ellauri078.html on line 78: Dickinsonin äiti, jonka nimi oli myös Emily, oli kylmä uskonnollinen työteliäs perheenemäntä, joka kärsi masennuxista. Sen suhde tyttäreen oli etäinen. Myöhemmin Emily kirjoitti kirjeessä että sillä ei koskaan ollut äitiä.
ellauri078.html on line 234: Halin äiti teki McGillissä kandityön Emily Dickinsonin välimerkkien käytöstä.
ellauri079.html on line 126: Tässä vielä mäkitupalaisten aloitusmusiikki, jonka jenkkivanhuxet osaa ulkoa. Se on balladi, siis kaiketikin 14-tavuinen kuten Emily Dickinsonin runot. Voikohan niitä laulaa myös Jed Klampetin musiikkiin? P.S. Älä kazo Hillbillyn jaxoja youtubesta, ellet tahdo itkeä etkä heittää ryynejä.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri082.html on line 254: Emily Dickinsonin Kun en jarruttanut kuolemalle
ellauri082.html on line 264: Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)
6