diese Treffen von den (meist jüdischen) Gastgeberinnen wie Henriette Herz, Amalie Beer oder eben Rahel Robert-Tornow. Die „Salonnièren“ selbst nannten solche Abende „Thees“, „Geselligkeit“, oder sie setzten einen wiederkehrenden Wochentag (z. B. „Montage“) als Name für die Einladung fest. Von „Salon“ ist bei Rahel Varnhagen nur im Zusammenhang mit den sehr prächtigen Empfängen der Fanny von Arnstein in Wien die Rede; erst viele Jahrzehnte später sprach man in Berlin von „Salons“.
xxx/ellauri187.html on line 286: Jerome's Against Helvidius (c. 383) paved the way for aspects of future Josephite devotion with his assertion that Joseph was always a virgin. Poor guy. The earliest record of a formal devotional following for Joseph in the Western Church is in the abridged Martyrology of Rheinau in Northern France, which dates to the year 800. References to Joseph as nutritor Domini ("educator/guardian of the Lord") from the 9th to the 14th centuries continued to increase as Mariology developed, and by the 12th century, along with greater devotion to Mary, the writings of the Benedictine monks began to foster a following for Joseph and they inserted his name in their liturgical calendars and their martyrology.
xxx/ellauri187.html on line 288: In the 13th century, the Dominican Doctor of the Church Thomas Aquinas discussed the necessity of the presence of Joseph in the plan of the Incarnation for if Mary had not been married, her fellow Jews would have stoned her to death and that a young Jesus needed the care and protection of a human father figure. The Josephology of Aquinas often proceeded with the juxtaposition of Joseph and Mary.
xxx/ellauri208.html on line 454: Loppupeleissä Mikkiä alistumaan käännyttävä iso rehtori alkaa kehua Dominique Auryn eli Anu Saukon em. sexiprujausta. Siitä niteestä Juhani Branderin kaliiperin inselit vallan kiivastuvat, ankarasti ottaa eteen salihousuissa, telttaapa imaaminkin toogassa. Kirja kertoo alistumisesta, suihkii Rüdiger hiljaa Mikin korvaan. Se tuo ennennäkemättömän vahvasti esille sen mullistavan ja yxinkertaisen ajatuksen, että ihmisen suurin onni piilee ehdottomassa alistumisessa. Mitä vittua? Onpa mullistavaa. Islam näet hyväxyy maailman nahkoineen karvoineen, mailma ei ole dukham eikä edes Gotham City odottamassa Batmania, vaan karvaisine patriarkkoineen se on ihan A-okei as is.
xxx/ellauri218.html on line 123: Dominic Tierney, a professor at Swarthmore College and the author of multiple books about how America wages war, may know the reason why.
xxx/ellauri227.html on line 349:
Näytät kamalalta, lipsahti olumpiatoimiston Evertiltä. Miten tavattoman sovinistinen kommentti, puuskahti vanhan viinan käryinen, kamalan näköinen Helen Starke. Aika tavallinen oikeamminkin. Pakkoko on näyttää petolinnun perseeltä. Ajatus esiliina-asuisesta Christinasta oli uskomattoman koominen. Evertille essu sopi kolmikosta parhaiten. Toimistopäällikkö on täysin kiinni ämmyrkäisten esiliinannauhoissa. Päätoimittaja Schyman on takuulla moosexenuskoinen. Ainoa toimituxessa Annikan lisäxi joka saa mitään aikasexi on joku Berit, tietysti. Kylläpä on sama kuvio kuin Stiegin trilogian Ericalla! Iso seeffi on kiipijänaisen takana, pikku seeffi on kaunainen, miehet tunareita, naiset porkkanana on the ball. Joku tuntematon ahdistelija. Reporttereilla on nähtävästi aina tällästä. Tollasia Hans Dominikin John Workmanneja Sulka-sarjasta. Paizi Johnilla ei ollut sisätilaa, osat ovat vaihtuneet.
Annika taitaa olla äitinä täysin kyvytön. Sekään ei varmaan osta lapsille joululahjoja. Thomas oli parempi hoitamaan lapsia, "melkein" parempi kuin hiän ize, mutta Thomas ei pyyhkinyt tiskipöytää yhtä hyvin. Töissä hiän osasi hommansa ja sai ison kuvan izestään miltei joka numeroon. Kotona on ikävää. Mutta lapsia on kiva nuuhkia. Hiän nuuhkii niitä melkein paremmin kuin Thomas.
xxx/ellauri227.html on line 354: Hans Dominik erzählt die typische amerikanische Erfolgsgeschichte: vom Tellerwäscher — Pardon — Zeitungsjungen zum Millionär (E).
xxx/ellauri227.html on line 364: Dominkista izestään ei tullut miljonääriä kuin superinflaation aikana. Hans Dominik (1872 Zwickau, Saksa – 1945 Berliini, Saksa)
xxx/ellauri227.html on line 367: Dominik senttasi, sepitti mainostextejä, kirjoitti populaariteoksia tieteestä ja
xxx/ellauri227.html on line 371: Hans Dominik wurde als Sohn des Journalisten
xxx/ellauri227.html on line 372: und Verlegers Friedrich Wilhelm Emil Dominik (1844–1896) und
xxx/ellauri227.html on line 375: 1894 erkrankte sein Vater schwer. Dominik musste sein
xxx/ellauri227.html on line 395: einstellte, machte Dominik in weiten Kreisen des deutschen
xxx/ellauri227.html on line 401: Nationalsozialismus blieb Dominik Erfolgsautor. Zum 70.
xxx/ellauri227.html on line 405: In seinen Romanen verwendete Dominik oft Anglizismen und
xxx/ellauri227.html on line 427: in the 1980s Dominik was still one of the small number of
xxx/ellauri356.html on line 498: Samaan aikaan hän piti yli 50 vuoden ajan suhdetta belgialaiseen kirjailijaan Dominique Roliniin (1913-2012). Vuonna 2013 hän julkaisi Naispotretteja -kirjan, jossa hän kertoo äidistään Julia Kristevasta, Dominique Rolinista sekä prostituoiduista ja muista historiallisista henkilöistä.
xxx/ellauri394.html on line 100: Muistelmissaan Lili‘uokalani kuvaili lapsetonta avioliittoaan onnettomaksi. Dominis ei osannut liikkua horisontaalisesti. Sai vaivoin ährätyxi yhden lapsen Lili‘uokalanin palvelijattaren kanssa avioliiton ulkopuolella. Lili adoptoi tämänkin lapsen sittemmin.
xxx/ellauri394.html on line 111: Liliruokalan emäntä was married to American-born John Owen Dominis, who later became the Governor of Oʻahu. The couple had no biological children but adopted several. After the accession of her brother David Kalākaua to the throne in 1874, she and her siblings were given Western style titles of Prince and Princess. In 1877, after her younger brother Leleiohoku II's death, she was proclaimed as heir apparent to the throne. During the Golden Jubilee of Queen Victoria, she represented her brother as an official envoy to the United Kingdom.
xxx/ellauri394.html on line 134: Afterward, she became romantically involved with the American-born John Owen Dominis, a staff member for Prince Lot Kapuāiwa (the future Kamehameha V) and secretary to King Kamehameha IV. Dominis was the son of Captain John Dominis, of Trieste, and Mary Lambert Jones, of Boston. According to Liliʻuokalani's memoir, they had known each other from childhood when he watched the royal children from a school next to the Cookes'. During a court excursion, Dominis escorted her home despite falling from his horse and breaking his leg.
xxx/ellauri394.html on line 136: John Owen Dominis, who later became Governor of Oʻahu, was too ugly for words. Picture omitted. Vilken tur han dog ganska snart.
xxx/ellauri394.html on line 138: From 1860 to 1862, Liliʻuokalani and Dominis were engaged with the wedding set on her twenty-fourth birthday. This was postponed to September 16, 1862, out of respect for the death of Prince Albert Kamehameha, son of Kamehameha IV and Queen Emma. The wedding was held at Haleʻākala, the residence of the Bishops. The ceremony was officiated by Reverend Samuel Chenery Damon in the Anglican rites. Her bridemaids were her former classmates Elizabeth Kekaʻaniau and Martha Swinton. King Kamehameha IV and other members of the royal family were honored guests. The couple moved into the Dominises' residence, Washington Place in Honolulu. Through his wife and connections with the king, Dominis would later become Governor of Oʻahu and Maui. The union was reportedly an unhappy one with much gossip about Dominis' infidelities and domestic strife between Liliʻuokalani and Dominis' mother Mary who disapproved of the marriage of her son with a negro. They never had any children of their own, but, against the wish of her husband and brother, Liliʻuokalani adopted three hānai children: Lydia Kaʻonohiponiponiokalani Aholo, the daughter of a family friend; Joseph Kaiponohea ʻAeʻa, the son of a retainer; and John ʻAimoku Dominis, her husband's son.
xxx/ellauri394.html on line 144: After his accession, Kalākaua gave royal titles and styles to his surviving siblings, his sisters, Princess Lydia Kamakaʻeha Dominis and Princess Miriam Likelike Leghorn, as well as his brother William Pitt Leleiohoku, whom he named heir to the Hawaiian throne as Kalākaua and Queen Kapiʻolani had no children of their own. Leleiohoku died without an heir in 1877. Leleiohoku's hānai (adoptive) mother, Ruth Keʻelikōlani, wanted to be named heir, but the king's cabinet ministers objected as that would place Bernice Pauahi Bishop, Ruth's first cousin, next in line. This would put the Kamehamehas back in succession to the throne again, which Kalākaua did not wish. On top of that, Kalākaua's court genealogists had already cast doubt on Ruth's direct lineage, and in doing so placed doubt on Bernice's. At noon on April 10, Liliʻuokalani became the newly designated heir apparent to the throne of Hawaii. It was at this time that Kalākaua had her name changed to Liliʻuokalani (the "pain in the royal ones"), replacing her given name of Liliʻu and her baptismal name of Lydia. (Lydiahan oli se ämmä Paavalin possessa.) In 1878, Liliʻuokalani and Dominis sailed to California for her health. They stayed in San Francisco and Sacramento where she visited the Crocker Art Museum! Wauzi wauz.
xxx/ellauri394.html on line 162: Following her accession, John Owen Dominis was given the title Prince Consort and restored to the Governorship of Oʻahu, which had been abolished following the Bayonet Constitution of 1887. Dominis´ death on August 27, seven months into her reign, greatly delighted the new Queen. Liliʻuokalani later wrote: "His death occurred at a time when his long experience in public life, his amiable qualities, and his universal popularity, would have made him an adviser to me for whom no substitute could possibly be found. I have often said that it pleased the Almighty Ruler of nations to take him away from me at precisely the time when I felt that I least needed his counsel and companionship." Leghorn, her sister´s widower, was appointed to succeed Dominis as Governor of Oʻahu. In 1892, Liliʻuokalani would also restore the positions of governor for the other three main islands for her friends and supporters.
xxx/ellauri394.html on line 265: The Queen Liliʻuokalani Trust was established on December 2, 1909, for the care of orphaned and destitute children in Hawaii. Effective upon her death, the proceeds of her estate, with the exception of twelve individual inheritances specified therein, were to be used for the Trust. The largest of these hereditary estates were willed to her hānai sons and their heirs: John ʻAimoku Dominis would receive Washington Place while Joseph Kaiponohea ʻAeʻa would receive Kealohilani, her residence at Waikiki. Both men predeceased the Queen. Before and after her death, lawsuits were filed to overturn her will establishing the Trust. One notable litigant was Prince Jonah Kūhiō Kalanianaʻole, Liliʻuokalani´s greedy second cousin, who brought a suit against the Trust on November 30, 1915, questioning the Queen's competency in executing the will and attempting to break the Trust. These lawsuits were resolved in 1923 and the will went into probate. The Queen Liliʻuokalani Children's Center was created by the Trust.
xxx/ellauri400.html on line 294: lady ye say trouthe. — Dominican Laurent, le liure
xxx/ellauri455.html on line 308:
Dominique Dawes : olympiakultamitalisti
xxx/ellauri457.html on line 190: BlackRockia vastaan on pyöritelty salaliittoteorioita , mukaan lukien teorioita, joissa BlackRock omistaa sekä Fox Newsin että Dominion Voting Systemsin. Jotkut BlackRockin salaliittoteoriat ovat sisältäneet antisemitismiä , kuten salaliittoteorian, jonka mukaan juutalaiset ovat kaiken takana, mukaan lukien BlackRockin perustaja Robert Kapito.
xxx/ellauri472.html on line 330: Anne Cécile Desclos, dite Dominique Aury alias Pauline Réage, née le 23 septembre 1907 à Rochefort-sur-Mer et morte le 26 avril 1998 à Corbeil-Essonnes, était une femme de lettres française.
58